Luomuhuttua YLE:ltä

YLE:n luulisi olevan sellainen uutisia välittävä ja tuottava instanssi, että sisältöön voi luottaa, mutta valitettavasti myös YLE sortuu täysin käsittämättömän humpuukin tuottamiseen, josta esimerkki tässä:

Viljelykierto pitää pellon ravinteikkaassa kunnossa

 

Ekologiset viljelymenetelmät ovat alkaneet kiinnostaa Suomessakin. Lappeenrantalaisen Tyynelän tilan isännän Juuso Joonan mukaan sertifioitu luomutuotanto on taloudellisesti ylivoimaisesti kannattavampaa kuin niin sanottu tavanomainen viljely.

Tässä olisi ollut hyvä tehdä hieman taustatyötä, eikä välttämättä perustaa uutista yhden luomuviljelijän näkökulmaan:

Luomutuotanto kannattaa (tutkimustiivistelmä)

 

Luomutilojen myyntituottojen ja tukien summana saatava kokonaistuotto on vuonna 2011 noin 138 000 euroa tilaa kohti. Tukien osuus siitä on 51 prosenttia. Tavanomaisessa tuotannossa kokonaistuotto on vuonna 2011 noin 144 000 euroa, 4 % pienempi kuin luomutiloilla. 37 prosenttia tuotoista on tukia.

Tuossa uutisessa luvut ovat ilmeisesti väärin päin, eli luomussa pitäisi olla 144 000 euroa ja tavanomaisessa 138 000 euroa. 144 000 - 4 % =  138240.

Nyt voimme kysyä, että miksi se luomu tuottaa viljelijälle enemmän? Se tuottaa siksi, koska me annamme maksamistamme veroista heille enemmän tukia. Siis jokainen meistä antaa rahaa luomuviljelijä Juuso Joonalle, jotta hän voi kehua luomun tuottavan hänelle ylivoimaisesti enemmän rahaa kuin jos hän olisi tavanomainen viljelijä.

Jos me pistäisimme tuet samalle viivalle, niin ei tarvitse olla raketti-insinööri ymmärtääkseen sitä, miten tuossa yhtälössä kävisi.

Tuo Luomu.fi -sivuston uutinen kertoo myös totuuden siitä, että ovatko luomutilat niitä mainosten mukaisia sympaattisia pientiloja. Eivät ne ole, vaan huono satoisuus on korvattava suurella pinta-alalla, jotta edes jotain myytävää tulisi. Ihmeellisintä on se, että vaikka luomutilojen määrä lisääntyy, pinta-alat ovat tavanomaisia tiloja suurempia, niin silti luomun osuus kokonaissadosta pyörii jossain siellä nollan ja kahden prosentin välimaastossa vuodesta toiseen. Ne virkamiehet, jotka päättävät luomun saamista tuista, voisivat edes joskus selvittää sen, että miksi niitä tukia maksetaan ja mistä hyvästä?

Viljelykierto on ravinteikkaan pellon salaisuus. Esimerkiksi härkäpapu pystyy sitomaan maahan kasvukaudessa noin 30-80 kiloa typpeä, mikä vastaa noin viljakasvin vuoden typpitarvetta, kertoo Juuso Joona.

Viljelykierto ei ole mikään luomun yksinoikeus, vaan sitä käytetään yleisesti myös tavanomaisessa viljelyssä. Härkäpapu sitoo typpeä maahan, mutta sitten täysin toinen kysymys on se, että onko se typpi siellä kasvien käytössä silloin kun kasvi sitä tarvitsee, tai onko sitä silloin liikaa, kun kasvi ei enää tarvitse.

Kuten hän itse kertoi, esimerkiksi typpilannoitus härkäpavulla on melkoista lottoa, sillä me emme voi etukäteen tietää sitä, että mikä määrä typpeä peltoon kertyy, eli luomuviljelijä on oikeassa, mutta lukijalle pitää selvittää, että mitä tuo 30-80 kiloa peltoon kertyvää typpeä tarkoittaa käytännössä. Jos kasvi tarvitsee 60 kiloa, 30 kiloa on aivan liian vähän. Jos 30 kiloa, niin 80 kiloa on aivan liikaa.

Lannoituksesta lisää täältä, jos se kiinnostaa.  Mutta varoituksen sana, linkki sisältää oikeaa, tutkittua tietoa, ei pelkkiä mielipiteitä yhdeltä ihmiseltä. "Suunnittele lannoitus huolella" sisältää myös hyvää oikeaa tietoa samalta sivustolta.

- Eli ensi vuonna ei tarvitse lannoittaa.

Miten Juuso Joona aikoo saada fosforin ja kaliumin peltoonsa? Taikomalla? Vai pitäisikö kuitenkin hieman lannoittaa, sillä jos ei lannoiteta, eli ei palauteta kasvien mukana poistuvia ravinteita takaisin maaperään, puhutaan silloin ryöstöviljelystä, eli maaperä köyhtyy. Asiasta kirjoitin täällä.

Kun peltoa on lannoitettu vuosikymmeniä ja maa-aines on yhtä kemikaalisekoitusta, se saadaan vielä luonnonmukaiseksi. Tosin se vaatii paljon työtä ja aikaa.

Että oikein kemikaalisekoitusta! Todellako, Juuso Joona? Mitä sanoo meille MTT:n tutkimus:

MTT - luomuviljelyn ja tavanomaisen viljelyn vaikutukset maaperään 

Sivu 75, johtopäätökset:

Luonnonmukaisesti ja tavanomaisesti viljellyt peltolohkot eivät eronneet selkeästi toisistaan maan kemiallisten, biologisten tai fysikaalisten ominaisuuksien suhteen.

Esimerkiksi luomulohkoja oli viljelty luomusti jo yli 20 vuotta, eivätkä ne eronneet mitenkään ihmeellisesti tavanomaisista lohkoista, vaan erot määräytyivät itse lohkojen ominaisuuksista, ei suinkaan viljelytavasta.

Sitten tietenkin pitää kysyä, että jos Juuso Joona sai omasta pellostaan kemikaalisekoitusta ennen luomua, niin mikä hänen ammattitaitonsa mahtoi silloin olla ja toivottavasti hän ei ole nauttinut ympäristötukia samaan aikaan.

- Se on pitkä prosessi. Hyvä lähtökohta on panna maan rakenne kuntoon ja aloittaa viljelykierto, neuvoo Joona.

MTT:n tutkimuksissa yli 20 vuotta luomussa ei aiheuttanut näkyviä muutoksia, niin osaisiko Juuso Joona kertoa, että kuinka monta vuosikymmentä pitää malttaa odottaa luomun ihmeitätekeviä vaikutuksia?

Luonnonmukainen viljely vaatii Joonan mukaan hieman rämäpäisyyttä ja rohkeutta alkaa kokeilla uusia asioita. Myös viljelyneuvonnan kautta pitäisi saada enemmän tukea ja tietoa luonnonmukaisesta viljelystä.

Luomun sisälle päästään siis yrityksen ja erehdyksen kautta? Eikö se ole aika kivulias tie oppia uusia asioita?