30. joulukuuta 2012

Kelpaako luonnon muona mihinkään?

Esko Valtaojan ansiokas kirjoitus Duodecim-lehdessä on tuottanut paljon keskustelua etenkin sen osalta, että Esko Valtaoja lyttäsi luonnon tarjoaman ravinnon, eli luonnon antimet lähes täysin.

Riittääkö ruokaa kaikille?

 

Valtaoja kirjoitti vastauksena professori Toivo Rautavaaran Mihin kasvimme kelpaavat -kirjan nimen toteamukseen, että eipä juuri yhtään mihinkään. Tämä kommentti on ollut vastatuulessa, sillä kuitenkin luonnon antimet ovat ravinteikkaita, sekä terveellisiäkin ja niitä tulisi enemmän hyödyntää, joten miksi ihmeessä tällainen kommentti? Tosin Valtaoja itsekin totesi, että ei ole mitään syytä olla lähtemättä virkistävälle ruuankeruumatkalle syksyiseen luontoon, mutta miksi näin ikävä kommentti luonnon muonasta?

Itse ajattelisin, että tässä ajatuskehitelmässä lähdetään liikenteeseen luonnosta saatavan ruuan energiasta, ei niinkään sen suojaravinteista yms asioista. Tapani mukaan otin hieman asioista selvää ja Suomestakin löytyy taho, joka on asiaa paljon tutkinut ja tämä kirjoitukseni perustuu sen tahon tuottamaan tietoon luonnon muonasta.

Tukeudun tällä kertaa Suomen Puolustusvoimiin ja sain käsiini Luonnonmuonaohjeen vuodelta 1985 (Lumo1985), joka selventää hyvin paljon sitä, mitä Esko Valtaoja ajoi takaa. Lumo pitää sisällään erittäin paljon tutkittua tietoa luonnosta saatavasta ravinnosta ja se on tietenkin sotilaalle elintärkeää tietoa, jos hän joutuu luonnon armoille.

Lumon sisältö lyhyesti alkuun tiivistettynä on se, että mikäli et saa hankittua ravinnoksesi lihaa tai kalaa, on sinulla jo muutaman viikon jälkeen hyvin tukalat oltavat ja siksipä kirja keskittyy antamaan hyvin seikkaperäisiä ohjeita kalastukseen ja metsästykseen. Ohjeet ovat kuitenkin osin sellaisia, että niitä ei saa rauhan aikana luonnossa toteuttaa, joten niiden esittelyn jätän pois. Ohjeessa opetetaan kalastamaan esimerkiksi käsikranaatilla tai polkumiinalla, joten ohjeet ovat lähinnä yksittäiselle sotilaalle äärimmäisissä poikkeusoloissa, kuten ohjeessa kerrotaankin.

Aluksi ohje perehdyttää hyvin ihmisen fysiologiaan ja aineenvaihduntaan eri tilanteissa. Ihmisen perusaineenvaihdunta, eli se, paljonko ihminen kuluttaa hengittämiseen, solujen uudismuodostukseen ja muihin välttämättömiin elintoimintoihin, ilman mitään fyysistä ponnistelua, on noin 1500 kcal päivässä, kun henkilö on 65  kiloa painava ja 160 senttiä pitkä.

Tarvitsemme 3000 kcal (pitää sisällään tietenkin perusaineenvaihdunnan 1500kcal) päivässä jo vaatimattomaan fyysiseen ponnisteluun ja siihen vielä toinen mokoma lisää, jos olet sotilaana tilanteessa, että sinun on esimerkiksi vetäydyttävä henkesi edestä umpihangessa hiihtäen.


Täydellisellä paastolla sotilas kykenee toimimaan fyysisesti aktiivisena muutaman päivän, kuitenkin alle viikon, mikäli vesihuolto pelaa.

Ihminen tulee toimeen noin kuukauden 1500 kcal päivittäisellä energiansaannilla, vaikka joutuisi hieman fyysistä ponnistelua tekemään ja tässä auttaa oma rasvakudos, mutta kun se on käytetty, on energiaa saatava jo ponnistelun kuluttama määrä.

Perusaineenvaihdunta kuitenkin vaihtelee yksilöstä toiseen jopa 20 % ja tähän vaikuttaa lihasmassa yms tekijät. Lisäksi jo pelkkä pieni kuume nostaa elimistön energiankulutusta melkoisesti.

Kävely lisää elimistön energiankulutusta noin  200-500 kcal tunnissa ja niin edelleen.

Tässä perusfaktat elimistön kulutuksesta ja nyt siirrymme luonnon antimiin ja siihen, että miten me pärjäisimme, jos nykyiset pitkälle jalostetut lajikkeet joutuisimme korvaamaan omin käsin poimien luonnosta.

Lähestymme asiaa nyt vegaanin näkökulmasta, eli jätämme lihan ja kalan pois ja mennään vain kasvikunnan tuotteilla. Lisäksi metsästäminen on erittäin ammattitaitoa vaativaa, vaikka sinulla olisi käytössä nykyaikaiset aseet ja jos joutuisit hankkimaan lihasi ansalangoilla yms menetelmillä, niin sitten se vasta asiantuntemusta vaatisikin. Mutta olisi hauskaa nähdä, että miten kaupunkilainen saisi liharuokaa metsästä, jos hänet sinne ummikkona aseen kanssa jätettäisiin. Haulikko käteen ja taskut täyteen ammuksia ja pitäisi itse metsästää ruokansa, niin miten kävisi?

 Kotimaisia metsästä löytyviä marjoja pitäisi löytää noin 1.2-3 kiloa vuorokaudessa pelkästään perusaineenvaihdunnan energian turvaamiseksi.

Ja sitten tulemme siihen ongelmaan, eli hyötysuhteeseen, sillä jokainen marjametsällä käynyt tietää sen, että saadakseen 3 kiloa vaikkapa puolukkaa, on metsässä tarvottava usein pitkiäkin matkoja ja se taas polttaa energiaa ja sen energian eteen olisi taas löydettävä kilokaupalla uusia marjoja ja se taas polttaa energiaa..... ja noidankehä on valmis.

Marjat ovat kuitenkin energialtaan suhteellisen kaloririkasta, jos niitä vertaa sieniin, sillä sieniä olisi löydettävä perusaineenvaihdunnan tarpeisiin noin 3.5-5 kiloa päivässä. Jokainen sienimetsällä käynyt tietää, että 5 kiloa sieniä on melkoinen määrä kerättäväksi. Sienissä on vielä hyvin suuri ongelma, eli myrkyllisiä sieniä on paljon. Tappavia on vain kourallinen, mutta myrkyllisiä jo kymmenittäin ja epäilyttäviä hyvin suuri määrä, joiden turvallisuus etenkään perusenergian tyydyttämisen vaatimina määrinä ei ole taattu ensinkään.

Sienissä pitää siis olla erittäin hyvä lajituntemus ja hyvät tiedot sienien kasvupaikkavaatimuksista, eli myös paikallinen maasto täytyy tietää hyvin, jotta homma kannattaisi edes jotenkin energian hyötynäkökulmasta käsin.

Sitten meillä on tietenkin vaikka ruohokasveihin kuuluva rautapitoinen pinaatti, mutta pinaattia pitäisi syödä jo yli 7 kiloa päivässä, jotta saisimme energiaa pelkästään perusaineenvaihduntaa varten. Kukaan ihminen ei vain taida kyetä ahtamaan itseensä seitsemää kiloa pinaattia, vaikka kuinka olisi nälkä.

Sitten on vaikkapa leskenlehtiä yms, joita luonnosta löytyy paljon, mutta ongelma on se, että niistä useat ovat lievästi myrkyllisiä, joten ne kävisivät vain pienenä lisukkeensa.

Kasvien juuret tarjoaisivat energiaa jonkin verran, mutta ongelmia löytyy sieltäkin, sillä vaikkapa kurjenmiekalla on hyvin perunamaiset juuret, eli ne näyttäisivät ruokaisilta, mutta niitä ei voi myrkyllisyytensä vuoksi ruuaksi käyttää.

Menneiden vuosien suosikkia pettua, eli männyn nila ja jälsikerrosta tarvittaisiin perusaineenvaihduntaan noin 1.5-2 kiloa, mutta sen nauttiminen tuollaisena määränä on vaikeaa ja ihmisen terveydelle epäedullista, joten sekin käy vain lisukkeeksi.

Islanninjäkälää pitäisi syödä noin 2.5 kiloa perusaineenvaihdunnan tarpeisiin, mutta jäkälääkään ei saa missään nimessä syödä sellaisenaan, vaan sitä on pidettävä ensin 1 % soodaliuoksessa noin 1-5 vuorokautta jäkälähappojen poistamiseksi. Emäskäsittelyn jälkeen se on vielä keitettävä, huuhdottava ja valutettava, ennen kuin se voidaan prosessoida vaikkapa jauhoksi.

Poronjäkälää ei saa käyttää ihmisravinnoksi missään tilanteessa, sillä se sisältää hyvin paljon ihmiselle haitallisia aineita.

Joten jos koostaisimme aterian niin, että kolmannes olisi marjoja, kolmannes sieniä ja loput sitä sun tätä, niin jotta saisimme perusaineenvaihdunnan vaatiman energian päivässä täyteen, ruokalista yhdeltä päivältä voisi näyttää tältä:

-0.8 kiloa puolukkaa.
-1,7 kiloa keltavahveroita.
- 2.3 kiloa pinaattia

Eria asia sitten on, että kuinka paljon elimistömme kuluttaisi energiaa, ennen kuin tuo määrä olisi edessämme valmiina nautittavaksi.

Ja sitten vertailun vuoksi lihasta saatava energia. 1 kilo hirveä pelkästään riittää perusaineenvaihdunnan tarpeisiin. Riekkoa tai lokin munia riittää 0,8 kiloa. Ankeriasta tarvittaisiin vain 0,3 kiloa ja muikkua 1.32 kiloa.

Joten ajattelisin niin, että Esko Valtaoja lähestyi asiaa energian saannin näkökulmasta käsin, eikä suinkaan lytännyt luonnon antimia, jos ne ovat meidän ruokavaliomme lisukkeena ja täydennyksenä.






6 kommenttia:

Mikko Lahtinen kirjoitti...

Minuakin tuo kommentti nyppi jossakin määrin. Nykyään tuo energiansaannin ongelma on esimerkiksi tässä maassa suhteellisen vähäinen, joten asian käsitteleminen Valtaojan toimesta lähinnä pelkästään sen perusteella on vähän huvittavaa. Nykyään suuri osa hakee varmaan noilta luonnonkasveilta muita asioita kuin energiaa, siksi asian käsitteleminen nämä muut jutut sivuuttaen jättää niiden hyödyt kokonaan tunnustamatta.

Jos tarkastellaan vaikka kirjoituksessa mainitun Rautavaaran teoksia, niin ei hänkään yleensä lähde puolustelemaan näitä luonnonkasveja niiden energiapitoisuudella, vaan lähinnä muilla ansioilla, joista ainakin osasta voi toki olla montaakin mieltä.

Toki olen Valtaojan kanssa samaa mieltä siitä, että ei niillä hengissä kovin helposti pysy. Kuten tuolla Jokipiin palstalla tuli todettua, samoille linjoille voisi sitten lähteä myös monien vähäkaloristen viljelyvihannesten suhteen. Melko paljon tarvittaisiin hehtaareita, jotta saataisiin laajemmalle joukolle riittävästi energiaa. En silti lähtisi sanomaan, että esimerkiksi lehtikaali ja pinaatti eivät kelpaa juuri mihinkään.

Kuluttaja mielikuvien syövereissä kirjoitti...

No ehkä Valtaojan juttu kannattaa lukea ja ottaa kokonaisena, eikä pilkkoa sitä osiin ja tulkita niitä koko kontekstin ulkopuolelta käsin.

Pari lausetta voidaan jutun kokonaisuus unohtaen saadaan näyttämään joltain muulta, kuin jos ne samat lauseet ymmärretään koko kirjoitus huomioiden.

Tosiasia on, että ihminen on kyennyt jalostamaan luonnon uskomattomasta monimuotoisuudesta vain pari kourallista selkeästi merkittäviksi viljelyskasveiksi ja niitäkin dominoivat vehnä, maissi ja riisi.

Mikko Lahtinen kirjoitti...

Itsekin siis pidän kirjoituksesta kokonaisuutena, ja kun siitä toisaalla (http://www.puhdasruoka.fi/topic/374-ruoka-ympaeristoe-ja-eettisyys/page__st__100#entry12241) mainitsin, en nähnyt syytä lähteä parista yksityiskohdasta sen suuremmin valittamaan. Kyseisestä kirjoituksesta kuitenkin nostettiin tuolla Tuottavan Maan palstalla esille tavallaan parhaimpana se kappale, jota itse pidin kirjoituksen heikoimpana, joten ei sitten enää voinut välttää kiusausta...

Anonyymi kirjoitti...

Vitamiinien yms saanti tietenkin on luonnollisinta luonnontuotteista. Niitten arvoa ja pitoisuuksia kuitenkin korostetaan liikaa. Äärimmäisenä esimerkkinä on yömaito, mutta olen kyllä tehnyt laskelmia muutamasta muustakin... ; yömaito

Anonyymi kirjoitti...

Armeijan Luonnonmuonaohje (Lumo) vuodelta 1985 on saatavissa kokonaisuudessan ilmaiseksi netistä (94 sivua):
http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/61ba4180411e702ea19ee9e364705c96/luonnonmuonaohjelmalumo1985.pdf?MOD=AJPERES

Voi tuon ostaa painettunakin:
http://swat.fi/index.php?route=product/product&product_id=3861

Uudempaa en löytänyt. Ei taida ollakaan. Todella hyvää luettavaa.

t. Jarrumies

Anonyymi kirjoitti...

kyseessähän oli siis hieman keveämpään tyyliin kirjoitettu joulunumero. ei mikään tosikkotieteellinen lääketieteellinen artikkeli..