Luomu - kysyntää on!
Sitten todetaan se markkinamiehen viisaus, eli ihmisten pelkoja ja huolia kannattaa käyttää markkinoinnissa hyväksi, sille se myy. Pelkäävä ihminen on paras asiakas, etenkin jos saadaan pelkäämään aiheetonta, sillä silloin tuotetta voi myydä pelkillä mielikuvilla, ilman mitään todellista.
Jos kaupungeissa asuvat nuoret naiset pelkäävät kaikkea mahdollista enemmän kuin muu väestö, sitä kannattaa hyödyntää ja sitä pelkoa kannattaa ruokkia. Siksipä luomumainonnassa hoetaan sanoja "turvallisuus, terveellisyys, puhtaus ja lisäaineettomuus" aina kun se on mahdollista, vaikka tutkimusten mukaan luomutuote ei ole mitään niistä, verrattuna tavanomaiseen tuotteeseen, vaan ainoastaan paljon kalliimpaa.
Esimerkiksi lisäaineettomuus kierretään siten, että valmistaja laittaa luomutuotteen kylkeen Johanneksenleipäpuujauhe, jolloin se ei kuullosta lisäaineelta ollenkaan, mutta tavanomaiseen tuotteeseen pistetään E410, joka on sattumalta sama lisäaine.
Ja sitten se luomun hurja myynti, sillä hurjaahan sen pitää olla, koska on kaupunkilaisten megatrendistä kysymys:
Luomutuotteiden myynti S-ryhmässä 1-10/2012.
- 1.5 % ja pääkaupunkiseudulla 2.6 %.
Kotimaisen luomun osuus oli 68 %.
Kertaamme nyt vielä muutamia tosiasioita. Suomen tuotannosta on luomussa 9 %. Elintarvikemyynnistä osuus on siis 1.5 %, joista ulkomaista 32 % ja kotimaista 68%.
Miksi meidän pitäisi lisätä luomutuotantoa?
Eikö 9 prosentin tuotanto-osuuden luulisi olevan aivan riittävä suhteessa luomun hurjaan myyntiin?
Mutta valitettavasti luomun ihmeelliset säännöt ja modernien keinojen puolijärjetön vastaisuus tekevät sen, että sadot romahtavat ja jotta 1.5 % hurjaan myyntiin saataisiin tavaraa, tulisi tuotannossa olla ainakin 20 %, jotta pieni osa kaupunkilaisista saisi kaipaamiaan trendiherkkuja kauppaansa.
Kauppias, kuten S-ryhmä, rakastaa luomua, sillä luomu tarkoittaa parempia katteita ja kaupalle enemmän rahaa. Emme voi syödä enempää mitä kykenemme sisäämme ahtamaan, mutta sen syötävän voimme aina ostaa paljon kalliimpana versiona, kuten luomuna.
4 kommenttia:
Tuosta E410:stä tuli mieleeni parin vuoden takainen tapaus, kun tarvitsin lisäainetta E410 erääseen molekyyligastronomiakokeiluun. Mutta mistä? Heh, Ruohonjuuresta tietenkin, sieltä missä myydään kaikenlaista ekoa :)
Löysinkin hyllystä lopulta pussin carobjauhetta, sillä tietysti kyseistä ainetta myydään tyhmille kuluttajille sen englanninkielisellä nimellä. Erityisen makea nauru syntyi kuitenkin siitä, että pussin kyljessä oli teksti:
100% carobjauhe, ei sisällä lisäaineita :D :D :D
Pieni piru sisälläni sai minut kysymään kirkassilmäiseltä myyjätytöltä, mikä järki on myydä pussissa lisäainetta, joka ei tuoteselosteen mukaan sisällä lisäainetta... Sain epämääräisen selostuksen siitä, että on hyviä lisäaineita ja huonoja lisäsineita ja... noh, eihän siitä selityksestä tullut tolkkua, mutta sainpa kuitenkin ostettua lisäaineeni ekokaupasta..
Luen sitten mistä vaan uudesta ruokaan liittyvästä pienyrityksestä, kivijalkakaupasta, valmistajasta, maatilasta, niin aina kun katson tarkemmin, huomaan, että siihen on jotenkin kytketty tämä luomu. Sama liikeidea kaikilla. Alkaa jo tympiä.
^ Juuri näin. Eko, luomu, bio, organic, maaseutu, country, lähi, aito, yrtti, green, koti, luonto, perhe, niitty, villi, tai muuten vaan vihreä logo...
Ja kas, hinnan voi vähintään tuplata, mieluummin kolmin- tai nelinkertaistaa ja aasiakkaita riittää :)
Joo, pieni 100-200 g säilyketölkki savusärkeä jotain 15 euroa! Siis sitä "roskakalaksi" kutsuttua. Ja jos on luomulakossa, niin sitten ei juuri varteenotettavia ravintoloita ketjujen ulkopuolella... T.edellinen
Lähetä kommentti