Ekokuluttamisella nostetaan omaa statusta

Nyt on sitten kotimaisella väitöskirjalla varmistettu se, mikä on ollut Luomulakon lukijoille tuttua jo muualta:

Ekokuluttamisella yritetään nostaa omaa statusta

 

Ekotuotteita, kuten luomua tai lähiruokaa ostamalla kuluttaja pyrkii nostamaan omaa statustaan, väittää ekokuluttamisesta väitöskirjaa tekevä Outi Lundahl (KM). Itsestä luodaan kuvaa vastuullisena, epäitsekkäänä, varakkaana tai trendikkäänä kuluttajana.

Tietenkin se kuva, joka halutaan antaa, perustuu siihen, että mitä mielikuvia kyseisistä tuotteista on luotu, eikä niinkään siihen, mitä ne tuotteet ovat todellisuudessa.

Kuten uusimmat tieteelliset tutkimukset kertoivat Stanfordista sekä Oxfordista, niin luomun hyödyt luonnolle sekä kuluttajalle ovat sangen pitkälle kuluttajan uskon ja mielikuvien varassa, ei niinkään todellisen tiedon.

Mutta sellaisia ne trendit tuppaavat olla. Ne perustuvat mielikuville ja kun mielikuva romahtaa, sekä trendi kuihtuu, äkkiäkös keksitään uusi.

Tässäpä aiheitta sivuava uutinen ja kun tämä saadaan otsikoihin, niin mitäpä tapahtuu:

Vaihtoehto lihaverolle

 

Vero ei auta luomua

 – Metaanipäästöjen käyttö laskuperusteena rankaisisi helposti myös luomutuotantoa, missä kasvihuonekaasupäästöt ovat usein tavanomaista tuotantoa suuremmat johtuen alhaisemmasta keskimääräisestä tuotostasosta ja sen seurauksena tarvittavasta suuremmasta peltopinta-alasta. 

Takaisin Ylen uutiseen:

Lundahlin mukaan statushakuisia kuluttajia on kahdenlaisia. Toisille ekotuotteisiin liittyvä ajatus vastuullisesta kuluttamisesta on läheinen ja tärkeä asia. Heidän statushakuisuutensa painottuu tiedollisiin asioihin eli he pyrkivät valistamaan muita.

Ja sitten olisi tärkeää, että se ajatus vastuullisesta kuluttamisesta perustuisi tiedettyihin tosiasioihin, eikä suinkaan median hakkaamiin iskulauseisiin. Sillä mikäli ns. tiedostavan kuluttajan ajatus omasta vastuullisesta käytöksestä ei perustu tosiasioihin, hän taitaa olla automaattisesti seuraavan ryhmän jäsen:

Toiset ekokuluttajat puolestaan lähtevät helposti mukaan ekotrendeihin, ja tätä kautta he näyttäytyvät muille trendikkäinä, varakkaina, koulutettuina ja empaattisina.

Mutta tämähän sanotaankin jo seuraavassa lausessa:

Kauppatieteiden maisterin Outi Lundahlin mukaan ekokuluttamisen statushakuisuus on yleistynyt. Esimerkiksi media antaa kuvan, että vastuullisuus on nyt todella trendikästä ja kaikkien pitäisi lähteä siihen mukaan.

Luomun ekologisuus perustuu lähinnä median rummuttamaan kuvaan, eikä suinkaan tieteellisiin tosiasioihin. Ei maatalous ole mitään jumaliin perustuvaa uskontoa, josta ei saa eksaktia dataa ulos, vaan kyllä se on aivan samalla tavoin tutkittavissa kuin mikä tahansa muukin konkreettinen asia, mutta nämä laajat kirjallisuuskatsaukset, joita ovat laatineet laadukkaat opinahjot, eivät jostain syystä kelpaa luomuliittojen sivuille kertomaan luomun todellisuudesta.

Esimerkiksi jos joku on luomutuote, se ei välttämättä takaa, että se olisi vastuullisempaa. Lisäksi ns. vastuullinen kuluttaminen helposti oikeuttaa ostamaan lisää, kun hankitaan kaikki ekotuotteet.

- Oikeasti vastuullisempaa voisikin olla se, että kulutetaan vähemmän ja vain sen verran, mikä on tarpeellista, Lundahl sanoo.

- Lähellä tuotettu luomu on varmasti ekologisempaa, mutta sitten voidaan joitakin luomutuotteita tuoda tosi kaukaakin, ja sitten pitäisi katsoa kaikkia niitä kustannuksia, joita se aiheuttaa.

Miksi lähellä tuotettu luomu olisi yhtään sen ekologisempaa kuin kaukana tuotettu luomu?

Kummassakin tapauksessa maa-alaa tuhraantuu enemmän romahtaneiden satojen muodossa ja niin edelleen?

Lähellä tehokkaasti tuotettu ruoka on ekologista, mutta tehoton luomupuuhastelu on epäekologista niin lähellä kuin kaukanakin, jos vertaamme sitä järkevään tuotantoon.

Vastuullisilla valinnoilla mielellään pröystäillään

Niinpä niin. Kun jokainen putkimies ajaa nykyään Audilla, eikä eilisen päivän luksustuotteet enää erota rahvasta rikkaasta, pitää viiva vetää johonkin muualle ja sitten vain odotellaan sitä, että koska vähemmän köyhällä on varaa pistää tomaattikiloon 12 euroa ja kun se päivä koittaa, vauras keksii taas jotain muuta.

Näin ne trendit kiertävät aikansa ja kun entinen kuihtuu, joku keksii kyllä uuden ja sille luodaan niin tarjonta kuin kysyntä.

 

Väärennettyä luomua

Postasin jo aiemmin Euroopan suuresta luomupetoksesta, joka tosin Suomessa pääsi b-luokan miniuutiseksi, mutta asiaa ovat näköjään pohtineet muutkin, eli lähinnä ravintoloitsijat.

Heidän tietenkin kannattaakin pohtia, kun joutuvat omilla rahoilla pelaamaan, eikä veronmaksaja maksa ravintoloitsijan asiakkaalle tarjoamia ruokia, joten tässäpä uutinen aiheesta:

”Ulkomainen luomu on kysymysmerkki” - Ravintoloiden vaikea selvittää

 

 Ravintolan on vaikea varmistaa, ovatko ulkomaiset luomuna myydyt elintarvikkeet todella luomua.

Onneksi ravintoloitsijat, kun omalla rahallaan joutuvat pelaamaan, kykenevät näkemään mainoksien läpi, vaikka tämän väitteen ei pitäisi olla totta missään tilanteessa, jos lukee luomuliiton mainoksia.

Luomuleima on mainosten mukaan täydellinen tae siitä, että kasvi tai eläin on kasvatettu juuri määrättyjen luomusääntöjen mukaan, joita vielä valvotaan oikein tehokkaasti, mutta kuten luomulakon lukijat jo tietävätkin, mainokset ovat mainoksia myös luomupuolella.

- Sen (luomutuotteiden) sisällä tapahtuu tällä hetkellä niin paljon väärennöksiä, että ei voi tietää, mikä on luomua, Linnamäki sanoi ohjelmassa.

Aittoniemen mukaan se pitää paikkansa etenkin ulkomaisten tuotteiden kohdalla.

Ja mikäs ihme tekee sen, että siihen voisi luottaa meillä? Tarkastaja käy noin yhden kerran vuodessa katsomassa tilalla, että kaikki on kunnossa ja  jonka tarkastuksen ilmoittaa hyvissä ajoin, niin miten ihmeessä taas kotimainen sitten eroaisi ulkomaisesta?

Ja kuten luomulakon lukijat jo entuudestaan tietävät, niin jokaisen maan kansalaiset pitävät juuri oman maansa luomua luotettavana, mutta eivät muiden maiden luomua, kuten vaikkapa Euroopassa ajatellaan Suomen löperöstä luomuvalvonnasta, vanhan uutisen sanoin:

Lähes kaikissa muissa Euroopan maissa on käytössä EU-säädöksiä tiukemmat luomuvaatimukset. Leppäkerttu vastaa tähän haasteeseen Suomessa. Uudet tuotantovaatimukset on laadittu kansainvälisen luomujärjestöjen kattojärjestön IFOAMin vaatimusten mukaisesti.

Myös luomuruuan vienti voisi helpottua tiukempien sääntöjen ja valvonnan myötä. Tuottajajärjestö MTK:n luomuvaliokunnan puheenjohtaja Arto Hanelius totesi maanantaina Maaseudun Tulevaisuudessa, että Suomeen tarvittaisiin tiukempaa tarkastusjärjestelmää.

Hänen mukaansa eurooppalaiset kuluttajat pitävät Suomen luomulainsäädäntöä liian löysänä, koska se on EU:n minimitasoa. Muualla on käytössä yksityiset tarkastusjärjestelmät, joilla usein on myös lainsäädäntöä tiukemmat vaatimukset.

Joten nyt tietenkin tarvittaisiin jonkinlainen looginen aasinsilta sille ajatukselle, että suomalainen luomu edes jotenkin eroaisi Suomen rajojen ulkopuolella tuotetusta, ja suomalainen luomu olisi enemmän luotettavaa kuin ulkomainen, jos kerran Suomen rajojen ulkopuolella ei luoteta Suomen luomuun ja taas Suomen sisällä ei luoteta muualla tuotettuun luomuun.

Joten kuka luottaa ja kehen ja onko edes yhtä pientä syytä törsätä rahojaan luomutuotteisiin, josta ei edes pysty sanomaan, että onko se luomua nähnytkään?

Syynä voi kuitenkin olla se, että alkuperää on vaikea selvittää. Käytännössä ravintoloitsija joutuu Aittoniemen mukaan luottamaan tuotteiden toimittajan esittämiin sertifikaatteihin.

Ja pitää luottaa myös kauniisiin tarinoihin, joiden mukaan oikean tuotteen voi kuulemma tunnistaa, juuri tulleen radio-ohjelman mukaan. Jos myyjä kertoo sinulle silmät kostuttavan tarinan onnellisen luomutomaatin käsittämättömän suuresta seikkailusta patagonialaiselta tilalta kylmään Suomeen, on sen tomaatin pakko olla luomua, vai miten se menikään?

Minusta vain tuntuu siltä, että niitä onnellisen kasvin/eläimen tarinoita on vielä helpompi saada aikaiseksi kuin sertifikaatteja, kun sertifikaattiin tarvitaan kuitenkin hyvä printteri ja tietokone. Tarinaan tarvitaan vain vilkas mielikuvitus ja pientä tarinaniskennän taitoa.

Luomutuote on usein kalliimpi kuin tavallinen vastaava tuote, mikä houkuttelee väärennöksiin. 

- Mitä korkeampi hinta, sen houkuttelevampi väärennettävä, Aittoniemi toteaa.

Näinpä se on. Kun ei ole mitään muuta kuin vain hinta erona, niin väärentäminen on helppoa kuin heinänteko. Makua on hankala väärentää ja hankala on väärentää laatua halvalla, tavanomaista korkeampaa laadukkuutta, mutta kun sitä ei ole, vaan on pelkkä korkea hinta, niin väärentäjälle avautuvat helpot bisnekset.

Todellista luomuelämää

Nykyisin monet kaupungissa asuvat ihmiset haaveilevat luomuelämästä, eli asutaan romanttisessa erämaamökissä vailla sähköä ja vettä, sekä tuotetaan ruoka itse luonnonmukaisesti. Ei kapitalismia, ei ahneita kauppoja, ei ihmistä alistavaa teknologiaa, ei lannoitteita, ei kasvinsuojelua, ei televisiota masentavine uutisineen, ei tarttuvia tauteja, kun ei ole kukaan niitä paratiisiin tuomassa, vaan asutaan niin ihanasti kuten ihmiset ovat asuneet satojatuhansia vuosia, ennen kuin moderni aika tieteineen ja muine hössötyksineen pilasi kaiken. Asutaan kuin kuin Aatami ja Eeva, ennen ensimmäistä ratkaisevaa möhläystä.

No nytpä Ilta-Sanomista löytyi uutinen tällaisesta perheestä, joka tosin vastentahtoisesti oli aikoinaan tälläisen elämän joutunut valitsemaan ja tässäpä heidän tarinansa:

Perhe eli täysin eristyksissä yli 40 vuotta - ei tietoa II maailmansodasta

 

Ja alkuperäinen pitkä juttu täällä:

 

For 40 Years, This Russian Family Was Cut Off From All Human Contact, Unaware of World War II 

 

 Ei kun yrittämään, niin selviää utopioiden todellinen luonne.

 

 

 

Maksimaalinen voiton tavoittelu

Kaikessa keskustelussa ja argumentoinnissa on nykyisin paljon "ässiä", joilla keskustelu voidaan pysäyttää alkuunsa tai ainakin torpata tehokkaasti kaikki vastaväitteet. Aikaisemmin keskustelija veti esiin nk. natsikortin, jolla mikä tahansa perustelu pystyttiin ampumaan alas ja natsikortin käyttäjän kanta voitti. Sittemmin tilanne muuttui niin, että natsikortin käyttäjä katsottiin väittelyn hävinneeksi osapuoleksi.

Nyt natsikortin tilalle on tullut uusi kortteja ja yksi niistä kuuluu otsikon tavoin, eli kun ei enää mitään muuta keksitä, toisen perusteet ammutaan alas sillä, että toinen keskustelija kannattaa maksimaalista voiton tavoittelua tai hänen edustamansa asia.

Tämä on hiipinyt myös salakavalasti ravinnosta ja vaikkapa terveydestä keskusteltaessa mukaan kuvioihin, eli kaikkea sitä mistä ei itse pidä, voi kätevästi torpata siten, että se on maksimaalista voiton tavoittelua, eli edustaa kaikkea pahuutta ja ikävää.

Kapitalismiin perustuvassa ruokakulttuurissamme on se ero kaikkiin aikaisempiin ruokakulttuureihin nähden, että sen ensisijaisena päämääränä on maksimaalinen voiton tavoittelu. Sellainen kulkee harvoin käsi kädessä kuluttajan kannalta kaikkein optimaalisimman tuloksen kanssa.

"Ei firmaa X kiinnosta mikään muu kuin maksimaalinen voiton tavoittelu", on se vihonviimeinen oljenkorsi, johon keskustelut aina pysähtyvät.

Kuluttajan pitäisi suosia luomua, koska kaikki muu kaupassa oleva on yhtiöiltä, joita kiinnostaa vain maksimaalinen voiton tavoittelu.

Tämä on siinä mielessä jo hyvin omituinen argumentti, koska se luomu tulee aivan samoilta toimijoilta, kuin se tavanomainen ruoka ilman luomuleimaa, joten miten ihmeessä se luomun myyminen ei sitten ole maksimaalista voiton tavoittelua?

Kuten jo aiemmin postasin, niin esimerkiksi Yhdysvalloissa lähes kaikki luomu tulee niiltä samoilta pepsicompanyiltä ja unilevereiltä kuin mikä tahansa muukin tuote ja sama meno on siirtymässä meillekin.

Valio ja Arla ovat ilkeitä ja ikäviä, maksimaalista voittoa tavoittelevia yrityksiä, jotka tuottavat meille elintarvikkeita, joiden ainoaa tarkoitus on rikastuttaa rikkaita hieman lisää ja siksi pitäisi suosia luomua, mutta kun menet kauppaan, niin ne luomuversiot tulevat lähes kaikki joko Valiolta tai Arlalta.

Ja mitä ihmettä se maksimaalinen voiton tavoittelu edes tarkoittaa? Onko joku kuullut minimaalisesta voiton tavoittelusta, tai normaalista voiton tavoittelusta, tai mitä ylipäänsä on normaali voitontavoittelu?

Jokaisen kaupallisen yrityksen tehtävänä on tuottaa omistajilleen voittoa.

Onko meillä esimerkkejä siitä, että jokin yritys jättää ilmaa koneistoonsa, että se ei tuottaisi niin paljon voittoa kuin olisi mahdollista, vai mistä on kysymys?

Palkkaako jokin yritys varastoonsa ylimääräisiä varastomiehiä seisoskelemaan, että se ei tuottaisi maksimaalista voittoa omistajilleen?

Koettaako luomuun painottava ravintola kenties tehdä tarkoituksella vähemmän voittoa kuin aivan tavanomaisista aineksista ruokaa tekevä ravintola ja luomuravintola on sitä kautta puhtoisempi liiketaloudellinen yritys, vai mitä se tarkoittaa, että ei haluta tehdä niin paljon rahaa kuin se on vain mahdollista?

Käyttääkö luomuviljelijä vähemmän siemeniä hehtaarille, jotta hänen luomupeltonsa ei vain vahingossakaan tuottaisi sellaista määrää viljaa, joka sen pellon olisi mahdollista tulevana satokautena tuottaa, vai mistä tässä maksimaalisessa/normaalissa/minimaalisessa voiton tavoittelussa on oikein kysymys?

Myykö luomuviljelijä viljansa silloin, kun viljan hinta on alimmillaan, jotta häntä ei vain voisi syyttää maksimaalisesta voiton tavoittelusta, vai pitääkö hän kenties viljaansa vakan alla siihen asti, kun ajattelee, että viljan hinta ei enää voi paljoa nousta tai kääntyy kenties laskuun?

Kun vaikkapa kivikauden metsästäjät saivat ajattua jonkin eläinlauman loukkuun, niin päästivätkö he jostain kumman syystä osan eläimistä jatkamaan elämäänsä, koska eivät halunneet ikävää maksimaalista saaliin tavoittelua ja päättivätkin olla nälässä seuraavat kuukaudet tai talven, jotta omatunto olisi hiukan puhtaampi kuin aikaisemmin?

Voiton tavoittelu vain taitaa olla jokaisen yrityksen päätehtävä ja niillä noin yleisesti ei ole mitään muuta tehtävää.

Ajatteleeko joku todellakin niin, että tavallinen mansikkatila palkkaa kesällä juuri sen verran poimijoita töihin, jotta mansikat saadaan satokaudelta myyntiin mahdollisimman tehokkaasti ja luomutila palkkaa tarpeeseen nähden + 20 % enemmän ihan vain sen takia, että sitä tilaa ei kiinnosta maksimoida voittojaan, vai miten tämä ihmeellinen logiikka saadaan toimimaan?

Jos jokin yritys huomaa, että se kykenee toimimaan 15 % pienemmällä henkilömäärällä, niin se taatusti vähentää väkeään 15 %, vaikka sen yrityksen etuliitteenä on luomu, bio tai eko.

Kosmetiikkateollisuus on kuulemma paha ja ikävä teollisuuden ala, joka tuuppaa tuotteisiin kauhistuttavia myrkkyjä, jotka sairastuttavat asiakkaansa ja kuitenkin samaan aikaan heitä syytetään maksimaalisesta voiton tavoittelusta, niin eikös nuo ole vähän keskenään ristiriitaisia väitteitä, sillä ei kai maksimaalista voiton tavoittelua saada aikaan kuolleilla tai sairastuneilla asiakkailla?

Ja miten luonnonkosmetiikka-ala sitten koettaa välttää voittoja, jos heidän tavoitteenaan ei ole maksimaaliset voitot?

No tekemällä ala-arvoisia tuotteita, joita kukaan ei halua, tai ei halua toista kertaa, on tietenkin paras keino, mutta mitä muita järkeviä selityksiä olisi sille, että jokin kaupallinen yritys ei koeta repiä markkinoilta rahaa niin paljon kuin se on mahdollista?

Anton & Anton konkurssin partaalla

Ja tutut uutiset jatkuvat luomuun ja ns. lähiruokaan keskittyvien kauppiaiden osalta:

Suurketjujen haastajien usko on koetuksella  !HS MAKSUMUURI

 

Edelleen olen sitä mieltä, että on surullista kun bisnes ei toimi ja jopa kaatuu, mutta juttua lukiessa tuli mieleen, että välttämättä me tyhmät kuluttajat emme ole se ainut ongelma luomun, lähiruuan ja  luomukauppojen ahdinkoon.

Pie­niä eri­kois­ruo­ka­kaup­po­ja on vii­me vuo­si­na pe­rus­tet­tu Hel­sin­gin seu­dul­le vauh­dik­kaas­ti. Al­ku­pe­rä, luo­mu ja lä­hi­ruo­ka ovat ol­leet is­ku­sa­no­ja, kun yrit­tä­jät ovat ha­ke­neet suu­ril­le ket­juil­le vaih­toeh­toa.

Mutta sitten:

An­ton & An­ton aloit­ti toi­min­tan­sa Por­voos­sa vuon­na 2008. Alus­ta al­kaen ta­voit­tee­na oli kas­vaa suu­rem­mak­si ket­juk­si. Yri­tys laa­jen­si 2010 Hel­sin­gin Töö­löön, sit­ten Kruu­nun­ha­kaan ja Ku­lo­saa­reen. Ny­kyi­sin se työl­lis­tää 30 työn­te­ki­jää, ja hank­kii tuot­tei­ta toi­sel­ta sa­dal­ta ta­va­ran­toi­mit­ta­jal­ta.

Alusta alkaen oli tavoite kasvaa suuremmaksi ketjuksi? Mihin unohtui markkinatalouden lait?

Ei kasvu ole itsetarkoitus, vaan kasvu on aina seurausta siitä, että sinulla on toimiva konsepti ja tuote, jota joku haluaa!
 

Taloustieteen 10 perusperiaatetta

Nyt näiden pienten erikoiskauppojen omistajien, jotka haluavat haastaa S-kaupat yms, kannattaisi hetkeksi pysähtyä opiskelemaan markkinatalouden & taloustieteen perussääntöjä ja etenkin heidän, jotka aikovat riskirahoja noihin yrityksiin laittaa.

Nä­ky­vim­piin toi­mi­joi­hin kuu­luu An­ton & An­to­nin li­säk­si Eat & ­Joy Maa­ti­la­to­ri. Myös sil­lä on ol­lut vai­keu­ten­sa. Yri­tys kä­vi yt-neu­vot­te­lut ke­säl­lä Hel­sin­gin Kluu­vin Kaup­pa­hal­lin toi­mi­pis­tees­sään ja ir­ti­sa­noi seit­se­män.

Tästä uutisoin jo aiemmin, mutta seuraavan firman toiminta on ollut eri sanoin uutisoitua ennen tätä uutista:

Kol­mas vii­me vuo­sien yrit­tä­jä on 2010 pe­rus­tet­tu Ai­to­kaup­pa. Sen toi­min­taa on käyn­nis­tet­ty Sit­ran yh­teen­sä 450 000 eu­ron si­joi­tuk­sel­la. Sit­ra omis­taa 24 pro­sent­tia Ai­to­kau­pas­ta. Yri­tyk­sen hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­jan, Sit­ran joh­ta­van asian­tun­ti­jan La­ri Ra­jan­tien mu­kaan Ai­to­kau­pas­sa­kaan kaup­pa ei ole käy­nyt odo­te­tus­ti. Ta­voit­tee­na oli laa­jen­tua 30 liik­keen ket­juk­si 2015 men­nes­sä. Tä­hän men­nes­sä liik­kei­tä on kak­si, ja toi­min­ta on tap­piol­lis­ta.

Pitäisi tietenkin kysyä, että mihin ihmeeseen ne odotukset sitten perustuivat? Oikeaan ihmeeseenkö?

Uutinen jatkuu otsikolla Pienillä on vaikeaa ja siellä lisää samaa sarjaa:

Es­poon Ola­riin maa­lis­kuus­sa pe­rus­tet­tu Schön­bergs – luo­muun ja lä­hi­aluei­den tuot­tei­siin kes­kit­ty­nyt lii­ke – miet­tii al­le vuo­den toi­min­nan jäl­keen toi­min­nan lo­pet­ta­mis­ta.

"Ih­mis­ten hin­ta­mie­li­ku­va on äk­kiä, et­tä siel­lä on kal­lis­ta. Pa­him­mil­laan pie­nen kau­pan luo­mua ver­ra­taan mar­ke­tin ta­val­li­seen tuot­tee­seen, mi­kä on täy­sin vää­rä ver­tai­lu", hän sa­noo.

Kun siellä on käsittämättömän kallista ja ihminen sattuu vertaamaan hintaa johonkin vastaavaan, millä hän tuntee tulevansa toimeen, sekä myöskin siihen, mitä siellä lompakossa on. Tästä ei yli pääse, oli itsellä miten ruusuiset kuvat tahansa omasta myytävästä tuotteesta.

Asiakkaan pitäisi todella oikeasti kokea, että he saavat 12 euroa/kilo maksavista onnellisista luomutomaateista jotain enemmän kuin 2.50 euroa kilo maksavista kelvollisista tavallisista tomaateista.

Se tomaatti nyt vain sattuu edelleen olevan suhteellisen pyöreä, sekä punainen ja maistuu suunnilleen samalle, sekä tyydyttää samat tarpeet, olipa se kilohinta mikä tahansa ja tätä ei taideta aivan ymmärtää.

Pienen tulevan luomukauppiaan kannattaisi vierailla esimerkiksi autokaupassa kokemassa sitä, mitä rahalla kokee saavansa, kun haaveilee perustavansa ns. pystymetsästä luksusruokakauppaketjun, jossa hän koettaa myydä aivan tavallisen oloisia elintarvikkeita moninkertaisella hinnalla.

Kauppiaan kannattaa ensin mennä vaikkapa Toyota-kauppaan ja istahtaa peruscorollan kyytiin ja sen jälkeen kannattaa mennä Lexus-kauppaan, jota Toyota myöskin valmistaa ja miettiä, että jos pitäisi valita näiden kahden tuotteen väliltä ja olisi jopa riittävästi pääomaa, niin kokisiko toisen auton sellaiseksi, että siihen haluaisi sijoittaa ja sen haluaisi nähdä omassa autotallissa.

Molemmat ovat kuitenkin periaatteessa samanlaisia kuin kaksi punaista tomaattia. On neljä pyörää, joista etupyörät kääntyvät, 2-4 ovea, peräkontti, moottori ja niin edelleen.

Sitten voisi mennä takaisin Toyota-kauppaan ja pyytää näytille kahta täysin samanlaista Corollaa ja pyytää myyjää kirjoittamaan toiseen Corollaan Lexuksen hintalapun ja sen jälkeen voi miettiä sitä, että miten kuluttaja kokee kaksi täysin samannäköistä tomaattia ruokakaupassa, mutta toisen hintalappu vain on moninkertainen toiseen nähden.

Sen tuotteen, josta pyydetään moninkertainen hinta toiseen nähden, pitäisi todellakin olla sellainen, että sen hinnan kokee siinä tuotteessa.

Etenkään minä en ymmärrä sitä, että jos kerran luomutuotteille on pieni, mutta uskollinen ostajakunta, niin miksi ihmeessä toimintaa ei pidetä sen kokoluokan toimintana, jota markkinat edellyttävät, vaan koetetaan väkisin muuttua joksikin, jollaiseksi ei ole rahkeita ja sitten syytetään meitä kuluttajia, että meidän vika!

Luomuidylli lopettaa Turussa

Luomuun ja lähiruokaan keskittynyt lähiruokakauppa Finska ilmoitti juuri, että lopettaa kannattamatttomana ja sama kohtalo on Turussa myös Luomuidyllillä, joka teki saman ilmoituksen.

LUOMUIDYLLI

Kaupat sijaitsivat samassa osoitteessa ja ne olivat jokin aika sitten yhdistäneet voimansa, mutta toimivat edelleen kahden eri nimen alla. Tosin erillään toiminta olisi ehkä loppunut jo paljon aiemmin.

Mutta tämä luomu? Kaupunkilaisten suosima trendi, jota pitäisi lisätä, lisätä ja lisätä?

Näkemyksistä ja totuudesta

Minulta on tivattu viime päivinä eri postauksien kommenteissa paljon mielipidettä Monsantosta kertovaan dokumenttiin, jonka voitte katsella vaikkapa youtubesta:

Kirjoitin jo vastauksena, että olen katsonut dokumentin, eikä se minussa herättänyt juurikaan tuntemuksia ja miksi ei herättänyt, sillä onhan dokumentin sisältö aika karmeaa katseltavaa, mikäli on totta, tai edes sinnepäin totta?

No siinäpä se ongelma juuri on ja valaisen asiaa seuraavan esimerkin kautta:

Kaupungissa tapahtuu auto-onnettomuus, jossa on osallisena kuljettaja A ja  B.

Poliisi tulee paikalle ja alkaa kuulustella kuljettajia sekä silminnäkijöitä, niin meillä on juuri niin monta näkemystä, kuin on henkilöitä paikalla ja useat kertomukset saattavat poiketa huomattavasti toisesta ja se mitä todella tapahtui, ei välttämättä selviä yksittäisten ihmisten lausuntojen perusteella, vaan yhdistämällä kaikkien kertomukset ja selvittämällä ristiriitaisten kertomusten mahdolliset epäselvyydet.

Totuus onnettomuudesta on siis jotain muuta kuin A:n näkemys, B:n näkemys, silminäkijä C:n näkemys ja niin edelleen.

Kuljettaja A:n näkemys eroaa luultavasti huomattavasti kuljettaja B:n näkemyksestä, sekä silminnäkijä C:n näkemys voi erota paljon silminnäkijä D:n näkemyksestä, jos he näkivät tilanteen eri kulmista.

Tämän takia minä en juurikaan saa värinöitä dokumenteista, joissa on esitetty kuljettaja A:n näkemys, eikä juurikaan puututtu siihen, mitä mieltä kolarin toinen osapuoli on asiasta, taikka henkilöt, jotka näkivät itse tilanteen useista eri kulmista.

Etenkin kun tämän dokumentin jälkeen on tapahtunut yhtä sun toista, joista tietenkin viimeisimpänä Caenin yliopiston ja sen tutkijan Séralinin pitkäaikainen ajojahti Monsanton tuotteita kohtaan, joka päättyi sitten Séralinin täydelliseen mahalaskuun, kun hän ei enää keksinyt muuta keinoa, kuin manipuloida tutkimuksiaan epärehellisin keinoin, jotta sai Monsanton jalostamat kasvilajikkeet ja kasvinsuojeluaineet epämiellyttävään valoon.

Gmo-kohu osoitti: Hölynpöly kelpaa laatulehdillekin

 

Jälleen kerran voitte lukea koko jutun, kun kopioitte googlen hakuun "Gmo-kohu osoitti: Hölynpöly kelpaa laatulehdillekin" ja sitten klikkaatte googlen antaman tuloksen ensimmäistä linkkiä.

Monsantoa on syytetty myöskin nk. superrikkaruohojen (pigweed) ainoaksi syylliseksi, vaikka useissa tapauksissa on paljastunut viljelysuunnitelmat läpikäytynä, että viljelijä ei ole noudattanut kasvinsuojelusta tai lajikkeen viljelykierrosta hänelle annettuja selkeitä ja helppotajuisia ohjeita.

Joten jotta saisi totuudellisen näkemyksen aiheesta, tulisi sitä käsitellä hyvin monesta suunnasta, joka tuossa dokumentissa on jäänyt pelkäksi haaveeksi.

Tuon linkkaamani dokumentin kaltaista järkytyspornoa on hyvin helppo tehdä, eikä siihen kummoista ohjaajaa saatikka käsikirjoittajaa tarvita. Selataan internetin syövereitä muutama hetki ja valitaan sieltä kaikkein tunteisiin vetoavimmat tarinat, sekä ihmisten oikeudenmukaisuuden tunteisiin puukon syvimmälle saavat draamat, niin järkytysdokumentti on puolivalmis ja facebook-tykkäykset lasketaan miljoonissa. Mutta sitten täysin eri asia on, että onko niillä facebook-tykkäyksillä mitään todellista arvoa.

Hyvä mainosfilmi ei eroa huonosta dokumentista juuri millään osa-alueella.

Seuraavan linkin takana materiaalia asiasta kiinnostuneille:

Retorisen vaikuttamisen keinot 

 

Argumentoinnissa on keskeistä saada suostuteltua kuulijat puhujan kannalle esittämällä hyviä syitä asettua tukemaan puhujan näkemyksiä. Me kaikki kohtaamme päivittäin argumentointia, jossa ei esitetä perusteita, vaan pyritään vakuuttamaan kuulijat vetoamalla voimakkaasti kuulijoiden tunteisiin. Kuulijan tunnetila vaikuttaa siihen, miten kuulija tulkitsee sanoman. 

Tässä kaikki tällä erää ja toivottavasti ilmaisin itseni tarpeeksi selkeästi.

Lähiruokakauppa Finska lopettaa toimintansa

Omien facebook-sivujensa mukaan Lähiruokakauppa Finska lopettaa toimintansa kannattamattomana:

Ruokakauppa FINSKA - aitoa ruokaa

 

LORUN LOPPU

Olemme tulleet välttämättömän eteen: Finska lopettaa toimintansa.

Haluamme kiittää kaikkia ihania asiakkaitamme. Te olette tehneet päivistämme ikimuistoisia. Valitettavasti toimita tässä muodossa osoittautui kannattamattomaksi, eikä silloin liiketoiminnan jatkaminen ole mahdollista.

Toivotamme kaikille oiken hyvää jatkoa puhtaan ruuan parissa!

Finskan puotipuksut

Niin. Mitäpä sanoisi. Surullista tietenkin toimijan kannalta, mutta mitäpä tämä kertoo tästä paljon hypetetystä trendistä?

Turun keskustassa sijaitseva liike, jota luonnonmukaiset blogistit mainostavat sosiaalisessa mediassa minkä ehtivät ja jonka kaupan vaikutuspiirissä asuu juuri niitä varakkaita sinkkuja kaupunkilaisia, jotka ovat gallupeissa kertoessaan valmiita pistämään ruokaansa niin paljon rahaa kuin se vain ikinä maksaakin, jotta saavat trendikästä ja kallista ruokaa.

Todellisuus on kuitenkin aivan jotain muuta ja tähän ehkäpä pitäisi myös valtiovallan herätä, kun he ovat pistämässä paljon rahaa tuotantomuotoon, jonka tuotannon tuotteet eivät mene kaupaksi ja sitä myyvät liikkeet menevät yksi toisensa jälkeen nurin, vaikka sijaitsevat alueilla, joilla tuota trendiruokaa pitäisi juuri paljon myydä.

Sen sijaan suuret keskusliikeet porskuttavat, kun he tuovat ulkomailta halpaa bulkkiluomua, jota pystyvät myymään paljon kotimaista luomutuotantoa suosivaa erikoisliikettä halvemmalla ja heillehän ei kilpailun väheneminen tuo haittaa ollenkaan.

Lähiruokakauppojen hintavertailussa suuret erot

 

Kun noita hintoja katselee, kyllä hiljaiseksi vetää. Mutta niinpä vetää kaupatkin, jotka yrittävät tuon hintaisia tuotteita saada kaupaksi.

Eipä se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa ja niitä ei sitten kuitenkaan riitä kaikille.

Luomubroilerin kysyntä vaisua

Olipas taas yllättävä uutinen:

Luomubroileri tuli Suomeen kesällä - Yhä heikosti kaupoissa ja kysyntä vaisua

 

Jälleen kerran kuluttajat saivat sitä, mitä he gallupeissa ilmoittavat ostavansa heti kun sitä kauppoihin ilmestyy ja kun sitä ilmestyy, edes se vähä ei mene kaupaksi, vaikka on sitä supertrendikästä luomua!

Suomeen kaivattiin pitkään luomubroileria, mutta nyt kun sitä on tarjolla, se käy heikosti kaupaksi, kertoo HK Ruokatalon kaupallinen johtaja Markus Gotthard.

Tässä taas oivallinen esimerkki siitä, kuinka ihminen muuttuu gallupissa paljon paremmaksi kuin mitä todellisuudessa onkaan.

”Ne ovat olleet SOK:n myymälöiden tilattavissa ja niitä on myyty jonkin verran, mutta myymäläpeitto on huono. Myyntimäärät ovat varsin vaatimattomat ja se johtuu puhtaasti hinnasta. Luomu on merkittävästi kalliimpaa kuin mikä tahansa muu siipikarjatuote”, Gotthard sanoo.

No miksipä ei olisi, kun niiden tipusten ruoka pitää tuottaa luomusäännöin ja romahtaneet sadot vaikuttavat myös siihen puoleen ja omituiset luomusäännöt, joiden avulla on kovin vaikea tuottaa eläimille hyvälaatuista sapuskaa, kuten esimerkit todellisesta elämästä osoittavat.

Osa suomalaisista kuluttajista vierastanee kuitenkin sitä, että tanskalaiset luomubroilerit teurastetaan halal-kriteerit täyttävästi sähkötainnutuksella eikä hiilidioksidilla. Rose Poultry vie paljon tuotteita Aasian muslimimaihin.

Ei kai tuo halal-teurastus nyt kovin paljoa yllätä kaiken homeopatian ja muun taikauskon seurassa?

Yksi este luomukanojen ja luomubroilerin suuremmassa suosiossa tulee olemaan myös se, että kun tavallinen kuluttaja, jolla ei ole uskonnollisia tai muita tuntemuksia suosia luomua, ostaa luomukanan ja näkee kotona keittiössään todellisuuden, eli maksoi neljä kertaa enemmän siitä, että sai kilon kokoisen linnun, jossa on noin 100-150 grammaa syötävää ja sekin hyvin kuivaa ja sitkeää, niin hänen ostoskärryynsä ei taida luomuversio enää toista kertaa joutua.

Esimerkiksi kotimaiset luomukanat ovat elämänsä ehtoopuolen munijakanoja ja kun kana on antanut noin vuoden energiaa munintaan, eipä siitä oikein enää syötävää heru, mutta jos siitä tykkää, niin ei kun kauppaan vain.

Mutta tällaisia nämä uutiset tästä trendikkäästä kaupunkilaisten suosimasta tuotantomuodosta tapaavat olla.

Ulkokanojen munia kohta kaupoissa

Tulipas tällainen uutinen vastaan:

Ulkokanojen munat pian kaupoissa

 

Suomen ensimmäiset ulkokanojen munat ovat pian kaupoissa. Munat ovat peräisin somerolaiselta Vaahteramäen tilalta, jossa kanat käyskentelevät pakkasillakin ulkoilemassa.

Maailmalta tutut free range -munat tulevat Suomessa kauppojen hyllyille helmikuun alussa.

 

Jälleen uusi termi (free range) sotkemaan jo entisestäänkin eksyksissä olevien kuluttajien mieliä, mutta tämä taitaa olla kuitenkin jotain muuta kuin luomutuotannon säännöin toteutettavaa, sillä uutisen loppupuolella sanotaan näin:

Ulkokanojen kananmunat tarjoavat uuden vaihtoehdon vihreämpiä arvoja hakeville ja tulevat sijoittumaan hinnan osalta vapaan kanan- ja luomukananmunien välimaastoon. Luomutuotannon ja ulkokanojen erot löytyvät muun muassa ruokinnasta. 

Ulkokanat syövät perinteistä, viljapohjaista rehua ja saavat päivittäin valita, viettävätkö aikansa kanalan hämärässä vai ulkona päivänpaisteessa.

Eli eläimiä ei tarvitse kiusata luomutuotannon ihmeellisyyksillä, esimerkiksi homeopatialla ja niiden terveydestä tullaan pitämään parempaa huolta esimerkiksi loisten osalta, joten tuohan on oikein kannatettavaa toimintaa ja kuluttajat päättävät, että onko tarvetta lisätuotannolle.

Lisäksi ruokinnan ongelmat poistuvat luomusääntöjen puutteesta johtuen, niin varmaan tuottajallakin on helpompaa, kun eläimet eivät kärsi milloin mistäkin puutoksesta, kuten luomutuotannossa on kanojen kanssa vaikeuksia ollut. 

GMO viljelijän näkökulmasta

Tulipas vastaan erittäin mielenkiintoinen kirjoitus, joka sisälsi vaihteeksi myös ajateltuja ajatuksia, ainaisen katteettoman pelottelun sijaan ja tämän haluan toki jakaa kaikkien kanssa, sillä äänessä on amerikkalainen perhetilallinen Brian Scott:

Opinion: My family farm isn't under "corporate control"

 

Hän pitää myös blogia, joka löytyy täältä:

 

The Farmer's Life

 

Kyseessä on amerikkalainen pientilallinen, joka viljelee mm. maissia, soijaa ja vehnää, ja hän käyttää geenimanipuloituja lajikkeita, joita hänelle myy mm. "ilkeä ja paha" Monsanto. Brianin ajatukset kannattaa taas lukea ajatuksen kanssa.

Brian käy hyvin läpi väitteitä, joita yleinen mielipideilmasto viljelee tosiasioina, vaikka ne eivät ole sellaista koskaan nähneet, eli että perhetilallisista tulee vaikkapa Monsanton asiakkaina "Big Agron*" orjatyöläisiä ja Big Agron ainoa tavoite on kyltymätön voitontavoittelu luonnon, viljelijöiden terveyden sekä kuluttajien terveyden kustannuksella. Hän käy myös läpi väitteitä siitä, että kun ostat geenimuunneltuja lajikkeita yhtiöltä X, sinut pakotetaan myös ostamaan kaikki muutkin maataloustuotteet, vaikkapa kasvinsuojelu, samalta firmalta.

* Big Ag tai Big Agro on Yhdysvalloissa käytetty negatiivinen termi kuvaamaan suuria maatalouteen keskittyneitä firmoja, kuten Monsantoa. 

Mielenkiintoinen on myöskin kyseisen kirjoituksen kommenttiosio, joka täyttyi aika nopeasti sellaisten ihmisten mielipiteistä, joiden ainoa kommentti oli se, että kuinka paljon Monsanto maksoi  tuosta kirjoituksesta.

Brian antaa myös näytille sopimukset, joita hän on tehnyt Monsanton kanssa ja linkit niihin ohjeisiin, joita hän sitoutuu noudattamaan kyseisen yhtiön tuotteita käyttäessään, kuten tämä:

Insect Resistance Management

 

Kuten Brian osuvasti ilmaisee, niin Monsanto, joka kyseiset hänen ostamansa tuotteet on valmistanut, osannee antaa joitakin ohjeita siitä, kuinka niitä on parasta käyttää.

Monsanto  Technology Use Guide

Aivan kuten jos ostat vaikkapa Audio Pron äänentoistojärjestelmän, niin ehkäpä sen järjestelmän valmistaja osaa antaa sinulle myös hyvän ohjeen äänentoistojärjestelmän käyttämiseksi, etkä sinä vaadi Bosea toimittamaan sinulle ohjeita ja vaikka se sattuisi sellaisen toimittamaan, luultavasti et sitä hyväksyisi, vaan haluaisit tuotteen valmistajan ohjeet.

Mutta tämä on liian helppoa logiikkaa maatalouteen siirrettäväksi, sillä tokihan on niin, että jos maatalousfirma X valmistaa tuotetta, niin se on pohjattoman ilkeyden ja pahuuden merkki, jos samainen firma haluaa antaa sinulle myös ohjeita valmistamiensa tuotteiden parhaan käyttämisen suhteen.

Tai jos sinä ostat Applen hienon ja kalliin puhelimen, mutta sitten sinä haluatkin säästää 10 euroa ja tilaat jonkin välipiuhan kiinalaisena merkittömänä halpakopiona, niin menetkö sinä Applelle itkemään sitä, että halvalla kiinalaisesta verkkokaupasta tilaamani piraattipiuha ei toimi?

Onko Applen vika, jos sinä et suostu ostamaan tuotetta, jonka Apple sanoo varmasti toimivan puhelimensa kanssa, vaan haluatkin säästää pari pennosta ja ostat halpakopion, jota Apple ei hyväksy? Apple ei kiellä sinua ostamasta sitä, mutta suosittaa ostamaan Applen itsensä valmistamia ja hyväksymiä tuotteita.

Sama tilanne on myös maataloustuotteiden kanssa. Firma X valmistaa tuotetta Y, niin firma X luultavasti osaa antaa sinulle hyvät ohjeet, jotta saat Y:llä parhaan tuloksen aikaiseksi ja jos et suostu ohjeita käyttämään, niin sitten valmistaja X ei välttämättä ole vastuussa siitä sopasta, jonka onnistut Y:llä keittämään.

Yllä linkatut Monsanton ohjeet kannattaa myös lukea ajatuksen kanssa ja jos niissä on jotain ilkeää ja pahaa havaittavissa, tai ne ovat mielestäsi jotenkin luonnon ja ympäristön kannalta huonoa asiaa, niin kommenttiosioon kannattaa purkaa tuntojaan sen suhteen.

Kun luin ohjeet läpi, niin olen kyllä hyvin hämmästynyt niistä uutisista, että Monsanto olisi millään tavalla syyllinen esimerkiksi maatalouskemikaaleille resistensseiksi tulleista ns. superrikkaruohoista, sillä jos Monsanton ohjeet vaivautuu lukemaan asian suhteen ja etenkin vaivautuu niitä ohjeita noudattamaan, niin ei sen pitäisi olla missään olosuhteissa mahdollista.

 

Luomun osuus maailman maatalousmaasta alle 1 %

Kaikesta trendikkyydestä huolimatta uudet uutiset kertovat näin:

New Worldwatch Institute report 

 

In 2010, the most recent year for which data are available, certified organic farming accounted for approximately 0.9 percent of the world’s agricultural land.

Luomun osuus kaikesta maatalousmaasta on 0.9 %.

Ja sitten loppu uutisesta oli tyypillistä sanahelinää siitä, kuinka luomupelloilla on suurempi lajikirjo, mutta jätetäänpä varmuuden vuoksi kertomatta, että se tarkoittaa lähinnä tuhohyönteisiä ja rikkakasveja, kuten vaikkapa MTT:n tutkimukset ovat osoittaneet.

Vihjaillaan myös luomumyrkkyjen olevan ympäristöystävällisempiä, mutta kuten edellinen postaukseni osoittaa, kokeellinen tiede ei ole havainnut tällaisia asioita, vaan ne ovat enemmän kuluttajan uskon ja mielikuvien varassa.

Tuo luomumaan prosenttiluku olisi huomattavan paljon pienempi, jos siitä leikattaisiin pois vaikkapa Australian käsittämättömän suuret luonnonlaitumet, jotka tuottajat ovat laittaneet luomutukien piiriin, vaikka siellä käyskentelee aivan tavanomaisen tuotannon eläimiä, ilman luomutuotannon statusta.

Mutta suunta on jonnekin ja voi olla jopa ylöspäin, ja ensi vuonna jälleen luemme suuria otsikoita siitä, kuinka luomutuotanto on kasvattanut osuuttaan 20 %, mutta jätetään taas kertomatta se, että sen huikean nousun jälkeen luomun osuus on 1.08 %.

Luomun torjunta-aineet puntarissa

Neonikotinoidit ovat olleet jälleen tapetilla, kuten minulle linkattiin toisen postauksen kommenttiosioon:

Uusi tieto mehiläisiä uhkaavista kemikaaleista vaatii toimia

 

Kantani kyseiseen kemikaaliin ei ole muuttunut, vaan mikäli haitat tuotteeseen selkeästi osoittavat, niin ilman muuta tuote on poistettava markkinoilta ja kiellettävä mahdollisimman nopeasti.

Mikäli ongelmat taas johtuvat väärästä ja käyttöohjeiden vastaisesta käyttämisestä, tulee käyttäjiä kouluttaa kemikaalien oikeaan ja vastuulliseen käyttämiseen, tai poistaa tuote vaikkapa määräajaksi kyseisistä ongelmamaista.

Mutta sittenpä silmiin pisti tutkimus, jota jostain syystä ei löydy esimerkiksi kotimaisen luomuliittomme sivuilta, vaikka se selkeästi sinne kuuluisia luomua ylistävien juttujen sekaan, sillä myös luomumyrkkyjä on tutkittu, eikä se tutkimus ole mitään luomua mairittelevaa löytöä tehnyt:

Choosing Organic Pesticides over Synthetic Pesticides May Not Effectively Mitigate Environmental Risk in Soybeans

 

Selection of pesticides with small ecological footprints is a key factor in developing sustainable agricultural systems. Policy guiding the selection of pesticides often emphasizes natural products and organic-certified pesticides to increase sustainability, because of the prevailing public opinion that natural products are uniformly safer, and thus more environmentally friendly, than synthetic chemicals.

Kun kestävää maataloutta kehitetään, on ekologisten torjunta-aineiden valikoima avainasemassa. Vallitsevan yleisen mielipiteen mukaan luomumyrkyt ovat ympäristöystävällisempiä kuin niiden synteettiset versiot.

Mutta sittenpä tapahtui niin, että jostain syystä yleinen mielipide ei olekaan synonyymi sille, että asiat olisivat niin kuin tavalliset kadunmiehet ja kadunnaiset ajattelevat, tai itseoppineet blogistibiologit, vaan tutkimuksessa selvisi, että luomumyrkyt olivat aivan vastaavia myrkkyjä ympäristön kannalta ja osin jopa pahempia kuin synteettiset korvikkeensa. Luomun sallimat torjunta-aineet ovat mielikuvissa hyviksiä ja synteettiset pahiksia, mutta mielikuvat (tai yleinen mielipide) ovat jälleen aivan eri asia kuin todellisuus.

Niin ihmeellistä se elämä on, että asiat eivät olekaan niin, kuten me haluaisimme niiden olevan, kun arkijärjellä fundeeraamme asioita.

Luomumyrkyissä ei ole mitään sellaista ihanuutta ja autuutta, että niiden käyttäminen olisi ympäristön kannalta loistava juttu, vaan asiat täytyy aina pohtia aivan muista lähtökohdista kuin siitä, että miten on mielikuvissa asiat.

 We found that in addition to reduced efficacy against aphids compared to novel synthetic insecticides, organic approved insecticides had a similar or even greater negative impact on several natural enemy species in lab studies, were more detrimental to biological control organisms in field experiments, and had higher Environmental Impact Quotients at field use rates.

Joten mikähän tämän koko luomuhössötyksen pointti on? Luomun sallimat kasvinsuojeluaineet ovat selkeästi heikompia teholtaan, yhtä haitallisia tai jopa haitallisempia torjuttavan ötökän luontaisille vihollisille ja niillä on korkeampi ympäristövaikutus.

Kun mainostoimistojen kalliilla luomat mielikuvat revitään luomun ympäriltä pois, niin mitä jää jäljelle?

Kallis ruoka?

Antioksidantit auttavat syöpää

En ole blogissani kajonnut juuri laisinkaan siihen, että mitä on terveellinen ruokavalio ja kuinka meistä itse kunkin pitäisi syödä, mutta seuraava tiedeuutinen on mitä mainioin esimerkki siitä, että onko tässä luonnollinen vs. prosessoitu -ajattelussa yhtään mitään järkeä ja perustuuko kaikki vain siihen, miten osa meistä maalaisjärjellä ajatellen haluaisi asioiden olevan.

Uusi teoria syövästä - Nobel-palkittu tutkija uskoo, että antioksidantit auttavat syöpää levittämään etäpesäkkeitä.

 

Niin sanotut reaktiiviset happiyhdisteet vanhentavat soluja ja aiheuttavat niihin vaurioita. Solun antioksidanttipuolustus kuitenkin yleensä eliminoi happiyhdisteistä aiheutuvat haitat. Ravinnon tai ravintolisien antioksidantteja on mainostettu terveydelle hyödyllisinä. On kuitenkin mahdollista, että elimistö itse säätelee antioksidanttien määrää niin, ettei ylimääräisistä ole mitään etua.

Menepäs sanomaan tällainen asia jollekin itseoppineelle ravintogurulle, jonka nettikoodilla saat tilattua amerikkalaisesta nettikaupasta antioksidanttilisiä (luomuna tietenkin) 15 prosentin alennuksella tai jolta voit ostaa pakurikääpää 300 euron kilohintaan.

Watsonin mukaan paljon antioksidantteja sisältäviä mustikoita kannattaa syödä siksi, että ”ne maistuvat hyvältä, ei siksi että niiden syöminen ehkäisisi syöpää”.

Menepäs sanomaan tämä luonnomukaisuudesta innostuneelle ruokahysteerikolle, jonka mukaan kaikki luonnosta tuleva on jees ja kaikki muu on nou.

Mutta mikä on tämän blogauksen tarkoitus? Saada teidät syömään vähemmän mustikoita?

Ei suinkaan, vaan saada teidät ajattelemaan itse. Maailma on hyvin monimutkainen paikka ja ehkäpä tämä pieni uutinen kertoo teille siitä, että vaikka meillä on paljon aukiolevia asioita, emmekä tiedä kaikkea, niin vaikka me haluaisimme kuinka palavasti tahansa asioiden olevan niin kauniisti, kuin ne maalaisjärjellä ajatellen saisivat olla, eivät ne ole.

Itse aion edelleen pitää mustikat, mansikat, hedelmät, marjat ja vihannekset monipuolisen ruokavalion osana ja vaikka se ei toisi minulle yhtään lisää elinpäiviä, saatikka terveyttä, ei niiden syömistä tällaisen uutisen takia kannata lopettaa.

Mutta jos joku teistä uhraa rahojaan erilaisiin antioksidanttilisiin tai ostaa kalliilla koivun kyljessä kasvavaa epämääräistä pahkuraa, sillä sen mainoksissa ilmoitetaan kauniisti, että sen  antioksidanttisuutta kuvaava ORAC-luku on äärimmäisen korkea, niin ehkäpä kannattaa sittenkin vain käydä syksyllä mustikkametsässä poimimassa muutama ämpäri mustikoita ja jättää itseoppineille guruille heidän kauniit mainoslauseensa.

 

 

 

Eliitin ruokahysteria!

Sari Sainiolla oli Aamulehdessä eilen oikein raikas näkemys kaikesta tästä ruuan korottamisesta lähes uskonnon asemaan ja erilaisista taikauskoisista ruokahuuhaista, joiden avulla rahamme yritetään kalastella isompiin taskuihin:

Puheenaihe: Eliitti potee ruokahysteriaa

 

Ruuasta on tullut tehokas tapa osoittaa hyväosaisuutta ja trenditietoisuutta. Ruokaa valikoivat he, joilla on siihen varaa.

Näin se vain on. Aikaisemmin eliitti osti luksusautoja, mutta nyt kun Audilla ajaa jo jokainen putkimieskin, pitää keksiä jotain uutta, jolla rahvaasta voi erottautua.

Tiesittekö, että pakurikäävässä sanotaan olevan ”215 erilaista fytoravinnetta”, ja että maca on ”voimakas adaptogeeni, joka tukee munuaisten toimintaa, lisää fyysistä suorituskykyä, antaa energiaa ja lievittää stressiä”?   ....  Fytoravinne, afrodiitti ja adaptogeeni?

Nämä hienot termit, kuten adaptogeeni, ovat täysin tuulesta temmattuja, itsekeksimiä hokemia, joilla taikauskoruokaa ihmisille kaupataan, eikä noita termejä löydä mistään, että mitä ne oikeasti tarkoittavat, vaan ne ovat puhtaasti keksitty 2000-luvulla, eliittiruuan mainostarkoituksiin.

Terveystuotteista ja -ruuasta on kehittynyt valtava bisnes. Erilaiset ”asiantuntijat” rakentavat mielikuvia, lupaavat hyvinvointia ja terveyttä. Ruokamuodit seuraavat toisiaan ja kamppailevat keskenään.

Tämän takia esimerkiksi suurten keskusliikkeiden johtohenkilöt ovat napanneet tuolit myös luomujärjestöjen päättäviltä paikoilta, jotta he pystyvät paremmin kontroilloimaan sitä, mitä me syömme ja mihin me rahamme käytämme.

Mutta jälleen kannattaa lukea koko juttu ajatuksen kanssa ja enpäs itsekään pilko sitä osiin tämän enempää.

Ehkäpä tämä ruokahysterisointi ja rikkaan eliitin ruokaharrastusten hyyssääminen alkaisi jo meidän kaikkien veronmaksajien rahoilla riittää ja maksakoon rikas osa sen, mitä sen humpuukin tuottaminen tulee oikeasti maksamaan.

Luomu tuonee työtä Mikkeliin

Yle uutisoi luomun mahdollisesti tuovan Mikkeliin työpaikkoja:

Luomuun panostaminen tuomassa töitä Mikkeliin

 

Tämähän on Mikkelille aivan loistava uutinen, sillä kuten Luomulakon lukijat jo menneistä uutisista tietävätkin, aikaisemmin luomu on vienyt Mikkelistä työpaikkoja:

Rahanpuute estää luomuruuan tarjoamisen kouluissa 

 

Kuten Mikkelin ruokapalvelun palvelujohtaja Marjut Kuosmna kertoi, Mikkelissä piti säästää henkilöstökustannuksista, jotta Mikkelissä saatiin hyvin kallista luksusluomuruokaa mikkeliläisten lautasille.

Eli ruokapalvelusta vähennettiin väkeä, jotta luomu pysyy lautasilla ja nyt sitten saadaan vastapainoksi muutama byrokraatti lisää pyörittelemään johonkin toimistoon luomubyrokratian vaatimia papereita.

Näin ne pidetään yhteiskunnan rattaat öljyttyinä ja veronmaksajat tyytyväisinä kaupungin palveluihin.

Mutta ikävä kyllä joutunemme hieman odottamaan sitä, pitääkö tämä ilouutinen Mikkelin kohdalla paikkaansa, sillä uutinen on muotoiltu siten, että toivossa eletään, mutta varmaa se ei ole.

Ja taas, osa XX, luomu ei päädy kauppaan

On se hyvä, että tuemme luomua mittavasti ja koetamme saada enemmän tiloja luomuun, kun tilanne on tälläkin hetkellä tämä, aivan ympäri Suomea:

Lapin luomu ei kulje maatilalta markettiin ja lautaselle

 

Eipä tuo uutinen oikeastaan taas selityksiä kaipaa, mutta jotain pientä kuitenkin:

Luomutilojen määrä ei Lapissa ole juuri lisääntynyt viime vuosina, vaikka luomutuotannon kasvuun on satsattu koviakin odotuksia. Luomutuotantoon siirtyy Lapissa vuosittain joitakin tiloja, mutta useina viime vuosina luopujia on ollut enemmän.

Miksi ihmeessä taianomaisesta tuotantomuodosta, joka tuottaa viljelijälle paremmin kuin mikään muu, on kaikin puolin upeata ja kaupunkilaisten keskuudessa äärettömän trendikästäkin, tapahtuu luopumista?

Eikö kaikki olekaan kuin mainoksissa?

Esimerkiksi naapurimaakunnissa Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla luomun noste on kantanut vielä 2010-luvullakin.

Tämä oli minusta myös mainio kommentti, sillä se kuullostaa siltä, kuin asia olisi pienoinen yllätys.

Voidaan tietenkin kysyä, että miksi luomu on hyvin suosittua Kainuun korpimailla, jossa vielä hiihdetään silloin, kun etelässä pistetään siementä peltoon? Vastausta voitte miettiä oma-aloitteisesti.

Tällaista tämä trendituotanto on.

Nostetaan tuet, hehkutetaan mediassa ja myydään aivan tavanomaisena.

Olisiko niille rahoille jotakin tärkeämpääkin käyttöä yhteiskunnassa?

Raakamaito sairastutti taas

Ihmisten suorastaan taikauskoinen halu palata luonnonmukaisuuteen, siihen menneisyyden ihanan romanttiseen elämään, tosin se unohtaen, että silloin suurin osa ihmistä kuoli nälkään ja tauteihin, alkaa tuottaa yhä enemmän tällaisia uutisia:

Raakamaitoa epäillään kampylobakteeriepidemian lähteeksi Pohjanmaalla

 

Marraskuussa 2012 Pedersören kunnassa sairastui noin 20 henkilöä Campylobacter jejuni -bakteerin aiheuttamaan vatsatautiin. Epidemian lähteeksi epäillään yhden tilan tuottamaa raakamaitoa. Tilan raakamaidosta ja naudoista on todettu vatsataudin aiheuttaneen bakteerin kanssa genotyypiltään identtinen C. jejuni -kanta. Noin 60 henkilöllä oli mahdollisuus altistua saastuneelle raakamaidolle. Raakamaidon luovutus tilalta lopetettiin epidemiaepäilyn herättyä 16.11.2012.

 Merkittävimpinä raakamaidon biologisina vaaroina pidetään EHEC-, salmonella-, listeria- ja kampylobakteereiden aiheuttamia tartuntoja.  

Onneksi kukaan ei kuollut tai sairastunut vakavemmin tällä kertaa, sillä kampylobakteeri ei ole niin vaarallinen kuin listeria olisi ollut, joka on myös ollut raakamaitotuotteiden ongelma.

Tällaista se on elämä kun trendit ovat tärkeämpiä kuin terveys. Onhan se sinänsä ansiokasta, että olemme saaneet takaisin taas ongelmat, jotka kuuluivat vuosikymmenien taakse ja ovat enää ongelmia suuressa mittakaavassa lähinnä kehitysmaissa, jotka tosin yrittävät päästä näistä ongelmista eroon voimallisesti, siinä huonosti onnistuen. 

Hallitus tukee "luomu20" -tavoitetta

Valtioneuvosto antoi pari tuntia sitten seuraavan tiedonannon:

Hallitus antoi iltakoulussa tukensa "Luomu 20" -tavoitteelle

 

Mutta ainakin tähän asti tuki on jäänyt kauniiden puheiden asteella, niin jospa tälläkin kertaa meidän rahojamme ei tähän humpuukiin tuhlattaisi, vaan asia pysyisi kauniiden sanojen asteella.

Tietenkin jos ajattelemme puhtaasti käytännön kannalta, niin onhan tämä loistava tapa tappaa maatalous ja päästä eroon omasta tuotannosta. Sitten vain tuomme kaiken tavaran halvalla Puolasta tai Venäjältä, jossa sitä riittää vaikka kuinka paljon.

Tai sitten sitä villiä luontoa pitää raivata maatalousmaaksi kymmeniä tuhansia lisähehtaareita, jotta luomun aiheuttamat satotappiot saadaan tasattua.

Luomualan kehittämisohjelman tavoitteena on monipuolistaa kotimaisten luomuelintarvikkeiden tarjontaa, lisätä luomutuotannon määrää ja kannustaa luomuruuan kuluttamiseen.

Mutta kun sitä ei tunnu kukaan ostavan, pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Miksi ihmisiä pitää kannustaa valtiovallan taholta kuluttamaan jotain tuotetta, jota he eivät halua ostaa?

Pitäisikö valtion seuraavaksi kannustaa meitä ostamaan Audeja, Mersuja ja muita luksustuotteita, vai miksi valtiovallan tehtävä on kannustaa meitä luomuruuan kuluttamiseen?

Lähi- ja luomuruoan kehittämisohjelmien valmistelun pohjana on hallitusohjelma ja työssä otetaan erityisesti huomioon sen poikkihallinnolliset tavoitteet kestävästä kehityksestä ja terveyden edistämisestä. 

Voi hyvä tavaton. Kuten uusimmat tieteelliset tutkimukset kertoivat, joita meille juuri hetki sitten tarjosivat Oxfordin ja Stanfordin huippuyliopistot, ei luomun suosimisella ole mitään tekemistä ihmisten terveyden, saatikka luonnon hyvinvoinnin kanssa.

Kasvihuonekaasuissa luomutuotantoa suosimalla mentiin jopa huonompaan suuntaan.

 

Luomua myydään edelleen tavanomaisena

Kaikesta trendikkyydestä ja hypetyksestä huolimatta uutiset kertovat edelleen jotain muuta ja tänä aamuna myös aamu-tv:n puolella näin:

Saatat juoda luomumaitoa tietämättäsi

 

Kaupat vaativat lisää luomua meijerihyllyihinsä. Suomen suurin meijerituottaja Valio kuitenkin myy osan saamastaan luomuraaka-aineesta tavallisena maitona. Yhtiön mukaan luomu ei ole niin kannattavaa, että kaikkea kerättyä luomumaitoa kannattaisi jalostaa luomutuotteiksi.

On hyvin mielenkiintoista, että kaupan isojen keskusliikkeiden edustajat ovat luikerrelleet luomujärjestöihin päättäville paikoille ja sieltä he hokevat sitä tuttua mantraansa siitä, että kuluttajat ovat aivan hulluina luomuun ja sitä menee kaupaksi kuin häkä.

Kuitenkin pienet luomun erikoismyymälät kaatuvat yksi toisensa jälkeen ja jäljelle jäävät vain isojen keskusliikkeiden luomuhyllyt tai tarpeeksi vauraalla alueella olevat kivijalkakaupat.

Onko niin, että keskusliikkeiden edustajat koettavat saada ihmiset ostamaan luomua hokemalla, että kun tuokin ostaa, niin sinunkin pitäisi ostaa, kun se on niin pahuksen trendikästä. Sillä heidän ainoa motiivinsa on myydä, myydä ja myydä. Mitä enemmän ja kalliimpaa, sen parempi heille.

Todellisuudessa hyvin harvat ostavat ja tuottajat, esimerkiksi Valio, tietää sen erityisen hyvin.

 Valion näkemys on, että luomutuotteille ei ole ollut tarpeeksi kysyntää.

- Viimeisen vuoden aikana kysyntä on itseasiassa ollut laskussa. Eli meillä kyllä luomuraaka-ainetta riittää, sanoo Rauno Hiltunen, Valion tuoretuotteet ja markkinointi -johtaja.

 Arlan suunnalta saamme tiedon siitä, ovatko luomumaitotilat näitä pieniä sympaattisia maitotiloja, joissa Mansikki ja Mustikki kirmaavat lajinmukaista elämää kahdestaan, koska luomutuotanto on etenkin pientuotantoa:

Esimerkiksi Arla Ingman on ollut Eviran hakemusten perusteella kiinnostunut vain suurista tiloista, vaikka yhtiöstä kerrotaan, että luomun kysyntä on yllättänyt.

Pieniä luomutiloja, jotka olisivat hyvin halukkaat tekemään Arlan kanssa luomusopimuksen vaikka seuraavan sekunnin aikana, riittää täällä pilvin pimein, mutta kun ne pienet tilat eivät Arlaa kiinnostaa, eikä se sopimuksia sellaisten tilojen kanssa tee.

Valio ehkä säälistä tekee ja sitten se luomumaito, jonka tuottamiseksi on saatu mittavat yhteiskunnan tuet, myydäänkin aivan tavanomaisena maitona kuluttajille.

Kesko ei toivo suurten tuottajien kasvattavan valikoimiaan, vaan kaipaisi lisää tarjontaa pieniltä luomutuottajilta.

Mutta kun he eivät kykene riittävän suurella varmuudella tavaraa toimittamaan. Paikallinen kauppias kyllä varmaan toivoisi homman toimivan ja antaa mahdollisuuksia, mutta "ei oota" ei kannata myydä ja se saattaa karkoittaa asiakkaista osan muualle, joten jos ei tavaraa ilmesty, sopimus perutaan nopeasti.

Kaikille tiloille luomu ei ole kannattavaa.

Niinpä. Jotenkin se satojen romahtaminen pitäisi korvata ja pienille tiloille se ei onnistu mitenkään ja toiminta muuttaa hyvin nopeasti kannattamattomaksi.

Suuret tilat kykenevät sopeutumaan paremmin ja jo alunperin suuresta tilasta on aina helpompi tehdä vielä hivenen suurempi pienillä investoinneilla. Raivataan vain tuplaten lisää uutta maatalousmaata, niin sato on saatu entisiin mittoihin.

Meillä ei ole ollut riittävästi suomalaista luomuraaka-ainetta. Teemme sen hankinnan eteen töitä ja luomuraaka-ainetta saadaan lisää koko ajan, mutta kysyntä on kovempaa, kuin mitä me pystymme tällä hetkellä toimittamaan, valittelee Arla Ingmanin toimitusjohtaja Reijo Kiskola.

Samaan aikaan Eviran mukaan Arla tekee sopimuksia vain isojen tilojen kanssa ja jättää pienet ja keskisuuret luomutilat nuolemaan näppejään luomutrendin huumassa.

Tuottajia kyllä olisi, mutta luomu on aivan samanlaista bisnestä kuin kaikki muukin ja siinä ei pienen luomutilan sympaattisuus juuri vaikuta.

Briteissä kuohuu jälleen, asialla Mark Lynas

Mark Lynas, brittien tunnetuin sekä palkituin ympäristöaktivisti, joka toimii myös sekä toimittajana että kirjailijana, on päässyt runsaasti ääneen, sillä hän on muuttanut ajatuksensa geenimuuntelusta täysin. Tämä muutos on tapahtunut yllättäen tosiasioihin tutustumalla ja hylkäämällä uskonnolliset argumentit, jotka perustuvat epätoden pelottelun kautta tapahtuviin mielikuviin.

Tämä tietänee luomulle entistä suurempaa tuskaa saarivaltiossa, sillä Mark Lynas on siellä sellainen ääni, jota kuunnellaan ja jonka sanomisilla on hyvin suuri painoarvo.

Hän oli puhujana joitakin päiviä sitten Oxfordin yliopistossa, jossa hän puhui tämän maineikkaan yliopiston maanviljelyn konferenssissa ja tässä puheessa hän perustelee hyvin kattavasti kantansa, sekä sen aiheuttaneen muutoksen:

Lecture to Oxford Farming Conference, 3 January 2013

 

Tämä luento on ladattu/luettu jo yli 130 000 kertaa noin neljän päivän aikana, joten asia kiinnostaa ihmisiä hyvin paljon.

 Tämä hänen tosiasioihin perustuva mielipiteenmuutos on noteerattu hyvin laajasti koko maailmassa, josta kertovat vaikkapa seuraavat uutiset:

The Economist - Poacher turned gamekeeper 

 

Tai:

The New Yorker - An Environmentalist’s Conversion

 

Tai:

 

Los Angeles Times - Activist formerly opposed to GMOs explains his change of heart

 

Tai:

 

Bloomberg - Greens on the Run in Debate Over Genetically Modified Food

 

Saksaa osaaville tekstistä on ilmestynyt jo käännös, joka löytyy täältä:

 

Grüne Gentechnik: Zum Wohl der Menschheit und des Planeten

 

Sekä espanjaksi:

 

Esta es la traducción del discurso de Mark Lynas del tres de enero del 2013, dado en el marco de la Conferencia Agrícola de Oxford.

 

Mark Lynasin ajatuksia löytyi hyvin perusteltuina myös aihetta sivuten muuten ja yksi sellainen löytyy täältä:

Mark Lynas: Farmers should be free to grow GMs

 

Tähän liittyy hyvin mielenkiintoinen sivujuoni, joka oikeastaan karulla tavalla paljastaa koko luomuväen perusajattelun, joka seuraavan äärettömän tunnetun luomuaktivistin, Vandana Shivan,  twitter-kommentin jälkeen ei jätä arvailuja ollenkaan:

@drvandanashiva

#MarkLynas saying farmers shd be free to grow #GMOs which can contaminate #organic farms is like saying #rapists shd have freedom to rape 

Vandana Shiva veti hyvin mauttoman raiskauskortin (vrt. natsikortti) esiin ja tällä alatyylisellä kommentilla koetetaan mitätöidä hyvin perustellut argumentit, joita Vendana Shivalla siis ei ole mahdollisuutta mitätöidä asiallisesti.

Asiaa käsiteltiin myös Discoverin blogissa:

Vandana Shiva Compares GMOs to Rape

 

Kuten myös täällä:

 

Vandana Shiva: Fanatic or Fantasist?

 

Tässä taitaa nyt olla lukemista ja sulattelemista joksikin aikaa. Lukemisen ja oppimisen iloa!

 

Taantumassa säästetään ruuassa, tai sitten ei

Hesari tarjoaa tällaisen gallupkyselyn tuloksen, joka on jälleen pienessä ristiriidassa sen kanssa, jota ihmiset kertovat gallupeissa jonkin toisella tapaa muotoillun kysymyksen kanssa:

MAKSUMUURI! Vaatteista ja ruoasta tingitään taantuman varalta

 

Vain 28 prosenttia suomalaisista on jättänyt varautumatta taantumaan säästämällä tai tinkimällä menoista. Valtaosa on siis käyttänyt aiempaa vähemmän rahaa, kertoo Helsingin Sanomien TNS Gallupilla teettämä tutkimus.

 Kulutuksestakin on tingitty. Yleisintä on vaateostoksista säästäminen, johon on päätynyt kolmannes kansalaisista. Viidennes on säästänyt ruokakaupassa.

Ja mitenkä se säästäminen ruokakaupassa onnistuu? Ostetaan vähemmän ruokaa, mutta paljon kalliimpaa, vai kuinka kuluttaja onnistuu säästämään ruokakuluissaan?

Kuitenkin kuluttaja haluaa olla hieman parempi kuin onkaan ja jos häneltä kysytään heti seuraavassa gallupissa, että haluatko suosia luomuruokaa ostoksillasi, niin hän mitä luultavimmin vastaa, että tietenkin haluan, mutta lause luultavasti jatkuisi: "mutta kun minulla ei ole varaa", ja kun sitä ei kysytä, niin lööppiin pääsee vain: "Kuluttajat haluavat ostaa luomuruokaa yhä enemmän ja enemmän!"

Tähän voisi linkittää sitten vielä uutisen, joka pienoisen aasinsillan kautta liittyy asiaan:

MAKSUMUURI! Kuljetuksessa ongelmia – koululaisia ilman ruokaa Helsingissä

 

Hesari kertoi juuri pari tuntia aiemmin suurista ongelmista pääkaupungin kouluruokailussa, joka johtuu lähinnä siitä, että se on kilpailutettu kuoliaaksi säästöjen nimissä.

Mutta kuitenkin samaan aikaan kun koulujen ruokahuolto on kilpailutettu noin surkeaan tilaan, päättäjät haluavat miellyttää hyvin pientä osaa äänestäjistä sillä, että sitä käsittämättömän pientä käytössä olevaa rahamäärää törsätään luomuruokaan, lähes täysin taikauskoiseen ruokatrendiin, jota tällä hetkellä hyvin pieni kuluttajista haluaa edes omaan kotiinsa lautaselleen.

Koulu- ja päiväkotiruokalistat 

Keväällä 2013 on kouluissa ja Stadin ammattiopiston koulutusalojen toimipisteissä teemana luomu- ja lähiruoka.

Mitäpä jos luovuttaisiin tästä naurettavasta pelleilystä ja annettaisiin sitä rahaa kouluruokailuun niin, että se ruoka olisi siellä oppilaiden puhtailla lautasilla, oikeaan aikaan ja mielellään lämpimänä ja sitä yleensä edes olisi?

Vai jatketaanko nykymenoa, eli lyhennetään narua toisesta päästä ja siirretään se toisesta päästä katkaistu naru sinne köyden toiseen päähän. Eli ensin säästetään koko Helsingin kaupungin ruokahuolto kuoliaaksi, mutta kuitenkin rahaa annetaan niin, että se kylmä ruoka likaisilta lautasilta liian myöhään tarjoiltuna on sentään luomua, ainakin osaksi.

Ovatko kasvissyöjän kädet veriset?

Tässäpä mielenkiintoinen kirjoitus hyvin muodikkaasta nykyaiheesta, eli kumman kädet ovat enemmän veressä, lihansyöjän (tai sekasyojän) vaiko kasvissyöjän:

Ordering the vegetarian meal? There's more animal blood on your hands 

 

 The ethics of eating red meat have been grilled recently by critics who question its consequences for environmental health and animal welfare. But if you want to minimise animal suffering and promote more sustainable agriculture, adopting a vegetarian diet might be the worst possible thing you could do.

Kirjoituksesta vastaa professori Mike Archer. Tällä kertaa työelämä vaatii panostustani niin paljon, että kommentointi jää teidän vastuullenne ja sitä saatte tehdä kommenttiosiossa, mikäli siihen tulee tarvetta.

Hyvin ajatuksiaherättävä kirjoitus ja siinäpä lienee aihetta ajatteluun myös tuottamattoman ja huonosatoisen luomutuotannon puolustajille.

Luomukaupoilla jo asiakaspulaa

Pääkaupunkiseudun luomumyynnin uskomattomaan voittokulkuun alkaa tulla säröjä, tai on jo tullutkin:

Osa luomukaupoista kärsii asiakaspulasta

 

Helsingissä on menossa lähiruoka- ja luomukauppojen buumi, jonka kestoa on vaikea ennakoida. 

Mikäli kolmesta edellisestä luomubuumista voisi mitään oppia, kesto tulee olemaan noin 2-3 vuotta.

Esimerkiksi suurten kauppaketjujen ulkopuolisista pienmyymälöistä Kulosaaren Anton & Antonin asiakasmäärät eivät ole olleet odotusten mukaisia.

Myymälä on lähettänyt Kulosaaren asukkaille asiakaslehden mukana kirjeen, jossa se pyytää asukkaita huomioimaan, että kauppa loppuu, elleivät asiakasmäärät lisäänny.

No mutta hei, entäs se julmettu joukko ihmisiä, jotka sanovat joka kerta gallupeissa suosivansa luomuruokaa ja ostavansa sitä aina kuin mahdollista, hintaan mihin hyvänsä? Heitä pitäisi olla jo 20 % kuluttajista, mikäli galluppeja on uskominen!

Yhtenä syynä voi hänen mukaan olla se, että auton käyttö ohjaa vahvasti kulosaarelaisten kulutuskäyttäytymistä. Ruokaostoksille lähdetään usein oman alueen ostoskeskusta kauemmaksi.

Tai sitten siellä hieman kauempana saa kaiken yhdestä liikkeestä ja huomattavasti omaa pientä ostoskeskusta halvemmalla.

– Suomessa luomumyynnin osuus on vain hieman yli kaksi prosenttia koko ruokamarkkinasta, kun muualla Euroopassa se on 5–10 prosenttia. Eli kasvun varaa on olemassa valtavasti, Sulkakoski uskoo.

 Luomumyynnin osuus ei ole yhdessäkään maassa edes lähellä 10 prosenttia, vaan jossain yksittäisessä tuoteryhmässä saattaa olla, sillä jos käytetään jonkin maan maataloustuet 100 prosenttisesti hyödyksi, väännetään tuotannon teho tappiin, niin toki saadaan aikaan hyvin halpa luomutuote, joka kalliiseen maahan rahdattuna tulee kaappaamaan markkinoita, aivan kuten missä muussa myynnissä tahansa.

Tanskalainen teholuomupossu tulee varmasti valtaamaan meilläkin hyvän siivun luomumarkkinoista, kun niitä jompi kumpi suuri alan toimija alkaa tänne luomuihmisten iloksi tuomaan.

Uutta ajattelua maatiloille

Eilinen Helsingin Sanomat tarjosi vieraskynä -palstalla uuden näkökulman maatilojen ongelmiin ja sen voitte lukea täältä (HUOM. MAKSUMUURI):

Uusi ajattelu voi olla maatilojen elinehto

 

Luo­mu­kar­jan kas­vat­ta­ja Esko Rissasella on ajatusta kirjoituksessaan, mutta sitten tulee taas  todellisuus vastaan.  Sen tilan pitäisi kyetä kuitenkin toimittamaan suurella varmuudella tavaraa ulos, jotta joku haluaa sen tilan tuotteita hyllyynsä.

"Valitettavasti meillä on toimitusvaikeuksia" -lappu kaupan hyllyssä ei pidemmän päälle toimi.

Vaih­to­eh­tois­ten ja­los­tus- ja mark­ki­noin­ti­ket­ju­jen syn­ty­mi­nen on kas­va­va tren­di. Osa ku­lut­ta­jis­ta on val­mii­ta käyt­tä­mään ta­val­lis­ta enem­män vai­vaa ja ra­haa ruo­kan­sa han­kin­taan, kun­han tuo­tan­non ja tuot­tei­den ar­vot vas­taa­vat hei­dän ar­vo­maail­maan­sa.

Mutta kun se osa on hyvin pieni. Suomessa myynti pyörii alle kahden prosentin osuudessa ja jopa luomutuotannon suurmaissa päästään vaivoin viiden prosentin yli.

Tietenkin jos olet varakas sinkku kaupungissa ja sinulla on auto, mukava työaika eli paljon vapaa-aikaa, voit kruisailla pitkin maaseutua hakemassa ruokaelämyksiä. Mutta jos olet kaupunkilainen perheellinen, teet työtä +40 tuntia viikossa ja viiden aikaan iltapäivällä kaksi lasta huutaa nälkäänsä auton takapenkillä, ei välttämättä tule mieleen lähteä hakemaan maaseudulle yksilöllisiä ruokaelämyksiä ja teini-iän hippiarvotkin voivat kokea pienen iskun, olivatpa ne miten maata syleileviä tahansa.

Toki gallupeissa 20-40 prosenttia kuluttajista kertoo suosivansa pientuotantoa, luomutuotantoa ja käyvänsä henkilökohtaisesti tiloilla valitsemassa teurastettavan kyyttönsä, mutta kun se raaka tosiasia on, että gallupeissa koetetaan olla hyvä ihminen ja kun päästään kauppaan, ollaan tavallinen ihminen, joka valitsee hinnan perusteella.

Voimme tietenkin luoda tukijärjestelmän, jossa pienelle osalle tuottajista annetaan kauheat lisätuet siitä, että he eivät tuota juuri yhtään mitään ja muutama kymmenen kuluttajaa käy ostamassa muutaman sata kiloa lihaa kovaan hintaan, jotta omatunto tuntuu hieman puhtaammalta, mutta onko se jokin ratkaisu?

Mitäpä jos loisimme sellaiset minimisäännöt, että jokaisella tilalla eläimillä olisi hyvät olot ja säännöt ovat sellaiset, että eläimiä ei rääkätä jollain taikauskoisella homeopatialla, vaan säännöt perustuvat kaikessa uusimpaan tietoon?

Tämä ratkaisu nostaa tietenkin myös tuotteen hintaa, jopa roimasti ja sitä kautta tietenkin liha palaisi siihen osaan, joka sillä pitäisi ollakin, eli söisimme enemmän kasviksia ja liha olisi vaikkapa pyhäpäivien erikoisherkku.

Mutta tässäkin meillä on pieni ongelma, eli että kuluttajalla olisi yhä halpa vaihtoehto edessään, joka tulee Tanskasta tai Saksasta ja luulisin, että suurin osa kuluttajista hylkäisi kalliin eettisen kotimaisen lihan ja siirtyisi halpaan ulkomaiseen.

Nykyisessä globaalissa maailmassa on se paha ongelma, että jos johonkin tulee lokero, johon ei enää tarjota tuotetta, varmasti löytyy taho, joka sen lokeron täyttää.

Laitetaanpa rinnalle uutinen toiselta puolelta Maapalloa:

Niina Mälkiä: Rommilla maustettu luomuhillo torpattiin Nicaraguassa

 

Moyogalpan satamakylässä syön aamiaista italialaissyntyisen omistajan amerikkalaistyylisessä kahvilassa.

Tulinen munakas, paistetut perunat ja paahtoleipä maksavat kaksi ja puoli euroa. Ottaisiko omistaja myyntiin saarelaisten tekemiä ihania hilloja? Ostaisiko hän heiltä luomukasviksia?

”En missään tapauksessa!” kuuluu jyrkkä kommentti. ”Kukaan täällä ei maksa sen enempää luomusta kuin erikoistuotteistakaan. Täällä kilpaillaan vain hinnoilla.”

Tämä on se todellisuus, jossa me elämme. Gallup-todellisuus on sitten aivan toinen asia.