Olet sitä mitä et syö!

Roman Schatz kirjoitti oivallisen kirjoituksen Ilta-Sanomiin ja kirjoituksen sisältö on niin herisyttävän ajatuksia herättävä, että se on pakko jakaa eteenpäin, jos sitä ei joku huomaa uutistulvasta:

Olet sitä mitä et syö

 

Monta vuotta minulle toitotettiin joka suunnasta: Olet sitä mitä syöt. 

Olin jäätelö, suklaa ja irtokarkki, olin hunajamarinoitu broilerisuikale, hampurilaisateria ja hodari, olin perunalastu, popcorn, pulla ja pizza, välillä jopa perhepizza. Lisäksi olin säännöllisesti muutama olut, viinapaukku tai/ja pullo viiniä.

Ahmin aivan kaikkea ja elämä oli ihanaa. Makeaa ja makoisaa, korkeakalorista ja kännistä, rasvaista ja raskasta.

Kiloja kertyi niin, että poskeni alkoivat näkyä takaapäin, aloin hengästyä jopa hississä ja ahkera oluenjuonti sai tissini kasvamaan niin, että elämänkumppanini alkoi olla minulle kateellinen niistä.

Sitten jonain päivänä en enää mahtunut housihini enkä peiliini ja mitta tuli täyteen. En enää halunnut olla mitä olin. Halusin muuttua, halusin olla jotain muuta, halusin olla joku muu.

Tajusin, että saavuttaakseni sen minun ei tarvinnut tehdä muuta kuin muuttaa ruokavalioni. Olet mitä syöt, eli syö jotain muuta, niin olet joku muu. Helppoa. Syömällä paremmin minusta tulisi parempi ihminen.

Aloin hifistellä ruoan suhteen, aloin nirsoilla, aloin tarkkailla suurennuslasilla mitä söin.

Minusta tuli Omega 3 -sashimi. Minusta tuli luomulähikukkakaali. Minusta tuli tuore vihannesmehu ja vihreä tee. Minusta tuli smoothie.

Harrastin 5:2 -paastoa ja minusta tuli pahantuulinen. Aloin karpata ja minusta tuli melkein karppi. Söin niin hyvin ja tietoisesti, että minusta tuli ortorektikko.

Sitten yhtäkkiä oivalsin, että olin ollut koko ajan väärässä, että olin joutunut propagandan uhriksi. Tärkeintä ei olekaan se, mitä syön, vaan kaikki se, mitä jätän syömättä. Minusta ei tulisikaan parempi ihminen syömällä paremmin, vaan siten että jätän syömättä pahoja ruokia.

En syö kanaa, koska kanoja kasvatetaan keskitysleireillä ja niin paljon että niistä on tullut maailman yleisin lintulaji. En syö lihaa, koska se on epäeettistä ja kaikki eläimet ovat pyhiä, jopa hyönteiset. En syö hunajaa, koska mehiläiset valmistavat sitä orjatyönä ja ihminen riistää sen heiltä. En syö tonnikalaa, koska se on uhanalainen ja sitä paitsi aina jokunen superälykäs delfiini eksyy tyhmästi mukaan verkkoon. En syö sokeria enkä keinotekoisia makeutusaineita, en syö suolaa, en syö tyydytettyä enkä tyydyttämätöntä rasvaa. En syö valmisaterioita enkä Uudesta-Seelannista tuotuja omenoita. En syö mitään sellaista, mikä on pakattu suojakaasuun tai muovipakkaukseen ja jossa lukee parasta ennen -päivämäärä. En juo olutta enkä viinaa tai viiniä enkä varsinkaan limonadeja. En anna lapseni mennä sellaiseen päiväkotiin, jossa hänet pakotetaan syömään pannareita ja hilloa.

Hajotin mikroaaltouunini pesäpallomailalla.

Olen jo erittäin hyvä ihminen, lähes pyhimys. Mutta kun kerran on lähtenyt parannuksen tielle, on pakko mennä maaliin asti, puolitiehen en voi jäädä.

Seuraavaksi lakkaan syömästä kokonaan. Korkeintaan juon silloin tällöin lasillisen reilun kaupan mineraalivettä. Pian minusta tulee täydellinen ja astun terveenä taivaaseen.

 Kirjoittaja on kirjailija ja toimittaja.

Eipä asiaa voisi tuon paremmin tuoda julki!

HS: syötkö myrkkyjä ruuassa?

Helsingin Sanomat teki viikolla jutun, jossa pohdittiin mahdollisia haitallisia aineita, joita voimme saada elimistöömme ruuan mukana. Mukana oli säilykepurkkien bisfenoli yms ja mukaan oli päässyt myös luomu, joten sitten mainostettiinkin usealla rivillä.

Syötkö myrkkyjä ruoan mukana?

 

Alkuperäisessä jutussa mainittiin useita kertoja, että osta ja syö varmuuden vuoksi luomua, jos tunnet huolta, sillä luomussa ei käytetä mitään torjunta-aineita. Tämä versio päätyi myös paperilehteen ja seuraavana päivänä asia oli korjattu pienellä ilmoituksella. Mutta nettiversioon asia on päivitetty niin, että alkuperäinen virheellinen tieto on korvattu uudella.

Olen asiaa käsitellyt muutamissa kirjoituksissa, jotka on luettavissa seuraavien linkkien takaa, joten en käy itseäni toistamaan, vaan vanhat jutut saavat puhua puolestaan:

Luomu ja torjunta-aineiden jäämät

 Luomu on puhdasta ruokaa!

 Älä huoli torjunta-aineista

 Luomun myrkyt vs. synteettiset myrkyt

 

Ajatuksia Hesarin alkuperäisessä jutussa aiheutti se, että sitä varten oli haasteteltu lukuisia huippuammattilaisia Evirasta, Tullilaboratoriosta yms ja kukaan heistäkään ei ole tiennyt, että luomussa saa käyttää erilaisia myrkyllisiä kemikaaleja, kun kerran juttuun olivat kertoneet, että osta varmuuden vuoksi luomua, kun siinä ei mitään käytetä.

Kummallista, ainakin minusta ja onko todellakin niin, että kukaan ei tiedä sitä, että mitä luomussa todella tehdään, mikä siellä on sallittua, vaan kaikki hokevat joitain mystisiä urbaanilegendoja, joita lukevat itseoppineiden terveysgurujen luomusivustoilta ja joita sitten pidetään faktoina?

Kuten tässäkin jutussa hyvin esitetään tutkimuksen kautta, niin luomun sallimien kemikaalien käyttö voi johtaa tilanteessa jopa ojasta allikkoon:

Indeed, in a 1989 report, researchers at McGill University grew apples using either a mixture of organically approved natural pesticides, including a mixture of Rotenone and pyrethrins, or a synthetic pesticide called Imidan. They found that, using the natural pesticides, they could achieve a 75 percent yield on their apples only if they sprayed the fruit at least six to seven times throughout the growing season; using the synthetic pesticide, they could get a 90 percent yield with just four sprays.

  

Jos valtakunnan päälehteen tehdään tuollaista juttua luomun sääntöjen mukaisesta toiminnasta, niin olisihan se toivottavaa, että juttu perustuisi tosiasioihin, eikä kenenkään vilkkaaseen mielikuvitukseen tai urbaalilegendoihin.

 

Superfood jyrää?

Superfoodit ovat päivän sana ja jokaisen trenditietoisen huulilla ja niiden kauppaa ei lama nujerra, eikä taantumasta ole tietoakaan:

Superia! HU: Tätä kauppaa ei lama lyttää

 

Lama ei paina superfood-kauppoja

 

Tämä on todellakin huomattavissa, eli näistä luomun kivijalkamyymälöistä on tullut kiinalaisen levän ja muun uuselintarvikkeen myyntipaikkoja, mutta menepäs kysymään sieltä kotimaista luomupottua tai luomuporkkanaa, niin myyjät ovat huuli pyöreänä, että niinku mitä hä?

Erilaista kiinalaista/perulaista/muinaisesta viidakosta olevaa marjaa, levää, jauhetta, uutetta, tippaa sun muuta sitten löytyy senkin edestä ja jopa kotimaiset metsät pullollaan olevaa oikeata terveystuotetta, mustikkaa, on saatu hyllyille puolalaisena/kiinalaisena/vinkuintialaisena luomuversiona.

Ja mihinkäs tämä suosio sitten perustuu?

Vastaus löytyy aivan samasta paikasta kuin vastaus siihen, että mihinkäs sen menneisyyden kavalan käärmeöljykauppiaan myynti yleensä oikein perustui?

Tietenkin katteettomiin lupauksiin!

Ruohonjuuri antaa asiasta oikein hyviä esimerkkejä ja vaikka uudet säännökset ravinnelisien yms mainonnasta ovat voimassa, niitä joko kierretään härskisti tai niistä ei välitetä.

Superfoodit ovat ravintotiheydeltään ylivertaisia ruoka-aineita, jolla on ollut merkittävä asema muinaisten kulttuurien historiassa. Kun lisäät omaan ruokavalioosi superfoodeja, saat eksoottisten makuelämysten lisäksi käyttöösi valtavan määrän ravinteikkaita ”työkaluja”, joiden avulla voit valintasi mukaan vaikkapa maksimoida aivotoimintaasi tai lisätä seksuaalista vireyttäsi.

Näistä ylivertaisten superfoodien ylivertaisista taikaominaisuuksista olisi tietenkin voinut antaa jotain konkreettisia esimerkkejä, mutta kokeillen hieman itse niitä antaa historian pohjalta.

Muinaiset inkat ja Etelä-amerikan intiaanit olivat boostanneet ylivertaisilla superfoodeilla immuniteettiaan ja terveyttään tuhansia vuosia, eläen keskimäärin jopa kunnioittavaan 30-vuoden ikään ennen kupsahtamistaan, mutta paras esimerkki inkojen ja muun muinaisväen mahtavasta superterveydestä oli se, kun heidät tappoi suurimmaksi osaksi, ei suinkaan eurooppalaisten valloittajien miekat ja keihäät, vaan heiltä saadut tuikitavalliset nuhakuumeet, flunssat, joihin heidän käsittämättömän ravinnerikkaat superfoodinsa eivät olleet antaneetkaan mitään suojaa.

Inkojen superfoodeihin kuului tietenkin jo tuolloin Maca, jota Ruohonjuuri kuvaa näin:

Vitalisoiva voimajauhe estää lempeä lerpahtamasta ja saa lakanat liehumaan! Kehon energiatasoa kohottava maca lisää myös elimistön kykyä taistella haastavissa olosuhteissa. Vahvistavan vaikutuksensa ansiosta maca-jauhe on erityisen suosittua kuntoilijoiden ja urheilijoiden keskuudessa. 

Valitettavasti inkoilla ei tainnut olla käytössään Ruohonjuuren macaa, sillä espanjalaisten tuomat nukakuumeet koituivat kohtaloksi hyvin suurelle osalle tuota muinaista kansaa.

Mutta tietenkin jos noita Ruohonjuuren mainoslauseita lukee ja ottaa ne tosissaan, ilman tietoa historian tapahtumista, voi lompakko aueta hyvinkin nopeasti, etenkin liehuvien lakanoiden lumoavan näyn edessä. Modernin rohtokauppiaan mielikuvituksen lennossa ei ainakaan mitään vikaa ole, niin kaipa se samainen mielikuvitus saa lakanatkin lentämään.

Hienon nimen omaava lucuma tunnetaan inkojen kultana, myyjänsä mukaan. No kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää, eikä aina kaikki kalliskaan ole kultaa, vaikka kuinka kiiltelisi. Ruohonjuuri tarjoaa paljon erittäin värikkäitä kuvauksia superfoodien voimasta, joten sinne vaan tutkimaan ja nauttimaan vauhdikkaan mielikuvituksen lennosta.

Luomuviljelyn autuaaksi tekevästä voimasta ja sen mahdollisuuksista tuottaa erittäin ravinnetiheää ja immuniteettia kohottavaa (super)ruokaa voinemme muistella esimerkiksi vuosien 1918-1920 kautta ja mitä silloin tapahtui.

Vuonna 1918 kaikki maataloustuotanto oli luomua, ehdottoman puhdasta luomua, sillä keinolannoitteet sekä kasvinsuojeluaineet olivat vasta maanviljelijöiden kaukainen haave.

Joten tarjolla olevan ruuan olisi luullut olevan äärettömän immuniteettia nostavaa, ravinnetiheää sekä terveyttä kaikin puolin edistävää. Jos luemme nykypäivän Ruohonjuuren mainoksia, niin vuonna 1918 eläneiden ihmisten olisi luullut olevan oikeita superihmisiä, kun ei ollut prosessoituja elintarvikkeita, ei keinomakeutusaineita, ei E-koodeja, eikä mitään muutakaan keinotekoista, vaan ihmiset saivat syödäkseen puhdasta ja turvallista prosessoimatonta kotiruokaa, luomulaatuisena.

Valitettavasti tuona vuonna levinnyt influenssavirus ei ollut asiasta tietoinen, vaan kuolleita tuli puhtaasta ja ravinnetiheästä ruuasta huolimatta maailmanlaajuisesti noin 20-40 miljoonaa ihmispoloista.

Kyseinen pienen pieni mikrobi onnistui tappamaan kahdessa vuodessa enemmän ihmisiä kuin ihmiset onnistuivat ensimmäisessä maailmansodassa tappamaan toisiaan neljässä vuodessa.

Joten eipä ollut kauheasti hyötyä ravinnetiheästä luomuruuasta, eikä lannoitteiden yms tuotantopanosten käyttämättömyydestäkään ihmisten vastustuskyvylle.

Harmi vain, että Ruohonjuurta ei vielä tuolloin löytynyt ja heidän ihmetuotteitaan, sillä olen varma, että ashwagandha olisi saanut aikaan niin vahvan superimmuniteetin, että kuolleet olisivat olleet laskettavissa yhden käden sormin, eli vain ne, jotka eivät olisi kyseistä tuotetta ostaneet. Ne olisivat olleet niitä pahuksen skeptikoita, ilkeitä kaiken epäilijöitä, joiden kohtalo olisi ollut oikeutettu. Mitäs epäilivät.


Valitettavasti tosiasiat ovat jokaista Ruohonjuuren mainoslausetta vastaan, sillä luurankojen tutkiminen on saanut selville vaikkapa muinaisista inkoista sen, että hammasmätä, aliravitsemus, nivelsairaudet, infektiot yms yms yms oli heidän joukossaan hyvin yleinen vitsaus.

Ruohonjuuren mainoslauseiden muinaiset mayat olivat todellisuudessa sisäloisista ja heikosta ravitsemuksesta kärsivä, riutuva kansa, vaikka heillä oli käytössä kaikki nuo mahtavat ravinnetiheät superfoodit ja niiden antamat taikavoimat.

Chia merkitseekin maya-intiaanien kielellä voimistamista ja vahvistamista. Buustaa sinäkin kroppasi entistä ehommaksi!

Nämä mainoslauseiden lauseet ovat tosiasioiden valossa aivan uskomattomia, mutta sellaisia ne mainoslauseet tapaavat yleensä olla, kun kuluttaja pitäisi saada ostamaan jotain sellaista, jota ilmankin hän pärjäisi aivan vallan mainiosti.

Nuo muinaiset kansat olivat todellisuudessa osin jopa hyvin heikkokuntoisia ja useat heistä olivat koko ajan aivan liian sairaita tekemään mitään työtä, heitä vaivasivat lukuisat tautiepidemiat ja he kuolivat yleisesti ennen aikojaan tautien ja vaivojen heikentäminä.

Muinaiset viidakkojen superfood-yhteisöt heikentyivät vaikkapa siitä syystä, että heidän maataloutensa oli hyvin tuottamatonta ja he joutuivat koko ajan raivaamaan lisää viidakkoa maatalousmaaksi. Kun he tulivat viidakon reunaan ensimmäistä kertaa ja  kaatoivat viidakon puita, puiden latvustoissa elävä hyttyspopulaatio tuli puun mukana maan pinnalle, imi ihmisten verta ja antoivat metsän raivaajille erään ilkeän seuralaisen verenkiertoon. Yleensä se ilkeä seuralainen vietti aikaansa puiden latvustojen hyttysissä, sekä latvustojen apinoissa, joille seuralaisesta ei ollut mitään haittaa, eikä hyttynen tai apinat tulleet koskaan maanpinnalle, joten ihmiselle kohtalokas mikrobi pysytteli turvallisen välimatkan päässä yläilmoissa.

Kun he palasivat kyläläistensä luokse, he tartuttivat kaikkiin keltakuumeen ja jälleen kerran koko kylä riutui taas uuden tuliaisen kourissa, joka heikensi yhteisö edelleen. Osa jäi eloon, jonka seurauksena immuniteetti vahvistui, mutta vaikka yhtä riesaa vastaan saatiin immuniteetti, yhä uudet sairaudet olivat vain odottamassa vuoroaan.

Mutta jos lompakko kestää, niin immuniteettiaan voi koettaa kohentaa aivan millä keinoilla kutakin huvittaa.

Luomubroilerin toinen tuleminen

Comebackit ovat nykyisin hyvin suosittuja. Kate Bush teki omansa 35 vuoden kiihkeän odottomisen jälkeen ja erästä historian suurimmista comebackeista on odotettu jo yli 2000 vuotta, mutta luomubroileri tekee omansa jo noin vuoden odottamisen jälkeen ja saas nähdä, että miten käy tällä kertaa:

Luomubroileri tulee! – Miltä luomulinnun elämä Punkalaitumella näytti?

 

Luomubroilerin ensimmäinen kohtaaminen kuluttajien kanssa päättyi mahalaskuun, sillä hinta oli niin hirmuinen, että luomubroilerit eivät menneet kaupaksi edes oransseilla -30 % hintalapuilla varustettuina S-ryhmän hyllyistä, vaan ilmeisesti suuri osa tuotteesta päättyi hävikkiin. Joten luonnonvaroja käytettiin taas kerran turhaan luomuideologian nimissä, jotta kaupunkilaisille edes annettiin mahdollisuus ja vaihtoehto pestä omaatuntoaan.

On mielenkiintoista pohtia sitä, että miten helposti kaikki luomun arvot ovat heitettävissä roskakoriin, kunhan vain saadaan luomumerkki sellaiseen tuotteeseen, jota tavanomaisena myydään huikeat määrät, jotta siitä rahavirrasta saataisiin osa myös luomubisneksen puolelle. Eläimillä tai luomun arvoilla ei ole todellisuudessa mitään väliä, vaan ainoa huomioitava asia on kuluttajan rahavirtojen saaminen aidan omalle puolelle.

Luomun pyhinä arvoina, joita luomuliitot koettavat takoa kuluttajien lukuisten mielikuvien jatkoksi, ovat vaikkapa alkuperäisrotujen käyttäminen, sillä sosiaalinen kestävyys, luonnon monimuotoisuus ja blå blå blå ovat luomun sydämenasia. Kohta kaikki luomutuotannon alkuperäiset arvot ovat typistettävissä muotoon "blå blå blå", eli pelkkää sanahelinää, jolla ei ole mitään merkitystä.

Suuren kansainvälisen jalostusjätin kehittämät "epäeläimet" kelpaavat luomulle siinä missä tavanomaisellekin tuotannolle, kunhan vain luomumerkki saadaan pakettiin liimattua johonkin kohtaa ja niin osa rahavirrasta saadaan luomuteollisuuden taskuun. Ilmeisesti suuri kansainvälinen jalostusjätti edustaa luomun kestäviä sosiaalisia arvoja, joilla maaseutu pidetään elävänä ja silleen?

Luomutuotannon iskulauseisiin taisi kuulua se, että luomun etiikkaan kuuluu tuotantoeläimien  jalostaminen luonnonmukaisilla menetelmillä, jossa otetaan huomioon juurikin luomutuotannon arvot ja ominaispiirteet.

Lappalaisen luomubroilerimainoksesta käy ilmi, että noin kaksi viikkoa (puoli kuukautta kuullostaisi pidemmältä ajalta) lisättyä tuotantoeläimen elämän pituutta tuotantohallissa on se kipukynnys, jonka Elina Lappalainen kokee omassatunnossaan parantavan pelkästään syötäväksi kasvatetun ja pitkälle jalostetun eläimen elämää niin, että se kelpaa hänelle ja hänen arvoihinsa.

Minä hetken mietittyäni tulin siihen tulokseen, että koska esimerkiksi broileri on täysin keinotekoinen eläin, jalostettu vain sitä varten, että se kasvaa mahdollisimman nopeasti ja halvalla lautasellemme, niin minusta tällaisen epäeläimen voisi kuvitella eettisemmäksi niin, että mitä vähemmän se joutuu elämään tuotantohallissa epäluonnollista tuotantoeläimen elämäänsä, niin sen parempi. Jokainen päivä, jota sen elämää tuotantohallissa pidennetään, joko keinotekoisin syin tai muin syin, on sitä epäeläinparkaa kohtaa väärin ja se vain joutuu elämään turhaa elämäänsä hiukan kauemmin. Sen elämän ainoa tarkoitus on joutua teuraaksi ja päätyä lautasellemme, niin minusta siihen epäelämään tulisi koettaa käyttää niin vähän aikaa kuin suinkin mahdollista.

Voin olla pohdinnoissani aivan väärässäkin, eikä kenenkään tule päätyä samaan johtopäätökseen, jos se ei miellytä. Ja en myöskään tarkoita sitä, etteikö eläintä tulisi sen lyhyen ja tarkoituksettoman elämän ajan kuitenkin kohdella hyvin, mutta sen kriteerit ovat toisen tarinan pohdiskelun paikka.

Mitä järkeä?

Lihankulutus kasvaa maailmalla ja merkittävä osa kasvusta tulee siipikarjan lihasta. Broileri on tehokkaasti kasvavaksi jalostettu eläin. Sen tuottaminen on edullisinta, vie lihakiloa kohti vähiten energiaa, vettä ja rehua. Lihantuotannosta broilerilla on pienin hiilijalanjälki. Mitä järkeä on kasvattaa lihan ekologista jalanjälkeä hitaammalla ja tehottomammalla luomutuotannolla? Ei siinä olekaan järkeä – jos arvostaa vain tehokkuutta.

 

Todellakin! Mitä järkeä? Kun otamme vielä huomioon sen, että luomubroileria on pakko ruokkia hyvin tuottamattoman ja resursseja tuhlailevan luomutuotannon sääntökirjan sääntöjen mukaan, joka tutkimusten mukaan tuottaa jopa suuremmat ympäristöpäästöt tulevien sukupolvien suureksi riemuksi kuin tavanomainen tuotanto, niin mitä ihmeen järkeä?

Onko meillä todellakin varaa maksaa pienen kaupunkilaisjoukon viherpestystä omastatunnosta sellainen hinta, jonka tuo tuotanto tulee kokonaisuudessaan maksamaan, vai voisiko se kuluttajaryhmä, jolla on moraalisia ja eettisiä ajatuksia suurta massaa enemmän, toimia toisin ja olla vaatimatta aivan kaikkea sitä, mitä vähemmän eettisillä kuluttajilla on tapana vaatia?

Mutta onneksi näitä kuluttajia varten meillä on luomumerkki, joka viherpesee aivan kaiken, niin että se kelpaa sitten myös tavallista rahvasta itseään parempina pitäville.

Seuraavan linkin takaa on luettavissa raportti, jonka on laatinut terveydenhoitoeläinlääkäri Petri Yli-Soini tavanomaisen broilerin myyteistä sekä elämästä myyttien takana:

 

Broilereiden hyvinvointi ja terveys, 22.3.2011, terveydenhuoltoeläinlääkäri Petri Yli-Soini

 

Ehkäpä myös tavanomaisessa tuotannossa kannattaisi siirtyä enemmän mielikuvien ja tarinoiden ihmeelliseen maailmaan, niin jospa eettisille kuluttajillekin kelpaisi tavanomainen broileri sen jälkeen, kun tuottaja kertoisi heille hellyttäviä tarinoita siitä, kuinka hän istuu koko päivän tuolissaan tuotantohallissa ja ihmettelee siellä broileriensa leppoisaa elämää matkalla lautasellemme.

Ruokahuuhaan seuraukset alkavat näkyä

Kotikutoisten ruokaprofeettojen ja muun huuhaaväen epäinformaation seuraukset alkavat näkyä suomalaisten terveydessä:

THL: Suomalaisilla aikuisilla jodin puutos

 

Asiasta uutisoitiin jo vuosi sitten, mutta silloin asia ei päässyt jostain syystä valtamedian otsikoihin asti:

 

Jodin pienentynyt saanti huolestuttaa asiantuntijoita

 

Negatiiviseen kehitykseen on vaikuttanut mm. hyvin voimallisesti markkinoidut äärettömän kalliit erikoissuolat, joiden käyttöön ovat yllyttäneet itseoppineet ruoka-asiantuntijat ja muut nykyisen ajan trendilähettiläät, joiden asiantuntevalta vaikuttava viesti on opiskeltu, hmmmm, no esimerkiksi Youtubesta, josta saatava tieto on ohittanut yliopistojen tiedon jo vuosia sitten.

Erikoissuoloissa kun on Youtuben mukaan kymmeniä tärkeitä hivenaineita ja ties mitä Tiibetin vuorten taikavoimia, että niitä käyttämällä elimistön detox virittyy huippuunsa ja olo on kevyt kuin varsalla laitumella kevätaamuna. Erikoissuolassa on sekin hyvä ominaisuus, että mitä enemmän sitä syö, sen alemmas verenpainekin laskee, sillä luultavasti Youtubessa kerrottiin näin. Kun suola on louhittu muinaisen meren pohjasta, ovat muinoin eläneiden intiaanien taikavoimat siinä suolassa mukana, joita taikavoimia ei ole ilkeän suolateollisuuden teollisessa, raffinoidussa murhasuolassa.

Ja nyt muinaisten intiaanien tuottamasta tiedosta takaisin yliopistojen tuottaman tiedon maailmaan:

Nyt ruokatrendit puhaltavat kuitenkin kohti jodioimatonta suolaa, kuten merisuolaa, sormisuolaa ja muita erikoissuoloja, joiden käyttö on kasvanut kodeissa.

Joditäydentämättömien suolalaatujen jodipitoisuus voi olla vain kymmenesosan jodioituun vaihtoehtoon verrattuna.

Jodin puute heikentää kilpirauhasen toimintaa ja voi pitkällisen puutteen jälkeen johtaa kilpirauhasen liikakasvuun eli struumaan. Entisaikaan struuma ei ollut Suomessakaan harvinainen, mutta suolan ja rehujen joditäydennys on ehkäissyt sitä tehokkaasti.

- Struumaa esiintyy yhä Euroopassa, ja jodin puute lisää myös oppimisvaikeuksia, Erlund muistuttaa.

Lääkäri-lehden mukaan jodin tarpeellisuus sai hiljattain vahvistusta The Lancet -tiedelehdessä julkaistusta tutkimuksesta. Brittitutkimuksessa raskaana olevien naisten elimistön alhainen jodipitoisuus oli yhteydessä syntyvien lasten muita alempaan älykkyysosamäärään ja heikompiin lukuvalmiuksiin alakouluiässä.

On täydellisen käsittämätöntä, että kotikutoiset ruokaprofeetat kehottavat esimerkiksi raskaana olevia naisia luopumaan järkevästä, jodioidusta mineraalisuolasta keksittyjen terveysvaarojen vuoksi ja suosittavat tilalle jodioimattomia, "raffinoimattomia" suoloja niiden keksittyjen terveysvaikutusten johdosta, joita ei ole ja jotka vaikutukset perustuvat puhtaasti markkinamiesten vilkkaaseen mielikuvitukseen.

Mutta ehkäpä he haluavat lisää maksavia asiakkaita, joihin uppoavat kaikki mahdolliset humpuukiselitykset, joilla tuotteita markkinoidaan, kun jos lapsena tai sikiönä altistuu jodin puutokselle, siitä voi seurata alempi älykkyysosamäärä ja oppimisvaikeuksia kouluiässä.

Joten jälleen kerran voi vain ihmetellä sitä, että miten ihmeessä nämä ruokagurut saavat opetuslapsia, kun heidän oppinsa ovat usein lähes täydellisesti tiedetyn tiedon vastaisia?


Pienenä muistutuksena aiempi kirjoitukseni suolasta reilun vuoden takaa:

Suola, tuo ihmeellinen terveystuote

Suolaa suolaa, vähemmän suolaa, mutta mielellään jodioitua.

 

 

Oletko statushaukka?

Joonas Konstigin kolumni kuvailee statushaukkaa ja sitä, että kuinka me koetamme olla aina parempia kuin joku toinen ja miten se parhaiten onnistuu:

Statushaukka osoittaa olevansa muita parempi syömällä luomua

 

Yhtiökokouksessa tarjoiltiin silloin kahvia ja korvapuusteja. Nuori juppipariskunta saapui huoneeseen, mies totesi ilahtuneesti:

- Kiva, beigeleitä!

Joskus viime vuosisadalla vasemmiston piirissä esiintyi teoria, että köyhien rikastuminen hävittää erot yhteiskuntaluokkien väliltä. Varakkuudella pröystäily jää historiaan siinä vaiheessa kun niukkuuskin: kun kaikilla on rahaa silinteripyttyihin, tarve esitellä rahoja silinteripyttyjen muodossa häviää.

Näin ei käynyt. Ihmiset haluavat aina tehdä eroja toisiinsa. Kun perustarpeet on tyydytetty, ylimääräinen raha menee vaurauden osoittamiseen. Ero on ehkä vaivihkaisempi kuin silinteripytyn ja villapipon välillä mutta silti ratkaiseva. Kaikilla voi olla oma auto, mutta toisilla se on kolarikorjattu Corolla ja toisilla Mersu. Kummallakin pääsee kyllä paikasta toiseen, mutta mutta...

Elämä on, kuten paras teatteri, statuskamppailua. Statushaukat käyttävät varoja ja energiaa kohotakseen tavallisen yläpuolelle, sen mainostamiseen, että he ovat parempia kuin tavalliset. Sen sanominen suoraan loukkaa tasa-arvontajuamme, mutta ymmärrämme sen silti: esimerkiksi työpaikkaa tai puolisoa on vaikea saada, ellei ole parempi kuin muut tarjokkaat.

Mitä statushaukat syövät?

Kaikilla meillä on varaa syödä vatsamme täyteen kolme kertaa päivässä, mutta lautasen sisältö vaihtelee. Miten osoittaa olevansa vähän parempi, vähän edellä aikaansa ja suuria massoja?

Ruoan pitää tietysti olla kalliimpaa ja harvinaista. Mutta emme syö rikkaita liharuokia kuten [Buddenbrookit], koska olennainen keino todistaa olevansa korkeasti valistunut on noudattaa yliopiston oppeja, ja ne kehottavat nyt karttamaan eläinrasvaa ja lihaa. Margariini on voita halvempaa, mutta se onnistuttiin lanseeraamaan korkeastatuksisena edistysaskeleena: kouluttautuneet kaupunkilaiset adoptoivat sen, ja siitä tuli näin statuseron luoja rahvaanomaiseen voihin verrattuna.

Mutta lopulta ravintoarvotkin ovat sivuseikkoja. Ranskanleipä muovipussissa on huomattavasti "matalampaa" ruokaa kuin artisaanin leipoma puu-uuniciabatta, vaikka ravintoarvot ovat samat. Nakki on statukseltaan alhainen, mutta muuttuu "korkeaksi", jos se on luomuraakamakkaran muodossa.

Luomu, hidas ruoka, artisaaniruoka ovat keinoja osoittaa, ettei tässä mitään tavallisia taatelintallaajia olla. Myös lähiruoka on nyt muodikasta, mutta toisaalta korkeastatuksiset ihmiset haluavat mainostaa avoimuuttaan ja matkailukykyään eksoottisilla maailmanruoilla. Prosciutto on ollut pitkään hienompaa kuin paras saunapalvikinkku. Toisaalta italialainen keittiö on vanha juttu siinä vaiheessa kun tavallinen kansa tunnistaa viisi eri makaronia nimeltä. Statushaukat siirtyvät aina alta pois uusiin keinoihin, joilla viestittää eliittisyyttään. Kaakkoisaasialainen ruoka taitaa esimerkiksi olla nyt valumassa eliittiruoasta massoille Farang-ravintolan menestyksen myötä. Kaikkein uusinta kuuminta hottia en tiedäkään, koska en taida olla tarpeeksi eliittiä. Onko se nakkisämpylän naittaminen hummerin ja samppanjan kanssa vai menikö se jo?

Ihmiskunta toimii siis kuten nuori, joka hylkää lempibändinsä heti kun se on "myynyt itsensä", eli kun muutkin kuuntelevat sitä. Juostaan aina uuteen ja coolimpaan. Status on nollasummapeli: yhden voitto on aina toiselta pois.

Ruoka statuskamppailuna selittää myös, miksi ihmisiä ärsyttää niin suhteettomasti se, että joku on tarkka ruokavaliostaan. Siis nirsoilee vaikkapa karttamalla gluteenia tai lihaa. Kun luulee olevansa muita parempi.

Tai kun joku juppi kutsuu korvapuustia bageliksi.

Tässä minusta kerrottiin luomun ongelma, eli se on ollut, on ja tulee olemaan hyvin pienen piirin erottautumiskeino, eikä siitä koskaan tule sellaista, että se kaikille kelpaisi, etenkään nykyisillä hinnoilla.

Ja kun sen hinta laskee samalle tasolle kuin muunkin ruuan, niin kuka sitä enää tuottaa, jos siitä ei saa ylimääräistä?

Eli joko kuluttajat eivät osta, tai tuottajat eivät tuota.

Sellaisen kortin varaan päättäjämme ovat päättäneet satsata miljoonia miljoonien perään.

Ja mitä alemmas luomun hinta painuu, sitä enemmän tuottajille pitää pumpata ylimääräistä rahaa, jotta he suostuvat luomua tuottamaan, kuten on jo nähtävissä. Osa luomuväestä jo itsekin myöntää sen, että ilman uusia tuottajille lahjoitettavia miljoonia euroja emme tule saamaan riittävästi tuottajia tuottamaan luomua, että täysin älyttömät luomualahaaveet toteutuisivat. Ja sitten kun ne sattuisivat toteutumaan, ei sitä kuitenkaan osteta kuin ehkä jollakin kahdella prosentilla ruuan kokonaiskulutuksesta.

Joko hinta on perusmatille ja -maijalle liian kova, jolloin pieni piiri ostaa, mutta vastaavasti tuotantoon edes jossain suhteessa olevana tuottajamäärä saa kohtuukorvauksen.

Tai hinta on sama, jolloin tuottajat eivät sitä enää tuota, ainakaan korkean kustannustason maissa, vaan luomua tuotetaan sitten siellä, jossa sitä pienin kustannuksin kyetään tuottamaan meidän markkinoillemme.

Mutta ne joita luomu kiinnostaa, niin nyt äkkiä staushaukkailemaan, huomenna se voi olla liian myöhäistä, tai sitten pitää keksiä jokin toinen statuselementti, jolla omaa ylemmyyttään voi korostaa.

Ruualla pelottelun seuraukset

Luomuliitto sekä muut luomujärjestöt ovat lisänneet viime aikoina voimallisesti pelottelumainontaa, jotta kuluttajat siirtyisivät ostamaan luomua. Luomuliitto on twitterissä mainostanut luomutuotteita vaikkapa niin, että luomu on hyvä valinta siksi, että luomua suosimalla ei päädy syömään gmo:ta.

Miksi pitäisi vältellä gmo:ta? Ei tule muuta mieleen, kuin että siinä on varmaan jotain vaarallista, vaikka sitä ei suoraan sanotakaan. Samoin luomuliitto on huolissaan siitä, että koska kanoja voidaan ruokkia gmo:n avulla, siitä päätyy jotain itse munaan, koska täytyisi ostaa luomumunia, jotta voi olla varma siitä, että kananrehun sisältämät geenit eivät päädy omalle lautaselle, tai siis väärät geenit, jopa ilmeisen vaaralliset geenit.

Joka kesä mansikkasesongin ollessa kuumimmillaan, näemme mediassa juttua siitä, kuinka juuri mansikka olisi hyvä ostaa luomuna, sillä ei sitä koskaan tiedä, että jos vaikka tavanomaisesta mansikasta saa jotain vaarallista itseensä. Joskus harvoin jutussa saatetaan jopa haastatella viranomaista, joka kertoo, että mitään vaarallista ei taatusti tule, mutta eihän sitä voi koskaan olla liian varma ja tietenkin netistä löytää myös vastakkaista tietoa itseoppineilta terveysguruilta. Lehdissä on listoja siitä, että mitkä viisi-kymmenen tuotetta olisi hyvää ostaa luomuna, kun niiden tavanomaisissa versioissa voi olla jotain vaarallista tai vaikka ei olisi, riski voi kuitenkin olla.

Tässäpä luomujärjestön näkemys aiheesta:

Luomumansikassa maistuu vain ja ainoastaan mansikka, sillä luomumansikkaa ei lannoiteta kemiallisilla lannoitteilla eikä sen viljelyssä käytetä synteettisiä torjunta-aineita.

Jos kerran luomussa ei saa käyttää kemiallista eikä synteettistä, niin kai kemiallisessa ja synteettisessä on jotain kategorisesti vaarallista ja ikävää? Kun hetken pohtii, niin kemiallinen typpi ja kemiallinen fosfori kyllä kuullostavat jo aika pahalta ja siellä on myös suomen kielessä harvinaisia kirjaimia, niin jotain taitaa olla pielessä?  Typpeä kuten fosforiyhdisteitä käytetään räjähdysaineissa ja typen oksidit aiheuttavat myös happamia sateita, niin tokihan kemiallinen typpi on sitten aivan hirmuista myrkkyä ja siksipä se lienee luomussa kielletty?

Ja jos kerran kemialliset lannoitteet sekä synteettiset torjunta-aineet oikein maistuvat tavanomaisessa mansikassa, kun ne eivät luomumansikassa maistu niiden käyttämättömyyden takia, niin jotain ihan kauheaa niiden silloin täytyy olla! Herra paratkoon, tavanomaisessa mansikassa maistuu kemiallinen typpi!

Nyt kun kuluttajalta on peloteltu jokainen ihokarvakin pystyyn, niin mikäpä mahtaa olla sitten seuraus ja voisiko sillä olla jopa terveydelle haitallisia vaikutuksia, kun ihminen alkaa pelätä ruokaa, tai määrättyä ruokaa, etenkin sellaista, jolle on luotu vaarallinen sädekehä ympärilleen?

Ilta-Sanomat kertoo aiheesta hyvän jutun, sillä ortoreksia on tulossa uudeksi syömishäiriöksi vanhojen rinnalle:

Syömisestä tuli päivittäistä piinaa

 

Ortoreksia tarkoittaa pakkomielteistä tarvetta syödä terveellisesti.

Kun ihminen lukee ruuasta saatavaa hyvin vaihtelevaa informaatiota, saattaa todellisuus sumuuntua kaiken sen pelottelun alle, jota nykyään ruuan ympärillä pyörii. On kemiallista, synteettistä, lisäainetta, säilöntäainetta ja ties mitä. E-koodi! Lisänä urbaaneja myyttejä siitä, että kaverini kaverin kaveri, joka oli hautausmaalla kesätöissä kertoi, että vainajat eivät ole vuosikymmeneen enää maatuneet ja aivan varmasti se johtuu ruuan lisäaineista, jotka säilövät myös ruumiit arkuissaan. Hui, kauheaa! Ja sen on pakko olla totta, kun kaverini kaverin kaveri sen kertoi, joka on itse nähnyt maatumattoman vainajan, vai oliko se sen kaveri, vai serkun kaima? No joku kuitenkin kertoi.

Terveellisyyttä tavoitteleva ei yleensä itse koe syömisissään olevan mitään vikaa, päinvastoin.

Jos välttelen kaikkea sitä vaarallista ja kauheaa, mistä nykyisin saa lukea joka paikasta, niin miten ihmeessä se muka voisi johtaa johonkin syömishäiriöön tai olla syömishäiriö? Koska muka terveellisesti syömisestä on tullut sairaus? Minähän vain välttelen syömisessäni kaikkea kemiallista ja prosessoitua.

Lisäksi pelottelua harrastetaan niin, että niissä yleensä hienosti sotketaan kausalaatio ja korrelaatio, eli asiat saadaan näennäisesti liittymään toisiinsa, vaikka mitään yhteistä ei kahden asian välillä ole.

Todellisuus näiden terveyshuuhaapelottelujen takana on kuitenkin tämä, joka kannattaa lukea ajatuksen kanssa:

Älä huoli torjunta-aineista

Lisänä voi miettiä, että ottavatko ruualla pelottelevat tahot mitään vastuuta omasta huuhaa-markkinoinnistaan ja pelottelustaan?

No eivät taatusti ota ja minusta sellainen asia on erittäin järkevä syy boikotoida kyseisiä toimijoita sekä heidän mainostamiaan tuotteita.

Jos jotain tuotetta pitää mainostaa kilpailevaa vastaavaa tuotetta mollaamalla ja keksimällä siitä perättömiä asioita tai vihjailemalla perättömiä asioita, ei sellaisella toimijalla voi olla puhtaita jauhoja omassa pussissaan.

Luomuihmisten uskomukset jopa hengenvaarallisia

Luomuihmisten uskomusten omituinen kirjo saa yhä vaarallisempia muotoja ja tällä kertaa aiheena on luomusynnyttäjien jopa hengenvaaralliset uskomukset:

K-vitamiinipistoksen välttäminen sairastuttanut useita vastasyntyneitä Yhdysvalloissa

  

Yhdysvalloissa on raportoitu useita vakavia sairastapauksia vanhempien kiellettyä K-vitamiinipistokset vauvoiltaan.

K-vitamiinin puutos on niin harvinaista, että lääkärit ajattelivat ensin lasten kärsivän jonkinlaisesta verenmyrkytyksestä. Vasta vanhempien kerrottua, etteivät he olleet sallineet K-vitamiinia lapselleen, lääkärit ymmärsivät mistä oli kysymys. K-vitamiinipistos antaa käytännössä sataprosenttisen K-vitamiinin suojan puutoksesta johtuvaa verenvuotoa vastaan.

Jotkut vanhemmat, jotka olivat kieltäneet K-vitamiinipistokset lapsiltaan, vastustivat myös rokotuksia. Syiksi K-vitamiinipistoksista kieltäytymiseen he ilmoittivat pelon siitä, että pistokset aiheuttaisivat leukemiaa tai että ne olivat tarpeettomia tai että he halusivat suojata lapsiaan myrkyiltä.

Myös Suomessa osa vastasyntyneiden vanhemmista kieltää vauvoiltaan K-vitamiinipistokset, kertoo ylilääkäri Taneli Puumalainen sosiaali- ja terveysministeriöstä. Asiaa ei rekisteröidä, mutta Puumalaisen tietojen mukaan pistoksen kieltäminen on harvinaista.

"Olemme kuulleet yksittäisistä tapauksista, eikä niiden määrä ole kasvanut viime aikoina. Kyseessä on hyvin pieni luomusynnyttäjien joukko, joka suhtautuu aggressiivisesti kaikkeen synnytykseen liittyvään lääketieteelliseen hoitoon", Puumalainen sanoo.

Luomulakko on uutisoinut näistä luomuihmisten tempauksista ennenkin ja kuten lukijat muistanevat, eräskin luomuperhe kieltäytyi jopa ultraäänitutkimuksesta, kun sen säteily internetin mukaan voi tehdä lapsesta vasenkätisen ja ultraäänen sijaan luomuvanhemmat kuuntelivat lapsen tilaa äidin vatsan ihon läpi vessapaperirullasta tekemällään kuuntelukojeella.

Liekö kenellekään yllätys, että kyseinen luomuisä on myös luomuruuan ankara puolestapuhuja ja hänen luennoilleen voitte mennä kunhan vain lompakosta löytyy riittävästi ylimääräistä. Jospa hänen ravitsemustietoutensa koskien luomuruuan ylivertaisuutta ei ole samasta lähteestä peräisin, mistä oli hänen uskomuksensa siitä, etttä ultraäänitutkimuksen säteily aiheuttaa lapsessa vasenkätisyyttä, mikäli se jokin kauhea kehitysvamma nyt edes on.

Mistähän se johtuu, että luomuruoka on erityisen suosittua niissä piireissä, joissa vastustetaan lääketiedettä, kieltäydytään rokotuksista sekä imetään internetin syövereistä mitä ihmeellisintä epätietoa, joka voi jopa vaarantaa juuri syntyneen lapsen hengen?

Luomun viennissä luomun tulevaisuus?

Luomuun on koetettu iskostaa muita termejä, joilla sitä yritetään myydä kuluttajille ja yksi termi joka aina koetetaan saada mahtumaan luomun kanssa samaan lauseeseen, on tietenkin lähiruoka.

Luomulla ja lähiruualla ei ole termeinä mitään yhteistä, mutta kuitenkin luomusta ei haluta koskaan puhua yksinään, vaan erityisesti lähiruuan kanssa. Parhaimmat mainosmiehet sanovat suoraan, että luomu on lähiruokaa.

Asia lienee ongelmallinen, sillä koska suomalaiset eivät mittavista mainoskampanjoista huolimatta osta luomua (poikkeuksena etelän suuret kaupungit), täytyy tuotetusta luomusta edes jotenkin päästä eroon ja silloin katseet täytyy suunnata ulkomaille.

Nyt meidän valitsemamme päättäjät ovat saaneet niinkin huikean idean, että luomusta tulee Suomen vientibrändi, vientivaltti ja kohta kaikki maailman ihmiset tuntevat Suomen luomusta, sillä jokainen maailman kuluttaja himoitsee kauppansa hyllyiltä vain suomalaista, puhdasta luomua!

Puhtoinen Elovena-tyttö kaivetaan esiin 50-luvun kotimaisista elokuvista ja hänen vanavedessään koko maailma on kohta polvillaan Suomi-luomun edessä. Asiassa on vain mutkia matkassa, joista kertoo vaikkapa tuoreehko uutinen:

Puhtaat jauhot pussissa?

Suomalainen, korkean valkuaisen ”superluomuvehnä” ei täytä enää pohjoismaisen osuuskauppajätin, COOP-ketjun luomuvehnäjauhopusseja. COOP huutokauppasi sopimuksen, ja sen sai Lantmännen Cerealia, joka valmistaa jauhot kazakstanilaisesta luomuvehnästä. Samalla Helsingin Mylly menetti suurimman luomuvehnän vientikauppansa. Se vaikuttaa luomuvehnän kysyntään.

Jostain syystä kazakstanilaisen Elovena-tytön hymy miellytti pohjoismaista osuuskauppajättiä enemmän, joten suomalainen Elovena-tyttö jäi soittelemaan toista viulua, vaikka saikin istua ensiviulussa hetken aikaa. Me emme saaneet oman tyttömme hymystä mitään etua edes omalla maaperällämme, täällä Elovena-tyttöjen luvatussa Pohjolassa!

Se saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä tai tylsältä, mutta sitä se ei ole. Helsingin Mylly pääsi kertaheitolla mukaan isojen poikien leikkeihin.

Sieltä isojen poikien leikeistä voi tulla yhtä nopeasti pois, kuin sinne on päässyt. Isojen poikien pelissä on myös ongelmia. Vaikka kuinka puhtoiset vaaleat kiharat heiluvat tuulessa, on luomukorsi ja vieno hymy huulilla, niin hinta on se, jolla pistetään Elovena-tytöt järjestykseen.

Sitten jos valtiovalta antaa meidän omalle Elovena-tytölle hiukan botoxia huuliin (lue:vientitukea), niin me voimme kilpailla muiden Elovena-tyttöjen kanssa "tasavertaisesti" isojen poikien leikeissä, mutta onko meillä siihen varaa? Haluatteko te kustantaa sen botoxin tyttömme huuliin, jotta meidän tytön hymy voittaa, sillä se raha on jokaiselta teiltä pois?

Tosiasia on se, että maatalous Suomessa on kannattamatonta. Me emme voi kilpailla hinnalla sellaisten maiden kanssa, joissa on täysin eri olosuhteet kuin meillä, eli joissa on suotuisat olosuhteet maanviljelylle, sekä paljon halpaa työvoimaa. Jos me haluamme kilpailla sellaisten maiden kanssa, niin ainoa keino on se, että me verorahoin tuemme maanviljelyämme niin paljon, että saamme myymämme tuotteen hinnan alhaisemmaksi kuin kilpailijan tuotteessa on. Mitä suotuisammat olosuhteet kilpailijalla on, myös työvoiman kustannusten suhteen, sitä vähemmin kustannuksin se voi viljansa viljellä, niin sitä enemmän meidän pitää antaa verorahoja omaan viljelyyn, jotta voimme kilpailla hinnassa.

COOP on Pohjoismaiden suurin osuuskauppa. Myös S-ryhmä on osakkaana hankintayhteenliittymä Coop Tradingissä.

S-ryhmän kovia vaikuttajia taisi istua myös luomuväen vaikutusvaltaisilla tuoteilla? Ja tietenkin voi pohtia isojen poikien leikkejä myös siitä kuvakulmasta, että vaikka meillä oli tässä leikissä tuomaristossa oman Elovena-tytön edustajia, niin silläkään ei ollut mitään merkitystä.

Tällaista tämä peli kuitenkin on, joten ulkomaankauppaministerille sellaisia terveisiä, että pidättele suurta intoasi vielä aavistus tai älä ainakaan näytä sitä ulos kovin liioitellusti, sillä ensin pitää saada botoxit kuntoon tuotteemme hymylle!

Kazakstanin Elovena-tytöllä sitä riittää.

Luomu taas ravinteikasta?

Carlo Leifert on taikuri. Hän onnistui taikomaan hatustaan jotain sellaista, mitä kukaan muu ei ole koskaan kyennyt taikomaan, eli hän sai selville, että luomussa onkin enemmän ravinteita.

No olin hiukan väärässä. Lukemattomat muut tutkimukset ovat tulleet vastaavaan tulokseen, mutta kun ne tutkimukset on arvioitu kriittisesti, ne ovat olleet surkeaa, luokatonta tiedettä.

MTT on tutkinut asiaa, eikä löytänyt mitään. Kansanterveyslaitos on tutkinut asiaa (Muukka et al), eikä mitään eroja löytynyt. Dangour et al julkaisi asiasta kaksi laajaa tutkimusta vuosina 2009 ja 2010, eikä mitään löytynyt. Stanford on tutkinut asiaa tiheällä kammalla, eikä ole löytänyt mitään eroja, eikä yksikään sellainen tutkimus, joka on tehty huolella, mutta nyt yllättäen Leifert sai hurjan otsikot aikaiseksi, ainakin tänään:

Nyt se on tutkittu: Näin luomuruoka päihittää perusmuonan

  

Tietenkin siinä tapauksessa, että kukaan ei olisi koskaan asiaa tutkinut, löytö olisi voinut olla otsikoiden arvoinen, mutta jos käy niin, että lukemattomat tutkimukset kertovat, että luomulla ei ole mitään eroa tavanomaiseen ja yksi kertoo täysin toista, niin mistäpä se voisi kertoa?

Kun homeopatiaa rahoittava firma teettää tutkimuksen kyseisistä sokeripillereistä, niin jostain syystä se havaitsee homeopatian toimivaksi, vaikka 5000 muuta tutkimusta kertoo, että se on pelkkää huijausta.

Se tiedetään, että viljeltävän tuotteen ravinteikkuus vaihtelee ja se johtuu kasvukauden olosuhteista yms asioista.

Eli kun on tehty sellainen tutkimus, että ainoa eroava asia on vain tuotantotapa, ei ole koskaan löydetty mitään merkittäviä eroja, vaan jossain tuotteessa eroa on luomun hyväksi vähän ja toisessa taas ei ole.

Mutta jos me teemme tutkimuksen niin, että me viljelemme luomuna vehnää vaikkapa Tanskan viljavilla pelloilla, joka on vanhaa ravinteikasta merenpohjaa, multaa noin 25 metriä paksusti ja sitten me viljelemme tavallista vehnää Kainuun kivisillä pelloilla, jossa on multaa viisi senttiä, niin tokihan niitä eroja varmaan syntyy, mutta onko tuo tiedettä?

Oikein tutkimus tehdään niin, että me menemme sinne Tanskaan tai Kainuuseen ja pistämme sinne vierekkäin lohkoja, joille tulee olemaan täysin samat kasvukauden olosuhteet ja tämän jälkeen tutkimme näitä vierekkäisiä lohkoja, että tuottiko viljelymetodi lopputuotteeseen mitään eroja.

Ja taas kerran luomuväki onnistuu tekemään asian niin, että ennen kuin tutkimus päätyy tiedeyhteisön ruodittavaksi, se myydäänkin medialle, lehdistölle, joka tekee siitä hirmuiset otsikot.

Joten eipä ole kovin vaikea arvata, että kun tuo tutkimus vihdoin ja viimein joskus annetaan tiedeyhteisön arvioitavaksi, se todetaan aivan samanlaiseksi kuratutkimukseksi, kuin ne sadat luomusta tehdyt tutkimukset, jotka ovat löytäneet joitain ihmeellisiä eroja, mutta ne erot ovat johtuneet ainoastaan huonosta tieteestä.

Lisäksi tutkimuksen yksi merkittävä rahoittaja on luomualan vaikuttaja (Sheepdrove Trust), niin lieneekö tutkimuksen tulos kovin yllättävä?

Ja nyt on pakko piikitellä luomuväkeä hieman sen omilla aseilla.

Oletteko kuulleet koskaan sellaisesta asiasta kuin varovaisuuden periaate?

Luomuväki viljelee sitä mielellään joka asiassa, eli jos me emme voi olla 101 prosenttisen varma jostain asiasta, niin sitten pitääpi olla kamalan varovainen ja mielellään kieltää koko homma. Koskee geenimuuntelua ja vaikka mitä. Jos on pienen pienikin riski olemassa, niin heti stop!

Lainataanpa nyt tuosta Leifertin taikatutkimuksesta yhtä kohtaa:

Newcastlen yliopiston johtama kansainvälinen tutkimusryhmä osoitti, että luomuruoassa on jopa 60 prosenttia enemmän monia tärkeitä antioksidantteja kuin tavanomaisesti tuotetussa ruoassa.

Otetaanpa rinnalle toinen tuoreehko uutinen:

Nobel-palkittu tutkija uskoo, että antioksidantit auttavat syöpää levittämään etäpesäkkeitä.

Pitäiskö meidän varovaisuuden periaatteen mukaisesti ehkä kieltää hetkeksi luomuruoka ainakin sairailta ihmisiltä, ehkä vanhuksilta ja etenkin viattomilta lapsilta siihen asti, että olemme täysin varmoja siitä, että antioksidantit eivät autakaan syöpää levittämään etäpesäkkeitä?

Kyllä minä ainakin tuon syyn nojalla hyvinkin välttelen luomua siihen asti, että totuus selviää. Tietenkin jos Leifertin tutkimus osoittautuu surkeaksi tieteeksi, niin sen jälkeen luomua voi taas popsia, jos vain lompakko kestää.


EDIT myöhemmin illalla:

Tutkimukseen löytyikin jo asiantuntevaa kritiikkiä ja kyllähän tuo tutkimus on taas perinteistä luomulaatua:

Study claiming organic food more nutritious ‘deeply flawed’, say independent scientists

Is Organic Food More Nutritious And Safer Than Conventional? Reviewing A Recent Systematic Review

Expert reaction to study comparing the nutritional content of organic and conventional foods

 

 Tietenkin ihmetyttää se, että miten luomuun sitoutuneet, luomukentän omat ihmiset eivät kykene tekemään laadukasta ja rehellistä tutkimusta edustamastaan tuotantosuunnasta?

Esimerkiksi professori Tom Sanders, King's College London, kritisoi tutkimusta näin:

“This article is misleading because it refers to antioxidants in plants as if they were a class of essential nutrients, which they are not.

“The compounds referred to are mainly plant phenolics and are produced in higher quantities when plants are environmentally stressed. Plant phenolics have both toxic as well as potential beneficial effects. Some vitamins have anti-oxidant properties such as vitamin E, vitamin C and beta-carotene but the differences between organic and conventional produce are trivial.

Entäpä nämä luomusta innostuneiden aina mainitsemat nitraatit ja nitriitit, sillä kun niitä löytyy luomusta aina vähemmän, niin sekö onkin luomua tutkivien mielestä hyvä asia?

“The article also claims that the lower levels of nitrate and nitrite in organic vegetables would be beneficial to health. However, this is opposite to more recent research, including some carried out at the University of Newcastle, which shows that nitrate in vegetables in fact lowers blood pressure because it is converted to the vasodilator nitric oxide (1).

Tuottava maa huomasi myös hupaisan yksityiskohdan, että samainen Carlo Leifert on ollut mukana itse tekemässä tuota tutkimusta Newcastlessa vuonna 1999, jossa nitraatit ovatkin hyödyllisiä.

Mistähän se johtuu, että kun Carlo Leifert on tutkinut vuonna 1999 nitraatteja ja todennut ne elimistön kavereiksi, niin kun hän vuonna 2014 tutkii luomua ja löytää vähemmän nitraatteja, hän unohtaa tyystin omat aiemmat tutkimuksensa aiheesta?

Mitäpä muuta sinä voit tehdä, kun sinulta on tutkimus tilattu, jolta odotetaan määrättyjä asioita, joista pitäisi äkkiä saada isot otsikot aikaiseksi, ennen kuin kukaan ehtii ruotia tutkimusta kovin tarkasti. 

Ja sitten kadmium, johon tutkimuksessa viitattiin:

“The article shows differences in cadmium concentrations in cereals but not in fruit and vegetables. Cadmium levels are dependent on the soil in which the plant is grown and haVE nothing to do with organic certification. There are naturally occurring areas (1,2) in the UK where cadmium levels of are high (e.g. Shipham in Somerset) and home-grown/organic food grown in these areas would therefore be high in cadmium.  Cadmium can be high in soils derived from spoil from former lead, zinc and tin mines. Generally, shellfish are regarded as far more important source of cadmium in the diet, especially if fished from areas where sediment is naturally high in Cadmium (ie. South Coast) or from smelting.

Eli Leifertin taikahatustaan taikoma tutkimus oli puhdasta luomuhuijausta ja puolitotuutta.

Loppulausunto on selventävä:

“This study provides no evidence to change my views that there are no meaningful nutritional differences between conventional produced and organic crops.”

Joten voisiko kuvitella, että Carlo Leifertin palkkaaminen luomuinstituuttiin ei tule ainakaan millään tavalla parantamaan luomun ympärillä häärivää tutkimusta, vaan voi käydä jopa täysin päinvastoin.

Annamme luomututkimukseen rahaa täysin turhaa, jos jokainen luomuväen oma tutkimus on harhaanjohtamista lause lauseen perään!

Eräs edesmennyt valtiomies voisi sanoa vaikka että saatanan tunarit.

 

Ruualla pitää olla tarina?

Tuorein Hesarin kuukausiliite piti sisällään hienon pakinan ruuasta. Pakina kertoo uusimmasta ruokahifistelijöiden keksinnöstä, eli että ruualla pitää olla jokin hieno tarina kerrottavana. Tuossa pakinassa kyllä hersyvästi kerrotaan trendistä kaikki oleellinen:

Pakinoitsija Kuukautinen söi upean aterian hienossa ravintolassa

 

"Jos saan aivan lyhyesti kertoa, mitä teillä on lautasillanne ennen kuin aloitatte ruokailun."

"Eli siinä on Harry Sundströmin pyydystämää ahventa. Sitä ei ole pyydetty verkoilla, muuten kalaan jäisi verkon makua. Harry Sundström pyydystää kalan Korppoossa ikivanhan perinteen mukaan rakennetuilla ansoilla, joissa katajakepeistä paalutetaan merenlahteen aita, joka ohjaa kalat loukkuun. Sieltä Harry Sundström pyytää ahvenet omin käsin."

"Ahventa ei ole suomustettu raudalla, koska suomustusrauta repii kalan nahan, jolloin paistettaessa voi imeytyisi epätasaisesti. Harry Sundström irrottaa rantakalliolla suomut yksitellen sormin, jonka jälkeen kalanliha saa hetken levähtää rakkoleväpedillä. Sitten Sundström hieroo suomujen kohtiin perinteiseen tapaan Islannin Héðinsfjörðurin vuonon merisuolaa."

"Kalan kanssa teillä on jokaisella peruna."

"Peruna on kasvanut Itä-Lapin karussa, moreeniperäisessä maaperässä, jossa saa olla vain alle 30 % eloperäistä ainesta, jotta perunan kasvaminen on riittävän hidasta ja mukula ehtii imeä mahdollisimman paljon makua. Kuoret perunasta on poistettu ruuppoamalla eli pyörittelemällä mukuloita pitkään höyläämättömien kuusilankkujen päällä, jolloin kuoret tarttuvat lankun karkeaan pintaan."

"Voi perunan päällä tulee Iso-Aholan tilalta Pohjanmaalta."

"Siellä kyytöt laiduntuvat neljäsataa vuotta vanhalla apilaniityllä, jota lannoitetaan isonvihan aikaan poltettujen talojen tuhkalla ja kuusen kerkillä. Lehmät lypsetään käsin juuri auringonnousun aikaan niin, että lehmän turpa osoittaa nousevan auringon suuntaan. Maito lasketaan edellispäivänä veistettyyn koivukiuluun. Voin kirnuaa Iso-Aholan emäntä tilan vanhalla kirnulla Isonkyrön kansallispuku yllään."

"Tämän ravintolan vaaleat ja taidokkaan kulmikkaat koivuhuonekalut on valmistanut porvoolainen taidepuuseppä, joka ei käytä lainkaan paineilma- tai sähkötyökaluja ja valittiin juuri siksi Vuoden puusepäksi."

"Sitten vähän tästä laskusta."

"Se on käsin kirjoitettu paperille, joka on itse asiassa kaksisataa vuotta vanhan fiskarsilaisen majatalon tapetin pohjapaperia ja irrotettu hirsiseinästä höyryttämällä lempeästi sadevedellä. Lasku on kirjoitettu lyijykynällä, jonka varsi on nuorta leppää ja lyijy kimröökiä ja salpietaria."

"Laskun summan ensimmäiset viisikymmentä euroa on valittu huolellisesti herkistämään makuaistia ja luomaan tunnelmaa. Sitten siinä on kerros raaka-ainekustannuksia. Mehukkainta sataa euroa on kypsytelty pitkään, ja se koostuu ravintolan brändinrakentamiskuluista ja henkilökunnan tatuointilaskuista. Viimeinen nolla ennen desimaalipilkkua on kokin henkilökohtainen tervehdys teille."

Tervetuloa uudelleen!"

Voisiko tuota enää hienommin kertoa! Itseäni ei voisi tarinat kovin paljoa vähempää kiinnostaa, etenkin kun tunne on se, että sillä nykyajan trendiravintoloissa koetetaan korvata ruuan laadullisia ja maullisia puutteita.

Ilmeisen trendikäästi koetetaan etsia sitä kuuluisaa plasebo-vaikutusta, eli kun ruokailija luulee saavansa hyvää ja maukasta ruokaa, hän kokee sen sellaisena, olipa ruoka millaista tahansa.

Joutavat tarinat eivät taida olla mitään muuta kuin sitä, että ruokailijaa viritetään kokemaan ruoka joksikin muuksi, kuin mitä se sitten todellisuudessa on. Lisäksi niillä tuodaan oikeutus pyytää hyvä hinta, sillä yleensä tarinoissa tunnutaan korostavan sitä, kuinka vaivalloinen oli ruuan tie ruokailijan lautaselle.

Siinä kun sitten jyrsit 20 euroa maksavaa rikkaruohoa, joka on nyitty viiden minuutin aikana läheisen  taloyhtiön parkkipaikan roskakatoksen vierestä, niin tokihan se on älyttömän hyvää, kun sille on jokin koskettava tarina keksitty ja hintakin kuullostaa tarinaan suhteutettuna aivan edulliselta.

Sillä eihän kukaan voi sanoa pahaa sanaa, jos rikkaruohon maut ovat peräisin isovihan aikana poltettujen talojen tuhkasta ja se kasvaa vain eräällä määrätyllä alueella viiden suon ja kolmen susilauman takana.

Tärkeintä ruuassa on maku ja kaikki muu on vain kikkailua, jolla koetetaan viedä ruokailijan huomio pois olennaisesta.

Aamiaismurot vertailussa

Tieteellinen tutkimus luomun ja tavanomaisten elintarvikkeiden osalta kiihtyy ja uusimpana tutkimuksena on verrattu aamiaismurojen ravintosisältöä:

A comparison of the nutritional quality of organic and conventional ready-to-eat breakfast cereals based on NuVal scores

 

Monet terveydestään huolehtivat ihmiset ovat vaihtaneet muronsa luomuversioksi, koska he kuvittelevat saavansa terveysetua luomun avulla, tai he kokevat, että murot muuttuvat terveellisemmäksi ruuaksi luomun avulla. Tietenkin myös hinta vaikuttaa uskomukseen, sillä jos luomuversio maksaa 50-100 % enemmän, niin toki sillä hinnan erolla olettaisi saavansa jotain vastiketta.

Pieleen meni taas kerran, sillä mitään ravitsemuksellista etua ei löydetty luomun suosimisesta, vaan kyseessä on lähinnä rahan haaskaaminen ja markkinamiesten retkuun meneminen.

Results There was no significant difference in NuVal scores between conventional (mean 28·4 (sd 13·4)) and organic (mean 30·6 (sd 13·2)) cereal types.

Conclusions Consumers who choose the organic version of a ready-to-eat breakfast cereal believing that nutritional quality is superior may not be making a valid assumption. Public health nutrition educators must help consumers understand that organic cereals are not necessarily more nutritious and their consumption could result in excessive intake of undesirable nutrients, such as fat, sugar and sodium.

Edelleenkään luulo tai olettamus ei ole tiedon väärti.

Tätäkin tutkimusta saanemme odottaa aika kauan Pro Luomun sivustolle, sillä tällaiset tutkimukset eivät tule päätymään sellaisen järjestön ideologiasta kertomaan, joka ideologia perustuu lähes kokonaan uskolle ja uskomuksille.