31. maaliskuuta 2013

Taikausko maksaa jopa ihmishenkiä


Olen usein ihmetellyt sitä, että huuhaata ei saa sanoa huuhaaksi, eikä taikauskoista potaskaa taikauskoiseksi potaskaksi, vaan niille ajatuksille pitäisi antaa myötätuntoa ja sellaiseen uskovaa ihmistä pitäisi silitellä myötäkarvaan, sillä kaikille ajatuksille on maailmassa paikkansa, typerillekin.

Onneksi asiaa ovat pohtineet monet muutkin ja uusin mielipide löytyy toimittaja Maija Aallolta Hesarin maksumuurin takaa:

Salaliitosta päivää – taikausko terveysasioissa maksaa ihmishenkiä 

 

Olen selvästi osa salaliittoa, sillä minua ärsyttää nykyisin suunnattomasti typeryys.
 Miksi olemme alkaneet käyttäytyä niin kuin kaikki mielipiteet ansaitsivat yhtä isosti tilaa julkisuudessa?

Minuakin ärsyttää typeryys suunnattomasti ja etenkin sellainen typeryys, jota kustannetaan minun verorahoillani, eli joudun itse osallistumaan maksumiehenä typeryyden rahoittamiseen. Ärtymykseni kohde voi olla surkea tv-dokumentti tai toimimaton ideologia maataloudessa, joka vie suunnattomasti rahaa antamatta mitään tilalle.

Ei minua harmita se, että joku mittailee taikavarvulla ruokien bioenergioita omassa keittiössään, mutta se harmittaa, että sellaista soopaa tuotetaan minun rahoillani televisioon, eikä hölmöä, taikauskoista toimintaa kyseenalaisteta edes yhdellä sanalla.

Niin kuin nyt esimerkiksi: Vastuullinen vanhempi jättää lapsensa kokonaan rokottamatta. Viranomaiset suosittelevat, että syömme valkoista leipää ja sokeria ja vältämme kaikkea rasvaa. Lääkkeen teho siirtyy tavalliseen veteen, jos lääkeainetta muistetaan ravistella oikeaoppisesti laimennusten välillä. Tähdet määräävät kohtalon. Kristallit suojaavat sähkömagneettiselta säteilyltä, vai oliko se nyt pahalta silmältä.
Höpön, höpön, höpön.

Jos joku ei tiedä, niin tuossa mainitaan homeopatia, eli siinä lääkeaine potensoituu sillä, että purkkia ravistellaan välillä juuri tarkoin annetuilla ohjeilla. Tällöin lääkeaine, jota mukana väitetään olevan, menee purkissa olevan veden muistiin ja tämä muisti sitten vaikuttaa kehossamme.


Vallanpitäjät tekevät virheitä, viranomaiset erehtyvät. Ehkä lääketiede osittain epäonnistuu yhdessä tavoitteessa. Ihmiset eivät selvästi koe, että heitä hoidetaan kokonaisuutena. Henkinen puoli unohtuu.

Tiede on usein väärässä. Tai itse asiassa, siinähän tieteen idea on, että kaikki on oikeaa tietoa vain siihen asti kunnes joku toisin todistaa.

Terve epäluulo auktoriteetteja kohtaan on hyvästä, ainakin jos sen mittasuhteilla on jokin yhteys ympäröivään todellisuuteen.

Kohutoimittajilta ja netin uusguruilta nämä mittasuhteet ovat kadonneet jo aikoja sitten.

Huuhaapiireissä faktatietoa pidetään sitä epäilyttävämpänä, mitä osaavampi asiantuntija tiedon tarjoaa.

Asian voisi kääntää myös niin, että huuhaapiireissä tietoa pidetään sitä pätevämpänä, mitä kouluttamattomampi ihminen sitä tietoa välittää. Kuka tahansa peruskoulun nipin napin selvinnyt henkilö voi olla suuri profeetta vaihtoehtopiireissä, jos omaa edes pienen hippusen karismaa ja  esiintymistaitoa.

Se selviää heidän välittämästään tiedosta paremmin kuin hyvin. Vaihtoehtoväen opeilla ei peruskoulua usein edes selvitettäisi, lukiosta puhumattakaan. Monien terveysgurujen viesti on sellainen, että nykybiologia ei niitä väitteitä tunnista, vaan meidän pitää mennä ihmiskunnan historiassa 500-1000-luvulle, jotta se tieto on relevanttia edes jollain tasolla.

Tai kuten Magneettimediaa Longplay.fi:n tuoreimmassa jutussa tutkinut Ilkka Pernu kirjoittaa: ”Taitavasti ja viihdyttävästi tehtynä propaganda onnistuu selittämään maailmaa houkuttelevammin kuin tylsä totuus.”

Tästä kirjoitin jo hieman aiemmassa blogauksessa. Huuhaa on mediaseksikästä, tieto ei ole.

Aiemmin ajattelin, että toisten usko ei kuulu minulle.

Itse ajattelin luomusta samalla tavalla, mutta kun selvisi, että kuinka paljon se minulle maksaa, vaikka itse en kyseiseen lumeideologiaan euroakaan laittaisi, mieleni muuttui.

Ehkä ufo laskeutui pihallesi eilen. Mikä minä olen sanomaan että ei, vaikka todennäköisyys olisi mikä?

Ehkä se, että hoidat lapsesi korvatulehdusta värjätyllä vedellä ei ole yhtään sen kummempi ilmiö kuin se, että minä silppuan raakaa sipulia harsopussiin lapseni sängyn viereen. Molempien korvatulehdukset saattavat parantua itsestään.

Mutta kun puhutaan terveysasioista, salatiedekauppiaillakin sietäisi olla jonkinmoinen vastuuntunto.
Se ei enää olekaan vaaratonta, jos korvaat syöpälääkkeen värjätyllä vedellä.

Ja se on vaarallista jo isommassa mittakaavassa, jos laajat joukot jättävät lapsen tuhkarokkorokotuksen väliin, koska salaliitto.


En kannata sananvapauden rajoittamista. Hulluimmatkin mielipiteet on oikeus sanoa.
Enkä näe, että huuhaan torjumiseen olisi simppeliä ratkaisua. Koulutus ei näköjään riitä.

Mutta yritetään nyt ainakin me mediassa pitää järki päässä. Meidän duunimme pitää olla tylsä totuus.
Ei tehdä hassunhauskoja viihdejuttuja mentalisteista ja korvakynttilöistä.

Ei kirjoiteta turhia pelottelutarinoita. On vastuutonta tehdä juttu rokotteeseen kuolleesta vauvasta, jos yhteys kahden asian välillä on äärimmäisen epätodennäköinen.

Ei vaieta oikeista epäkohdista. Selvitetään esimerkiksi narkolepsian ja sikainfluenssapiikin yhteys toisiinsa niin perusteellisesti, ettei salaliittoteoreetikoille jää enää mitään ihmeteltävää.

Sanotaan huuhaata huuhaaksi.

Näin toimitaan ja se pitää tehdä perustellen, hyvin argumentoiden, mutta eipä se silti vaikuta heihin, jotka huuhaaseen ovat tykästyneet. Ihmisluonto on vain sellainen, että potaska on paljon kivempaa kuin tieto ja jos joku potaskasta tykkää, joku sitä tuottaa ja usein hintalapussa on kohtuullinen summa euroja, joka pitää huuhaamaakarin leivässä kiinni.



Ohjelmavinkki utopiayhteisöistä Yle Radio 1

Suomalaisista utopiayhteisöistä tulee kattava radiosarja seuraavien maanantai-päivien ratoksi Yle Radio ykkösellä:

Suomalaisten utopiayhteisöjen historiaa

 

Suomesta on lähdetty milloin teknologiaa pakoon ja milloin elämään pelkällä luomukasvisruualla omavaraisesti, mutta uusi onni ei olekaan tullut maisemaa vaihtamalla, vaan jokaiselle utopiaa tavoittelevalle yhteisölle on käynyt enemmän tai vähemmän kehnosti. Ennen kuin koetat toteuttaa oman utopiasi, kannattaa kuunnella ohjelma ja ottaa muiden virheistä opiksi, niin omalla utopialla on parempi mahdollisuus onnistua.

Yle Radio 1 maanantaisin 1.4. - 20.5.2013 klo 12.15 - 13.00, uusinta sunnuntaisin klo 17.15
 
Yhteisomistukseen ja askeesiin uskottiin jo antiikin Kreikan ihanneyhteiskunnissa. Amerikkalainen unelma tuli mahdolliseksi Kolumbuksen jälkeen. Suomesta lähdettiin rakentamaan ensimmäistä ihanneyhteiskuntaa Länsi-Afrikkaan 1700-luvun lopulla. Jenni Stammeierin toimittama 8-osainen sarja sukeltaa menneiden aikojen utopistien historiaan. 

Ahdistava ilmapiiri kotimaassa on saanut suomalaiset perustamaan ihanneyhteiskuntia Aasiaan, Australiaan, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan. 

Suomalaiset sosialistit, nationalistit, teosofit, vegetaristit ja pasifistit ovat pyytäneet valaita ja metsästäneet tiikereitä, raivanneet viidakoita ja viljelleet yerbaa. He ovat uskoneet tasa-arvoon ja vapauteen, harmonisen yhteiselon ja paremman yhteiskunnan mahdollisuuteen. Ihmisen kykyyn kasvaa moraalis-eettiseen vastuullisuuteen. Mahdottoman tavoittelijoille on naureskeltu, mutta heitä on myös ihailtu. Moni utopiayhteisö on hajonnut alkuunsa, mutta monen yhteisön ihanteet myös muuttuneet tänä päivänä itsestäänselvyyksiksi. 

Millainen Suomi olisi ilman menneiden aikojen utopisteja? 

Voisimmeko kuvitella tämän päivän Suomea ilman sukupuolten, kulttuurien ja uskontojen välistä tasa-arvoa, ilman luomuviljelyä ja kehitysyhteistyötä? Ilman yksinhuoltajia, avoliittoja ja homoliittoja? Ilman uskoa kasvatuksen merkitykseen tai sosiaali- ja terveyspalveluiden tasapuoliseen jakamiseen? 

Mitä suomalaisten utopiat kertovat kulloisestakin yhteiskunnasta? Miksi niin monet utopiayhteisöt hajosivat pian perustamisensa jälkeen? Miten paratiisista tulee helvetti? Mitä utopiayhteisöistä voi oppia? 

Sarjan osat:
Osa 1/8 ma 1.4.2013 klo 12.15, uusinta su 7.4. klo 17.15
Platonin Valtiosta hyvinvointivaltioon ja Sammon taonnasta sote-uudistukseen


Utopia tarkoittaa onnellista paikkaa, joka ei sijaitse missään. Vaikka utopia sanana on vasta 500 vuotta vanha, on utopioista haaveiltu toki ennenkin. Kuinka kauas voidaan utopioiden historia ulottaa? Mitä utopiat eri aikoina paljastavat kulloisenkin ajan yhteiskunnasta ja ihmiskäsityksestä? Vai saavatko ne samankaltaisia ilmenemismuotoja kautta historian? Entä minkälaisia ovat olleet suomalaiset utopiat? Vaurautta jauhava Sampo-myytti? Seitsemän veljeksen Impivaara? Itsenäinen Suomi? Oliko hyvinvointivaltio pelkkää utopiaa? Entä mihin utopioita tarvitsemme? Asiantuntijoina politiikan tutkija ja filosofi Mikko Lahtinen, dosentti Keijo Rahkonen sekä akatemiaprofessori Elina Vuola.


Osa 2/8 ma 8.4.2013 klo 12.15, uusinta su 14.4. klo 17.15
Suomen ensimmäiset utopiayhteiskunnat: Uusi Jerusalem ja Amurinmaa


Aikansa kansalaisaktivisti August Nordenskiöld halusi perustaa vapautetuille orjille ihanneyhteiskunnan, Uuden Jerusalemin, Länsi-Afrikkaan 1700-luvun lopulla. Tämä palavauskoinen alkemisti ja humanisti kuoli perille päästyään, eikä suunnitelma koskaan toteutunut. Ensimmäinen suomalainen ihannesiirtokunta perustettiinkin vasta vuonna 1869. Silloin muotiaatteena oli sosialismi. Tammisaarelainen kapteeni Fridolf Höök purjehti ihannesiirtokuntansa kanssa Vladivostokin alueelle, jonne suomalaiset perustivat Amurinmaan ihanneyhteisön. Suomalaisista tuli Vladivostokissa myöhemmin merkkimiehiä, mutta tasapalkkaisuuteen ja työnjakoon uskova yhteisö hajosi jo vuoden kuluttua - miksi? Asiantuntijoina tietokirjailija Teuvo Peltoniemi sekä tietokirjailija sekä Suomen Pietarin instituutin johtajana toiminut Venäjän asiantuntija Jarmo Nironen. Sarjan toimittaa Jenni Stammeier.


Osa 3/8 ma 15.4.2013 klo 12.15, uusinta su 21.4. klo 17.15
Sointulan kalevalainen harmonia 


Osa 4/8 ma 22.4.2013 klo 12.15, uusinta su 28.4. klo 17.15
Uuden Suomen perustajat suuntaavat Amerikkaan 

Osa 5/8 ma 29.4.2013 klo 12.15, uusinta su 5.5.
Tropiikin kuume 


Osa 6/8 ma 6.5.2013 klo 12.15, uusinta su 12.5. klo 17.15
Karjala-kuume 


Osa 7/8 ma 13.5., uusinta su 19.5. klo 17.15
Hippejä ja stallareita 


Osa 8/8 ma 20.5. klo 12.15, uusinta su 26.5. klo 15.17
Ituhippejä ja maailmanlopun odottajia


Maanantaisin 1.4. - 20.5.2013 klo 12.15 - 13.00, uusinta sunnuntaisin klo 17.15

29. maaliskuuta 2013

Jopa 80 prosenttia yläkoululaisista jättää syömättä Helsingissä

Nyt alkaa ruokahysteerikkojen pelottelukampanjat tuottaa tulosta, ainakin Helsingissä:

Jopa 80 prosenttia yläkoululaisista jättää syömättä Helsingissä

 

Kouluruoka ei maistu Helsingin yläkoulujen oppilaille. Pahimmillaan vain joka viides koululainen käy syömässä koulun ruokalassa.

Asia käy ilmi Helsingin kaupunginvaltuuston kyselytunnille tarkoitetusta kysymyksestä, johon apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen vastasi.

Viljasen mukaan erityisen huono menekki ruokailuissa on kasvisruokapäivinä.

No miksipä kävisi kouluruoka kaupaksi, kun lapsille joka tuutista toitotetaan, että kouluruoka on pahaa ja huvittavinta on se, että niitä viestejä toitottavat ihmiset, jotka eivät sitä ruokaa edes syö. Mutta onhan se aina kiva pelotella ihmisiä, kun siinä tuntee itsensä kuitenkin niin tärkeäksi.

Joten nyt vain kaikki trendiblogaajat äkkiä tuottamaan teineille lisää viestejä, että koulussa tarjotaan epäkelpoa ruokaa, joka on pahaa, ei maistu kenellekään ja jossa on suoranaisesti myrkylllisiä ainesosia, kuten tutkitusti täysin turvallista natriumglutamaattia, niin saadaan taas lisää syömishäiriöisiä eri ikäryhmiin, aivan kuin heitä ei olisi jo nyt ihan tarpeeksi.

 

28. maaliskuuta 2013

Pakurikääpä tulee, Jeesus ei



Anna Perho sanaili blogissaan vallan mainiosti, jonka sanailun haluan välittää arvoisille lukijoilleni:

Anna Perho: Pakuri tulee, oletko valmis?

 

Tuoreen asennetutkimuksen mukaan Jeesuksen paluuseen uskoo yhä harvempi, mutta onneksi meillä on uusi Messias: pakurikääpä. Tästä profetioitiin jo viime keväisessä aikakauslehdessä, jonka kannessa kerrottiin iskelmälaulajan rakastuneen pakurikääpään.

Sen jälkeen uusia todistajia onkin ilmestynyt, noh, kuin kääpiä sateella.
Luontaistuotteet ja ravinnelisät ovat monelle uususkonto, johon liittyy samanlaisia rituaaleja, käskyjä ja uskomuksia kuin mihin tahansa hengellisiin oppijärjestelmiin.
Valmisteiden ja erikoisruokavalioiden ympärille muodostuu lahkoja, joissa karismaattiset johtajat saavat ihmiset uskomaan, että heidän terveytensä on kiinni milloin pakurista, milloin hapan-emästasapainosta, milloin kookosrasvasta.

Listaan voisi lisätä veriryhmädieetin, A2-maidon, raakasuklaan, lähdeveden, detoxin ja niin edelleen. 

Tavallaan ymmärrän, että moni kaipaa vahvaa johtajaa selvitäkseen nykyisessä ravitsemustietotsunamissa. 

Selaamalla pelkästään yhden tällä viikolla ilmestyneen aikakauslehden bongasin sen 90:ltä sivulta 37 ravitsemukseen liittyvää vinkkiä, artikkelia ja mainosta. 

Paljon lukeva vastaanottaa vuositasolla tuhansia ravitsemukseen ja terveyteen liittyviä informaatiomurusia. 

Pakurikääpä kuten Jeesuskin on yhdistetty moneen kauniiseen ja hyvään, mitä elämällä meille on tarjota. Sen on väitetty parantavan syöpää, parantavan yleiskuntoa ja ”sisältävän kehon tarvitsemia varaosia”.

Lisäksi ruokagurujen viesti on mediaseksikästä, sillä jos ajattelemme asiaa puhtaasti tieteellisen näytön pohjalta, sitä on kovin vaikea myydä kenellekään. Se ei ole seksikästä ja sitä paitsi usein täysin ilmaista, niin se ei elätä yhtään huuhaamaakaria tällä planeetalla.

Kuka menisi kuuntelemaan jotain uusprofeettaa ja maksaisi siitä ruokaherätyskokouksen ilosta kymmeniä euroja, jopa satoja, jos hänen sanomansa saisi ilmaiseksi yliopiston verkkosivuilta tai avoimen yliopiston ilmaiselta yleisöluennolta?

Kiireinen ihminen ei halua kuulla, että hänen pitäisi kaiken stressin ja kiireen keskellä ehtiä vielä liikkuakin, vaan haluaa kuulla jonkin taikatemppumenetelmän, jolla hän saa tunnin liikunnan tehtyä ilman tunnin liikuntaa.

Ja jos joku ihminen haluaa ostaa laitteen tai menetelmän, jonka mukaan hän saa tunnin liikunnan hyödyt ilman tunnin liikuntaa, taatusti löytyy kauppamies, liikuntaguru, joka hieman venyttää moraaliaan ja myy sellaisen huuhaamenetelmän halukkaalle ostajalle.

Samoin kuin ravinnossa. Jos joku haluaa ostaa taikasienen, joka parantaa kaikki sairaudet ja suojaa tulevilta, kyllä sellainen taikasieni löytyy ja sen myyjä.

Tosin Lääkärilehden artikkelin (Pakurikääpä on uskomuslääkinnän uusi hitti, ilm. 31.8.12) mukaan aineen vaikutuksia ei ole tutkittu ihmisillä, mutta tämä ei liene uskomuslääketieteelle mikään ongelma, koska ”kaikkea ei vain voi perustella järjellä.”

Perustelut ihmerohtojen käyttöön ovat aina yhtä söpöjä. Teho perustuu ”tuhansia vuosia vanhaan tietämykseen” aivan kuin aika sinänsä olisi tae siitä että jokin asia on toimiva.  

Miksi tätä väitettä halivat ihmiset eivät koskaan ajattele niin päin, että joitain asioita käytetään siksi, että parempia konsteja ei ole vielä keksitty?

Niinpä. Sitten näistä tarinoista aina poimitaan kirsikat pois, eli kun kerrotaan, että jo muinaiset egyptiläiset käyttivät sitä ja tuota rohtoa, joka paransi kaikki vaivat, unohdetaan vaikkapa sellainen pieni yksityiskohta, että he käyttivät samaan aikaan vaikkapa lyijyä vähän joka kolotukseen, eli sillä tasolla oli heidän tietämyksensä kokonaisuudessaan, jos jätämme yksittäiset kirsikat poimimatta.

Vanhan Egyptin (n. 3000–300 eKr.) lääkintätaito 

 

Kivikauden ihmiset elivät ylistetyllä alkuperäiskansojen tietämyksellään ja taatusti käsittelemättömällä lähiruualla noin 20-vuotiaiksi. 

Jos saan itse reilut 60 tilastovuotta lisää tähän päälle, syön mielelläni muutakin kuin mustikanvarpuja ja auringonhattua. 

Sitä paitsi uskoisin, että vannoutuneimmatkin vanhan viisauden ylistäjät hoitelevat asioitaan mielellään kännykällä, vaikka he voisivat edelleen kuljettaa viestinsä Pheidippidesin, ensimmäisen maratonin juoksijan tapaan.
 Toinen suosittu perustelu on ahneiden lääketehtaiden salaliitto. (Hassua muuten, että luontaistuotevalmistajien taloudelliset intressit eivät jostain syystä ole arveluttavia, vaikka nekin tähtäävät toiminnassaan taloudelliseen voittoon.)

Tuhmien lääkekorporaatioiden vehkeilyyn kuuluu mm. se, että vaikka graviola-hedelmä parantaa syövän ”satoja kertoja” paremmin kuin kemoterapia, tietoa on peitelty, koska se ei aja lääkeyhtiön intressejä.

Tätä olen itsekin useasti ihmetellyt, että aivan kuin luonnonrohtobisnes olisi jotain hyväntekeväisyyttä, ilman voitontavoittelua, vaikka jonkin mustikanvarvun kilohinta on luontaiskaupassa aivan toista kuin oikean lääkkeen kilohinta apteekissa, etenkin kun sillä luontaisrohdolla ei saa muuta kuin tarinoita parantumisesta, yleensä.

Tämä ja moni muu ällistyttävä väite on peräisin Magneettimedia-nimisestä julkaisusta, jonka taustoista Long Play on julkaissut tänään artikkelin.  

En närkästele superfoodien ja ravinteiden kohtuukäyttöä tai niiden positiivisia - kuviteltuja tai todellisia - vaikutuksia sinänsä.  

Arveluttavaksi meno muuttuu silloin, kun muotiravinteet ja -ruokavaliot alkavat saada vakaumuksellisia sävyjä ja uhata sitä kautta aidosti käyttäjiensä terveyttä, jopa henkeä. 

Long Playn jutun referaatissa kerrotaan, että ylivieskalaiset [Magneettimedian seuraajat] eivät enää halua rokottaa lapsiaan. Suomessa on tavattu myös potilaita, jotka ovat saaneet vakavia maksaoireita yrttivalmisteiden nauttimisesta.

Lisäksi Magneettimedian huuhaajutut ovat levinneet kulovalkean lailla erilaisissa blogeissa, sillä pelottelu myy ja on seksikästä. Etenkin jos ei välitä tosiasioista, vaan huutaa sitä, mitä osa kansasta haluaa kuulla.

Long Playn juttu kannattaa lukea ja se on ostettavissa täältä.

Long Play: Magneettimedia lisännyt lääkekielteisyyttä - Juha Kärkkäinen pitää rokotteita hyödyttöminä

 

Jokaisen salaliittoja päivittelevän kannattaisikin kysyä itseltään kuka hyötyy siitä, että ihmisten tietämättömyyttä, hyväuskoisuutta ja joskus epätoivoakin käytetään hyväksi heidän henkensä uhalla.

Tätä voisi kysyä useltakin uusgurulta, joiden ainoa tulonlähde tuntuu olevan bonuksen saaminen johonkin nettikauppaan houkutellun hyväuskoisen ostoksista tai ilmaiset näytteet samaisista nettikaupoista, joita tuotteita heidän sitten odotetaan innolla kehua retostelevan.
 
Jos graviola ei pelastakaan syövältä, sen myyjä on joka tapauksessa hyötynyt oman osuutensa. Se on eettisesti arveluttavaa liiketoimintaa, ei kemoterapia. 

Vielä muuten siitä pakurikäävästä. 

Lääkärilehden haastatteleman dosentti Veijo Saanon mukaan mitään muita lääkkeitä ei maailmassa tarvittaisi, jos kaikki pakurikäävästä väitetyt hyvät vaikutukset olisivat totta.
Mutta onneksi kukaan ei ole niin hullu, että luopuisi kaikesta pakurin tähden – eihän?

Mutta tämän jälkeen ei olisi nykyajan terveysgurullakaan enää töitä, joten täytyisi keksiä jokin uusi sairaus, johon ei pakurikääpäkään pysty, vaan tepsisi jokin uusi ihmerohto, sillä ei terve ihminen enää viitsisi vaivautua paikalle kuuntelemaan evankeliumia pakurikäävän ihmeteoista.


27. maaliskuuta 2013

Mikä on tarkoitettu ihmisen ravinnoksi?


Hyvin usein kuultu kommentti New age ravintogurujen suusta on se, että jokin ruuaksi kelpaava tuote on joko tarkoitettu tai sitä ei ole tarkoitettu ihmisen ravinnoksi.

Miten jokin kemikaalien yhdiste X on tarkoitettu ihmisen ravinnoksi ja millä perusteella?

Sanoohan sen järkikin, että ei maitoa ole tarkoitettu aikuisen ihmisen ravinnoksi!!!

En oikein löytänyt asialle muuta perustetta, kuin lähinnä uskonnollisen ajattelun, sillä Raamatussa Jahve ilmoitti valitulle kansalleen hyvin seikkaperäisesti sen, mikä on tarkoitettu ruuaksi ja mitä ei ole tarkoitettu ruuaksi, tähän tapaan:

1 Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: 

2 "Sanokaa israelilaisille: Maaeläimistä saatte syödä kaikkia nelijalkaisia, 3 joilla on kaksijakoiset sorkat ja jotka märehtivät ruokansa. 4 -- 6 Sitä vastoin eläimiä, jotka märehtivät mutta joilla ei ole sorkkia tai joilla on sorkat mutta jotka eivät märehdi, te ette saa syödä. Sellaisia ovat kameli, tamaani ja jänis, jotka tosin märehtivät mutta joilla ei ole sorkkia; ne ovat saastaisia. 7 Saastainen on myös sika, jolla tosin on kaksijakoiset sorkat mutta joka ei märehdi. 8 Näiden eläinten lihaa älkää syökö älkääkä koskeko niiden raatoihin, sillä ne ovat saastaisia.

Ja tätäpä sitten riittää jakeita jakeiden perään, eli hyvin tarkka esitys siitä, mikä on tarkoitettu ihmisen ruuaksi. Tosin Jahven tiedot olivat samaa luokkaa kuin nykyajan ruokaguruilla, sillä jänis ei ole märehtijä, vaikka sen ilmoittaisi millainen jumala tahansa.

Raakaruoka, eli kypsentämätön ruoka on eräs suosittu trendi nykypäivänä, sillä sen sanotaan olevan luonnolliseksi tarkoitettu tapa olla kypsentämättä ruokaa, sillä näin ihminen on toiminut satojatuhansia vuosia. Eivät eläimetkään kypsennä ruokaansa, vaan syövät sen raakana ja silti niistä tulee väkivahvoja leijonia ja jopa satoja vuosia eläviä kilpikonnia.

Logiikka on tietenkin suhteellisen maalaisjärkistä siihen saakka, kunnes tutustumme hieman ihmislajin historiaan, sillä vasta ruuan kypsentämisen omaksuminen aiheutti ihmislajin nousun ekolokeronsa huipulle, sillä aivot vaativat hyvin paljon energiaa ja juuri kypsennetty ruoka toi sen energian ihmiselle. 

Tulella kypsennetty - Miten keittotaito teki meistä ihmisiä

 

Wranghamin mullistava teoria osoittaa, että siirtymä raa’asta ravinnosta kypsennettyihin ruokiin oli keskeinen vaihe ihmisen evoluutiossa. Ihmisyys alkoi, kun esi-isämme alkoivat käyttää tulta.
Kun esi-isämme alkoivat kypsentää ruokaansa tulella, ruoansulatusjärjestelmämme kutistui ja aivomme kasvoivat. Aikaisemmin raa’an ruoan pureskeluun kulunut aika voitiin käyttää metsästämiseen ja leirin hoitamiseen. Ruoan kypsentämisestä tuli parisidosten ja avioliiton perusta, siitä syntyi kotitalous ja se johti jopa sukupuoleen perustuvaan työnjakoon.

 

Mutta ymmärrettävästi uuden ajan ruokagurut hyppäävät tällaisen tiedon yli hyvin sujuvasti. Ja sitten voi miettiä, että kääntyisikö evoluutio takaisin, jos ihminen lakkaisi kypsentämästä ruokaansa, eli ruuansulatuselimistö nappaisi tuhansien sukupolvien aikana päätehtävän kehossamme takaisin ja aivot kutistuisivat, sillä raa'an kasvisravinnon pilkkominen vaatii elimistöltä hyvin paljon energiaa, jota ei sitten aivoille enää riittäisi. Useiden raakaravintogurujen juttuja lukiessa olen pohtinut, että kehitys on jo alkanut, sillä niillä neuvoilla ei kyllä päästäisi edes lukion biologian kursseista 4-5 läpi, vaan kommentit vaikkapa ihmisen ruuansulatuksen toiminnasta perustuvat vain vilkkaaseen mielikuvitukseen.

Ovatko sitten kasvit, joko kypsennettyinä tai raakana, tarkoitettu ihmisen ravinnoksi?

Minusta eivät ole, sillä ei kasvi kasva tullakseen syödyksi, kuten ei ihminenkään, vaan kasvi haluaa levittää geenejään omassa ekolokerossaan. Kasvi ei tuota yhtään osaansa tarkoituksella meidän ravinnoksi, vaan se tuottaa kaiken lisääntyäkseen, levitäkseen laajemmalle ja yhteyttämiseen.

Ihminen on tosin älynsä turvin jalostanut eri kasveja siihen suuntaan, että määrätyt kasvien osat ovat jalostettu meidän ruokkiminen ensisijaisena ajatuksena ja tarkoituksena. Banaani on siitä hyvä esimerkki, eli villibanaani on hyvin vaikea syötävä, jossa ei ruokaa ole nimeksikään, vaan lähinnä syötäväksi kelpaamattomia kivikovia siemeniä koko hedelmä täynnä.

Jotkin hedelmät tarvitsevat sen, että joutuvat vaikkapa linnun tai jonkin nisäkkään ruuaksi, sillä hedelmät levittävät siemeniään laajemmalle sitä kautta, mutta jos et asu niiden hedelmien kasvupaikkojen lähistöllä ja ulosta luontoon, eivät ne hedelmät ole tarkoitettu sinun ruuaksesi.

Eläimet luonnossa eivät kasva toisten ruuaksi, vaan niidenkin tarkoitus on koettaa elää mahdollisimman pitkään ja levittää geenejään tehokkaasti.

 Ajattelisin, että lähinnä  äidinmaito lienee ainoa ihmiselle todella tarkoitettu ravinto, joka tosin on tarkoitettu vain kovin lyhyeksi aikaa, mutta mitään muuta ravintoa ei nyt tule mieleen, joka on varta vasten lajillemme ruuaksi tarkoitettu.


Luomuna alkoholikin edistää hyvinvointia?



Vuoden luomutuotteeksi valittiin ilmakuivattu kinkku:

Vuoden 2013 luomutuote on ilmakuivattu kinkku

 

Luomuliitto on valinnut vuoden 2013 luomutuotteeksi raaseporilaisen West Charkin valmistaman ilmakuivatun Lumikinkun. Raati kuvaa lihajalostetta suomalaisen pienyrittämisen taidonnäytteeksi. Kunniamaininnan sai Hartwallin luomulager.

Eipä ole täällä päin voittajatuotetta kaupoissa näkynyt, mutta jospa tulevaisuudessa näkyisi, niin voisi testata, että miten se eroaa vaikkapa italialaisesta kilpailijastaan, muutenkin kuin todennäköisesti hirvittävän hinnan osalta.

Mutta tämä on sitten kommentointia aiheuttava kohta:

Kunniamaininnan sai Lapin kulta premium luomu lager, joka 5,2-prosenttisena on ensimmäinen ja toistaiseksi ainut vahva luomuolut. Suomalaisesta luomuohrasta pannun oluen makua raati piti maukkaana ja viljaisana. Luomuoluen valmistus tukee luomuviljelyn laajenemista, iloitsee tuotepäällikkö Pekko Koski Hartwallista.
 Voittajat julkistettiin Luomu ja hyvinvointi –seminaarissa Joensuussa tiistaina. 

Millaiset otsikot syntyisivät, jos olisi vaikkapa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hyvinvointi -seminaari, jossa kehuttaisiin maasta taivaisiin aivan tavallista Hartwallin keskikaljaa tai nelosolutta, kuinka sen maku on maukas, viljaisa ja sen valmistaminen tukee suomalaista tavanomaista viljelyä?

Yksikään e-koodi tai mikään lisäaine ei aiheuta edes miljoonasosaltaan sellaisia haittoja kuin aiheuttaa alkoholi kaikissa muodoissaan yhteiskunnalle, mutta jostain syystä luomu pesee alkoholinkin terveystuotteeksi ja sitä kehua retostellaan luomualan hyvinvointi -seminaareissa.

Alkoholista miljardin euron kulut yhteiskunnalle



Luomuolut nelosversiona voisi olla tulevaisuuden hitti kaupunkien ruokapalveluiden ruokajuomana, niin saataisiin luomun osuus äkkiä kohoamaan vaikkapa 50 % kaikesta kulutetusta laitoskeittiöiden tarjoamista virvokkeista ja samalla saataisiin luomutuotanto sille kuuluvalle kasvu-uralle.


Luomu ei löydä kauppoihin



Tässäpä taas tuttuakin tutumpi uutinen:

Kauppiaat kilpailevat luomun lähituottajista

 

Kauppiaat tuskailevat lähiluomutuotteiden vähäisen tarjonnan kanssa. Varsinkin pienten kauppojen on vaikea saada myyntiin lähellä tuotettua luomuruokaa niin paljon kuin kysyntää olisi.

Siis tuotannosta on kohta 10 prosenttia luomussa ja markkinaosuus on noin 1.5 % (eli kysyntä), josta ulkomaista luomua arviolta 30 %, ehkä enemmänkin ja kotimaista luomua ei riitä kauppoihin?

 Viisailta asiantuntijoilta olisi mielenkiintoista kysyä, että kuinka paljon tuotantoa olisi uhrattava luomutuotannolle, jotta saisimme luomusta innostuneille luomua, joita on markkinaosuudesta päätellen suhteellisen vähän?

Kun yhdistämme seuraavan uutisen edelliseen:

HS MAKSUMUURI - Suomessa lähes kaikki on muuta euroaluetta kalliimpaa

 

Valtaosan Mattilan tuloista nielaisevat asumiskulut, seuraavaksi eniten rahaa menee ruokakauppaan.

Moni suomalainen jakaa Mattilan kokemukset. Ruoka on Suomessa kallista, ja asuminen se vasta kallista onkin.
 Ostovoimalla tarkoitetaan sitä, miten paljon hyödykkeitä esimerkiksi palkalla saa. Suomen heikkoon ostovoimaan ovat syynä kireä verotus, suhteellisen matalat palkat ja korkeat hinnat.

Kun mietimme asioita hieman pidemmälle, niin mitäpä ruuan hintaan tai vaikkapa veroprosenttiin vaikuttaa se, että houkuttelemme korotettujen maataloustukien avulla ruuan tuottajia luomun puolelle, joka tarkoittaa sitä, että jos ennen tuli vehnää hehtaarilta 4500 kiloa, sitä tulee luomun jälkeen 1500 kiloa samalta alalta, niin nostaako vai laskeeko se ruuan hintaa molemmilla puolilla aitaa?

Luomuun siirtymisen jälkeen häviävät kaikki osapuolet.

Joudumme siirtämään enemmän veroeuroja maataloustukiin, jotta saamme huomattavasti vähemmän myytävää, eli veromme nousevat.

Tavanomaisesti tuotetun ruuan hinta nousee, koska ruokaa on vähemmän markkinoilla tuottajan siirryttyä luomuun.

Luomun hinta ei laske, sillä luomumerkki paketissa on hyvä tapa nostaa ruuan hintaa sisäänostohinnasta välittämättä. Lisäksi luomun tuotantokustannukset ovat huomattavasti tavanomaista korkeammat, kaikista korulauseista huolimatta, joita ovat typpikierto, ravinteiden kierrätys ja niin edelleen.

- Kysyntää olisi nimenomaan lähellä tuotetuille luomutuotteille. Erityisesti jatkojalostetut elintarvikkeet olisivat mielenkiintoisia, sanoo Paloposki.

Jatkojalostus on hieno kiertoilmaus sille toiminnalle, joka on ekohipin pahin kirosana tavanomaisesti tuotetun ruuan puolella, eli jatkojalostus on pahasti ilmaistuna ruuan prosessointia.

Se on siis sitä, kun ruokaa mössätään, sekoitetaan, lisätään säilöntäaineita, e-koodeja, hieman jotain väriä ja pannaan koreaan purkkiin, jossa ruoka säilyy viikoista kuukausiin ja sitten ehkä siirretään maapallon toiselle puolelle.

Luomu tuli markkinoille ihmisten luonnollisuuden kaipuun jälkiaalloissa. Ihmiset vierastivat prosessoitua ruokaa ja luomu näki tilaisuutensa. Nyt kuitenkin tosiasia on se, että menestyäkseen  luomun pitäisi saada pitkälle prosessoituja tuotteita statuksensa alle, koska kaikesta luonnonmukaisuuden  haikailemisesta huolimatta ihmiset haluavat panna ruokapaketin mikroon ja saada ruokansa eteensä noin kahdessa minuutissa työpäivän jälkeen.


25. maaliskuuta 2013

Haluaisin ostaa geenimuunneltua ruokaa

Osin mystiikkaan ja taikauskoon perustuva luonnollisuustrendi alkaa saada yhä enemmän myös kriittisiä vastalauseita, joista uusimmasta vastaa Jari Parantainen Retoriikan Kesäkoulu -blogissa:

Taikausko teilaa faktan

 

Haluaisin ostaa K-kaupastani geenimuunneltua ruokaa. Mutta se ei onnistu. Syynä on taikausko.

Yli kaksi miljardia ihmistä maailmassa on joko maistanut tai syö säännöllisesti sapuskaa, joka on valmistettu muuntogeenisestä vehnästä, soijasta tai riisistä. Pohjois-Amerikassa 300 miljoonaa ihmistä on popsinut gm-maissia jo yli kymmenen vuotta.

Maailmassa ei ole tiedossa ainoatakaan tapausta, jossa muuntogeeninen ruoka olisi aiheuttanut terveysongelmia.

Faktat eivät kuitenkaan vastustajien menoa haittaa. Etenkin Eurooppa on taantumassa takapajulaksi. Taikauskon vuoksi Suomessa ei ole myynnissä elintarviketta, joka sisältäisi muuntogeenisiä raaka-aineita.

Minäkin haluaisin ostaa geenimuunneltua ruokaa, etenkin jos tuotteessa olisi yhdistetty useiden tuotteiden hyvät puolet yhteeseen tuotteeseen, mutta sepä ei taida olla mahdollista vielä vuosiin.



Ostaisin mielelläni vaikkapa tomaatin, joka ei pehmenisi kypsyessään pilalle, mutta taikausko on vienyt voiton, enkä sallaista kaupasta saa, vaikka haluaisinkin.

Monet ihmiset ostaisivat mielellään tuotteita, jotka olisivat terveellisempiä tai säilyisivät kauemmin ilman kemikaalikäsittelyä, mutta koska päättäjät päättävät asioista sen mukaan, kuka pitää kovintä ääntä, ovat taikauskon kovaääniset kannattajat tällä hetkellä voitolla.

Mitä ne geenimuuntelun vaihtoehdot sitten olisivat? Olisiko vaikkapa luomuruoka hyvä idea?

Mikäs siinä muuten, mutta kaksi kolmannesta ihmiskunnasta kuolisi nälkään. Luomuviljely on niin tehotonta, että se sopii vain muutamien länsimaisten snobien ruokkimiseen.

No onkohan rikasta kaupunkilaista koskaan kauheasti kiinnostanut se, että miten köyhä pärjää?

Jos olet luonut itsestäsi brändin varakkaana ja trendikkäänä kaupunkilaisena, joka blokailee uudenkarhealla ultrakevyellä Air Macbookilla  uuden smoothiebaarin avajaisten tunnelmia, niin eipä siinä ensimmäisenä tule mieleen sellainen henkilö, jolla ei ole varaa maksaa luomupapaijabanaaniselleri smoothiesta kolmen desin mehulasissa 12 euroa, vai mitäpä olet mieltä?

Karppausbuumi ohitse


Ruokatrendit tulevat ja menevät ja ilmeisesti karppausbuumi meni ennen kuin ehti kunnolla edes alkaa, ainakin leipien osalta:

Karppausleivät katosivat kaupoista - nyt maistuu täysjyvä

 

Leipä maistuu jälleen suomalaisille muutaman vuoden tauon jälkeen. Karppausbuumi pudotti leipomot polvilleen eivätkä viljatuotteet käy kaupaksi vieläkään entiseen malliin. Suunta on kuitenkin ylöspäin, kertovat suurimmat leipomot. Vaikka matkaa entisiin lukuihin on vielä, lasku on taittunut.

Karppauksen ollessa kiivaimmillaan leipomot kehittelivät kukin omia vähähiilihydraattisia leipiä. Nyt niitä on kaikessa hiljaisuudessa karsittu pois. Esimerkiksi Perheleipureiden seitsemästä karppausleivästä enää kolme on tuotannossa, ja myös Fazer on lopettanut "karppileipänsä" vuoden alusta.

Tässä onkin hyvä esimerkki siitä, miten teollisuus reagoi erilaisiin muoti-ilmiöihin.

Niihin koetetaan vastata hyvin nopeasti ja kun buumi on ohi, niistä koetetaan päästä eroon yhtä nopeasti ja syy on hyvin selkeä: raha.

Mitä tahansa tuotetaan hyllyihin niin kauan kuin joku sitä haluaa ostaa ja kun ei halua ostaa, on aivan sama millainen kansalaisliike  tuotteen puolesta perustetaan tai millainen puolijulkkis tuotetta käyttää omassa elämässään, jos tuotetta ei kukaan muu osta.

- Koko leipäkysynnästä puolitoista prosenttia menee tänä päivänä matalahiilihydraattisiin tuotteisiin ja meidän osuus siinä on noin prosentin. Sillä tuotteella ei ole enää merkitystä. Nyt tehdään paluuta perusasioiden pariin ja leipä ehkä jatkossa maistuu paremmin kuin aikaisemmin.

 Kommentti on mielenkiintoinen, jos laitamme matalahiilihydraattisten tuotteiden tilalle luomutuotteet, sillä luomun osuus ruuan kokonaismyynnistä on sama kuin matalahiilihydraattisten leipien osuus leipien kokonaismyynnistä.

Miksi siis luomubuumi ei ole ohitse ja miksi emme palaa perusasioiden ääreen, kun kerran jossain toisessa tuotesegmentissä luomun todellinen osuus on merkki siitä, että muoti on ohi?

Luomulla on se hyvä puoli kauppiaan kannalta, että luomutuote maksaa jopa 200-600 prosenttia tavanomaista enemmän, niin sillä saadaan hyvät voitot vaikkakin sen osuus kappallemyynnillä mitattuna on täysin minimaalinen ja jossain toisessa tuoteryhmässä samalla kokonaisosuudella tuotteella ei olisi mitään merkitystä.








21. maaliskuuta 2013

Luomu ei innosta kunnissa



Kuten olen jo aiemmin monta kertaa postannut, niin koska luomu ei saa tavallisista ihmisistä asiakkaiksi kuin sellaisen vaatimattoman osuuden, että sillä napataan noin 1.5 % osuus kaupan kokonaismyynnistä, koettaa luomu luikerrella kuntien ja kaupunkien keittiöihin, sillä sitä kautta päästään kiinni kaikkien lompakoihin maksettujen verojen kautta, sillä mehän sen lystin maksamme.

Tosin tämäkään reitti ei ole ruusuilla tanssimista:

Luomuruoka ei herätä suurta innostusta kuntien ruokapalveluissa 

 

– Kyselyyn vastanneista ammattikeittiöistä noin 40 prosenttia haluaisi lisätä luomutuotteiden käyttöä. Etenkin luomuviljatuotteita, -kasviksia ja -marjoja kaivataan lisää. Luomumaitotuotteiden käyttöä haluisi lisätä noin 35 prosenttia ammattikeittiöistä, kertoo hankepäällikkö Anu Arolaakso EkoCentriasta tiedotteessa.

Kun kysytään, että kuinka moni haluaisi ajaa Ferrarilla oman persoonattoman japanilaisen perheauton sijaan, niin aika moni haluaisi, mutta sitten on eri juttu, että moniko sellaisen ostaa, jos pitää omilla rahoilla maksaa.

Pro Luomu muistuttaa, että luomun osuuden kasvattaminen julkisissa ruokapalveluissa on Suomen hallituksen asettama tavoite, joka on kirjattu luomualan kehittämissuunnitelmaan. Arolaakso peräänkuuluttaa kuntatason strategisia päätöksiä tavoitteen saavuttamiseksi.

Ikävä kyllä tällainen poliitiinen tavoite on asiasta tehty, mutta kuten tiedämme, poliittisia tavoitteita/päätöksiä tehdään hyvin monista eri syistä, joista kovin yleinen on äänestäjien miellyttäminen, realistisesta tilanteesta välittämättä.

– Luomun käyttö julkisissa ruokapalveluissa ei lisäänny ilman poliittisia päätöksiä.

Aivan oikein, eli tällaiseen luksusturhuuteen ei kyllä järkevästi ajatellen rahaa ole, joten siihen on kunnat pakotettava, joten siinä mielessä uutinen antaa asiasta totuudenmukaisen kuvan.

Luomun ongelmaksi julkisissa ruokapalveluissa koetaan yhä hinta, jonka nimesi luomun käytön suurimmaksi esteeksi 42 prosenttia kyselyyn vastanneista. Toiseksi suurimpana esteenä pidetään saatavuutta.

Koomista lukea tällaisia uutisia joka suomeksi kertoo, että rahaa tähän luomuturhuuteen ei ole ja jos olisi, tuotetta ei olisi ostettavissa.

Mutta poliittiset päätökset ovat siitä hienoja, että tällaisia asioita ei yleensä huomioida, vaan asiat nuijitaan pöytään ja sitten asian kanssa hästäävät jotkut muut tahot, sillä eipä se enää niitä päättäjiä sen jälkeen huoleta, vaan riesa on siirtynyt niiden elämää häiritsemään, joita päätös konkreettisesti koskee.

Kuten eräs tuore uutinen kertoi Raahesta, niin vaikka kaupunki olisi halunnut käyttää luomua kaupungin keittiöissä, ei yksikään luomutuottaja vastannut lähetettyihin tarjouksiin, joten mitäpä siitä pitäisi ajatella?






19. maaliskuuta 2013

Älä huoli torjunta-aineista



Uusin Tiede-lehti 3/2013 kirjoitti tieteellisen näkemyksen maanviljelyksen käyttämistä torjunta-aineista aukeaman jutussa ja siinä olisi hyvää materiaalia monelle kohublogaajalle hieman korjata taikauskoon pohjautuvia näkemyksiään.

Alkuun oli mainita siitä, kuinka näitä taikauskoisia käsityksiä pistetään rahoiksi, eli mainittiin vaikkapa hedelmäshampoo, jolla voi pestä hedelmänsä torjunta-aineista puhtaiksi.

Kemikaaleista ja kaikesta mahdollisesta vouhkaavat kohuja rakastavat ihmiset aiheuttavatkin toiminnallaan lisää kemikaaleja markkinoille, kun pelottelevat ihmisiä omien katteettomien pelkojensa pohjalta ja kun teollisuus markkinaraon huomaa, tuote sille tuodaan välittömästi.

Jutun mukaan Efsa kyseli pari vuotta sitten kansalaisten tuntoja ruuasta ja eniten tavallista kansalaista pelottivat juuri torjunta-aineiden jäämät ja niiden aiheuttamat haitat. Ihmiset epäilevät maalaisjärjellään niiden aiheuttavan erityisesti syöpää ja allergioita.

Kuten THL:n emeritusprofessori Jouko Tuomisto jutussa kertoo, osa torjunta-aineista on jo luonteensa takia erittäin myrkyllisiä ja haitallisia, mutta sitä varten on luotu tiukka kontrolli ja tehokas valvonta,ja kuten Efsan tuore raportti kertoo, valvontakoneisto myös toimii.

Ylitarkastaja Tomi Kekki kertoo, että suomalaiset saavat jäämiä todella vähän, vain alle yhden prosentin verran hyväksytystä päiväannoksesta. Lisäksi hän kertoo, että vastoin yleistä käsitystä torjunta-aineiden jäämät ja tehoaineiden lukumäärä eivät ole lisääntyneet, vaan päin vastoin pienentyneet.

Hyväksyttävä päivittäinen annos (adi), joka tarkoittaa määrää milligrammoissa painokiloa kohden, lasketaan siten, että ensin määritetään annos, joka ei kokeissa aiheuta haittavaikutuksia ja sitten tämä arvo jaetaan sadalla.

Sitten mainittiin se tosiasia, että Suomessa levitetään torjunta-aineita noin puoli kiloa hehtaarille, kun taas etelän lämpimissä maissa, joissa talvi ei ratkaise tuholais- ja rikkaruoho-ongelmia, jopa 20-kertaisia määriä Suomeen verrattuna.

Yli 90 prosenttia jäämistä saadaan ulkomaisista hedelmistä sekä vihanneksista ja tätä kuormaa olisi mahdollista vähentää 30 % pelkästään sillä, että huuhtelee tuotteen (vedellä, ei hedelmäshampoolla) huolellisesti ennen nauttimista.

Kuoriminen vähentää kuormaa entisestään, mutta sitten menetetään suuri osa hyödyllisistä ainesosista, sillä ne sijaitsevat enimmäkseen kuoriosassa.

Luomu mainitaan ohimennen ja se, että luomu ei ole ratkaisu ongelmiin, vaan kerrotaan, että luomusta jäämiä löytyy vähemmän, mutta biologiset torjunta-aineet eivät ole sen turvallisempia kuin keinotekoisetkaan. Luonnollisuus ei ole turvallisuuden tae, Jouko Tuomisto muistuttaa jutussa.

Esimerkkinä turvallisuusharhasta hän mainitsee pyretriini-hyönteismyrkyn, jota itsekin olen blogissani käsitellyt. Luonnon pyretriini on hyvin herkistävä aine ja sen synteettiset versiot ovat paljon turvallisempia kuin luomuntuotannon sallima luonnollinen versio. Joten jos lapsesi alkaa saada allergioita ja näppylöitä luomuun siirryttäessä, on pyretriinialtistus erittäin hyvä ehdokas niiden aiheuttajaksi.

Huuhaapiireissä asia on muotoiltu hyvin epätieteellisesti niin, että luomun myötä syntyvät allergiat selittyvät siten, että lapsen elimistö alkaa puhdistua vanhoista myrkyistä ja tämä ilmenee uuden puhtaan ruuan hylkimisreaktiona, sekä entisten kuona-aineiden poistumisesta aiheutuvan elimistön puhdistautumisreaktion sivutuotteena. Tämä oli oma huomio seurattuani useiden "luomu-ihmisten" blogeja erinäisiä hymyn aikaansaavia hetkiä.

Seuraavaksi lainattiin biokemian ja molekyylibiologian professoria Bruce Amesia, joka on kehittänyt Amesin mutageenisyystestin, joka mittaa aineiden kykyä aiheuttaa dna-vaurioita.

-Kasvien omat torjunta-aineet ovat solu- ja eläinkokeissa osoittautuneet yhtä todennäköisesti syöpää aiheuttaviksi kuin synteettiset, Ames sanoo.

Amesin työryhmä laski, että perusamerikkalainen nauttii päivässä noin 1500 milligrammaa luonnon, luontoäidin luonnonmukaisia syöpävaarallisia torjunta-aineita kun keinotekoisista kertyvä jäämä on vain vaatimattomat 0.09 milligrammaa.

Vertailun vuoksi mainittiin, että yhden kahvikupin mukana saat luonnon omia syöpävaarallisia torjunta-aineita enemmän kuin vuodessa saat kaikista lähteistä yhteensä keinotekoisia torjunta-aineita.

Bruce Amesin mukaan torjunta-aineiden välttely vie ojasta allikkoon, sillä hedelmien ja vihannesten välttely nostaa syöpäriskiä moninkertaisesti.

Torjunta-aineiden asianmukaista käyttöä demonisoivien olisi syytä huomioida, että mikäli torjunta-aineet olisivat syöpien yms suuri lähde, tulisi paljon hedelmiä ja vihanneksia nauttivilla olla paljon enemmän syöpiä kuin niitä nauttimattomilla, sillä jopa 90 % jäämistä saadaan juurikin hedelmistä ja vihanneksista.

Tosin asia on taas päin vastoin eli jos vähennät tai suorastaan lopetat paljon jäämiä sisältävien hedelmien ja vihannesten syömisen, syöpä tuleekin paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin niiden kera. Vähän hedelmiä/vihanneksia nauttivien syöpäriski on moninkertainen muuhun väestöön nähden.

Tosin tässäkin asiassa on saatu ristiriitaisia tutkimustuloksia, eikä edes kaikki ne terveysmekanismit ole selvillä, joita hedelmien kemikaalit aiheuttavat.

Fruit and Vegetable Intake and Overall Cancer Risk in the European Prospective Investigation Into Cancer and Nutrition (EPIC)


Kasvisten ja marjojen merkitys syövän ehkäisyssä ja hoidossa



Tosin ilman torjunta-aineita meillä ei olisi hedelmiä ja vihanneksia juuri nimeksikään, kuten luomun satotilastot karusti osoittavat, joten sinä suhteessa torjunta-aineet ovat mahdollistaneet terveellisen ruokavalion osasia kaikille kansalaisille, kaikkialla Maapallolla.




15. maaliskuuta 2013

Mistä tulee luomumeetvursti?

Ruuan jäljitettävyys on ollut viime päivien kiivas puheenaihe ja Yle julkaisi asiasta uutisen, jossa paljastuu vaikkapa luomumeetvurstin sisältö tuottajineen niin pitkälle, kuin se on mahdollista tietää:

Suomalaisen luomumeetvurstin ainekset tulevat ympäri maailman

 


Pirkka Luomumeetvursti

Luomu naudanliha:
Kasvatettu ja teurastettu: Itävalta
Leikattu: Alankomaat
Jäljitettävyys tiloille: Dellert Hartmutin tila, Itävalta.
Luomu sianliha ja silava:
Kasvatettu, teurastettu ja leikattu Tanskassa, tuottaja: Danish Crown
Jäljitettävyys tiloille: Kyseisen erän lihat lukuisilta tanskalaisilta tiloilta.
Suola: alkuperämaa Hollanti, maahantuonti Berner.
Natriumnitriitti: alkuperämaa Saksa, tuottava yritys Algol.
Mausteet tulevat useaste eri maasta (Sri Lanka, Bulgaria, Kiina, Espanja ja Ranska) ja ne sekoitetaan Itävallassa,  yritys: Wiberg.

Tuosta voisi taas poimia yhden esimerkin siitä, että millaista sympaattista pientuotantoa luomu on, jona sitä koetetaan kuluttajille myydä, nimittäin ruokajätti Danish Crown, jonka kädet ovat eläinten veressä kainaloita myöten.

Danish Crown - Porc Division 

 

Maailman toiseksi suurin ja Euroopan suurin sianlihantuottaja, joten mm. tällaiselle firmalle annatte rahanne, kun ostatte sympaattista pientuotantoa Pirkka luomumeetvurstin kautta.

Danish Crown is:
  • The world's second largest — and Europe's largest — pig slaughtering business
  • Europe's largest meat processing company
  • Denmark's largest cattle slaughterhouse business
  • One of the two or three largest meat exporters in the world and the world’s largest exporter of pork.

Mitäpä luulisitte, että paljonko tuollaista jättiyritystä kiinnostaa mikään luomun pyhänä pitämä asia?


 

Antibiootit eläimille, hyvä vai huono juttu?

Olen hieman huvittuneena seurannut Jussi Tammisolan avauksesta syntynyttä keskustelua  antibiooteista kotieläintuotannossa, kun käsittääkseni luomuväen mielestä se on ikävä asia ja mm. luomua suosimalla tästä ikävyydestä päästään eroon.

Siis ensin luomuväki puolustelee luomua sillä, että eläimiä ei lääkitä antibiooteilla (mutta sen lääkityksen vaihtoehdosta ollaan aivan hiljaa! lue: homeopatia), ja nyt kun asia sanottiin ääneen, koko luomukenttä onkin liputtamassa antibioottien puolesta ja jokainen media on täynnänsä sitä, että kyllä luomussakin käytetään antibiootteja eläimille!

Jopa kohublogaaja Noora Shingler Facebook-sivuillaan mainostaa sitä, että kyllä luomussa käytetään antibiootteja, vaikka hän on lukemattomia kertoja demonisoinut niitä tavanomaisessa tuotannossa!

Myös Elina Lappalainen blogissaan koettaa saada ihmisiä uskomaan, että luomu kyllä käyttää antibiootteja sairaiden eläimien hoitamissa, joten mikä tässä on taas se asian juttu?

Luomuväki taisi astua taas kerran omaan ansaansa, kun ensin levitellään pelottavia uhkakuvia antibiooteista tavanomaisessa tuotannossa ja koetetaan luoda kuvaa siitä, että luomussa näin ei ole.

Sittenpä kävi niin ikävästi, että pimennossa pidettävä taikauskoinen humpuuki luomun taustalta tuli ikävästä tapetille, eli homeopatia, jonka EU:n luomusäännöt määräävät eläimille ensisijaiseksi hoitomuodoksi ja sitä pitäisi suosia lääkinnässä, niin yllättäen tuuli kääntyi 180 astetta luomuväen juhlateltassa!

Sittenpä huudetaan kaikki yhteen ääneen, että me emme noudata EU:n luomusääntöjä asiassa, vaan me käytämme antibiootteja sairaiden eläimien hoitamiseen aivan kuten tavanomainenkin tuotanto.

Joten mikä niissä antibiooteissa sitten on niin kauheaa ja pelottavaa, että niitä pitää tavanomaisessa tuotannossa demonisoida?

Luomu koettaa olla väkisin luonnonmukaista ja se ylpeilee sillä, että eläimiäkin hoidetaan luonnonmukaisesti yrteillä ja hymisemällä tiibetiläisiä mantroja suitsukkeiden kera, mutta kun tämä mennään kertomaan ideologian salatietoon vihkiytymättömille, niin jopas pistetään yrtit ja ravistettu taikavesi piiloon ja kemialliset lääkkeet nostetaan korkeimmalle korokkeelle mahdollisimman nopeasti.

Sosiaalisessa mediassa ihmiset kertoilevat ihmeellisistä parantumisistaan, joka johtuu luomun puhtaudesta, taikavoimista ja vaikkapa siitä, että luomueläimille ei syötetä antibiootteja, niin mahtaako nämä Jeesuksen ihmetyöt kalpenemaan saavat selostukset kärsiä inflaation tulevaisuudessa, vai onko dogmaattinen usko luomuun niin kova, että luomuihminen kyllä kävelee vetten päällä tulevaisuudessakin?

Elina Lappalainen kuvailee luomulääkinnän homeopatia-asetusta näin:

Käytännössä asetus jää siis kuolleeksi kirjaimeksi.

Voisi tietenkin kysyä, että jääkö tämä luomun omituisten sääntöjen ainoaksi kuolleeksi kirjaimeksi, eli voisiko niitä olla enemmänkin, jos alkaisimme asiaa tutkia?

Voisiko eläimien luonnonmukainen elämä ulkoilun muodossa olla vastaava kuollut kirjain säännöissä, kun monet luomutuottajat tulkitsevat sen niin, että kun avaa navetan oven, niin se on eläimille mahdollisuus ulkoilla ja jos eivät mene ulos, omapa on häpeänsä, mutta mahdollisuus ulkoiluun on luotu ja säännöt on täytetty.

Entäpä ravinteiden kierrätys? Viljelykierto?

Mistä me nyt tiedämme, että mikä luomun sääntöjen osa on tehty sinne miellyttämään saksalaista luomukuluttajaa ja mitä sääntöjä noudatetaan oikeasti, eivätkä ne ole vain kuolleita kirjaimia paperilla?


Suomalainen ruoka EU:n puhtainta


Suomalainen ruoka on edelleen EU:n puhtainta, kuten laaja selvitys kertoo:

Suomalainen ruoka on EU:n puhtainta

 

Suomalainen puhdas ruoka ei ole myytti. Vahvistusta saatiin taas kerran, kun Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto, Efsa, julkaisi tietoja torjunta-aineiden jäämistä elintarvikkeissa.

Torjunta-aineosaston johtaja Herman Fontier Efsasta toteaa, että torjunta-aineiden jäämätilanne on pysynyt ennallaan. Euroopassa voi turvallisin mielin syödä kaikenlaista ruokaa.

Kotimaisista näytteistä oli puhtaita 72 prosenttia, kun koko EU:ssa jäämättömiä oli tasan puolet.

Puhtaita näytteitä 72 %, vaikka tavanomainen viljelijä voi ja saa käyttää torjunta-aineita vapaasti, tietenkin käyttöohjeen puitteissa ja mahdollisten käyttörajoitusten ohjaamana.

Kotimainen puhdas ruoka ei ole myytti, mutta se on myytti, että viljelijät syytävät kemikaaleja pelloille mieltä vailla, kuten jotkin kohuja rakastavat ihmiset jatkuvasti väittävät.

Torjunta-aineet maksavat ja se raha on pois viljelijän tulosta, joten viljelijä ei todellakaan käytä niitä miten sattuu. Osassa on myös käyttörajoituksia, joita viljelijät mitä ilmeisimmin noudattavat. Niissä on myös käyttöohjeet, joita viljelijät tuntuvat myös osaavan lukea ja ymmärtävät lukemansa tekstin sisällön, sillä käyttöohjeen mukaan käytettynä jäämät ovat minimaalisia, jopa täysin havaitsemattomissa olevia.

Mikäli viljelijä päätyy siihen, että torjunta-aineen käyttämisellä ei saavuteta mitään etua, eli menot käytöstä ovat suuremmat kuin satoparannuksen tuoma voitto, hän taatusti jättää sen menoerän käyttämättä.




14. maaliskuuta 2013

Luomu ja homeopatia

Jussi Tammisolan eilinen haastattelu Ylessä on aiheuttanut jo pienen myrskyn eri medioissa ja nyt sitten myös Pro Luomu on saapunut kertomaan meille, että luomusääntöjä ei tarvitse noudattaa:

Luomueläinkin saa lääkkeitä

 

Pro Luomu rauhoittelee luomueläinten lääkinnästä syntynyttä kohua. Eläinlääkäri saa hoitaa luomueläimiä tarvittaessa antibiooteilla ja muilla tavanomaisessakin tuotannossa käytettävillä lääkevalmisteilla, jos eläimen sairauden hoito niitä edellyttää.

Tätä mieltä Jussi Tammisolakin oli, mutta kuten hän asian muotoili, lääkintä on erityisen rajattua, kuten myös Pro Luomu kohta jutussa myöntää:

Alle vuoden eläviä eläimiä kuten lihasikoja saa lääkitä antibiooteilla kerran, yli vuoden eläviä eläimiä kuten emakoita ja nautoja kolme kertaa vuodessa.

Sitten voisi kysyä, että mihin ihmeeseen tämä perustuu?

Jos eläin sairastaa neljä kertaa, niin miksi sitä ei saa neljää kertaa lääkitä asianmukaisin lääkkein?

Mikäli eläintä, joka on tuotannossa yli vuoden, tulee tarve lääkitä neljä kertaa vuoden aikana, eläin tipahtaa luomustatuksesta pois ja tämä asettanee tuottajan aika inhottavaan välikäteen.

Nimittäin tuottajan on äärettömän vaikea pitää luomueläimien seassa luomutuotantoon kuulumattomia eläimiä, niin hänellä on noin kaksi vaihtoehtoa.

Eläin lähtee teuraaksi saman tien, kiitos omituisten luomusääntöjen, tai sitten tuottaja pistää sormet ristiin ja koettaa lääkitä eläimen homeopatialla kuntoon, kun kolme kertaa oikeita lääkkeitä on käytetty, ja voihan siinä tietenkin käydä hyvällä tuurilla niin, että eläin jostain syystä palautuu tuotantoon, eikä luomustatusta eläimen kohdalta menetetä. Paljonko eläin sitten kärsii siitä, että se ei saanut hoitoa, vaan joutui tervehtymään kuin luonnollinen lajitoverinsa, jää arvoitukseksi, mutta näin tuottaja pystynee vähentämään tuotantotappioitaan, joita luomun omituiset säännöt saisivat aikaan.



Lisäksi luomueläinten varoaika antibioottikuurin jälkeen on kaksinkertainen tavanomaiseen tuotantoon verrattuna. Varoaika tarkoittaa sitä aikaa, jonka on kuluttava lääkekuurin jälkeen, ennen kuin lääkitystä eläimestä saatavia tuotteita saa käyttää ihmisravinnoksi.

Aivan käsittämätöntä tieteenvastaisuutta, eli että eläinlääkärin määrittelemää varoaikaa ei huomioida, vaan jostain omituisesta, taikauskoisesta syystä varoaika tuplataan.

Siinä menee hirvittävä määrä esimerkiksi maitoa hukkaan, joka olisi täysin lääkejäämistä vapaata maitoa eläinlääkärin määrittämän varoajan jälkeen, mutta luomusäännöt edellyttävät kaksinkertaista varoaikaa.

Onko meillä todellakin resursseja näin tuhlattavaksi ja ihmisille kelpaavaa tavaraa pitää hävittää vain siksi, että luomu haluaa olla mielikuvissa jotain ihmeellistä ja hienoa?

Tavanomaiset varoajat ovat täysin riittävät ja kuten olen jo aiemmin selittänyt, meijeri on erittäin kiinnostunut myös esimerkiksi antibioottien jäämistä.

Esimerkiksi juustojen valmistuksessa käytettävät mikrobit ovat erittäin herkkiä antibiooteille ja jos tällaista antibioottijäämäistä maitoa meijeriin pääsisi, tappiot olisivat meijerille hyvin merkittäviä, joten lääkejäämiä sisältävää maitoa ei taatusti pääse tuotantokoneistoon tavanomaisellakaan varoajalla.

– Dosentti Tammisola on oikeassa siinä, että EU:n luomusäädökset suosittelevat eläinten sairauksien ensisijaiseksi hoitokeinoksi fytoterapeuttisia eli kasveista saatavia valmisteita. Niitä suositellaan kuitenkin vain siinä tapauksessa, että tuotteilla tiedetään olevan todellista vaikutusta eläinlajin terveyteen, Pro Luomu täsmentää

Homeopatia -niminen humpuuki on todella kiusallinen asia, sillä tässäkään sitä ei haluttu ääneen mainita, vaan se yritetään kivuliaasti vaieta kiertoilmauksin, vaikka se kuuluu luomuun kuin voisilmä kaurapuuroon.

Etenkin Keski-Euroopassa fytoterapialla on pitkät perinteet eläinten hoidossa, mutta Suomesta tällainen osaaminen puuttuu lähes täysin.

Fytoterapeuttisten valmisteiden käyttö suomalaisten luomueläinten sairauksien hoidossa on vähäistä.

Koetetaanko tässä vihjailla, että Keski-Euroopassa homeopatia toimii ja sitä käytetään eläimien lääkitsemiseen?

Ilmeisesti mutta miksi se siellä toimii, vaikka edes yhtä näyttöön perustuvan lääketieteen tutkimusta meillä ei ole homeopatian tehosta, vaan se on pelkkää taikauskoista höpinää ravistetun veden muistista.

Mutta kylläpä sitä humpuukia koetetaan tänne väellä ja voimalla tuoda, kun ProAgria kurssittaa luomutuottajia aktiivisesti koko ajan ympäri Suomea, meidän rahoillamme:

Luonnollista ennakointia lehmien terveyteen - lehmien homeopaattinen hoito -koulutus

 


Kuvaus

Luennoitsijana Marjut Roivainen
Luennoitsijan koulutuksena on 4-vuotinen klassisen eläinhomeopatian koulutus Suomen Homeopaattisen Lääketieteen Instituutissa sekä kokemusta homeopatian käytössä omassa karjassa.

Kurssin tavoitteena tutustua joka navetan lääkekaappiin ja mahdollisuuksiin ennakoida ja parantaa karjan terveyttä homeopaattisin menetelmin.

Homeopaattisen lääketieteen instituutti?

Homeopatia ei ole tiedettä, lääketieteestä puhumattakaan, vaan taikauskoinen lääkintäjärjestelmä, joka ei ole tiedettä nähnytkään.

Ilmeisesti omituisilla lääkintäsäännöillä halutaan luoda joitain mielikuvia, joita en kykene ymmärtämään, sillä eipä tavanomaisiakaan eläimiä pumpata lääkkeitä täyteen, vaan Suomessa asia menee eläinlääkärien kautta.

Tuottaja ei voi lisäillä antibiootteja rehuihin tai omatoimisesti lääkitä eläimiään, vaan paikalle kutsutaan eläinlääkäri, jonka diagnoosin pohjalta eläinten lääkintä toteutetaan.

Lisäksi tuottaja maksaa lääkkeet omasta tulostaan, niin nykyisillä hinnoilla epäilisin turhaa lääkintää vältettävän kaikin keinoin.


 






Miten kouluihin lisää luomua?

Tällä viikolla pääkaupunkiseudulla on koulujen ja päiväkotien luomuviikot, jolloin tuo humpuuki koettaa luikerrella meidän kaikkien veronmaksajien maksettavaksi, kun kuluttajat eivät siitä omilla rahoilla kaupassa niin kauheasti innostu:

Päiväkotien ja koulujen kattiloissa porisee luomuruoka

 

Perusturinaa taas kerran, mutta sieltä välistä löytää aina asiaakin: 

- Tällaista samanlaista peruskotiruokaa meillä on muutenkin. Tänään on tarjolla muun muassa luomuleipää, osa tehdään itse luomujauhoista, osa tulee pakasteena, kun tuo valikoima on tukuissa mikä on, keittiössä häärivä Markus Pajunen kertoo.

Kohta 10 % tuotannostamme on luomussa ja missäpä se näkyy?

No ei sitten yhtään missään ja syy selviää hyvin nopeasti, jos vaivautuu katsomaan satotilastoja, eli näkee luomun satoja romahduttavan vaikutuksen käytännössä.

Palmian luomu- ja lähiruokateemaviikolla pyritään nostamaan luomuraaka-aineista valmistettujen ruokalajien osuutta päivittäisessä ruokailussa. Helsinkiläisissä kouluissa nautitaan noin 50 000 ja päiväkodeissa lähes 30 000 Palmian valmistamaa ateriaa päivittäin.

Tuostapa voi jokainen tehdä matematiikkaa, eli jos luomu nostaisi annoksen hintaa vaikkapa 2.5 senttiä (kuten se eräässä toisessa kaupungissa uutisen mukaan tekee), niin mitä se tekee vuodessa yhteensä, vaikka yhden annoksen kohdalla tietenkin houkuttelevan pieni määrä rahaa.

80000*2.5 senttiä =200 000 senttiä ja kun se jaetaan 100:lla tulee  2000 euroa päivässä.

2000 euroa päivässä tekee viikossa (kun koulupäiviä on 5) 10000 euroa.

Kuukaudessa tulee extrahintaa 40 000 euroa siitä, että tuhlaamme yhteisiä varojamme tuottamattomaan, taikauskoiseen maanviljelysideologiaan.

Ottaisitteko mieluummin koulutoimeen 40 000 euroa lisää rahaa kuukaudessa ja palkkaisimme vaikkapa muutaman opettajan, jota tuolla summalla jo saa, vai tuhlaammeko sen mielikuviiin elintarviketeollisuudelle?

Jos kysymme joltain kohublogaajalta, niin ilman muuta annamme rahan hänen kaveriensa luomubisnekseen, mutta minä ottaisin ne opettajat.

Edellisen kaupunginvaltuuston linjaaman strategian tavoitteena on, että päiväkotien aterioista puolet olisi luomua vuoteen 2015 mennessä. Tällä hetkellä Palmia tarjoamasta ruoasta 14 prosenttia on luomua. Kouluissa luomua on tarjolla vain erityisten teemaviikkojen yhteydessä, koska raaka-aineiden hinnat ovat hieman normaaleja kalliimpia. 

Jos todellakin puolet annoksista tulisi olla luomua, ei tuo 2.5 senttiä per annos enää riitä alkuunkaan, sillä tuo oli hinta Turussa, kun ruokalistalle pistettiin pari luomulaatuista tuotetta per viikko.

Tällä hetkellä Palmia tarjoamasta ruoasta 14 prosenttia on luomua.

Ja se summa taisi olla 400 000 euroa extraa, jolla tuo toteutui ja silläkin olisi voinut tietenkin palkata pari opettajaa, mutta päätettiinpä pistää se luomuun.

Sitten voisi huomauttaa, että tällä hetkellä luomu taitaa tarkoittaa pussiteetä, näkkileipää ja muutamana kertana jokin puuro tai velli koitetaan tehdä luomulaatuisesta tavarasta.

- Itse edustan kyllä sitä näkökulmaa, että pääosa raaka-aineista olisi suomalaisia, mutta kaikkeahan ei tuoteta Suomessa. Silloin kun puhutaan lähiruoasta Helsingin näkökulmasta, niin se on nimenomaan Suomi. Sitten siinä voi olla ripaus sitä luomua lisänä, Helsingin opetusviraston ruokapalvelupäällikkö Airi Rintamäki pohtii.

Tässä oli aika realistinen näkemys asiasta, mutta yleensä alan ammattilaisilta ei kysytä, kun päättäjät koettavat miellyttää äänestäjiä, jotta pääsivät valtaan seuraavallakin kerralla.

Ripaus ei riitä elintarviketeollisuudelle, vaan sitä on oltava puolet, jotta voitot lisääntyisivät ja kun yhteiskunta on maksajana, vain taivas on voiton rajana.

Sitten toisenlainen uutinen jatkoksi, jotta tulee hiukan perspektiiviä:

Ahtaus kuristaa kouluja – nuorisotakuu uhattuna

 

Helsingin kaupungin suunnittelemat säästöt ovat ajamassa ammatillisen koulutuksen kirjaimellisesti ahtaalle.

Onneksi saavat kuitenkin syödäkseen luomua, sillä jostain se raha siihen pitää ottaa. Raha ei kasva edelleenkään puussa, ei edes luomupuussa.





 




13. maaliskuuta 2013

Luomu - mätä kompromissi tiedettä ja taikauskoa

Yleisradio tarjoilee vaihteeksi tällaisen luomu-uutisen ja nyt aletaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä:

"Luomu on mätä kompromissi tiedettä ja taikauskoa"

 

Koko tulevaisuutemme on uhattuna, mikäli ajattelemmekaan siirtyä kovin laajassa mitassa luomutuotteiden käyttöön. Näin puhuu mies, joka käytti aikanaan vuosikaudet paljon luomutuotteita ja oli oikea luomukiihkoilija, "aatteen mies".

No tämä on vielä aika kaukainen uhkakuva, sillä luomun todellinen osuus kaikesta Maapallon maataloustuotannosta on tällä hetkellä huikeat 0.9 % ja tämän määrän ainokainen planeettamme toki kestää pitkälle tulevaisuuteenkin.

Lisäksi luomun viljellään lähinnä siellä, missä tätä tuottamatonta puuhastelua tuetaan voimakkaasti ja missä on varaa tuhlata Maapallon niukkenevia resursseja moiseen toimintaan muutaman kaupunkilaisen  mielenrauhan tyynnyttämiseksi.

Siellä missä ei tueta, niin jostain syystä viljelijät tekevät mieluummin hyviä satoja, kuin ottavat valtioltaan ilmaista rahaa, jonka tilalle kukaan ei saa oikein mitään.

Pysäyttävintä oli tieto luomueläinten lääkinnästä.

- Luomueläimiä on ensisijaisesti hoidettava yrteillä ja homeopatialla. Näin sanoo EU:n luomulainsäädäntö, jota suomalainen europarlamentaarikko on ollut vetämässä.

Tämä tieto on Tammisolan mukaan saanut monen biologin luopumaan luomun kannattamisesta. Homeopatiaa Tammisola ja monet biologit pitävät taikauskona.

- Emme voi lähteä tukemaan taikauskon levitystä, ja kun taikausko laitetaan ensisijaiseksi sairaan eläimen hoitokeinoksi, on kyse eläinrääkkäyksestä, Tammisola tylyttää.

Mielenkiintoinen asia on siksi, että Suomessa asiaa koetetaan hiukan vaivaantuneina hyssytellä kuoliaaksi ja vain todetaan, että eipä sitä juuri käytetä, mutta hyssyttely on omituista, koska se todella on EU:n säännöissä ensisijainen hoitokeino ja jos tuo taikauskoinen humpuuki ei eläimeen tepsi, sitten kokeillaan jotain muuta.


Eläinten terveys

Luomutuotantotavassa suositut lääkintämenetelmät ovat:
  • Homeopatia – vaihtoehtoinen lääkintämenetelmä. Siinä käytetään runsaasti laimennettuina annoksina aineita, jotka synnyttävät samantapaisia oireita kuin tautia aiheuttavat aineet ja edistävät siten kehon omaa vastustuskykyä.
  • Fytoterapia – kasveja ja kasvieritteitä käyttävät 'yrttilääkkeet'

Sen jälkeen tulee tällainen teksti:

Poikkeukset

Luomueläimen terveys ja hyvinvointi on niin tärkeää, että tavanomaisia eläinlääkärin määräämiä hoitoja voidaan käyttää kärsimyksen välttämiseksi, mikäli homeopatia tai fytoterapia eivät auta.

Jos homeopatiaa ei käytetä ensisijaisena hoitomuotona, niin onko siellä luomun säännöissä paljonkin sellaisia sääntöjä, joita ei noudateta, mutta joita pitäisi noudattaa ja joita ehkä noudatetaan jossain toisessa maassa?

Yhdysvalloissa luomusäännöt kieltävät antibiootit kaikissa tilanteissa ja niitä ei saa käyttää yhtään kertaa yhteenkään luomueläimeen luomutuotannossa niin pitää muistaa, että mikäli suomalainen tuottaja mahdollisesti vie luomutuotteitaan USA:n markkina-alueelle, tai edes haaveilee sellaisesta, hänen pitää noudattaa ehdotonta antibioottikieltoa tuotannossaan.

Hyvin ihmeellistä tieteenvastaisuutta, eli suomeksi taikauskoa.

Mitä se sellainen luomu on, jos ei noudateta kaikki sääntöjä, jos ne ovat jonkun mielestä hiukan hassuja, kun luomun piti olla juuri sellaista, että on tiukat säännöt, niitä noudatetaan ja sitä myös valvotaan ja se koko paketti tekee laadukkaan, luotettavan luomutuotteen!

Luomutuotanto puolittaa ruuantuotannon satokannat, kun samalla fossiilisista polttoaineista eroon pääsemiseksi maataloutta pitäisi tehostaa voimakkaasti.

Omat silmäni aukaisi luomun satotilastoihin tutustuminen ja niitä lukiessa tuli ensimmäisen kerran mieleen, että ei tuossa ole yhtään mitään järkeä.

Jos minulta kysytään, että haluanko minä nähdä ympärilläni villiä luontoa, vaiko koko ajan myllerrettävää maatalousmaata, johon minulla tai lapsillani ei ole mitään asiaa, niin kyllä minun vastaukseni on selkeä ja toivoisin, että sitä maatalousmaata voisi muuttaa takaisin villiksi luonnoksi.

Se ei onnistu millään muulla tavalla kuin maataloutta tehostamalla, eikä suinkaan siirtymällä taikauskoiseen puuhasteluun, joka romahduttaa sadot!

Pahinta luomussa on Tammisolan mukaan se, että käsitteen seassa on myös jotain hyvää.

- Hyvien asioiden varjolla ajetaan humpuukia sivistyksen vastapainoksi. Mielikuvakulttuuri uhkaa meidän nykyistä sivistystämme.

Juuri näin. Siellä on viljelykierto ja vaikkapa biologinen typensidonta, mutta eivät ne ole mitään luomun keinoja, joita kukaan muu ei saa käyttää, vaan ne olivat aivan normaalin maatalouden keinoja ja ovat vieläkin, vaikka niitä koetetaan mielikuvissa myydä luomun yksinoikeutena, joita käytetään vain luomuun siirtymällä.

Yksi pääsky ei kesää tee, eikä luomusta saa järkevää sillä keinoin, että siellä on muutama järkeväkin asia piilotettuna ihmeellisen humpuukin sekaan.

Luomu on vain kasa sääntöjä, joita noudatamalla tuotettu tuote on luomutuote, ei yhtään mitään muuta.

Se on hyvin helppo tapa rahastaa rikkaita ja tehdä heidän lompakolleen viherpesu, mutta siihenpä ne hyvät puolet sitten jäävätkin.





Uusi terveyshysteria tulossa, sähkömittarit!


Vaihteeksi jotain muuta kuin ruokaa, kun tällainen pisti silmään uutisissa:

Tutkija väittää: etäluettavat sähkömittarit aiheuttaneet rytmihäiriöitä

 

On hyvin mielenkiintoista kun yksittäinen tutkija tuhansien joukosta löytää jostain jotain mainiota lööppiainesta, etenkin kun on Tampereen yliopiston informaatiotieteiden laitoksen tutkija, eikä esimerkiksi Säteilyturvakeskuksen tutkija.

Tampereen yliopiston tutkija, FT, Mikko Ahonen sanoo uusien etäluettavien sähkömittarien aiheuttavan terveysongelmia kuten korvien tinnitusta ja sydämen rytmihäiriöitä. Tietojenkäsittelystä väitellyt Ahonen sanoo keränneensä aiheesta sekä asiantuntijoiden tutkimustietoa että ihmisten kokemuksia useiden vuosien ajan.

Että oikein ihmisten kokemuksia on taas kerätty kokoon ja niillä kyllä näppärästi saa aikaiseksi parikin lööppihysteriaa suhteellisen helposti.



Koska kyseinen FT on tietojenkäsittelyalalta, oli pakko hieman googlettaa hänen tutkimuskohteitaan ja julkaistuja tutkimuksia, niin sieltäpä pomppasi eteen alkupuolella tällainen sivusto:

Suomen Säteilykontrolli 

 

Kuinka yllättävää. Tietojenkäsittelyalan ihminen onkin osakkaansa nettikaupassa, jossa hän myy sähköstä hysterisoituneille ihmisille keinoja sähköltä suojautumista vastaan ja sittenpä hän koettaa ängetä mediaan tyrkyttämään kohu-uutista sähkön vaaroista.

Alkaako kenenkään päässä soimaan tietty huuhaa-varoituskello?

Tässäpä taas oikein oppikirjaesimerkki siitä, miten huuhaata tehdään ja miten se lyödään rahoiksi.

Tarvitaan vain läjä ihmisten kertomuksia ja niistä kasataan hysteerinen, kauhistuttava kertomus. Soppaan lisätään aulis toimittaja, joka ei turhaa kritiikkiä harrasta ja sitten vain satuhanat auki.

Aika kätevä bisnes. Ensin luot hysterian ja sitten myyt jonkin hienon teknisen vimpaimen, joka maksaa jopa 1000 euroa (ja toimii sähköllä ;) ), jolla hysteerinen asiakas sitten mittaa työpaikaltaan sekä kotoaan niin hurjia "sähköarvoja", että hänen on heti seuraavana päivänä ostettava samasta kaupasta suojaava foliopipo ja sänkyyn jopa maadoituslakana.

Ei teidän tarvitse FT Mikko Ahoselle rahojanne antaa, sillä ostakaa vain kaupasta halvinta foliota ja kääriytykää siihen. Voihan se olla, että se jopa lisää myös kehonne bioenergioita, chakraa ja ying ja yangin voivat paremmin kuin koskaan.

Mutta jos sähkö oikeasti huolettaa, niin napsauta pääkatkaisijasta sähköt pois ja kokeilepa vaikka viikon verran sitä, miten tämä sähkötön kokemus paransi terveyttäsi ja elämänlaatuasi.

Tiina Raevaara kirjoitti tiede-blogissaan samasta aiheesta 28.3:

Eräänlainen säteilyasiantuntija

 

Asiantuntemuksesta en vakuuttunut, mutta ainakin Ahonen on kovasti kiinnostunut aiheesta.

Asiantuntemuksen puute on nykyään kovin trendikästä, etenkin jos sillä pääsee vielä tienaamaan pelokkaita tai heitä, jotka keksivät itsestään uuden sairauden jota lääketiede ei tunnista, sillä salaliitto myy.

Tässäpä vielä mainio juttu vuosien takaa, joka paljastaa hyvin näiden nykyajan trendisairauksien todellisuuden. Kyse ei ole aprillipäivän jutusta, vaan totisinta totta huuhaa-piireissä. Energiahoitaja kärsi sähkömagneettisten kenttien ongelmista, kunnes keksi ratkaisun - töpselit olivat väärin päin pistorasioissa ja ongelmat hävisivät kääntämällä töpselit oikein. Hienoa.

Jos töpseli on väärin päin


Näin tehdään vaihtoehtotiedettä ja energiahoitaja Sinikka Vasava antoi siitä täydellisen esimerkin. Aluksi epäiltiin maaperän vesisuonia, joita vastaan taisteltiin tekemällä sänkyyn kuparisuojauksia, mutta onneksi vain töpselit olivat väärin päin!

12. maaliskuuta 2013

Mitä tarkoittaa nollaruokahävikki?


Ruokahävikistä keskustelu on pyörinyt viime ainoina voimakkaana ja mielipiteitä on yhtä paljon kuin sen sanojaa ja tarjoan teille yhden näkemyksen MTT:n suunnalta.

Ruokahävikin yksipuolinen tarkastelu on vahingollista teksti: Antti Iho 11.03.2013

 

Analyysin sijaan saamme lukea melko monotonista paatosta siitä, miten paljon ruokaa lentää roskiin miten milloinkin laskettuna; kotitaloudet, ravintolat tai vasenkätiset paperityöläiset heittävät kuukaudessa niin ja niin paljon syömäkelpoista ruokaa roskiin. Entä sitten? Ruokahävikki ei eroa millään lailla muusta prosessin aikana tapahtuvasta häviöstä. Ilmaston tai vesistöjen kannalta ei ole väliä, tuotetaanko ulkoisvaikutukset navetassa, pellolla, tehtaassa vai päiväkodissa. Ainoastaan sen pitäisi olla tärkeää, miltä osastoilta niiden vähentäminen on pienimmän riesan tie.

Monotonisen paatoksen jälkeen kuulemme sitten omituisia ratkaisuehdotuksia, eli että hävikki pienenisi, jos kaupan ruoka olisi kalliimpaa ja maksaisimme siitä enemmän jne.

Erityisesti lautaseen kohdistuvasta hävikistä messuaminen on vaarallista – ainakin Suomessa. Kaikille yhteinen kouluruokailu ja ruuan roskiin heiton kyttääminen ovat nimittäin lapsille vaarallinen yhdistelmä. Toivoa sopii, että opettajat ala-asteilla ja lastentarhoissa ymmärtävät, että lapsille pitää antaa ruokarauha. Jos Palmian massa ei maistu, jättäkööt syömättä. 

Lautasen sisältöön kohdistuva messuaminen on aina vaarallista, olipa kyseessä ruokahävikki tai itse ruoka ja sillä pelottelu.

Itse olen hyvin huolestuneena seurannut netin hurugurujen sanomaa, joka ei ainakaan auta herkässä vaiheessa olevien nuorien järkevää ja tasapainoista suhtautumista lautasen sisältöön.

Nollahävikkiin päästään vain siinä tapauksessa, että tarpeeksi suuri osa ihmiskunnasta on tasaisesti pallolle levitettynä jatkuvasti nälkäkuoleman partaalla.

MMT:n erikoistutkija Antti Iholta raikas analyysi, joka taitaa olla aika totuudellinen.



11. maaliskuuta 2013

Luomu on utopiaa

Raahen Seutu tarjoaa pari ajatusta luomusta ja vaihteeksi hyvin totuudenmukaisen version:

Luomu vain utopiaa

 

Raahen kaupungin palvelupäällikkö Pirjo Autio antoi kylmää kyytiä toiveille lähi- ja luomuruoan lisäämiseksi kouluruokailussa: ei rahaa eikä tuottajia.

Tässäpä ei ole mitään uutta, mutta uutisen loppu tarjoaa jotain sellaista, josta olen kyllä kuullut huhuja, mutta ääneen sitä ei ole vielä kukaan tohtinut sanoa:

Lähi- ja luomuruokamahdollisuutta selvitellyt Autio totesi, että etenkin luomutuotteiden hankinnan suurimmat esteet ovat saatavuus ja hinta.

– Viimeisiin tarjouspyyntöihin ei ole vastannut yksikään luomu- tai lähituottaja.

Aika uskomatonta, eli poliittiset päättäjät seuraavat nyt äänestäjien trendejä ja koettavat olla innoissaan luomusta, kun kerran sitä kannattamalla saa ääniä ja pysyy vallassa ja siispä luomuun pistetään yhteiskunnan tukia.

Kaikki kinuavat luomua kaikkialla ja sitten kun lähetetään tarjouksia tuottajille, joille maksetaan verorahojamme siitä, että he vastaisivat kysyntään, heitä ei edes kiinnosta.

Toki sen ymmärtää, kun katselee satotilastoja, sillä eipä niiden mukaan juuri mitään sellaista ole tarjolla, jolla voisi millään hinnalla missään kilpailla, joten joskus on parempi pitää kynttilä vakan alla, etenkin jos sitä kynttilää ei ole, eikä halua sitä muiden tietävän.

8. maaliskuuta 2013

Naiset ja nälkä: 10 faktaa

Naistenpäivän kunniaksi ajatuksia siitä, mitä on olla nainen kun ruoka ei tulekaan kauppojen herkkuja pursuavista hyllyistä, eikä voi valita sitä, ostaako tänään luomua, biodynaamista, vai kelpaisiko ihan halvin kaupan oma merkki:

Maailman Ruokaohjelma - Naiset ja nälkä: 10 faktaa

 

Naisten rooli on olennainen nälänvastaisessa taistelussa. Äiteinä, viljelijöinä, opettajina ja yrittäjinä heillä on käsissään ratkaisun avaimet nälästä vapaaseen tulevaisuuteen. Tässä on kymmenen syytä, miksi naisten voimaannuttaminen on niin tärkeä osa työtämme.
 

1. Kehittyvissä maissa 79 prosenttia taloudellisesti aktiivisista naisista viettävät työtuntinsa ruoantuotannon ja maatalouden parissa. Kaikkiaan naiset muodostavat 43 prosenttia maatalouden työvoimasta.

2. Kriisien aikana naiset ovat yleisesti ensimmäisinä valmiit uhraamaan oman ravinnonsaantinsa ruokkiakseen perheensä.

3. Tutkimukset osoittavat, että naisten tulojen kasvattaminen tuottaa hyviä tuloksia lasten terveyden ja lasten ravitsemuksen alueilla.

4. Sukupuolten välisen kuilun sulkeminen maataloudessa tarjoamalla naisviljelijöille enemmän resursseja voisi vähentää nälkäisten ihmisten määrää maailmassa 100 – 150 miljoonalla.

5. Monissa maissa toteutetut selvitykset osoittavat, että naiset vastaavat 85 – 90 prosentista ruoan valmistukseen käytetystä ajasta. 

6. Joissakin maissa perinne vaatii, että naiset syövät viimeisenä miesten ja lasten jälkeen.

7. Naisten sadot ovat 20 – 30 prosenttia miesten saamia satoja pienempiä, tämä johtuu siitä, että naiset pääsevät huonommin käsiksi parempiin siemeniin, lannoitteisiin ja välineisiin.

8. Koulutus on avaintekijä. Tutkimukset osoittavat, että naisten koulutus on vähentänyt lasten aliravitsemusta pitkällä aikavälillä 43 prosenttia ja ravinnon saatavuus tekijänä vaikutti kehitykseen vain 26 prosenttia.

9. Kehitysmaissa noin puolet raskaana olevista naisista kärsii anemiasta. Noin 110 000 naista kuolee synnytykseen joka vuosi raudan puutteen vuoksi.

10. Aliravitut äidit synnyttävät usein alipainoisia lapsia, jotka kuolevat 20 prosenttia todennäköisemmin ennen viidettä ikävuottaan.




 



7. maaliskuuta 2013

Vaihtoehtotiede, mitä se on?


Nykyisin on trendikästä käydä homeopaatilla tai tunnustaa parantuneensa intialaisen ayurvedan keinoin, joka mainostaa olevansa luonnonmukaista lääketiedettä.

Ayurvedan tekee kannattajien mielestä toimivaksi se, että ayurveda mainostaa olevansa noin 3000 vuotta vanha Veda-tieteisiin pohjautuva järjestelmä. 

Myös ravitsemustieteet pitävät sisällään hyvin paljon vaihtoehtoisia näkemyksiä ja Kuopion yliopiston professori Markku Myllykangas kirjoittaa erittäin hyvän näkemyksen näistä huuhaa-rahastuksista uusimmassa kolumnissaan:


Sellaista ei ole olemassa

 

Mikko Keinonen pahoitti mielensä, kun radiotoimittaja oli suhtautunut huvittuneen pilkallisesti chakroihin ja energiameridiaaneihin (SS, Ajassa 1.3.). 

Keinonen paljasti olevansa ”kiinalaisen lääketieteen” ja yleensä ”vaihtoehtoisten hoitomuotojen” lumoissa. Hän puhui myös ”koululääketieteestä” sekä homeopatian ja rukouksen parantavasta voimasta. 

Kiinalaista lääketiedettä ei ole olemassa. Kuten ei suomalaista tai englantilaista lääketiedettä. Eikä koulu- tai kansanopistolääketiedettä. Vaihtoehtolääketieteestä puhumattakaan. 

Eri maissa ja kulttuureissa toteutetaan vain toisistaan poikkeavia, lääketieteeseen ja näyttöön perustumattomia lääkinnällisiä käytäntöjä. Ei ole olemassa myöskään vaihtoehtotiedettä. Ei vaihtoehtoanatomiaa, -biologiaa tai -fysiikkaa.

Kun huuhaata mainostetaan ihmisille, tämä unohdetaan täysin. On yksi tapa tehdä tiedettä, eikä vaihtoehtoista tapaa ole, vaan jos tieteen metodia ei noudateta, ei kyseessä ole tiede vaan jotain muuta.

Kiinalainen lääketiede tarkoittaa ”perinteistä kiinalaista lääkintää”. Sillä ei ole juuri mitään tekemistä tieteen kanssa. Se on ikivanhaa puoskarointia, joka kehitettiin aikana, jolloin ruumiin toiminnoista ei tajuttu mitään. 

Ruumiissa kuvitellaan majailevan näkymätöntä, mystistä elämän energiaa, Qitä. Lisäksi houreksitaan yinistä ja yangista. 

Energia virtaa muka ruumiissa olevia kanavia, meridiaaneja pitkin. Sairaudet aiheutuvat energian häiriöistä. Alkujaan häiriöt johtuivat siitä, että Qi oli ollut seksisuhteessa mörköjen kanssa. Ei ihme, että energiatasapaino heittää häränpyllyä. 

Perinteisimmässä kiinalaisessa lääkinnässä vaivat johtuivat niin sanotuissa meridiaaneissa piileskelevistä pahoista hengistä.
 Nykyisin tunnettu ”perinteinen kiinalainen lääketiede” kasattiin erilaisesta roskasta vuosien 1950 ja 1975 välillä. 

Kiinalaisen perinnehoidon rinnalla kilpaileva "intialainen" ayurveda on syntynyt muutama vuosikymmen sitten Yhdysvalloissa, jossa se tuotiin rahakkaiden Hollywood-tähtien henkistymisen tueksi ja se länsimaistettiin, eli siitä poistettiin kaikki intialaisuus ja korvattiin kahelein osuus hieman vähemmän kahelilla sisällöllä.

Jos menet Intiassa ayurveda-tohtorin pakeille, hän saattaa määrätä sinulle lääkkeeksi vaikkapa vuohen virtsaa tai jonkin toisen eläimen ulostetta, koska sen käytöllä sairauksien parantamisessa on vuosituhansien perinteet. Virtsaa tarjotaan lääkkeeksi niin huonovointisuuteen kuin vaikkapa ruuansulatuksen ongelmiin, joten tällainen alkuperäinen perinnesisältö on ayurvedasta poistettava ja korvattava se sellaisella huuhaalla, joka ei ole meidän kulttuurissamme vastenmielistä ihmiselle, jolla on liikaa rahaa.

Tosin intialainen ayurveda-puoskari ei luultavasti määrää länsimaisen näköiselle potilaalle virtsaa yhtään mihinkään, vaan keksii jonkin sellaisen "lääkkeen", joka asiakkaassa aiheuttaa kivan fiiliksen ja ehkäpä hän avaa lompakkoaan kyseiselle puoskarille vielä uudemmankin kerran, jos tuntee siitä hyötyä saavan. Hoito siis vaihtelee naamataulun mukaan, kuten kävi Suomessakin, kun homeopaatteja testattiin, eli samaan vaivaan määräsi jokainen homeopaatti eri lääkkeen.

Juha Leinivaara kirjoitti taannoin blogissaan virtsaterapiasta postauksessa Virtsaa itsesi terveeksi.

Kummallista on se, että jos mainostat eurooppalaiselle virtsan käyttöä lääkkeenä sillä perusteella, että sitä käytettiin lääkkeenä Euroopassa 1600-luvulla, ei homma toimi, mutta kun mainostat kusen juomista sillä, että sitä on Intiassa käytetty lääkkeenä tuhansia vuosia, saattaa kusi mennä paremmin kaupaksi, tosin vain kaikkein kaheleimmalle asiakaskunnalle.

Homeopatia ja rukouksella parantaminen ovat vaikuttamatonta puoskarointia.

Tosin pitää muistaa raha joka vaikkapa homeopatia-huuhaassa pyörii, sillä ravistetun veden myyminen satojen eurojen, jopa tuhansien eurojen kilohinnalla kyllä pistää kyykkyyn kaikkien oikeita lääkkeitä valmistavien lääketehtaiden myyntivoitot.

Cantharis

 

Canthariksen Farmacopean HAB:n mukainen ainemääritys:
  • Virtsatietulehdukset, Eturauhasvaivat
  • Polttavat ihottumat 
  • Ruusu, Herpes

Hyvin mielenkiintoisia lääkkeitä, kun tepsivät niin viruksiin kuin bakteereihinkin ja lisäksi parantavat polttavia ihottumiakin siinä sivulla, eikä hinta ole kuin 19.90 euroa 25 gramman pakkauksesta.

Siinä on ravistettu vesi hinnoissaan, eikä voine myyjää syyttää, sillä ei se ole hölmö joka myy, vaan se joka rahaa antaa moisesta potaskasta.

Onkohan tuossa mennyt sekaisin vyöruusu ja ruusu, sillä ne ovat eri sairauksia ja vyöruusun aiheuttaa virus kun taas ruusun aiheuttaa bakteeri, mutta ei nyt takerruta taas lillukan varsiin, sillä kyse lienee siitä, uskooko tuohon humpuukiin vai eikö usko.