Ovatko suomalaiset tekopyhiä kuluttajia?
Kinnusen mukaan suomalaiset ovat tottuneet ostamaan ruokansa yhdestä paikasta ja yhdellä kertaa. Lähi- ja luomuruoan vallankumoukseen tarvitaankin suuria supermarketteja pikkukauppojen lisäksi.
En tiedä sitä, onko Jani Kinnusella lapsia, mutta jos hänellä on vaikkapa kaksi lasta, jotka hän hakee työpäivän päätteeksi perjantaina päiväkodista neljän jälkeen ja lapset huutavat nälkäänsä auton takapenkillä, hän luultavasti haluaisi kaikki ruokaostokset yhdestä ja samasta paikasta, eikä kiertää kymmentä erikoisliikettä viikonlopun ruokien eteen.
– Siinä missä italialainen näkee hyvinkin suurta vaivaa selvittääkseen, mistä löytää kunkin raaka-aineen parhaan tarjonnan, täyttää suomalainen ostoskärrynsä kukkuralleen ja huokaisee helpotuksesta kassalla, kun viikon safkat on hankittu. Ja halvalla lähti.
Tämä olisi joskus hauska selvittää oikeasti, eli onko tämä vain myytti, vai onko italialaisilla perheillä todellakin aikaa kierrellä ja kaarrella ruokakauppoja viikon touhuista väsyneet tenavat mukanaan?
Sinkut ja nuoret varakkaat lapsettomat kaupunkilaiset varmasti hemmottelevat itseään mitä kalleimmilla herkuilla, joita upeat erikoismyymälät notkuvat sielläkin, mutta se velkaloukussa pyristelevä perheellinen?
Suomalainen kuluttaja onkin Kinnusen mukaan tekopyhä. Kyselyissä ja gallupeissa suomalaiset kertovat haluavansa ostaa ruoat suoraan tuottajilta, mutta todellisuudessa vain murto-osa ihmisistä tekee näin oikeasti.
Syyllistäminen on näissä luksustrendeissä se kantava voima, kuten on nähty jo ennenkin.
Jos ihmisiltä kysytään, että haluaisitko sinä ostaa äärettömän tuoreita elintarvikkeita suoraan tilalta ja nähdä itse härän, joka sinun pihviäsi varten tullaan viiden minuutin päästä teurastamaan, niin varmaan aika moni tällaisesta käytännöstä haaveilee, ainakin salaa.
Jos kysytään, että haluaisitko, että sinulla on kotonasi huippukokki, joka ostaa sinulle kotiisi maailman parhaita elintarvikkeita ja tekee sinulle valmiiksi ruuan ja kun tulet töistä, istahdat vain valmiiseen pöytään. Tähänkin moni vastaa, että tietenkin haluaisin. Sitten jos jatketaan kysymystä niin, että koetko sinulla olevan siihen varaa, niin se onkin toinen tarina.
Mutta ei kai omasta kotona ruokaa laittavasta huippukokista haaveileva ole tekopyhä, jos hän haluaisi sellaisen, mutta on sen verran fiksu, että ei hommaa, koska kokee sen olevan elämistä yli omien varojen?
Trendin luoja on vilpitön, maailman parasta ajatteleva, mutta kuluttaja on tyhmä, tekopyhä ja itsekäskin, kun ei ymmärrä omaa parastaan, joka olisi myös trendikästäkin! Kukapa meistä ei haluaisi olla muodin etulinjassa keikistelemässä!
Voisiko kuluttajan syyllistämisen sijaan koettaa miettiä niitä oikeita syitä? Kovin monella ei kuitenkaan ole aikaa ja rahaa huristella pitkin maaseutua etsimässä sitä Kyytön raakajuustoa, jolla hurmata ruokakekkereillä kaverinsa. Ihminen voi todellakin haluta elää sellaista luksuselämää, mutta sen toteuttaminen käytännössä on sitten aivan toinen tarina.
– Neljännes haluaisi ostaa lihansa suoraan tuottajalta. Todellisuudessa vain 2 % tekee niin. Kauppahalleista ja kivijalkakaupoista lihansa hankkii kokonaiset 3 %. Super- ja hypermarketeista 80 %. Ei tarvita rautalankaa ymmärtämään, millä tantereilla sota käydään, Kinnunen muistuttaa.
Kun katsoo niitä kauppahallin hintoja, syyn voi ymmärtää. Mutta miksi tavallista, ei niin varakasta kuluttajaa pitää syyllistää moisella asialla? Annetaan varakkaiden ostaa ruokansa niistä kaupoista, joihin heillä on varaa ja hieman varattomampien sieltä, minne heillä on varaa.
Miksi koettaa luoda väkisin sellaista, johon ei todellisuudessa ole mahdollisuutta?
Alkuperäinen juttu täällä:
Vallankumouksesta ja marketeista
Manifestit ovat tarinoita pientiloista, joiden isäntä antaa kasvonsa (ja sydämensä) tuotteelleen.
Ne ovat todellakin vain tarinoita, sillä nämä sympaattiset luomutilat ovat keskikooltaan jo huomattavasti tavanomaisia suurempia, ainakin ne, jotka tuottavat jotain.
On sympaattista kuulla, että maitoa tulee lisää vasta huomenna, koska Pentin tilalla oli eilen sähkökatkos. Syömällämme ruoalla kuuluu olla tarina. Se kertoo, että kasviksella tai pihvillä on ollut joskus elämä. Hyvä sellainen. Ja se tarjoaa sellaista myös sinulle.
Tässä hehkutuksessa alkaa jo myötähäpeä nousta pintaan. Moni kuitenkin haluaisi ennemmin sen kasviksen, kuin kuulla tarinoita sen mahdollisesti hyvästä elämästä.
Pieni lisäys vielä päivän Hesarista, kun siellä toimittaja Satu Pajuriutta antoi kommentin uuden Teurastamon tulevaisuuden näkymistä, mutta pelin hän avasi näin:
Kaltaisiani luomulihakimpaleen perässä kilometrikaupalla ympäri Uuttamaata ajavia on paljon.
Ja että maailma pelastuu ja ollaan ekologisia, vai miten se meni? Vai onko kyseessä vain luksuselämä, kun siihen on kerran varaa?
4 kommenttia:
Jani Kinnusen siis arvosteli suomalaista kuluttajaa: "...Ja halvalla lähti."
Anteeksi vaan, mutta kyllä italialainen saa ruokansa halvemmalla kuin me täällä kalliin ruoan maassa.
Toiset tekopyhiä, toiset vätyksiä...
"Lähiruokayrittäjä Aki Arjola ei kuitenkaan syytä tästä kauppaa.”Syynä on kuluttajan vätysmäinen laiskuus. Olemme täysin ulkoistaneet ruokamme tuottamisen ja kaupankäynnin. Niin pitkälle, ettemme edes halua ajatella, mitä syömme.”
Arjolan mukaan kuluttaja marssii kauppaan kuin sokea narussa ja ostaa, mitä hänelle myydään."
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maaseutu/v%C3%A4tysm%C3%A4inen-kuluttaja-ei-jaksa-ajatella-ruuan-alkuper%C3%A4%C3%A4-1.23003
Joo, se on vätys, joka ei tule juuri hänen kauppaansa ostoksille.
Olittekin jo huomanneet saman uutisen, josta juuri kirjoitin blogauksen.
Lähetä kommentti