Tieteen luotettavuus

Erilaisiin taikauskoisiin ja tieteenvastaisiin näkemyksiin mieltyneet puolustelevat taikauskoaan sillä, että tieteeseen ei voi luottaa sillä tiedettä tehdään rahan ehdoilla. Usein kuulee väitettävän, että esimerkiksi teollisuuden rahoitus ohjaa väitöskirjaa teollisuuden määräämään suuntaan ja tämän takia on turha todistella mitään millään väitöskirjalla.

On totta, että monilla aloilla yksityisen, eli lähinnä väitöskirjan aihetta sivuavan teollisuuden rahoitus on jo merkittävä, mutta onko se todellakin sellainen syy, että se tekee tieteellisestä työstä vähemmän pätevän?

Syytöksiä ja salaliittoja on äärettömän helppo keksiä omia humpuukiteorioita puolustamaan, mutta syytökset siitä, että tutkijat tekevät yleisesti tiedettä niin, että jokin ulkopuolinen taho määrittää tutkimuksen tuloksen, on jo kovin merkittävä syytös, etenkin hyvin avoimessa järjestelmässä, jota vaikkapa väitöskirja edustaa loistavasti.

Viimeksi syytöksiä esiteltiin erään maidosta kertovan humpuukidokumentin jälkipyykissä, eli maidon prosessointia käsitelleen väitöskirjan luotettuuden väitettiin olevan mitätön, sillä Valio on osallistunut väitöskirjan rahoitukseen.

Kuten mainitsin, määrätyillä aloilla jo huomattava osuus rahoituksesta tulee elinkeinoelämän suunnalta ja ei liene kovin yllättävää, että jokin yritys haluaa tukea oman alansa tutkimusta, eikä suinkaan sellaisen alan, jonka kanssa yrityksellä ei ole mitään tekemistä.

En usko, että Valio olisi kovin hanakkaasti tukemassa väitöskirjaa, jonka aiheensa olisi Valtakunnan sähköistyskysymys - Strategiat, siirtojärjestelmät sekä alueellinen sähköistys vuoteen 1940, mutta voisin hyvin kuvitella kiinnostusta löytyvän maidon ominaisuuksia käsittelevän väitöskirjan suuntaan.

Sitten se pääkysymys, eli että tekeekö Valion mukanaolo väitöskirjasta pätemättömän ja ohjaako yritys väitöskirjan lopputulosta jollain tavalla?

Ensiksi lähdemme siitä, että tämän väitösprosessin tarkoituksena on alistaa jokin tieteellinen kysymys täydellisen julkisen avoimuuden kautta altiiksi kritiikille.

Koko tutkimusprosessi on alistettu avoimuudelle, aivan viimeistä tilaisuutta myöten ja kuka tahansa voi vapaasti lukea väitöksen, sekä osoittaa sen tutkimukselliset puutteet.

Joten mikäli tutkimusta syytetään huonosta tieteen tekemisestä, tulee se mahdollinen huonous osoittaa itse väitöksestä ja sen sisällöstä, eikä suinkaan jostain epäolennaisesta asiasta, joka ei koske itse tutkimusta.

Kun tutkimus käy läpi kritiikin ja sieltä löydetään puutteita, niin sitten alkaa selvitys siitä, että mistä ne puutteet johtuvat.

Jos tuntee, että jokin ei tutkimuksessa täsmää, se kannattaa lukea, sekä osoittaa puutteet sen tutkimusmetodologiassa, tutkimusetiikassa, koejärjestelyissä ja niin edelleen.

Tällaiset tutkimukset, kuten väitöskirja, ovat julkisesti saatavilla, vastoin itseoppineiden humpuukiblogistien käsityksiä ja kuka tahansa voi alistaa sen työn kritiikille ja toistaa väitöskirjan kokeet juuri siten, kuin ne on väitöskirjassa tehty ja näyttää työn puutteet.

Koska tänä päivänä ihmisen pätevyyden osoittaa se, kuinka monta facebook-kaveria kenelläkin on ja kuinka moni tykkää susta sosiaalisessa mediassa, kohupotaska menee paljon paremmin kaupaksi kuin tieteellisen metodin tuottama fakta, kun se ei yleensä ole kovin kohuisaa, saatikka mediaseksikästä.

Itseoppineiden kohujournalistien juttuja lukiessa usein paistaa läpi se, että he eivät välttämättä ole itse koskaan ylemmissä opinahjoissa opiskelleet, eivätkä ole itse tiedettä tehneet, joten ei heillä tietenkään voi olla käsitykstä tieteen tekemisestä, vaan he omien mielikuvien pohjalta kuvittelevat sen, miten tiedettä tehdään, eli musta tuntuu -fiiliksillä.

Sen avulla on helppo keksiä joutavia syytöksiä siitä, että rahoittaja tekee tieteestä epäpätevän. Huuhaapiireissä jopa se, että tutkimuksesta on mainittu jonkin väärän yhtiön sivulla, saattaa tehdä tutkimuksesta epäpätevän, sillä jos jokin suuryritys käyttää tutkimusta omien tuotteitensa paremmuuden osoittamiseen, on se selkeä merkki siitä, että kyseinen yhtiö on myös vaikuttanut tutkimuksen lopputulokseen. Salaliitot ovat jokaisen humpuukimaakarin peruseines.

Tietenkin välillä seula pettää ja myös huonoa tiedettä pääsee läpi, josta esimerkkinä seuraava juttukokonaisuus:

Eräs juuri valmistunut väitöskirjatyö

 

Erään väitöskirjatyön tarina, II osa

 

Kiistanalaisen väitöskirjan kohtalo

 

 

Mutta kuten tarkkaavainen lukija saattoi jo havaita, avoimmuus on tässäkin pääosassa, eli kuka tahansa voi lukea väitöksen ja osoittaa siinä olevia puutteita, sekä alistaa itse tutkimuksen kritiikille.

Lopuksi vielä Ilkka Niiniluodon hyvä kirjoitus aiheesta, joka julkaisiin Tiede-lehdessä 10/2010:

Voiko tieteeseen luottaa?

 

Kyllä minä enemmin luotan tieteeseen, kuin joihinkin kohublogaajiin, joiden ainoa tavoite tuntuu olevan Facebook-tykkäykset ja niillä kehuminen.