Venäjä kieltää GMO:n! Vai kieltääkö?

Geenimuuntelun vastustajat ovat innoissaan, kun GMWatch-sivusto kertoo suuren Venäjän olevan kieltämässä geenimuunneltujen lajikkeiden tuonnin. Ovi pistetään kiinni etenkin amerikkalaisilta yrityksiltä. Onpa uutista ehditty tulkita uudestaan jopa niinkin, että Venäjä on kieltämässä koko geenimuuntelun, kaikilta osin.

Russia considers total ban on all GMO products

Suomessa luomun puolestapuhujat ovat innoissaan, että tästä tulee nyt Suomeen valtaisa mahdollisuus tuupata Suomen kansalaisten ostamattomia luomutuotteita Venäjän jättimäisille markkinoille ja sitä rataa Suomen luomu muuttuu venäläiseksi lähiruuaksi, otaksun.

GMWatch on tosin uutisoinnissa unohtanut tyystin heinäkuun lopussa Pravdassakin julkaistun uutisen, joka kuuluu näin:

Russia to increase production of GMO

The Government of the Russian Federation approved a "roadmap" for the development of biotechnology and genetic engineering, to increase the production of GMOs. The move will be done to catch up with the rest of the world in this segment of the market. The document, posted on the website of the government, says that the global biotechnology market has been developing rapidly and is expected to reach two trillion dollars by 2025. Russia's share in the global biotechnology market accounts for less than 0.1 percent. Moreover, Russia does not manufacture genetically modified products in several segments of the market.

Aika tyypillistä käyttäytymistä, eli kotimarkkinoita suojellaan voimallisesti, jotta oman maan kyseinen teollisuudenala pääsee samalle viivalle kilpailijoiden kanssa.

Venäjälle ei ole todellisuudessa aukeamassa yhtään mitään markkinoita geenimuuntelemattomille tuotteille, vaan Venäjä päinvastoin aikoo päästä samalle viivalle mm. Yhdysvaltojen kanssa, sillä Neuvostoliitto tipahti biologiassa täysin länsimaiden kyydistä, kun siellä valittiin vääriä polkuja, sekä valtion rahat upposivat pohjattomaan aseteollisuuteen.

Trofim Lysenko

Lisäksi Venäjä voi halutessaan sulkea ovet vaikkapa suomalaisilta luomutuotteilta, jos he kokevat, että se tulee häiritsemään heidän omia sisämarkkinoitaan millään tavalla.

Food Inc. lisää ajatuksia

Docventuresin dokumenttisarjassa esittämä Food Inc. dokumentti herätti minussa muutamia lisäajatuksia, jotka tuon myös teidän ajateltaviksenne, koska minusta niissä ajatuksissa voi jotain piillä. En tosin voi olla varma, että oletteko te lukijani samaa mieltä, mutta eipä sitä tiedä ennen kuin ne ajatukset tuo esiin.

Monsanto joutui taas melkoisen myllytyksen kohteeksi, enkä tosin ihmettele, sillä yhtiö ei ole kaikilta osin varmaankaan hoitanut bisneksiään saatikka julkista imagoaan kuten sen olisi pitänyt, mutta osin arvostelu oli aika ihmeellistä ja seuraavassa muutama huomio.

Dokumentin kohdassa 1h:05min esiteltiin se, että vuonna 1996 vain 2 % soijasta oli Monsanton geenimanipuloimaa soijaa ja vuonna 2008 yli 90 % soijasta oli geenimanipuloitua.

Mistä tämä voisi johtua? Voisiko se johtua siitä, että se soija tekee minkä lupaa ja tuottajat käyttävät sitä, koska se on ylivertainen lajike siihen verrattuna, joita käytettiin vuonna 1996?

Te, jotka luette tekstiäni hirvittävän närkästyksen vallassa ja teillä on vaikkapa Applen IPhone taskussa, tai Samsungin uusin huippumalli, niin miksi teillä ei ole taskussa Nokian kännykkää vuodelta 1996?

Oletteko te luopuneet Nokian vuonna 1996 valmistamasta kännykästä siksi, että Apple tai Samsung on uhkaillut teitä oikeudella, mikäli te ette osta Applen uutta huippumallia, vai mistä ihmeestä johtuu teidän valintanne?

Ajatellaanpas niin, että muistatteko ajan, kun Nokia hallitsi markkinoita suvereenisti, niin oliko joku teistä barrikaadeilla liputtamassa, että Nokia ei saa olla niin suuri kuin se on? Tai entäpä jos Saksa olisi julistautunut "Nokia vapaaksi" -vyöhykkeeksi ja Nokian kännyköiden myynti olisi estetty Saksassa siksi, koska ihmiset haluavat liikaa Nokian kännyköitä, eikä se ole soveliasta, sillä kukaan ei osta enää saksalaisia kännyköitä, kuten Siemensin mainioita malleja, joita myytiin jopa Suomessa muutamia kappaleita?

Onko jollakin teistä ikävä Siemensin kännyköitä ja jos ei ole, niin miksi ei ole?

Saatiinko yli 90 % suomalaisista ostamaan Nokian kännykkä uhkailemalla, pelottelemalla ja lakimiesten esittämillä uhkavaatimuksilla?

Entäpä silloin, kun tuuli kääntyi ja kukaan ei enää ostanut Nokiaa? Te, jotka hylkäsitte vuosien ajan käyttämän brändin ja tuoteperheen, niin teittekö te sen siksi, että teitä uhkailtiin ostamaan Samsung tai Apple vai ostitteko te sen siksi, että se vastasi paremmin niihin tarpeisiin joita teillä oli, eikä Nokian puhelin enää kyennyt sitä tarvetta tyydyttämään?

Olisiko Monsanton tapauksessa kyse samasta asiasta? Monsanton kehittelemiä lajikkeita ostetaan tasan niin kauan, kuin ne vastaavat tuottajien tarpeita, mutta kun he eivät kykene tuottamaan sellaista lajiketta, joka tarjoaa rahalle vastiketta ja pienemillä panoksilla suuremman sadon, he ostavat jonkun muun toimittaman lajikkeen.

Ja sitten tämä itkua pidättelevä Troy Roush, joka ei millään haluaisi maksaa siitä, että hän käyttää jonkun kenties sadoilla miljoonilla jalostamaa lajiketta, vaan hän haluaisi varastaa toisen kehittämän tuotteen ilmaiseksi omaan käyttöönsä.

Suomessakin on käytössä TOS-maksu, jossa maksetaan sertifioitujen siemenien käytöstä, sillä kukaan ei jalostaisi yhtään lajiketta, jos varastaminen olisi sallittua.

TOS-maksu pähkinänkuoressa: Mikä ja miksi?

• Käyttöoikeuskorvaus lajikkeenjalostajalle

• Viljelijöiden ja jalostajien välinen sopimus

• Varmistaa osaltaan uusien, parempien ja oloihimme soveltuvien lajikkeiden kehitystyön

• Käyttäessään TOS:a viljelijä hyväksyy sopimuksen ja sitoutuu sen ehtoihin

Lisäksi Monsanto antaa sivullaan vastauksia ohjelman herättämiin ajatuksiin:

Food, Inc. Movie

Voisin ottaa taas vertauksen taskussanne pullottavasta matkapuhelimesta, niin moniko teistä on lukenut sen jopa satoja sivuja sisällään pitävän sopimuksen, joka teidän pitää hyväksyä, mikäli aiotte ladata vaikkapa Applen kaupasta Angry Birdsin? Jos te aiotte käyttää Applen kauppaa ja ladata sieltä edes ilmaisohjelmia, teidän tulee hyväksyä ne ehdot, joita Apple sanelee, tai muuten te ette lataa yhtään ohjelmaa. Te sitoudutte noudattamaan ehtoja ja jos ette noudata, raastuvassa tavataan. Te luovutte hirvittävästä määrästä oikeuksia ja te luovutatte yksityisyyttänne kyseisen yrityksen haltuun niin paljon, että jos te lukisitte koko sen ehtokokoelman ajatuksen kanssa ja ymmärtäisitte lukemanne, te purskahtaisitte itkuun.

Seuraavan linkin takana on toisenlainen näkemys, eli viljelijä, joka käyttää Monsanton tuotteita, kertoo siitä, millaista se on hänen näkökulmastaan, mutta yhtään tällaista näkemystä dokumenttiin ei sopinut:

Opinion: My family farm isn't under "corporate control"

Hän myös näyttää sopimukset, jotka hänen piti allekirjoittaa ja paperit, jotka hänen täytyi lukea, sekä ymmärtää lukemansa tekstin sisältö. Minusta niissä ei ole mitään ihmeellistä ja siksipä varmaan tällaista näkemystä ei dokumentissa sopinut esittää.

Mutta tietenkin jos et kunnioita toisen omaisuutta tai keksintöjä ja varastaminen on sinusta oikein, niin sitten myös dokumentin näkemys aiheesta voi olla sinun omaa maailmankuvaasi tukeva.

Kohdasta 1h13min alkoi jakso, jonka suomennettu nimi oli Sumuverho. Huomasitte varmaan, että aluksi sana oli alkuperäiskielellä Evil (paha), josta kirjaimet järjestäytyivät muotoon Veil (huntu, verho jne).

Ajateltiinko tällä pienellä suggestiivisellä kikalla kertoa, että seuraavaksi tuodaan teille puolueeton näkemys aiheesta, vai luotiinko siinä jo mielikuvia sisällöstä ja että katsoja on jo valmiiksi virittäytynyt tunnelmaan?

Tällaisten asioiden edessä en edelleenkään kykene näkemään ohjelmaa minään muuna kuin jonkin toisen jättimäisen ruokabisneksen mainoksena ja tuommoiset kikat vain alleviivaavat asiaa. Ei ole edes tarkoitus tuoda kolikon molempia puolia esiin, vaan jo heti ensi sekunnista asti maalataan kuvaa vain yhdellä värillä, yhdeltä suunnalta.

Tässä ajatuksia tällä kertaa ja jos lisää nousee esiin, uusia kirjoituksia ilmestyy asian tiimoilta.

Food Inc

Docventures esitti dokumenttisarjassaan ruokaa käsittelevän yhdysvaltalaisen dokumentin Food Inc, jonka katselin nyt toista kertaa, jotta näkisin, että aiheuttaisiko se minussa uusia ajatuksia.

Ei aiheuttanut. Edelleen dokumentti on minusta suurimmaksi osaksi yhdentekevää järkytyspornoa heille, joita se kiinnostaa. Se esittää aiheesta toiseen hyppien hirvittävästi kysymyksiä, mutta siihen se sitten jääkin.

Dokumentin suurin puute on se, että se luo kyllä mielikuvien kautta, jotka on luotu huolella valituin kuvakulmin, osin järkyttävää materiaalia, mutta silti se ei kykene esittämään edes yhtä ratkaisua ongelmiin, joita yhä suuremmaksi äityvä ruokateollisuus on luonut, kuten kaikki muukin globaali teollisuus.

Kuinka tuottaa ruokaa seitsemälle miljardille ihmiselle? Lyhyen ajan kuluttua yhdeksälle miljardille? Hieman pidemmän ajan päästä X miljardille?

Dokumentti käyttää lisäksi kuvamanipulaatiota alleviivatakseen kauhuja, eli esimerkiksi käy vaikkapa pelto, josta kuvaa ajetaan kauemmas ja ylemmäs, kunnes horisontista esiin nousee mustaa savua puskevia tehtaita, kunnes kuvan siirtyessä kauemmas, kuvaan ilmestyy pellolla kävelee ilkeitä liikemiehiä puku päällä ja salkku kädessä kohti savua puhkuvaa tehdasta.

Sitten pompitaan aiheesta toiseen, eli on diabetestä, köyhää latinoa, aamupalansa hampurilaisella korvaavaa roskaruokailijaa ja niin edelleen, mutta mitään asiaa ei käsitellä läpi niin, että jäisi jotain konkreettista käteen siitä, että miten ongelma ratkaistaan.

Tällainen toiminta ei luo ainakaan minun asteikollani luotettavaa dokumenttia, vaan lähinnä ajatuksen siitä, että kuka tämän dokumentin on rahoittanut ja mitä bisnestä sen on tarkoitus edistää.

Loppupuolella laskun maksaja alkoi paljastua, kun siirryimme luomun maailmaan ja ääneen pääsi vaikkapa Gary Hirshberg, Stonyfield Farm -yrityksen toimitusjohtaja. Hirsberg vieraili pari päivää sitten myös Suomessa tuomassa luomun autuutta kotimaiseen ruokatuotantoon, mutta dokumentti jätti kertomatta erään suhteellisen merkittävän yksityiskohdan Stonyfieldistä.

EDIT: Dokumentissa näytettiin muutaman sekunnin pituinen teksti suurta varastoa kuvatessa, että Stonyfield on siirtynyt Danonen omistukseen ja tämä pieni tekstinpätkä vilahti silmieni ohi, joten olin väärässä tästä yksityiskohdasta.

Luomuyhtiö Stonyfield Farmin omistaa ranskalainen ruokajätti Danone.

Luomun mielikuvien avulla ruokaa tuottava ja myyvä yritys on juuri sellaisen yrityksen omistuksessa, ja osa sellaista massiivista ruokateollisuutta, jota dokumentti koetti kritisoida, mutta jätti tällaisenkin asian kertomatta.

Our extended family Groupe Danone

Minulle se kertoo jotain ja teille lukijoille jotain, jota saatte itse pohtia.

Näistä asioista kirjoitin kesäkuussa 2012 ja sen kirjoituksen voitte lukea täältä:

Brändit luomun takana      <-- klikkaa otsikkoa

Dokumentti alkoi jo hieman tökkivästi, kun alussa esiteltiin sitä, kuinka McDonaldin veljekset mullistivat pikaruokakulttuurin kun he keksivät, että ruuat tuli valmistaa samoin kuin mikä tahansa muukin, eli he järkevöittivät bisneksensä ja alkoivat tehdä isompaa tulosta pienemmillä kustannuksilla ja samalla kuluttajat saivat halvempaa pikaruokaa. 

Jostain syystä tämä toiminta on ruuan yhteydessä hyvin väärin, mutta kun Michael Pollan kirjoittaa kirjan, siinä ei ole mitään väärää, että hän kilpailuttaa kirjapainon, eli valitsee sen, joka painaa kirjan halvimmalla, jotta Michael saa isomman voiton pankkitillilleen kirjansa myynnistä.

Sitten Michael Pollanin kirjaa varten paperi tehdään suurissa tehtaissa, joissa on yksi työntekijä vastaamassa yhdestä prosessista ja kyseinen työntekijä on hyvin helposti vaihdettavissa uuteen, jos tarve vaatii.

Michael Pollan ei vaadi, että hänen uuden kirjansa sisältö tulisi painaa 1300-luvun tekniikalla, jotta ikävät kapitalistit saisivat pienempiä voittoja ja tuhannet, kenties sadat miljoonat ihmiset saisivat mukavan työn raapustellessa kirjaimia puulevyille, joista ne sitten siirrettäisiin paperille, joka on käsin tuotettu yksilöllisissä pienpajoissa jne.

Dokumentin sanoma oli, että kuluttakaa edelleen niin paljon kuin lompakko kestää, mutta menkää luomukauppaan.

Mikä ihmeen ratkaisu se on yhtään mihinkään ongelmaan?

Ja sitten Docventuresin jälkiliukkaat meni kyllä ihan ihmejutusteluksi, eli luomukokki Sasu Laukkonen esitteli luomuvihanneksiaan, jotka on käsin kylvetty, käsin hoidettu, käsin kerätty jne, mutta todellako näin tuotettaisiin ruokaa vaikkapa viidelle miljoonalle suomalaiselle?

Epäilemättä Sasu Laukkosen omistamalle ravintolalle ei ole mikään ongelma tuottaa täydellisenä käsityönä jokaista mahdollista myytyä porkkanaa, perunaa tai mitä tahansa, mutta kun me lisäämme ihmismäärää hieman suuremmaksi ja puhumme koko Suomesta?

Tai tämä kokonaisen kyytön tilaaminen? Puuh. 

Ei edes yhtä sanaa siitä, että luomutuotanto on ihan saman ruokateollisuuden osa kuin mikä tahansa muukin. Luomu tuotetaan suurilla maatiloilla, viedään isoilla rekoilla tuhansia kilometrejä tehtaisiin, kulkee liukuhihnalla sinne tänne, pakataan muoviin, pistetään takaisin rekkaan ja rahdataan tuhansia kilometrejä kauppojen hyllyille ja kuluttaja ostaa aivan tismalleen saman, ilkeän ja ahneen järjestelmän tuottamaa sapuskaa, mutta luomumerkin alla, eli kalliimmalla.

Mutta tämän sijaan hehkutetaan sitä, että jopa Valio on tuonut luomua tuotteisiinsa. Se on sitä samaa tavaraa, samoin tuotettua, muoviin pakattua, tehtaissa prosessoitua jne.

EDIT: lisää ajatuksia dokumentista tämän päivän postauksessa, jonka löydät täältä:

Food Inc. lisää ajatuksia

Ja jos aihetta ilmenee, jatkoa seuraa.

Geenimuuntelun puolustuspuhe

Järki-lehti julkaisi vaihteeksi tieteeseen perustuvan jutun geenimuuntelusta, vaikkakin se ei ole kovin trendikästä tänä päivänä, vaan trendikästä on kuunnella mitä itseoppineet internetgurut ja erilaiset poppamiehet ovat mieltä asioista:

Geenimuuntelun puolustuspuhe

Juttu puhuu itse puolestaan ja siihenpä ei ole juuri mitään lisättävää, joten on hienoa lukea välillä perusteltuja ajatuksia ja etenkin tieteen kautta perusteltuja.

Asiaan liittyy myös lehden pääkirjoitus, jonka voitte lukea tästä:

Tieteenvastaisuutta vastaan

Poikkeuksen muodostaa geenimuuntelusta tutkimusta tehneiden tiedemiesten joukko. Geenimuuntelukin on täysin selvä asia: valtava potentiaali, paljon perinteistä jalostusta pienemmät riskit. Vastustajina toimivat lähinnä asiaa hyvin vähän ymmärtävät tahot, joiden mielipiteet perustuvat tunnepitoisiin ajatuksiin luonnollisuudesta tai urbaanilegendoissa kasveista ihmisiin hyppiviin mutanttigeeneihin.

Eipä tuota voisi paljoa paremmin sanoa.

Kasvirohtojen turvallisuus

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea julkaisi uusimmassa lehdessään mielenkiintoisen jutun kasvirohtojen turvallisuudesta ja ilokseni huomasin, että juttu löytyy kokonaisuudessaan myös netistä, niin olkaapa hyvä:

Kasvirohdosvalmisteiden toksikologian arviointi Euroopan lääkevirastossa

 

Juttu herätti taas paljon ajatuksia, etenkin kun ottaa huomioon sen, miten paljon luonnon rohtoja käyttävät ja ihannoivat käyttävät aikaansa todistellessaan sitä, miten vähän oikeista lääkkeistä tiedetään sekä niiden sivuvaikutuksista tai haitoista yms. 

Joten jälleen kerran asiat näyttävät olevan luonnollisuuden perään haikeilevien harmiksi päinvastoin, kun niitä tarkastellaan tosiasioiden valossa, eikä mielikuvien valossa tai epämääräisten internet-sivustojen toimittaman huuhaatiedon kautta:

Kasvirohdoslääkkeiden tehon ja turvallisuuden arviointi poikkeaa suuresti muista lääkkeistä. Perinteisten kasvirohdosvalmisteiden rekisteröimiseen ei vaadita mitään kliinisiä tutkimuksia, kun taas kasvirohdosvalmisteiden myyntiluvan hyväksyminen edellyttää yhden riittävän laadukkaan kliinisen tutkimuksen suorittamista. Varsinaisia toksisuustestauksia ei yleensä tarvita arviointiin.

Ilmankos näitä luonto parantaa -pillerikauppiaita ja luomurohtokauppiaita nousee kuin sieniä sateella, kun myytävän tuotteen ei tarvitse läpikäydä esim. toksisuustestauksia.

Kuten jutun lopusta selviää, niin edes yhtä kliinistä tutkimusta ei tarvita, jos käyttää säädännön aukkoja hyväkseen ja tuo rohtopillerinsa myyntiin ravintolisänä:

Yleisempi lääketurvallisuuteen liittyvä ongelma on kasvirohdosvalmisteiden tuominen markkinoille ravintolisinä (botanicals). Tällöin ne ovat elintarvike- eivätkä lääkevalvonnan alaisia. Ravintolisiltä ei vaadita teho- tai perinnenäyttöä eikä myyntiin tuloa edeltävää laadunvalvontaa.

Kun luette taulukkoa yksi, niin siinä sitä karua kertomaa luonnon turvallisuudesta. Jos genotoksisuus ei ole terminä tuttu, niin se tarkoittaa aineen kykyä vahingoittaa DNA:ta ja aiheuttaa mutaatioita.

Suomeenkin on perustettu lukuisia nettikauppoja, joista voit ostaa mitä eksoottisempia rohtoja, joiden mainostetaan parantavat kaikki sairaudet syövistä, MS-taudista ja halvaantumisesta alkaen ja voi vain kuvitella, että mitä niiden rohtojen ja yrttien syöminen aiheuttaa vuosien tai jopa vuosikymmenien käytön jälkeen?

Te, jotka luitte juttuni luomuperheestä, joka synnytti kotona, niin huomasin, että sille pienelle naperolle syötettiin ilmeisesti amerikkalaisesta I-herb tai vastaavasta nettikaupasta tilattuja yrttejä, rohtoja ja ties mitä, ainakin pöydällä olevien purkkien mukaan, joista perheen isä sekoitteli lapselleen syömistä.

Luonnonrohdoksien turvallisuus on hyvin mielenkiintoinen siksikin, koska kuten olette lukeneet, Yhdysvalloissa pieni, mutta äänekäs joukko vaatii gmo-merkintöjä elintarvikkeisiin ja tätä ajavat etenkin erilaiset luomupilleri- ja rohtokauppiaat, kuten Mercola, mutta vastaavasti he vastustavat sitä, että heidän rohtopurnukoihin merkittäisiin yhtään mitään muuta kuin se, mitä he itse haluavat.

Tämän jutun lukemisen seurauksena ymmärrän varsin hyvin sen, miksi Mercola itse vastustaa luomurohdoksiensa merkitsemistä millään ilmoituksella.

Onnellisten possujen telmintää!

Turun Sanomat julkaisi uutisen Perkkiön tilalta, joka tuottaa onnellisia possuja:

Perkkiön tilalla kasvaa onnellisia sikoja

 

Juttu herätti minussa muutamia kysymyksiä, jotka haluan tuoda lukijoitteni pohdittavaksi.

Onko minulla mitään Perkkiön tilan onnellisia possuja kohtaan? Ei ole.

Onko minulla mitään sitä vastaan, että tällaista toimintaa harrastetaan ja eläimille annetaan hulppeasti tilaa olla sikoja sen pienen hetken, minkä ne elossa ovat, ennen ruuaksi päätymistä? Ei ole, mutta tuo kohta herättää minussa ajatuksia.

Minä mietin sitä, että miten oikeassa maailmassa kävisi, jos tästä tulisi suurempikin trendi ja me tuottaisimme jokaisen possun tällä tavalla lautasellemme?

Katsokaa jutun lukuja ja miettikää sitä, että jos meillä olisi noin kasvatettuna vaikkapa 100 000 possua, niin miten luonnon kävisi sillä alueella, jolla possut noin tuotettaisiin? Joulukuun tilaston mukaan sikoja oli Suomessa 1 290 000 kappaletta, niin jos me kasvattaisimme kaikki siat Perkkiön tilan kauniin ajatuksen mukaan, niin kysykääpä itseltänne, että missä te kävisitte nauttimassa luonnon rauhasta?

Missä te kävisitte sienimetsässä? Mistä poimisitte puolukoita tai mistä keräisitte mustikoita? Mistä te saisitte metsämiesten toimittamaa hirvenlihaa, tai mistä edes löytäisimme hirville elintilaa?

Aivan niin, ette mistään, vaan luonto olisi valjastettu sioille, jotta ne saavat rymistellä pienen hetken ennen teuraaksi joutumistaan.

Joten ketä varten tällaista toimintaa sitten harrastetaan?

Perkkiön tila ei ole luomutila, kuten jutusta käy ilmi, koska sitten asiat vasta vaikeutuisivatkin, mutta joka tapauksessa en näe tuota toimintaa missään nimessä sellaisena, että toivoisin sille laajempaa suosiota, vaan toivon luonnon luontona.

– Luomuruokitun sian hiilijalanjälki on moninkertainen, Kati Kajander huomauttaa.

Ja tämäkin vielä.

Loppunsa siat kohtaavat 50 kilometrin päässä Mellilän teurastamossa, joka tunnetaan alalla eläinystävällisyydestään.

Eläinystävällinen teurastamo? Mitä siellä teurastamolla eläimelle nyt tapahtuikaan? Näin niitä mielikuvia luodaan, joten eipä siinä mitään, mutta teurastamosta nyt ei ensimmäisenä tule mieleen, että se olisi ystävällinen eläimiä kohtaan, anteeksi nyt vaan inhorealismini.

Ostakoon he noin tuotettua lihaa, joilla on siihen varaa, mutta minua kiinnostaa aina se, että voisimmeko me tuottaa kaiken possun tuolla tavoin ja jos emme voi, niin mitä sellaisesta pitäisi ajatella?

Joten Perkkiön tilan toiminta on erittäin kaunis ajatus, mutta ne kysymykset, joita ainakin minulla heräsi lukujen pohjalta, niin toivon luonnon puolesta sitä, että näin tuotetaan ruokaa hyvin pienelle vähemmistölle possun makuun mieltyneistä.

Luomun kasvu tyssäsi

Kaupat takoivat aikansa rahaa, kun luomurauta oli kuumaa, mutta jälleen kerran stoppi tuli eteen ja miten käynee luomun suosion kauppaketjuille, kun se ei enää olekaan automaatio hyviin katteisiin?

Isku taitaa olla aika kova, etenkin kun kaupat ovat satsanneet luomuun isoja rahoja ja he toivovat katetta sijoituksilleen. Luomubroileritkin jäivät hyllyyn, eli asiakkaat gallupeissa toivoivat niitä, mutta eivät ostaneet, joten ei mitään uutta ihmisen käyttäytymisessä, mutta joidenkin pitää pää kolauttaa itse mäntyyn, ennen kuin uskovat sen sattuvan.

Luomu sai pari vuotta kuumotella parrasvaloissa ja luimme kuinka luomun myynti kasvaa 46 %, sitten yli 50 % ja niin edelleen, kunnes S-ryhmän päivittäistavarakaupan valikoimajohtaja Ilkka Alarotu twiittasi noin 5 tuntia sitten, että tänä vuonna luomu tuli romisten alas ja luomun kasvu enää 11 %. Hurja pudotus ja ilmankos uutisia luomun myynnistä ei ole paljoa missään ollut.

Lisäksi vuodesta on vielä 3.5 kuukautta jäljellä, eli kun syksy pimenee, pudotus voi muuttua vielä jyrkemmäksi.

Vastaavasti hetkeä aikaisemmin Alarotu twiittasi, että S-ryhmän omien merkkien myynnin kasvu oli 20 %, eli halpabrändit jyräävät.

Joulukuussa 2012 luimme tämän uutisen:

Luomukauppa kasvaa ennätysvauhtia

 

Sieltä poiminta:

Suosituimpia luomutuotteita ovat kananmunat, maitotuotteet, vihannekset ja hedelmät sekä kuivat elintarvikkeet kuten jauhot.

Alarodun twitteristä poimimme tällaisen tuoreen uutisen:

Luomun osuuksia: kananmunat 11%, maito 3,5% ja hevi 2,9%. Lihassa ei juuri tarjontaa: osuus 0,7%

Suosituimmuus on taas hyvin suhteellinen käsite. Suosituimpia luomutuotteita ovat mm. vihannekset ja hedelmät ja niitä myydään luomuna alle 3 % kaikista vihanneksista ja hedelmistä.

Uutiset luomun hyytymisestä eivät lopu suinkaan tähän:

Luomutuotannon hurja kasvuvauhti on tasaantunut

Luomupeltoala on lisääntynyt tänä vuonna neljä prosenttia, kun parin edellisvuoden kasvu oli 7–8 prosenttia. Luomutilojen määrä puolestaan on noussut yhdellä prosentilla, kun viime vuoden vastaava luku oli kuusi prosenttia.

Ja sitten oli selitystä selitysten perään.

Mutta miksi ihmeessä kuluttajat ja tuottajat eivät löydä tätä suurenmoista tuotantotapaa, niin siinä riittää miettimistä, vaikka läpimurtoa on nyt koetettu useilla vuosikymmenillä, aina uudestaan ja uudestaan.

Luomuliitto haluaa stopin tieteelle!

Luomuliitto on tyrmistynyt siitä, että MTK haluaa ottaa tieteen enemmän mukaan maatalouttamme kehittämään:

Luomuliitossa tyrmistyttiin GMO-innostuksesta

 

Luomuliiton puheenjohtaja Jukka Lassila on erittäin huolestunut geenimuuntelun vyöryttämisestä kotimaiseen ruokaketjuun. Luomuliitossa pelätään, että geenimuuntelu lisääntyy huomattavasti. GMO eli geenimuunnellulla organismilla tarkoitetaan eliötä, jonka perimää on muunneltu geenitekniikan keinoin. 

No eipä tässä mistään vyörytyksestä vielä voitane puhua, mutta luomuliiton pelokkaista kommenteista huomaa sen, että miten huteralle alustalle koko luomuideologia on rakennettu, kun lähes mikä tahansa asia on luomuväen mielestä luomun tuho.

Mitä me teemme sellaisella ideologialla?

– Kun muualla Euroopassa on havahduttu geenimuuntelun mukanaan tuomiin haittoihin ja mietitään mahdollisuuksia GMO-viljelyn rajoittamiseen, esittää viljelijäjärjestö MTK:n puheenjohtaja sitä tuotantomme pelastukseksi. Viljelijöiden oikeus puhtaaseen tuotantoon ja kuluttajien vaatimukset tietää ruoan alkuperä tuntuvat kaikuvan kuuroille korville, Luomuliiton Lassila arvostelee Marttilan kannanottoa.

Luomuliiton Lassilalta pienoinen puolitotuus, sillä se tärkein kenttä, eli tiedeväki on kyllä harvinaisen yksimielinen siitä, että ongelmia ei ole, vaan geenimuuntelu on ruuantuotannon tulevaisuutta ja jopa suoranainen pelastus.


Sitten poliitikot ovat tietenkin huolissaan, koska osa hysteerisistä äänestäjistä on huolissaan, sillä poliitikkojen täytyy tuntea samoja huolia kuin äänestäjien, jos aikovat vallan kahvassa pysyä.

Tiedemaailma, jonka ei täydy miellyttää ketään, vaan faktat puhuvat, eivät ole huolissaan geenimuuntelusta alkuunkaan ja minusta tieteen tehtävä on näyttää suuntaa tällaisissa asioissa, eikä sen, mitä jokin outoa huuhaainformaatiota saanut kuluttaja on mieltä.

Lassila huomauttaa, että kotimaisen ruoantuotannon imago on perustunut puhtaudelle, jonka yhtenä strategisena painopisteenä luomutuotannon rooli on vahvistunut.

Paperilla luomu on vahva kuin mikä, mutta mitään se ei juurikaan tuota.

Näissä imagohöpinöissä on se paha vika, että vatsa ei imagolla täyty, olipa se mikä hyvänsä.

Mielikuva puhtaasta ruuasta ei vie nälkää, vaan tarvitsemme ruokaa, jota luomuideologia ei kykene tuottamaan.
 

Luomu tuplaa hinnat

Suomen Kuvalehti kertoo sen, miksi luomu tuo hymyn kauppiaan huulille, vaikkakin vetää kuluttajan suupielet alaspäin:

Luomu tuplaa maidon ja munien hinnat

 

Ruoka vaan kallistuu kallistumistaan, ja erityisen tyyristä on luomuruoka. Esimerkiksi maito ja kananmunat voivat maksaa luomuversiona jopa yli tuplasti sen, mitä vastaavat tavalliset tuotteet.

Ja koska suurin osa myydyistä luomutuotteista Suomessa on maitoa tai munia, kauppias kuorii kerman päältä sieltä, missä se suinkin vain on mahdollista.

Osaattekos yhtään arvella, että miksi sekä S-ryhmä että Kesko innolla tunkevat mukaan luomusta päättävien tahojen sisäpiireihin?

Luomuruoan tuottaminen on toki kalliimpaa kuin tehotuotetun ruoan. Luomurehu on kallista, ja luomutuotannossa eläimillä on isommat tilat. Lisäksi hintaa nostaa se, että luomutuotteiden tilauserät ovat pienempiä.

Eli mitä enemmän rajallisia varojamme ruuan tuottamiseksi pitää tuhlata, sitä kalliimmaksi se touhu tulee.

Luomutuotteiden hinnat vaihtelevat paljon. Kaupoissa näkyy luomumaitoa ja -munia, jotka maksavat yli 100 prosenttia enemmän kuin vastaavat, tavalliset tuotteet.

 Joskus lisähintaa on alle 40 prosenttia. Luomumaidon tuottaminen on Luomuliiton puheenjohtajan Jukka Lassilan mukaan kuitenkin vain noin 10 prosenttia kalliimpaa kuin tavallisen.

Tuo vain 40 % kalliimpi luomumaito taitaa olla saksalaista Rainbow-maitoa, joka tosin Saksassa maksaa vähemmän kuin suomalainen  maito, joten sen raahaaminen Suomeen on erittäin tuottoisaa touhua.

Ottaako kauppa siis luomutuotteista suhteessa kovemman katteen?

S-ketjusta vastaus kysymykseen on ”ei”.

”Meillä on ollut pari vuotta linja, että luomutuotteista ei oteta enempää katetta kuin tavallisista tuotteista”, sanoo Ilkka Alarotu S-ryhmästä.

Nyt taitaa olla niin, että joku ei tiedä oman puljunsa toiminnasta mitään tai sitten puhuu lööperiä. Miksi luomuliiton Jukka Lassila ei tietäisi sitä, miten paljon enemmän luomumaidon tuottaminen maksaa? Vai onko hänellä tarve esittää, että luomu on järkevä vaihtoehto, eikä sen tuottaminen suinkaan ole resurssien hyödytöntä tuhlaamista? No ota näistä nyt sitten selvä!

Vai vetääkö joku välistä ja höynäyttää kaikkia?

Mutta kuten otanta kaupoista kertoi, olemme hyvin kaukana siitä tilanteesta, jonka luomuväki väittää todelliseksi, että luomun suosiminen ei lisää ruokakustannuksia juuri ollenkaan.

Mutta tietenkin jos ostamme ulkomaista luomua, emmekä ole kauhean kiinnostuneita siitä, että kuinka luomun halpa hinta on saatu aikaan, joskus jopa tavanomaista halvempi hinta, niin tokihan sitä halpaakin luomua löytyy. Onko se sitten sellaista luomua, jota luomun väitetään mielikuvissa olemaan, niin se lienee tyystin toinen tarina.

Luomuperhe televisiossa

Luomu on nyt hurjassa myötätuulessa, kirjoitti Luomuinstituutin johtaja Pirjo Siiskonen blogissaan ja luomua on ollut viemässä historian kirjoihin pieni edelläkävijöiden joukko, josta on tullut varhainen enemmistö. En tosin oikein ymmärtänyt, että mitä tuossa koetettiin sanoa, mutta ei ole ensimmäinen kerta, kun en pysy samoilla aalloilla luomuväen ajatusten kanssa.

Luomua ostetaan kuitenkin vain noin 1.5-1.7 prosentilla kokonaisostoista, eli koska luomun hinta on aika suolainen, on luomun osuus muuten kuin arvolla mitattuna reilusti alle prosentin ruokaostoista.

Ja kukapa sitä luomua sitten ostaa ja suosii, niin siitä kertoo seuraava hyvin erikoinen tv-sarjan jakso. Siinä on kaksi kiihkeää luomun puolestapuhujaa, luomun tukijaa ja niitä ihmisiä, jotka vastaavat siitä, että luomua täällä ostetaan. Ohjelman ihmisineen näette Katsomon puolelta seuraavan linkin takaa:

Erilaiset äidit  Osa 9. Perhe Tamminen-Palviainen  

 

Nyt on pakko varoittaa sen verran, että ohjelma voi järkyttää suurinta osaa katsojista ja en ruodi ohjelman sisältöä, paitsi muutamalta pieneltä osalta, liittyen omituisiin tieteellisiin käsityksiin, sekä homeopatiaan. Sisältö kyllä puhuu puolestaan enemmän kuin haluaisi ja jos haluatte lukea kritiikkiä muiden tuottamina, pistäkää googleen tuon ylläolevan otsikon teksti.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun luomuihmiset perustelevat näkemyksiään suhteellisen oudoin argumentein ja tämäkään ohjelma ei tehnyt poikkeusta tilanteeseen.

Äänessä oli esimerkiksi homeopaatti Liisa Sulkakoski, joka kertoi vaikkapa siitä, että rokotukset ovat ikäviä, koska lasten sairaudet sairastettuna kasvattavat lasta henkisesti (25:27) ja mikähän olisi Sulkakosken ajatusten vastaanotto niissä maissa, joissa lapset sairastavat yhä paljon vaikkapa poliota?

Voisin veikata, että isi ja äiti ei paljoa homeopaatin päätä silittelisi, eikä lapsen mahdollinen henkinen kasvu olisi välttämättä ensimmäisenä vanhempien mielessä.

Sitten kohdassa 27 min näemme jälleen pysäyttävää televisio-ohjelman historiaa, kun lapsen äiti kertoo, että he eivät ole suostuneet ultraäänitutkimuksiin, vaan he kuuntelevat lapsen tilaa ja vointia vessapaperirullan avulla, sillä lapsen isä oli saanut selville ihmeellisiä asioita.

Lapsen isä sivisti meitä kohdassa 27:10, että ultraäänitutkimus aiheuttaa keskenmenoja, aiheuttaa vasenkätisyyttä, sekä eläinkokeissa ultraäänellä säteiletyt ovat kokeneet aivosolujen väärinasettumista.

Ohjelman alkupuolella selviää, että kyseinen perhe on ostanut erilaista kirjallisuutta kenties sadoilla euroilla, joista he ovat opiskelleet kotisynnytystä sekä muita asioita ja näiden satojen eurojen tuhlaamisen ansiosta on saatu sellaista tietoa, että ultraäänitutkimus on säteilyyn perustuvaa?

Ehkäpä rahat olisi voinut pistää johonkin hieman hyödyllisempäänkin.

Homeopaatti määräsi myös erilaisia "lääkkeitä" vaikkapa pelkoon, sekä synnytyskipuun, joita troppeja mies sitten sekoitteli vaimolleen, mutta vaimon huudoista päätellen en pistäisi rahojani koskaan homeopaattisiin kipulääkkeisiin. Sitä ennen tosin oli ihmeellinen hetki, kun tuleva äiti Sulkakosken vastaanotolla ei malttanut edes odottaa sitä, että hän pääsee syömään homeopaattisia lääkkeitä. Ehkäpä ne medikalisaation ongelmat ovatkin aivan jossain muualla.

Sitten siellä oltiin syömässä istukkaa lääkkeenä sekä aivan kaikkea mahdollista, joten jokainen voi itse tehdä mieluisan käsityksen kaikesta sarjassa puhutusta ja nähdystä. Minut se veti aika hiljaiseksi.

Siis katsokaa ja ihmetelkää. Otin blogini aiheeksi tämän ohjelman lähinnä sen takia, että niin monta kertaa siinä mainittiin luonnonmukainen sekä luomu ja ylistettiin luonnonmukaisuuden autuutta, sekä tieteen tuottaman tiedon epäluotettavuutta. Uskalsipa mies neuvolassa nollan synnytyksen kokemuksella, kuten hän itse kertoi, ojentaa jopa hieman lääkäriäkin siitä, mistä mikäkin asia johtuu.

Joten nämä ihmiset lienevät niitä Pirjo Siiskosen mainitsemia luomun edelläkävijöitä, joista on tullut varhainen enemmistö.

Facebook-todellisuus lopetti luomukaupan

Lähiruokamestarit lopettaa toiminnan myös Pieksämäellä. Heidän toimintansa loppui hieman aikaisemmin  jo Jyväskylässä, josta uutisoin aiemmin, mutta siinä uutisessa Pieksämäen toiminnan ilmoitettiin jatkuvan. Nyt Jyväskylän tappiot pistivät lapun luukulle myös Pieksämäellä ja tästä yrittäjä kertoo itse näin:

Lopettanut lähiruokayrittäjä: "Ihmiset elävät Facebook-todellisuudessa"

 

Jyväskylän liikkeen lopettamisesta ilmoitettiin muutama viikko sitten. Nyt yrittäjät pistävät pillit pussiin myös Pieksämäellä. Liikkeessä alkaa loppuunmyynti, joka kestää lokakuun loppuun tai niin kauan kuin tavaraa riittää.

Lopettamiseen ajoi etenkin Jyväskylän myymälän huono menestys.

- Jyväskylän myymälästä tuli niin isot tappiot, että ne vetävät myös Pieksämäen niin alas, ettei ole järkeä jatkaa. Harmittaa tietysti. Teimme tämän eteen hirveesti työtä, yrittäjä Mika Venäläinen kertoo.

Yksityisyrittäjyys on riskipeliä ja etenkin silloin, kun pitäisi haistella trendejä ja koettaa nähdä trendien todellisuus ja sen tämä yrittäjä nyt oppi kantapään kautta:

- Ihmiset elävät Facebook-todellisuudessa. He vastaavat kyselyihin niin kuin haluaisivat elää. Tosiasiassa massoilla eli kiireisillä perheenäideillä ja päivittäin työssäkäyvillä ei ole aikaa käydä eri kaupoissa. Keski-Euroopassa on kotiäitikulttuuri ja eri tavalla aikaa ostoksiin.  

Lieneekö yrittäjä lukenut luomulakkoa, mutta juuri näin kirjoitin edellisessä heitä koskeneessa kirjoituksessani. Homo Gallup on eri ihminen kuin Homo Sapiens. Voisikohan tässä tapauksessa etsiä syyllistä siltä suunnalta, joka on luonut todellisuuteen tukeutumattomia ennusteita ihmisten käyttäytymisestä ja mielenkiinnon kohteista?

- Tämä on ollut kallis koulu, mutta olemme oppineet paljon kuluttajien käyttäytymisestä ja yrittäjien elämästä.

Ja ajatelkaas sitä, että Suomen valtio päätti aloittaa tämän saman kalliin koulun!

Suomalaiset epäilevät luomua, kertovat haastattelut

Suomalaiset eivät vieläkään niele luomukoukkua aivan pureksimatta, vaan luomu aiheuttaa ihmisissä epäilyä, aina laadusta ympäristövaikutuksiin.

Joka neljäs ei usko luomun laatuun – kaikki pitävät kalliina

 

Suomalaiset pitävät luomutuotteita kalliina ja osa epäilee niiden korkeaa laatua.

Joka neljäs suomalainen epäilee luomutuotteiden laatua. Naisilla luomun laatumielikuva on selvästi korkeampi kuin miehillä. Lähes joka kymmenes vastaaja ei osannut arvioida luomutuotteiden laatutasoa.

– Luomun mielikuvan parissa täytyy tehdä vielä paljon töitä ennen kuin siitä tulee aito vaihtoehto, sanoi Biolanin markkinointijohtaja Timo Huhtamäki.

 Mielikuvien, todellakin, sillä mainosmiesten mielikuvilla ei ole yleensä kovin paljon tekemistä todellisuuden tai tieteellisten tutkimusten kanssa.

Ostoshetkellä 93 prosenttia pitää luomutuotteita kalliina.

Tässä kyllä ihmetyttää tuo 7 %, joiden mielestä luomu ei ole kallista, mutta onhan Suomessakin ihmisiä, jotka eivät joudu pennosia laskemaan ja rahaa on yllin kyllin.

Vastaajista 82 prosenttia pitää luomutuotettua ruokaa terveellisenä ja puhtaana. Suomalaista luomutuotantoa pitää ulkomaista luotettavampana 77 prosenttia vastaajista.

Yllättävän hyvin kuitenkin mainonnan mielikuvat ovat onnistuneet, sillä jokainen tieteellinen tutkimus toisensa perään on kertonut, että luomutuotteessa ei ole juuri mitään eroa tavanomaiseen, vaan puntit ovat tasan. Jos jotain on hiukan enemmän, saattaa jotain toista molekyyliä olla hiukan vähemmän jne.

Mutta luomu on sanana hyvin onnistuneesti kytketty moneen epäterveelliseen asiaan ja ne on saatu luomupestyä terveelliseksi, eli ihmiset pitävät esimerkiksi luomuvoita terveellisenä, vaikka todellisuudessa kova rasva ei ole terveellisyyttä nähnytkään, eikä luomusuola ole sen terveellisempää, uskoipa kuluttaja siihen miten voimallisesti tahansa.

Kysyttäessä, edistääkö luomu kestävää kehitystä, 43 prosenttia vastaajista kertoo uskovansa vaikutusten olevan vähäiset tai olemattomat. Miehet ovat naisia skeptisempiä.

Luomun ympäristöystävällisyyden kyseenalaistaa lähes joka viides vastaaja.

– Kolikolla on onneksi toinenkin puoli. Kuitenkin lähes puolet vastaajista uskoo edistävänsä kestävää kehitystä luomuvalinnoilla, Huhtamäki sanoo.

Tässäpä se mainonnnan vitsi juuri piilee, eli ihmisten uskomuksia tulee vahvistaa, olipa ne todellisuuden kanssa miten pahasti ristiriidassa, eli totuus ei merkitse mitään, vaan mielikuvat, joita kuluttajille syötetään ja niiden mielikuvien perusteella ihmisten toivotaan tekevän ostoksensa.

Asiasta uutisoivat myös Demari ja Talouselämä:

Joka neljäs suomalainen epäilee luomua

 

"Vievät elämän ennenaikaisesti kohti loppua" - Luomutuotteet epäilyttävät suomalaisia

 

"Luomukeskustelu on yhtä hankalasta seurattavaa kuin väittely esimerkiksi kahvista tai d-vitamiinista. Yhtenä päivänä ne parantavat kaikki vaivat ja seuraavana vievät elämän ennenaikaisesti kohti loppua", pohtii Biolanin markkinointijohtaja Timo Huhtamäki.

Tutkimustuloksissa nousi useassa eri kohdassa esille se, että ihmisiltä puuttuu tietoa. Lisäksi tieto, joka on saatavilla on hyvinkin ristiriitaista. 

Ei saatavilla oleva tieto ole ristiriitaista, jos asettaa kriteeriksi vertaisarvioidun tutkimuksen ja luotettavan tiedelähteen.

Sitten jos asettaa riman matalalle ja jokainen humpuukisivusto tai luomupillerikauppiaan nettikauppa on tiedon lähteensä, varmasti menee pää pyörälle.

Näin eilen pysäyttävän tv-sarjan jakson, jossa luomuperhe synnytti kotona, eikä halunnut lapsiaan rokotettavan, eikä raskausaikana saanut tehdä edes ultraäänitutkimusta, koska perheen mies oli saanut selville, että ultraääni säteilyttää lapsen aivot niin, että aivotoimintaan tulee häiriöitä ja lapsi saattaa vammautua jopa niin pahasti, että hänestä tulee vasenkätinen, niin se oli hyvä muistutus siitä, että montaa eri laatua on "tietoa" markkinoilla.

Joten kun tutkimus on laadukkaalta tiedesivustolta, sekä lisäksi vertaisarvioitu, voi aika turvallisella mielellä olla siitä, että tieto ei ole todellisuuden kanssa ristiriidassa, kuten se voi olla, jos ei aseta mitään kriteerejä tiedon tuottajalle.

Ylioppilaslehti luomusta

Tuoreessa Yliopilaslehden artikkelissa haastatellaan Hanna Tuomistoa, joka on luomulakon lukijoille tuttu henkilö, sillä hän teki väitöskirjan luomutuotannon ympäristövaikutuksista Oxfordin yliopistoon.

Lihan himo

 

Ja sieltäpä lainaamme hiukan asiaa, taas kerran:

Tuomisto suoritti maisterintutkinnon Helsingin yliopistossa neljässä vuodessa. Kun gradu oli valmis, hän törmäsi netissä sivustoon nimeltä Find a PhD, jonne listataan jatko-opiskelupaikkoja ympäri maailmaa.

Sivustolla killui paikka, jota hän ei voinut olla hakematta: Oxfordiin etsittiin tohtorikoulutettavaa tutkimaan luomutuotannon piilokustannuksia. Se tuntui sopivan täydellisesti Tuomiston aiempiin opintoihin, hän kun oli lukenut sivuaineina luomuopintoja ja ympäristöekonomiaa.

Hän lähetti paperit, ja Tuomiston omaksikin yllätykseksi hänet valittiin Oxfordiin.

Hän aloitti väitöskirjatyönsä lukemalla aiempia tutkimuksia luomun ympäristövaikutuksista. Aikaisemmin Tuomisto oli pitänyt luomua hyvänä tapana viljellä ympäristöystävällisesti, mutta Oxfordissa hänen epäilyksensä heräsivät.

Juuri näin kävi myös omassa maailmassani, eli luulin ja pidin luomutuotantoa ympäristöystävällisenä ja suosin luomutuotteita, mikäli hinta ei ollut aivan järkyttävä, mutta sitten sain kuulla, että luomutuotannossa on hyvin suuria ongelmia satojen kanssa ja satotasot tipahtavat dramaattisesti.

Aluksi pidin näitä hevosmiesten uutistoimistojen tuotteina ja kateellisten panetteluna, mutta kun havahduin siihen, että satotilastot ovat Suomessa julkista tietoa ja päädyin lukemaan luomun satotilastoja, ensimmäinen epäilys heräsi mieleen. 

”Yleinen käsitys oli, että luomu olisi ympäristöystävällisempi tapa viljellä. Väitöstutkimuksen alkuvaiheessa alkoi kuitenkin vaikuttaa siltä, että asia ei ole niin mustavalkoinen. Olin alkuun aika yllättynyt tutkimustuloksista, että luomu ei aina ole parempi vaihtoehto ympäristön kannalta.”

Kirjallisuuskatsaus syveni systemaattiseksi tutkimukseksi, jossa Tuomisto kokosi yhteen tulokset yli sadasta luomua käsittelevästä tutkimuksesta.

Johtopäätös oli, että vaikka luomun ympäristövaikutukset – kuten vaikka ravinnehuuhtoutumat järviin – ovat peltohehtaaria kohden pienemmät kuin tavallisen viljelyn, tuotettua ruokakiloa kohden luomu on itse asiassa huonompi vaihtoehto ympäristön kannalta.

Tuomisto lähetti artikkelinsa arvostettuihin Science- ja Nature-lehtiin. Science tarkasti artikkelin, mikä on jo melkoinen saavutus.

Sitä ei kuitenkaan julkaistu, sillä belgialainen tutkimusryhmä oli ehtinyt juuri julkaista toisessa tieteellisessä julkaisussa samantyyppisen tutkimuksen.

Luomun avulla ei pelasteta ilmastoa, kuten jutussa seuraavaksi todettiin, eikä kyllä mitään muutakaan, sillä luomu on vain tuottamaton maatalousideologia, jossa on kaikuja steinerilaisesta biodynaamisesta viljelystä, maustettuna homeopatialla sekä ihmeellisillä säädöksillä, jotka eivät anna tuottajalle mitään pelivaraa vaikeissa tilanteissa, joissa jopa koko sato voi olla vaarassa ja niin edelleen. 

Mutta niin kauan luomua tuotetaan, kuin sitä joku ostaa, sillä niin markkinatalous toimii, ja jos seuraava trendi on jotain muuta, teollisuus unohtaa menneet trendit yhtä nopeasti kuin keksi uudet ja uuden trendin mukaista tuotetta hytkyvät kohta hyllyt täynnänsä, olipa se miten hyvää tai pahaa ympäristön kannalta.

 

Luomun nimeen vannotaan?

Yle tarjoilee taas hieman uskonnollisesti virittynyttä uutista siitä, miten luomun nimeen vannotaan ja taas on luomutiloja joka sormelle ja varpaalle:

Tuhannet tilat vannovat luomun nimeen

 

Luonnonmukaista tuotantoa harjoitetaan jo noin 4 300 tilalla Suomessa, ilmenee Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tuoreista tiedoista.

Ylen toimittaja olisi tietenkin voinut tehdä katsauksen historiaan, sillä edellisen luomubuumin kulta-aikana, reilu 10 vuotta sitten (1999-2000), luomutiloja oli yli 5000, kun kuluttajia koetettiin innostaa ostamaan ylikallista, tuottamattomalla ideologialla tuotettua ruokaa.

Tässä uutinen vuodelta 2002, kun alkoi jo näkyä se, että ylikallis luksustrendiruoka ei mennytkään kaupaksi, kuten oli kovasti ja hartaasti taas toivottu:

Luomutilojen määrä laski hieman

 

Luomutuotannon piirissä oli kaikkiaan viime vuoden lopulla 4 894 tilaa. Uusia luomutiloja tuli vain 165 kappaletta, kun vuotta aiemmin niitä oli yli kaksinkertainen määrä. Luomutuotannon lopettaneiden tilojen määrä nousi 415:een.

Joten uutisen olisi voinut muokata otsikon puolesta myös niin, että luomu ei vieläkään innosta menneiden vuosien tahtiin.

Takaisin tämän päivän uutiseen:

Myös peltoa viljellään yhä enemmän. Eniten viime vuodesta on kasvanut luomuohran viljely, 35 prosenttia. Luomukauraakin viljellään 8 prosenttia vuoden takaista enemmän.

Nämä ovat aina niitä suosittuja tapoja ilmoittaa jonkin luomuun liittyvän asian uutinen, mutta olennaisempaa olisi tietenkin se, että miten on käynyt satojen ja mikä määrä on kyseistä tuotetta pellosta saatu irti.

Veikkaan, että vaikka luomuala kasvaisi miten paljon tahansa, aina luomun osuus kokonaistuotannosta on siellä noin 2 % tuntumassa, sillä pelloista suurin osa on koko ajan jossain muussa tehtävässä kuin ruokaa tuottamassa.

Eat&Joy maatilatori lopetti Kluuvissa

Ja sitten vihellettiin peli poikki Kluuvin maatilatorilta:

Kluuvin Maatilatori sulki ovensa 3.9.2013 klo 15.

Kluuvin myymälä muuttaa

Kluuvin Maatilatori sulki ovensa 3.9.2013 klo 15. Keskitymme nyt viiteen muuhun myymäläämme ja kehitämme uusia palveluita.

Eat&Joy Maatilatori Kluuvi kiittää kaikkia asiakkaitaan. Olitte fantastisia! Toivomme näkevämme teidät muissa myymälöissämme.

Tällä kertaa oli mukava havaita, että kauppias kehui asiakkaita, jotka eivät ostaneet tavaroita niin paljoa, että kauppa olisi pysynyt pystyssä, jotka kuitenkin kaikesta ostamattomuudestaan huolimatta olivat fantastisia. Siitä pisteet, sillä yleensä me luemme sitä, että asiakkaat ovat olleet saamattomia sekä laiskoja ja siksi hauska ja sympaattinen luomukauppa meni nurin.

Ravintomme parantunut huikeasti, kertoo HS

Helsingin Sanomat uutisoi  tuoreen brittitutkimuksen selvittämistä asioista ja tutkimus on jälleen myrkkyä menneisyyden ihailijoille:

HS Maksumuuri - Euroopan miehet pitenivät 11 senttiä

 

Eu­roop­pa­lais­mies­ten kes­ki­pi­tuus kas­voi noin yk­si­tois­ta sent­ti­met­riä run­saas­sa vuo­si­sa­das­sa, kos­ka ra­vin­to ja elin­olot pa­ra­ni­vat, brit­ti­tut­ki­mus ar­vioi.

Eli vaikkapa yleinen hygienia on parantunut ja lisänä tulee lääketieteen kehitys. Ravinnossa on tärkeää sen laatu ja etenkin se, että nyt sitä riittää kaikille.

Mie­hiä on kas­vat­ta­nut en­sin­nä­kin ra­vin­non pa­ran­tu­mi­nen. Vii­me vuo­si­sa­dan al­ku­vuo­si­kym­me­ni­nä per­heet al­koi­vat pie­nen­tyä, jo­ten ruo­ka riit­ti pa­rem­min.

"E­nää ei ole sel­lais­ta ali­ra­vit­se­mus­ta kuin vie­lä Suo­mes­sa en­nen tois­ta maail­man­so­taa. Esi­mer­kik­si pro­teii­nin saan­ti on lap­sil­la ny­kyään erit­täin hy­vää, mi­kä li­sää pi­tuus­kas­vua", ar­vioi Karri Silventoinen, jo­ka on väes­tö­tie­teen yli­opis­ton­leh­to­ri­na Hel­sin­gin ylio­pis­tos­sa.

Menneisyyden haikailijat voivat miettiä, että miten tavattoman lyhyt aika on kulunut vaikkapa sotavuosista, tai 1900-luvun alusta, jolloin Suomessakin kärsittiin aliravitsemuksesta niin maalla kuin kaupungeissa.

Sotavuosia ennen pidetyt kutsunnat paljastivat, että aliravitsemus oli hyvin yleistä ja esimerkiksi heikosta ravinnosta johtuvat ruumilliset heikkoudet niin yleisiä, että hyvin suuri osa kutsuntoihin osallistuneista oli hylättävä palvelukseen kalpaamattomina, kuten vaikkapa tämä pieni katsaus historiasta kertoo:

Joutsa sodassa 1939-1945

Ennen sotia huomattava osa ikäluokista oli kokonaan vailla sotilaskoulutusta. Aliravitsemus ja muut ruumiilliset heikkoudet olivat niin yleisiä, että arviolta viidesosa kaikista kutsuntoihin osallistuneista joutsalaisista oli joko hylätty kutsunnoissa tai siirretty kesken varusmiespalveluksen nostoväen II luokkaan.

Maatalousvaltaisen Joutsan nuorista miehistä oli noin viideosa hylättävä palveluksesta aliravitsemuksen ja muiden ruumillisten heikkouksien takia ja tästä on kulunut  vain noin 70 vuotta.

Ja tämän ajan jotkut haluavat tänne välttämättä takaisin? Kiitos ei, mutta minkäs teet, kun poliitikkojen muisti on lyhyt ja enemmän kiinnostaa muodikkaat trendit, tosiasioista viis.

Lisäksi pitää todellakin muistaa, että tuolloin Suomi oli maatalousvaltainen maa, jonka  asukkaista hyvin suuri osa työskenteli maatalouden parissa, koettaen tuottaa ruokaa kansalaisilleen, valitettavan huonolla menestyksellä, eli aliravitsemus oli hyvin yleistä.

Nyt noin muutama prosentti kansasta työskentelee maatalouden parissa ja aliravitsemuksesta ei tarvitse vauraassa pohjoisessa kantaa huolta, mutta siellä on yhä ongelmia, jotka joutuvat tuottamaan ruokaa menetelmillä, jotka me olemme hylänneet jo vuosikymmeniä sitten.

Mutta ihmisen muisti on niin lyhyt, etenkin poliitikkojen, että nyt me olemme päättäneet miellyttää menneisyyden vankeja ja koetamme siirtää maatalouttamme jälleen sellaiseen kuosiin, jonka tuloksen me jo tiedämme etukäteen.

Kun me poistamme käytöstä modernin kasvinsuojelun ja modernit keinolannoitteet, palaamme ajassa tuonne 1900-luvun alun ja sotavuosien väliseen aikaan, eli sadot olivat mitä sattuu ja nälkä oli paljon ruokaa yleisempi näky ruokapöydän äärellä.

Onneksi viljelijät ovat eri mieltä, emmekä me saa houkuteltua edes isolla rahalla kuin hyvin pienen osuuden tuottajista luomupuuhastelun pariin ja loput haluavat tuottaa meille ruokaa pöytään, niin sinänsä poliittiset päätökset eivät ole tuoneet vaikutustaan yhtään mihinkään, onneksi ja toivottavasti näin tulee olemaan jatkossakin.