30. elokuuta 2013

Lähiruokakaupatkin pulassa

Luomuun erikoistuneiden kauppojen ahdinko on ollut syvä jo pitkään, sillä harvapa viitsii maksaa pienen erikoisliikkeen luomutomaateista yli 12 euroa kilolta, kun samoja saa isommasta marketista vitosella kilo.

Nyt myös lähiruokaan erikoistuneet liikkeet ovat kokemassa samaa kohtaloa, kertoi Yle eilen:

Lähiruokakaupat suurissa vaikeuksissa

 

Useat lähiruokaan erikoistuneet liikkeet eri puolilla maata ovat joko pienentäneet toimintaansa tai lopettaneet kokonaan. Jyväskylän Torikeskuksessa ystävänpäivänä avattu Lähiruokamestarit sulkee ovensa huomenna.

Tämäkin uutinen kertoo siitä, kuinka erilainen laji Homo Gallup on verrattuna Homo Sapiensiin.

Kun gallupia, eli mielipidetiedustelua tekevä henkilö ilmaantuu eteen lehtiö kädessä tai soittaa puhelimella esittääkseen kysymyksiä, meissä herää sellainen nk. parempi ihminen ja kerromme sellaisia vastauksia, joiden arvelemme edustavan hyvää ihmistä ja kuluttajaa.

Kerromme suosivamme lähiruokaa sekä luomua, kun tällainen vastaus tuntuu hyvältä ja saa olon tuntumaan hetkeksi hiukan vihreämmältä.

Kerromme, että aiomme vähentää yksityisautoilua sekä suosia enemmän joukkoliikennettä ja mikäli autoa on pakko käyttää, tulen ensitilassa harkitsemaan hybridin hankkimista.

Kerromme, että aion ehdottomasti vähentää lihan kulutusta ja mikäli mahdollista, käytän enemmän riistaa, sekä tottakai luomua ja lähilihaa.

Lisäksi lupaamme ostaa vähemmän kulutustavaroita sekä suosia kierrätystä, sillä kaikki ne asiat tuntuvat tekevän meistä gallupissa sellaisen ihmisen, jollaisia haluaisimme olla.

Haluamme olla Tiedostavia ja Ekologisia, unohtamatta käyttää sanaa "eettinen", jokaisessa lauseessa, kun se on mahdollista.

Asiaan liittyy toinenkin uutinen muutaman viikon takaa, joka kertoo kummaa kieltään siitä, että nk. lähiruoka on paljon halvempaa marketissa, vaikka se kiertää sinne jopa useita satoja kilometrejä, kuin lähiruokaan erikoistuneessa torikojussa tai lähiruokakaupassa:

Lähiruoka kiertää markettiin ison mutkan kautta

 

Suuri osa Pohjois-Savossa viljellyistä kasviksista kuljetetaan pääkaupunkiseudulla sijaitseviin keskusliikkeiden logistiikkakeskuksiin ennen niiden myyntiä. Osa kasviksista palaa takaisin kotimaakunnan kauppoihin ja loput myydään eri puolilla Suomea.

Minulla ei ole mitään lähiruokakauppoja kohtaan, vaan on tietenkin surullista, että bisnes ei toimi, vaikka paperilla tai gallupien mukaan sen pitäisi toimia.

Sitten toinen asia on, että pitääkö meidän tehdä kansallisia strategioita ruuan suhteen tosiasioiden, vaiko gallupien pohjalta?

Etenkin kun me tiedämme, että Homo Gallup ja Homo Sapiens käyttäytyvät lajina täysin vastakkaisilla tavoilla.


28. elokuuta 2013

Raakamaito tekee tuhojaan!

Helsingin Sanomat uutisoi tänään vaikeiden ruokamyrkytysten nopeasta lisääntymisestä, etenkin vaarallisen ehec-bakteerin aiheuttamista:

Vaikeat ruokamyrkytykset lisääntyneet – lapsilla vaarallista ehec-bakteeria 

 

Luonnonmukaisesta huuhaasta innostuneille tosiasiat ovat olleet taas karvasta kalkkia ja mm. Noora Shingler ihmettelee sitä, miksi juuri huippusuperterveellistä raakamaitoa pitää syyttää, vaikka syyllisiä voi olla muitakin.

Miksi ihmeessä jutussa korostetaan raakamaidon riskiä, kun ehecin voi saada myös esim. raa´asta lihasta tai saastuneista kasviksista? Jutussa myös todetaan, että "tiloilta ei löytynyt taudin aiheuttajaa". Asia on siis tutkittu, mutta SILTI otsikossa kehoitetaan "välttämään pastöroimatonta maitoa". 

Tosiasiat ovat sellaiset, että ehec-bakteeri aiheuttaa joka vuosi myrkytyksiä, mutta tänä vuonna myrkytykset ovat lisääntyneet hälyyttävästi ja etenkin pienten lasten kohdalla, joten käydään nopeasti läpi se, miksi raakamaito on erittäin hyvä syyllinen.

Ehecin voi saada myös "saastuneista" kasviksista ja saastuminen oli lainausmerkeissä siksi, että sen saastumisen saa hyvin helposti pois eli pesemällä kasvikset ennen syömistä.

Joten käsi pystyyn kaikki ne, jotka syöttävät lapsilleen pesemättömiä kasviksia, eli vaikkapa multaisia porkkanoita suoraan maasta nostettuina?

Sitten ehecin voi saada myös lihasta, mutta raa'asta lihasta, eli ehecistä pääsee hyvin helposti eroon lihan kypsentämisellä.

Ja nyt käsi pystyyn niissä perheissä, joiden lapsille maistuu raaka liha ja jotka vanhemmat tarjoavat ruuaksi lapsilleen raakaa lihaa?

Arvatkaapa kaksi kertaa, että mitä jäi jäljelle ja miksi raakamaito on erittäin hyvä ehdokas hyvin vaarallisten ruokamyrkytysten lisääjänä?

Raa'asta maidosta ehec-bakteeri tuhoutuu vain pastöroimalla, joten käsi ylös ne, jotka juottavat lapsilleen jonkin oudon terveysintoilun vallassa pastöroimatonta maitoa, sillä te altistatte lapsianne jopa kuolemaan johtavaan ruokamyrkytykseen.

Alkuvuonna ehecin sai kymmenen 1–8-vuotiasta lasta eri puolilla maata. Yhteistä taudinaiheuttajaa ei löytynyt, vaikka kaikilla oli sama bakteerikanta.

Yksi raakamaidon puolustelu on myös se, että miksi tilalliset eivät sairastu, kun he kuitenkin saattavat juoda raakamaitoa suoraan tankista? Vastaus on hyvin yksinkertainen, sillä ehec-bakteerien aiheuttama saastutus voi mennä aikuisella oirettomana, mutta samasta bakteerimäärästä lapsi sairastuu vakavasti, joten se ei ole mikään puolustus, että aikuiset voivat juoda saastunutta maitoa ongelmitta. Ja näin on juuri osassa tapauksia käynytkin, eli perheessä, jossa kaikki ovat juoneet raakamaitoa, ovat vain pienet lapset sairastuneet vakavasti, mutta aikuiset eivät ole huomanneet mitään ihmeellistä.

Ehec (enterohemorraaginen Eschericia coli) -infektio

 

Etenkin aikuisilla Ehec-tartunta voi olla oireeton mutta lapsilla, vanhuksilla
ja monisairailla esiintyy infektion vaikeampia muotoja.
 

Joinain vuosina ehec-bakteerin aiheuttamien ruokamyrkytysten määrä on ollut vain 10 sairastunutta koko vuotena ja nyt meillä on kasassa jo kymmenen pientä lasta ja tilastot ovat vasta puolelta vuodelta!

Ajatuksia?

Jokaisella hullutuksella on hintansa ja saa nähdä, että mitä tarvitaan tapahtuvaksi, ennen kuin tässä asiassa otetaan järki käteen ja tiede voittaa, eikä taikausko.

26. elokuuta 2013

Luomuruokatavoite rahapulassa

MTV3 uutisoi Helsingin strategiasta siirtyä päiväkodeissa puoliksi luomuruokaan:

Päiväkotien luomuruokatavoitetta uhkaa rahapula

 

Helsingin varhaiskasvatusviraston ruokapalveluvastaava Erja Suokkaan mukaan tavoite uhkaa jäädä saavuttamatta, ellei määrärahoja lisätä. Nyt yksinomaan luomuruokaan tarkoitettu 400 000 euroa vuodessa riittää vain noin 14:n prosentin luomuruokaosuuteen.

En löytänyt mistään selkeää tilastoa siitä, paljonko Helsinki käyttää rahaa päiväkotien yhteen annokseen, mutta Espoo käyttää hieman isompien koululaisten annokseen noin euron ja esimerkiksi Tampere noin 80 senttiä. Tästä voisi päätellä, että yksi annos ruokaa päiväkodissa maksaa 60-80 senttiä ja erilaiset väli- tai aamupalat ovat huokeampia.

Tällä hetkellä helsinkiläisissä päiväkodeissa tarjoillaan luomuna esimerkiksi puurohiutaleet, leipä ja osa jogurteista. Suokkaan mukaan niiden vaihtaminen luomuun on käynyt helposti, sillä ne ovat raaka-aineiden ja tuotteiden edullisimmasta päästä, ja saatavilla ympäri vuoden.

Helsingin kaupungin päiväkodeissa ruokailee päivittäin noin 20 000 lasta. Yhtä lasta kohden luomu tuo tällä hetkellä noin viiden sentin lisän ruokailubudjettiin päivässä, mutta seuraavat askeleet tulevat merkittävästi kalliimmaksi.

– Vihannekset, lihat, leikkeleet ja juustot ovat huomattavasti kalliimpia kuin viljatuotteet, Suokas huomauttaa.

Puurohiutaleet, leipä ja osa jugurteista maksavat noin tuhat euroa päivässä ylimääräistä, verrattuna siihen, että tarjottaisiin tavanomaiset versiot kyseisistä tuotteista. Mihin perustuu moinen törsäys, kun tieteelliset tutkimukset sanovat, että luomusta ei ole mitään sanottavaa terveydellistä hyötyä ja etenkin kun on vieläpä näin:


Myös ruoan kotimaisuudesta halutaan pitää kiinni. Se tuottaa ristiriitoja, sillä luomu ei tarkoita automaattisesti kotimaista. Omat haasteensa tuo vielä se, että saatavilla olevien luomutuotteiden pitäisi soveltua suurkeittiövalmistukseen.

– Luomupastasta vain pieni osa markkinoilla olevista suurkeittiötuotteista on tällä hetkellä suomalaista, Suokas sanoo.

 Luomu ei tarkoita automaattisesti kotimaista, eikä edes lähiruokaa, vaikka se koetetaankin koko ajan kytkeä toisiinsa niin, että ihmiset luulisivat automaattisesti luomun tarkoittavan myös lähiruokaa.

Luomuruoan osuuden lisääminen päiväkodeissa on osa Helsingin kaupungin laajempaa ruokakulttuurin kehittämistä. Kaupunki pyrkii pienentämään julkisen ruokapalvelun ekologista jalanjälkeä ja torjumaan ilmastonmuutosta.

Hanna Tuomiston Oxfordin yliopistolle tekemässään väitöskirjassa tosin saattin selville, että luomu ei tarkoita myöskään automaattista ympäristöystävällisyyttä, vaikka ne koetaankin kytkeä mainoslauseissa aina yhteen.

Tiede ja Arki -kanavalta Youtubesta löytyy hieno esitys aiheesta, jossa Hanna Tuomisto on itse äänessä kertomassa tutkimuksestaan ja se löytyy seuraavaa linkkiä klikkaamalla:

Tiede ja arki: Onko luomumaatalous ympäristöystävällistä? 

 

Joten tieteellisesti katsottuna Helsingin harrastama törsäys ei kestä päivänvaloa, mutta sellaisia poliittiset linjaukset tahtovat joskus olla. 

Mutta päättäjillä on valtaa tässäkin asiassa, niin omalta kunnallisvaaliehdokkaalta kannattaa seuraavan koulun lakkauttamispäätöksen jälkeen hieman kysellä, että mihin sitä rahaa ollaan upottamassa muualla, mutta itse opetukseen ei riitä.

Tai kun tulee päätös, että koulujen tai päiväkotien ryhmäkokoja ollaan taas suurentamassa, niin voi kysyä, että miksi on rahaa tehottoman maatalouden tukemiseen, joka ei edistä ihmisen eikä ympäristön terveyttä, mutta sellaiseen toimeen, joka edistäisi lasten terveyttä, rahaa ei löydy, vaan lapsien ja ohjaajien/opettajien terveyttä ollaan vaarantamassa ylisuurilla ryhmillä.

Poliitikot haluavat olla vallassa myös seuraavien vaalien jälkeen, niin he kyllä tekevät sellaisia päätöksiä kuin äänestäjät haluavat, jos sen heille riittävän selkeästi ja painokkaasti kertoo.

Tällä hetkellä se ryhmä, joka vastaa siitä, että luomuruokaa myydään kaupoista ulos noin 1.5-2 prosentin osuudella vuosittain, ovat olleet niin suuressa äänessä, että poliitikot luulevat metelin tulevan suurestakin äänestäjäryhmästä.

23. elokuuta 2013

Luomubroileri kaupoissa!

Tänään on se suuri päivä, kun luomubroileri yrittää jälleen kansalaisten ruokapöytään, tosin viikonlopun luksusherkuksi, kuten on suunniteltu.

Ja sellaiseksi se näillä hinnoilla tulee jäämään, sillä paikallisen Prisman hyllystä löytyi marinoimatonta luomubroilerin rintafilettä hintaan n. 34 euroa kilo ja sama marinadisotkussa n. 29 euroa kilo.

Hieman kauempana oli samaa tavaraa joko halpisbrändinä Rainbow-merkin takaa noin 8 euroa kilo ja kotimaisen laatubrändin takaa 10-11 euroa kilo.

Eli kun annamme hyvin pitkälle jalostetun broilerilajikkeen elää pari viikkoa kauemmin ja syötämme sitä luomurehulla, hinta kolminkertaistuu kaupan hyllylle päästyä.

Hyvä bisnes, jollekin, jos vain joku menee retkuun.

22. elokuuta 2013

Luomu kuivapesula

Jälleen hauska esimerkki siitä, kuinka asiat muuttuvat luomuksi, joita on kyllä äärettömän vaikea kuvitella luomuversiona, eli kuivapesula, luomuna kiitos. Kyllähän kaupungissa asuva muodikas trendejä seuraava uusjuppi tarvitsee luomutomaatin rinnalle myös luomupesulan:


In New York, 'organic' dry cleaners harbinger of gentrification 

 


Walking around my fine — and often infuriating — adopted home of New York City, I have found myself frequently wondering one thing: What in the hell is an organic dry cleaner and why are there so many of them all of a sudden?
 ......
Says Lappin: "Organic dry cleaners are popping up everywhere, and unlike if you go buy a tomato that says ‘organic,’ you have no sense of what it means. It’s not regulated in any way, and it doesn’t necessarily mean anything.”
 
Well, it does mean something: You'd better start looking at apartment rentals across the Hudson. Or in Philadelphia.

Kukahan lanseeraa Suomeen ensimmäisen kuivapesulan luomuversiona? Voisiko se saada Sitran rahoitusta?



Kahvinviljelijät pulassa Perussa

Tuore uutinen Ylen välittämänä kertoo siitä, mitä tapahtuu, kun kasvitauti ottaa tuotannon hallintaansa:

Kahvisatoa koetteleva sienitauti kuumentaa tunteita Perussa

 

Peru on luomu- ja erikoiskahvien maa


Kahvien lehtiin iskenyt sienitauti ovat tuhonnut satoa ja aiheuttanut valtavia taloudellisia menetyksiä. Hallitus on arvioinut, että sienitauti vie sadosta tänä vuonna liki kolmanneksen. Valtio on jo luvannut viljelijöille tukea runsaan 66 miljoonan euron edestä. 

Kahvi on Perun tärkein maataloustuote. Viime vuonna se vastasi neljänneksestä Perun ulkomaanviennistä.

Maassa harjoitetaan paljon luomu- ja erikoislajikkeiden viljelyä, mikä estää tautien torjumisen myrkyttämällä. Erikoislajikkeet ovat myös tavallista herkempiä sienitartunnoille.

Määrättyyn rajaan asti ongelmilta vältyttiin ja luomutilat hyötyivät tavanomaisen tuotannon kasvinsuojelusta.

Kun luomu valtasi alaa yhä enemmän ja enemmän, ei tavanomaisen tuotannon kasvinsuojelu enää kyennyt pitämään luomutiloja puhtaana vitsaukselta ja tässä sitä nyt sitten ollaan.

Lisäksi se, että luomutiloilla kasvitaudit leviävät räjähdysmäisesti kun kasvinsuojelua ei sallita, tekee kasvinsuojelun tavanomaisille tiloilla entistä vaikeammaksi ja yhä enemmän kemikaaleja tarvitaan sadon pelastamiseksi, kun luomutilat levittävät koko ajan sieni-itiöitä muille tiloille.

Tilanne on sama kuin rokotuksissa, eli yhteiskunta kestää muutaman "luomuperheen", joka ei halua rokottaa lapsiaan joidenkin kestämättömien syiden takia ja tällaisia vapaamatkustajia voi olla jonkin verran, eikä haittoja tällaisesta luomuintoilusta synny. Mutta kun määrätty raja ylitetään, vapaamatkustajat aiheuttavat jopa ison epidemian, kuten on käynyt tuhkarokon kanssa niin Walesissa kuin kotimaassa länsirannikolla.

Luomu on varmaan ihan kiva juttu, etenkin maataloudesta vieraantuneelle kaupunkilaiselle hieman viherpestä ostoskorinsa sisältöä, mutta valitettavasti luonto ei kunnioita luomua tai luomusääntöjä ollenkaan, vaan kun kasvitaudeille annetaan tilaisuus levitä, ne sen tekevät.

Maksun tästä maksaa se köyhä viljelijä, joka innostui kaupunkilaisten trendeistä, eikä suinkaan se kaupunkilainen, joka jatkaa elämysshoppailuaan ihan kuten ennenkin, sillä joku muu sen luksusherkun sitten tuottaa ja Perun tuottajat saavat selviytyä ongelmasta kuten parhaaksi näkevät.

 

21. elokuuta 2013

Riista ei ole luomua

Jälleen on aika muistuttaa mielikuvamarkkinoijia siitä, että villinä luonnossa kasvanut eläin ei ole luomua, eikä sellaiseksi koskaan muutu.

Sitten muuttuu, jos eläimen elinympäristö aidataan, sekä huolehditaan siitä, että eläin syö vain luomusertifioitua rehua:

Miksei kotimainen riista kelpaa luomuksi? Metsäneläimen ruokailua ei voi valvoa

 

Kuten uutinen loistavasti kertoo, niin luomu ei ole synonyymi luonnonmukaiselle, luonnolle tai millekään luonnolliselle, vaan luomu on iso nippu sääntöjä, outoja ja vähemmän outoja, joita noudattamalla elintarvike saa luomumerkin kylkeen.


Uusiseelantilainen valmisrehua mutustava tarhattu saksanhirvi versus vapaana suomalaismetsässä kirmaava hirvi, joka näykkäisee evääkseen maitohorsmaa. Ensimmäinen on luomua ja jälkimmäinen ei. Luomuelintarvikkeita koskevat ehdot herättävät hämmennystä kuluttajissa.
 - Meillä on niin, että metsästämällä saatuja luonnonvaraisia eläimiä tai luonnonvesistä kalastamalla saatuja kaloja ei voi markkinoida luonnonmukaisesti tuotettuina, sanoo Eviran luomuosaston ylitarkastaja Merja Manninen. 
 - Niillä ei ole tuotantoehtoja, eivätkä ne näin ollen ole valvottuja.

Näin se kuulkaas on, eli kun vipellät luonnossa villinä ja vapaana, ilman byrokraattien keksimiä sääntöjä, on eläimestä luonnonmukaisuus kaukana ja vasta kun eläinraukka pistetään aidan sisään ja sitä aletaan ruokkia tehtaasta tulevalla pitkälle prosessoidulla rehulla, niin sitten se vasta on luomua, luonnonmukaista, mainosten ja luomusääntöjen mukaan.

Taustalla on myös se, että tarhatun eläimen ruokavalio tiedetään tarkalleen. Riista sen sijaan huitelee metsässä vapaana kuin taivaanlintu, eikä viranomainen pääse tarkastamaan, mitä eläin suuhunsa pistää.

- Rehuhan on yksi komponentti ja tekijä tässä valvonnassa. Siihen liittyvät muutkin asiat, kuten eläimen olosuhteet eli missä se elää, kertoo Eviran ylitarkastaja Merja Manninen.

Tällaista se kaupunkilaisten huijaaminen puhtaimmillaan on, eli kun eläin elää villinä luonnossa, niin ne eläimen olosuhteethan voivat olla miten kurjat tahansa. Ressukka sairastaa, ei saa lääkettä ja saattaa jopa kuolla toisen villieläimen toimesta, niin eihän tuollaista saa missään nimessä mennä kutsumaan luonnonmukaiseksi, kun millaisia positiivisia mielikuvia mikään mainostoimisto voisi noin kauheasta ja raadollisesta elämästä luoda.

Kyllä eläin pitää ensin pistää häkkiin ja alkaa syöttää sille pitkälle prosessoitua rehua, jotta sitä voi mitenkään luonnonmukaiseksi, luomuksi mainostaa.

20. elokuuta 2013

Luomubroilerit eivät nahistele?

Lehtien julkaisemat uutisten näköiset ilmaiset luomumainokset jaksavat ihmetyttää kerta toisensa jälkeen, eikä tämäkään muuta tilannetta miksikään:

Luomubroilerit eivät nahistele

 

Kun saa miedompaa rehua eikä tarvitse kasvaa niin nopeasti, ei tule myöskään nahisteltua niin paljon lajitovereiden kanssa.

Mitähän tarkoittanee "miedompi rehu"?

Luomukanojen puolella se tarkoittaa vähemmän ravinteita sisällään pitävää rehua, jonka ansiosta luomukanaloissa tapahtuu vaikkapa kannibalismia tai muita lieveilmiöitä.

Voisikohan tätä luomumetodia käyttää myös kouluissa tai vaikkapa vankiloissa?

Annetaan koululaisille vähän miedompaa ruokaa, niin eivät jaksa välitunneilla nahistella niin paljoa, vai toimiiko nämä luomujutut vain määrätyissä ympäristöissä?

Mutta joka tapauksessa vain luomusta kertovassa uutisessa saadaan vähemmän ravinteita sisällään pitävästä "miedosta rehusta" positiivinen uutinen. Olisihan siitä saanut tällaisenkin otsikon:

Huono rehu tekee luomubroilerista apaattisen.

 

Ja sitten takaisin juttuun:

Keski-Euroopassa luomuliha on paljon yleisempää kuin Suomessa. Syynä ovat säädökset – tai niiden liian tiukka tulkinta Suomessa.

Miten se mainoslause nyt menikään, eli kun ostaa luomumerkillä varustettua tuotetta, niin tietää varmasti, että olipa se mistä hyvänsä, sen tuottamisessa on käytetty samoja kriteerejä?

Näin asia ei oikeasti ole, vai miten tuo lausahdus taas pitäisi ymmärtää?

17. elokuuta 2013

Coca-Cola luomuun

Vähemmän vihreistä arvoistaan tai luonnonmukaisuudesta tunnettujen brändien viherpesu jatkuu luomun luomien mielikuvien kautta, kun vähemmän luonnonmukaisia mielikuvia sisältävä Coca-Colakin on päättänyt vihertää olemuksena, aluksi Etelä-Amerikassa tehtävin kokeiluin:

Organic Coke Arrives

 

Joten nyt on jo luomutupakkaa, luomuvettä, tosin tehtynä luomuhedelmistä, luomuvodkaa, luomu energiajuomaa ja uusimpana yrittäjänä on sitten terveellinen luomucokis.

Kuten sosiaalisen median puolella jo todettiinkin, niin eiköhän jokaiselle pitäisi olla selvä, mitä luomu tarkoittaa.

Organic Coke is now a thing. If you think "organic" means something, this oughta wake you up.

Luomun kautta tapahtuva viherpesu aiheuttaa jo hauskaa huumoriakin, kuten mainio pätkä hipstereistä, jotka tiedostavina, ekotietoisina kuluttajina alkavat tehdä metamfetamiinia luomuna.

Video: Hipsters Go 'Breaking Bad,' Make Organic Meth

 

Joten jos ei maabrändityöryhmän visiot tulevaisuuden suhteen muuta saa aikaiseksi, niin jospa Suomen tulevat "luomuinnovaatiot" tuottavat ainakin hauskuutta komediasarjojen kautta.


11. elokuuta 2013

Kotimaista luomubroileria, osa kaksi

Talouselämä tuotti jutun luomubroilerista ja koskapa jutun on tehnyt Elina Lappalainen, joka on profiloitunut luomun puolestapuhujaksi sekä teollista ruuantuotantoa vastustavaksi henkilöksi Suomessa, vaikkapa kirjoittamansa kirjan Syötäväksi Kasvatetut johdosta, kommentoin myös tätä uutista hieman:

Kotimainen luomubroileri yrittää pöytään



Pajuniemen liikevaihdosta viime vuonna jo kolmannes tuli luomusta. Tavoitteena on, että vuonna 2015 luomun osuus liikevaihdosta yltäisi jo puoleen. Pajuniemi näkee luomuun erikoistumisen kilpailuvalttinaan muutoin tiukoilla lihamarkkinoilla.

Tietenkin asiaa auttaa myös se, jos yhtiöstä kirjoitetaan positiivisia mainoksia ilman kritiikin häivääkään erilaisissa medioissa, jotka on muotoiltu uutisen muotoon.

”Jos palaute on hyvää, olisi mahdollista kasvattaa tuotanto ensi vuonna sille tasolle, että luomubroileria saadaan rajattuun valtakunnalliseen jakeluun tarjolle vuoden jokaiselle viikonlopulle.

Tuemme siis luomutuotantoa miljoonilla veroeuroilla siksi, jotta saamme vauraalle osalle väestöstä viikonlopuksi luksusruokaa, jotta he saavat elämyksiä muuten tylsään elämäänsä?

Emmekö voisi antaa rikkaan osan kustantaa ilonsa itse ja käyttää nekin eurot vaikkapa lasten koululuokkien pienentämiseen?

Kuten edellisen blogauksen alkuperäisjutussa mainittiin, niin luomubroileria ei ole edes tarkoitettu arkiruuaksi, vaan hemmotteluksi viikonloppuihin, niin miksi meidän kaikkien täytyy tällaista toimintaa tukea?

Rahat rikkaiden herkutteluhetkiin otetaan myös niiltä kaikkein köyhimmiltä verojen muodossa, mutta tämä asia usein unohtuu.

Luomubroilerin tuotannon kannattavuutta heikentävät viranomaismääräykset, Huhtala harmittelee. Yhdellä tilalla saisi olla vain 1 600 neliötä kasvatushallia broilereille, mikä rajaa lintujen määrän pieneksi.

”Se on niin vähän, että ei sillä mikään tila yksistään elä. Tanskassa ei ole vastaavaa rajoitusta ja tilaa jolta meidänkin untuvikot tulevat, on 100 000 luomubroileria”, Huhtala kertoo.

Mutta tätä Elina Lappalainen juuri kritisoi voimakkaasti tavanomaisen tuotannon puolella, eli teollista lihantuotantoa, jota luomu on siis ainakin Tanskassa ja saman luomutuottajat haluaisivat myös Suomeen.

Luomutuotannon piti olla yksilöllistä, jossa eläimen tarpeet otetaan huomioon ja tuottajan lapset leikkivät eläimien kanssa pihalla, kun ne kirmaavat siellä vapaina ja iltaisin niille luetaan runoja, jotta ne nukahtaisivat rauhalliseen yöuneen, eivätkä kenties näkisi painajaisia tulevasta kuolemasta, joka luomubroilerillakin tulee eteen noin vajaan 70 päivän leppoisan elämän jälkeen.

Lisäksi Elina Lappalainen on kritisoinut eläimien kuljetusmatkoja, mutta kun luomubroileriuntuvikot rahdataan tänne Tanskasta asti kuolemaan noin 60-70 päivän kuluttua syntymästään, niin sitä ei kritisoida edes yhdellä sanalla!

Miksi?

Ilmeisesti luomukilometrit ovat lyhyempiä kuin tavanomaiset kilometrit, vähän kuten naisen euro on pienempi kuin miehen euro, työelämässä siis.

Olisihan Elina Lappalainen voinut hieman käyttää palstatilaa pohtiessaan myös sitä, että syömmekö me oikeasti kotimaista luomubroileria, jos me tuomme untuvikot tänne Tanskasta ja ruokimme ne tanskalaisella luomurehulla, mutta jospa hän pohtisi tällaisia asioista vaikkapa blogissaan. Sitä odotellessa.

Erona tavalliseen on erityisesti kasvuaika: luomulinnut elävät tuplasti pidempään tavallisiin lintuihin verrattuna eli noin 60–70 vuorokautta. 

Onko tällä oikeasti joku merkitys?

Elää 30 päivää, henki pois, marinadiin ja lautaselle vs. elää 60 päivää, henki pois, marinadiin ja lautaselle.

Kana, se alkuperäinen kotkottaja, josta broileri on jalostettu, elää yli kymmenen vuotta, jos sen elämää ei katkaista väkivaltaisesti.

Sellainen ero tietenkin pidemmästä elämästä tulee, että se luomuversio ehtii tuhlata huomattavasti enemmän planeettamme rajallisia resursseja, ennen kuin se tapetaan aivan samalla tavalla kuin sen tavanomainen lajitoveri. Myös luomubroilerin kasvatus on teollista lihantuotantoa, jossa ne untuvikot roudataan tänne Tanskasta kuolemaan ja niille syötetään tanskalaista rehua ja sitten henki pois, samoin kuin höyhenet sekä muut turhat elimet, kääräistään muoviin ja tyrkätään kaupan hyllylle.

Tietenkin me voimme mainosten kautta luoda mielikuvia niiden loistokkaasta elämästä, jossa niitä paijaillaan ja puetaan rusetteja kaulaan sunnuntaisin, mutta teollinen lihantuotanto on teollista lihantuotantoa, vaikka pistämme minkä tahansa etuliitteen siihen mielikuvia luomaan.

Suomessa yleisesti kasvatettua Ross 508-broileria hitaammin kasvavat luomulinnut tulevat Tanskasta, missä luomubroilereista on pidempi kokemus. Linnut ovat sieltä tuotuja Hubbard JA757-untuvikkoja.

Kyseisiä söpöjä untuvikkoja voi ostaa vaikkapa täältä tai ainakin kysyä päivän hintaa.

Tietenkin Elina Lappalainen olisi voinut muutaman lauseen pohtia sitä, että mitä luomua tai luonnonmukaista on äärettömän pitkälle jalostetussa broilerilajikkeessa Hubbard JA 757, mutta jospa hän tämänkin tekisi bloginsa puolella.

Luomulinnut myös syövät geenimuuntelematonta, ilman lannoitteita ja torjunta-aineita tuotettua luomurehua – tavallisten broilereiden rehusta osa on tuontisoijaa josta osa on geenimuunneltuja kasveja.

Pitkän tauon jälkeen olemme taas palanneet luomun osalta mainoslauseisiin, jossa luomukasvit kasvavat ilman lannoitteita.

Valitettavasti myös luomukasvit tarvitsevat lannoitteita, sillä jos emme lannoita peltoja, sitä kutsutaan ryöstöviljelyksi, koska sadonkorjuussa kasvi vie kaikki maaperän ravinteet mukanaan.

Luomupelloille suhutetaan myös torjunta-aineita, sillä myös luomupellolla rikkakasvit sekä tuhohyönteiset ovat riesa, jotka verottavat satoa ja tehty työ menee hukkaan, jos sen annetaan mennä tuhohyönteisten suuhun.

Luomulinnuilla on myös tavallista enemmän tilaa liikkua: halliin jossa voisi kasvattaa 20 000 tavallista broileria, saa laittaa vain 6 000 luomulintua.

Kun saisimme vielä jalostettua sellaisen laumaeläimen, joka osaisi käyttää tilan hyväkseen ja jokainen eläin pitäisi sen paperilla olevan tilan ympärillään, mutta kun laumaeläimet ovat sellaisia, että vaikka niille rakentaa millaisen hehtaarihallin tahansa, ne tapaavat olla siellä tiukasti kylki kylkeä vasten ja sitten se loppuosa alueesta on ihan tyhjillään.

”Meillä on vahva usko siihen, että muutama prosentti suomalaisista olisi valmis satsaamaan tähän”, Jokinen sanoo.

Näinpä se on, mutta kuten sanottua, jokainen meistä joutuu rahoittamaan tätä touhua, jotta muutama prosentti kuluttajista saisi luksusherkkunsa hiukan halvemmalla, vaikka heillä olisi luultavasti varaa maksaa siitä aivan niin paljon kuin se ikinä tulisi oikeasti maksamaan.



10. elokuuta 2013

Vihdoinkin luomubroileria!

S-ryhmän Patarumpu uutisoi tällaisesta:

Luomubroileri tulee kauppoihin 

 


Hermanni Huhtala kertoo, että heidän luomubroilerinsa syövät oman tilan luomuviljaa sekä luomurehua, jota tuodaan Tanskasta.

Näinpä se on, eli ne mainoksien ja luomuliiton sivulta löytyvät maininnat ravinteiden kierrätyksestä, omavaraisuudesta ja niin edelleen ovat edelleen vain mainoslauseita, eikä niillä niin hirveästi ole väliä, kunhan vain mielikuvat ovat kohdillaan.

– Me uskomme, että Suomessa on mahdollisuudet kasvattaa luomubroileria ja että Suomesta löytyy muutama prosentti ihmisiä, jotka haluaisivat tuotteita säännöllisesti ostaa, Arto Jokinen sanoo.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näkee luomun asioita pohditun realistisesta lähtötilanteesta käsin. 

Ennestään kauppojen pakastealtaista löytyneet luomukanat eivät aiheuttaneet kuluttajissa riemun kiljahduksia, todennäköisesti siitä syystä, että ne olivat loppuunpoltettuja munijakanoja, joista sai syömistä etsiä suurennuslasin kanssa, niin toivottavasti luomubroileri olisi hieman onnistuneempi tuote kauppojen luomuvalikoimiin.

8. elokuuta 2013

Pakkausmerkinnät syyniin!

Kuluttajat haluavat tietää sen, mistä ruoka tulee. Kuluttajat haluavat tietää, miltä tilalta tomaatti on päätynyt lautaselle. Kuluttaja haluaa läpinäkyvyyttä ja tietoa, ehkäpä enemmän kuin ruokaa, joten pakkausmerkinnät pitää saattaa sellaisiksi, että omenan tie lautaselle selviää hintalapusta ja se, onko omena elänyt onnellisen elämän vai tehotuotannon kautta painostettu hirvittävään tuskaan ja lopuksi vielä käsitelty myrkyllisillä e-koodeilla.

Joten päätin tarttua pulloon, jotta asia selviää ja etenkin kun luomuväki kovasti mainostaa sitä, kuinka äärettömän tärkeää kuluttajalle on tietää se, miten ja missä tuote on tuotettu:






Hartwall lanseerasi jokin aika sitten suurella ryminällä luomusiiderin, Organic Happy Joe, sillä alkoholikin muuttuu terveystuotteeksi, kun sille lätkäistään luomuleima kylkeen ja koska useat ruokablogit olivat saaneet ilmeisesti Hartwallilta pienet lahjuskorit, joista sitten kirjoitettiin vallan ihmeellisiä ylisanoja, päätin tutustua tuotteeseen.

Koska tämän ihanan luonnollisen terveysjuoman sisällön alkuperä kiinnosti minua paljon ja minä kun haluan tietää aivan tilan tarkkuudella sen, että missä on mikäkin osanen tuotettu, eettinen ja vastuullinen kuluttaja kun olen, niin järkytys oli hyvin suuri lukiessani sen, että mistä tämä virkistävä ja odotettu uutuus, jota ostavat etenkin luonnollisuutta ja vastuullisuutta arvostavat kuluttajat, on kaupan hyllylle saapunut:

Tuotettu EU:ssa ja EU:n ulkopuolella luki siinä kaikkein tärkeimmässä osiossa, joten tällä varmistettaneen se, että kuluttaja kokee ostaneensa lähituotteen, asuipa sitten aivan missä tahansa tällä planeetalla.

Muutenkin käsissä oli taas tyypillinen luomutuote, eli se sisälsi aivan samat e-koodit ja säilöntäaineet sekä aromit, kuin vähemmän ihana tavanomainen siideri, mutta jokainen e-koodi oli kirjoitettu tuoteselosteeseen auki, eli e-koodeja ei nähty, joten kuluttaja luulee ostaneensa e-koodittoman tuotteen.

Valitettavasti hapettumisenestoaine kaliumsulfiitti on edelleen e-koodi E225, vaikka se kirjoitetaan auki ja niin edelleen.

Luomua suosivien ihmisten puheissa luonnolliset aromit ovat kauhistuttava kirosana, sillä eikö nyt ihan oikeesti tuotteeseen saada makua ilman "luontaisia" aromeja, mutta kun se lukee luomutuotteessa, niin mitäpä tuosta, sillä sehän on luontaista aromia, tajuutsä, luontainen = luomu!

Hinta oli saatu puristettua kilpailijoiden tasolle (jos ei katsonut litrahintaa), sillä pakkauskoko oli pienennetty 275 millilitraan, joten hintakin vaikutti vallan edulliselta.

Joten nyt vaan luomukännit päälle, niin aamulla ei edes päätä kolota, sillä sellainen ihmeellinen tuote on luomualkoholi.