Ulkokanojen munat pian kaupoissa
Suomen ensimmäiset ulkokanojen munat ovat pian kaupoissa. Munat ovat peräisin somerolaiselta Vaahteramäen tilalta, jossa kanat käyskentelevät pakkasillakin ulkoilemassa.
Maailmalta tutut free range -munat tulevat Suomessa kauppojen hyllyille helmikuun alussa.
Jälleen uusi termi (free range) sotkemaan jo entisestäänkin eksyksissä olevien kuluttajien mieliä, mutta tämä taitaa olla kuitenkin jotain muuta kuin luomutuotannon säännöin toteutettavaa, sillä uutisen loppupuolella sanotaan näin:
Ulkokanojen kananmunat tarjoavat uuden vaihtoehdon vihreämpiä arvoja hakeville ja tulevat sijoittumaan hinnan osalta vapaan kanan- ja luomukananmunien välimaastoon. Luomutuotannon ja ulkokanojen erot löytyvät muun muassa ruokinnasta.
Ulkokanat syövät perinteistä, viljapohjaista rehua ja saavat päivittäin valita, viettävätkö aikansa kanalan hämärässä vai ulkona päivänpaisteessa.
Eli eläimiä ei tarvitse kiusata luomutuotannon ihmeellisyyksillä, esimerkiksi homeopatialla ja niiden terveydestä tullaan pitämään parempaa huolta esimerkiksi loisten osalta, joten tuohan on oikein kannatettavaa toimintaa ja kuluttajat päättävät, että onko tarvetta lisätuotannolle.
Lisäksi ruokinnan ongelmat poistuvat luomusääntöjen puutteesta johtuen, niin varmaan tuottajallakin on helpompaa, kun eläimet eivät kärsi milloin mistäkin puutoksesta, kuten luomutuotannossa on kanojen kanssa vaikeuksia ollut.
6 kommenttia:
Missähän kulkee lemmikin ja tuotantoeläimen raja? Montakohan munaa vuodessa tuottaa kana, joka saa vapaasti käyskennellä ulkona. Valon (kasvava) saanti kun ratkaisee paljon kanan muninnassa.
Jos muninta% on huono, menee munakiloa kohden paaaaljon rehua ja homma ei ole enää oikein eettistäkään. Vrt Uusi Mustassa pohdinta(ni) koiranpidosta:
"Enemmänkin on julkisuudessa pohdittu LEMMIKKIeläinten merkitystä nälän lisääjänä. Iso koira kun syö lihaa enemmän kuin keskivertoihminen. Ja siten kuluttaa pellon satoa arviolta 2-4 vegaani-ihmisen verran. Voisiko jopa päätellä, että aiheuttaa 2-4 ihmisen nälkäkuoleman... jos jatkan täällä lukemaani ajattelua, että nälässä on kyse siitä, että ruoka on vain väärässä osoitteessa.
... ja oma lukunsa ovat mm. harrastuksen vuoksi pidettävät hevoset. Onkohan tämän palstan ylläpitäjillä tai lukijoilla mielipidettä tähän? Siis: onko eettisesti oikein pitää lemmikkieläimiä ja harrastushevosia?"
MUTTA eipä aina jaksa/viitsi/halua aatella...
Matti
Terve.
Googlailin tässä kanalastani tehtyjä juttuja ja silmiini osui tämä blogi. Olet ymmärtänyt aivan oikein: Ei luomun rajoituksia. Ainoat rajoitukset ja määräykset koskevat kanojen tilavaatimuksia sisällä ja ulkona sekä ulkoiluMAHDOLLISUUDEN (ei pakon) tarjoamista päivittäin.
Munintaprosenteissa ei ainakaan Ruotsissa yhtä pohjoisessa, kuin me olemme ole havaittu mitään putoamisia kesän koittaessa ja valon lisääntyessä.
Mielenkiintoinen kommentti: "homma ei ole oikein eettistäkään" Miten niin? Mihin se etiikka tässä kohtaa hukkuu? Ei sen kanan pakko ole ulos mennä, jos ei huvita.
Terveisin
Mikko Välttilä Vaahteramäen tilalta
Etiikka liittyi siihen, että joskus eläimet (koirat mm) syövät samaa kuin ihminen tai ainakin pellon satoa... eikä tuota ihmiselle syötävää. Ja kymmeniätuhansia ihmisiä kuolee päivittäin nälkään.
Matti
ks LINKIT
esim:
Suomen Siipikarjaliitossa päättyi 2002 maa- ja metsätalousministeriön rahoittama Luomu- ja lattiakanalahanke, jonka tarkoituksena oli selvittää käytännön tiloilta hankitun aineiston avulla, mitkä tekijät heikentävät luomutuotannossa saatuja munintatuloksia suhteessa tavanomaiseen lattiatuotantoon. Varmojen johtopäätösten tekoa rajoittaa kuitenkin aineiston pienuus: tuotantoseuranta-aineistoa oli kuudesta luomukanaerästä (500- 3500 kanaa) ja kuudesta tavanomaisesta (1600-6000 kanaa), kaiken kaikkiaan kanaloita oli hankkeessa mukana 22.
Lattiatuotannossa on mahdollista onnistua ja saavuttaa hyviä tuloksia. Jo tavanomaisessa lattiatuotannossa on kuitenkin monia ongelmia, jotka luomutuotannossa vielä korostuvat. Tulosten vaihtelu eri kanaerien välillä jopa samalla tilalla on tyypillistä.
Hankkeen tuloksia tarkastellessa löytyi muutamia tekijöitä, joissa luomukanaloissa ongelmia herkimmin syntyy – niiden korjaaminen luomutuotannon ehtojen puitteissa ei aina ole edes mahdollista.
Ulkokasvatusasiaa on myös TÄÄLLÄ
Matti
No niin.
Tapanani ei ole yleensä lähteä järmäämään asioista netissä, mutta nyt pitää tehdä poikkeus.
Free range -tuotanto ainakin Suomessa toteutetaan niin, että eläimet (tässä tapauksessa kanat) saavat viettää aikaansa ulkona mikäli niin valitsevat, mutta esim. yönsä ne viettävät sisällä.
Virikepienryhmäkanala/lattiakanala/ulkokanala/luomukanala -jako tarkoittaa suurinpiirtein seuraavaa:
Virikepienryhmässä kanat ovat häkissä, jossa kanoja on kuutisenkymmentä. Virikkeet ovat käytännössä olemattomat, mutta koko pinta-ala ei ole verkkopohjaista.
Lattiakanalassa kanat liikkuvat vapaasti hallin sisällä ja osa lattiasta on kuivitettua.
Ulkokanalassa kuten edellä, mutta tarjolla on myös mahdollisuus ulkoilla päivittäin.
Luomu kuten edellä, mutta ruuaksi saa tarjota vain luomutuotettua rehua, eikä talvisaikaan tarvitse päästää kanoja ulos.
Yhteenvetona: Jos haluaa tarjota eläimelle mahdollisimman hyvät oltavat, sen pitää päästä ulkoilemaan päivittäin. Luomun ongelma on rehun saatavuus ja laatu. Itse en uskaltanut lähteä luomulinjalle koska en pysty olemaan varma, että saan aina hankittua eläimille parasta mahdollista luomurehua ja silloin eläimen hyvinvointi ei olisi parasta mahdollista.
Jos ajatellaan ilmastopoliittisesti, niin kaikkien ihmisten pitäisi olla kasvissyöjiä tai ainakin eläinproteiinin pitäisi olla kerätty luonnosta. Kaikki eläintuotanto ihmisen ruoaksi pitäisi siis kieltää. Mukaanlukien maito ja munat.
Näin en kuitenkaan näe käyvän lähitulevaisuudessa, joten silloin pitäisi löytää tapa tuottaa eläinproteiinia niin, että yhdistetään maksimaalinen tehokkuus ja tuotantoeläinten hyvinvointi. Mielestäni free range tekee juuri näin. Ne eroavaisuudet, mitä tehokkuudessa on huomattu tutkimuksissa ovat oikeasti melko pieniä. Suuri osa johtuu siitä, että häkkituotanto on helpompaa. Kanat munivat ja munivat ja pieleenmenemisen mahdollisuudet on minimoitu rakenteilla.
Lattia- free range- ja luomutuotannossa päästään kyllä ihan samoihin tuloksiin, mutta silloin homma vaatii keskittymistä ja huolenpitoa, ennakoivaa puuttumista ongelmiin ja "kanasilmää". (=kykyä nähdä kanoista, mistä mikäkin asia ja ongelma johtuu ja miten asiat voisi tehdä paremmin)
Minun näkemykseni mukaan luomun ongelmana on "viherpiiperrys" ja "koppakuoriaisten paimentaminen". Periaatteessa luomupellon saa kasvamaan aivan yhtä suuria satoja, kuin "tehotuotannossa" olevan. Luomun säädökset vain kieltävät hirmuisen kasan keinoja. Esimerkiksi luomussa on pakko pitää peltoja nurmella tietty osuus ajasta, vaikkei sille heinälle sitten olisi mitään käyttöä. Lannoittamisesta on myös tehty hirvittävän vaikeaa. Omana mielipiteenäni sanoisin, että luomusäädöksiä pitäisi saada tekemään ihmiset, joiden suurin murhe on maailman ruoan riittävyys yhdistettynä maapallon kestokykyyn, eikä se, että "olisipas kivaa, jos voisi katsella kauniita niittyjä ja sitten syödä ihan ihqun puhdasta leipää"
Sitä leipää ei vaan riittäisi kaikille. Eikä porkkanoita.
Apilasta ihminen ei tule ravituksi.
Lähetä kommentti