Taikausko taas muodissa

Aamulehdessä oli mainio kirjoitus siitä, kuinka taikausko on tehnyt paluun ja on jälleen muodissa. Luonto nähdään ihmeellisenä taikavoimaisena paikkana, jota nykyajan luonnosta vieraantuneet ihmiset palvovat luomun avulla tai vaikkapa kieltäytymällä rokotteista.

Kukaan ei enää muista aikaa, vaikkapa noin 70 vuotta sitten, kun kutsuntoihin kutsutuista salskeista nuorista miehistä jopa noin neljännes jouduttiin hylkäämään asepalveluksesta ruumiillisen heikkouden takia, eli aliravitsemuksen vuoksi. Silloin kaikki oli niin ihanan luomua ja luonnonmukaista ja seurauksena oli nälkä.

Kari Huoviala on kirjoittanut raikkaan näkemyksen, josta provoisoitumaan taipuvaiset varmasti provosoituvat ja näin jo luomukahvin tirskahtamisen suupielistä aamusella, kun vannoutunut luomuihminen näki jutun lipuvan verkkokalvojensa ohitse:

Puheenaihe: Taikausko teki paluun

Käsitys lempeästä luontoäidistä on laajalle levinnyt muotihöpsötys, joka käy hyvin kaupaksi. Sen avulla myydään politiikkaa, ruokaa, terveyttä. Markkinat ovat kasvamaan päin.

Mikäpä on myyjien myydessä, kun luonnonmukaisuutta palvovat asiakkaat suorastaan vaativat tulla huiputetuiksi.

Eikä siinä kaikki: jos joku rohkenee epäillä heidän höpsötystään humpuukiksi, he suuttuvat epäilijälle ja ryhtyvät joukolla puolustamaan huiputtajiaan.

Todellisuudessa luonto ei ole mikään hellä äiti, joka pitelee lapsiaan kämmenellään suoden heille ihania antejaan.

Jos vertauskuvia on pakko hakea perhe-elämästä, niin suopeimmillaankin luonto on korkeintaan äitipuoli, joka ei piittaa helmoissaan pyörivistä lapsista.

Mitä loppujen lopuksi tarkoittaa luonnonmukaisuus, joka on noussut muotiaatteeksi kaikissa länsimaissa, erityisesti nuorten kaupunkilaisten keskuudessa?

Käsite kantaa mukanaan ajatusta, että joskus ennen ihminen on elänyt nykyistä luonnonmukaisemmin – siis oikein. Ja nyt eletään väärin, ellei oteta mallia menneisyydestä.

Oikein ja väärin elämisen tarkkaa aikarajaa ei yleensä määritellä. Se taitaa olla tilanteen ja tapauksen mukaan liukuva.

Mutta kukaan tuskin vastustaa ehdotusta, että 1800-luvulla Suomessa vielä elettiin kokolailla luonnonmukaisesti.

Ruoka ainakin tuotettiin ikivanhoin menetelmin ilman koneita, teholannoitteita ja torjunta-aineita. Mihin sillä päästiin?

Luonnonmukaisuuden kulta-aikana viljaa ei edes hyvinä vuosina saatu koskaan niin paljon, että sitä olisi riittänyt jaettavaksi kaikille tarvitseville.

1860-luvun loppupuolen kylminä vuosina ajauduttiin sitten katastrofiin, kun sadot jäivät olemattomiksi ja varastot ehtyivät.

Alkoi nälänhätä. Kansa söi männyn nilasta tehtyä pettua, olkia, jäkälää. Myös kotieläimet kärsivät ruuan puutteesta. Jalostamattomien luomulehmien vähäinen maidontuotanto väheni entisestään.

Kerjuulle joutuneita luomusuomalaisia kuoli sankoin joukoin nälkään. Vielä enemmän heitä kuoli nälän kintereillä kulkeneisiin tauteihin.

Kansanlääkinnän luonnonmukaiset keinot eivät tehonneet lavantautiin, punatautiin, hinkuyskään, keuhkotuberkuloosiin.

Pahimpana vuonna 1868 menehtyi lähes 140 000 luonnonmukaisen Suomen asukasta. Pelkästään huhti-kesäkuussa kuoli 63 500.

Ennen katastrofia maan koko asukasluku oli 1,8 miljoonaa.

Onneksi luisuimme luonnonmukaiselta 1800-luvulta tieteen, tehotuotannon ja teollisuuden aikaan.

Sen vuoksi ruokapula on historiaa. Viljasadot ovat suuria, lihaa on tarjolla runsaasti, jalostetut lehmät lypsävät maitoa vaivoiksi asti.

Melkein kaikki tappavat taudit on saatu hallintaan, kun kansan luonnonmukaiset poppakonstit on korvattu lääketieteen keksinnöillä.

Luomu-Suomessa tuhkarokko, hinkuyskä ja kurkkumätä vielä olivat kuolemanvaarallisia tauteja. Jopa ripuli tappoi lapsia.

Hygienian parantuminen, elämäntapojen kohentuminen ja järjestelmälliset rokotusohjelmat ovat sittemmin tehneet tehtävänsä: Suomen lapsikuolleisuus on nyt maailman pienimpiä.

Aikuisten keskimääräinen elinikäkin on lähes kaksinkertaistunut luonnonmukaisuuden kulta-ajasta. Jopa ihmisten keskipituus on kasvanut.

Tehotuotannon ja tieteen saavutusten ansiosta suomalaiset ovat terveempiä ja paremmin ravittuja kuin koskaan ennen.

Nyt on oltu kylläisiä ja terveitä niin kauan, että alkaa unohtua, miten kaikki hyvä on saavutettu. Enää ei ymmärretä, että menestyäkseen ihmislajin on keksittävä keinot tunteetonta luontoa vastaan.

Tehotuotantoa on alettu kirota. Myyttiseen kansanviisauteen pohjautuvat luontaislääkkeet ja poppamieskonstit käyvät kaupaksi. ”Luonnottomia” rokotuksia vastustetaan.

Taikausko ja tieteenvastaisuus valtaavat alaa. Luontoa on ryhdytty palvomaan uskonnollisella hartaudella. Siitä on tehty jumala, jota lepytellään muinaiskansojen tavoin, jottei se vain suutu.

Eipä tuohon lisäämistä ole, vaan ollaan perustotuuksien äärellä, jonka kansa lienee unohtanut ja siksi heitä on helppo huijata, eli luoda heille mainonnan avulla taikamaailma ja sinne tarpeita tyydytettäväksi.

Luomu käy kukkarolle

Vihreä Lanka julkaisi Eno vastaa -blogissa kirjoituksen luomusta ja sen tuomasta kevennyksestä kukkaroon:

Luomu käy kukkarolle

Oikeastaan aika neutraalia tekstiä ja oikean suuntaista, mutta seuraava lausahdus kaipaa pientä kommenttia:

Yksi asia on selvä: eläinkunnan tuotteet kannattaa vaihtaa luomuksi, sillä luomueläimiä kohdellaan paljon paremmin. 

Tämä ei pidä paikkaansa, sillä säännöt eivät kohtele eläimiä, vaan tuottajat kohtelevat eläimiä.

Molemmilta puolilta aitaa löytyy tuottajia, jotka kohtelevat eläimiä hyvin ja molemmilta puolilta löytyy tuottajia, jotka kohtelevat eläimiä huonosti. Yleisimmin syy huonoon kohteluun on tuottajan uupumus, mikä johtuu vaikkapa avioerosta tai muusta elämään tulleesta kolhusta, joka vie ihmisen sellaiseen henkiseen uupumukseen, että se sitten valitettavasti kohdistuu myös tuotantoeläimiin.

Pitää muistaa, että huonosti kohdeltu eläin ei tuota hyvin, eli eläimen huono kohtelu on pois tuottajan kukkarosta, eli eivät tuottajat ole tyhmiä, kuten aina annetaan ymmärtää.

Sillä ei ole kuitenkaan eläimiin ja niiden hyvinvointiin suurtakaan merkitystä että eläimellä on pari senttiä enemmän tilaa, eikä noin periaatteessa silläkään, että eläimellä on ulkoilumahdollisuus, joka usein tarkoittaa sitä, että tuotantotilan ovi aukaistaan ja sitten eläimillä on mahdollisuus mennä ulos, jos haluavat. Lisäksi ulkoilu tuo mukanaan varjopuolia, kuten erilaisia loisia ja parasiittejä, jotka kiusaavat villin luonnon kanssa tekemisiin joutuvia eläimiä, eli asiat eivät ole kovin helppoja verrattavia.

Onko ulkoilemaan päässyt, mutta loisia saava tuotantoeläin sitten onnellisempi kuin ulkoilematon, mutta loisista kärsimätön?

Ja tekeekö sentti sinne tänne elämestä automaattisesti onnellisemman?

Onko 150 neliön omakotitalossa asuva lapsi, jolla on uusin Playstation ja Samsungin kännykän huippumalli automaattisesti onnellisempi kuin 50 neliön vuokrakämpässä yksinhuoltajaäidin kanssa asuva, vai johtuisiko onnellisuus myös muista asioista kuin lelujen tai tilan määrästä?

Itse haluaisin nähdä tutkimuksia luomueläimien oloista tiloilla, sillä lähes jokaisessa jutussa koskien luomutuottajia he valittavat sitä, että luomu lisää paljon byrokratiaa, eli tuottajalle tulee paljon lisää paperitöitä. Minä näen tässä myös sellaisen asian, että jokainen tuottajan joutavan byrokratian kimpussa käyttämä hetki on pois eläimien kanssa vietetystä ajasta, eli siitä ajasta, jossa tuottaja katsoo eläimiensä perään ja näkee ongelmat ennakolta yms asioita.

Nyt on tarjolla vain luomuliiton julkaisemia videoita tarkkaan valituilta tiloilta, tarkkaan valituista kuvakulmista.

Kirjoitin asiasta jo aiemmin, sillä tuotantoeläimien oloja ja onnellisuutta on hiukan tutkittu ja se juttu löytyy täältä:

Voiko luomueläin paremmin

Euroopassa eläinten hyvinvointia on tutkittu yksittäisissä tutkimuksissa ja ne ovat päätyneet yleensä siihen tulokseen, että luomussa eläin voi ainakin yhtä hyvin kuin tavanomaisessa tuotannossa, tai ei ainakaan huonommin.

Joissain tutkimuksissa eläinten on nähty voivan paremmin, mutta on tutkimustuloksia, joissa on päädytty vastakkaiseen näkemykseen.

EU:n monivuotisessa Safo-hankkeessa on päädytty siihen, että yksittäisten tilojen välillä on suurempia eroja kuin tuotantomuotojen välillä.

Voiko siis luomueläin paremmin kuin tehoeläin tai tavanomaisen tuotannon eläin? Vastaus Tiede-lehdessä oli kyllä ja ei.

Lihan kulutusta voi olla järkevää vähentää, jos siitä on tullut jokapäiväinen herkku, mutta sen vaihtamisessa luomuun ei sitten juuri järkisyitä ole, vaan asia on mielikuvien varassa.

Sitten pitää muistaa, että luomueläimien rehu on tuotettava luomusääntöjen mukaan, eli tässä tulemme sitten taas siihen, että mitä ihmeen järkeä siinä on, sillä kuten Eno vastasi:

Luomun isoin ongelma on se, että se vaatii enemmän pinta-alaa samalle sadolle, mikä kasvattaa sen ekologista jalanjälkeä. 

Luomueläimen rehu on tuotettava luomusääntöjen vaatimalla tavalla, joka aiheuttaa sen, että luomueläimen sapuska vaatii paljon enemmän pinta-alaa kuin tavanomaisen eläimen ruokinta, niin siinä olisi yksi hyvä syy jättää luomuliha hyllyyn.

Luomuviiniä pöytään

Yle uutisoi Alkon vastaavan luomun kysyntään, eli sitä tarjotaan, mitä joku sattuu haluamaan:

Alko vastaa luomuviinien kasvaneeseen kysyntään

Jutussa oli muutama sellainen kohta, että ajattelin tuoda soppaan oman mausteeni:

- Kokonaismyynnissä luomun osuus on edelleen vähäinen, mutta menekki on jatkuvasti noussut.

Onkohan sen sama kuin ruokapuolella, eli noin 1.5 % myynnistä, vai vetääkö viina luomuna paremmin, johtuen erilaisista kansantarinoista, joihin jutussa kevyesti viitataan?

Luomussa ostajaan vetoaa makua enemmän eettisyys, arvelee Lampinen. 

Tässä kohtaa on pakko olla samaa mieltä, sillä muutamia luomuviinejä maistaneena on pakko todeta, että niitä ei kyllä maun takia osteta. Luomuna voidaan tehdä aivan kelvollista alkoholia jossain muodossa, mutta yksikään maistamani luomuviini ei olisi kyllä Kaanaan häissä vaikutusta tehnyt. Mutta koska katselmukseni on sangen pieni, vain noin reilut 10 eri artikkelia eri tilaisuuksissa, ehkäpä olen maistanut juuri niitä vääriä ja se luomuviinien helmi odottaa minua vielä jossain.

- Ne, jotka luomuviiniä haluavat, tulevat sitä erikseen kysymään. Voisin sanoa, että ne ketkä luomua ostavat, tulevat sitä varta vasten ostamaan.

Tästä voitaneen päätellä, että luomu ei todellakaan ole koko kansan juttu, eikä sellaista ole vieläkään näköpiirissä, vaan luomua ostaa pieni joukko ihmisiä, juuri ideologian takia ja muu on sivuseikka, kuten maku. Luomua ei osteta sattumalta, eli että käsi vain käy johonkin pulloon ja se sitten otetaan sen kummemmin miettimättä. Ehkäpä luomua menisi enemmän, jos se vihreä luomulätkä ei olisi tuomassa kuluttajalle mielikuvaa siitä, että tuon pullon ostamalla maksan noin 30-40 % enemmän, eli kun ostan kympin luomuviinin, saan rahalla kuuden euron tavallisen viinin laatua.

Ylen uutisen kuvituksessa oli sitten biodynaamista viiniä, jota viljellään Steinerilaisen taikauskon mukaan, eli siitäpä vaikka lisää täällä, jos kiinnostaa:

Antroposofian pseudotieteellinen maailmankuva

Steinerin oppien sovellutuksista biodynaaminen viljely on myös laajalti tunnettu. Toisin kuin biologinen viljely, pohjautuu biodynaaminen viljely astrologiaan. Eläinradan eri merkkien uskotaan olevan yhteydessä maahan, veteen, ilmaan ja tuleen. Olennaista biodynaamisessa viljelyssä on myös erilaisten maagisten preparaattien käyttö. Preparaattien tarkoituksena on ohjailla kosmisten voimien vaikutuksia ja täten edistää mm. siementen itävyyttä sekä juuriston ja lehtien muodostumista. Preparaatit valmistetaan lehmän lannasta, mineraaleista, kristallista tai kvartsista. Preparaatti kompostoidaan lehmän sarveen, joka kaivetaan maahan. (Ollikainen 1997, 180–182;Arman & Pettersson 1983)

Tai:

MAANVILJELYSTÄ TÄHTIEN ALLA 

Jos horoskoopit ovat lähellä sydäntäsi, niin sitten varmaan innostut myös biodynaamisesta viljelystä.

Lihaliemikuutiot ja fondit testissä

Torstain Hesari testasi kaupoista löytyvät lihaliemikuutiot ja koskapa mukaan olisi päässyt yksi luomuvalmiste, lienee paikallaan katsoa, että kuinka ylivoimainen se oli, sillä luomussahan hyvä maku tiivistyy vai miten ne mainoslauseet nyt menivätkään:

MAKSUMUURI HS-TESTI: Lihaa liemessä

Jokainen, joka on kokeillut itse tehdä lihalientä tietänee sen, että miksi lihaliemivalmisteet ovat niin suosittuja kuin ne ovat. Kuten jutussakin kerrotaan, niin alusta asti itse valmistettu lihalieni ei ole kiireisen ihmisen hommaa, mutta jos on aikaa ja hyvät raaka-aineet, toki itsetehty on aina palkitsevampi kokemus.

Tes­tin voit­ta­jak­si sel­viy­tyi Mag­gi Fond Cups Li­ha­lie­mi. Sen maus­sa oli li­hai­suut­ta ja juu­res­ten tuo­maa ma­keut­ta. Voit­ta­jan kan­noil­le nou­si­vat sa­man mer­kin Li­ha­lie­mi Pe­rin­tei­nen -kuu­tiot se­kä Knor­rin Fond du Chef -an­nos­fon­dit. Kär­ki­kas­tia yh­dis­ti li­han ma­ku: si­tä ei kai­kis­ta tes­tin lie­mis­tä löy­tä­nyt et­si­mäl­lä­kään.

Sitten viimeiseltä sijalta löytyi se luonnollinen, luonnonmukainen ja luomu, eli tässäpä arvio tuotteesta:

Vä­ri har­mah­ta­va, sa­mea, tis­ki­ve­si­mäi­nen. Tuok­su mie­to ja neut­raa­li. Ma­ku ve­ti­nen, epä­puh­das ja epä­mää­räi­nen. Lä­hes mau­ton. Ei mais­tu edes suo­la. 

Vaikka maussa ei maistunut edes suola, niin oli sitä suolaa jossain, eli jos voittajiin vertaa, niin luomutuotteen hinta oli erittäin suolainen.

Tässä vielä tuotteet järjestyksessä, jos olette jo käyttäneet maksumuurin 5 lukukertaa:

1) Mag­gi Fond Cups Li­ha­lie­mi 4/5 tähteä

2) Mag­gi Ext­ra Li­ha­lie­mi Pe­rin­tei­nen 3/5

3) Knorr Fond du Chef 3/5

4) Cu­si­na Beef 2/5

5) X-tra Li­ha­lie­mi­val­mis­te 2/5

6) Pirk­ka Li­ha­lie­mi­val­mis­te 2/5

7) Rain­bow Li­ha­lie­mi­val­mis­te 2/5

8) Knorr Li­ha­lie­mi 2/5 

9) Rain­bow Va­sik­ka­fon­di 2/5

10) Knorr Fond Hä­rän­li­ha 2/5

11) Touch of tas­te Va­si­kan­fon­di 2/5

12) Pul­jon­ki Li­ha­lie­mi 2/5

13) Touch of Tas­te Li­ha­lie­mi 1/5

14) Re­for­mi Luo­mu Li­ha­fon­di 1/5

Pis­teet:
5 täh­teä: Huip­pu, ei jä­tä toi­vo­mi­sen va­raa
4 täh­teä: Eri­no­mai­nen, luon­tei­kas
3 täh­teä: Hy­vä, laa­du­kas ja ta­sa­pai­noi­nen
2 täh­teä: Tyy­dyt­tä­vä, help­po ar­ki­tuo­te
1 täh­ti: Vält­tä­vä, laa­dul­li­ses­ti vaa­ti­ma­ton

HPV-rokote aiheuttaa hysteriaa

Lääketieteen, eli tieteen tuottaman tiedon vastustajat ovat taas saaneet vankkurit vauhtiin, kun HPV-rokote otettiin kansalliseen rokotusohjelmaan mukaan.

Kun THL ja vastaavat tahot antavat lausuntojaan, että rokote on sekä hyödyllinen, että haitaton, niin sillä viestillä ei taikauskoisten pikkujouluissa kovin montaa ablodia tule saamaan.

THL korostaa, että päätös omasta tai lapsen rokottamisesta on järkevää perustaa tutkittuun tietoon eikä mediassa ja internetin keskustelupalstoilla esitettyihin, usein perättömiin väitteisiin.

Minulla oli jo paljon ajatuksia kirjoitukseen aiheesta, mutta koska biologi Tiina Raevaara ehti julkaista oman versionsa ja sisälsi kaiken sen, mihin itsekin olisin kiinnittänyt huomiota, ei kannata keksiä pyörää uudelleen, joten olkaa hyvä, asiaa ja faktaa täydeltä laidalta:

HPV-rokote sai kriitikot niskaansa

Internet-ajan uusi ongelma tuntuu olevan se, että kuka tahansa voi perustaa yhteisöjä, joilla on hyvin vakuuttava nimi, kuten Raevaaran kirjoituksessaan esittelemä Suomen Terveysjärjestö, joka ei ole terveyttä nähnytkään, vaan se on erilaisten huuhaahoitojen ja denialistien kokoontumispaikka, jotka vastustavat milloin mitäkin tieteen tuottamaa tietoa. He tarjoavat jokaiseen vaivaan ja kolotukseen ravistettua taikavettä, joka on toiselta nimeltään homeopatia ja tokihan sitä käyttää saa, jos on ylimääräistä rahaa liikaa lompakossa.

He ovat vain nykyajan käärmeöljykauppiaita, jotka ovat puetut hienolta kuullostavan nimen kaapuun, ei mitään muuta.

EDIT 25.10.2013:

Paholaisen Asianajaja tarjoaa erittäin hyvän, kriittisen kirjoituksen aiheesta:

HPV-rokote tappaa tyttäresi!

Juha Leinivaara on tehnyt hienoa työtä ja jaksanut kaivaa ja etsiä hysteriaa levittävien väitteiden taustat! Kiitos. Kyseisen kirjoituksen kommenteista löytyy linkki hieman vanhempaan kirjoitukseen asiasta, joka käsittelee sitä, miten nämä huuhaauutiset ja salaliittoteoriat saavat alkunsa:

Rokotekuolemat enimmäkseen mielikuvituksen tuotetta

Samoin Roskatiede-blogi on lähestynyt asiaa kirjoituksellaan:

Nina M. Bjelogrlic-Laakso, LT, neurologian erikoislääkäri sovittelee itselleen rokototevastustajien kuningattaren kruunua.

Jospa tästä paketista olisi jotain hyötyä heille, jotka koettavat soutaa itsensä tiedon ristiaallokossa vähemmän tuulisille vesille.

Yksi huomioitava seikka tieteellisen tiedon vastustajissa on se, että he koettavat mielikuvien kautta vääristellä historian tapahtumia, joista yksi argumentti täysin väärässä asiayhteydessä on se, että näitä toisenlaista totuutta esittäviä hyljeksitään sen vuoksi, että he ovat vähemmistössä.

He puolustautuvat niin omituisella argumentilla, että miten olisi käynyt, jos Galileo Galileita ei olisi otettu vakavasti, vaan hänet olisi tyrmätty vain siksi, koska hän oli ainoa, joka väitti Maan kiertävän Aurinkoa? Jos Galilei ei olisi taistellut auktoriteettejä vastaan, mm. kirkkoa, Maapallo olisi edelleenkin kaiken keskus ja tieteemme olisi retuperällä.

Onko näin todellakin, eli että tämän takia meidän tulisi kuunnella erilaisia huuhareita ja heidän mielipiteensä olisivat samanarvoisia kuin jotkin muut mielipiteet, esimerkiksi tiukan tieteellisen menetelmän tuottamat mielipiteet?

Galileo Galileilla oli kuitenkin jotain, mitä Nina M. Bjelogric-Laaksolla ei ole, eli Galileilla oli esittää näyttö väitteiden tueksi.

Olisiko Galileo Galileita otettu vakavasti, jos hänellä ei olisi ollut esittää näyttöä väitteiden tueksi? Entäpä jos Galilei olisi käyttänyt todisteena sitä, mitä hänen naapurinsa on kertonut hänelle? Tai mitä hän on lukenut hiilellä kirjoitettuna toscanalaisen miesten vessan seinästä?

Se, että Galilei oli yksin auktoriteettejä vastaan ei ole tässä pointti, vaan se on pointti, että hän iski korttipakasta sellaisen käden muille ihmeteltäväksi, että muut eivät voineet kuin hyväksyä uudet näkemykset, vaikka ne sotivat kaikkea silloista tietämystä vastaan.

Asia ei ole aivan näin yksinkertainen todellisuudessa, vaan toki pythagoralaiset, Tyko Brahe, Kopernikus, Isaac Newton ja monet muut olivat tehneet tai tekemässä kyseistä näkemystä valtavirraksi, mutta asia yleensä tiivistyy Gelileihin.

Tieteessä vähemmistön on erittäin helppo kumota enemmistön näkemys ja siihen riittää vain se, että tuo esille sellaisen todistusaineiston, joka kumoaa vanhan tiedon ja juuri tällä tavalla on joka kerta tapahtunutkin.

Tieteellisen tiedon vääristelyllä tai naapurien kertomuksilla ei ole koskaan kumottu tieteellisiä näkemyksiä, vaan se tulee tehdä vakuuttavan näytön kautta.

Tieteellisen tiedon vääristelyä on esimerkiksi sellainen, että väittää rokotekokeessa kuolleen ihmisiä, mutta jättää kertomatta sen, että kuoleminen tapahtui auto-onnettomuudessa, joka tapahtui rokotekokeeseen osallistumisen aikana, eli se kirjattiin kuolemantapaukseksi itse kokeessa. Mutta johtuiko se sitten rokotteesta, lienee täysin toisen tarinan aihe!

Luomu EU:n ruokaväärennösten top kolmonen

Ruokatieto tarjoaa tällaisen uutisen EU:n ruokaväärennösten maailmasta:

RUOKAHUIJAUKSIA SUITSITTAVA POLIISIN VOIMIN EU:SSA

Raportin mukaan kymmenen useimmin väärennettyä ruokaa ovat järjestyksessä oliiviöljy, kala, luomuruoka, maito, viljat, hunaja ja vaahterasiirappi, kahvi ja tee, mausteet kuten chilijauhe ja sahrami, viinit sekä tietyt hedelmämehut.

Sinänsä koomista, kun kuluttajat väittävät maun olevan yksi luomun valintakriteereistä, niin kai luomua olisi aika vaikea väärentää, jos sen mausta tunnistaisi.

Eli maku luomun ominaisuutena voitanee kuopata mainoslauseista, kun kuluttajat popsivat tyytyväisenä väärennettyä luomua, joka ei ole luomua nähnytkään.

Ja se valvonta? Ei taida aivan aukotonta olla, myyntipuheista huolimatta.

Olisi mukavaa tietää, että paljonko tämä luomuvouhotus tulee meille veronmaksajille EU:ssa kokonaisuutena maksamaan, kun maksamme tukia sellaisille, jotka eivät kuitenkaan saa tilalta luomua myyntiin tai kun poliisit pistetään juoksemaan sen perässä, että onko peruna ja porkkana varmasti tuotettu luomun byrokratian vaatimalla tavalla, vai ovatko ne aivan tavallisia perunoita ja porkkanoita.

Olisi niillä varmaan parempaakin tekemistä, eli oikeita rikoksia tutkittavana sen sijaan, että ruokatrendien perässä juoksevat saavat makuelämyksensä, kuten luulevat saavansa, mutta jota eivät kuitenkaan todellisuudessa edes maista.

Munasota kiusaa luomukanaloita

Luomutuotannon kerrotaan olevan vaihtoehto nk. tehotuotannolle, jossa poljetaan kaikki mahdollisia asioita, tuottajien oikeuksista lähtien ja näillä mielikuvilla luomutuotanto koettaa ratsastaa kohti valoisaa auringonlaskua.

Useat luomun kannattajat eivät suostu hyväksymään ajatusta, että luomu on täsmälleen samanlaista bisnestä kuin mikä tahansa muukin ja luomun tuottajat joutuvat kamppailemaan samanlaisten asioiden kanssa, kuin tuottajat aidan toisella puolella:

Munasota kiusaa suurimpia luomukanaloita

Tukkuhintojen alentaminen on jo romahduttanut luomumunien tuottajahinnan niin, että kanaloiden pelätään joutuvan taloudellisiin vaikeuksiin.

Munakunnan toimitusjohtaja Jan Lähde selittää hintojen alenemista kysynnän kasvun hiipumisella.

Mikäli luomumunien kysyntä on hiipumassa, niin se tietää huonoa niille prosenteille, joilla kuluttajia houkutellaan ostamaan luomua, kun kerran muutkin ostavat. Nimittäin luomumunat ovat olleet se tuote ja eniten myyty luomuartikkeli, joka pitää luomun nenää prosenteissa vedenpinnan yläpuolella.

Tosin en ihmettele luomumunien suosion vähenemistä, sillä sen verran suureksi on hintaero jo venynyt kaupoissa.

 Munaxin toimitusjohtaja Janne Torikka ei tätä allekirjoita. Hän sanoo kilpailijan yrittävän vallata markkinoita hyökkäävällä hinnoittelulla. 

Epävirallisen tilaston mukaan luomukananmunat maksavat kaupassa 8–10 euroa kilolta, kun tuottajahinta on elokuun tilaston mukaan 2,70 euroa.

Silloin kun markkinoista taistellaan ja paikasta kuluttajien hintatietoisissa sydämissä, niin ei siinä silloin tuottajien yöunet paljoa paina, olipa tuotantosuunnan nimi mikä tahansa.

Luomu on bisnestä, ruokabisnestä ja sen takana ovat samat tahot kuin muunkin ruokabisneksen. Homma toimii niin kauan kuin kuluttajat saadaan pidettyä siinä uskossa, että luomu on synonyymi lähiruualle, reilulle kaupalle ja kaikelle kauniille.

Sitten kun kuluttajat ymmärtävät, että luomumerkki on vain tapa viherpestä ruokabisnes näyttämään joltain muulta kuin ruokabisnekseltä, on kuluttajille kovin vaikea myydä enää ylihintaista ruokaa minkään kauniin mielikuvan välityksellä.

Luomumerkin tarkoitus on tuoda rahaa toimijoilleen, eikä siinä ole mistään hyväntekeväisyydestä kysymys, vaan kyllä siellä markkinatalouden lait puhuvat, eli eniten voittoa saa se, joka tuottaa halvimmalla sitä, mitä kuluttajat haluavat jollain hieman isommalla rahasummalla ostaa.

Venäjä vs. Suomi, jogurtit sokkotestissä

Lisäainekohu velloi taas runsaana muutaman päivän, mutta kuten yleensä, lööppien keinotekoiset kohut laantuvat nopeammin, kuin mistä kuluttaja muistaa kohun edes syntyneen. Kyseessä oli kohu siitä, että venäläiset saavat Valion jogurttinsa ilman lisäaineita ja niitä on laajempi valikoima kuin Suomessa kuluttajille tarjotaan.

Kuitenkin viikonlopun Ilta-Sanomat päätti pistää jogurtit testiin ja molempien maiden kohujogurtteja maisteltiin sokkona ja mielipiteet kirjattiin ylös.

Kuten olettaa saattaa, tutkituilla sekä turvallisilla lisäaineilla on tehtävänsä ja ei niitä turhan takia käytetä ja niinpä suomalaiset versiot miellyttivät testaajia huomattavasti enemmän kuin lisäaineettomat versionsa.

Suomessa suosittu maku, Hedelmäpommi, sai venäläisenä versiona tylyn tuomion:

Ihan outo maku. Jos vahingossa ostaisin, jäisi syöminen yhteen kertaan.

Venäläisessä versiossa mustikan suhteen todettiin olevan hirveän vähän makua. Tosin suomalainen versio oli testaajien makuun liian makea ja lasten suuhun tehty.

Banaanijogurtin suhteen venäläisen version mainittiin olevan kuin smetanaa tai tehdyn happamaan maitoon.

Tälläkin hetkellä Valiolla on huikea määrä lisäaineettomia tuotteita Suomen markkinoilla ja sitten kuluttajien täytyy vain niitä ostaa. Tosin lisäaineita kammoavat ovat sitä mieltä, että Valio ei saisi edes myydä jokaisen makuun sopivia tuotteita, vaan meidän tulisi sallia ostaa vain niitä tuotteita, joita kovin pieni ihmisjoukko sallisi meidän ostaa.

Aiheesta enemmän edellisessä kirjoituksessani, joka löytyy tästä.

E-koodit aiheuttavat jälleen hysteriaa?

Olemme saaneet lukea siitä, että Valio on päättänyt muuttaa kaikki Venäjällä myymät jogurttinsa lisäaineettomiksi, koska uutisten mukaan venäläiset kammoavat lisäaineita:

Venäläiset inhoavat E-koodeja

Valio on tänä syksynä muuttanut kaikki Venäjällä myytävät jogurtit lisäaineettomiksi, koska venäläiset suhtautuvat äärimmäisen nihkeästi lisäaineisiin ruuassaan.

Venäjä on todellakin Valion suurin vientimaa, mutta nyt meidän pitää hieman tutkia tilastoja ja suhteuttaa asioita oikeaan mittakaavaan.

Valion liikevaihto Venäjällä on noin 340 miljoonaa euroa.  Suomen ruokamyynnistä luomun osuus on noin 1.5 prosenttia ja Suomen 5 miljoonan ihmisen ruokamarkkinoilla se tarkoittaa reilun 200 miljoonan euron myyntiä.

Joten olisi hauska tietää, että miten ison siivun Valio on haukannut 340 miljoonan euron liikevaihdolla noin 142 miljoonan asukkaan Venäjän ruokamarkkinoista?

Lisäksi uutisessa luki näin:

”Kukaan muu ei tällaisia tuotteita pysty Venäjän markkinoilla tarjoamaan, ja olemmekin saaneet lisää hyllytilaa useimmista vähittäiskauppaketjuista. Ensimmäiset merkit viittaavat siihen, että myynti tulee siirtymäajanjakson jälkeen nousemaan selkeästi yli entisen tason”, Koskinen perustelee.

Ymmärsinkö nyt oikein, mutta kukaan muu ei myy Venäjällä täysin lisäaineettomia jogurtteja, eli siis kaikki jogurtit pitävät sisällään tällä hetkellä lisäaineita, mutta nyt jostain syystä pienen Valion toimista Venäjällä on keksitty otsikko, että venäläiset inhoavat lisäaineita? Ja tämäkin huomio on tehty ensimmäisten merkkien perusteella, että kyseisille jugurteille voisi olla Venäjällä markkinarakoa?

Tällaisten uutisten jälkeen Suomessa on alkanut lööppien mukaan E-koodi hysteria, jota on antaumuksellisesti levittänyt mainio Facebook-ryhmä Safkatutka. Itse liityin ryhmän lukijoihin ja tykkääjiin, mutta en tykkää aivan siitä syystä, jota tykkäämisellä voisi tarkoittaa. Luultavasti tulen saamaan sieltä paljon aineistoa blogiini, kun uusavuttomat ovat löytäneet pakkausten tuoteselosteet.

Muutama sata ihmistä on sitä mieltä, että me emme saisi ostaa niitä tuotteita, joita me haluamme, vaan meidän pitäisi ostaa niitä tuotteita, joita kyseiseen ostoboikottiin ryhtyneet haluavat meidän ostavan?

Miksi nämä kyseiset ihmiset eivät nyt vain osta niitä lisäaineettomia Valion tuotteita ja anna meidän muiden ostaa sitä, miten me arvostamme? Itse arvostan säilyvyyttä ja hyvää rakennetta sekä makua, niin siksi minä ostan jotain muuta.

Ja kaiken tämän "venäläiset kammoavat E-koodeja" teennäishysterian keskellä kannattaa muistaa se, että jo vuosikymmeniä Valion suosituin tuote Venäjällä on ollut Viola-sulatejuustot, joissa Valio on jopa markkinajohtaja Pietarissa ja Moskovassa ja sen sisältö näyttää tältä:

Juusto* [maito*, hapate, suola, happamuudensäätöaine (E 509)], vesi, maitorasva*, maitojauhe*, sulatesuolat (E 452, E 339), suola, säilöntäaine (E 200).

Kyseinen tuoteseloste on Valion Olympia-sulatejuustosta, sillä Valiolla ei ole Suomessa sulatejuustoa Viola-brändin alla, vaan Violan takaa löytyy vain tuorejuustoja Suomessa.

Joten ei välttämättä voida sanoa, että venäläiset kammoavat lisäaineita, vaan todellisuudessa tilanne on se, että Venäjällä ei ole tällä hetkellä lisäaineettomia jogurtteja myynnissä, kuten uutinen selkeästi kertoi ja Valio haluaa testata muuttamalla kaikki jogurttinsa lisäaineettomiksi, että miten sellainen tuoteperhe Venäjällä menestyisi. Sitten vuoden-kahden kuluttua olemme viisaampia, että palaako Valio takaisin jogurttiensa sisällöissä, vai tuliko lisäaineettomuudesta sellainen suosio, että tuotteita kannattaa markkinoille toimittaa.

Jugurtit ovat Venäjällä suuri hitti, joita myydään eri brändien alla Venäjällä mahdottomia määriä ja mikäli tilastot kiinnostavat, seuraavan linkin takaa tilastoja vuodelta 2007:

Russian yoghurt market in 2007

Juotavat jogurtit tuntunevat olevan suosittuja myös Venäjällä ja jokainen voi katsella kaupassa juotavien jogurttien sisältöä ja sen jälkeen hieman pohtia sitä, että miten paljon venäläiset oikeasti inhoavat E-koodeja?

Mutta tietenkin on olemassa määrätty kuluttajasegmentti, joka ei pidä lisäaineista, koska he kuvittelevat niistä jotain, mitä ne eivät ole ja tällaisia kuluttajia on sekä Venäjällä että Suomessa ja sen porukan jogurttiin käyttämistä rahoista Valio käy nyt Venäjällä kamppailua.

Luomun tuonti kasvaa kasvamistaan

Suomessa haaveillaan luomun myymisestä venäläisille, mutta monessa muussa maassa on siirrytty haaveista tekoihin ja myydään luomu suomalaisille:

Luomun kysyntä Suomessa kasvaa – näin hurja määrä silti tuontitavaraa

Kasvaneeseen luomuelintarvikkeiden kysyntään vastataan nykyisin tuonnilla, jonka osuus luomumarkkinoista on jopa 37 prosenttia.

Edelleen ihmettelen sitä, että missä ihmeessä kaikki tuo luomu tuotetaan?

Suomessa tuotannon kokonaisalasta jo 9 prosenttia on luomua. Myynnin arvo kaupassa pyörii 1.5-1.6 prosentin osuudessa ja kaikesta myydystä on 37 prosenttia ulkomaista.

Näkeekö joku muu noissa luvuissa jotain outoa?

Huomattavaa on myös se, että kun puhumme myynnin osuudesta, niin se on aina luomumyynnin arvo, eli koska luomu on huomattavasti kalliimpaa kuin tavanomainen, niin jos katsomme kappalemyyntiä, se lienee reilusti alle 1 prosentin kokonaismyynnistä, mutta arvossa laskien 1.5-1.6 prosenttia.

Luomun myynnin arvo suurmaissa (joka myynti on kuitenkin n. 5 prosentin tietämillä kokonaismyynnistä) luomun tuotannon pinta-alat ovat aivan naurettavia Suomeen verrattuna, niin missä ihmeessä kaikki luomu tuotetaan?

Lähes jokaisessa maassa syödään tuontiluomua, sillä niin pieniä ovat luomuun tuhlatut pinta-alat, mutta jostain se vähäkin luomu tänne putkahtaa, mutta mistä?

Väärennetäänkö tavanomaista tuotantoa luomuksi, vai tuodaanko sitä kehitysmaista ja näin meille tuotettu kallis luksusruoka on sitten pois sen kyseisen maan nälkäisten suista, vai miten tämä outo yhtälö ratkaistaan loogisesti?

Kauhea kananugetti!

Useat uutislähteet ovat tuoneet uutisessaan esille kananugettien kauheuden:

Tutkijat säikähtivät kananugettien todellista sisältöä: "Tipahdin kanveesiin"

Tutkijat oikein tipahtivat kanveesiin, kun heille paljastui, että kananugettiin on käytetty kanan niitä osia, joita ei tarjoilla hienoissa ravintoloissa rintafileen muodossa.

Mikä ihme tässä on taas näin kauhean otsikon tuottava asia? Sekö, että kana ei eläisi niin turhaa elämää, kuin se nyt monesti elää, eli siitä käytetään vain priimaosat ja muu menee hävikkiin?

Sehän on hieno asia, että myös länsimaissa aletaan hyödyntää koko kanaa, eikä vain fileosia ja silloin sieltä voi löytyä jopa sisäelinten kalvojen epiteelikudosta, joka tosin ei ole ollenkaan niin kamala asia, kuin miltä se tuossa uutisessa saadaan kuullostamaan. Epiteelisolukkoa on aivan kaikkialla.

Kun menemme Aasiaan, kanasta hyödynnetään jalat, aivot, veri ja aivan kaikki osat, eikä yksikään niistä osista ole vähempiarvoinen kuin joku toinen osa.

Mutta tällainen tämä yhteiskunta on, että koko eläimen hyödyntämisestä tehdään kammottava asia ja tarjolla pitäisi olla vain sisäfilettä ja loppu eläin kaatopaikalle.

EDIT: Myös Hesari uutisoi käsittelemästäni aiheesta hieman myöhemmin:

Professori nugeteista: Teurasjätteen syöminen on eettisesti järkevää

Itseltäni jäi tuolla mainittu pieni huomio mainitsematta, eli minäkään en pidä kananugetteja mitenkään terveellisenä, mutta huomioni olikin siinä, että kauhistellaan vähemmän arvokkaiden ruhonosien käyttämistä ruuaksi. Mutta jos kananugetteja syö silloin tällöin, ei siinä terveyttään menetä tai sairastu, vaan kyse on laajemmasta kokonaisuudesta, kuin yhteen asiaan tuijottamisesta.

Luomubroileri eli turhan elämän

Ilkka Alarotu, S-ryhmän päivittäistavarakaupan valikoimajohtaja, kertoo S-ryhmän blogissa luomubroilerikokeilun onnistumisesta:

Työtä luomulihavalikoiman eteen – näin luomubroilerikokeilu onnistui

 

Lähdimme jo suunniteltaessa siitä, että kokeilu on meille tappiollinen.

Tätä minä ihmettelen, että miksi ihmeessä lähdettiin näin negatiivisella mielialalla myymään trendikkäiden urbaani-ihmisten hittituotetta, joka myy kuin häkä ja myynti lisääntyy vuosi vuodelta tähtitieteellisiä summia?

Onko olemassa kuitenkin realismi ja se, mitä halutaan luomuhuumasta kertoa ulospäin?

Tiedetään, että luomun myynti on kokonaisuudessaan minimaalista ja sellaisena se tulee pysymäänkin, mutta on pakko luoda sellaista mielialaa, että kaikki ovat innoissaan luomusta ja ostavat luomua, niin osta ihmeessä sinäkin!

Erityisesti rintaleikkeiden myynti oli kuitenkin pettymys. Jopa puolet tuotteista jäi myymättä ja meni hävikkiin. Edullisemmat koivet ja siivet myivät paremmin. Ja selvää on, että marinoituna kuluttajat eivät luomubroileriaan halua.

Kuinka paljon paremmin, niin sitäpä ei kerrota.

Kokonaisuudessaan tämä onneton luomukokeilu oli siis sekä ympäristön että eläimien kannalta hyvin murheellinen.

Maapallon resursseja käytettiin aivan turhaan ja eläimet kuolivat täysin turhaan, kun kovin harva innostui kyseistä onnellisena teurastettua luomua sitten lopulta ostamaan.

Mutta jostain syystä urbaani kansalainen, joka pitää itseään jopa ekologisena, on kokeilusta hyvin innoissaan, että olipas kiva, kun kokeiltiin luomubroileria, vaikka suurin osa eläimistä eli lyhyen ja sen lisäksi turhan elämän, kun kukaan ei sitten syötäväksi kasvatettua eläintä lopulta syönyt.

Nykyiset luomusäännöstöt ja kokeiluluontoinen toiminta synnyttävät koko toimintaketjulle liian korkeat kustannukset.

Eli luomusäännöistä pitäisi luopua tai niistä pitäisi joustaa, mutta suuri ostava yleisö pitäisi saada edelleen uskomaan, että kyse on siitä tarkkaan säännellystä ja tarkkaan valvotusta luomusta, niinkö?

Eikös juuri ne nykyiset säännöt tehneet luomusta luomua ja ne takaavat kaikkea ihanaa, mutta ne koetaankin luomun taakaksi, joista pitäisi päästä eroon?

Miten luomu sitten enää eroaisi tavanomaisesta tuotannosta?

Luomukeskustelussa ihmettelen erityisesti sitä, että tavanomaisen tuotannon menetelmin tuotetun ruuan halpaa hintaa luomuihminen muistaa kauhistella kauhistelemasta päästy ja sitä, kuinka se on merkki kaikesta pahuudesta mitä ikinä voi kuvitella. Mutta kun luomuihminen pääsee seuraavaan lauseeseen, hän on jo autuaasti unohtanut kaiken edellä kauhistellun ja sen sijaan hän alkaa tuottaa tarinaa siitä, kuinka luomun hinta on painettava niin alas, että kuluttaja alkaa sitä ostaa.

Taas marssitaan Monsantoa vastaan

Taas ollaan marssimassa Monsantoa vastaan, niin teinpä siitä pienen kirjoituksen, kun asiasta tuli tutustumisen jälkeen ajatuksia mieleen:

Marssi Monsantoa vastaan La 12.10.2013

 

Perustelut, joiden johdosta marssitaan, eivät kyllä kestä pienintäkään kriittistä tarkastelua, mutta sepä ei näissä piireissa ole yllätys:

Tutkimukset ovat osoittaneet että Monsanton geneettisesti muuntelema ravinto voi johtaa vakaviin terveysriskeihin kuten syöpäkasvainten kehittymiseen, hedelmättömyyteen ja sikiövaurioihin.

Tutkimukset eivät ole osoittaneet mitään tällaista, vaan ainoastaan huono epätiede, joka ei täytä tieteen kriteereitä. Paras esimerkki lienee Seralini, joka sai tällaiset arviot tieteelliseltä asiantuntijayhteisöltä:

Séralini et al. study conclusions not supported by data, says EU risk assessment community 

 

En oikein tiedä, että mikä tulee olemaan näiden salaliittojen hämärälle pohjalle rakennettujen huuhaayhteisöjen kohtalo eurooppalaisella maaperällä, mutta itse en keksi yhtään syytä, että menisin tuonne hihhuloimaan, mutta jokupa keksii:

Marssi Monsantoa vastaan - Medialle

Mediakontaktit:

Jukka Lassila, Luomuliiton puheenjohtaja, 050 529 0482, jukka.lassila@luomuliitto.fi

Luomuliiton puheenjohtaja haluaa välttämättä sotkea edustamansa alan näiden tyyppien touhuihin?

Ajatteleeko Jukka Lassila todellakin, että kun hän vie luomuliiton samaan pöytään vaikkapa näiden Revolt - Digital Anarchy -porukan kanssa, niin se auttaa luomaan luomusta positiivisia mielikuvia keskivertokuluttajille, eli niille, jotka pitäisi saada luomusta innostumaan?

Anarkistien rahoilla luomusta ei taida tulla maataloutemme kulmakivi, vaan ne tavalliset ihmiset ovat tämän shown pääosassa ja heidän päätä ei käännetä välttämättä polttopullolla tai naamioitumalla ja kivi toisessa kivi kädessä.

Luomuliiton iloksi myös Kansallinen Vastarinta on ottanut Monsanton vastustamisen omakseen ja tällaisessa seurassa luomuliitto koettaa tunkeutua tavallisten, lainkuuliaisten veronmaksajien sydämiin?

Luomuliitto on samalla marssilla järjestön kanssa, jolla on tällaisia tavoitteita, niin miettikääpä sitä, että onko luomuliiton puheenjohtaja kenties etukäteen ottanut hieman selvää siitä, että mihin piireihin hän on menossa tanssipartneria hakemaan?

Minä haluaisisin lukea sen tavallisen ihmisen ajatukset, joka esim. vahingossa seuraa kyseistä kulkuetta ja ensin sieltä tulee joku heiluttelemassa luomuliiton kylttiä ja perässä vetreä nuorison edustaja maihinnousukengissä, pilottitakissa, pää kaljuksi ajaltuna, sekä käsi hamuamassa 1940-luvun Saksassa tutuksi tullutta tervehdystä, niin mitä sen tavallisen kuluttajan ajatuksissa liikkuu, kun hän kävelee joskus luomuhyllyn ohi marketissa?

Seuraavan kerran kun luomuliitto päättää osallistua erilaisiin aktiviteetteihin, niin heidän kannattaisi vakavasti harkita jonkin hyvän mainostoimiston apua hahmotellessa sitä, että onko kyseisestä tapahtumasta enemmän hyötyä vaiko haittaa luomun imagolle keskivertokuluttajan näkökulmasta ajatellen.

Minusta tuntuu, että jos luomu halutaan saada aivan tavallisten ihmisten pöytään, joilla on farmariauto, kaksi lasta, sekä labradorinnoutaja, niin luomuun yhdistetyt mielikuvat pitäisi pitää hyvin kaukana polttopulloja heittelevistä ammattihuligaaneista tai kansallissosialisteista, mutta jossain ollaan toista mieltä.

Ja marssi Monsantoa vastaan? Miksi marssitaan yhtä yritystä vastaan? On aivan totta, että globaalissa ruokabisneksessä on määrättyjä ongelmia, mutta syyt ovat jossain aivan muualla kuin yhdessä yrityksessä. Tietenkin ymmärrän, että ilman näkyviä kasvoja ihmisiä on vaikea innostaa mukaan heiluttelemaan kylttejä ja hokemaan ennalta-annettuja iskulauseita, mutta jos kävisi niin, että Monsanto kaatuisi, niin mikä muuttuisi?

Jos jokin yritys käyttää hyväkseen huonosti säädettyä lainsäädäntöä, niin eikö oikea kohde olisi vastustaa huonoa lainsäädäntöä ja muuttaa se kansalaisaktiivisuuden kautta sellaiseksi, että yritys, olipa sen nimi mikä hyvänsä, joutuisi muuttamaan toimintatapojaan?

Vaikka Monsanto kaatuisi huomenna iltapäivällä, mikään ei muuttuisi, vaan aivan kaikki pysyisi juuri entisellään. Lähinnä marssilla olevat ihmiset viestittävät vain sitä, että ei heitä kiinnosta muuttaa mitään todellisuudessa, vaan he vain haluavat vastustaa jotain ja jos pääsee hieman hulinoimaan, aina hauskempi, niin tulee vähän jännistystä muuten tylsään elämään.

Jos ihmiset saisivat Monsanton jostain syystä nurin, niin tilalle tulisi jokin toinen yritys, jota vastaan sitten olisi hauska hieman kylttiä heiluttaa ja kun se olisi nurin, tulisi taas uusi ja näin asiat etenisivät, kunnes joku älyäisi, että pitäisikö meidän sittenkin koettaa vaikuttaa pelin sääntöihin, eikä pelin pelaajiin.

Luomun kasvuvauhti hyytyi

Viime vuoden hurjasta kasvuvauhdista on siirrytty vaakalentoon ja mitä sen jälkeen, sen kertonee tuleva vuosi:

Luomumarkkinat kasvoivat aiempaa hitaammin

 

Tämän vuoden puolella markkinoiden kasvu on kuitenkin ollut selvästi viime vuotta hitaampaa ja jää Pro Luomun arvion mukaan alle kymmeneen prosenttiin.

Osansa lienee talouskurimuksella, mutta ehkäpä myös sillä, että kun luomuun muuten kuin uskonnollisella hartaudella suhtautuvat ostavat sitä, eivätkä he koe ihmeparantumisia, eivätkä olonsa minkäänlaista kirkastumista, he palaavat takaisin normaaliin ruokaan, koska he eivät koe saavansa luomusta muuta kuin rahanmenoa.

Luomuun on satsattu suuria odotuksia makuun, terveellisyyteen sekä kaikkeen mahdolliseen mielikuvaan, niin jos kuluttaja ei niitä koe, tuttavuus jää hyvin lyhyeksi.

Kottila toteaa, että luomuvaihtoehto valitaan yhä useammin tuoteryhmissä, joissa hinta ei ylitä kuluttajien kipukynnystä tai hintaero tavanomaiseen tuotteeseen nähden on pieni.

Yllättäen kuluttaja haluaa ja myös ostaa halpaa luomua ja sitä saadaan vain tuotantoa tehostamalla, eli ostamalla halvinta rehua, nipistämällä hieman sieltä ja huikan tuolta ja niin edelleen.

Pro Luomun toiminnanjohtaja Kottila arvelee, että luomun myynti kasvaa myös loppuvuoden ajan. Hän muistuttaa, että myynnin kehitykseen vaikuttaa valikoiman kasvu, ja alkusyksyn aikana tehdyt useat tuotelanseeraukset eivät vielä näy alkuvuoden luvuissa.

Tarkoittaneeko sitä, että kun valikoima laajenee niin, että kalliin kotimaisen rinnalle tulee halpa ulkomainen, niin kuluttaja siirtyy siihen? No se jää nähtäväksi.

Uutisesta hieman eri painotuksin myös näissä medioissa:

Luomun kasvuvauhti tasoittunut kymmenen prosentin tuntumaan

 

Luomun kasvu hidastunut tänä vuonna

 

Heikko talous hidastaa luomuruuan myyntiä

Erityistä uutisissa oli se, että kallis luomutuote ei enää käy kaupaksi, vaan luomussakin kuluttaja valitsee halvimman, niin se kertonee jotain siitä, miten luomukin on saatava kuluttajien ostoskoriin: tuotetaan halvemmalla ja tehostetaan tuotantoketjua, niin kun on aikaansaatu teholuomu, hinta on kuluttajien vaatimalla tasolla. Tosin mielikuvien maailmassa pitäisi saada säilymään se pieni punainen mökki, jossa tuottaja heinänkorsi suussa sitoo kaulaliinaa possun kaulaan suojaksi kylmältä ja lapset leikkivät yhden vasikan kanssa..