Mitä luomu kaipaa?

Ruokatiedon sivuilta löytyi pohdintaa siitä, mitä luomu kaipaa päätyäkseen meidän veronmaksajien maksettavaksi:

Luomuruoka kaipaa lisää yhteistä tekemistä päästäkseen julkisille lautasille

 

Koska kuluttajat eivät innostu ylikalliista ruuasta, on luomun tähtäin jo pitkään ollut julkiset keittiöt, sillä silloin me kaikki ostamme luomua, tahdomme sitä tai emme.

Mutta valitettavasti tie on kivikkoinen sitäkin kautta ja jopa paljon kivikkoisempi kuin päätyä kuluttajien lautasille siten, että he itse päätyvät sitä jostain syystä ostamaan:

Hän odottaa luomulta ympärivuotista toimitusvarmuutta, suurkeittiön pakkauskokoja ja sopivaa hinnoittelua. Toimitusjohtajalle on haaste motivoida ruokatehtaan työntekijöitä avaamaan 1 500 kiloa luomunaudan jauhelihaa 400 grammaan kuluttajapakkauksista tai 800 litraa luomukermaa 2 desilitran purkeista.

Niinpä. Ympärivuotinen toimitusvarmuus on kyllä luomun säännöillä hyvin vaikea toteuttaa, sillä kuten satotilastot meille kertovat, luomun satoisuus on melkoista arpapeliä. Jotta toimitusvarmuutta saataisiin lisää, tulisi tietenkin luomun tuotantoaloja suurentaa huomattavasti, jotta edes muutaman prosentin osuuteen saataisiin tavaraa toimitettua edes jollakin varmuudella.

Ja se hinta. Siitäpä lisää samassa jutussa:

Marttisen mukaan luomun parissa työskentelee ammattimaisia tuottajia, jotka hinnoittelevat tuotteensa asiallisesti. Mukaan mahtuu kuitenkin edelleen myös tuottajia, joita Marttinen kutsuu aatteellisiksi toimijoiksi, koska he uskovat luomun ylivertaisuuteen niin vahvasti, että tapaavat hinnoitella myymänsä raaka-aineet selvästi yläkanttiin.

Uusimpien tieteellisten tutkimusten mukaan luomussa ei todellakaan ole yhtään mitään ihmeellistä, joten siitä pyydettävä järkyttävä ylihinta on omituista, mutta eipä se tyhmä ole joka pyytää, vaan se joka maksaa.

- Nyt jos koskaan on oikea aika luomulle. Tämä on kolmas tai neljäs kerta, kun luomu niin sanotusti tulee. Tuotantomenetelmänä se sopii tämän ajan ajatuksiin ympäristövastuusta ja eettisyydestä, Marttinen pohtii.

Miksi ihmeessä Marttinen pohtii tällaista, sillä luomu on edelleen tuottamaton, mielikuviin perustuva maanviljelysideologia, jolla tuotetaan ylihintaista ruokaa rikkaille? Kuten Oxfordin tuore tutkimus kertoo, nämä väitteet ympäristövastuusta tai eettisyydestä ovat lähes täysin tuulesta temmattuja.

Mutta oikeassa hän on siinä, että luomu koettaa, koettamasta päästyä valloittaa epätosilla mielikuvilla kuluttajien rahat, siinä juuri missään onnistumatta. Suurissakaan luomumaissa luomun osuus ei ole kuin noin viiden prosentin luokkaa, eikä sitä ole sen yli kyetty nostamaan kuin yksittäisissä tuotteissa. Miksi Suomi olisi poikkeus?

Esimerkiksi Krunexin valmistama luomumakaronilaatikko on tuotantokustannuksiltaan noin viidenneksen kalliimpaa kuin tavanomaisesti tuotetuista raaka-aineista valmistettu.

Entäs ne puheet siitä, että luomun hinta saadaan kyllä painettua alas.. nekö ovat vain sanahelinää ja todellisuus on sitä, etä rikkaiden raha puhuu, jos luomua lautaselle haluaa?

- Luomuraaka-aineiden käsittelyssä meillä on paljon opittavaa Itävallasta, joka on maailman johtavia luomuelintarvikkeiden valmistajia. Yhtälö ei ole mahdoton, se vain vaatii aikaa, Hautala näkee. 

Kuinka paljon sitä aikaa tarvitaan? Luomua on harjoiteltu Suomessa jo 80-luvulta ja luomu on kokenut tulemisia jo lukuisia ja siitä on koetettu tehdä rikkaiden trendiä useita kertoja ja vieläkään ei mitään osata tehdä oikein.

Jos vielä vuosikymmen annetaan aikaa näyttää osaaminen, vai pistetäänkö kerralla 50 vuotta. Jos ei sittenkään ole luomuketjua saatu kuntoon, niin sovitaanko niin, että haudataan kaikessa hiljaisuudessa koko tuhertelu?

Luomuun syydetään valtion rahoja miljoonia ja mitä saamme sen rahan tilalle? Valituksia siitä, että mikään ei toimi, eikä mitään osata tehdä kunnolla niin, että sekä kuluttajat että teollisuus saisivat jotakin luomua eteensä.

- Valtuustoaloitteet luomuruuan tarjoamisesta julkisessa keittiössä ovat yleensä tyssäneet rahaan. Saatuaan kustannuslaskelmat valtuusto ei olekaan ollut halukas myöntämään lisää määrärahaa, eivätkä tilaaja-asiakkaat ole olleet valmiita maksamaan luomuruuasta olemassa olevien määrärahojen puitteissa, Eloranta kertaa.

Tämä se vasta onkin mielenkiintoista. Ensin valtuusto käydään hurmaamassa luomulla, eli selittämässä sen ympäristö- yms vaikutuksia ja höpisemässä siitä, että eipä se kalliimmaksi tule, jos vain toimitaan oikein.

Sitten saadaan hienoja uutisia siitä, että X kaupungin valtuusto päättää lisätä luomua kouluihin, työpaikkaruokailuihin yms ja tällainen ajatus jää jotenkin elämään.

Kun valtuusto saa sitten ne oikeat laskelmat eteensä, ääni kellossa muuttuu täysin, eikä kovinkaan moni enää kykene antamaan niitä huikeita rahasummia, joita yleensä pelkkä luomupuurohiutale määrärahoja vaatisi.

Makuasioissa luomu saa ristiriitaista palautetta. .... Keravan tilaamat luomupinaattiohukaiset saivat nuorilta tyrmäävää palautetta. Jopa 53 prosenttia oppilaista antoi pinaattilettuja, ruokasalaattia ja puolukkasurvosta sisältäneelle aterialle surunaaman. 

Oppilaat kyselivät, eikö missään olisi ”oikeita pinaattilettuja”, joilla he tarkoittivat teollisesti valmistettuja tavanomaisia pinaattilettuja, joihin kouluissa ja kodeissakin on totuttu. Hinnaltaan luomupinaattiletut olivat kaksi kertaa sopimustuotteen hintaisia.

No siksi niitä elintarvikkeiden lisäaineita tarvitaan, että prosessoinnin aiheuttamat ongelmat esimerkiksi makuun ja koostumukseen saadaan korjattua.

Ei se luomupinaattilettukaan kasva valmiina puussa, vaan se valmistetaan, eli prosessoidaan pinaatti letuksi, jonka pitäisi olla maultaan ja rakenteeltaan sellainen, että koululainen saa sen syötyä, eikä se olisi mitään epämääräisen näköistä ja oloista mössöä.

Ne luomupinaattiletut ovat myös teollisesti valmistettuja, eivätkä ne kasva luomupellosta täysin valmiina luomupinaattilettuina.

Maksetaan tuplahinta ja sitten nuoret eivät syö niitä. Kyllä on taas järkevää, mutta tällaisia ne toimimattomat ideologiat tapaavat olla. Niitä tuputetaan pakolla kaikille, vaikka juuri kukaan ei niitä halua.

Leipä, joka säilyy 60 päivää

Jälleen kerran silmiini osui uutinen, jonka määrätty osa Hymestä, eli hysteerisesta mediasta, ottaa silmätikukseen ja ihmisten pelottelu voi alkaa, vaikka uutinen kertoo hienosta asiasta:

Amerikkalaiset keksivät laitteen, joka säilyttää leivän 60 päivää

 

Alun perin sairaalabakteereiden tappamiseksi suunniteltu laite tuhoaa myös homeitiöt leivästä. Laite muistuttaa mikroaaltouunia.

Eikös olekin ihmeellistä?

Kun elintarvikkeesta tuhotaan mikrobit tai niiden lisääntyminen pidetään kurissa, tuote säilyy kelvollisena jopa hyvinkin pitkiä aikoja. Se tarkoittaa sitä, että tuote on käyttäjälleen turvallinen, eikä aiheuta vaaraa, eli ei sairastuta käyttäjää.

Voin jo sieluni silmin nähdä ne otsikot, joita määrätyt tahot tästä uutisesta saavat aikaiseksi ja kun niitä näen, pistän ne kommenttiosioon.

Koneen toimintaperiaate muistuttaa mikroaaltouunia, joskin mikroaallot tulevat eri aaltopituudelta kuin tavallisessa kuluttajamikroaaltouunissa. Alun perin salmonellan ja sairaalabakteerin tappamiseen kehitetyn laitteen huomattiin eliminoivan myös homeitiöt noin kymmenen sekunnin käsittelyn jälkeen.

Tämä onkin todella vastustettava asia, sillä tuohan kuullostaa todella luonnonvastaiselta.

- Käytimme leipää laitteessa ja tarkistimme homeen siitä verraten sitä normaalisti säilytettyyn leipään. Jopa 60 päivän jälkeen käsitellyn leivän homeitiöiden määrä oli sama kuin leivässä, joka oli tullut juuri uunista, tutkija Don Stull kertoi.

Tutkijoiden mukaan tekniikkaa voitaisiin käyttää myös muiden elintarvikkeiden, esimerkiksi lihan ja vihannesten säilyttämiseen.

Ei mene kovin pitkään, kun tämä asia on jotenkin saatu käännettyä elintarviketeollisuuden salaliitoksi, jonka tarkoitus onkin sairastuttaa meidät, vaikka kyseinen laite lähinnä mahdollistaisi sen, että elintarvike, esimerkiksi leipä, säilyy pitkään ilman mitään ylimääräistä.

Tästähän on jo esimerkkinä mikroaaltouuneista kiertävät urbaanit pelotteluhuhut, joita on onnistuneesti levittänyt vaikkapa vaihtoehtolääkäri Antti Heikkilä.

Suomen kuuluisin kääretorttu

Eräästä kääretortusta on tullut julkkis ja jos joku ei tiedä sitä, mistä on kysymys, kannattaa katsoa illan Enbuske & Linnanahde Crew.

Sosiaalinen media yltiöhysteerisine ihmisineen on ollut kauhuissaan eräästä kääretortusta, jonka joku löysi jääkaapistaan. Kyseinen torttu on ostettu vuonna 2007 ja parasta ennen -päivämääräkin on mennyt jo vuonna 2008.

Tuomas Enbuske söi kyseistä kääretorttua showssaan ja on yhä hengissä, joten mikä tässä on taas se pointti tai yleensä lähes käsittämätön hysterian aihe, johon hysteeriseen kuolemaan sosiaalinen media on  sopuleineen syöksynyt jyrkänteeltä aikoja sitten?

Elintarviketeollisuus on kyennyt valmistamaan tuotteen, joka on säilynyt täysin kunnossa vuodesta 2007, joten minusta se on käsittämättömän hieno asia ja jos menemme kysymään sellaisen maan ihmisiltä, jonka maan asukkaista tuhansia kuolee ruokamyrkytyksiin, he olisivat luultavasti kanssani samaa mieltä.

Mutta onneksi joillakin on varaa olla hysteerisiä asioista, joihin toisilla ei ole varaa.

Jälleen kerran heillä, joilla on rahaa asioida yltiökalleissa luomupuodeissa, on ollut varaa tehdä "ruokapornoa" asiasta, jossa ei ole mitään ihmeellistä, vaan kyse on vain siitä, että me tiedämme miten mikrobit pidetään kurissa, pois meitä kiusaamasta. 

Ja tämä mikrobien pitäminen kurissa on vaikkapa Kemikaalicocktailin Noora Shinglerin mielestä jotenkin väärin, eikä sitä pitäisi luonnonvastaisena harrastaa, vaan pitäisi olla luomua, luonnollista. Onneksi Nooralla on varaa ostaa ruokaa, joka ei säily ja hänellä on aikaa käydä kaupassa vaikka joka päivä ostamassa ruokaa, joka ei säily. 

Lisäaineet eivät todellakaan sairastuta ihmistä tai tee ruuasta vaarallista, vaan niiden pointit ovat aivan jossain muualla. Ne saavat tuotteen säilymään ja pysymään turvallisena jopa vuosia, josta muutamia vuosikymmeniä sitten vain unelmoitiin.

Aivan sama kuin joku alkaisi väittää, että autojen ruostesuojaus on luonnotonta, luonnonvastaista ja meidän pitäisi antaa autojen ruostua piloille ennen aikojaan, koska raudan ruostuminen on luomua, luonnollista. 

 

 

  

Viljelysmaalla rikkauksiin

Elina Grundström kirjoitti aamun Hesarin pääkirjoitusosastolla mielenkiintoisen kolumnin maanviljelyksen ja etenkin sen tärkeimmäin, eli maanviljelysmaan omistussuhteista tulevaisuudessa:

Jos klikkaat seuraavaa linkkiä, menetät yhden lukuoikeuden viikkosi viiden lukuoikeuden määrästä, jos et ole Hesarin verkkotilaaja!

Viljelysmaa on uusi Ikea

 

Kol­me ruot­sa­lais­ta pörs­si­yh­tiö­tä on on­nis­tu­nut sii­nä, mi­hin Man­ner­heim ei pys­ty­nyt. Tri­gon Ag­ri, Black Earth Far­ming ja Alp­cot Ag­ro ovat ot­ta­neet hal­lin­taan­sa yli puo­li mil­joo­naa heh­taa­ria maa­ta en­ti­sen Neu­vos­to­lii­ton alueel­ta.

Näinpä se on. Aiemmin maita vallattiin ase kädessä mutta nykyään aseen sijaan kädessä kannattaa pitää rahatukkoa. Vähemmän veristä ja huomattavasti helpompaa.

Yh­tiöi­den tu­lok­set ovat ol­leet huo­no­ja, mut­ta juu­ri nyt ta­lous­leh­det pi­tä­vät yh­tiöi­tä lu­paa­vi­na si­joi­tus­koh­tei­na. Esi­mer­kik­si Tri­gon Ag­ri on nous­sut kan­nat­ta­vak­si, vaik­ka se on toi­mi­nut vas­ta muu­ta­man vuo­den ja vil­je­lee val­ta­via aluei­ta il­man maa­ta­lous­tu­kia.

 Aiemmin jo hieman avasin eri maanviljelystapojen eroja, joten luulisin, että Venäjän aroja viljellään ekstensiivisesti, eli valtavan suuri maa-alue mahdollistaa hyvän tuoton, vaikka lannoitteista ja kasvinsuojelusta joudutaan hieman tinkimään kustannusten pienentämiseksi. Koska maataloustuki on kuitenkin suhteellisen merkittävä tuotantopanos maanviljelyssä ja jos heillä ei sitä ole, niin jotenkin se on kompensoitava jotta viljely kannattaa.

Tuk­hol­man pörs­siin lis­ta­tut maa­ta­lous­yh­tiöt hyö­ty­vät luon­non­va­ro­jen eh­ty­mi­ses­tä. Nii­den osa­ke­kurs­sit pe­rus­tu­vat kan­sain­vä­li­sen ruo­ka­krii­sin pel­koon ja tie­toi­suu­teen sii­tä, et­tä il­mas­ton­muu­tos li­sää ka­to­vuo­sia.

Yh­tiöi­den ar­von odo­te­taan kas­va­van si­tä mu­kaa kuin maail­man vil­ja­va­ras­tot tyh­je­ne­vät. Par­hail­laan va­ras­tot ovat poik­keuk­sel­li­sen vä­häi­set vii­me ke­sän en­nä­tys­mäi­sen kui­vuu­den vuok­si, ja tal­ven mit­taan nii­den pe­lä­tään eh­ty­vän en­ti­ses­tään.

Luomutuotantoa monet perustelevat sillä, että koska kaikkialla on huomattavaa ylituotantoa, niin tällainen sadot romahduttava viljelyideologia sopii tilanteeseen mainiosti, mutta valitettavasti nämä ylituotantoajat ovat menneen talven lumia ja jo vuosia on eletty lähes kädestä suuhun.

Kun Neu­vos­to­liit­to kaa­tui, kol­hoo­sit me­ni­vät kon­kurs­siin. En­ti­sen Neu­vos­to­lii­ton alueel­la oli pa­him­mil­laan yli 20 mil­joo­naa heh­taa­ria vil­je­lys­maa­ta ke­san­to­na. Pel­to­ja on edel­leen vil­je­le­mät­tä, ja nii­tä tar­jo­taan vuok­ral­le, kos­ka pai­kal­li­set ta­lon­po­jat ei­vät pys­ty in­ves­toi­maan ny­ky­ai­kai­seen maan­vil­je­lyyn.

Hetkinen. Onhan olemassa maanviljelyideologia 1920-luvulta, joka on etenkin rikkaassa lännessä suuri trendi, joten miksi ihmeessä paikalliset talonpojat eivät innostu siitä ja ala viljellä maataan luomun sääntöjen mukaan ja tuota ruokaa meille upporikkaille, joille ruuan hinta ei ole mikään ongelma, vaan mitä kalliimpaa, sen trendikkäämpää!

Miksihän he haluaisivat harrastaa nykyaikaista maanviljelyä, eivätkä ole oikein innostuneita sadan vuoden takaisista metodeista ja ideologiasta, joka kieltää lähes kaikki modernit tieteen tuottamat keinot.

Se on varmaan sama kuin tuolla terveydenhuollon puolella, että kovin moni ei välttämättä menisi lääkäriin, joka mainostaa olevansa luonnonmukainen 1920-luvun lääkäri, vaikka kuinka media siitä koettaisi trendiä rikkaille kaupunkilaisille tehdä.

Ruoan hin­nan­nou­suun pe­rus­tu­va bis­nes on yli­pään­sä eet­ti­ses­ti on­gel­mal­lis­ta, kos­ka se voi ai­heut­taa köy­his­sä mais­sa nä­län­hä­tää. Sik­si esi­mer­kik­si Nor­dea on il­moit­ta­nut luo­pu­van­sa si­joi­tu­sinst­ru­men­teis­ta, jot­ka pe­rus­tu­vat elin­tar­vik­kei­den hin­noil­la spe­ku­loi­mi­seen.

Näinpä se on ja mitäpä sitten luomun puolella? Sitä tuotetaan yhä enemmän kehitysmaissa, joissa pientilalliset tuottavat sertifioitua luomua meille pohjoisen rikkaille ja se meille tuotettu trendikäs luomuherkku on pois sen köyhän maan kansalaisten lautasilta. Voisivat he sitä tietenkin tuottaa myös omille kansalaisilleen, mutta ei heillä ole varaa siitä maksaa sitä, mitä me maksamme, joten sitä viedään nyt ja tulevaisuudessa rahan luo, eli meille.

Rahaa puhuu, niin Afrikassa, täällä kuin Venäjän aroillakin.

Ja mitä enemmän maa-alaa siirtyy tuottamattomaan luomuun, sitä enemmän ruuan hinta nousee myös tavanomaisella puolella, tietenkin.

Jos Suomenkin 9 % luomun maa-ala siirtyisi takaisin tuottavaan viljelyyn, sen maa-alan tuottama ruoka laskisi ruuan hintaa meillä. Nyt luomun 9 % tuotanto-osuudella ei saada tyydytettyä edes noin yhden prosentin osuutta, joka kotimaisen luomun osuus on kaikesta myytävästä trendiherkusta tällä hetkellä. Satoromahdus on hirvittävä, mutta eipä se meitä paljoa hetkauta, kun meillä on asiat niin hyvin.

Meillä on resursseja tuhlattavaksi hölmöyksiin ja näin taitaa olla myös tulevaisuudessakin, vai onko?

Luomu on hurja trendi?

Menneiden luomupäivien jälkeen on hyvä katsella hiukan sitä, mistä on taas siellä puhuttu:

Luomu - kysyntää on!

18 % johonkin kyselyyn vastanneista ilmoittaa ostavansa luomua aina, hinnasta viis. Se on hyvä, että joillakin on rahaa.

Sitten todetaan se markkinamiehen viisaus, eli ihmisten pelkoja ja huolia kannattaa käyttää markkinoinnissa hyväksi, sille se myy. Pelkäävä ihminen on paras asiakas, etenkin jos saadaan pelkäämään aiheetonta, sillä silloin tuotetta voi myydä pelkillä mielikuvilla, ilman mitään todellista.

Jos kaupungeissa asuvat nuoret naiset pelkäävät kaikkea mahdollista enemmän kuin muu väestö, sitä kannattaa hyödyntää ja sitä pelkoa kannattaa ruokkia. Siksipä luomumainonnassa hoetaan sanoja "turvallisuus, terveellisyys, puhtaus ja lisäaineettomuus" aina kun se on mahdollista, vaikka tutkimusten mukaan luomutuote ei ole mitään niistä, verrattuna tavanomaiseen tuotteeseen, vaan ainoastaan paljon kalliimpaa.

Esimerkiksi lisäaineettomuus kierretään siten, että valmistaja laittaa luomutuotteen kylkeen Johanneksenleipäpuujauhe, jolloin se ei kuullosta lisäaineelta ollenkaan, mutta tavanomaiseen tuotteeseen pistetään E410, joka on sattumalta sama lisäaine.

Ja sitten se luomun hurja myynti, sillä hurjaahan sen pitää olla, koska on kaupunkilaisten megatrendistä kysymys:

Luomutuotteiden myynti S-ryhmässä 1-10/2012.

- 1.5 % ja pääkaupunkiseudulla 2.6 %.

Kotimaisen luomun osuus oli 68 %.

Kertaamme nyt vielä muutamia tosiasioita. Suomen tuotannosta on luomussa 9 %. Elintarvikemyynnistä osuus on siis 1.5 %, joista ulkomaista 32 % ja kotimaista 68%.

Miksi meidän pitäisi lisätä luomutuotantoa?

Eikö 9 prosentin tuotanto-osuuden luulisi olevan aivan riittävä suhteessa luomun hurjaan myyntiin?

Mutta valitettavasti luomun ihmeelliset säännöt ja modernien keinojen puolijärjetön vastaisuus tekevät sen, että sadot romahtavat ja jotta 1.5 % hurjaan myyntiin saataisiin tavaraa, tulisi tuotannossa olla ainakin 20 %, jotta pieni osa kaupunkilaisista saisi kaipaamiaan trendiherkkuja kauppaansa.

Kauppias, kuten S-ryhmä, rakastaa luomua, sillä luomu tarkoittaa parempia katteita ja kaupalle enemmän rahaa. Emme voi syödä enempää mitä kykenemme sisäämme ahtamaan, mutta sen syötävän voimme aina ostaa paljon kalliimpana versiona, kuten luomuna.

Lapsiperheet turvautuvat ruoka-apuun

Tässäpä jälleen uutisia heille, jotka välttämättä haluavat muuttaa ruokatuotantomme sellaiseksi, että ruuan hinta kaupassa nousee n. 20-30 %, vähintään.

Leipäjonokävijät: Ruoka-apu välttämätöntä pärjäämiseksi

 

Pääkaupunkiseudun lapsiperheet turvautuvat ruoka-apuun

 

Kysymys kuuluu, että olisiko parempi vaihtoehto pistää kunnissakin ne sadattuhannet eurot, kenties miljoonat, joilla nyt tuetaan mm. homeopatiaan turvautuvaa maanviljelyideologiaa, johonkin oikeasti hyödylliseen ja tarpeelliseen toimintaan, jotta vaikkapa nykypäivän oikeista ongelmista päästäisiin eroon?

Kannattaisiko valtion pistää ne kymmenet - sadat miljoonat eurot, joilla nyt tuetaan mm. homeopatiaan turvautuvaa ruokatuotantoideologiaa, johonkin sellaiseen toimintaan, joilla saataisiin 2000-luvun yhä paheneva köyhyysongelma kuriin vauraassa länsimaassa? Vai heitetäänkö rahaa edelleen kankkulan kaivoon, tuottamattomaan maanviljelyyn, jonka suosiminen pahentaa köyhimpien ihmisten elämää entisestään nostamalla tolkuttomasti ruuan hintaa?

Mutta onneksi on ihmisiä, joille raha ei ole mikään ongelma ja sitä voidaan surutta laittaa aivan mihin tahansa, jotta velkavetoinen kulutusjuhla voi jatkua.

Kolmannes leipäjonon asiakkaista lapsiperheitä

 

Brändityöryhmän visiot tulevat pidentämään näitä jonoja aika paljon, mikäli toteutuvat. Toivottavasti eivät toteudu.

 

Luomulannoitteissa kolia ja salmonellaa

Turun Sanomat kirjoittaa tänään luomutuotannon lannoiteongelmista:

Luomuviljelyn lannoitteissa salmonellaa

 

Luomutuotantoon soveltuvista lannoitteista löytyy jatkuvasti kolibakteereita ja salmonellaa. Myyntikiellon on saanut vuosittain 5–11 prosenttia tutkituista eristä.

– Orgaaniset lannoitteet kuten jätteistä kompostoidut valmisteet soveltuvat usein käytettäväksi luomuviljelmillä, mutta valitettavasti niiden hygieniassa on ongelmia, sanoo Eviran ylitarkastaja Arja Vuorinen.

 

Toivottavasti asiasta ei koidu ongelmia lopputuotteeseen.

Suunta vaikuttaa kuitenkin olevan parempaan päin. Valvottu näytemäärä väheni viime vuonna 27 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Tuolloin kiellettäviä valmisteita löytyi 6,6 prosenttia. Vuoden 2009 valvonnassa niitä oli 11,5 ja vuoden 2008 valvonnassa 10,3 prosenttia.

Tuota en nyt oikein ymmärtänyt, sillä eikös tuossa kerrota, että valvottavien näytteiden määrä väheni 27 % edellisestä vuodesta, niin ei siitä silloin käsittääkseni voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että tilanne on mennyt parempaan päin. Ja miksi valvontaa ja näytemäärää on vähennetty noin paljon?

Vai tarkoitettiinko tuossa sitä, että valvotuista näytteistä ongelmien määrä väheni 27 %?

Asia selviää varmaan lehdestä, jos sen joku käsiinsä saa ja lukemaan pääsee.

Vihreä Lanka tutki: Luomuviinaa ei erota tavallisesta

Jälleen kävi sokkotestissä luomulle ohraisesti:



Kirkkaasti luomua

 

Maahantuojat arvioivat Vihreälle Langalle luomuviinojen menekin olevan varsin vaatimatonta. Maahantuojat kuitenkin uskoivat, että niille on tilausta.

Onhan niille tilausta niin kauan, kuin luomu on trendi ja joku on valmis maksamaan luomuideologiasta extrahintaa.

”Myynti on ollut hyvää ja kehittyvää mutta lopullisen, optimaalisen hintapisteen löytäminen tuotteille on vaatinut kokeilua. Suomalainen kuluttaja on varsin hintaherkkä. Ostaja valitsee luomutuotteen, kun hintaero ei ole suuri, ja näin ollen tuotteen ’luomuus’ nousee lisäarvotekijäksi”, sanoo luomuvodkaa ja -konjakkia maahantuovan Vinetumin Timo-Pekka Karejärvi.

 Osa ostajista valitsee luomun, jos hintaero ei ole suuri ja hyvin pieni osa ottaa luomun hinnasta välittämättä. Sellaiselle ihmiselle, jolle tuotteen hinta ei merkitse mitään, voi toisaalta myydä ihan mitä tahansa, jos sen brändää hyvin. He ovat heitä, jotka haluavat erottua meistä muista, köyhistä.

Mutta sitten se osio testistä, joka kertoo luomusta taas enemmän kuin tarpeeksi:

Eniten pisteitä sai tavanomainen suomalainen viina, jota tosin testaajat sokkona luulivat useimmiten luomutuotteeksi.

Vähiten pisteitä sai kotimainen luomuviina, jonka tosin testaajat luulivat useimmiten olevan ei-luomua.

Tiukasti häntäpäässä oli ranskalainen luomuviina ja koska Alkossa ei ole kuin yksi ranskalainen luomuviina, niin tiedämme merkin ja on outoa, että vaikka ranskalaiset ovat markkinoiden ykkösiä Superpremium-vodkamarkkinoilla, niin tämä valmistaja ei kykene sokkotestissä menestyvää luomuvodkaa valmistamaan.


Laadukkaan premium-viinan/vodkan valmistaminen ei ole tänä päivänä rakettitiedettä, vaan se tarvitsee laadukkaan raaka-aineen, tislauksen sekä hyvän suodatuksen ja sen jälkeen meillä on viinaa, joka on pehmeää, eikä aiheuta suuresta alkoholipitoisuudesta huolimatta juojassa edes pientä irvistystä.

Alatteko ymmärtää sen, miksi elintarviketeollisuus rakastaa luomua? Olipa tuotteen laatu mitä tahansa, kuluttajat maistavat luomun paremman makuiseksi kuin mitä se todellisuudessa edes on.

Kun menemme sokkotestiin, niin testaajat pitävät sellaista tuotetta luomuna, jonka he maistavat parhaimman makuiseksi, olipa se luomua tai ei ja vähiten heitä miellyttävän tuotteen he mieltävät tavanomaiseksi.

Koskahan valveutuneet kuluttajat ymmärtävät pelin hengen?

Mutta ideologisista syistä luomuviinaa ostava voi lohduttautua sillä, että peltopinta-alaa tarvitaan hyvin paljon enemmän, jotta saadaan kauppaan litra luomuviinaa, kuin tavanomaista viinaa. Mutta kiittääkö luonto, on taas toinen tarina.

Luomu ja karppaus ovat jo so-last-season

Jopas kuuluu uutisista kummia, sillä luomun, tuo median viime aikaisen lempilapsen todetaan olevan jo auttamattomasti pois muodista, oikein kahdessa uutisessa:

Karppaus meni jo – nämä ovat kuumimmat ruokavaliotrendit nyt!

 

Luomu ja karppaus ovat jo so-last-season, ja niiden sijasta suositaan gluteenittomuutta ja lisäaineettomuutta. Luomun ja karppauksen suosio lähti laskusuuntaan jo viime vuonna. Niiden tilalle tulivat ruokavaliotrendien mekasta San Franciscosta lisäaineettomuus ja gluteenittomuus.

Tällaisia ne ruokatrendit tapaavat olla, mutta itse en usko, että luomun suosio Suomessa heti lopahtaa, vaan täällä se ehkä vielä hieman aikaa nousee, kunnes romahtaa taas kuten kävi viimeksikin, 2000-luvun alussa.

Varmaan tämä on yksi syy, että tuottajia saadaan hyvin nihkeästi mukaan 1920-luvun viljelymetodeihin, koska he tietävät buumin kestävän aikansa ja sitten kansa etsii jotain muuta.

Ja tässä vielä Aamulehden versio aiheesta:

Karppaus ja luomu menivät jo - Mitä tuli tilalle?

 

Ruokavaliomuoti vaihtuu aivan kuten vaatemuotikin. Jos suosit edelleen luomua ja karppausta, olet auttamattomasti jälkijunassa ruokavaliotrendien kanssa.

Ei ole helppoa olla trendikäs ja siksipä ehkä kannattaa tukeutua järkeviin viljelymetodeihin, jotka tuottavat ruokaa kansalle, eikä olla niinkään kiinnostunut siitä, mitä elintarviketeollisuus keksii seuraavaksi meidän rahojemme varalle. Luomukin on vain elintarviketeollisuuden nostama trendi ja kun elintarviketeollisuus hylkää sen ja siirtyy seuraavaan trendiin, luomu kutistuu taas siihen osaansa, jonka se ansaitsee tuottamattomana, osin taikauskoisena viljelyideologiana, kuten biodynaaminenkin viljely.


Jos S-ryhmä ja Kesko ei olisi innostunut luomusta, luomutiloja olisi muutama prosentti kaikista  ja luomun osuus myynnistä pyörisi jossain nollan ja yhden prosentin välissä. Mutta ne innostuivat luomusta nähdessään siinä kaupallista potentiaalia, jonka avulla saadaan ihmisille myytyä kalliimpaa ruokaa ja kun se innostus lakkaa ja uusi trendi nähdään kaupallisesti parempana, luomu hylätään samalla hetkellä.

Tällaista se peli vain on, vaikka useat haluaisivat uskoa sen olevan jotain muuta.

Onko luomu parempaa?

Aiemmin mainitsemani Tiede-lehden luomujuttu on ilmestynyt kokonaisuudessaan nettiin luettavaksi ja sen löydätte täältä:

Onko luomu parempaa? 

 

Jutussa oli puutteensa, vaikka sen suhteen, että luomun satoisuutta olisi voinut tiukemmin käsitellä Suomen toteutuneiden satojen tasolla, sillä ne löytyvät satotilastoista.

Luomulihajalosteissa saa käyttää natriumnitriittiä tai kaliumnitraattia ehkäisemään ruokamyrkytyksiä aiheuttavien bakteerien kasvua, mutta vain puolet tavanomaisesta määrästä. Muut säilöntäaineet ovat kiellettyjä. Tästä syystä luomu­elintarvikkeet pilaantuvat nopeammin kuin tavanomaiset.

Tässäkin olisi ollut hyvä paikka kyseenalaistaa se, pitääkö niitä säilöntäaineita pelätä niin, että ne kaikki kielletään, paria lukuunottamatta ja siihen pohdiskeluun olisi voinut ottaa vauhtia vaikkapa täältä:

Mahasyöpä Lääkärikirja Duodecim

 

Mahalaukunsyövät ovat vähentyneet viimeisten vuosikymmenten aikana rajusti. Arvellaan, että vähentyminen johtuu muun muassa ruoan säilöntämenetelmien ja hygieniatason parantumisesta. Vähenemiseen on myös vaikuttanut mahalaukun helikobakteeri-infektioiden väheneminen yleisen hygienian parantumisen myötä.

Jos ruuan moderneilla säilöntämenetelmillä on tällaisia vaikutuksia, niin miksi jotkut taistelevat niitä vastaan lähes uskonnollisella kiihkolla? Eikö kannattaisi ottaa ensin tosiasioista selvää ja perustaa mielipiteensä vasta sen jälkeen?

 Cornellin yliopiston Jenny Wan-chen Leen mukaan luomua ympäröi nykyään jopa sädekehä. Hän pisti ruokakaupassa kävijöitä vertailemaan tavanomaisia ja luomutuotteita. Luomu voitti paitsi maussa myös terveellisyydessä: koehenkilöt uskoivat luomutuotteen sisältävän enemmän tärkeitä ravintoaineita ja vähemmän kaloreita kuin tavallinen. He eivät kuitenkaan tienneet, että testatut vaihtoehdot olivat kaikki samaa sorttia.

Näin helppo on ihmistä huijata, kun hänet pistetään uskomaan jotain.

Akatemiapalkinnot jaettu

Suomen Akatemia jakoi perjantaina 9.11 akatemiapalkinnot ja koskapa palkintojen saajat tutkimuksineen koskettavat läheisesti myös ruokatuotannon huolia sekä murheita, niin mikäpäs on tällaisesta tiedottaa.

Vuoden 2012 Akatemiapalkinnot Anna-Liisa Laineelle ja Mari Sandellille

 

Laine tutkii Helsingin yliopiston biotieteiden laitoksella, miksi kasvitaudit esiintyvät siellä missä esiintyvät ja miksi niiden isännilleen aiheuttama haitta vaihtelee niin paljon: ”Tämän ymmärtäminen on tärkeää niin ihmisten terveyttä uhkaavien tautien vuoksi kuin maataloudessa, missä kasvitaudit aiheuttavat vuosittain valtavia satotappioita. Itse lähestyn aihetta perustutkimuksen kautta ja tutkimuskohteeni on Ahvenanmaan kuivilla kedoilla kasvava heinäratamo (Plantago lanceolata) ja sitä infektoiva härmäsieni (Podosphaera plantaginis)”, Laine kertoo.

Näin asia tahtoo oikeassa elämässä olla, eli kasvitaudit ovat todellakin hyvin vakava uhka ruuan alkutuotannolle ja niitä vastaan pitäisi käydä tinkimätöntä taistelua. Viljelykasvit ovat aika heikoilla tuossa kilpailussa.

Sitten on tietenkin ideologioita, ideologisia tuotantotapoja, joissa kasvitauteja kutsutaan luonnon monimuotoisuudeksi ja niitä vastaan nostetaan kädet pystyyn, sekä annetaan tautien tuhota satoja tai pilata satojen laatu.

Nyt kun luomuinstituutti on saatu perustettua Mikkeliin, tosin vielä ilman rahoitusta ja johtajaa, toivottavasti alamme saada myös laadukasta luomututkimusta luettavaksi, vaikkapa kasvitautien torjunnasta luomutuotannossa, eikä vain fraaseja siitä, että pitäisi kyllä tutkia, mutta kun kukaan ei tutki.

Epäreilun kaupan moittimiskampanja

Savon Sanomat uutisoi kotimaisten tuottajien tulevasta tempauksesta Kuopion torilla:

Kilo nautaa alle 3 eurolla ja sikaa 1,5 eurolla!

 

Ensi viikon keskiviikkona Kuopion torilla on myynnissä taatusti kaupungin halvimmat lihat. Asialla ovat pohjoissavolaiset maanviljelijät, jotka myyvät tuottajahintaan naudanlihaa, sianlihaa, luomukananmunia ja luomuruisjauhoja.

Käytännössä se tarkoittaa, että naudanlihan hinta jää alle kolmen euron kilo ja sianlihasta ei tarvitse maksaa kuin 1,5 euroa kilolta.

Tilaisuus alkaa kello 10. Se on osa viljelijöiden valtakunnallista epäreilun kaupan moittimiskampanjaa, jolla tuottajat haluavat kertoa, että ruokaketjussa he tekevät eniten, mutta saavat vähiten.

Mitenkäs se menikään, että pitää vain kaikkien ostaa enemmän luomua, niin sitä alkaa sitten saada paljon halvemmalla. Keneltäköhän se halpa hinta otetaan, sillä ei se halpane siten, että se ei olisi joltain pois. Kapitalismi ei toimi niin.

Olisiko luomun kannattanut antaa olla omassa ekolokerossaan, eikä tehdä siitä halpabulkkia, jota  markkinoilla on aivan tarpeeksi?

Statusta heille, joilla on siitä varaa maksaa.