Ekokuluttamisella nostetaan omaa statusta

Nyt on sitten kotimaisella väitöskirjalla varmistettu se, mikä on ollut Luomulakon lukijoille tuttua jo muualta:

Ekokuluttamisella yritetään nostaa omaa statusta

 

Ekotuotteita, kuten luomua tai lähiruokaa ostamalla kuluttaja pyrkii nostamaan omaa statustaan, väittää ekokuluttamisesta väitöskirjaa tekevä Outi Lundahl (KM). Itsestä luodaan kuvaa vastuullisena, epäitsekkäänä, varakkaana tai trendikkäänä kuluttajana.

Tietenkin se kuva, joka halutaan antaa, perustuu siihen, että mitä mielikuvia kyseisistä tuotteista on luotu, eikä niinkään siihen, mitä ne tuotteet ovat todellisuudessa.

Kuten uusimmat tieteelliset tutkimukset kertoivat Stanfordista sekä Oxfordista, niin luomun hyödyt luonnolle sekä kuluttajalle ovat sangen pitkälle kuluttajan uskon ja mielikuvien varassa, ei niinkään todellisen tiedon.

Mutta sellaisia ne trendit tuppaavat olla. Ne perustuvat mielikuville ja kun mielikuva romahtaa, sekä trendi kuihtuu, äkkiäkös keksitään uusi.

Tässäpä aiheitta sivuava uutinen ja kun tämä saadaan otsikoihin, niin mitäpä tapahtuu:

Vaihtoehto lihaverolle

 

Vero ei auta luomua

 – Metaanipäästöjen käyttö laskuperusteena rankaisisi helposti myös luomutuotantoa, missä kasvihuonekaasupäästöt ovat usein tavanomaista tuotantoa suuremmat johtuen alhaisemmasta keskimääräisestä tuotostasosta ja sen seurauksena tarvittavasta suuremmasta peltopinta-alasta. 

Takaisin Ylen uutiseen:

Lundahlin mukaan statushakuisia kuluttajia on kahdenlaisia. Toisille ekotuotteisiin liittyvä ajatus vastuullisesta kuluttamisesta on läheinen ja tärkeä asia. Heidän statushakuisuutensa painottuu tiedollisiin asioihin eli he pyrkivät valistamaan muita.

Ja sitten olisi tärkeää, että se ajatus vastuullisesta kuluttamisesta perustuisi tiedettyihin tosiasioihin, eikä suinkaan median hakkaamiin iskulauseisiin. Sillä mikäli ns. tiedostavan kuluttajan ajatus omasta vastuullisesta käytöksestä ei perustu tosiasioihin, hän taitaa olla automaattisesti seuraavan ryhmän jäsen:

Toiset ekokuluttajat puolestaan lähtevät helposti mukaan ekotrendeihin, ja tätä kautta he näyttäytyvät muille trendikkäinä, varakkaina, koulutettuina ja empaattisina.

Mutta tämähän sanotaankin jo seuraavassa lausessa:

Kauppatieteiden maisterin Outi Lundahlin mukaan ekokuluttamisen statushakuisuus on yleistynyt. Esimerkiksi media antaa kuvan, että vastuullisuus on nyt todella trendikästä ja kaikkien pitäisi lähteä siihen mukaan.

Luomun ekologisuus perustuu lähinnä median rummuttamaan kuvaan, eikä suinkaan tieteellisiin tosiasioihin. Ei maatalous ole mitään jumaliin perustuvaa uskontoa, josta ei saa eksaktia dataa ulos, vaan kyllä se on aivan samalla tavoin tutkittavissa kuin mikä tahansa muukin konkreettinen asia, mutta nämä laajat kirjallisuuskatsaukset, joita ovat laatineet laadukkaat opinahjot, eivät jostain syystä kelpaa luomuliittojen sivuille kertomaan luomun todellisuudesta.

Esimerkiksi jos joku on luomutuote, se ei välttämättä takaa, että se olisi vastuullisempaa. Lisäksi ns. vastuullinen kuluttaminen helposti oikeuttaa ostamaan lisää, kun hankitaan kaikki ekotuotteet.

- Oikeasti vastuullisempaa voisikin olla se, että kulutetaan vähemmän ja vain sen verran, mikä on tarpeellista, Lundahl sanoo.

- Lähellä tuotettu luomu on varmasti ekologisempaa, mutta sitten voidaan joitakin luomutuotteita tuoda tosi kaukaakin, ja sitten pitäisi katsoa kaikkia niitä kustannuksia, joita se aiheuttaa.

Miksi lähellä tuotettu luomu olisi yhtään sen ekologisempaa kuin kaukana tuotettu luomu?

Kummassakin tapauksessa maa-alaa tuhraantuu enemmän romahtaneiden satojen muodossa ja niin edelleen?

Lähellä tehokkaasti tuotettu ruoka on ekologista, mutta tehoton luomupuuhastelu on epäekologista niin lähellä kuin kaukanakin, jos vertaamme sitä järkevään tuotantoon.

Vastuullisilla valinnoilla mielellään pröystäillään

Niinpä niin. Kun jokainen putkimies ajaa nykyään Audilla, eikä eilisen päivän luksustuotteet enää erota rahvasta rikkaasta, pitää viiva vetää johonkin muualle ja sitten vain odotellaan sitä, että koska vähemmän köyhällä on varaa pistää tomaattikiloon 12 euroa ja kun se päivä koittaa, vauras keksii taas jotain muuta.

Näin ne trendit kiertävät aikansa ja kun entinen kuihtuu, joku keksii kyllä uuden ja sille luodaan niin tarjonta kuin kysyntä.