Ylioppilaslehti luomusta

Tuoreessa Yliopilaslehden artikkelissa haastatellaan Hanna Tuomistoa, joka on luomulakon lukijoille tuttu henkilö, sillä hän teki väitöskirjan luomutuotannon ympäristövaikutuksista Oxfordin yliopistoon.

Lihan himo

 

Ja sieltäpä lainaamme hiukan asiaa, taas kerran:

Tuomisto suoritti maisterintutkinnon Helsingin yliopistossa neljässä vuodessa. Kun gradu oli valmis, hän törmäsi netissä sivustoon nimeltä Find a PhD, jonne listataan jatko-opiskelupaikkoja ympäri maailmaa.

Sivustolla killui paikka, jota hän ei voinut olla hakematta: Oxfordiin etsittiin tohtorikoulutettavaa tutkimaan luomutuotannon piilokustannuksia. Se tuntui sopivan täydellisesti Tuomiston aiempiin opintoihin, hän kun oli lukenut sivuaineina luomuopintoja ja ympäristöekonomiaa.

Hän lähetti paperit, ja Tuomiston omaksikin yllätykseksi hänet valittiin Oxfordiin.

Hän aloitti väitöskirjatyönsä lukemalla aiempia tutkimuksia luomun ympäristövaikutuksista. Aikaisemmin Tuomisto oli pitänyt luomua hyvänä tapana viljellä ympäristöystävällisesti, mutta Oxfordissa hänen epäilyksensä heräsivät.

Juuri näin kävi myös omassa maailmassani, eli luulin ja pidin luomutuotantoa ympäristöystävällisenä ja suosin luomutuotteita, mikäli hinta ei ollut aivan järkyttävä, mutta sitten sain kuulla, että luomutuotannossa on hyvin suuria ongelmia satojen kanssa ja satotasot tipahtavat dramaattisesti.

Aluksi pidin näitä hevosmiesten uutistoimistojen tuotteina ja kateellisten panetteluna, mutta kun havahduin siihen, että satotilastot ovat Suomessa julkista tietoa ja päädyin lukemaan luomun satotilastoja, ensimmäinen epäilys heräsi mieleen. 

”Yleinen käsitys oli, että luomu olisi ympäristöystävällisempi tapa viljellä. Väitöstutkimuksen alkuvaiheessa alkoi kuitenkin vaikuttaa siltä, että asia ei ole niin mustavalkoinen. Olin alkuun aika yllättynyt tutkimustuloksista, että luomu ei aina ole parempi vaihtoehto ympäristön kannalta.”

Kirjallisuuskatsaus syveni systemaattiseksi tutkimukseksi, jossa Tuomisto kokosi yhteen tulokset yli sadasta luomua käsittelevästä tutkimuksesta.

Johtopäätös oli, että vaikka luomun ympäristövaikutukset – kuten vaikka ravinnehuuhtoutumat järviin – ovat peltohehtaaria kohden pienemmät kuin tavallisen viljelyn, tuotettua ruokakiloa kohden luomu on itse asiassa huonompi vaihtoehto ympäristön kannalta.

Tuomisto lähetti artikkelinsa arvostettuihin Science- ja Nature-lehtiin. Science tarkasti artikkelin, mikä on jo melkoinen saavutus.

Sitä ei kuitenkaan julkaistu, sillä belgialainen tutkimusryhmä oli ehtinyt juuri julkaista toisessa tieteellisessä julkaisussa samantyyppisen tutkimuksen.

Luomun avulla ei pelasteta ilmastoa, kuten jutussa seuraavaksi todettiin, eikä kyllä mitään muutakaan, sillä luomu on vain tuottamaton maatalousideologia, jossa on kaikuja steinerilaisesta biodynaamisesta viljelystä, maustettuna homeopatialla sekä ihmeellisillä säädöksillä, jotka eivät anna tuottajalle mitään pelivaraa vaikeissa tilanteissa, joissa jopa koko sato voi olla vaarassa ja niin edelleen. 

Mutta niin kauan luomua tuotetaan, kuin sitä joku ostaa, sillä niin markkinatalous toimii, ja jos seuraava trendi on jotain muuta, teollisuus unohtaa menneet trendit yhtä nopeasti kuin keksi uudet ja uuden trendin mukaista tuotetta hytkyvät kohta hyllyt täynnänsä, olipa se miten hyvää tai pahaa ympäristön kannalta.