Muutama ajatus luonnonkosmetiikasta, kun sitä automatkallani pohdiskelin asiaa käsitelleen radio-ohjelman myötä. Radio-ohjelman luonne oli tosin lähinnä pelkkää mainosta, sillä luonnonkosmetiikasta innostunut toimittaja haastatteli luonnonkosmetiikkaa maahantuovaa ja omassa liikkeessään sitä myyvää henkilöä. Ja kaikki tutut fraasit käytiin läpi, eli synteettinen kosmetiikka on pahaa, aineiden yhteisvaikutuksia ei tunneta, kiistanalaisia tutkimustuloksia on, joten parempi pelata varman päälle ja käyttää luonnonkosmetiikkaa. Tosin yhtään sellaista tutkimusta ei mainittu, jossa luonnonkosmetiikka olisi tutkitusti turvallista, vaan meillä on nyt vain kyseisen maahantuojan oma sana tästä turvallisuudesta.
Lisäksi tuotiin esiin väitteitä, joihin olisin kaivannut hiukan tieteellisempää otetta, mutta menköön nyt, kun kohdeyleisö ei taida niistä perustaa. Luonnonkosmetiikka kuulemma luonnollisena, luonnosta peräisin olevana vahvistaa elimistön luontaisia toimintoja! Siis mitä? Jokin iholle siveltävä
luonnollinen kasviöljy kiihdytti elimistön kykyä poistaa elimistön kuona-aineita ja tässä vaiheessa tuli mieleen, että olisi kannattanut olla koulussa edes muutamalla tunnilla hereillä, kun käsiteltiin ihmisen biologiaa.
Sitten esitettiin perusväitteet siitä, että tavallinen kosmetiikka on pelkkää petrokemianteollisuuden sivujätettä, jota myydään naisille kovaan hintaan ja he kuolevat niihin myrkkyihin ja saavat syöpiä yms.
Luonnonkosmetiikalla oli myös huomattavia, lähes yliluonnollisia ominaisuuksia, sillä eräskin kasviuute, jonka nimeä ne nyt muista, rauhoitti stressaantunutta ihoa ja vastaavasti kiihdytti liian veltoksi muuttuneen ihon toimintoja.
Joten miehen korvaan luonnonkosmetiikan ominaisuudet olivat aivan yhtä puhdasta huuhaata kuin tavanomaisen, synteettisen kosmetiikan mainosfraasit.
Kirjoitus ei ole luonnonkosmetiikkaa vastaan, eikä puolustus tavalliselle kosmetiikalle, vaan vain omia ajatuksia asiasta. Ympäristön kemikalisoituminen on vakava asia, etenkin jos sitä voimistaa meidän turhamaisuutemme ulkonäkömme suhteen, joten siinä mielessä en ymmärrä oikein mitään kosmetiikkaa, mutta monet lienevät eri mieltä, etenkin esimerkiksi työelämän ulkonäköpaineiden kanssa painivat. Lisäksi vanhenemiseen ja sen tuomiin ulkonäkömuutoksiin suhtaudutaan hyvin eri tavalla jos vanheneva on mies, kuin jos hän on nainen.
Luonnonkosmetiikan nousuun on varmaan vaikuttanut hiukan samat lähtökohdat kuin luomun suosioon. Meillä on mielikuva synteettisestä molekyylistä, joka tarkoittaa keinotekoista, joka taas mielikuvissa tarkoittaa ympäristöä kuormittavaa ja sitten sen vastakohta on sama molekyyli suoraan luonnosta, esimerkiksi jonkin kasvin lehdestä ja näin sama molekyyli muuttuu puhtaaksi, luonnolliseksi, eikä tietenkään kuormita ympäristöään, jossa se kasvaa.
Suurin osa kosmetiikkateollisuuden kemikaaleista, olivatpa ne synteettisiä tai luonnonmukaisia, ovat kuitenkin mitä luultavimmin täysin turhia, eli niiden teho on markkinoinnin luomissa mielikuvissa. Suuri osa on mitä luultavimmin ympäristölle ja käyttäjälleen täysin harmittomia, mutta sitten pieni osa on sitäkin pahempia, eli vaikkapa hiusten värjäämiseen käytetyt kemikaalit, jotka ovat jopa hyvinkin haitallisia, sekä luonnolle, että käyttäjälleen. Sitten pinnalle pulpahtaa milloin mikäkin yksittäinen aine, eli jokin aika sitten deodoranttien alumiini, hammastahnojen fluori, parabeenit, ja niin edelleen, joista huolista yksikään ei ole tainnut olla kovin paha huoli, jos otamme tosiasiat huomioon. Sitten jos keksimme tosiasiat itse, niin tilanne muuttuu.
Ihmiset ovat huolissaan vaikkapa kosmetiikan säilöntäaineista, mutta säilöntäaineita on oltava ja ne ovat joko synteettisiä tai jostain muusta lähteestä. Kosmetiikkaa säilytetään usein kylpyhuoneessa, jossa ilmankosteus on usein korkea ja jos siihen yhdistetään sauna, kosmetiikka joutuu melko hankalien olosuhteiden kanssa säilyttämään ominaisuutensa. Sellaisissa olosuhteissa tuskin mikään säilyy ilman säilöntäaineita.
Mutta esimerkiksi sellaiset kemikaalit, joilla vaikutetaan vain tuotteen ulkonäköön, eli vaikkapa värit ovat taas täysin turhia, mutta kuluttajat haluavat kosmetiikkansa näyttävän joltain muulta kuin koiran kakalta tai oksennukselta.
Täysin turhat muut kemikaalit ovat oma lukunsa, olivatpa synteettisiä tai luonnollisia, johon sisältyvät vaikkapa WC-istuimen raikasteet, antibakteeriset pesuaineet kotikäyttöön, antibakteeriset pyykinpesuaineet, voimakkaasti hajustetut pyykinpesuaineet ja huuhteluaineet, huonekalujen kankaiden teflonpohjaiset kyllästeaineet likaa vastaan jne.
Yhä suureneva ongelma ovat myös lääkeaineet, jotka päätyvät virtsan mukana viemäreihin ja luontoon.
Mikä on sitten suurin ongelma luonnonkosmetiikassa? Omassa pohdiskelussani olen päätynyt siihen, että se käyttää maatalousmaata, joka on pois ruoan tuotannosta. Tosin en tiedä myyntivolyymejä, eli miten paljon sitä todellisuudessa kaikesta kosmetiikasta myydään ja hinnatkin ovat luultavasti niin suolaisia, että jälleen kerran käyttäjäkunta on kaupungissa asuva hyvätuloinen ja pikaisesti eri blogeja lukiessa selvisi, että laatu on myös hyvin vaihteleva, joten saatuaan epäkelvon tuotteen, voi luonnonkosmetiikkakokeilu päättyä yhteen tuotteeseen. Harvalla on rahaa testata uusia tuotteita kovin montaa kertaa, jos on kuitenkin periaatteessa nykyisiin tyytyväinen ja ne toimivat kuten kuluttaja haluaa.
Insinööriajattelua kiehtoisi myös tietää luonnonkosmetiikan sisältämistä vierasaineista, sillä jos kosmetiikkaan käytettävät kasvit viljellään vaikkapa Afrikan pahoilla malaria-alueilla (nykyisillä tai entisillä), voi tuotteesta löytyä DDT:n jäämiä. Keski-Euroopan maaperässä on paljon enemmän raskasmetalleja, elohopeaa, PCB-yhdisteitä, lyijyä, kadmiumia, dioksiinia ja niin edelleen kuin kotimaamme maaperässä. Koetin etsiä asiasta tietoa, mutta jostain syystä luonnonkosmetiikkaa valmistavat yritykset eivät ole katsoneet tarpeelliseksi testata tuotteitaan näiden oikeasta vaarallisten, luonnossa ja maaperässä olevien ympäristömyrkkyjen varalta.
Minusta on jotenkin hyvin arveluttavaa käyttää hyvin arvokasta ja koko ajan vähenevää maatalousmaata siihen, että hyvin toimeentuleva kaupunkilainen saa hyvän omantunnon ja pakkelia kehoonsa, etenkin jos sen saman molekyylin samoilla vaikutuksilla pystyisi valmistamaan ilman maatalousmaan kuluttamista kemiantehtaassa.
Lisäksi mikäli, mikä on hyvin todennäköistä, luonnonkosmetiikan ainesosia tuotetaan köyhissä osissa Maapalloa, eli Aasiassa ja Afrikassa ja mikäli ne joudutaan tuottamaan vieläpä luomulaatuisena, joka onkin luonnonkosmetiikkaan tiiviisti kuuluva osa, joudutaan pitämään myös eläimiä, jotta saadaan lannoitetta.
Luonnonkosmetiikkateollisuuden hyödyntävät kasvit kasvavat samojen sääntöjen mukaan kuin muutkin kasvit ja jos kasvi ei saa lannoitetta, ei saa kosmetiikkateollisuus kasviaan. Jotenkin sen vielä ymmärtää miehen logiikalla, että eläimiä käytetään ruoantuotantoon ja hyödynnetään siihen, mutta että hyödynnämme eläimiä siihen, että rikkaat kaupungeissa asuvat naiset saavat naamarasvansa, niin siinä alkaa jo ymmärrys loppua. Paradoksina on se, että ainakin sosiaalisessa mediassa eniten luomulaatuista luonnonkosmetiikkaa rummuttavat valveutuneet naiset, jotka ovat kasvissyöjiä, osa vegaanejakin ja he ovat vastaan eläimien hyväksikäyttöä ihmisten tarpeisiin. On jotenkin outoa, että he eivät hyväksy eläimiä ruoan tuotantoon, mutta kosmetiikkateollisuuden tarpeet ovat toinen juttu ja etenkin kun se kosmetiikan viljelyala on pois ihmisten ruoan viljelyalasta.
Pahimmassa tapauksessa maatalousmaata joudutaan raivaamaan lisää, eli pistämään villiä luontoa sileäksi, jotta rikkaat rouvat saavat kosmetiikkansa.
Suomessa taas lantaa riittäisi vaikka koko maailman luonnonkosmetiikan luomulaatuisen tuotannon tarpeisiin, mutta valitettavasti luonnonkosmetiikassa täytyy kasvien ja käytettävien yrttien olla eksoottisia ja jostain kaukaa, jotta ne tuntuvat tehokkaammilta. Murskattu mustikan varpu on aivan liian arkinen, jos sen kilpailija on jostain tropiikista ja sitä ei osaa kukaan edes lausua. Tosin luvattu vaikutus voi olla täysin sama kuin murskatulla mustikan varvulla, mutta mielikuvat ratkaisevat.
Otetaan loppuun vielä esimerkki luonnollisuus vs. synteettisyys ajatteluun. Asetyylisalisyylihappo on kaikille tuttu Aspiriininä. Nykyään se valmistetaan synteettisesti, mutta ennen oli kaikki toisin.
Pajun kuoren sisältämällä salisylaatilla on pitkä historia ja sitä on käytetty rohtona särkyihin tuhansia vuosia.
Mutta sitten joku keksi, että majavan hauste, eli majavan anaalirauhasen tuottama aine, jonka avulla majava merkitsee reviirinsä, on täysin ylivoimainen lääke särkyihin ja kipuihin, tosin eivät he ymmärtäneet miksi, mutta ihmiset oppivat sen kokemuksen kautta.
Tämä johtuu siitä, että paju on majavan herkkua ja pajun kuoren salisylaatti rikastuu majavan anaalirauhasen hajuaineeseen. Hausteen ja turkin ansiosta majavat hävitettiin monin paikoin sukupuuttoon. Hauste on käytössä edelleen, mutta lähinnä luonnollisena makuaineena tai hajuvesien tuoksuaromina.
En ole kenenkään kuullut vastustavan synteettistä asetyylisalisyylihappoa ja vaativan majavan hausteesta valmistettua luonnollista versiota korvaamaan pahaa, lääketeollisuuden valmistamaa keinotekoista, kemiallista yhdistettä. Miksiköhän?
