HPV-rokote aiheuttaa hysteriaa

Lääketieteen, eli tieteen tuottaman tiedon vastustajat ovat taas saaneet vankkurit vauhtiin, kun HPV-rokote otettiin kansalliseen rokotusohjelmaan mukaan.

Kun THL ja vastaavat tahot antavat lausuntojaan, että rokote on sekä hyödyllinen, että haitaton, niin sillä viestillä ei taikauskoisten pikkujouluissa kovin montaa ablodia tule saamaan.

THL korostaa, että päätös omasta tai lapsen rokottamisesta on järkevää perustaa tutkittuun tietoon eikä mediassa ja internetin keskustelupalstoilla esitettyihin, usein perättömiin väitteisiin.

Minulla oli jo paljon ajatuksia kirjoitukseen aiheesta, mutta koska biologi Tiina Raevaara ehti julkaista oman versionsa ja sisälsi kaiken sen, mihin itsekin olisin kiinnittänyt huomiota, ei kannata keksiä pyörää uudelleen, joten olkaa hyvä, asiaa ja faktaa täydeltä laidalta:

HPV-rokote sai kriitikot niskaansa

Internet-ajan uusi ongelma tuntuu olevan se, että kuka tahansa voi perustaa yhteisöjä, joilla on hyvin vakuuttava nimi, kuten Raevaaran kirjoituksessaan esittelemä Suomen Terveysjärjestö, joka ei ole terveyttä nähnytkään, vaan se on erilaisten huuhaahoitojen ja denialistien kokoontumispaikka, jotka vastustavat milloin mitäkin tieteen tuottamaa tietoa. He tarjoavat jokaiseen vaivaan ja kolotukseen ravistettua taikavettä, joka on toiselta nimeltään homeopatia ja tokihan sitä käyttää saa, jos on ylimääräistä rahaa liikaa lompakossa.

He ovat vain nykyajan käärmeöljykauppiaita, jotka ovat puetut hienolta kuullostavan nimen kaapuun, ei mitään muuta.

EDIT 25.10.2013:

Paholaisen Asianajaja tarjoaa erittäin hyvän, kriittisen kirjoituksen aiheesta:

HPV-rokote tappaa tyttäresi!

Juha Leinivaara on tehnyt hienoa työtä ja jaksanut kaivaa ja etsiä hysteriaa levittävien väitteiden taustat! Kiitos. Kyseisen kirjoituksen kommenteista löytyy linkki hieman vanhempaan kirjoitukseen asiasta, joka käsittelee sitä, miten nämä huuhaauutiset ja salaliittoteoriat saavat alkunsa:

Rokotekuolemat enimmäkseen mielikuvituksen tuotetta

Samoin Roskatiede-blogi on lähestynyt asiaa kirjoituksellaan:

Nina M. Bjelogrlic-Laakso, LT, neurologian erikoislääkäri sovittelee itselleen rokototevastustajien kuningattaren kruunua.

Jospa tästä paketista olisi jotain hyötyä heille, jotka koettavat soutaa itsensä tiedon ristiaallokossa vähemmän tuulisille vesille.

Yksi huomioitava seikka tieteellisen tiedon vastustajissa on se, että he koettavat mielikuvien kautta vääristellä historian tapahtumia, joista yksi argumentti täysin väärässä asiayhteydessä on se, että näitä toisenlaista totuutta esittäviä hyljeksitään sen vuoksi, että he ovat vähemmistössä.

He puolustautuvat niin omituisella argumentilla, että miten olisi käynyt, jos Galileo Galileita ei olisi otettu vakavasti, vaan hänet olisi tyrmätty vain siksi, koska hän oli ainoa, joka väitti Maan kiertävän Aurinkoa? Jos Galilei ei olisi taistellut auktoriteettejä vastaan, mm. kirkkoa, Maapallo olisi edelleenkin kaiken keskus ja tieteemme olisi retuperällä.

Onko näin todellakin, eli että tämän takia meidän tulisi kuunnella erilaisia huuhareita ja heidän mielipiteensä olisivat samanarvoisia kuin jotkin muut mielipiteet, esimerkiksi tiukan tieteellisen menetelmän tuottamat mielipiteet?

Galileo Galileilla oli kuitenkin jotain, mitä Nina M. Bjelogric-Laaksolla ei ole, eli Galileilla oli esittää näyttö väitteiden tueksi.

Olisiko Galileo Galileita otettu vakavasti, jos hänellä ei olisi ollut esittää näyttöä väitteiden tueksi? Entäpä jos Galilei olisi käyttänyt todisteena sitä, mitä hänen naapurinsa on kertonut hänelle? Tai mitä hän on lukenut hiilellä kirjoitettuna toscanalaisen miesten vessan seinästä?

Se, että Galilei oli yksin auktoriteettejä vastaan ei ole tässä pointti, vaan se on pointti, että hän iski korttipakasta sellaisen käden muille ihmeteltäväksi, että muut eivät voineet kuin hyväksyä uudet näkemykset, vaikka ne sotivat kaikkea silloista tietämystä vastaan.

Asia ei ole aivan näin yksinkertainen todellisuudessa, vaan toki pythagoralaiset, Tyko Brahe, Kopernikus, Isaac Newton ja monet muut olivat tehneet tai tekemässä kyseistä näkemystä valtavirraksi, mutta asia yleensä tiivistyy Gelileihin.

Tieteessä vähemmistön on erittäin helppo kumota enemmistön näkemys ja siihen riittää vain se, että tuo esille sellaisen todistusaineiston, joka kumoaa vanhan tiedon ja juuri tällä tavalla on joka kerta tapahtunutkin.

Tieteellisen tiedon vääristelyllä tai naapurien kertomuksilla ei ole koskaan kumottu tieteellisiä näkemyksiä, vaan se tulee tehdä vakuuttavan näytön kautta.

Tieteellisen tiedon vääristelyä on esimerkiksi sellainen, että väittää rokotekokeessa kuolleen ihmisiä, mutta jättää kertomatta sen, että kuoleminen tapahtui auto-onnettomuudessa, joka tapahtui rokotekokeeseen osallistumisen aikana, eli se kirjattiin kuolemantapaukseksi itse kokeessa. Mutta johtuiko se sitten rokotteesta, lienee täysin toisen tarinan aihe!

Luomu EU:n ruokaväärennösten top kolmonen

Ruokatieto tarjoaa tällaisen uutisen EU:n ruokaväärennösten maailmasta:

RUOKAHUIJAUKSIA SUITSITTAVA POLIISIN VOIMIN EU:SSA

Raportin mukaan kymmenen useimmin väärennettyä ruokaa ovat järjestyksessä oliiviöljy, kala, luomuruoka, maito, viljat, hunaja ja vaahterasiirappi, kahvi ja tee, mausteet kuten chilijauhe ja sahrami, viinit sekä tietyt hedelmämehut.

Sinänsä koomista, kun kuluttajat väittävät maun olevan yksi luomun valintakriteereistä, niin kai luomua olisi aika vaikea väärentää, jos sen mausta tunnistaisi.

Eli maku luomun ominaisuutena voitanee kuopata mainoslauseista, kun kuluttajat popsivat tyytyväisenä väärennettyä luomua, joka ei ole luomua nähnytkään.

Ja se valvonta? Ei taida aivan aukotonta olla, myyntipuheista huolimatta.

Olisi mukavaa tietää, että paljonko tämä luomuvouhotus tulee meille veronmaksajille EU:ssa kokonaisuutena maksamaan, kun maksamme tukia sellaisille, jotka eivät kuitenkaan saa tilalta luomua myyntiin tai kun poliisit pistetään juoksemaan sen perässä, että onko peruna ja porkkana varmasti tuotettu luomun byrokratian vaatimalla tavalla, vai ovatko ne aivan tavallisia perunoita ja porkkanoita.

Olisi niillä varmaan parempaakin tekemistä, eli oikeita rikoksia tutkittavana sen sijaan, että ruokatrendien perässä juoksevat saavat makuelämyksensä, kuten luulevat saavansa, mutta jota eivät kuitenkaan todellisuudessa edes maista.

Munasota kiusaa luomukanaloita

Luomutuotannon kerrotaan olevan vaihtoehto nk. tehotuotannolle, jossa poljetaan kaikki mahdollisia asioita, tuottajien oikeuksista lähtien ja näillä mielikuvilla luomutuotanto koettaa ratsastaa kohti valoisaa auringonlaskua.

Useat luomun kannattajat eivät suostu hyväksymään ajatusta, että luomu on täsmälleen samanlaista bisnestä kuin mikä tahansa muukin ja luomun tuottajat joutuvat kamppailemaan samanlaisten asioiden kanssa, kuin tuottajat aidan toisella puolella:

Munasota kiusaa suurimpia luomukanaloita

Tukkuhintojen alentaminen on jo romahduttanut luomumunien tuottajahinnan niin, että kanaloiden pelätään joutuvan taloudellisiin vaikeuksiin.

Munakunnan toimitusjohtaja Jan Lähde selittää hintojen alenemista kysynnän kasvun hiipumisella.

Mikäli luomumunien kysyntä on hiipumassa, niin se tietää huonoa niille prosenteille, joilla kuluttajia houkutellaan ostamaan luomua, kun kerran muutkin ostavat. Nimittäin luomumunat ovat olleet se tuote ja eniten myyty luomuartikkeli, joka pitää luomun nenää prosenteissa vedenpinnan yläpuolella.

Tosin en ihmettele luomumunien suosion vähenemistä, sillä sen verran suureksi on hintaero jo venynyt kaupoissa.

 Munaxin toimitusjohtaja Janne Torikka ei tätä allekirjoita. Hän sanoo kilpailijan yrittävän vallata markkinoita hyökkäävällä hinnoittelulla. 

Epävirallisen tilaston mukaan luomukananmunat maksavat kaupassa 8–10 euroa kilolta, kun tuottajahinta on elokuun tilaston mukaan 2,70 euroa.

Silloin kun markkinoista taistellaan ja paikasta kuluttajien hintatietoisissa sydämissä, niin ei siinä silloin tuottajien yöunet paljoa paina, olipa tuotantosuunnan nimi mikä tahansa.

Luomu on bisnestä, ruokabisnestä ja sen takana ovat samat tahot kuin muunkin ruokabisneksen. Homma toimii niin kauan kuin kuluttajat saadaan pidettyä siinä uskossa, että luomu on synonyymi lähiruualle, reilulle kaupalle ja kaikelle kauniille.

Sitten kun kuluttajat ymmärtävät, että luomumerkki on vain tapa viherpestä ruokabisnes näyttämään joltain muulta kuin ruokabisnekseltä, on kuluttajille kovin vaikea myydä enää ylihintaista ruokaa minkään kauniin mielikuvan välityksellä.

Luomumerkin tarkoitus on tuoda rahaa toimijoilleen, eikä siinä ole mistään hyväntekeväisyydestä kysymys, vaan kyllä siellä markkinatalouden lait puhuvat, eli eniten voittoa saa se, joka tuottaa halvimmalla sitä, mitä kuluttajat haluavat jollain hieman isommalla rahasummalla ostaa.

Venäjä vs. Suomi, jogurtit sokkotestissä

Lisäainekohu velloi taas runsaana muutaman päivän, mutta kuten yleensä, lööppien keinotekoiset kohut laantuvat nopeammin, kuin mistä kuluttaja muistaa kohun edes syntyneen. Kyseessä oli kohu siitä, että venäläiset saavat Valion jogurttinsa ilman lisäaineita ja niitä on laajempi valikoima kuin Suomessa kuluttajille tarjotaan.

Kuitenkin viikonlopun Ilta-Sanomat päätti pistää jogurtit testiin ja molempien maiden kohujogurtteja maisteltiin sokkona ja mielipiteet kirjattiin ylös.

Kuten olettaa saattaa, tutkituilla sekä turvallisilla lisäaineilla on tehtävänsä ja ei niitä turhan takia käytetä ja niinpä suomalaiset versiot miellyttivät testaajia huomattavasti enemmän kuin lisäaineettomat versionsa.

Suomessa suosittu maku, Hedelmäpommi, sai venäläisenä versiona tylyn tuomion:

Ihan outo maku. Jos vahingossa ostaisin, jäisi syöminen yhteen kertaan.

Venäläisessä versiossa mustikan suhteen todettiin olevan hirveän vähän makua. Tosin suomalainen versio oli testaajien makuun liian makea ja lasten suuhun tehty.

Banaanijogurtin suhteen venäläisen version mainittiin olevan kuin smetanaa tai tehdyn happamaan maitoon.

Tälläkin hetkellä Valiolla on huikea määrä lisäaineettomia tuotteita Suomen markkinoilla ja sitten kuluttajien täytyy vain niitä ostaa. Tosin lisäaineita kammoavat ovat sitä mieltä, että Valio ei saisi edes myydä jokaisen makuun sopivia tuotteita, vaan meidän tulisi sallia ostaa vain niitä tuotteita, joita kovin pieni ihmisjoukko sallisi meidän ostaa.

Aiheesta enemmän edellisessä kirjoituksessani, joka löytyy tästä.

E-koodit aiheuttavat jälleen hysteriaa?

Olemme saaneet lukea siitä, että Valio on päättänyt muuttaa kaikki Venäjällä myymät jogurttinsa lisäaineettomiksi, koska uutisten mukaan venäläiset kammoavat lisäaineita:

Venäläiset inhoavat E-koodeja

Valio on tänä syksynä muuttanut kaikki Venäjällä myytävät jogurtit lisäaineettomiksi, koska venäläiset suhtautuvat äärimmäisen nihkeästi lisäaineisiin ruuassaan.

Venäjä on todellakin Valion suurin vientimaa, mutta nyt meidän pitää hieman tutkia tilastoja ja suhteuttaa asioita oikeaan mittakaavaan.

Valion liikevaihto Venäjällä on noin 340 miljoonaa euroa.  Suomen ruokamyynnistä luomun osuus on noin 1.5 prosenttia ja Suomen 5 miljoonan ihmisen ruokamarkkinoilla se tarkoittaa reilun 200 miljoonan euron myyntiä.

Joten olisi hauska tietää, että miten ison siivun Valio on haukannut 340 miljoonan euron liikevaihdolla noin 142 miljoonan asukkaan Venäjän ruokamarkkinoista?

Lisäksi uutisessa luki näin:

”Kukaan muu ei tällaisia tuotteita pysty Venäjän markkinoilla tarjoamaan, ja olemmekin saaneet lisää hyllytilaa useimmista vähittäiskauppaketjuista. Ensimmäiset merkit viittaavat siihen, että myynti tulee siirtymäajanjakson jälkeen nousemaan selkeästi yli entisen tason”, Koskinen perustelee.

Ymmärsinkö nyt oikein, mutta kukaan muu ei myy Venäjällä täysin lisäaineettomia jogurtteja, eli siis kaikki jogurtit pitävät sisällään tällä hetkellä lisäaineita, mutta nyt jostain syystä pienen Valion toimista Venäjällä on keksitty otsikko, että venäläiset inhoavat lisäaineita? Ja tämäkin huomio on tehty ensimmäisten merkkien perusteella, että kyseisille jugurteille voisi olla Venäjällä markkinarakoa?

Tällaisten uutisten jälkeen Suomessa on alkanut lööppien mukaan E-koodi hysteria, jota on antaumuksellisesti levittänyt mainio Facebook-ryhmä Safkatutka. Itse liityin ryhmän lukijoihin ja tykkääjiin, mutta en tykkää aivan siitä syystä, jota tykkäämisellä voisi tarkoittaa. Luultavasti tulen saamaan sieltä paljon aineistoa blogiini, kun uusavuttomat ovat löytäneet pakkausten tuoteselosteet.

Muutama sata ihmistä on sitä mieltä, että me emme saisi ostaa niitä tuotteita, joita me haluamme, vaan meidän pitäisi ostaa niitä tuotteita, joita kyseiseen ostoboikottiin ryhtyneet haluavat meidän ostavan?

Miksi nämä kyseiset ihmiset eivät nyt vain osta niitä lisäaineettomia Valion tuotteita ja anna meidän muiden ostaa sitä, miten me arvostamme? Itse arvostan säilyvyyttä ja hyvää rakennetta sekä makua, niin siksi minä ostan jotain muuta.

Ja kaiken tämän "venäläiset kammoavat E-koodeja" teennäishysterian keskellä kannattaa muistaa se, että jo vuosikymmeniä Valion suosituin tuote Venäjällä on ollut Viola-sulatejuustot, joissa Valio on jopa markkinajohtaja Pietarissa ja Moskovassa ja sen sisältö näyttää tältä:

Juusto* [maito*, hapate, suola, happamuudensäätöaine (E 509)], vesi, maitorasva*, maitojauhe*, sulatesuolat (E 452, E 339), suola, säilöntäaine (E 200).

Kyseinen tuoteseloste on Valion Olympia-sulatejuustosta, sillä Valiolla ei ole Suomessa sulatejuustoa Viola-brändin alla, vaan Violan takaa löytyy vain tuorejuustoja Suomessa.

Joten ei välttämättä voida sanoa, että venäläiset kammoavat lisäaineita, vaan todellisuudessa tilanne on se, että Venäjällä ei ole tällä hetkellä lisäaineettomia jogurtteja myynnissä, kuten uutinen selkeästi kertoi ja Valio haluaa testata muuttamalla kaikki jogurttinsa lisäaineettomiksi, että miten sellainen tuoteperhe Venäjällä menestyisi. Sitten vuoden-kahden kuluttua olemme viisaampia, että palaako Valio takaisin jogurttiensa sisällöissä, vai tuliko lisäaineettomuudesta sellainen suosio, että tuotteita kannattaa markkinoille toimittaa.

Jugurtit ovat Venäjällä suuri hitti, joita myydään eri brändien alla Venäjällä mahdottomia määriä ja mikäli tilastot kiinnostavat, seuraavan linkin takaa tilastoja vuodelta 2007:

Russian yoghurt market in 2007

Juotavat jogurtit tuntunevat olevan suosittuja myös Venäjällä ja jokainen voi katsella kaupassa juotavien jogurttien sisältöä ja sen jälkeen hieman pohtia sitä, että miten paljon venäläiset oikeasti inhoavat E-koodeja?

Mutta tietenkin on olemassa määrätty kuluttajasegmentti, joka ei pidä lisäaineista, koska he kuvittelevat niistä jotain, mitä ne eivät ole ja tällaisia kuluttajia on sekä Venäjällä että Suomessa ja sen porukan jogurttiin käyttämistä rahoista Valio käy nyt Venäjällä kamppailua.

Luomun tuonti kasvaa kasvamistaan

Suomessa haaveillaan luomun myymisestä venäläisille, mutta monessa muussa maassa on siirrytty haaveista tekoihin ja myydään luomu suomalaisille:

Luomun kysyntä Suomessa kasvaa – näin hurja määrä silti tuontitavaraa

Kasvaneeseen luomuelintarvikkeiden kysyntään vastataan nykyisin tuonnilla, jonka osuus luomumarkkinoista on jopa 37 prosenttia.

Edelleen ihmettelen sitä, että missä ihmeessä kaikki tuo luomu tuotetaan?

Suomessa tuotannon kokonaisalasta jo 9 prosenttia on luomua. Myynnin arvo kaupassa pyörii 1.5-1.6 prosentin osuudessa ja kaikesta myydystä on 37 prosenttia ulkomaista.

Näkeekö joku muu noissa luvuissa jotain outoa?

Huomattavaa on myös se, että kun puhumme myynnin osuudesta, niin se on aina luomumyynnin arvo, eli koska luomu on huomattavasti kalliimpaa kuin tavanomainen, niin jos katsomme kappalemyyntiä, se lienee reilusti alle 1 prosentin kokonaismyynnistä, mutta arvossa laskien 1.5-1.6 prosenttia.

Luomun myynnin arvo suurmaissa (joka myynti on kuitenkin n. 5 prosentin tietämillä kokonaismyynnistä) luomun tuotannon pinta-alat ovat aivan naurettavia Suomeen verrattuna, niin missä ihmeessä kaikki luomu tuotetaan?

Lähes jokaisessa maassa syödään tuontiluomua, sillä niin pieniä ovat luomuun tuhlatut pinta-alat, mutta jostain se vähäkin luomu tänne putkahtaa, mutta mistä?

Väärennetäänkö tavanomaista tuotantoa luomuksi, vai tuodaanko sitä kehitysmaista ja näin meille tuotettu kallis luksusruoka on sitten pois sen kyseisen maan nälkäisten suista, vai miten tämä outo yhtälö ratkaistaan loogisesti?

Kauhea kananugetti!

Useat uutislähteet ovat tuoneet uutisessaan esille kananugettien kauheuden:

Tutkijat säikähtivät kananugettien todellista sisältöä: "Tipahdin kanveesiin"

Tutkijat oikein tipahtivat kanveesiin, kun heille paljastui, että kananugettiin on käytetty kanan niitä osia, joita ei tarjoilla hienoissa ravintoloissa rintafileen muodossa.

Mikä ihme tässä on taas näin kauhean otsikon tuottava asia? Sekö, että kana ei eläisi niin turhaa elämää, kuin se nyt monesti elää, eli siitä käytetään vain priimaosat ja muu menee hävikkiin?

Sehän on hieno asia, että myös länsimaissa aletaan hyödyntää koko kanaa, eikä vain fileosia ja silloin sieltä voi löytyä jopa sisäelinten kalvojen epiteelikudosta, joka tosin ei ole ollenkaan niin kamala asia, kuin miltä se tuossa uutisessa saadaan kuullostamaan. Epiteelisolukkoa on aivan kaikkialla.

Kun menemme Aasiaan, kanasta hyödynnetään jalat, aivot, veri ja aivan kaikki osat, eikä yksikään niistä osista ole vähempiarvoinen kuin joku toinen osa.

Mutta tällainen tämä yhteiskunta on, että koko eläimen hyödyntämisestä tehdään kammottava asia ja tarjolla pitäisi olla vain sisäfilettä ja loppu eläin kaatopaikalle.

EDIT: Myös Hesari uutisoi käsittelemästäni aiheesta hieman myöhemmin:

Professori nugeteista: Teurasjätteen syöminen on eettisesti järkevää

Itseltäni jäi tuolla mainittu pieni huomio mainitsematta, eli minäkään en pidä kananugetteja mitenkään terveellisenä, mutta huomioni olikin siinä, että kauhistellaan vähemmän arvokkaiden ruhonosien käyttämistä ruuaksi. Mutta jos kananugetteja syö silloin tällöin, ei siinä terveyttään menetä tai sairastu, vaan kyse on laajemmasta kokonaisuudesta, kuin yhteen asiaan tuijottamisesta.

Luomubroileri eli turhan elämän

Ilkka Alarotu, S-ryhmän päivittäistavarakaupan valikoimajohtaja, kertoo S-ryhmän blogissa luomubroilerikokeilun onnistumisesta:

Työtä luomulihavalikoiman eteen – näin luomubroilerikokeilu onnistui

 

Lähdimme jo suunniteltaessa siitä, että kokeilu on meille tappiollinen.

Tätä minä ihmettelen, että miksi ihmeessä lähdettiin näin negatiivisella mielialalla myymään trendikkäiden urbaani-ihmisten hittituotetta, joka myy kuin häkä ja myynti lisääntyy vuosi vuodelta tähtitieteellisiä summia?

Onko olemassa kuitenkin realismi ja se, mitä halutaan luomuhuumasta kertoa ulospäin?

Tiedetään, että luomun myynti on kokonaisuudessaan minimaalista ja sellaisena se tulee pysymäänkin, mutta on pakko luoda sellaista mielialaa, että kaikki ovat innoissaan luomusta ja ostavat luomua, niin osta ihmeessä sinäkin!

Erityisesti rintaleikkeiden myynti oli kuitenkin pettymys. Jopa puolet tuotteista jäi myymättä ja meni hävikkiin. Edullisemmat koivet ja siivet myivät paremmin. Ja selvää on, että marinoituna kuluttajat eivät luomubroileriaan halua.

Kuinka paljon paremmin, niin sitäpä ei kerrota.

Kokonaisuudessaan tämä onneton luomukokeilu oli siis sekä ympäristön että eläimien kannalta hyvin murheellinen.

Maapallon resursseja käytettiin aivan turhaan ja eläimet kuolivat täysin turhaan, kun kovin harva innostui kyseistä onnellisena teurastettua luomua sitten lopulta ostamaan.

Mutta jostain syystä urbaani kansalainen, joka pitää itseään jopa ekologisena, on kokeilusta hyvin innoissaan, että olipas kiva, kun kokeiltiin luomubroileria, vaikka suurin osa eläimistä eli lyhyen ja sen lisäksi turhan elämän, kun kukaan ei sitten syötäväksi kasvatettua eläintä lopulta syönyt.

Nykyiset luomusäännöstöt ja kokeiluluontoinen toiminta synnyttävät koko toimintaketjulle liian korkeat kustannukset.

Eli luomusäännöistä pitäisi luopua tai niistä pitäisi joustaa, mutta suuri ostava yleisö pitäisi saada edelleen uskomaan, että kyse on siitä tarkkaan säännellystä ja tarkkaan valvotusta luomusta, niinkö?

Eikös juuri ne nykyiset säännöt tehneet luomusta luomua ja ne takaavat kaikkea ihanaa, mutta ne koetaankin luomun taakaksi, joista pitäisi päästä eroon?

Miten luomu sitten enää eroaisi tavanomaisesta tuotannosta?

Luomukeskustelussa ihmettelen erityisesti sitä, että tavanomaisen tuotannon menetelmin tuotetun ruuan halpaa hintaa luomuihminen muistaa kauhistella kauhistelemasta päästy ja sitä, kuinka se on merkki kaikesta pahuudesta mitä ikinä voi kuvitella. Mutta kun luomuihminen pääsee seuraavaan lauseeseen, hän on jo autuaasti unohtanut kaiken edellä kauhistellun ja sen sijaan hän alkaa tuottaa tarinaa siitä, kuinka luomun hinta on painettava niin alas, että kuluttaja alkaa sitä ostaa.

Taas marssitaan Monsantoa vastaan

Taas ollaan marssimassa Monsantoa vastaan, niin teinpä siitä pienen kirjoituksen, kun asiasta tuli tutustumisen jälkeen ajatuksia mieleen:

Marssi Monsantoa vastaan La 12.10.2013

 

Perustelut, joiden johdosta marssitaan, eivät kyllä kestä pienintäkään kriittistä tarkastelua, mutta sepä ei näissä piireissa ole yllätys:

Tutkimukset ovat osoittaneet että Monsanton geneettisesti muuntelema ravinto voi johtaa vakaviin terveysriskeihin kuten syöpäkasvainten kehittymiseen, hedelmättömyyteen ja sikiövaurioihin.

Tutkimukset eivät ole osoittaneet mitään tällaista, vaan ainoastaan huono epätiede, joka ei täytä tieteen kriteereitä. Paras esimerkki lienee Seralini, joka sai tällaiset arviot tieteelliseltä asiantuntijayhteisöltä:

Séralini et al. study conclusions not supported by data, says EU risk assessment community 

 

En oikein tiedä, että mikä tulee olemaan näiden salaliittojen hämärälle pohjalle rakennettujen huuhaayhteisöjen kohtalo eurooppalaisella maaperällä, mutta itse en keksi yhtään syytä, että menisin tuonne hihhuloimaan, mutta jokupa keksii:

Marssi Monsantoa vastaan - Medialle

Mediakontaktit:

Jukka Lassila, Luomuliiton puheenjohtaja, 050 529 0482, jukka.lassila@luomuliitto.fi

Luomuliiton puheenjohtaja haluaa välttämättä sotkea edustamansa alan näiden tyyppien touhuihin?

Ajatteleeko Jukka Lassila todellakin, että kun hän vie luomuliiton samaan pöytään vaikkapa näiden Revolt - Digital Anarchy -porukan kanssa, niin se auttaa luomaan luomusta positiivisia mielikuvia keskivertokuluttajille, eli niille, jotka pitäisi saada luomusta innostumaan?

Anarkistien rahoilla luomusta ei taida tulla maataloutemme kulmakivi, vaan ne tavalliset ihmiset ovat tämän shown pääosassa ja heidän päätä ei käännetä välttämättä polttopullolla tai naamioitumalla ja kivi toisessa kivi kädessä.

Luomuliiton iloksi myös Kansallinen Vastarinta on ottanut Monsanton vastustamisen omakseen ja tällaisessa seurassa luomuliitto koettaa tunkeutua tavallisten, lainkuuliaisten veronmaksajien sydämiin?

Luomuliitto on samalla marssilla järjestön kanssa, jolla on tällaisia tavoitteita, niin miettikääpä sitä, että onko luomuliiton puheenjohtaja kenties etukäteen ottanut hieman selvää siitä, että mihin piireihin hän on menossa tanssipartneria hakemaan?

Minä haluaisisin lukea sen tavallisen ihmisen ajatukset, joka esim. vahingossa seuraa kyseistä kulkuetta ja ensin sieltä tulee joku heiluttelemassa luomuliiton kylttiä ja perässä vetreä nuorison edustaja maihinnousukengissä, pilottitakissa, pää kaljuksi ajaltuna, sekä käsi hamuamassa 1940-luvun Saksassa tutuksi tullutta tervehdystä, niin mitä sen tavallisen kuluttajan ajatuksissa liikkuu, kun hän kävelee joskus luomuhyllyn ohi marketissa?

Seuraavan kerran kun luomuliitto päättää osallistua erilaisiin aktiviteetteihin, niin heidän kannattaisi vakavasti harkita jonkin hyvän mainostoimiston apua hahmotellessa sitä, että onko kyseisestä tapahtumasta enemmän hyötyä vaiko haittaa luomun imagolle keskivertokuluttajan näkökulmasta ajatellen.

Minusta tuntuu, että jos luomu halutaan saada aivan tavallisten ihmisten pöytään, joilla on farmariauto, kaksi lasta, sekä labradorinnoutaja, niin luomuun yhdistetyt mielikuvat pitäisi pitää hyvin kaukana polttopulloja heittelevistä ammattihuligaaneista tai kansallissosialisteista, mutta jossain ollaan toista mieltä.

Ja marssi Monsantoa vastaan? Miksi marssitaan yhtä yritystä vastaan? On aivan totta, että globaalissa ruokabisneksessä on määrättyjä ongelmia, mutta syyt ovat jossain aivan muualla kuin yhdessä yrityksessä. Tietenkin ymmärrän, että ilman näkyviä kasvoja ihmisiä on vaikea innostaa mukaan heiluttelemaan kylttejä ja hokemaan ennalta-annettuja iskulauseita, mutta jos kävisi niin, että Monsanto kaatuisi, niin mikä muuttuisi?

Jos jokin yritys käyttää hyväkseen huonosti säädettyä lainsäädäntöä, niin eikö oikea kohde olisi vastustaa huonoa lainsäädäntöä ja muuttaa se kansalaisaktiivisuuden kautta sellaiseksi, että yritys, olipa sen nimi mikä hyvänsä, joutuisi muuttamaan toimintatapojaan?

Vaikka Monsanto kaatuisi huomenna iltapäivällä, mikään ei muuttuisi, vaan aivan kaikki pysyisi juuri entisellään. Lähinnä marssilla olevat ihmiset viestittävät vain sitä, että ei heitä kiinnosta muuttaa mitään todellisuudessa, vaan he vain haluavat vastustaa jotain ja jos pääsee hieman hulinoimaan, aina hauskempi, niin tulee vähän jännistystä muuten tylsään elämään.

Jos ihmiset saisivat Monsanton jostain syystä nurin, niin tilalle tulisi jokin toinen yritys, jota vastaan sitten olisi hauska hieman kylttiä heiluttaa ja kun se olisi nurin, tulisi taas uusi ja näin asiat etenisivät, kunnes joku älyäisi, että pitäisikö meidän sittenkin koettaa vaikuttaa pelin sääntöihin, eikä pelin pelaajiin.

Luomun kasvuvauhti hyytyi

Viime vuoden hurjasta kasvuvauhdista on siirrytty vaakalentoon ja mitä sen jälkeen, sen kertonee tuleva vuosi:

Luomumarkkinat kasvoivat aiempaa hitaammin

 

Tämän vuoden puolella markkinoiden kasvu on kuitenkin ollut selvästi viime vuotta hitaampaa ja jää Pro Luomun arvion mukaan alle kymmeneen prosenttiin.

Osansa lienee talouskurimuksella, mutta ehkäpä myös sillä, että kun luomuun muuten kuin uskonnollisella hartaudella suhtautuvat ostavat sitä, eivätkä he koe ihmeparantumisia, eivätkä olonsa minkäänlaista kirkastumista, he palaavat takaisin normaaliin ruokaan, koska he eivät koe saavansa luomusta muuta kuin rahanmenoa.

Luomuun on satsattu suuria odotuksia makuun, terveellisyyteen sekä kaikkeen mahdolliseen mielikuvaan, niin jos kuluttaja ei niitä koe, tuttavuus jää hyvin lyhyeksi.

Kottila toteaa, että luomuvaihtoehto valitaan yhä useammin tuoteryhmissä, joissa hinta ei ylitä kuluttajien kipukynnystä tai hintaero tavanomaiseen tuotteeseen nähden on pieni.

Yllättäen kuluttaja haluaa ja myös ostaa halpaa luomua ja sitä saadaan vain tuotantoa tehostamalla, eli ostamalla halvinta rehua, nipistämällä hieman sieltä ja huikan tuolta ja niin edelleen.

Pro Luomun toiminnanjohtaja Kottila arvelee, että luomun myynti kasvaa myös loppuvuoden ajan. Hän muistuttaa, että myynnin kehitykseen vaikuttaa valikoiman kasvu, ja alkusyksyn aikana tehdyt useat tuotelanseeraukset eivät vielä näy alkuvuoden luvuissa.

Tarkoittaneeko sitä, että kun valikoima laajenee niin, että kalliin kotimaisen rinnalle tulee halpa ulkomainen, niin kuluttaja siirtyy siihen? No se jää nähtäväksi.

Uutisesta hieman eri painotuksin myös näissä medioissa:

Luomun kasvuvauhti tasoittunut kymmenen prosentin tuntumaan

 

Luomun kasvu hidastunut tänä vuonna

 

Heikko talous hidastaa luomuruuan myyntiä

Erityistä uutisissa oli se, että kallis luomutuote ei enää käy kaupaksi, vaan luomussakin kuluttaja valitsee halvimman, niin se kertonee jotain siitä, miten luomukin on saatava kuluttajien ostoskoriin: tuotetaan halvemmalla ja tehostetaan tuotantoketjua, niin kun on aikaansaatu teholuomu, hinta on kuluttajien vaatimalla tasolla. Tosin mielikuvien maailmassa pitäisi saada säilymään se pieni punainen mökki, jossa tuottaja heinänkorsi suussa sitoo kaulaliinaa possun kaulaan suojaksi kylmältä ja lapset leikkivät yhden vasikan kanssa..

 

Venäjä kieltää GMO:n! Vai kieltääkö?

Geenimuuntelun vastustajat ovat innoissaan, kun GMWatch-sivusto kertoo suuren Venäjän olevan kieltämässä geenimuunneltujen lajikkeiden tuonnin. Ovi pistetään kiinni etenkin amerikkalaisilta yrityksiltä. Onpa uutista ehditty tulkita uudestaan jopa niinkin, että Venäjä on kieltämässä koko geenimuuntelun, kaikilta osin.

Russia considers total ban on all GMO products

Suomessa luomun puolestapuhujat ovat innoissaan, että tästä tulee nyt Suomeen valtaisa mahdollisuus tuupata Suomen kansalaisten ostamattomia luomutuotteita Venäjän jättimäisille markkinoille ja sitä rataa Suomen luomu muuttuu venäläiseksi lähiruuaksi, otaksun.

GMWatch on tosin uutisoinnissa unohtanut tyystin heinäkuun lopussa Pravdassakin julkaistun uutisen, joka kuuluu näin:

Russia to increase production of GMO

The Government of the Russian Federation approved a "roadmap" for the development of biotechnology and genetic engineering, to increase the production of GMOs. The move will be done to catch up with the rest of the world in this segment of the market. The document, posted on the website of the government, says that the global biotechnology market has been developing rapidly and is expected to reach two trillion dollars by 2025. Russia's share in the global biotechnology market accounts for less than 0.1 percent. Moreover, Russia does not manufacture genetically modified products in several segments of the market.

Aika tyypillistä käyttäytymistä, eli kotimarkkinoita suojellaan voimallisesti, jotta oman maan kyseinen teollisuudenala pääsee samalle viivalle kilpailijoiden kanssa.

Venäjälle ei ole todellisuudessa aukeamassa yhtään mitään markkinoita geenimuuntelemattomille tuotteille, vaan Venäjä päinvastoin aikoo päästä samalle viivalle mm. Yhdysvaltojen kanssa, sillä Neuvostoliitto tipahti biologiassa täysin länsimaiden kyydistä, kun siellä valittiin vääriä polkuja, sekä valtion rahat upposivat pohjattomaan aseteollisuuteen.

Trofim Lysenko

Lisäksi Venäjä voi halutessaan sulkea ovet vaikkapa suomalaisilta luomutuotteilta, jos he kokevat, että se tulee häiritsemään heidän omia sisämarkkinoitaan millään tavalla.

Food Inc. lisää ajatuksia

Docventuresin dokumenttisarjassa esittämä Food Inc. dokumentti herätti minussa muutamia lisäajatuksia, jotka tuon myös teidän ajateltaviksenne, koska minusta niissä ajatuksissa voi jotain piillä. En tosin voi olla varma, että oletteko te lukijani samaa mieltä, mutta eipä sitä tiedä ennen kuin ne ajatukset tuo esiin.

Monsanto joutui taas melkoisen myllytyksen kohteeksi, enkä tosin ihmettele, sillä yhtiö ei ole kaikilta osin varmaankaan hoitanut bisneksiään saatikka julkista imagoaan kuten sen olisi pitänyt, mutta osin arvostelu oli aika ihmeellistä ja seuraavassa muutama huomio.

Dokumentin kohdassa 1h:05min esiteltiin se, että vuonna 1996 vain 2 % soijasta oli Monsanton geenimanipuloimaa soijaa ja vuonna 2008 yli 90 % soijasta oli geenimanipuloitua.

Mistä tämä voisi johtua? Voisiko se johtua siitä, että se soija tekee minkä lupaa ja tuottajat käyttävät sitä, koska se on ylivertainen lajike siihen verrattuna, joita käytettiin vuonna 1996?

Te, jotka luette tekstiäni hirvittävän närkästyksen vallassa ja teillä on vaikkapa Applen IPhone taskussa, tai Samsungin uusin huippumalli, niin miksi teillä ei ole taskussa Nokian kännykkää vuodelta 1996?

Oletteko te luopuneet Nokian vuonna 1996 valmistamasta kännykästä siksi, että Apple tai Samsung on uhkaillut teitä oikeudella, mikäli te ette osta Applen uutta huippumallia, vai mistä ihmeestä johtuu teidän valintanne?

Ajatellaanpas niin, että muistatteko ajan, kun Nokia hallitsi markkinoita suvereenisti, niin oliko joku teistä barrikaadeilla liputtamassa, että Nokia ei saa olla niin suuri kuin se on? Tai entäpä jos Saksa olisi julistautunut "Nokia vapaaksi" -vyöhykkeeksi ja Nokian kännyköiden myynti olisi estetty Saksassa siksi, koska ihmiset haluavat liikaa Nokian kännyköitä, eikä se ole soveliasta, sillä kukaan ei osta enää saksalaisia kännyköitä, kuten Siemensin mainioita malleja, joita myytiin jopa Suomessa muutamia kappaleita?

Onko jollakin teistä ikävä Siemensin kännyköitä ja jos ei ole, niin miksi ei ole?

Saatiinko yli 90 % suomalaisista ostamaan Nokian kännykkä uhkailemalla, pelottelemalla ja lakimiesten esittämillä uhkavaatimuksilla?

Entäpä silloin, kun tuuli kääntyi ja kukaan ei enää ostanut Nokiaa? Te, jotka hylkäsitte vuosien ajan käyttämän brändin ja tuoteperheen, niin teittekö te sen siksi, että teitä uhkailtiin ostamaan Samsung tai Apple vai ostitteko te sen siksi, että se vastasi paremmin niihin tarpeisiin joita teillä oli, eikä Nokian puhelin enää kyennyt sitä tarvetta tyydyttämään?

Olisiko Monsanton tapauksessa kyse samasta asiasta? Monsanton kehittelemiä lajikkeita ostetaan tasan niin kauan, kuin ne vastaavat tuottajien tarpeita, mutta kun he eivät kykene tuottamaan sellaista lajiketta, joka tarjoaa rahalle vastiketta ja pienemillä panoksilla suuremman sadon, he ostavat jonkun muun toimittaman lajikkeen.

Ja sitten tämä itkua pidättelevä Troy Roush, joka ei millään haluaisi maksaa siitä, että hän käyttää jonkun kenties sadoilla miljoonilla jalostamaa lajiketta, vaan hän haluaisi varastaa toisen kehittämän tuotteen ilmaiseksi omaan käyttöönsä.

Suomessakin on käytössä TOS-maksu, jossa maksetaan sertifioitujen siemenien käytöstä, sillä kukaan ei jalostaisi yhtään lajiketta, jos varastaminen olisi sallittua.

TOS-maksu pähkinänkuoressa: Mikä ja miksi?

• Käyttöoikeuskorvaus lajikkeenjalostajalle

• Viljelijöiden ja jalostajien välinen sopimus

• Varmistaa osaltaan uusien, parempien ja oloihimme soveltuvien lajikkeiden kehitystyön

• Käyttäessään TOS:a viljelijä hyväksyy sopimuksen ja sitoutuu sen ehtoihin

Lisäksi Monsanto antaa sivullaan vastauksia ohjelman herättämiin ajatuksiin:

Food, Inc. Movie

Voisin ottaa taas vertauksen taskussanne pullottavasta matkapuhelimesta, niin moniko teistä on lukenut sen jopa satoja sivuja sisällään pitävän sopimuksen, joka teidän pitää hyväksyä, mikäli aiotte ladata vaikkapa Applen kaupasta Angry Birdsin? Jos te aiotte käyttää Applen kauppaa ja ladata sieltä edes ilmaisohjelmia, teidän tulee hyväksyä ne ehdot, joita Apple sanelee, tai muuten te ette lataa yhtään ohjelmaa. Te sitoudutte noudattamaan ehtoja ja jos ette noudata, raastuvassa tavataan. Te luovutte hirvittävästä määrästä oikeuksia ja te luovutatte yksityisyyttänne kyseisen yrityksen haltuun niin paljon, että jos te lukisitte koko sen ehtokokoelman ajatuksen kanssa ja ymmärtäisitte lukemanne, te purskahtaisitte itkuun.

Seuraavan linkin takana on toisenlainen näkemys, eli viljelijä, joka käyttää Monsanton tuotteita, kertoo siitä, millaista se on hänen näkökulmastaan, mutta yhtään tällaista näkemystä dokumenttiin ei sopinut:

Opinion: My family farm isn't under "corporate control"

Hän myös näyttää sopimukset, jotka hänen piti allekirjoittaa ja paperit, jotka hänen täytyi lukea, sekä ymmärtää lukemansa tekstin sisältö. Minusta niissä ei ole mitään ihmeellistä ja siksipä varmaan tällaista näkemystä ei dokumentissa sopinut esittää.

Mutta tietenkin jos et kunnioita toisen omaisuutta tai keksintöjä ja varastaminen on sinusta oikein, niin sitten myös dokumentin näkemys aiheesta voi olla sinun omaa maailmankuvaasi tukeva.

Kohdasta 1h13min alkoi jakso, jonka suomennettu nimi oli Sumuverho. Huomasitte varmaan, että aluksi sana oli alkuperäiskielellä Evil (paha), josta kirjaimet järjestäytyivät muotoon Veil (huntu, verho jne).

Ajateltiinko tällä pienellä suggestiivisellä kikalla kertoa, että seuraavaksi tuodaan teille puolueeton näkemys aiheesta, vai luotiinko siinä jo mielikuvia sisällöstä ja että katsoja on jo valmiiksi virittäytynyt tunnelmaan?

Tällaisten asioiden edessä en edelleenkään kykene näkemään ohjelmaa minään muuna kuin jonkin toisen jättimäisen ruokabisneksen mainoksena ja tuommoiset kikat vain alleviivaavat asiaa. Ei ole edes tarkoitus tuoda kolikon molempia puolia esiin, vaan jo heti ensi sekunnista asti maalataan kuvaa vain yhdellä värillä, yhdeltä suunnalta.

Tässä ajatuksia tällä kertaa ja jos lisää nousee esiin, uusia kirjoituksia ilmestyy asian tiimoilta.