Maaseudun tulevaisuus uutisoi tällaisen huomion länsinaapuristamme:
Jo viidennes Ruotsin kuntaruuasta luomua
Ruotsin kuntien tarjoamasta ruuasta 21 prosenttia oli viime vuonna luomua, luomualan tiedotukseen keskittyvä Ekomatcentrum kertoo raportissaan.
Ensin voisi kysyä, että pitäisikö näin olla myös Suomessa, kun ne muutkin?
Mitenkä Venäjällä, tai Norjassa? Viro, Latvia, Liettua ja niin edelleen?
Joissain asioissa voisimme tietenkin matkia varakasta entistä isoa veljeä ja yksi olisi vaikkapa autoverotus, mutta olemme päättäneet matkia vain niissä asioissa, jotka tuottavat meille enemmän kustannuksia.
Ruotsissa on asetettu tavoitteeksi, että neljännes julkisen sektorin tarjoamasta ruuasta olisi luomua. Maaliin on matkaa enää neljä prosenttiyksikköä.
Miksi tällainen maali on asetettu, olisi se kysymys, joka toimittajan olisi ollut syytä tehdä, ettei tästä tulisi vain luomun ilmainen mainos.
Luomu ei ole terveellisempää, eikä ympäristöllekään parempi vaihtoehto ja tämä on tieteen ilmoittama asia, eikä siis mielipide, joten miksi ihmeessä Ruotsissa tällaista puuhataan?
Epäilen, että kyse on siitä, että poliitikot haluavat pysyä vallankahvassa ja he tekevät sellaisia päätöksiä, joista äänestäjät sattuvat sillä hetkellä tykkäämään, eli on olemassa trendi, jota tukemalla saa vaaleissa ääniä.
Noin 80 prosenttia kunnista arvioi, ettei luomun osuuden kasvattaminen ole aiheuttanut lisäkustannuksia. Budjetissa pysyäkseen moni kunta on vähentänyt lihan ja lisännyt vihannesten osuutta.
Ei tietenkään aiheuta "lisäkustannuksia", jos annoskokoja pienennetään ja lautasen tarjoamia kaloreita vähennetään. Mutta luomun tarjoaminen ei onnistu ilman kikkailuja, jotta budjetissa onnistutaan luomun lisäämisen jälkeen pysymään?
Sitten voisi kysyä, että kuinka nämä asiat ovat vaikuttaneet kuntaruokailun suosioon, etenkin heidän keskuudessaan, jotka tekevät kunnassa ne raskaat fyysiset, ruumiilliset työt? Heitäkin on, joita ei tule siellä ilmastoidun konttorin viihtyisyydessä istuskellessa välttämättä ensimmäisenä ajateltua.
Tosin tarjoamalla järkevästi tuotettuja vihanneksia, niitä saataisiin vielä enemmän ja ne olisi voitu tuottaa järkevillä kustannuksilla, ja etenkin punaisen lihan voisi useammin vaihtaa vaikkapa hieman kalliimpaan kalaan, jotta terveysvaikutukset eivät unohtuisi. Rahaa riittäisi myös vaikka koulusektorille, vanhusten hyvinvointiin, sosiaalisektorille yleisesti ja niin edelleen, mutta rahat on Ruotsissakin päätetty pistää kalliiseen maanviljelyideologiaan ja nipistetään sitten vähän sieltä sun täältä, jotta siinä päätöksessä kyetään pysymään.
Ruotsissa ei toisaalta hirveästi enää maata viljellä, joten siinä mielessä se nyt on yksi ja sama että millä metodilla se tehdään.
Mutta näin siinä käy, kun yleinen mielipide, naapurien kertomukset, sekä äänestäjien miellyttäminen ohittavat tieteen tuottaman tiedon.
EDIT 13.07:
Tarkkaavainen lukijani oli tutustunut koko raporttiin ja sieltä selvisikin seuraava asia, jonka lainaan nyt suoraan kommenttiosiosta:
Tuon kyselytutkimuksen raportista (42 sivua) käy ilmi, että kyse ei ole luomuruuan määrästä (eli volyymistä) vaan kuntien luomuruokaan kuluttamista kruunuista (eli arvosta).
Koska luomuruoka on kalliimpaa kuin tavanomainen, niin luomuruuan osuus volyymistä on pienempi kuin sen osuus arvosta.
Raportti löytyy täältä:
Ekologiskt i offentlig storhushåll 2012
Vielä kun selviäisi, että miten suuri osa volyymistä on oikeasti luomua, niin siitä voisi jotain päätellä luomun hinnasta Ruotsissa kuntakeittiöissä, mutta uutisen väite siitä, että ilman kustannuksia on tähän päästy, lienee siis kohtalaisen paljon harhaanjohtava.
Oikeamman suuntainen toimenpide olisi ollut muotoilla uutinen niin, että jo viidennes kuntaruokailuun tarkoitetusta rahasta menee luomun tukemiseen Ruotsissa.
Kuinka paljon luomua sillä sitten lautasille saadaan, onkin täysin toinen tarina ja en yhtään ihmettele vaikka emme saisi sitä koskaan selville.
4 kommenttia:
Pikkuisen nousi karvat pystyyn eilen kun telkasta sattui tulemaan smarketin mainos joss hehkutettiin kaikkia luomun kuviteltuja ominaisuuksia. Sehän on niin lähiruokaakin, eikös?!
Saman huomasin ja taitaa olla postaus aiheesta tulossa, kunhan saan mainoksen taltioitua ja pääsen pistämään sen rivi riviltä kirjalliseen muotoon.
Mainoksessa käytetään mainostamisen lakien porsaanreikiä loistavsti hyväksi, sillä yksikään niistä mainoksen väitteistä ei taitanut olla totta, mutta kun mainos laaditaan niin, että siinä tavalliset ihmiset esittävät vain mielipiteitään, eivät mainonnan säännöt taida päteä.
Eli jos siinä olisi henkilö X sanomassa, vaikkapa hieman mielikuvia luoden valkoinen takki päällä, että luomu on terveellistä, näin ei saa mainonnan asetusten mukaan toimia, sillä asiasta ei ole tieteellistä näyttöä, mutta kun mainoksessa esiintyykin muka tavallinen kansalainen, joka ilmaisee mielipiteenään, että minusta tuntuu, että luomu on terveellistä, se on sallittua.
Sama keino levinnee kohta vaikkapa kosmetiikan puolelle, eli ei saa sanoa, että ripsiväri X saa aikaan 300 % pidemmmät ripset, mutta jos mainoksessa esiintyy henkilö, joka sanoo, että tätä ripsiväriä käytettyäni ripseni tuntuvat 300 % pidemmiltä, se on sallittua.
Se on tunne, ei fakta, sillä faktasta pitää olla näyttö, tunteesta riittää tunne.
Tuon kyselytutkimuksen raportista (42 sivua) käy ilmi, että kyse ei ole luomuruuan määrästä (eli volyymistä) vaan kuntien luomuruokaan kuluttamista kruunuista (eli arvosta). Koska luomuruoka on kalliimpaa kuin tavanomainen, niin luomuruuan osuus volyymistä on pienempi kuin sen osuus arvosta.
Suora linkki kyselyraportiin:
http://www.mynewsdesk.com/se/pressroom/ekomatcentrum_-_informationscentrum_for_ekologiska_produkter/document/download/resource_document/27493
t. Jarrumies
Aika mielenkiintoinen lehti, muuten, tuo Maaseudun tulevaisuus.
Nettisivuilla jokaisen uutisen perässä on toivotus osallsitua keskusteluun, mutta kommentteja ei jostain syystä ole.
Indikoiko tämä sitä että kenelläkään ei ole tarvetta tai halua kommentoida Mt:n juttuja, vai jäävätkö kaikki kommentit sensuurin haaviin?
Lähetä kommentti