Väärennettyä luomua

Postasin jo aiemmin Euroopan suuresta luomupetoksesta, joka tosin Suomessa pääsi b-luokan miniuutiseksi, mutta asiaa ovat näköjään pohtineet muutkin, eli lähinnä ravintoloitsijat.

Heidän tietenkin kannattaakin pohtia, kun joutuvat omilla rahoilla pelaamaan, eikä veronmaksaja maksa ravintoloitsijan asiakkaalle tarjoamia ruokia, joten tässäpä uutinen aiheesta:

”Ulkomainen luomu on kysymysmerkki” - Ravintoloiden vaikea selvittää

 

 Ravintolan on vaikea varmistaa, ovatko ulkomaiset luomuna myydyt elintarvikkeet todella luomua.

Onneksi ravintoloitsijat, kun omalla rahallaan joutuvat pelaamaan, kykenevät näkemään mainoksien läpi, vaikka tämän väitteen ei pitäisi olla totta missään tilanteessa, jos lukee luomuliiton mainoksia.

Luomuleima on mainosten mukaan täydellinen tae siitä, että kasvi tai eläin on kasvatettu juuri määrättyjen luomusääntöjen mukaan, joita vielä valvotaan oikein tehokkaasti, mutta kuten luomulakon lukijat jo tietävätkin, mainokset ovat mainoksia myös luomupuolella.

- Sen (luomutuotteiden) sisällä tapahtuu tällä hetkellä niin paljon väärennöksiä, että ei voi tietää, mikä on luomua, Linnamäki sanoi ohjelmassa.

Aittoniemen mukaan se pitää paikkansa etenkin ulkomaisten tuotteiden kohdalla.

Ja mikäs ihme tekee sen, että siihen voisi luottaa meillä? Tarkastaja käy noin yhden kerran vuodessa katsomassa tilalla, että kaikki on kunnossa ja  jonka tarkastuksen ilmoittaa hyvissä ajoin, niin miten ihmeessä taas kotimainen sitten eroaisi ulkomaisesta?

Ja kuten luomulakon lukijat jo entuudestaan tietävät, niin jokaisen maan kansalaiset pitävät juuri oman maansa luomua luotettavana, mutta eivät muiden maiden luomua, kuten vaikkapa Euroopassa ajatellaan Suomen löperöstä luomuvalvonnasta, vanhan uutisen sanoin:

Lähes kaikissa muissa Euroopan maissa on käytössä EU-säädöksiä tiukemmat luomuvaatimukset. Leppäkerttu vastaa tähän haasteeseen Suomessa. Uudet tuotantovaatimukset on laadittu kansainvälisen luomujärjestöjen kattojärjestön IFOAMin vaatimusten mukaisesti.

Myös luomuruuan vienti voisi helpottua tiukempien sääntöjen ja valvonnan myötä. Tuottajajärjestö MTK:n luomuvaliokunnan puheenjohtaja Arto Hanelius totesi maanantaina Maaseudun Tulevaisuudessa, että Suomeen tarvittaisiin tiukempaa tarkastusjärjestelmää.

Hänen mukaansa eurooppalaiset kuluttajat pitävät Suomen luomulainsäädäntöä liian löysänä, koska se on EU:n minimitasoa. Muualla on käytössä yksityiset tarkastusjärjestelmät, joilla usein on myös lainsäädäntöä tiukemmat vaatimukset.

Joten nyt tietenkin tarvittaisiin jonkinlainen looginen aasinsilta sille ajatukselle, että suomalainen luomu edes jotenkin eroaisi Suomen rajojen ulkopuolella tuotetusta, ja suomalainen luomu olisi enemmän luotettavaa kuin ulkomainen, jos kerran Suomen rajojen ulkopuolella ei luoteta Suomen luomuun ja taas Suomen sisällä ei luoteta muualla tuotettuun luomuun.

Joten kuka luottaa ja kehen ja onko edes yhtä pientä syytä törsätä rahojaan luomutuotteisiin, josta ei edes pysty sanomaan, että onko se luomua nähnytkään?

Syynä voi kuitenkin olla se, että alkuperää on vaikea selvittää. Käytännössä ravintoloitsija joutuu Aittoniemen mukaan luottamaan tuotteiden toimittajan esittämiin sertifikaatteihin.

Ja pitää luottaa myös kauniisiin tarinoihin, joiden mukaan oikean tuotteen voi kuulemma tunnistaa, juuri tulleen radio-ohjelman mukaan. Jos myyjä kertoo sinulle silmät kostuttavan tarinan onnellisen luomutomaatin käsittämättömän suuresta seikkailusta patagonialaiselta tilalta kylmään Suomeen, on sen tomaatin pakko olla luomua, vai miten se menikään?

Minusta vain tuntuu siltä, että niitä onnellisen kasvin/eläimen tarinoita on vielä helpompi saada aikaiseksi kuin sertifikaatteja, kun sertifikaattiin tarvitaan kuitenkin hyvä printteri ja tietokone. Tarinaan tarvitaan vain vilkas mielikuvitus ja pientä tarinaniskennän taitoa.

Luomutuote on usein kalliimpi kuin tavallinen vastaava tuote, mikä houkuttelee väärennöksiin. 

- Mitä korkeampi hinta, sen houkuttelevampi väärennettävä, Aittoniemi toteaa.

Näinpä se on. Kun ei ole mitään muuta kuin vain hinta erona, niin väärentäminen on helppoa kuin heinänteko. Makua on hankala väärentää ja hankala on väärentää laatua halvalla, tavanomaista korkeampaa laadukkuutta, mutta kun sitä ei ole, vaan on pelkkä korkea hinta, niin väärentäjälle avautuvat helpot bisnekset.