Maksimaalinen voiton tavoittelu

Kaikessa keskustelussa ja argumentoinnissa on nykyisin paljon "ässiä", joilla keskustelu voidaan pysäyttää alkuunsa tai ainakin torpata tehokkaasti kaikki vastaväitteet. Aikaisemmin keskustelija veti esiin nk. natsikortin, jolla mikä tahansa perustelu pystyttiin ampumaan alas ja natsikortin käyttäjän kanta voitti. Sittemmin tilanne muuttui niin, että natsikortin käyttäjä katsottiin väittelyn hävinneeksi osapuoleksi.

Nyt natsikortin tilalle on tullut uusi kortteja ja yksi niistä kuuluu otsikon tavoin, eli kun ei enää mitään muuta keksitä, toisen perusteet ammutaan alas sillä, että toinen keskustelija kannattaa maksimaalista voiton tavoittelua tai hänen edustamansa asia.

Tämä on hiipinyt myös salakavalasti ravinnosta ja vaikkapa terveydestä keskusteltaessa mukaan kuvioihin, eli kaikkea sitä mistä ei itse pidä, voi kätevästi torpata siten, että se on maksimaalista voiton tavoittelua, eli edustaa kaikkea pahuutta ja ikävää.

Kapitalismiin perustuvassa ruokakulttuurissamme on se ero kaikkiin aikaisempiin ruokakulttuureihin nähden, että sen ensisijaisena päämääränä on maksimaalinen voiton tavoittelu. Sellainen kulkee harvoin käsi kädessä kuluttajan kannalta kaikkein optimaalisimman tuloksen kanssa.

"Ei firmaa X kiinnosta mikään muu kuin maksimaalinen voiton tavoittelu", on se vihonviimeinen oljenkorsi, johon keskustelut aina pysähtyvät.

Kuluttajan pitäisi suosia luomua, koska kaikki muu kaupassa oleva on yhtiöiltä, joita kiinnostaa vain maksimaalinen voiton tavoittelu.

Tämä on siinä mielessä jo hyvin omituinen argumentti, koska se luomu tulee aivan samoilta toimijoilta, kuin se tavanomainen ruoka ilman luomuleimaa, joten miten ihmeessä se luomun myyminen ei sitten ole maksimaalista voiton tavoittelua?

Kuten jo aiemmin postasin, niin esimerkiksi Yhdysvalloissa lähes kaikki luomu tulee niiltä samoilta pepsicompanyiltä ja unilevereiltä kuin mikä tahansa muukin tuote ja sama meno on siirtymässä meillekin.

Valio ja Arla ovat ilkeitä ja ikäviä, maksimaalista voittoa tavoittelevia yrityksiä, jotka tuottavat meille elintarvikkeita, joiden ainoaa tarkoitus on rikastuttaa rikkaita hieman lisää ja siksi pitäisi suosia luomua, mutta kun menet kauppaan, niin ne luomuversiot tulevat lähes kaikki joko Valiolta tai Arlalta.

Ja mitä ihmettä se maksimaalinen voiton tavoittelu edes tarkoittaa? Onko joku kuullut minimaalisesta voiton tavoittelusta, tai normaalista voiton tavoittelusta, tai mitä ylipäänsä on normaali voitontavoittelu?

Jokaisen kaupallisen yrityksen tehtävänä on tuottaa omistajilleen voittoa.

Onko meillä esimerkkejä siitä, että jokin yritys jättää ilmaa koneistoonsa, että se ei tuottaisi niin paljon voittoa kuin olisi mahdollista, vai mistä on kysymys?

Palkkaako jokin yritys varastoonsa ylimääräisiä varastomiehiä seisoskelemaan, että se ei tuottaisi maksimaalista voittoa omistajilleen?

Koettaako luomuun painottava ravintola kenties tehdä tarkoituksella vähemmän voittoa kuin aivan tavanomaisista aineksista ruokaa tekevä ravintola ja luomuravintola on sitä kautta puhtoisempi liiketaloudellinen yritys, vai mitä se tarkoittaa, että ei haluta tehdä niin paljon rahaa kuin se on vain mahdollista?

Käyttääkö luomuviljelijä vähemmän siemeniä hehtaarille, jotta hänen luomupeltonsa ei vain vahingossakaan tuottaisi sellaista määrää viljaa, joka sen pellon olisi mahdollista tulevana satokautena tuottaa, vai mistä tässä maksimaalisessa/normaalissa/minimaalisessa voiton tavoittelussa on oikein kysymys?

Myykö luomuviljelijä viljansa silloin, kun viljan hinta on alimmillaan, jotta häntä ei vain voisi syyttää maksimaalisesta voiton tavoittelusta, vai pitääkö hän kenties viljaansa vakan alla siihen asti, kun ajattelee, että viljan hinta ei enää voi paljoa nousta tai kääntyy kenties laskuun?

Kun vaikkapa kivikauden metsästäjät saivat ajattua jonkin eläinlauman loukkuun, niin päästivätkö he jostain kumman syystä osan eläimistä jatkamaan elämäänsä, koska eivät halunneet ikävää maksimaalista saaliin tavoittelua ja päättivätkin olla nälässä seuraavat kuukaudet tai talven, jotta omatunto olisi hiukan puhtaampi kuin aikaisemmin?

Voiton tavoittelu vain taitaa olla jokaisen yrityksen päätehtävä ja niillä noin yleisesti ei ole mitään muuta tehtävää.

Ajatteleeko joku todellakin niin, että tavallinen mansikkatila palkkaa kesällä juuri sen verran poimijoita töihin, jotta mansikat saadaan satokaudelta myyntiin mahdollisimman tehokkaasti ja luomutila palkkaa tarpeeseen nähden + 20 % enemmän ihan vain sen takia, että sitä tilaa ei kiinnosta maksimoida voittojaan, vai miten tämä ihmeellinen logiikka saadaan toimimaan?

Jos jokin yritys huomaa, että se kykenee toimimaan 15 % pienemmällä henkilömäärällä, niin se taatusti vähentää väkeään 15 %, vaikka sen yrityksen etuliitteenä on luomu, bio tai eko.

Kosmetiikkateollisuus on kuulemma paha ja ikävä teollisuuden ala, joka tuuppaa tuotteisiin kauhistuttavia myrkkyjä, jotka sairastuttavat asiakkaansa ja kuitenkin samaan aikaan heitä syytetään maksimaalisesta voiton tavoittelusta, niin eikös nuo ole vähän keskenään ristiriitaisia väitteitä, sillä ei kai maksimaalista voiton tavoittelua saada aikaan kuolleilla tai sairastuneilla asiakkailla?

Ja miten luonnonkosmetiikka-ala sitten koettaa välttää voittoja, jos heidän tavoitteenaan ei ole maksimaaliset voitot?

No tekemällä ala-arvoisia tuotteita, joita kukaan ei halua, tai ei halua toista kertaa, on tietenkin paras keino, mutta mitä muita järkeviä selityksiä olisi sille, että jokin kaupallinen yritys ei koeta repiä markkinoilta rahaa niin paljon kuin se on mahdollista?