Luomukinkkua pöytään!

Taas on se aika vuodesta, kun huikean kallista luomukinkkua saa naurettavan halpaan hintaan kauppojen alelaareista, vaikka niitä ei edes pitänyt riittää kaikille.

Paikallisen Prisman alelaari oli pullollaan luomukinkkuja, kuten ennen jouluakin se oli pullollaan luomukinkkuja, mutta hinta oli tipahtanut 17.90 kilohinnasta 7.90 kilohintaan. Eli nyt seitsemän kiloa luomukinkkua maksaisi enää 55 euroa, kun ennen joulua se maksoi 125 euroa.

Kenen syyksi pannaan luomukinkkujen riittävyys kaupoissa? Median, joka toitotti kinkkujen riittämättömyyttä kuluttajille vai kuluttajien, jotka uskoivat median ilmoitusta siitä, että luomukinkkuja ei riitä kaikille? Kuluttajia jo muutenkin pidetään tyhminä tai saamattomina vätyksinä luomutoimijoiden suunnalta, niin josko laitetaan luomukinkkujen riittävyys kuluttajien saamattomuuden piikkiin, sekä typeryyteen uskoa kaikki, mitä mediassa ilmoitetaan.

Joten luomuväen pitäisi kyllästää seuraavan joulun alla media ilmoituksilla, että luomukinkkuja taatusti riittää kaikille halukkaille, aivan kuten joka vuosi on riittänyt, niin josko silloin ihmiset lähtisivät niitä innoikkaina etsimään, kun tietäisivät, että kauppias tarjoaa luomukinkun eikä "ei oota", kuten nyt media on antanut ymmärtää.

Asiaa käsittelee myös Tuottava Maa keskustelussaan ja jopa luomumyynnin kulta-alueella pääkaupunkiseudulla luomukinkkuja on runsaasti alelaareissa kuluttajien joulun jälkeistä kinkunnälkää helpottamassa.

Joulun juttupaketti!

Luomulakko viettää pyhien alla hiljaisempaa aikaa, joten on aika tarjota lukijoilleni pieni joulupaketti pitkien hiljaisten päivien ratoksi.

Luomulakko ei suinkaan ole ainoa luomukriittinen taho Suomessa, vaan esimerkiksi Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa-Turvattu Luonto ry on tuottanut hyvin kattavan paketin tietoa tuottavasta maataloudesta, joten sieltä saa hyvin painavaa faktoin perusteltua tietoa luomutuotannosta, joka ei ole sieltä tuottavimmasta päästä.

Yhdistyksen sivuston keskustelupalstalla riittää lukemista vaikka viikoiksi, mutta eräs tuore aihe kannattaa ottaa käsittelyyn ensin, nimittäin luomun satoisuus.

Maaseudun tulevaisuus julkaisi Maaseudun tiede -liitteessä tietoja luomun ja tavanomaisen sadoista ja seuraavan linkin takaa pääsee suoraan asiaan:

Vs: Luomun ja tehotuotannon hyötysuhteesta

 

Luomun ja luonnonmukaisuuden ihannointi kuuluu vahvasti myös erilaisiin lääketieteen ulkopuolella huuheltaviin vaihtoehtohoitoihin ja muuhun vastaavaan huuhaahan ja Roskatiede-blogi on kirjoittanut asiasta muutaman oivallisen blogauksen:

Perusta oma, uusi vaihtoehtohoito – rikastu näillä ohjeilla

 

Jokaisen luomuihmisen terveyspankista löytyy elävän veren analyysi, josta tarjolla mittava faktapaketti:

Happy pH, ei niin onnellista elävän veren kuvausta ja pH-hoitoa

 

Jokainen lienee lukenut paljon juttuja siitä, kuinka voi elää sairastumatta, kun vain syö oikein (lue:luomua) ja pitää luonnonmukaisuuden jumalat tyytyväisinä ympäröimällä itsensä erilaisista henkisyyden kaupoista ostamillaan luonnonmukaisilla kulutustarvikkeilla.

Mediuutiset tarjoaa tällaisesta hienon kirjoituksen, jossa on päästy asian kaupalliseen ytimeen:

Hyvinvoinnista terveysterrorismiin

Terveysterroristit ovat usein terveitä ja hyväkuntoisia nuoria aikuisia, joiden lähisuvussa ei esiinny juurikaan sairauksia. He ovat ravintotietoisia ja suhtautuvat fanaattisesti ruokaan. Erilaiset dieetit ovat heidän uskontonsa, ja he tekevät niiden puolesta aggressiivista käännytystyötä. He jaottelevat ravintoaineet usein sallittuihin ja kiellettyihin. Itseoppineet gurut pitävät ravitsemusaiheisia blogeja, kirjoittavat kirjoja ja artikkeleita, kiertävät luennoimassa terveydestä ja myyvät samalla tuotteitaan tai palveluitaan. 

Ilmeisesti myynninedistämistarkoituksiin on kehitetty salaliittoteorioita, joiden mukaan nykyisten ravitsemussuositusten taustalla on elintarviketeollisuus ja lääketiedettä ohjaavat vain lääketeollisuuden intressit. Monissa kuntoilu-, fitness- ja naistenlehdissä alkaa olla yhä enemmän näiden gurujen ravintojuttuja, joista osa kuitenkin paljastuu kirjoitetuksi ilman perustietoa ihmisen ravitsemusfysiologiasta.

Ja tässäpä vielä pieni ajatus siitä, että kaikessa kannattaa pitää kohtuus mielessä, niin terveydessä kuin ruuassakin:

Kohtuullisuus kuuluu jouluun

 

Ylensyöneitä hoidetaan jouluisin yliopistosairaalan ensiavussa. Tässä lehdessä sivulla 10 julkaistava uutinen Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) joulukiireistä saattaa peräti naurattaa, mutta kyse on perimmältään vakavasta asiasta ja muustakin kuin pelkästä syömisestä.

Ylensyönyt joutuu sairaalaan, kun suoli ei yksinkertaisesti vedä: herkkuja notkuvasta joulupöydästä on ahmittu aivan liikaa ruokaa.

Kun ruoka jää jumiin, osa potilaista joutuu tiputukseen, jotta suolisto saa aikaa sulattaa lanttulaatikkoa, sienisalaattia, kinkkua, karjalanpaistia ja suklaakonvehteja. Joillekin tiputus on liian hidas helpotuskeino, joten heitä on autettava imemällä mahalaukun sisältöä pois nenämahaletkulla
.
Sen lisäksi, että ylensyönti on terveydelle vaarallista, se on myös moraalisesti arveluttavaa. Kyse on ajankuvasta: kohtuus ei ole kylliksi. Kun on vara syödä itsensä kipeäksi, sitten syödään kanssa.

Moni syyllistyy joulunpyhinä ja uudenvuodenaattona tavanomaista suurempaan kohtuuttomuuteen myös alkoholinkäytössään. Sekin näkyy yliopistosairaalan ensiavussa, missä lääkäri ompelee yökaudet päihtyneiden verisiä vammoja, jotka ovat syntyneet joko kompuroinneista tai tappelunnujakoista.

On helppo yhtyä KYSin ensiavun toivotukseen: kohtuullista joulua!

Kohtuullista Joulua jokaiselle Luomulakon lukijalle!

Luomujoulu käy kalliiksi

Kaleva vertaili jutussaan ruokakoria jouluisten ruokien kautta, eli mitä jouluruuat tulisivat maksamaan luomuna:

Kaleva vertaili: Luomujoulu käy kalliiksi kukkarolle

 

Jouluruoat luonnonmukaisesti tuotetuista elintarvikkeista maksavat reilusti yli tuplaten tavallisiin verrattuna. Luomujoulu maksaisi keskiverrolle nelihenkiselle perheelle 191,40 euroa, kun tavalliseen tyytyvät selviävät reilusti alle satasella, vain 84 eurolla.

Tämä on aika ihmeellistä, sillä luomuliiton mukaan luomu ei juurikaan näy hinnoissa, vaan luomun avulla voi jopa säästää, ainakin suurkeittiöissä, jonne luomua koetetaan väkisellä tunkea, koska silloin me kaikki veronmaksajat pääsisimme maksamaan luomulisää.

Ainoa tapa säästää luomun avulla tässä tapauksessa olisi vähentää reilusti lautasella olevan ruuan määrää, joten tottahan toki toinen puoli, jos ei olla aivan tarkkoja siitä, millä mielikuvilla pelataan milloinkin.

Luomuväen mielestä luomun tuottaminen on paljon halvempaa, koska ei tarvita kalliita kasvinsuojeluaineita, eikä keinolannoitteita saa käyttää ja luomuviljelijä saa jopa paljon enemmän tukea kuin tavanomainen tuottaja ja silti hintaero on noin järkyttävä todellisuudessa?

Yksittäisistä tuotteista suurin hintaeron aiheuttaja on kinkku. Seitsemän kilon luomukinkusta joutuu pulittamaan 16,90 euroa kilolta, kun tavallista kalliimman, suomalaisen viljapossun kilohinta on 5,70 euroa.

Paikallisessa Prismassa kyseisiä luomukinkkuja oli vielä pilvin pimein, enkä ihmettele, kun noin 6-7 kilon luomukinkusta joutuu maksamaan noin 115 euroa, kun meidän kaupassa hinta oli 17.90 euroa kilolta.

Kuinka huuhaata tuotetaan?

Ravitsemuksen ympärillä pyörii paljon huuhaata, eli todellisuuteen perustumatonta hölynpölyä ja moni varmaan ihmettelee, että kuinka sellaista synnytetään markkinoille.

Kirjailija Joonas Konstig antoi Helsingin Sanomissa 4.12.2013 erittäin hyvän esimerkin siitä, miten huuhaata tuotetaan markkinoille ja koska hänen tuottamansa hölynpöly oli otettu ilolla vastaan valtakunnan päälehdessä, moni sitä saattaa pitää jopa totena:

Kasvirasvoilla tehdään suurta ihmiskoetta

Ainoa asia, mikä Joonas Konstigin kolumnista kävi ilmi, on se, että hän ei ole ollut koulun biologian tunneilla hereillä, etenkään silloin, kun on opiskeltu jotain kasveista. Puutteet koulusivistyksessä voisi tietenkin paikata jälkeenpäin, mutta Konstigin kirjoitus oli niin puhdasoppista huuhaata, että näin ei ole ilmeisesti tapahtunut, eikä tule tapahtumaankaan.

Joonas Konstigin tapauksessa lienee merkittävää myös se, että hänellä ei ole alan koulutusta, joka ei terveysasioissa ole lieventävä asianhaara, jos kerran jonkinlaisena asiantuntijana esiintyy.

Onneksi tämän päivän lehdessä esitettiin vastine mielipidepalstalla ja Joonaksen vilkasta mielikuvitusta sekä opiskeluajan tiedon puutteita koetti korjata Antti Kontturi, lääketieteen kandidaatti:

Ruoan rasvoista pitäisi kirjoittaa vastuullisesti

Joonaksen tuottama huuhaa, hölynpöly, tieteellisen tiedon vastainen potaska ei kaipaa uusintaa, sillä Antti Kontturin vastine pitää kaiken oleellisen sisällään, joten se on tässä, jos ei linkki aukene:

Ko­lum­nis­ti Joo­nas Kons­tig kir­joit­ti HS:n verk­ko­si­vuil­la 4. jou­lu­kuu­ta, et­tä kas­vi­ras­voil­la teh­dään suur­ta ih­mis­koet­ta. Ju­tun mu­kaan sa­na kas­vi­ras­va on ok­sy­mo­ro­ni, sil­lä eläi­mil­lä on yk­sin­oi­keus ras­vaan.

Kons­tig oli häm­men­ty­nyt sii­tä, kuin­ka tie­tyis­tä kas­veis­ta voi­daan saa­da ras­vai­sia öl­jy­jä. "Soi­jaöl­jy? Soi­ja on ras­va­ton pa­pu", hän kir­joit­ti.

Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin lai­tok­sen elin­tar­vi­ke­tie­to­kan­nan Fi­ne­lin mu­kaan kui­vat­tu soi­ja­pa­pu si­säl­tää 39 pro­sent­tia ras­vaa. Kons­tig oli pyö­ris­tä­nyt tä­män lä­him­pään nol­laan. Kons­tig ih­met­te­li myös, kuin­ka au­rin­gon­ku­kan ku­kas­ta pu­ris­te­taan öl­jyä. Au­rin­gon­kuk­ka­öl­jy saa­daan kas­vin sie­me­nis­tä, joi­den ras­va­pi­toi­suus on 73 pro­sent­tia.

Kons­tig oli li­säk­si huo­lis­saan kas­vi­ras­vo­jen ai­heut­ta­mis­ta per­soo­nal­li­suu­den muu­tok­sis­ta. Jot­kut tut­ki­jat ovat hä­nen mu­kaan­sa myös löy­tä­neet kor­re­laa­tion kas­vi­ras­van ja käy­tös­häi­riöi­den, ku­ten ag­gres­sion vä­lil­lä. Pub­med on tie­teel­li­sen kir­jal­li­suu­den ja jul­kai­su­jen ha­ku­ko­ne, jo­ka si­säl­tää yli 23 mil­joo­naa läh­det­tä. Ha­ku­sa­no­jen "ve­ge­tab­le fat" ja "agg­res­sion" yh­dis­tel­mä ei tuo­ta yh­tään ha­ku­tu­los­ta.

Kons­tig ei vai­vau­tu­nut tar­kis­ta­maan fak­to­ja tai tar­joa­maan to­tea­muk­sil­leen läh­tei­tä. Ar­gu­men­toin­ti oli kär­jis­tet­tyä ja fii­lis­poh­jais­ta ku­ten usein me­dian ter­veys­kes­kus­te­lus­sa. Kir­joit­ta­jal­la on va­paus kir­joit­ta­mi­sen te­ho­kei­noi­hin, jot­ka usein aut­ta­vat vies­tin pe­ril­le­me­nos­sa, mut­ta ke­tä pal­ve­lee ta­hal­li­nen tie­tä­mät­tö­myys ja asioi­den vää­ris­te­ly?

Ti­las­to­kes­kuk­sen mu­kaan ve­ren­kier­to­elin­ten sai­raus on Suo­men ylei­sin kuo­lin­syy se­kä mie­hil­lä et­tä nai­sil­la. Se ai­heut­taa noin 40 pro­sent­tia kai­kis­ta kuo­le­mis­ta. Ruo­ka­va­lion eläin­ras­vo­jen kor­vaa­mi­nen kas­vi­ras­voil­la eh­käi­see ve­ren­kier­to­elin­ten sai­rauk­sia. Läh­tei­tä täl­le to­tea­muk­sel­le on niin pal­jon, et­tä nii­den luet­te­le­mi­nen täs­sä oli­si ab­sur­dia.

Ant­ti Kont­tu­rilää­ke­tie­teen kan­di­daat­ti Hel­sin­ki

Joten se, että jokin asia on julkaistu lehdessä, ei todellakaan tarkoita sitä, että asialla olisi mitään tekemistä faktojen kanssa, sillä nykypäivän trendi on se, että facebook-tykkäyksiä saa paljon enemmän, kun keksii posketonta potaskaa ja esittää huikeita väitteitä, ilman sen kummempia todisteita väitteilleen ja mitä enemmän löytää koulunsa nukkuen selvittäneitä lukijoita, sen kiihkeämmin huuhaa leviää sosiaalisen median verkostoja pitkin ja jokainen tykkää. Minä en.

Luomu saa ruuan maistumaan!

Kerrankin iloisia uutisia luomun kuluttajille, sillä ruotsalaiset tutkijat onnistuivat saaman selville sen, että kun ruuan sanoo olevan luomua, syöjä kokee sen maukkaamaksi:

Ruotsalaiset paljastavat: Näin ruoan saa maistumaan paremmalta

Ja sitten seuraa huonot uutiset, eli ruuan ei tarvitse olla luomua, riittää kun sanoo sen olevan. No tämä asia on ollut tiedossa jo pitkään ja tähän mystiseen lumevaikutukseen luomun suosio taitaa myös perustua.

Jos ruoanlaittotaitosi eivät ole ihan huipputasolla, tutustu ruotsalaistutkijoiden uuteen oivallukseen. Vieraat saa nimittäin huijattua uskomaan, että ruoka on todellisuutta parempaa, jos heille kertoo sen olevan luomua.

Onko tämä nyt luomun kannalta hyvä vai huono uutinen? Jos poltat kastikkeen pohjaan, niin vain sanot sen olevan luomua niin kukaan ei huomaa mitään ja taitojasi ylistetään kuorossa? Pihvi menee hieman ylikypsäksi tai jopa reilusti, niin sanot sen vain olevan luomua, niin kaikki huokailevat onnesta soikeana?

Osallistujille annettiin kaksi kupillista tavallista kahvia, mutta toisessa kupissa väitettiin olevan luomukahvia. Vaikka kahvit olivat todellisuudessa samaa laatua, osallistujien mielestä "luomu" maistui paremmalta. Tutkijat päättelivätkin, että pelkkä ruoan leimaaminen luonnonmukaiseksi riittää muokkaamaan odotuksia.

Ruotsalaistutkijat uskovat tämän tarkoittavan sitä, että luomutuotteista ollaan valmiita maksamaan enemmän, mutta myös sitä, että tieto ruoan luonnonmukaisuudesta tekee syömisestä vielä nautinnollisempaa.

Yhdistetäänpä tähän uutiseen eräs aiempi uutinen:

RUOKAHUIJAUKSIA SUITSITTAVA POLIISIN VOIMIN EU:SSA

Raportin mukaan kymmenen useimmin väärennettyä ruokaa ovat järjestyksessä oliiviöljy, kala, luomuruoka, maito, viljat, hunaja ja vaahterasiirappi, kahvi ja tee, mausteet kuten chilijauhe ja sahrami, viinit sekä tietyt hedelmämehut.

Osaakos kukaan arvata, miksi luomu on ruokaväärennösten kolmen suosituimman joukossa?

Kun tavallisen omenan naamioi luomuksi, kuluttaja maistaa sen herkullisena ja on valmis maksamaan siitä enemmän, kuin aivan tavallisesta omenasta, joka se todellisuudessa on.

Se tietenkin ihmetyttää, että jos kerran luomun maistaa, kuten niin monet kehtaavat väittää, niin miksi se ei näy todellisuudessa, jossa elämme?

Sitäpä voi lähestyvän Joulun kunniaksi ihmetellä, kun kohu joulukinkkujen riittävyydestä on jo alkanut, ajallaan, aivan kuten joka Joulu.

Kenelle luomu maistuu?

Kyselytutkimukset ovat siitä veikeitä, että niillä saadaan lyhyen ajan sisään jopa täysin vastakkaisia tuloksia aikaiseksi käden käänteessä:

Eniten luomua käyttävät yli 55-vuotiaat – ”Tuli pienenä yllätyksenä”

Pro Luomu ja luomuliitto ovat koettaneet pitää yllä käsitystä, että luomu on nuorekkaiden ja trendikkäiden ihmisten valinta ja heidän teettämissään kyselytutkimuksissa luomua käyttävätkin kaikkein eniten hyvin koulutetut ja varakkaat nuorehkot naisihmiset, eivät sitten juuri muut.

Uusimman luomubarometrin tuoman tuloksen perusteella Pro Luomun Marja-Riitta Kottila äityi jopa sanomaan, että luomuun suhtautuvat nihkeästi vain maalla asuvat nk. peräkammarin pojat ja sitten nuoret, hyvin koulutetut kaupungeissa asuvat naiset ovat ottaneet luomun omakseen.

Joka tapauksessa tilanne on se, että luomumyynin arvo on noin 1.5 % ruuan kokonaismyynnistä, niin sen perusteella en vielä menisi sanomaan, että yksikään kuluttajasegmentin osa ostaisi luomu mitenkään usein tai innokkaasti.

Luomukeruualue laajeni Lapissa. Jippii?

Uutiset tuovat varakkaille luomun ystäville iloisia uutisia Lapista:

Lappi sai rutkasti lisää luomukeruualaa

 

Lapin luomusertifioitu keruuala kasvoi viime kesänä kahdella miljoonalla hehtaarilla ja on nyt yhteensä yli yhdeksän miljoonaa hehtaaria. Suomi vahvistaa näin asemaansa tilastoidun luomukeruun kärkimaana.

Meille muille tämä ei ole välttämättä aivan niin hieno uutinen, sillä  tavallisten marjojen muuttuminen luomumarjoiksi tarkoittaa käytännössä sitä, että aivan tuikitavallisista marjoista joutuu tästä edes maksamaan noin kaksi-kolme kertaa enemmän, kun niihin mätkäistään vilpitön luomulisä päälle.

Joten tällaista tämä luomubisnes on. Kuluttajille nostetaan hintoja, vaikka kyseessä on täysin sama tuote kuin ennenkin.

Sitten voi vielä käydä niin ikävästi, että noita terveellisiä marjoja ihmiset ostavat nykyistä vähemmän, koska he eivät enää halua maksaa niistä pyydettyä ihanan luomuista kiskurihintaa ja tästä taas kärsii ihmisten terveys.

Luomusertifiointia Lapin maille ei ole haettu huvin vuoksi, vaan taustalla on selkeät taloudelliset motiivit. – Aloite uuden sertifiointikäytännön kehittämiseksi lähti luonnonmarjoja ostavilta yrityksiltä, jotka haluavat hyödyntää tilanteen.

Näinpä se on. Luomu ei ole mitään muuta kuin bisnestä ja aivan tavallisesta tuotteesta saa nyhdettyä mielikuvien perässä juoksevilta kuluttajilta moninkertaisen hinnan.

Lasten ruoka-allergiat romahtivat Raumalla

Saamme lukea useista lähteistä siitä, kuinka me olemme sairaampia ja sairaampia koko ajan ja tämä kauhea kohtalomme ilmenee esimerkiksi ruoka-allergioiden räjähdysmäisenä kasvuna.

Määrätyt ihmiset esimerkiksi sosiaalisessa mediassa lietsovat pelkoja erilaisia ruoka-aineita kohtaan viikko toisen perään ja saamme kuulla maidon vaaroista, viljojen vaaroista ja ties minkä tavanomaisen ruoka-aineen vaaroista sekä siitä, kuinka ne tuhoavat terveytemme ja aiheuttavat kaikki sairaudet mitä kuvitella saattaa.

Tämän ovat huomanneet ainakin ruokateollisuuden edustajat, jotka tuottavat tämän informaation seurauksena kiihtyvällä vauhdilla erilaisia muodikkaita elintarvikkeita markkinoille, joista puuttuu milloin laktoosi ja milloin vaikkapa viljojen gluteiini.

Osa ihmisistä tarvitsee gluteiinittomia tuotteita ja heillä on tällöin lääkärin diagnosoima keliakia. Samoin muissakin ruoka-aineallergioissa tärkeintä olisi diagnoosi alan ammattilaiseltä, eivätkä sosiaalisen median itseoppineiden gurujen määrittämät ole sieltä parhaimmasta päästä. Mutta tarinoita riittää ja tämän ajan muoti-ilmiö on se, että tarinat ovat paljon mediaseksikkääpiä kuin terveyden alan ammattilaisen tuottamat diagnoosit.

Lasten saamat allergiat kasvattavat myös kuntien menoja, sillä koulujen erikoisruokavaliot maksavat huomattavasti enemmän kuin aivan tavalliset ruuat. Raumalla päätettiin tehdä stoppi sille, että allergiat hyväksytään vain pelkän oman ilmoituksen perusteella, vaan allergioihin vaaditaan alaan perehtyneen ammattilaisen luona vierailu.

Lääkärintodistus poisti valeallergiat kouluista Raumalla

 

Tiukentuneet allergiaohjeet ovat vähentäneet lasten erityisruokavalioita merkittävästi Raumalla.

Kaupungin perustama allergiatyöryhmä päätti vuoden 2012 syksyllä, että lapsen erityisruokavaliot käydään aina läpi terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Jo pelkällä ilmoituskaavakkeen muutoksella saatiin aikaiseksi paljon.

– Aikaisemmin meillä oli kaavakkeessa lueteltu aineita ja rasti ruutuun -menetelmällä sai valita, mille on allerginen. Poistimme tämän kaavakkeen ja nyt meille pitää luetella allergisoivat aineet ja kertoa, mitä oireita niistä tuli. Tämä päätös puri heti: lasten erityisruokavaliot vähenivät 30 prosenttia, kertoo Rauman ruokapalveluiden tuotantopäällikkö Eija Väinölä.

Kuinkahan moni näistäkin valeallergioista on syntynyt netin syövereistä löytyneen huuhaa-tiedon perusteella, kun on luettu kauheita, osin täysin keksittyjä kertomuksia siitä, miten kauhea jokin yksittäinen elintarvike on terveydellemme?

Tai kun isä tai äiti ovat päättäneet itseoppineen internetgurun juttujen perusteella määritellä lapselleen erilaisia allergioita, kun ne ovat nykyään niin pahuksen muodikkaita? Kyllähän lapsella edes yksi kunnon allergia pitää olla, tai muuten ei ole töissä kahvitauolla mitään voivoteltavaa.

Jospa kyseessä on kuitenkin vain se, että lapsi ei pidä jostain ruuasta ja paras keino välttää syömästä sitä on kertoa olevansa allerginen sille ja sehän onnistuu helposti, kun netin perusteella lähes kaikelle voi olla nykyään allerginen ja heitä on paljon!

Luomubarometri julkaistu

Jälleen on se aika vuodesta, kun julkaistaan luomubarometri siitä, mitä ihmislaji Homo Gallup sanoo tekevänsä tulevaisuudessa, jotta hänestä kyselyssä saisi sellaisen kuvan, että hän on parempi ihminen kuin onkaan. Ja sitten on se aika vuodesta, kun Proluomu/Luomuliitto koettaa tulkita näitä tulevaisuuden haaveita parhaaksi näkemällään tavalla:

Neljäsosa suomalaisista ostaa luomua usein

 

Luomulla on huikea 1.5 prosentin markkinaosuus kaikesta myydyn ruuan arvosta ja tämän perusteella saadaan otsikko, että neljäsosa suomalaisista ostaa luomua usein? 

Proluomu on välittänyt jo useita uutisia barometrin tuloksista ja ne on muotoiltu niin, että luomun suosio on edelleen kasvussa. Tämä on minusta hyvin kummallista, ottaen huomioon, että mitä tuo barometri sanoo, eli ilmeisesti kyseisen gallupin selville saamilla asioilla ei sitten ole sen suurempaa merkitystä, vaan vanha luomuvirsi luomun suunnattomasta suosiosta pidetään pyörimässä. 

Tietenkin barometrin vastaiset uutiset kertovat myös siitä, että on paljon toimittajia, jotka eivät tee mitään tarkistusta sen suhteen, miten he käsittelevät eri puljujen lähettämiä pamflettejä, vaan he julkaisevat ne sellaisinaan, ilmeisesti uskoen, että sisältö vastaa tosiasioita.

Sillä kun avaa barometrin sisällön pdf-tiedoston ja lukee sen, ei sen sisältö vastaa ollenkaan luomuliiton tulkintaa asiasta, vaan esimerkiksi sivulla 35 lukee kansalaisten mielipiteenä vallan selkeästi, että niiden ihmisten, jotka aikovat lisätä luomuostoksiaan 2013 (6% lisääntyy paljon, 18 % saattaa lisääntyä paljon, 27 % lisääntyy ehkä vain vähän), on vähentynyt siihen, miten asia oli vuonna 2010, eli silloin lukemat olivat 5 % lisääntyy paljon, 20 % saattaa lisääntyä paljon, 35 % aikoo lisätä ehkä vain vähän.

Lukemat ovat menneet niin, että vuonna 2010 jopa 60 % kyselyyn vastanneista aikoi lisätä luomun ostamista ja vuonna 2013 heidän osuus oli 51 %.

Lisäksi heidän osuus, jotka ilmoittivat, että eivät aio käyttää luomua ollenkaan, oli lisääntynyt 13 prosentista 17 prosenttiin, joka lukee samaisella sivulla 35, hienon värikkäässä kaaviossa.

Ja sitten me voimme tietenkin katsoa näin jälkiviisaana sitä, että mitä se tarkoitti vuonna 2010, kun jopa 60 prosenttia kyselyyn vastanneista ilmoitti lisäävänsä luomun ostamista jääkaappiinsa:

Luomuidylli lopettaa Turussa

Lähiruokakauppa Finska lopettaa toimintansa

Aito Ruokakauppa nurin Turussa

Anton&Anton lopettaa Kulosaaressa

 

Ja niin edelleen, eli tuossa on uutisten karuna kertomana hyvin pieni otos siitä mitä tapahtuu, kun Homo Gallup tai Homo Barometrus ilmoitti vuonna 2010 lisäävänsä luomun käyttämistä, niin tuossa yllä on se, mitä se tarkoitti käytännössä.

Hieman yllättävää oli se, että juuri millään muulla asialla kuin hinnalla ei ollut merkitystä siihen, että miten kuluttaja saattaisi ostaa luomua enemmän tulevaisuudessa. Saako tuottaja oikeasti paremman korvauksen, tai onko luomu jotenkin erilaista, esimerkiksi eettisempää, ei vaikuttanut kuluttajan ostohalukkuuteen nyt, eikä menneisyydessä juuri ollenkaan.

Kun pääsimme mielikuvaosastolle, eli siihen, mihin luomu todellisuudessa perustuu, niin edes siellä luomuliiton ja muiden luomusta innostuneiden järjestöjen kuluttajien mieliin takomat iskulauseet eivät ole menneet perille, vaan kaikissa kategorioissa mielikuvat luomusta ovat menneet alamäkeä.

Muutamana esimerkkinä sivulta 45 voisi mainita vaikka nämä, eli samaa mieltä vuonna 2010 -> vuonna 2013. Prosenteissa huomioitu vain täysin samaa mieltä olevat ja lähes täysin samaa mieltä olevat, eli asteikolla 1-7 vaihtoehdot 7 ja 6. Vaihtoehto 5 on myös positiivinen ja vaikka se olisi mukana, niin silti suunta on kaikissa alaspäin.

Luomu on lapsille hyvä vaihtoehto: 53 % -> 46 %.

Luomuruuan tuotanto huomioi ympäristön hyvinvoinnin: 56 % -> 45 %.

Luomuruoka on puhdasta haitallisista aineista: 58 % -> 44 %.

Ja niin edelleen, eli suunta on jokaisessa kategoriassa tiukasti alaspäin.

Kategoriassa "Luomuruuan imago" meno oli vastaavaa, eli käppyrät olivat melkein jokaisessa kohdassa alaspäin.

Mielenkiintoista on se, että luomuruuan vastustajat ovat enimmäkseen maalla asuvia vanhempia miehiä, jotka Proluomun toiminnanjohtaja Marja-Liisa Konttila nimesi raikkasti arvostaen peräkammarin pojiksi. Korkeasti koulutetut, kaupungeissa asuvat naiset ostavat luomua ja peräkämmarin pojat maalla eivät osta.

Tietenkin voi kysyä, että miksi he eivät ole innostuneet luomusta, jotka asuvat maalla, maaseudulla jossa ruoka tuotetaan ja jonka maan pitäisi olla saastunut piloille lannoitteista ja kasvinsuojeluaineista ja jossa ei mikään enää kasva, eikä edes mehiläisten pörrää, kuten luomuliitto asian valoisasti koettaa esittää?

Heidänhän tulisi ostaa luomua innosta puhkuen, kun se pelastaisi heidän ympärillään olevan luonnon  luomuväen maalaamilta kauheuksilta?

Ehkäpä he jättävät ostamatta siksi, kun he tietävät sen, miten tilanne on oikeasti ja peräkammarin pojat ja tytöt näkevät niitä rikkaruohojen kansoittamia luomupeltoja, jotka tuottavat vuodesta toiseen surkean sadon, jos sitäkään.

Pienenä realistisena loppuhuomautuksena voisi todeta tämän luonnonmukaisuustrendin tosiasiana, kun koetetaan olla vakuuttuneita siitä, että kansalaiset ovat kovin huolissaan terveydestään ja välttelevät lisäaineita, kaikkea epäterveellistä sekä haluavat lisää luomua, niin karkkia myydään Suomessa noin 700 miljoonalla eurolla vuosittain ja luomua noin  200 miljoonalla eurolla.

Ajatuksia?

Luomuinstituutille miljoonapotti Tekesiltä

Luomuinstituutti on saanut Tekesiltä 1.5 mijoonaa euroa LuomuKasvu-hankkeeseen.

Luomuinstituutille merkittävä hankerahoitus Tekesiltä

 

Hankkeessa tunnistetaan tekijöitä, jotka estävät tai edistävät koko luomuarvoketjun kestävää muutosta ja sopeutuvuutta kysyntään, markkinoiden vaihteluun ja ympäristömuutokseen.

Vastaukset ovat tosin jo valmiina, mutta mitäpä siitä, jos on miljoonia törsättäväksi. Kuluttajat eivät osta luomua, koska se on liian kallista ja kalliina se pysyy, koska sitä on kallista tuottaa. Sadot ovat surkeita, koska järkeviä lannoitteita ei saa käyttää ja jos satoa sattuu tulemaan, tuholaiset, joita ei saa järkevillä nykymenetelmillä torjua, tekevät tuhon lopusta sadosta.

Lisäksi useat tieteelliset tutkimukset ovat jo selvittäneet, että luomu ei ole terveellisempää, eikä ympäristökään hyödy yhtään, niin kovin vaikea on nähdä tilannetta, että kuluttajat innoistuisivat luomuarvoketjusta sen enempää, kuin mitä tällä hetkellä suurimmillaankin innostuvat.

Mutta sitten uutisessa on mielenkiintoinen nimi, sillä tutkimusprofessoriksi on valittu Carlo Leifert.

Kyseinen herra on kuuluisa siitä, että hänen tutkimustiiminsä piti todistaa luomu ylivertaiseksi muutamia vuosia sitten, josta löytyy oikein uutisiakin:

Luomuruoan terveellisyys todistettu

 

 Vuonna 2007 Carlo Leifert päätti antaa tiedotusvälineille uutisen, että noin vuoden kuluttua hän tulee julkaisemaan tutkimuksen, joka todistaa luomuruuan ylivertaisen terveellisyyden tavanomaiseen ruokaan nähden!

Tässä vaiheessa jokaisen skeptisen ja järkevän ihmisen päässä syttyy jo muutama herätyskello, sillä meillä on paljon esimerkkejä siitä, millaista on sellainen tiede, joka antaa ymmärtää julkaisevansa hamassa tulevaisuudessa mullistavia tuloksia, ennen sitä hetkeä kuin sitä tutkimusta on julkaistu tai vertaisarvioitu.

Ja jatkokysymys kuuluukin sitten niin, että missähän tämä mullistava tutkimus nyt sitten on, jonka piti Carlo Leifertin mukaan ilmestyä noin vuoden sisällä siitä hetkestä, kun hän vuonna 2007 antoi tutkimuksestaan pientä esimakua?

No sitäpä ei ole yhtään missään, eikä mistään löydy kyseistä tutkimusta ja tästä flopista tai luomuhuijauksesta löytyykin hyvä juttu täältä:

The Skeptic Dictionary : Organic farming

The QLIF project co-coordinator Carlo Leifert said the government was wrong about there being no difference between organic and conventional produce. "There is enough evidence now that the level of good things is higher in organics," he said. The Sunday Times reports that the Food Standards Agency is reviewing the evidence.

Two things concern me about the QLIF study. Going directly to the media and the public, bypassing the peer review process, is a sign of voodoo science. Second, having an organic advocacy group produce the leaflets does not instill confidence that the studies are objective and unbiased. Even so, I will review the leaflets and see if there is enough information given to evaluate this research.

I did find a summary of one study called "Comparison of the quality of organic and conventional crops" by Jana Hajšlová et al., Institute of Chemical Technology, Czech Republic. The report says that comparisons were made, but no results are given. The study, “Does Organic Offer a Nutrition Edge Over Conventional Crops,” was published in Environmental Nutrition, on page 7 (Apr. 2005).* A one-page study doesn't sound too promising. Much is made in the organic research community about producing products with greater amounts of antioxidants, a good idea. But there is no reason why GM foods couldn't also be produced that increase the amounts of antioxidants in foods.

The BBC quoted project co-coordinator Carlo Leifert as saying: "We have shown there are more of certain nutritionally desirable compounds and less of the baddies in organic foods, or improved amounts of the fatty acids you want and less of those you don't want. Our research is trying to find out where the difference between organic and conventional food comes from." In other words, Leifert claims it an established fact that organic foods are superior and his group is trying to explain that superiority. Yet, in one report he states:

...compositional differences between organic and conventional foods are relatively small, generally 10-30%, and it is clearly possible to obtain a nutritious healthy diet with either organic or conventional plant foods.*

He contends, however, that since people usually don't eat enough fruit or vegetables, any difference in organic food is a bonus. A few years ago, Leifert resigned from the British government's GM science review panel. Leifert is based at the Tesco Centre for Organic Agriculture at Newcastle University. There is nothing on his web page about a new study being published. I have e-mailed Dr. Leifert, requesting a copy of any published studies that show the superiority of organic food. (Read on for his response.) The BBC reports that results of the project are due to be published over the next 12 months, but some of the leaflets have been out for more than two years. In other words, it seems that what is new today is the media blitz, not the study.

Twelve leaflets have already been produced. They do not appear to be presenting the results of scientific studies so much as promoting various ideas regarding organic food. Here are descriptions from six of the pamphlets on the QLIF website:

1. The leaflet informs consumers on how freshness, taste and nutrient content of organic products are affected by production, processing and storage of the products.
2. The leaflet informs consumers on what is done to secure authenticity and integrity of organically produced food and what consumers can do to further support efforts that meet their demands.
3. The leaflet informs consumers on what is done and what consumers can do to further control the risks from pathogenic bacteria, mycotoxins etc. in organic food.
4. The leaflet informs retailers on what affects the taste, freshness and nutrient content of organic food and what retailers can do to support further improvements and ensure the best possible food quality.
5. The leaflet informs retailers on what is done to secure authenticity and integrity of organically produced food and what retailers can do to further support efforts that meet their costumer's demands.
6. The leaflet informs retailers on what is done and what retailers can do to further preserve food safety until purchase.

Apparently, at present, there is no study or pamphlet available to the public that would allow us to evaluate the claim that organic food is superior. We will have to wait for another leaflet or the book from Blackwell's. Stay tuned. However, my guess is that if Dr. Leifert and his team of organic proponents had new slam-dunk evidence for the superiority of organic food, we would be writing about an article published in a major scientific journal. Instead, we're writing about some media stories apparently instigated by a group that has been putting out pro-organic food leaflets for several years.

update (Nov. 2, 2007): I have heard from Carlo Leifert, who informs me that the recent media interest was associated with the publication of the last QLIF report and the "Handbook of Food Safety and Quality." In his e-mail, he said the handbook is published by Woodhouse publishing (www.woodhousepublishing.com), but a review of that site indicates its only interest is in publishing items about Ogden, Utah. I did find a Handbook of Organic Food Safety and Quality edited by Julia Cooper and published by Chipsbooks. Leifert wrote me that the book is available from CRC Press in America. It is, for a mere $309.95 (as of 9/1/08). According to Leifert, this Handbook reviews the literature on differences between organic and conventional foods and includes some early results from the QLIF project. The blurb on the CRC website says: "This handbook provides comprehensive coverage of the latest research and best practice in ensuring the safety, sensory and nutritional quality of foods from organic and low input production systems to enable professionals to meet consumer demand for safe and high quality foods." In any case, none of the news stories I read mentioned any handbook (including Nature.com and the Guardian). 

Leifert also confirmed my suspicion that, despite the hype in the news media about new evidence showing that organic is better, their project "was not so much focused on demonstrating differences between organic and conventional foods (based on the literature available 4 years ago we were already convinced that there are systematic differences), but on identifying which components of the production system contribute to differences." He refers to the leaflets as "workpackages of the QLIF" and notes that there are more to come over the next one to two years.

It seems obvious that the bulk of the work of the QLIF project has had nothing to do with testing the nutritional differences between organic and conventional crops. Yet, that is the thrust of the recent flurry of media coverage. QLIF's main focus seems to be to provide good press for the growing organic food industry to counteract the bad press it had been getting about the quality of organic foods. In short, the leaflets are part of a food fight between the proponents of organic crops and the proponents of conventional, including GM, crops. Even so, there are three reports in the last QLIF report that address the issue of food quality in organic as compared to conventional crops.

Joten tällaisen herran leveille harteille Tekes antaa 1.5 miljoonaa euroa, jotta hänen johdollaan tehtäisiin taas sellaista tutkimusta, jota hänen johdollaan on totuttu näkemään.

Luultavasti tämä luomuhuijaus tulee menemään niin, että näemme Mikkelistä julkaistuna lukuisia uutisia siitä, kuinka ihan hetken päästä julkaistaan "tutkimus", joka kertoo pyhästä luomusta ja sen yliluonnollisesta vaikutuksesta kuluttajan terveyteen, mutta todellisuudessa ainoa vaikutus tapahtuu kuluttajan lompakossa, joka kevenee huomattavasti enemmän kuin mitä tutkimukset antavat ymmärtää.

Viineistä löytyi torjunta-aineita

Aamun Hesari uutisoi ruotsalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan osasta suosituista hanallisista laatikkoviineistä löytyi torjunta-aineiden jäämiä ja osasta ei löytynyt:

Suosituista hanaviineistä löytyi torjunta-aineita

 

Ruotsissa on löydetty suuria torjunta-ainejäämiä suosituista hanaviineistä.

Hyvin dramaattinen lause, joka voi aiheuttaa kuluttajissa ties mitä pelkoja ja siksipä tällaisia lauseita tulisi joko välttää tai sitten kertoa, että miten suurista määristä on kysymys ja mikä on vaihtoehto, josta lisää muutaman rivin päästä.

"Missään tapauksessa tästä ei tarvitse huolestua. Terveyden kannalta alkoholi on kaikkein pahin yhdiste", arvioi laadunvalvonnan päällikkö Risto Sairanen eilen sunnuntaina.

Tässä taisi tulla totuus näiden haitallisten yhdisteiden suhteesta, eli jos sitä viiniä ei kittaa ämpärikaupalla joka päivä, niin pitäisikö joistain jäämistä huolestua, ja jos kittaa ämpärikaupalla, niin luulenpa että alkoholi tekee nauttijasta lopun paljon ennen jäämien mahdollisia haittavaikuksia.

Tietenkään en ole sitä mieltä, että jäämistä ei kannattaisi olla huolissaan ja niistä on toki syytä olla huolissaan, mutta siihen huolestuneisuuteen pitäisi mennä hieman pintaa syvemmälle, josta koetan pari pientä pohdintaa tuoda esiin.

Tutkimuksesta olisi ollut hyvä käydä ilmi, että minkä satokauden rypäleiden viineistä on kysymys näissä viineissä, joista jäämiä löydettiin, sillä silloin me voimme pohtia sitä, onko kemikaaleja käytetty turhaan vaiko tarpeeseen ja mikä on käyttämättömyyden vaihtoehto.

Jos kemikaaleja on käytetty turhaan tai varuilta, ilman konkreettista tarvetta, niin silloin säädöksiä olisi syytä tarkentaa ja tuottajien koulutustasoa nostaa.

Lisäksi niiden tuottajien viineistä, joista oli löydetty korkeita pitoisuuksia, olisi ollut hyvä saada vertailuksi joku toinenkin vuosikerta, eli onko kemikaalien käyttäminen tapa, vai onko niille jokin syy. Vertailu saman tuottajan toiseen vuosikertaan olisi siksi ollut hyvin tärkeä kokonaiskuvassa.

Mikäli taas torjunta-aineita on käytetty tarpeeseen, niin sitten olisi ollut mielenkiinoista lukea käyttämättömyyden vaihtoehdosta, eli kyseiseltä alueelta olisi etsitty esim luomutila tai biodynaaminen tila ja saman satokauden rypäleistä tuotetuista viineistä olisi etsitty vaikkapa hometoksiineja ja niiden määriä.

Tai olisi verrattu sitä, että millainen työpanos on mennyt hukkaan, jos torjunta-aineiden käyttämättömyys on vienyt koko sadon pilalle, eli millainen ilmastovaikutus on ollut turhasta työstä, ilman saatua satoa.

Tämän jälkeen olisi ynnätty hyödyt ja haitat, sillä yleisesti hometoksiinit ovat huomattavasti vaarallisempia ihmisen terveydelle kuin niitä vastaan käytettävien kemikaalien jäämät.

Kuten ruotsalaisten tutkimus kertoo, kuusi viiniä ei sisältänyt mitään jäämiä, eli kyse taitaa olla siitä, että minkä satokauden rypäleistä tehtyjä viinejä on vertailtu ja millaiset tuotanto-olosuhteet ovat rypäleiden kasvukaudella vallinneet.

Tuottajan käyttämät kemikaalit, torjunta-aineet yms tuotteet ovat tuottajan tulosta pois, eli ne ovat tuotantopanoksia ja poissa tuottajan lompakosta, jos tuottaja ei saa niiden käyttämisestä sadollista hyötyä.

Joten ruotsalaistutkimus raapaisi pintaa, saaden toki mahdollista pientä hysteriaa lietsovan otsikon ja paljon lukijoita sekä kosolti tuotantoyhtiön kaipaamia facebook-tykkäyksiä, mutta itse tutkimus oli mielestäni turha.

Eli miksi viineissä oli jäämiä? Oliko syy kostean tuotantokauden, joka kosteus altisti rypäleet erilaisille hometoksiineille, joilta tuottaja koetti satonsa suojata?

Mikä olisi ollut vaihtoehdon vaikutus kuluttajan terveyteen, eli jäämiä sisältävien viinien rinnalle samalta alueelta ja samalta satokaudelta viinejä, joiden tuottajat eivät ole käyttäneet torjunta-aineita, niin mikä on niiden viinien erilaisten myrkyllisten yhdisteiden (hometoksiinit yms) määrä ja vaarallisuus verrattuna torjunta-aineiden jäämien vaarallisuuteen. 

Tiedämme eräästä toisesta tutkimuksesta, että kun torjunta-aineista tingitään, siirrymme hyvin nopeasti ojasta allikkoon, eli pienien torjunta-ainejäämien tilalle saamme suuria määriä hometoksiineita, kuten tutkimus luomuomenamehuista verrattuina tavallisiin omenamehuihin kertoo.

Luomun rahoitus vaakalaudalla

Turun Sanomat uutisoi seuraavasta Luomuliiton huolesta:

Luomuliitto: Luomun rahoitus tulisi ehdottomasti turvata

Euroopan maatalousministeriöiden asiantuntijat keskustelevat parhaillaan komission virkamiesten kanssa ehdotuksesta, jolla alennettaisiin luomuviljelyn rahoitusta aiemmasta esityksestä 33 prosentilla.

Jospa todellakin järki alkaisi voittaa ja kuuntelisimme asiantuntijoita mieluummin kuin erilaisia ideologisia lobbausjärjestöjä.

Luomulla ei ole ympäristön hyvinvoinnin kanssa juurikaan mitään tekemistä, sillä kun katselemme luomun surkeaa satotasoa, niin se tarkoittaa sitä, että luomun ympäristövaikutukset ovat usein paljon korkeammat kuin tavanomaisen viljelyn, jos vertaamme tuotettua kiloa kohden. Se lienee tärkein vertailukohta, sillä lautasella on kiloja, ei suinkaan hehtaareita.

Jos asiassa on jotain epäselvyyttä, kannattaa katsoa seuraava video aiheesta, jossa luomun ongelmat on tiivistetty Hanna Tuomiston väitöskirjan pohjalta:

Tiede ja arki: Onko luomumaatalous ympäristöystävällistä?

Onko luomumaatalous ympäristöystävällistä? Meta-analyysi eurooppalaisista tutkimuksista. Haastattelussa Hanna Tuomisto, jonka väitöskirja Oxfordin yliopistolta on herättänyt paljon kansainvälistä kiinnostusta:

http://oxford.academia.edu/HannaTuomistohttp://www.ox.ac.uk/media/news_storie...
00:33 Väitöskirjan sisältö01:50 Kasvihuonekaasupäästöt02:50 Energian kokonaiskäyttö03:30 Vesistöjen rehevöityminen04:37 Biodiversiteetti06:52 Maa-alan kokonaiskäyttö07:52 Onko tavanomainen viljely maaperän kannalta huono ratkaisu?10:07 Minkälaisia ympäristöhyötyjä GM-tekniikalla voidaan saavuttaa?11:37 Mikä on oma viestisi ympäristövaikutuksista kiinnostuneille?

Tällä hetkellä me kaikki maksamme tästä luomuvillityksestä, käytimme luomua tai emme ja jos luomun kustannuksia aletaan siirtää sen ostajille, niin sehän olisi hieno homma!

Syötkö tietämättäsi luomua?

Vastaus otsikon kysymykseen on selkeä kyllä!

Suomalaiset syövät tietämättään paljon luomua, sillä tarjontaa on järkyttävästi yli tarpeen ja tätä veronmaksajien lompakkoa keventävää epäsuhtaa halutaan jopa suurentaa lisää, sillä luomualaa yritetään lisätä keinotekoisesti, vaikka kysyntää ei ole ja tästä kertoo Ylen uutinen:

Suomalainen syö luomua tietämättään

 

Kenellekään ei pitäisi olla uutinen se, että ylihintainen ruoka ei mene kaupaksi kuin hyvin pienelle vähemmistölle, vaikka sen ylihintaisen ruuan pukisi millaisiin korulauseisiin tahansa, mutta silti asia on ihmetyksen aihe joillekin.

Kysymys tietenkin kuuluu, että miksi ihmeessä me emme sitten vähennä tuotantoa vastaamaan kysyntää? Jutussa todetaan, että on aivan kansantaloudellisestikin typerää tukea tuotantoa, joka ei sitten kuitenkaan päädy tukensa saannin ehdon mukaisena kaupan hyllylle, vaan jonain aivan muuna tuotteena.

- Ehkä se on suomalainen kansanluonne, että ollaan hyviä tekemään asioita, mutta huonoja nostamaan oman tuotteen imagoa, Rahtola pohtii.

Ongelma on siinä, että sen tuotteen pitäisi oikeasti olla kehujen arvoinen, eikä vain mielikuvat siitä.

Luomun ihmeellisen laadun allekirjoittaa vain hyvin pieni luomuintoilijoiden joukko, jonka mielestä tavanomainenkin banaani on käsittämättömän ihana ja taivaallinen, jos sen sanoo olevan luomua.

Mutta jokainen neutraalisti asiaan suhtautuva huomaa, että luomu ei eroa missään asiassa tavanomaisesti tuotetusta ja siksipä kokeilu ja yhteen tai kahteen kertaan ja sitten siirrytään siihen järkevän hintaiseen, joka on laadullisesti aivan sama, jopa parempi.

Hänen mukaansa ravintolat saattavat käyttää luomutuotteita, mutta eivät pidä siitä suurempaa meteliä asiakkaalle.

- He käyttävät niitä siksi, että laatu on hyvä. On sääli, että kuluttaja ei tiedä siitä loppupelissä.

Hyvin harvat ravintolat käyttävät luomua ja yleensä hyvin pienet ravintolat, joilla on vaikkapa reilut 20  asiakaspaikkaa, niin tokihan sellaisen ravintolan henkilökunta voi käydä biodynaamisella tilalla valitsemassa käsin jokaisen tarjottavan porkkanan.

Ja asiakas, jolle horoskoopit ja muu humpuuki ovat lähellä sydäntä, on varmasti innoissaan porkkanoiden biodynaamisuudesta, sillä kuten tiedämme, biodynaamisuus on synonyymi taikauskolle.

Mutta se laatu olisi aivan yhtä loistava, jos henkilökunta kävisi itse valitsemassa tavanomaisella tilalla jokaisen tarjottavan porkkanan ja perunan, eli ei luomu tai biodynaaminen itsessään tarkoita korkeaa laatua vaan se, että ravintola hakee tuoreet tuotteet jostain, vaikka lähitilalta, eikä käytä kaupan tai tukun jo puoliksi nahistuneita tuotteita.

- Luomuun liittyy Suomessa vielä ajatus siitä, että se on liian kallista normaalille ihmiselle, vaikka se ei sitä ole. Siitä ei ole tullut arkipäiväistä ja se mielletään eksklusiiviseksi ja törsäileväksi eli suhtautuminen on hyvin toisenlainen kuin luomun pioneerimaissa.

Vaikka hyvin kalliit mainoskampanjat ovat tehneet ylikalliista ruuasta arkipäiväistä joissain Euroopan maissa, niin silti luomu on törsäystä ja tuhlausta.

Ja pitää muistaa, että niissäkin luomumyynnin suurmaissa, joissa luomua kulutetaan Suomeen verrattuna huikeilla prosenteilla, eli suunnilleen 5-6 prosentin osuudella kokonaismyynnistä, niin voiko tuotakaan osuutta vakavalla naamalla sanoa sellaiseksi, että luomu on arkipäiväinen ostos?

Jos me tuotamme tavanomaisesti vehnää ja saamme sitä hehtaarilta 3500 kiloa ja sen tuottaminen tulee maksamaan X euroa, ja vastaavasti me tuotamme hehtaarilla luomuvehnää 2000 kiloa ja sen tuottaminen tulee maksamaan  X*1.5 tai X*2 euroa, niin kyllä sitä voi kutsua törsäileväksi ja voi vain kysyä, että kuinka kauan meillä on varaa törsätä rahaa tuollaiseen toimintaan.

Etenkin kun tiedämme sen, että Suomessa on poltettu pelimerkkejä jo hyvin paljon luomun todellisuuden muuttamiseksi kuluttajille mieluisiksi mielikuviksi ja silti kysyntä ja tarjonta ovat hyvin kaukana toisistaan! Ja vielä niin päin, että me tuotamme luomua hyvin paljon yli sen tarpeen, jota sitä markkinoille edes tarvittaisiin.

Mutta mitäpä tapahtuisi, jos menisimme Luomuliittoon ehdottamaan, että luomun tuotanto tulisi muuttaa kysyntää vastaavaksi, niin siitä alkaisi hirveä sota ja siihen ei suostuttaisi koskaan, koska se antaisi markkinoille ja kuluttajille väärän signaalin!

Nyt tuotantoa yritetään joka vuosi keinotekoisesti saada lisää, jotta näyttäisi siltä, että joku luomua ostaa ja että tuotantoa tarvitaan lisää tyydyttämään luomusta villiintyneiden kuluttajien tarpeet.

Luomukalaa, miksi?

Proluomu on ihmeissään siitä, miksi luomukalaa ei saada kauppoihin, vaikka he itse antavat erittäin hyvän vastauksen omaan kysymykseensä:

Miksi luomukala ei polski Suomessa?

 

Jutun lukemalla selviää se, että koska kuluttajilla voisi olla nyt intoa ostaa luomukalaa, niin sitä ehkä kannattaisi heille tarjota jollakin keinolla. 

Lisäksi juttu on kovin eri mieltä siitä, että onko sitä kysyntää edes, eli haluaisivatko kuluttajat todella pussissa kasvatettua kalaa luomuversiona, eli huikeasti kalliimpana. 

Suomessa EU:n asetuksen pohjalta ei ole laadittu kansallista tuotanto-ohjeistusta luomukalantuotantoa varten, eikä sitä ole edes tekeillä. Viranomaisten mukaan syynä on se, että ala ei ole kiinnostunut luomusta.

Kun ala ei ole kiinnostunut luomusta, niin se yleensä tarkoittaa sitä, että ala tietää, että kuluttajat eivät ole kiinnostuneita luomusta kyseisen tuotteen kohdalla, sillä jos ala tietäisi, että kuluttajat haluavat varmasti luomua, ala tuottaisi sitä markkinoille kiihtyvällä vauhdilla.

Mutta onneksi siellä on myös muutamia totuuksia, ettei unohdu se, mitä luomu todellisuudessa tarkoittaa:

Suomessa luomukalaa ei kasvateta lainkaan, mutta maahan tuodaan jonkin verran luomulohta Norjasta. Luonnossa villinä elävä kala ei ole luomua, sillä luomu tarkoittaa aina valvottua tuotantoa.

Villinä elävä kala ei ole luonnonmukaista, luomua, sillä luonnonmukaista siitä tulee vasta sitten, kun luomun byrokratian vaatimat sääntökirjat on luettu ja ymmärretty. Luonnossa elävä ei ole synonyymi luomulle. Luomukala elää samanlaisessa kalankasvatuspussissa vesialueella kuin tavanomainenkin kasvatettu kala, vaikka se kohteliaasti jätetään sanomatta, eli tällainen näkymä on myös luomukalan kasvatuksen taustalla:

Siellä ne kalat polskivat innoissaan ja odottavat sitä, että päätyvät lautasellemme. Osan kyljessä lukee luomu ja osan kyljessä ei lue, mutta samat olosuhteet ja "luonnonmukainen" elämä on kummankin taustalla. Tosin luomuelämän viettänyt maksaa moninverroin enemmän.

Siihen hintaan on syy, joka jostain syystä on juttuun päästetty mukaan, eli tämä:

Halonen arvioi, että yksi pullonkaula kotimaisen luomukalan reitillä voivat olla kalankasvatuksen tiukat ympäristömääräykset. Luomukalantuotannon ympäristökuormitus voi nousta suureksi, jos sitä tarkastellaan vain suhteessa tuotettuihin kalakiloihin.

Juuri näin! Jos me haluamme huolehtia ympäristöstämme, sanomme kiitos ei luomun tuottamiselle ja ostamme järkevästi tuotettua kalaa, emmekä jonkin paperilla hauskan näköisen ideologian mukaan tuotettua kalaa.


Luomuväki ei halua koskaan katsella sitä, miten paljon on tuhlattu luonnonvaroja yhden luomukilon tuottamiseen, vaan he haluavat tuijottaa aivan muita lukuja ja katsella kauniita luomumainoksia televisiosta.

Jälleen kerran on pakko kysyä, että mitäs sieltä lautaselta löytyy, eli onko siellä neliömetrejä, hehtaareja, vesikuutioita vai onko siellä kalaa kiloissa, tai grammoissa?

Ja lisää luomun ihmeellisestä maailmasta:

Kaikesta Euroopassa kasvatetusta lohesta ja kirjolohesta luomua on vain 1–2 %.

Siinä on taas todellisuus, eli näin pienen piirin toimintaa meidän pitäisi tukea kaikkien veroeuroilla ja pistää rahaa kankkulan kaivoon ja lisäksi jos haluaa edes hetken ajatella ympäristönäkökulmia, niin kannattaa jättää luomu hyllyyn ja ostaa järkevästi tuotettua kalaa.

Tärkeintä tuntuu olevan se, että kuluttajille saadaan jollakin merkillä varustettua kalaa, jolla merkillä  on söpöjä mielikuvia, mutta sen merkin vaatiman tuotantotavan todellisista vaikutuksista ympäristölle halutaan olla aivan hiljaa. Ehkä jopa koetetaan keksiä jokin poikkeussääntö, jonka nojalla kaikkia ympäristövaikutuksia ei tarvitsisi ottaa tuotantotavassa edes huomioon, jotta tuotantotavan imago ei kärsisi.

Eli kohta näemme jonkin poikkeussäännön poikkeuspykälän, jonka nojalla luomun ei tarvitse välittää ympäristökuormituksesta per tuotettu kilo, vaan siellä saadaan tuijotella jonkin mainostoimiston tuottamaa runollista tekstiä luomun mielikuvien mukaisen kalan tuottamisen autuudesta.

Taas ollaan menossa takapuoli edellä puuhun, kuten kävi isolla rahalla perustettujen luomukauppojen kohdalla, eli tuhlattiin rahaa, vaikka todellista kysyntää ei ollut ja sitten haukutaan kuluttajia, kun ovat niin tyhmiä, että eivät ostaneet.

Jutussa sanotaan lukuisia kertoja, että kysyntää ei ole, eikä kysyntään uskota, mutta silti tuotetta koetetaan väkisin tuoda markkinoille.

Taikausko taas muodissa

Aamulehdessä oli mainio kirjoitus siitä, kuinka taikausko on tehnyt paluun ja on jälleen muodissa. Luonto nähdään ihmeellisenä taikavoimaisena paikkana, jota nykyajan luonnosta vieraantuneet ihmiset palvovat luomun avulla tai vaikkapa kieltäytymällä rokotteista.

Kukaan ei enää muista aikaa, vaikkapa noin 70 vuotta sitten, kun kutsuntoihin kutsutuista salskeista nuorista miehistä jopa noin neljännes jouduttiin hylkäämään asepalveluksesta ruumiillisen heikkouden takia, eli aliravitsemuksen vuoksi. Silloin kaikki oli niin ihanan luomua ja luonnonmukaista ja seurauksena oli nälkä.

Kari Huoviala on kirjoittanut raikkaan näkemyksen, josta provoisoitumaan taipuvaiset varmasti provosoituvat ja näin jo luomukahvin tirskahtamisen suupielistä aamusella, kun vannoutunut luomuihminen näki jutun lipuvan verkkokalvojensa ohitse:

Puheenaihe: Taikausko teki paluun

Käsitys lempeästä luontoäidistä on laajalle levinnyt muotihöpsötys, joka käy hyvin kaupaksi. Sen avulla myydään politiikkaa, ruokaa, terveyttä. Markkinat ovat kasvamaan päin.

Mikäpä on myyjien myydessä, kun luonnonmukaisuutta palvovat asiakkaat suorastaan vaativat tulla huiputetuiksi.

Eikä siinä kaikki: jos joku rohkenee epäillä heidän höpsötystään humpuukiksi, he suuttuvat epäilijälle ja ryhtyvät joukolla puolustamaan huiputtajiaan.

Todellisuudessa luonto ei ole mikään hellä äiti, joka pitelee lapsiaan kämmenellään suoden heille ihania antejaan.

Jos vertauskuvia on pakko hakea perhe-elämästä, niin suopeimmillaankin luonto on korkeintaan äitipuoli, joka ei piittaa helmoissaan pyörivistä lapsista.

Mitä loppujen lopuksi tarkoittaa luonnonmukaisuus, joka on noussut muotiaatteeksi kaikissa länsimaissa, erityisesti nuorten kaupunkilaisten keskuudessa?

Käsite kantaa mukanaan ajatusta, että joskus ennen ihminen on elänyt nykyistä luonnonmukaisemmin – siis oikein. Ja nyt eletään väärin, ellei oteta mallia menneisyydestä.

Oikein ja väärin elämisen tarkkaa aikarajaa ei yleensä määritellä. Se taitaa olla tilanteen ja tapauksen mukaan liukuva.

Mutta kukaan tuskin vastustaa ehdotusta, että 1800-luvulla Suomessa vielä elettiin kokolailla luonnonmukaisesti.

Ruoka ainakin tuotettiin ikivanhoin menetelmin ilman koneita, teholannoitteita ja torjunta-aineita. Mihin sillä päästiin?

Luonnonmukaisuuden kulta-aikana viljaa ei edes hyvinä vuosina saatu koskaan niin paljon, että sitä olisi riittänyt jaettavaksi kaikille tarvitseville.

1860-luvun loppupuolen kylminä vuosina ajauduttiin sitten katastrofiin, kun sadot jäivät olemattomiksi ja varastot ehtyivät.

Alkoi nälänhätä. Kansa söi männyn nilasta tehtyä pettua, olkia, jäkälää. Myös kotieläimet kärsivät ruuan puutteesta. Jalostamattomien luomulehmien vähäinen maidontuotanto väheni entisestään.

Kerjuulle joutuneita luomusuomalaisia kuoli sankoin joukoin nälkään. Vielä enemmän heitä kuoli nälän kintereillä kulkeneisiin tauteihin.

Kansanlääkinnän luonnonmukaiset keinot eivät tehonneet lavantautiin, punatautiin, hinkuyskään, keuhkotuberkuloosiin.

Pahimpana vuonna 1868 menehtyi lähes 140 000 luonnonmukaisen Suomen asukasta. Pelkästään huhti-kesäkuussa kuoli 63 500.

Ennen katastrofia maan koko asukasluku oli 1,8 miljoonaa.

Onneksi luisuimme luonnonmukaiselta 1800-luvulta tieteen, tehotuotannon ja teollisuuden aikaan.

Sen vuoksi ruokapula on historiaa. Viljasadot ovat suuria, lihaa on tarjolla runsaasti, jalostetut lehmät lypsävät maitoa vaivoiksi asti.

Melkein kaikki tappavat taudit on saatu hallintaan, kun kansan luonnonmukaiset poppakonstit on korvattu lääketieteen keksinnöillä.

Luomu-Suomessa tuhkarokko, hinkuyskä ja kurkkumätä vielä olivat kuolemanvaarallisia tauteja. Jopa ripuli tappoi lapsia.

Hygienian parantuminen, elämäntapojen kohentuminen ja järjestelmälliset rokotusohjelmat ovat sittemmin tehneet tehtävänsä: Suomen lapsikuolleisuus on nyt maailman pienimpiä.

Aikuisten keskimääräinen elinikäkin on lähes kaksinkertaistunut luonnonmukaisuuden kulta-ajasta. Jopa ihmisten keskipituus on kasvanut.

Tehotuotannon ja tieteen saavutusten ansiosta suomalaiset ovat terveempiä ja paremmin ravittuja kuin koskaan ennen.

Nyt on oltu kylläisiä ja terveitä niin kauan, että alkaa unohtua, miten kaikki hyvä on saavutettu. Enää ei ymmärretä, että menestyäkseen ihmislajin on keksittävä keinot tunteetonta luontoa vastaan.

Tehotuotantoa on alettu kirota. Myyttiseen kansanviisauteen pohjautuvat luontaislääkkeet ja poppamieskonstit käyvät kaupaksi. ”Luonnottomia” rokotuksia vastustetaan.

Taikausko ja tieteenvastaisuus valtaavat alaa. Luontoa on ryhdytty palvomaan uskonnollisella hartaudella. Siitä on tehty jumala, jota lepytellään muinaiskansojen tavoin, jottei se vain suutu.

Eipä tuohon lisäämistä ole, vaan ollaan perustotuuksien äärellä, jonka kansa lienee unohtanut ja siksi heitä on helppo huijata, eli luoda heille mainonnan avulla taikamaailma ja sinne tarpeita tyydytettäväksi.

Luomu käy kukkarolle

Vihreä Lanka julkaisi Eno vastaa -blogissa kirjoituksen luomusta ja sen tuomasta kevennyksestä kukkaroon:

Luomu käy kukkarolle

Oikeastaan aika neutraalia tekstiä ja oikean suuntaista, mutta seuraava lausahdus kaipaa pientä kommenttia:

Yksi asia on selvä: eläinkunnan tuotteet kannattaa vaihtaa luomuksi, sillä luomueläimiä kohdellaan paljon paremmin. 

Tämä ei pidä paikkaansa, sillä säännöt eivät kohtele eläimiä, vaan tuottajat kohtelevat eläimiä.

Molemmilta puolilta aitaa löytyy tuottajia, jotka kohtelevat eläimiä hyvin ja molemmilta puolilta löytyy tuottajia, jotka kohtelevat eläimiä huonosti. Yleisimmin syy huonoon kohteluun on tuottajan uupumus, mikä johtuu vaikkapa avioerosta tai muusta elämään tulleesta kolhusta, joka vie ihmisen sellaiseen henkiseen uupumukseen, että se sitten valitettavasti kohdistuu myös tuotantoeläimiin.

Pitää muistaa, että huonosti kohdeltu eläin ei tuota hyvin, eli eläimen huono kohtelu on pois tuottajan kukkarosta, eli eivät tuottajat ole tyhmiä, kuten aina annetaan ymmärtää.

Sillä ei ole kuitenkaan eläimiin ja niiden hyvinvointiin suurtakaan merkitystä että eläimellä on pari senttiä enemmän tilaa, eikä noin periaatteessa silläkään, että eläimellä on ulkoilumahdollisuus, joka usein tarkoittaa sitä, että tuotantotilan ovi aukaistaan ja sitten eläimillä on mahdollisuus mennä ulos, jos haluavat. Lisäksi ulkoilu tuo mukanaan varjopuolia, kuten erilaisia loisia ja parasiittejä, jotka kiusaavat villin luonnon kanssa tekemisiin joutuvia eläimiä, eli asiat eivät ole kovin helppoja verrattavia.

Onko ulkoilemaan päässyt, mutta loisia saava tuotantoeläin sitten onnellisempi kuin ulkoilematon, mutta loisista kärsimätön?

Ja tekeekö sentti sinne tänne elämestä automaattisesti onnellisemman?

Onko 150 neliön omakotitalossa asuva lapsi, jolla on uusin Playstation ja Samsungin kännykän huippumalli automaattisesti onnellisempi kuin 50 neliön vuokrakämpässä yksinhuoltajaäidin kanssa asuva, vai johtuisiko onnellisuus myös muista asioista kuin lelujen tai tilan määrästä?

Itse haluaisin nähdä tutkimuksia luomueläimien oloista tiloilla, sillä lähes jokaisessa jutussa koskien luomutuottajia he valittavat sitä, että luomu lisää paljon byrokratiaa, eli tuottajalle tulee paljon lisää paperitöitä. Minä näen tässä myös sellaisen asian, että jokainen tuottajan joutavan byrokratian kimpussa käyttämä hetki on pois eläimien kanssa vietetystä ajasta, eli siitä ajasta, jossa tuottaja katsoo eläimiensä perään ja näkee ongelmat ennakolta yms asioita.

Nyt on tarjolla vain luomuliiton julkaisemia videoita tarkkaan valituilta tiloilta, tarkkaan valituista kuvakulmista.

Kirjoitin asiasta jo aiemmin, sillä tuotantoeläimien oloja ja onnellisuutta on hiukan tutkittu ja se juttu löytyy täältä:

Voiko luomueläin paremmin

Euroopassa eläinten hyvinvointia on tutkittu yksittäisissä tutkimuksissa ja ne ovat päätyneet yleensä siihen tulokseen, että luomussa eläin voi ainakin yhtä hyvin kuin tavanomaisessa tuotannossa, tai ei ainakaan huonommin.

Joissain tutkimuksissa eläinten on nähty voivan paremmin, mutta on tutkimustuloksia, joissa on päädytty vastakkaiseen näkemykseen.

EU:n monivuotisessa Safo-hankkeessa on päädytty siihen, että yksittäisten tilojen välillä on suurempia eroja kuin tuotantomuotojen välillä.

Voiko siis luomueläin paremmin kuin tehoeläin tai tavanomaisen tuotannon eläin? Vastaus Tiede-lehdessä oli kyllä ja ei.

Lihan kulutusta voi olla järkevää vähentää, jos siitä on tullut jokapäiväinen herkku, mutta sen vaihtamisessa luomuun ei sitten juuri järkisyitä ole, vaan asia on mielikuvien varassa.

Sitten pitää muistaa, että luomueläimien rehu on tuotettava luomusääntöjen mukaan, eli tässä tulemme sitten taas siihen, että mitä ihmeen järkeä siinä on, sillä kuten Eno vastasi:

Luomun isoin ongelma on se, että se vaatii enemmän pinta-alaa samalle sadolle, mikä kasvattaa sen ekologista jalanjälkeä. 

Luomueläimen rehu on tuotettava luomusääntöjen vaatimalla tavalla, joka aiheuttaa sen, että luomueläimen sapuska vaatii paljon enemmän pinta-alaa kuin tavanomaisen eläimen ruokinta, niin siinä olisi yksi hyvä syy jättää luomuliha hyllyyn.

Luomuviiniä pöytään

Yle uutisoi Alkon vastaavan luomun kysyntään, eli sitä tarjotaan, mitä joku sattuu haluamaan:

Alko vastaa luomuviinien kasvaneeseen kysyntään

Jutussa oli muutama sellainen kohta, että ajattelin tuoda soppaan oman mausteeni:

- Kokonaismyynnissä luomun osuus on edelleen vähäinen, mutta menekki on jatkuvasti noussut.

Onkohan sen sama kuin ruokapuolella, eli noin 1.5 % myynnistä, vai vetääkö viina luomuna paremmin, johtuen erilaisista kansantarinoista, joihin jutussa kevyesti viitataan?

Luomussa ostajaan vetoaa makua enemmän eettisyys, arvelee Lampinen. 

Tässä kohtaa on pakko olla samaa mieltä, sillä muutamia luomuviinejä maistaneena on pakko todeta, että niitä ei kyllä maun takia osteta. Luomuna voidaan tehdä aivan kelvollista alkoholia jossain muodossa, mutta yksikään maistamani luomuviini ei olisi kyllä Kaanaan häissä vaikutusta tehnyt. Mutta koska katselmukseni on sangen pieni, vain noin reilut 10 eri artikkelia eri tilaisuuksissa, ehkäpä olen maistanut juuri niitä vääriä ja se luomuviinien helmi odottaa minua vielä jossain.

- Ne, jotka luomuviiniä haluavat, tulevat sitä erikseen kysymään. Voisin sanoa, että ne ketkä luomua ostavat, tulevat sitä varta vasten ostamaan.

Tästä voitaneen päätellä, että luomu ei todellakaan ole koko kansan juttu, eikä sellaista ole vieläkään näköpiirissä, vaan luomua ostaa pieni joukko ihmisiä, juuri ideologian takia ja muu on sivuseikka, kuten maku. Luomua ei osteta sattumalta, eli että käsi vain käy johonkin pulloon ja se sitten otetaan sen kummemmin miettimättä. Ehkäpä luomua menisi enemmän, jos se vihreä luomulätkä ei olisi tuomassa kuluttajalle mielikuvaa siitä, että tuon pullon ostamalla maksan noin 30-40 % enemmän, eli kun ostan kympin luomuviinin, saan rahalla kuuden euron tavallisen viinin laatua.

Ylen uutisen kuvituksessa oli sitten biodynaamista viiniä, jota viljellään Steinerilaisen taikauskon mukaan, eli siitäpä vaikka lisää täällä, jos kiinnostaa:

Antroposofian pseudotieteellinen maailmankuva

Steinerin oppien sovellutuksista biodynaaminen viljely on myös laajalti tunnettu. Toisin kuin biologinen viljely, pohjautuu biodynaaminen viljely astrologiaan. Eläinradan eri merkkien uskotaan olevan yhteydessä maahan, veteen, ilmaan ja tuleen. Olennaista biodynaamisessa viljelyssä on myös erilaisten maagisten preparaattien käyttö. Preparaattien tarkoituksena on ohjailla kosmisten voimien vaikutuksia ja täten edistää mm. siementen itävyyttä sekä juuriston ja lehtien muodostumista. Preparaatit valmistetaan lehmän lannasta, mineraaleista, kristallista tai kvartsista. Preparaatti kompostoidaan lehmän sarveen, joka kaivetaan maahan. (Ollikainen 1997, 180–182;Arman & Pettersson 1983)

Tai:

MAANVILJELYSTÄ TÄHTIEN ALLA 

Jos horoskoopit ovat lähellä sydäntäsi, niin sitten varmaan innostut myös biodynaamisesta viljelystä.

Lihaliemikuutiot ja fondit testissä

Torstain Hesari testasi kaupoista löytyvät lihaliemikuutiot ja koskapa mukaan olisi päässyt yksi luomuvalmiste, lienee paikallaan katsoa, että kuinka ylivoimainen se oli, sillä luomussahan hyvä maku tiivistyy vai miten ne mainoslauseet nyt menivätkään:

MAKSUMUURI HS-TESTI: Lihaa liemessä

Jokainen, joka on kokeillut itse tehdä lihalientä tietänee sen, että miksi lihaliemivalmisteet ovat niin suosittuja kuin ne ovat. Kuten jutussakin kerrotaan, niin alusta asti itse valmistettu lihalieni ei ole kiireisen ihmisen hommaa, mutta jos on aikaa ja hyvät raaka-aineet, toki itsetehty on aina palkitsevampi kokemus.

Tes­tin voit­ta­jak­si sel­viy­tyi Mag­gi Fond Cups Li­ha­lie­mi. Sen maus­sa oli li­hai­suut­ta ja juu­res­ten tuo­maa ma­keut­ta. Voit­ta­jan kan­noil­le nou­si­vat sa­man mer­kin Li­ha­lie­mi Pe­rin­tei­nen -kuu­tiot se­kä Knor­rin Fond du Chef -an­nos­fon­dit. Kär­ki­kas­tia yh­dis­ti li­han ma­ku: si­tä ei kai­kis­ta tes­tin lie­mis­tä löy­tä­nyt et­si­mäl­lä­kään.

Sitten viimeiseltä sijalta löytyi se luonnollinen, luonnonmukainen ja luomu, eli tässäpä arvio tuotteesta:

Vä­ri har­mah­ta­va, sa­mea, tis­ki­ve­si­mäi­nen. Tuok­su mie­to ja neut­raa­li. Ma­ku ve­ti­nen, epä­puh­das ja epä­mää­räi­nen. Lä­hes mau­ton. Ei mais­tu edes suo­la. 

Vaikka maussa ei maistunut edes suola, niin oli sitä suolaa jossain, eli jos voittajiin vertaa, niin luomutuotteen hinta oli erittäin suolainen.

Tässä vielä tuotteet järjestyksessä, jos olette jo käyttäneet maksumuurin 5 lukukertaa:

1) Mag­gi Fond Cups Li­ha­lie­mi 4/5 tähteä

2) Mag­gi Ext­ra Li­ha­lie­mi Pe­rin­tei­nen 3/5

3) Knorr Fond du Chef 3/5

4) Cu­si­na Beef 2/5

5) X-tra Li­ha­lie­mi­val­mis­te 2/5

6) Pirk­ka Li­ha­lie­mi­val­mis­te 2/5

7) Rain­bow Li­ha­lie­mi­val­mis­te 2/5

8) Knorr Li­ha­lie­mi 2/5 

9) Rain­bow Va­sik­ka­fon­di 2/5

10) Knorr Fond Hä­rän­li­ha 2/5

11) Touch of tas­te Va­si­kan­fon­di 2/5

12) Pul­jon­ki Li­ha­lie­mi 2/5

13) Touch of Tas­te Li­ha­lie­mi 1/5

14) Re­for­mi Luo­mu Li­ha­fon­di 1/5

Pis­teet:
5 täh­teä: Huip­pu, ei jä­tä toi­vo­mi­sen va­raa
4 täh­teä: Eri­no­mai­nen, luon­tei­kas
3 täh­teä: Hy­vä, laa­du­kas ja ta­sa­pai­noi­nen
2 täh­teä: Tyy­dyt­tä­vä, help­po ar­ki­tuo­te
1 täh­ti: Vält­tä­vä, laa­dul­li­ses­ti vaa­ti­ma­ton