Luomubroileri eli turhan elämän

Ilkka Alarotu, S-ryhmän päivittäistavarakaupan valikoimajohtaja, kertoo S-ryhmän blogissa luomubroilerikokeilun onnistumisesta:

Työtä luomulihavalikoiman eteen – näin luomubroilerikokeilu onnistui

 

Lähdimme jo suunniteltaessa siitä, että kokeilu on meille tappiollinen.

Tätä minä ihmettelen, että miksi ihmeessä lähdettiin näin negatiivisella mielialalla myymään trendikkäiden urbaani-ihmisten hittituotetta, joka myy kuin häkä ja myynti lisääntyy vuosi vuodelta tähtitieteellisiä summia?

Onko olemassa kuitenkin realismi ja se, mitä halutaan luomuhuumasta kertoa ulospäin?

Tiedetään, että luomun myynti on kokonaisuudessaan minimaalista ja sellaisena se tulee pysymäänkin, mutta on pakko luoda sellaista mielialaa, että kaikki ovat innoissaan luomusta ja ostavat luomua, niin osta ihmeessä sinäkin!

Erityisesti rintaleikkeiden myynti oli kuitenkin pettymys. Jopa puolet tuotteista jäi myymättä ja meni hävikkiin. Edullisemmat koivet ja siivet myivät paremmin. Ja selvää on, että marinoituna kuluttajat eivät luomubroileriaan halua.

Kuinka paljon paremmin, niin sitäpä ei kerrota.

Kokonaisuudessaan tämä onneton luomukokeilu oli siis sekä ympäristön että eläimien kannalta hyvin murheellinen.

Maapallon resursseja käytettiin aivan turhaan ja eläimet kuolivat täysin turhaan, kun kovin harva innostui kyseistä onnellisena teurastettua luomua sitten lopulta ostamaan.

Mutta jostain syystä urbaani kansalainen, joka pitää itseään jopa ekologisena, on kokeilusta hyvin innoissaan, että olipas kiva, kun kokeiltiin luomubroileria, vaikka suurin osa eläimistä eli lyhyen ja sen lisäksi turhan elämän, kun kukaan ei sitten syötäväksi kasvatettua eläintä lopulta syönyt.

Nykyiset luomusäännöstöt ja kokeiluluontoinen toiminta synnyttävät koko toimintaketjulle liian korkeat kustannukset.

Eli luomusäännöistä pitäisi luopua tai niistä pitäisi joustaa, mutta suuri ostava yleisö pitäisi saada edelleen uskomaan, että kyse on siitä tarkkaan säännellystä ja tarkkaan valvotusta luomusta, niinkö?

Eikös juuri ne nykyiset säännöt tehneet luomusta luomua ja ne takaavat kaikkea ihanaa, mutta ne koetaankin luomun taakaksi, joista pitäisi päästä eroon?

Miten luomu sitten enää eroaisi tavanomaisesta tuotannosta?

Luomukeskustelussa ihmettelen erityisesti sitä, että tavanomaisen tuotannon menetelmin tuotetun ruuan halpaa hintaa luomuihminen muistaa kauhistella kauhistelemasta päästy ja sitä, kuinka se on merkki kaikesta pahuudesta mitä ikinä voi kuvitella. Mutta kun luomuihminen pääsee seuraavaan lauseeseen, hän on jo autuaasti unohtanut kaiken edellä kauhistellun ja sen sijaan hän alkaa tuottaa tarinaa siitä, kuinka luomun hinta on painettava niin alas, että kuluttaja alkaa sitä ostaa.