Perkkiön tilalla kasvaa onnellisia sikoja
Juttu herätti minussa muutamia kysymyksiä, jotka haluan tuoda lukijoitteni pohdittavaksi.
Onko minulla mitään Perkkiön tilan onnellisia possuja kohtaan? Ei ole.
Onko minulla mitään sitä vastaan, että tällaista toimintaa harrastetaan ja eläimille annetaan hulppeasti tilaa olla sikoja sen pienen hetken, minkä ne elossa ovat, ennen ruuaksi päätymistä? Ei ole, mutta tuo kohta herättää minussa ajatuksia.
Minä mietin sitä, että miten oikeassa maailmassa kävisi, jos tästä tulisi suurempikin trendi ja me tuottaisimme jokaisen possun tällä tavalla lautasellemme?
Katsokaa jutun lukuja ja miettikää sitä, että jos meillä olisi noin kasvatettuna vaikkapa 100 000 possua, niin miten luonnon kävisi sillä alueella, jolla possut noin tuotettaisiin? Joulukuun tilaston mukaan sikoja oli Suomessa 1 290 000 kappaletta, niin jos me kasvattaisimme kaikki siat Perkkiön tilan kauniin ajatuksen mukaan, niin kysykääpä itseltänne, että missä te kävisitte nauttimassa luonnon rauhasta?
Missä te kävisitte sienimetsässä? Mistä poimisitte puolukoita tai mistä keräisitte mustikoita? Mistä te saisitte metsämiesten toimittamaa hirvenlihaa, tai mistä edes löytäisimme hirville elintilaa?
Aivan niin, ette mistään, vaan luonto olisi valjastettu sioille, jotta ne saavat rymistellä pienen hetken ennen teuraaksi joutumistaan.
Joten ketä varten tällaista toimintaa sitten harrastetaan?
Perkkiön tila ei ole luomutila, kuten jutusta käy ilmi, koska sitten asiat vasta vaikeutuisivatkin, mutta joka tapauksessa en näe tuota toimintaa missään nimessä sellaisena, että toivoisin sille laajempaa suosiota, vaan toivon luonnon luontona.
– Luomuruokitun sian hiilijalanjälki on moninkertainen, Kati Kajander huomauttaa.
Ja tämäkin vielä.
Loppunsa siat kohtaavat 50 kilometrin päässä Mellilän teurastamossa, joka tunnetaan alalla eläinystävällisyydestään.
Eläinystävällinen teurastamo? Mitä siellä teurastamolla eläimelle nyt tapahtuikaan? Näin niitä mielikuvia luodaan, joten eipä siinä mitään, mutta teurastamosta nyt ei ensimmäisenä tule mieleen, että se olisi ystävällinen eläimiä kohtaan, anteeksi nyt vaan inhorealismini.
Ostakoon he noin tuotettua lihaa, joilla on siihen varaa, mutta minua kiinnostaa aina se, että voisimmeko me tuottaa kaiken possun tuolla tavoin ja jos emme voi, niin mitä sellaisesta pitäisi ajatella?
Joten Perkkiön tilan toiminta on erittäin kaunis ajatus, mutta ne kysymykset, joita ainakin minulla heräsi lukujen pohjalta, niin toivon luonnon puolesta sitä, että näin tuotetaan ruokaa hyvin pienelle vähemmistölle possun makuun mieltyneistä.
7 kommenttia:
Vaikka useimmiten olenkin kanssasi samaa mieltä asioista, niin nyt päättelysi ja paheksuntasi taisi mennä vähän överiksi.
1.290.000 possun pitäminen tuolla periaatteella tarvitsisi tilaa noin 645.000 ha. Vuonna 1998 Suomen peltopinta-ala oli noin 2,4 miljonaa ha, jonka vähennystarpeeksi arvioitiin 1990-luvun alussa noin 700.000-800.000 ha. Tällä hetkellä peltoalaa lienee saatu vähennetyksi jonnekin 2,2 miljoonan hehtaarin paikkeille. Mutta vaikka kaikki Suomen possut ”vapautettaisiin” tällä tavalla ulos telmimään, meille muille, hirville ja marjastajille, jää edelleen runsaasti tilaa :-)
Ihan vertailun vuoksi: Alentejon alueella, Espanjan ja Portugalin rajalla laiduntaa vapaana Iberian sika, ”musta possu”, jonka liha on erityisen maukasta. Jos lainaamasi lehtijutun suomalainen onnellinen sika tulee toimeen noin 250 sikaa puolen hehtaarin alueella, niin tämä Alentejon sikalaji tarvitsee vähintään hehtaarin verran tilaa per possu, eikä se haittaa paikallisia lainkaan.
Entä, jos sitä sianlihaa kulutettaisiinkin vähemmän ja se mitä kulutetaan, tuotettaisiin kestävämmin. Nyt suomalaiset saavat jo aivan liikaa proteiinia ruokavaliostaan. Dieetin muuttaminen vastaamaan suosituksia olisi jo ensimmäinen askel kohti kestävää ruoantuotantoa. Ei gmo tai muu teknologioa tule ikinä riittämään, jos kaikki söisivät kuin suomalaiset.
>>> Vaikka useimmiten olenkin kanssasi samaa mieltä asioista, niin nyt päättelysi ja paheksuntasi taisi mennä vähän överiksi. >>>
Varmaan hieman riippuu siitä, että kenen takapihalla tai mailla ne onnelliset puttepossut saavat vallata luonnon. Tietenkin vaikka lapissa asuvien näkökulmasta (koska lapissa ei sikatiloja pahemmin ole), voidaan vallan mainiosti valjastaa jossain muualla 654 000 hehtaaria tuotantoeläimien käyttöön, johon ei sitten muilla ole asiaa jne.
Joten voi olla, että hieman liioittelin, mutta siihen vaikuttaa se, kenen näkökulmasta asiaa katsoo.
Sen, jonka luontoa possut eivät tule valtaamaan, vaiko sen, jonka asukkaiden luonnon possut tulisivat valtaamaan.
Eiköhän täällä Suomessa riitä korpea niiden possujenkin käyttöön. :D
Ja ratkaisu tuohon ongelmaasi: kasvissyönti. Tai sitten kehitetään laboratoriossa valmistetun lihan tuottamista. Miksi et kirjoittaisi kasvissyönnin eduista?
"Mutta vaikka kaikki Suomen possut ”vapautettaisiin” tällä tavalla ulos telmimään, meille muille, hirville ja marjastajille, jää edelleen runsaasti tilaa :-)"
Johan se tuossa jo sanottiin, tilaa jäisi, vaikka nykyiset pellot laitetteisiinkin sioille. En itsekään nyt oikein ymmärtänyt sinun närkästystäsi asiaa kohtaan. Onko jotenkin väärin, että tuotantoeläin saa viettää lajityypillistä elämää?? Olisiko niiden emakoiden parempi olla liikkumatta kuumien lamppujen alla? Porsaiden parempi elää ahtaassa karsinassa ritilälattialla?
Olen itse miettinyt myös tuota Pekkiön tilan mallia, samoin kuin laidunkanalan (free range-kananmuna) perustamista. Meillä ei tällä hetkellä ole kuin lemmikkejä ja harraste-eläimiä (hevosia), tuotantomuotona ja elinkeinona kasvinviljely, mutta voisimme toki laajentaa ihan niille _omille_ maille (ei tarvitse sinun kaltaistesi ihmisten närkästyä jos poni, possu tai kana on laitumella elämässä niille sopivaa elämää) myös tuotantoeläinten kasvatukseen.
Minulle tärkeintä on se, että eläimillä - oli se sitten lemmikki, harrastekäytössä tai tuotantoeläin, on hyvä elämä, että ne voivat elää lajilleen tyypillisesti, stressaamatta ja terveinä.
Ne jotka haluavat valjastaa oman lähiluontonsa sikojen käyttöön, niin siitä vain ja tehkää anomus, että haluatte lähistöllenne vaikkapa 50 000 sikaa vapaana elämään, niin keskustellaan sen jälkeen uudestaan.
Kuten sanoin, kaikkea kannatetaan, kunhan se ei ole omalla takapihalla.
Jos ei muuten vertaus mene perille, niin katsokaapa keskustelua vaikkapa tuulivoimasta.
Ihmiset kannattavat kovasti tuulivoimaa ja sitä halutaan paljon enemmän kuin ydinvoimaa, mutta sitten kun pitäisi keksiä, että mihin ne mastot pystytetään, niin into tuulivoimaan pysähtyy siihen paikkaan.
Juu juu, tuulivoimaa lisää, mutta niitä mastoja ei sitten meidän takapihalle.
Joten ne jotka haluavat sikoja vapaana luontoon telmimään, niin ottakaa ne omalle takapihallenne ja valjastakaa oma lähiluontonne siihen, niin ei ole mitään valittamista.
Ihan oman tilan mailla nämä kasvattajat kyllä sikojaan pitävät, eivät sinun eivätkä kenenkään muunkaan ulkopuolisen takapihalla.
Lähetä kommentti