Maailman ruokaturva on koetuksella
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on arvioinut, että maailman on pystyttävä tuottamaan noin 70 prosenttia enemmän ruokaa vuoteen 2050 mennessä, jotta se tyydyttäisi kasvavan ja yhä paremmin toimeentulevan väestön tarpeet.
Jokainen voi miettiä itsekseen, että mitä tuo tarkoittaa käytännössä? Kuinka voimme tuottaa 70 % enemmän ruokaa kuin tällä hetkellä? Vaatiiko se tehokkaampaa viljelyä, vai pistämmekö enemmän villiä luontoa maatalousmaaksi? Vai sekä että?
Tällä hetkellä maailmassa tuotetaan suurin piirtein kysyntää vastaava määrä ruokaa, vaikka se jakautuukin erittäin epätasaisesti. Ellei tuotantoa pystytä kasvattamaan jokseenkin samaan tahtiin kuin viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana, joudutaan krooniseen elintarvikekriisiin.
Ensimmäinen lause tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikille olisi kyllä ruokaa, mutta kaikilla ei ole vain varaa ostaa sitä.
Sitten se tarkoittaa myös sitä, että tuotettua ruokaa, esimerkiksi viljaa, ei säilötä enää valtioiden varmuusvarastoihin yms paikkoihin, joista sitä voidaan ottaa tarvittaessa käyttöön, tai tasata hintapiiikkejä, vaan me elämme todellakin nykyään kädestä suuhun.
Onko maailman ruoantuotantoa mahdollista laajentaa ympäristöä vahingoittamatta? Viljantuotannon on kasvettava FAO:n arvion mukaan miljardilla tonnilla ja lihantuotannon 200 miljoonalla tonnilla, jotta yli yhdeksän miljardia ihmistä pystytään ruokkimaan. Näin pahimmasta nälästä kärsivien ravinnonsaanti saadaan nostettua edes siedettävälle tasolle samaan aikaan, kun ruokatottumukset muuttuvat sekä kehittyvissä että vauraissa maissa.
Meidän tällä hetkellä parempiosaisten olisi ilmeisesti hiukan kyettävä tinkimään omista vaatimuksistamme, jotta voisimme pyytää samaa asiaa myös vasta nyt vaurastumassa olevilta. Jos me haluamme/vaadimme viikottaisen härän sisäfileen, voimmeko samaan aikaan vaatia, että muilla ei ole oikeutta samaan?
Tuotannon kasvu vaatii yhä suurempia satoja, viljelysmaan tehokkaampaa käyttöä ja edistyneempää maanviljelyä.
Kerrataanpa taas tosiasioilla:
Satotilasto - julkistukset - tavanomainen tuotanto
Satotilastot - julkistukset - luomutuotanto
Ylläolevien linkkien sisältö on Suomen toteutuneet sadot molemmista tuotantomuodoista siltä osin, kuin satotilastot ovat julkaistu. Jokainen voi tutkia niitä itsekseen ja miettiä, että miten saamme tosiasiat sovitettua vaikkapa maabrändityöryhmän visioihin?
Myös ruokajätteen määrää on pystyttävä vähentämään merkittävästi – teollisuusmaissa etenkin jalostuksen jälkeisessä ketjussa ja kehitysmaissa puolestaan sadonkorjuun jälkeisessä käsittelyssä.
Suomessa tilanne ei ole niin paha kuin muualla, vaan me osaamme edelleen kunnioittaa ruokaa edes jossain määrin. Lienee peruja sota- ja pulavuosista, mutta tuoreet uutiset kertoivat juuri vaikkapa Yhdysvalloista, jossa jopa puolet ruuasta menee kaatopaikalle.
Selvitys: Amerikkalaiset heittävät lähes puolet ruuastaan roskiin
Myös EU on puuttumassa tilanteeseen ja EU on kehittämässä toimia mm. elintarvikkeiden paremman säilyvyyden lisäämiseksi.
Takaisin Hesarin vieraskynään:
Myös viljelysmaata tarvitaan lisää. Nykyisiä ruohomaita ja metsiä joudutaan väistämättä muuttamaan viljelysmaaksi, jotta ruokaturvaa pystytään parantamaan erityisesti kehittymättömimmissä maissa.
Tällaiset tuotannon laajennukset kuormittavat ympäristöä. On erittäin vaikeaa lisätä ruoantuotantoa vahingoittamatta luonnon monimuotoisuutta ja heikentämättä tuotantopohjan kestävyyttä.
Meidän ainoa Maapallomme on todellisten haasteiden edessä ja romanttinen menneisyys ihanine mielikuvineen ei valitettavasti palaa takaisin. Eikä se menneisyys ole edes romanttinen, jota joku takaisin haikailee, mutta mielikuvissa se sellaisena halutaan nähdä.
Tosiasia on se, kuten tuossakin on sanottu, että villi luonto on sitä todellista luonnon moninaisuutta, jota pitäisi suojella ja sen muuttamista maatalousmaaksi tulisi välttää kaikin keinoin, eli maataloutta pitäisi tehostaa.
Palautamme mieliin taas sen, mitä tehostaminen tarkoittaa. Tehostaminen ei tarkoita sitä, että lannoitteita yms tuotantopanoksia syydetään mieltä vailla peltoon, vaan tehostaminen tarkoittaa sitä, että nykyisillä panoksilla tuotamme enemmän ruokaa.
Satoja ei nosteta keinolla millä hyvänsä, vaan tuotantopanoksien suhde saatuun satoon on määräävä asia. Jos öljy on vähenemässä ja kallistumassa, meidän tulisi kyetä tuottamaan tulevaisuudessa pienemmällä öljymäärällä sama määrä ruokaa kuin nyt. Se on tehostamista.
Tuottavuuden kasvu on välttämätöntä, jotta maailman ruoantuotantoa pystytään kasvattamaan merkittävästi. .... Innovatiiviset elintarviketuotannon ja maanviljelyksen menetelmät ovat tässä keskeisessä osassa.
Nyt on vain valitettavasti niin ikävästi, että jossain tuotantotavoissa kädet on sidottu dogmeille selän taakse ja hyvin monet innovatiiviset keinot on kielletty ihan periaatteesta ja menneisyyden romanttisen ihannoinnin vuoksi.
Minusta sellainen tuotantotapa ei ole tosiasiat huomioiden kovin innovatiivinen, joka romahduttaa sadot tai saa elintarvikkeen homehtumaan pakkauksessaan jo paljon ennen viimeistä myyntipäivää.
Mutta valitettavasti tilanne on sellainen, että päättäjien on kuunneltava enemmän heitä, jotka äänestävät heidät aina uudelleen valtaan kuin heitä, joita edustaa vaikkapa maatalouspolitiikan professori Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa.
Jossain vaiheessa äänestäjien miellyttämisen on tietenkin loputtava, mutta valitettavasti se yleensä tajutaan mieluummin hiukan liian myöhään kuin hiukan liian aikaisin.
1 kommentti:
Kyllä joku taas kohta väittää, että luomullahan tuo asia ratkaistaan.
Aina välillä olen niitä juttuja nähnyt.
Lähetä kommentti