Ruokahuuhaan seuraukset alkavat näkyä

Kotikutoisten ruokaprofeettojen ja muun huuhaaväen epäinformaation seuraukset alkavat näkyä suomalaisten terveydessä:

THL: Suomalaisilla aikuisilla jodin puutos

 

Asiasta uutisoitiin jo vuosi sitten, mutta silloin asia ei päässyt jostain syystä valtamedian otsikoihin asti:

 

Jodin pienentynyt saanti huolestuttaa asiantuntijoita

 

Negatiiviseen kehitykseen on vaikuttanut mm. hyvin voimallisesti markkinoidut äärettömän kalliit erikoissuolat, joiden käyttöön ovat yllyttäneet itseoppineet ruoka-asiantuntijat ja muut nykyisen ajan trendilähettiläät, joiden asiantuntevalta vaikuttava viesti on opiskeltu, hmmmm, no esimerkiksi Youtubesta, josta saatava tieto on ohittanut yliopistojen tiedon jo vuosia sitten.

Erikoissuoloissa kun on Youtuben mukaan kymmeniä tärkeitä hivenaineita ja ties mitä Tiibetin vuorten taikavoimia, että niitä käyttämällä elimistön detox virittyy huippuunsa ja olo on kevyt kuin varsalla laitumella kevätaamuna. Erikoissuolassa on sekin hyvä ominaisuus, että mitä enemmän sitä syö, sen alemmas verenpainekin laskee, sillä luultavasti Youtubessa kerrottiin näin. Kun suola on louhittu muinaisen meren pohjasta, ovat muinoin eläneiden intiaanien taikavoimat siinä suolassa mukana, joita taikavoimia ei ole ilkeän suolateollisuuden teollisessa, raffinoidussa murhasuolassa.

Ja nyt muinaisten intiaanien tuottamasta tiedosta takaisin yliopistojen tuottaman tiedon maailmaan:

Nyt ruokatrendit puhaltavat kuitenkin kohti jodioimatonta suolaa, kuten merisuolaa, sormisuolaa ja muita erikoissuoloja, joiden käyttö on kasvanut kodeissa.

Joditäydentämättömien suolalaatujen jodipitoisuus voi olla vain kymmenesosan jodioituun vaihtoehtoon verrattuna.

Jodin puute heikentää kilpirauhasen toimintaa ja voi pitkällisen puutteen jälkeen johtaa kilpirauhasen liikakasvuun eli struumaan. Entisaikaan struuma ei ollut Suomessakaan harvinainen, mutta suolan ja rehujen joditäydennys on ehkäissyt sitä tehokkaasti.

- Struumaa esiintyy yhä Euroopassa, ja jodin puute lisää myös oppimisvaikeuksia, Erlund muistuttaa.

Lääkäri-lehden mukaan jodin tarpeellisuus sai hiljattain vahvistusta The Lancet -tiedelehdessä julkaistusta tutkimuksesta. Brittitutkimuksessa raskaana olevien naisten elimistön alhainen jodipitoisuus oli yhteydessä syntyvien lasten muita alempaan älykkyysosamäärään ja heikompiin lukuvalmiuksiin alakouluiässä.

On täydellisen käsittämätöntä, että kotikutoiset ruokaprofeetat kehottavat esimerkiksi raskaana olevia naisia luopumaan järkevästä, jodioidusta mineraalisuolasta keksittyjen terveysvaarojen vuoksi ja suosittavat tilalle jodioimattomia, "raffinoimattomia" suoloja niiden keksittyjen terveysvaikutusten johdosta, joita ei ole ja jotka vaikutukset perustuvat puhtaasti markkinamiesten vilkkaaseen mielikuvitukseen.

Mutta ehkäpä he haluavat lisää maksavia asiakkaita, joihin uppoavat kaikki mahdolliset humpuukiselitykset, joilla tuotteita markkinoidaan, kun jos lapsena tai sikiönä altistuu jodin puutokselle, siitä voi seurata alempi älykkyysosamäärä ja oppimisvaikeuksia kouluiässä.

Joten jälleen kerran voi vain ihmetellä sitä, että miten ihmeessä nämä ruokagurut saavat opetuslapsia, kun heidän oppinsa ovat usein lähes täydellisesti tiedetyn tiedon vastaisia?


Pienenä muistutuksena aiempi kirjoitukseni suolasta reilun vuoden takaa:

Suola, tuo ihmeellinen terveystuote

Suolaa suolaa, vähemmän suolaa, mutta mielellään jodioitua.

 

 

Oletko statushaukka?

Joonas Konstigin kolumni kuvailee statushaukkaa ja sitä, että kuinka me koetamme olla aina parempia kuin joku toinen ja miten se parhaiten onnistuu:

Statushaukka osoittaa olevansa muita parempi syömällä luomua

 

Yhtiökokouksessa tarjoiltiin silloin kahvia ja korvapuusteja. Nuori juppipariskunta saapui huoneeseen, mies totesi ilahtuneesti:

- Kiva, beigeleitä!

Joskus viime vuosisadalla vasemmiston piirissä esiintyi teoria, että köyhien rikastuminen hävittää erot yhteiskuntaluokkien väliltä. Varakkuudella pröystäily jää historiaan siinä vaiheessa kun niukkuuskin: kun kaikilla on rahaa silinteripyttyihin, tarve esitellä rahoja silinteripyttyjen muodossa häviää.

Näin ei käynyt. Ihmiset haluavat aina tehdä eroja toisiinsa. Kun perustarpeet on tyydytetty, ylimääräinen raha menee vaurauden osoittamiseen. Ero on ehkä vaivihkaisempi kuin silinteripytyn ja villapipon välillä mutta silti ratkaiseva. Kaikilla voi olla oma auto, mutta toisilla se on kolarikorjattu Corolla ja toisilla Mersu. Kummallakin pääsee kyllä paikasta toiseen, mutta mutta...

Elämä on, kuten paras teatteri, statuskamppailua. Statushaukat käyttävät varoja ja energiaa kohotakseen tavallisen yläpuolelle, sen mainostamiseen, että he ovat parempia kuin tavalliset. Sen sanominen suoraan loukkaa tasa-arvontajuamme, mutta ymmärrämme sen silti: esimerkiksi työpaikkaa tai puolisoa on vaikea saada, ellei ole parempi kuin muut tarjokkaat.

Mitä statushaukat syövät?

Kaikilla meillä on varaa syödä vatsamme täyteen kolme kertaa päivässä, mutta lautasen sisältö vaihtelee. Miten osoittaa olevansa vähän parempi, vähän edellä aikaansa ja suuria massoja?

Ruoan pitää tietysti olla kalliimpaa ja harvinaista. Mutta emme syö rikkaita liharuokia kuten [Buddenbrookit], koska olennainen keino todistaa olevansa korkeasti valistunut on noudattaa yliopiston oppeja, ja ne kehottavat nyt karttamaan eläinrasvaa ja lihaa. Margariini on voita halvempaa, mutta se onnistuttiin lanseeraamaan korkeastatuksisena edistysaskeleena: kouluttautuneet kaupunkilaiset adoptoivat sen, ja siitä tuli näin statuseron luoja rahvaanomaiseen voihin verrattuna.

Mutta lopulta ravintoarvotkin ovat sivuseikkoja. Ranskanleipä muovipussissa on huomattavasti "matalampaa" ruokaa kuin artisaanin leipoma puu-uuniciabatta, vaikka ravintoarvot ovat samat. Nakki on statukseltaan alhainen, mutta muuttuu "korkeaksi", jos se on luomuraakamakkaran muodossa.

Luomu, hidas ruoka, artisaaniruoka ovat keinoja osoittaa, ettei tässä mitään tavallisia taatelintallaajia olla. Myös lähiruoka on nyt muodikasta, mutta toisaalta korkeastatuksiset ihmiset haluavat mainostaa avoimuuttaan ja matkailukykyään eksoottisilla maailmanruoilla. Prosciutto on ollut pitkään hienompaa kuin paras saunapalvikinkku. Toisaalta italialainen keittiö on vanha juttu siinä vaiheessa kun tavallinen kansa tunnistaa viisi eri makaronia nimeltä. Statushaukat siirtyvät aina alta pois uusiin keinoihin, joilla viestittää eliittisyyttään. Kaakkoisaasialainen ruoka taitaa esimerkiksi olla nyt valumassa eliittiruoasta massoille Farang-ravintolan menestyksen myötä. Kaikkein uusinta kuuminta hottia en tiedäkään, koska en taida olla tarpeeksi eliittiä. Onko se nakkisämpylän naittaminen hummerin ja samppanjan kanssa vai menikö se jo?

Ihmiskunta toimii siis kuten nuori, joka hylkää lempibändinsä heti kun se on "myynyt itsensä", eli kun muutkin kuuntelevat sitä. Juostaan aina uuteen ja coolimpaan. Status on nollasummapeli: yhden voitto on aina toiselta pois.

Ruoka statuskamppailuna selittää myös, miksi ihmisiä ärsyttää niin suhteettomasti se, että joku on tarkka ruokavaliostaan. Siis nirsoilee vaikkapa karttamalla gluteenia tai lihaa. Kun luulee olevansa muita parempi.

Tai kun joku juppi kutsuu korvapuustia bageliksi.

Tässä minusta kerrottiin luomun ongelma, eli se on ollut, on ja tulee olemaan hyvin pienen piirin erottautumiskeino, eikä siitä koskaan tule sellaista, että se kaikille kelpaisi, etenkään nykyisillä hinnoilla.

Ja kun sen hinta laskee samalle tasolle kuin muunkin ruuan, niin kuka sitä enää tuottaa, jos siitä ei saa ylimääräistä?

Eli joko kuluttajat eivät osta, tai tuottajat eivät tuota.

Sellaisen kortin varaan päättäjämme ovat päättäneet satsata miljoonia miljoonien perään.

Ja mitä alemmas luomun hinta painuu, sitä enemmän tuottajille pitää pumpata ylimääräistä rahaa, jotta he suostuvat luomua tuottamaan, kuten on jo nähtävissä. Osa luomuväestä jo itsekin myöntää sen, että ilman uusia tuottajille lahjoitettavia miljoonia euroja emme tule saamaan riittävästi tuottajia tuottamaan luomua, että täysin älyttömät luomualahaaveet toteutuisivat. Ja sitten kun ne sattuisivat toteutumaan, ei sitä kuitenkaan osteta kuin ehkä jollakin kahdella prosentilla ruuan kokonaiskulutuksesta.

Joko hinta on perusmatille ja -maijalle liian kova, jolloin pieni piiri ostaa, mutta vastaavasti tuotantoon edes jossain suhteessa olevana tuottajamäärä saa kohtuukorvauksen.

Tai hinta on sama, jolloin tuottajat eivät sitä enää tuota, ainakaan korkean kustannustason maissa, vaan luomua tuotetaan sitten siellä, jossa sitä pienin kustannuksin kyetään tuottamaan meidän markkinoillemme.

Mutta ne joita luomu kiinnostaa, niin nyt äkkiä staushaukkailemaan, huomenna se voi olla liian myöhäistä, tai sitten pitää keksiä jokin toinen statuselementti, jolla omaa ylemmyyttään voi korostaa.

Ruualla pelottelun seuraukset

Luomuliitto sekä muut luomujärjestöt ovat lisänneet viime aikoina voimallisesti pelottelumainontaa, jotta kuluttajat siirtyisivät ostamaan luomua. Luomuliitto on twitterissä mainostanut luomutuotteita vaikkapa niin, että luomu on hyvä valinta siksi, että luomua suosimalla ei päädy syömään gmo:ta.

Miksi pitäisi vältellä gmo:ta? Ei tule muuta mieleen, kuin että siinä on varmaan jotain vaarallista, vaikka sitä ei suoraan sanotakaan. Samoin luomuliitto on huolissaan siitä, että koska kanoja voidaan ruokkia gmo:n avulla, siitä päätyy jotain itse munaan, koska täytyisi ostaa luomumunia, jotta voi olla varma siitä, että kananrehun sisältämät geenit eivät päädy omalle lautaselle, tai siis väärät geenit, jopa ilmeisen vaaralliset geenit.

Joka kesä mansikkasesongin ollessa kuumimmillaan, näemme mediassa juttua siitä, kuinka juuri mansikka olisi hyvä ostaa luomuna, sillä ei sitä koskaan tiedä, että jos vaikka tavanomaisesta mansikasta saa jotain vaarallista itseensä. Joskus harvoin jutussa saatetaan jopa haastatella viranomaista, joka kertoo, että mitään vaarallista ei taatusti tule, mutta eihän sitä voi koskaan olla liian varma ja tietenkin netistä löytää myös vastakkaista tietoa itseoppineilta terveysguruilta. Lehdissä on listoja siitä, että mitkä viisi-kymmenen tuotetta olisi hyvää ostaa luomuna, kun niiden tavanomaisissa versioissa voi olla jotain vaarallista tai vaikka ei olisi, riski voi kuitenkin olla.

Tässäpä luomujärjestön näkemys aiheesta:

Luomumansikassa maistuu vain ja ainoastaan mansikka, sillä luomumansikkaa ei lannoiteta kemiallisilla lannoitteilla eikä sen viljelyssä käytetä synteettisiä torjunta-aineita.

Jos kerran luomussa ei saa käyttää kemiallista eikä synteettistä, niin kai kemiallisessa ja synteettisessä on jotain kategorisesti vaarallista ja ikävää? Kun hetken pohtii, niin kemiallinen typpi ja kemiallinen fosfori kyllä kuullostavat jo aika pahalta ja siellä on myös suomen kielessä harvinaisia kirjaimia, niin jotain taitaa olla pielessä?  Typpeä kuten fosforiyhdisteitä käytetään räjähdysaineissa ja typen oksidit aiheuttavat myös happamia sateita, niin tokihan kemiallinen typpi on sitten aivan hirmuista myrkkyä ja siksipä se lienee luomussa kielletty?

Ja jos kerran kemialliset lannoitteet sekä synteettiset torjunta-aineet oikein maistuvat tavanomaisessa mansikassa, kun ne eivät luomumansikassa maistu niiden käyttämättömyyden takia, niin jotain ihan kauheaa niiden silloin täytyy olla! Herra paratkoon, tavanomaisessa mansikassa maistuu kemiallinen typpi!

Nyt kun kuluttajalta on peloteltu jokainen ihokarvakin pystyyn, niin mikäpä mahtaa olla sitten seuraus ja voisiko sillä olla jopa terveydelle haitallisia vaikutuksia, kun ihminen alkaa pelätä ruokaa, tai määrättyä ruokaa, etenkin sellaista, jolle on luotu vaarallinen sädekehä ympärilleen?

Ilta-Sanomat kertoo aiheesta hyvän jutun, sillä ortoreksia on tulossa uudeksi syömishäiriöksi vanhojen rinnalle:

Syömisestä tuli päivittäistä piinaa

 

Ortoreksia tarkoittaa pakkomielteistä tarvetta syödä terveellisesti.

Kun ihminen lukee ruuasta saatavaa hyvin vaihtelevaa informaatiota, saattaa todellisuus sumuuntua kaiken sen pelottelun alle, jota nykyään ruuan ympärillä pyörii. On kemiallista, synteettistä, lisäainetta, säilöntäainetta ja ties mitä. E-koodi! Lisänä urbaaneja myyttejä siitä, että kaverini kaverin kaveri, joka oli hautausmaalla kesätöissä kertoi, että vainajat eivät ole vuosikymmeneen enää maatuneet ja aivan varmasti se johtuu ruuan lisäaineista, jotka säilövät myös ruumiit arkuissaan. Hui, kauheaa! Ja sen on pakko olla totta, kun kaverini kaverin kaveri sen kertoi, joka on itse nähnyt maatumattoman vainajan, vai oliko se sen kaveri, vai serkun kaima? No joku kuitenkin kertoi.

Terveellisyyttä tavoitteleva ei yleensä itse koe syömisissään olevan mitään vikaa, päinvastoin.

Jos välttelen kaikkea sitä vaarallista ja kauheaa, mistä nykyisin saa lukea joka paikasta, niin miten ihmeessä se muka voisi johtaa johonkin syömishäiriöön tai olla syömishäiriö? Koska muka terveellisesti syömisestä on tullut sairaus? Minähän vain välttelen syömisessäni kaikkea kemiallista ja prosessoitua.

Lisäksi pelottelua harrastetaan niin, että niissä yleensä hienosti sotketaan kausalaatio ja korrelaatio, eli asiat saadaan näennäisesti liittymään toisiinsa, vaikka mitään yhteistä ei kahden asian välillä ole.

Todellisuus näiden terveyshuuhaapelottelujen takana on kuitenkin tämä, joka kannattaa lukea ajatuksen kanssa:

Älä huoli torjunta-aineista

Lisänä voi miettiä, että ottavatko ruualla pelottelevat tahot mitään vastuuta omasta huuhaa-markkinoinnistaan ja pelottelustaan?

No eivät taatusti ota ja minusta sellainen asia on erittäin järkevä syy boikotoida kyseisiä toimijoita sekä heidän mainostamiaan tuotteita.

Jos jotain tuotetta pitää mainostaa kilpailevaa vastaavaa tuotetta mollaamalla ja keksimällä siitä perättömiä asioita tai vihjailemalla perättömiä asioita, ei sellaisella toimijalla voi olla puhtaita jauhoja omassa pussissaan.

Luomuihmisten uskomukset jopa hengenvaarallisia

Luomuihmisten uskomusten omituinen kirjo saa yhä vaarallisempia muotoja ja tällä kertaa aiheena on luomusynnyttäjien jopa hengenvaaralliset uskomukset:

K-vitamiinipistoksen välttäminen sairastuttanut useita vastasyntyneitä Yhdysvalloissa

  

Yhdysvalloissa on raportoitu useita vakavia sairastapauksia vanhempien kiellettyä K-vitamiinipistokset vauvoiltaan.

K-vitamiinin puutos on niin harvinaista, että lääkärit ajattelivat ensin lasten kärsivän jonkinlaisesta verenmyrkytyksestä. Vasta vanhempien kerrottua, etteivät he olleet sallineet K-vitamiinia lapselleen, lääkärit ymmärsivät mistä oli kysymys. K-vitamiinipistos antaa käytännössä sataprosenttisen K-vitamiinin suojan puutoksesta johtuvaa verenvuotoa vastaan.

Jotkut vanhemmat, jotka olivat kieltäneet K-vitamiinipistokset lapsiltaan, vastustivat myös rokotuksia. Syiksi K-vitamiinipistoksista kieltäytymiseen he ilmoittivat pelon siitä, että pistokset aiheuttaisivat leukemiaa tai että ne olivat tarpeettomia tai että he halusivat suojata lapsiaan myrkyiltä.

Myös Suomessa osa vastasyntyneiden vanhemmista kieltää vauvoiltaan K-vitamiinipistokset, kertoo ylilääkäri Taneli Puumalainen sosiaali- ja terveysministeriöstä. Asiaa ei rekisteröidä, mutta Puumalaisen tietojen mukaan pistoksen kieltäminen on harvinaista.

"Olemme kuulleet yksittäisistä tapauksista, eikä niiden määrä ole kasvanut viime aikoina. Kyseessä on hyvin pieni luomusynnyttäjien joukko, joka suhtautuu aggressiivisesti kaikkeen synnytykseen liittyvään lääketieteelliseen hoitoon", Puumalainen sanoo.

Luomulakko on uutisoinut näistä luomuihmisten tempauksista ennenkin ja kuten lukijat muistanevat, eräskin luomuperhe kieltäytyi jopa ultraäänitutkimuksesta, kun sen säteily internetin mukaan voi tehdä lapsesta vasenkätisen ja ultraäänen sijaan luomuvanhemmat kuuntelivat lapsen tilaa äidin vatsan ihon läpi vessapaperirullasta tekemällään kuuntelukojeella.

Liekö kenellekään yllätys, että kyseinen luomuisä on myös luomuruuan ankara puolestapuhuja ja hänen luennoilleen voitte mennä kunhan vain lompakosta löytyy riittävästi ylimääräistä. Jospa hänen ravitsemustietoutensa koskien luomuruuan ylivertaisuutta ei ole samasta lähteestä peräisin, mistä oli hänen uskomuksensa siitä, etttä ultraäänitutkimuksen säteily aiheuttaa lapsessa vasenkätisyyttä, mikäli se jokin kauhea kehitysvamma nyt edes on.

Mistähän se johtuu, että luomuruoka on erityisen suosittua niissä piireissä, joissa vastustetaan lääketiedettä, kieltäydytään rokotuksista sekä imetään internetin syövereistä mitä ihmeellisintä epätietoa, joka voi jopa vaarantaa juuri syntyneen lapsen hengen?

Luomun viennissä luomun tulevaisuus?

Luomuun on koetettu iskostaa muita termejä, joilla sitä yritetään myydä kuluttajille ja yksi termi joka aina koetetaan saada mahtumaan luomun kanssa samaan lauseeseen, on tietenkin lähiruoka.

Luomulla ja lähiruualla ei ole termeinä mitään yhteistä, mutta kuitenkin luomusta ei haluta koskaan puhua yksinään, vaan erityisesti lähiruuan kanssa. Parhaimmat mainosmiehet sanovat suoraan, että luomu on lähiruokaa.

Asia lienee ongelmallinen, sillä koska suomalaiset eivät mittavista mainoskampanjoista huolimatta osta luomua (poikkeuksena etelän suuret kaupungit), täytyy tuotetusta luomusta edes jotenkin päästä eroon ja silloin katseet täytyy suunnata ulkomaille.

Nyt meidän valitsemamme päättäjät ovat saaneet niinkin huikean idean, että luomusta tulee Suomen vientibrändi, vientivaltti ja kohta kaikki maailman ihmiset tuntevat Suomen luomusta, sillä jokainen maailman kuluttaja himoitsee kauppansa hyllyiltä vain suomalaista, puhdasta luomua!

Puhtoinen Elovena-tyttö kaivetaan esiin 50-luvun kotimaisista elokuvista ja hänen vanavedessään koko maailma on kohta polvillaan Suomi-luomun edessä. Asiassa on vain mutkia matkassa, joista kertoo vaikkapa tuoreehko uutinen:

Puhtaat jauhot pussissa?

Suomalainen, korkean valkuaisen ”superluomuvehnä” ei täytä enää pohjoismaisen osuuskauppajätin, COOP-ketjun luomuvehnäjauhopusseja. COOP huutokauppasi sopimuksen, ja sen sai Lantmännen Cerealia, joka valmistaa jauhot kazakstanilaisesta luomuvehnästä. Samalla Helsingin Mylly menetti suurimman luomuvehnän vientikauppansa. Se vaikuttaa luomuvehnän kysyntään.

Jostain syystä kazakstanilaisen Elovena-tytön hymy miellytti pohjoismaista osuuskauppajättiä enemmän, joten suomalainen Elovena-tyttö jäi soittelemaan toista viulua, vaikka saikin istua ensiviulussa hetken aikaa. Me emme saaneet oman tyttömme hymystä mitään etua edes omalla maaperällämme, täällä Elovena-tyttöjen luvatussa Pohjolassa!

Se saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä tai tylsältä, mutta sitä se ei ole. Helsingin Mylly pääsi kertaheitolla mukaan isojen poikien leikkeihin.

Sieltä isojen poikien leikeistä voi tulla yhtä nopeasti pois, kuin sinne on päässyt. Isojen poikien pelissä on myös ongelmia. Vaikka kuinka puhtoiset vaaleat kiharat heiluvat tuulessa, on luomukorsi ja vieno hymy huulilla, niin hinta on se, jolla pistetään Elovena-tytöt järjestykseen.

Sitten jos valtiovalta antaa meidän omalle Elovena-tytölle hiukan botoxia huuliin (lue:vientitukea), niin me voimme kilpailla muiden Elovena-tyttöjen kanssa "tasavertaisesti" isojen poikien leikeissä, mutta onko meillä siihen varaa? Haluatteko te kustantaa sen botoxin tyttömme huuliin, jotta meidän tytön hymy voittaa, sillä se raha on jokaiselta teiltä pois?

Tosiasia on se, että maatalous Suomessa on kannattamatonta. Me emme voi kilpailla hinnalla sellaisten maiden kanssa, joissa on täysin eri olosuhteet kuin meillä, eli joissa on suotuisat olosuhteet maanviljelylle, sekä paljon halpaa työvoimaa. Jos me haluamme kilpailla sellaisten maiden kanssa, niin ainoa keino on se, että me verorahoin tuemme maanviljelyämme niin paljon, että saamme myymämme tuotteen hinnan alhaisemmaksi kuin kilpailijan tuotteessa on. Mitä suotuisammat olosuhteet kilpailijalla on, myös työvoiman kustannusten suhteen, sitä vähemmin kustannuksin se voi viljansa viljellä, niin sitä enemmän meidän pitää antaa verorahoja omaan viljelyyn, jotta voimme kilpailla hinnassa.

COOP on Pohjoismaiden suurin osuuskauppa. Myös S-ryhmä on osakkaana hankintayhteenliittymä Coop Tradingissä.

S-ryhmän kovia vaikuttajia taisi istua myös luomuväen vaikutusvaltaisilla tuoteilla? Ja tietenkin voi pohtia isojen poikien leikkejä myös siitä kuvakulmasta, että vaikka meillä oli tässä leikissä tuomaristossa oman Elovena-tytön edustajia, niin silläkään ei ollut mitään merkitystä.

Tällaista tämä peli kuitenkin on, joten ulkomaankauppaministerille sellaisia terveisiä, että pidättele suurta intoasi vielä aavistus tai älä ainakaan näytä sitä ulos kovin liioitellusti, sillä ensin pitää saada botoxit kuntoon tuotteemme hymylle!

Kazakstanin Elovena-tytöllä sitä riittää.

Luomu taas ravinteikasta?

Carlo Leifert on taikuri. Hän onnistui taikomaan hatustaan jotain sellaista, mitä kukaan muu ei ole koskaan kyennyt taikomaan, eli hän sai selville, että luomussa onkin enemmän ravinteita.

No olin hiukan väärässä. Lukemattomat muut tutkimukset ovat tulleet vastaavaan tulokseen, mutta kun ne tutkimukset on arvioitu kriittisesti, ne ovat olleet surkeaa, luokatonta tiedettä.

MTT on tutkinut asiaa, eikä löytänyt mitään. Kansanterveyslaitos on tutkinut asiaa (Muukka et al), eikä mitään eroja löytynyt. Dangour et al julkaisi asiasta kaksi laajaa tutkimusta vuosina 2009 ja 2010, eikä mitään löytynyt. Stanford on tutkinut asiaa tiheällä kammalla, eikä ole löytänyt mitään eroja, eikä yksikään sellainen tutkimus, joka on tehty huolella, mutta nyt yllättäen Leifert sai hurjan otsikot aikaiseksi, ainakin tänään:

Nyt se on tutkittu: Näin luomuruoka päihittää perusmuonan

  

Tietenkin siinä tapauksessa, että kukaan ei olisi koskaan asiaa tutkinut, löytö olisi voinut olla otsikoiden arvoinen, mutta jos käy niin, että lukemattomat tutkimukset kertovat, että luomulla ei ole mitään eroa tavanomaiseen ja yksi kertoo täysin toista, niin mistäpä se voisi kertoa?

Kun homeopatiaa rahoittava firma teettää tutkimuksen kyseisistä sokeripillereistä, niin jostain syystä se havaitsee homeopatian toimivaksi, vaikka 5000 muuta tutkimusta kertoo, että se on pelkkää huijausta.

Se tiedetään, että viljeltävän tuotteen ravinteikkuus vaihtelee ja se johtuu kasvukauden olosuhteista yms asioista.

Eli kun on tehty sellainen tutkimus, että ainoa eroava asia on vain tuotantotapa, ei ole koskaan löydetty mitään merkittäviä eroja, vaan jossain tuotteessa eroa on luomun hyväksi vähän ja toisessa taas ei ole.

Mutta jos me teemme tutkimuksen niin, että me viljelemme luomuna vehnää vaikkapa Tanskan viljavilla pelloilla, joka on vanhaa ravinteikasta merenpohjaa, multaa noin 25 metriä paksusti ja sitten me viljelemme tavallista vehnää Kainuun kivisillä pelloilla, jossa on multaa viisi senttiä, niin tokihan niitä eroja varmaan syntyy, mutta onko tuo tiedettä?

Oikein tutkimus tehdään niin, että me menemme sinne Tanskaan tai Kainuuseen ja pistämme sinne vierekkäin lohkoja, joille tulee olemaan täysin samat kasvukauden olosuhteet ja tämän jälkeen tutkimme näitä vierekkäisiä lohkoja, että tuottiko viljelymetodi lopputuotteeseen mitään eroja.

Ja taas kerran luomuväki onnistuu tekemään asian niin, että ennen kuin tutkimus päätyy tiedeyhteisön ruodittavaksi, se myydäänkin medialle, lehdistölle, joka tekee siitä hirmuiset otsikot.

Joten eipä ole kovin vaikea arvata, että kun tuo tutkimus vihdoin ja viimein joskus annetaan tiedeyhteisön arvioitavaksi, se todetaan aivan samanlaiseksi kuratutkimukseksi, kuin ne sadat luomusta tehdyt tutkimukset, jotka ovat löytäneet joitain ihmeellisiä eroja, mutta ne erot ovat johtuneet ainoastaan huonosta tieteestä.

Lisäksi tutkimuksen yksi merkittävä rahoittaja on luomualan vaikuttaja (Sheepdrove Trust), niin lieneekö tutkimuksen tulos kovin yllättävä?

Ja nyt on pakko piikitellä luomuväkeä hieman sen omilla aseilla.

Oletteko kuulleet koskaan sellaisesta asiasta kuin varovaisuuden periaate?

Luomuväki viljelee sitä mielellään joka asiassa, eli jos me emme voi olla 101 prosenttisen varma jostain asiasta, niin sitten pitääpi olla kamalan varovainen ja mielellään kieltää koko homma. Koskee geenimuuntelua ja vaikka mitä. Jos on pienen pienikin riski olemassa, niin heti stop!

Lainataanpa nyt tuosta Leifertin taikatutkimuksesta yhtä kohtaa:

Newcastlen yliopiston johtama kansainvälinen tutkimusryhmä osoitti, että luomuruoassa on jopa 60 prosenttia enemmän monia tärkeitä antioksidantteja kuin tavanomaisesti tuotetussa ruoassa.

Otetaanpa rinnalle toinen tuoreehko uutinen:

Nobel-palkittu tutkija uskoo, että antioksidantit auttavat syöpää levittämään etäpesäkkeitä.

Pitäiskö meidän varovaisuuden periaatteen mukaisesti ehkä kieltää hetkeksi luomuruoka ainakin sairailta ihmisiltä, ehkä vanhuksilta ja etenkin viattomilta lapsilta siihen asti, että olemme täysin varmoja siitä, että antioksidantit eivät autakaan syöpää levittämään etäpesäkkeitä?

Kyllä minä ainakin tuon syyn nojalla hyvinkin välttelen luomua siihen asti, että totuus selviää. Tietenkin jos Leifertin tutkimus osoittautuu surkeaksi tieteeksi, niin sen jälkeen luomua voi taas popsia, jos vain lompakko kestää.


EDIT myöhemmin illalla:

Tutkimukseen löytyikin jo asiantuntevaa kritiikkiä ja kyllähän tuo tutkimus on taas perinteistä luomulaatua:

Study claiming organic food more nutritious ‘deeply flawed’, say independent scientists

Is Organic Food More Nutritious And Safer Than Conventional? Reviewing A Recent Systematic Review

Expert reaction to study comparing the nutritional content of organic and conventional foods

 

 Tietenkin ihmetyttää se, että miten luomuun sitoutuneet, luomukentän omat ihmiset eivät kykene tekemään laadukasta ja rehellistä tutkimusta edustamastaan tuotantosuunnasta?

Esimerkiksi professori Tom Sanders, King's College London, kritisoi tutkimusta näin:

“This article is misleading because it refers to antioxidants in plants as if they were a class of essential nutrients, which they are not.

“The compounds referred to are mainly plant phenolics and are produced in higher quantities when plants are environmentally stressed. Plant phenolics have both toxic as well as potential beneficial effects. Some vitamins have anti-oxidant properties such as vitamin E, vitamin C and beta-carotene but the differences between organic and conventional produce are trivial.

Entäpä nämä luomusta innostuneiden aina mainitsemat nitraatit ja nitriitit, sillä kun niitä löytyy luomusta aina vähemmän, niin sekö onkin luomua tutkivien mielestä hyvä asia?

“The article also claims that the lower levels of nitrate and nitrite in organic vegetables would be beneficial to health. However, this is opposite to more recent research, including some carried out at the University of Newcastle, which shows that nitrate in vegetables in fact lowers blood pressure because it is converted to the vasodilator nitric oxide (1).

Tuottava maa huomasi myös hupaisan yksityiskohdan, että samainen Carlo Leifert on ollut mukana itse tekemässä tuota tutkimusta Newcastlessa vuonna 1999, jossa nitraatit ovatkin hyödyllisiä.

Mistähän se johtuu, että kun Carlo Leifert on tutkinut vuonna 1999 nitraatteja ja todennut ne elimistön kavereiksi, niin kun hän vuonna 2014 tutkii luomua ja löytää vähemmän nitraatteja, hän unohtaa tyystin omat aiemmat tutkimuksensa aiheesta?

Mitäpä muuta sinä voit tehdä, kun sinulta on tutkimus tilattu, jolta odotetaan määrättyjä asioita, joista pitäisi äkkiä saada isot otsikot aikaiseksi, ennen kuin kukaan ehtii ruotia tutkimusta kovin tarkasti. 

Ja sitten kadmium, johon tutkimuksessa viitattiin:

“The article shows differences in cadmium concentrations in cereals but not in fruit and vegetables. Cadmium levels are dependent on the soil in which the plant is grown and haVE nothing to do with organic certification. There are naturally occurring areas (1,2) in the UK where cadmium levels of are high (e.g. Shipham in Somerset) and home-grown/organic food grown in these areas would therefore be high in cadmium.  Cadmium can be high in soils derived from spoil from former lead, zinc and tin mines. Generally, shellfish are regarded as far more important source of cadmium in the diet, especially if fished from areas where sediment is naturally high in Cadmium (ie. South Coast) or from smelting.

Eli Leifertin taikahatustaan taikoma tutkimus oli puhdasta luomuhuijausta ja puolitotuutta.

Loppulausunto on selventävä:

“This study provides no evidence to change my views that there are no meaningful nutritional differences between conventional produced and organic crops.”

Joten voisiko kuvitella, että Carlo Leifertin palkkaaminen luomuinstituuttiin ei tule ainakaan millään tavalla parantamaan luomun ympärillä häärivää tutkimusta, vaan voi käydä jopa täysin päinvastoin.

Annamme luomututkimukseen rahaa täysin turhaa, jos jokainen luomuväen oma tutkimus on harhaanjohtamista lause lauseen perään!

Eräs edesmennyt valtiomies voisi sanoa vaikka että saatanan tunarit.

 

Ruualla pitää olla tarina?

Tuorein Hesarin kuukausiliite piti sisällään hienon pakinan ruuasta. Pakina kertoo uusimmasta ruokahifistelijöiden keksinnöstä, eli että ruualla pitää olla jokin hieno tarina kerrottavana. Tuossa pakinassa kyllä hersyvästi kerrotaan trendistä kaikki oleellinen:

Pakinoitsija Kuukautinen söi upean aterian hienossa ravintolassa

 

"Jos saan aivan lyhyesti kertoa, mitä teillä on lautasillanne ennen kuin aloitatte ruokailun."

"Eli siinä on Harry Sundströmin pyydystämää ahventa. Sitä ei ole pyydetty verkoilla, muuten kalaan jäisi verkon makua. Harry Sundström pyydystää kalan Korppoossa ikivanhan perinteen mukaan rakennetuilla ansoilla, joissa katajakepeistä paalutetaan merenlahteen aita, joka ohjaa kalat loukkuun. Sieltä Harry Sundström pyytää ahvenet omin käsin."

"Ahventa ei ole suomustettu raudalla, koska suomustusrauta repii kalan nahan, jolloin paistettaessa voi imeytyisi epätasaisesti. Harry Sundström irrottaa rantakalliolla suomut yksitellen sormin, jonka jälkeen kalanliha saa hetken levähtää rakkoleväpedillä. Sitten Sundström hieroo suomujen kohtiin perinteiseen tapaan Islannin Héðinsfjörðurin vuonon merisuolaa."

"Kalan kanssa teillä on jokaisella peruna."

"Peruna on kasvanut Itä-Lapin karussa, moreeniperäisessä maaperässä, jossa saa olla vain alle 30 % eloperäistä ainesta, jotta perunan kasvaminen on riittävän hidasta ja mukula ehtii imeä mahdollisimman paljon makua. Kuoret perunasta on poistettu ruuppoamalla eli pyörittelemällä mukuloita pitkään höyläämättömien kuusilankkujen päällä, jolloin kuoret tarttuvat lankun karkeaan pintaan."

"Voi perunan päällä tulee Iso-Aholan tilalta Pohjanmaalta."

"Siellä kyytöt laiduntuvat neljäsataa vuotta vanhalla apilaniityllä, jota lannoitetaan isonvihan aikaan poltettujen talojen tuhkalla ja kuusen kerkillä. Lehmät lypsetään käsin juuri auringonnousun aikaan niin, että lehmän turpa osoittaa nousevan auringon suuntaan. Maito lasketaan edellispäivänä veistettyyn koivukiuluun. Voin kirnuaa Iso-Aholan emäntä tilan vanhalla kirnulla Isonkyrön kansallispuku yllään."

"Tämän ravintolan vaaleat ja taidokkaan kulmikkaat koivuhuonekalut on valmistanut porvoolainen taidepuuseppä, joka ei käytä lainkaan paineilma- tai sähkötyökaluja ja valittiin juuri siksi Vuoden puusepäksi."

"Sitten vähän tästä laskusta."

"Se on käsin kirjoitettu paperille, joka on itse asiassa kaksisataa vuotta vanhan fiskarsilaisen majatalon tapetin pohjapaperia ja irrotettu hirsiseinästä höyryttämällä lempeästi sadevedellä. Lasku on kirjoitettu lyijykynällä, jonka varsi on nuorta leppää ja lyijy kimröökiä ja salpietaria."

"Laskun summan ensimmäiset viisikymmentä euroa on valittu huolellisesti herkistämään makuaistia ja luomaan tunnelmaa. Sitten siinä on kerros raaka-ainekustannuksia. Mehukkainta sataa euroa on kypsytelty pitkään, ja se koostuu ravintolan brändinrakentamiskuluista ja henkilökunnan tatuointilaskuista. Viimeinen nolla ennen desimaalipilkkua on kokin henkilökohtainen tervehdys teille."

Tervetuloa uudelleen!"

Voisiko tuota enää hienommin kertoa! Itseäni ei voisi tarinat kovin paljoa vähempää kiinnostaa, etenkin kun tunne on se, että sillä nykyajan trendiravintoloissa koetetaan korvata ruuan laadullisia ja maullisia puutteita.

Ilmeisen trendikäästi koetetaan etsia sitä kuuluisaa plasebo-vaikutusta, eli kun ruokailija luulee saavansa hyvää ja maukasta ruokaa, hän kokee sen sellaisena, olipa ruoka millaista tahansa.

Joutavat tarinat eivät taida olla mitään muuta kuin sitä, että ruokailijaa viritetään kokemaan ruoka joksikin muuksi, kuin mitä se sitten todellisuudessa on. Lisäksi niillä tuodaan oikeutus pyytää hyvä hinta, sillä yleensä tarinoissa tunnutaan korostavan sitä, kuinka vaivalloinen oli ruuan tie ruokailijan lautaselle.

Siinä kun sitten jyrsit 20 euroa maksavaa rikkaruohoa, joka on nyitty viiden minuutin aikana läheisen  taloyhtiön parkkipaikan roskakatoksen vierestä, niin tokihan se on älyttömän hyvää, kun sille on jokin koskettava tarina keksitty ja hintakin kuullostaa tarinaan suhteutettuna aivan edulliselta.

Sillä eihän kukaan voi sanoa pahaa sanaa, jos rikkaruohon maut ovat peräisin isovihan aikana poltettujen talojen tuhkasta ja se kasvaa vain eräällä määrätyllä alueella viiden suon ja kolmen susilauman takana.

Tärkeintä ruuassa on maku ja kaikki muu on vain kikkailua, jolla koetetaan viedä ruokailijan huomio pois olennaisesta.

Aamiaismurot vertailussa

Tieteellinen tutkimus luomun ja tavanomaisten elintarvikkeiden osalta kiihtyy ja uusimpana tutkimuksena on verrattu aamiaismurojen ravintosisältöä:

A comparison of the nutritional quality of organic and conventional ready-to-eat breakfast cereals based on NuVal scores

 

Monet terveydestään huolehtivat ihmiset ovat vaihtaneet muronsa luomuversioksi, koska he kuvittelevat saavansa terveysetua luomun avulla, tai he kokevat, että murot muuttuvat terveellisemmäksi ruuaksi luomun avulla. Tietenkin myös hinta vaikuttaa uskomukseen, sillä jos luomuversio maksaa 50-100 % enemmän, niin toki sillä hinnan erolla olettaisi saavansa jotain vastiketta.

Pieleen meni taas kerran, sillä mitään ravitsemuksellista etua ei löydetty luomun suosimisesta, vaan kyseessä on lähinnä rahan haaskaaminen ja markkinamiesten retkuun meneminen.

Results There was no significant difference in NuVal scores between conventional (mean 28·4 (sd 13·4)) and organic (mean 30·6 (sd 13·2)) cereal types.

Conclusions Consumers who choose the organic version of a ready-to-eat breakfast cereal believing that nutritional quality is superior may not be making a valid assumption. Public health nutrition educators must help consumers understand that organic cereals are not necessarily more nutritious and their consumption could result in excessive intake of undesirable nutrients, such as fat, sugar and sodium.

Edelleenkään luulo tai olettamus ei ole tiedon väärti.

Tätäkin tutkimusta saanemme odottaa aika kauan Pro Luomun sivustolle, sillä tällaiset tutkimukset eivät tule päätymään sellaisen järjestön ideologiasta kertomaan, joka ideologia perustuu lähes kokonaan uskolle ja uskomuksille.

Luomupossun onnellinen elämä, vastine.

Pro Luomu julkaisi kiireesti vastineen Oikeutta Eläimille -yhdistyksen luomusikalavideon pohjalta:

Oikeutta Eläimille -yhdistyksen luomusikalavideo ei oikein shokeeraa

  

Jutusta ei sen enempää kommenttia, se puhunee puolestaan ja eniten ihmetytti havaittujen epäkohtien vähättely, etenkin kun muistaa sen, että jos kyseinen yhdistys on tehnyt katsauksia tavanomaisiin tiloihin, luomuyhdistykset käyttävät niitä sumeilematta oman tuotantosuunnan markkinoimiseen.

Mutta kun keppi kalahtaa omaan nilkkaan, ei Oikeutta Eläimille -yhdistyksen havainnoilla ole mitään merkitystä. Kun Suomessa on vain 13 luomusikalaa, niin kyllä tuo aika varjon vetää luomueläimien hyvinvoinnin päälle.

Yksi asia sen sijaan kummastutti kaikista eniten, eli aivan jutun lopussa luki näin:

Kuvassa oleva luomusika ei liity juttuun. Kuva: Leena Saari/Pro Luomu

No ei todellakaan, vaan mielikuvien voimalla mennään eteenpäin. Puhdas possu, jonka kärsässä on söpösti hieman tonkimisesta kertovaa hiekkaa ja joka näyttäisi lepäävän isossa tilassa aivan itsekseen,  jotta mielikuvat hyvinvoivasta luomupossusta jäisivät kaikkien mieleen.

Eipä sitten tuolta kohutulta tilalta päässyt yhtään possua kuvaan, jonka Pro Luomu olisi voinut hyväksyä mielikuvapropagandansa kuvitukseksi?

Mutta veriset, syödyt saparot ja kuraiset, likaiset possut eivät ole sitä markkinointia, jolla luomua myydään, vaikka se on ilmeistä todellisuutta.

Luomupossun onnellinen elämä?

Ja tässäpä se sitten tuli:

Oikeutta eläimille -järjestö julkaisi salakuvattua videota luomusikalasta

 

Yhdistyksen mukaan videolta paljastuu, etteivät eläinten olot ole käytännössä paljoakaan parempia luomutiloilla kuin tavanomaisessa tuotannossa.

– Eläimen kannalta luomutuotannon muutama kymmenen neliösenttiä enemmän ei ole kovin merkittävä parannus, sanoo järjestön jäsen Kristo Muurimaa.

Järjestön mukaan eläinten olot olivat luomutilallakin ankeat ja ahtaat, eikä niille ollut tarjolla virikkeitä. Videolla on nähtävissä, että useilla sioista on rikki purtuja ja verta vuotavia häntiä. Osa eläimistä oli aktivistien mukaan suljettu erilliseen aitaukseen, osan ollessa muiden sikojen seassa.

Luomutuotannon kannalta tällaiset asiat ovat todella kiusallisia jo siksikin, koska Suomessa on luomusikaloita vain parikymmentä, niin jotenkin sitä luulisi, että edes niin pienellä määrällä pystytään sekä valvomaan, että tuottamaan kuten säännöt edellyttävät, mutta eipä onnistu.

Eläimen kannalta luomutuotannon muutama kymmenen neliösenttiä enemmän ei ole kovin merkittävä parannus.

Miten tällainen on voinut päästä tehokkaasta luomuvalvonnasta läpi?

Mutta onneksi mainosten mukaan näin ei ole ja hintaakin tämän johdosta saa pyytää tuplaten.

Kuinka kauan luomuhuijaus vielä uppoaa kuluttajiin?

Luomun takeena piti olla valvonta ja säännöt, mutta ovatko ne vain mainoslauseita?

 

Maitoallergia on luultua vähäisempää

Homogenoidusta ja pastöroidusta lehmänmaidosta on tullut luonnollisuuden nimeen vannovien keskuudessa kirosana ja heidän mukaansa kyseinen "käsitelty maito" aiheuttaa lähes kaikki lasten vaivat, mitä kuvitella saattaa.

Aihauttaneeko uusi tutkimus asiasta uusia ajatuksia? Tuskinpa:

Maitoallergiaa on lapsilla luultua vähemmän

 

Otsikon kautta on hyvä pohtia hieman sanaa "luulla" ja sen erilaisia merkityksiä, sillä luulosta on tänä päivänä tullut tiedon korvaaja.

Sillä tutkimus sai selville taas mielenkiintoisia asioita:

Tut­ki­muk­seen osal­lis­tui 0–4-vuo­tiai­ta lap­sia, jot­ka oli lä­he­tet­ty Hyk­sin las­ten­kli­ni­kal­le ja al­ler­gia­kli­ni­kal­le suo­li­oi­rei­sen mai­to­al­ler­gia­epäi­lyn vuok­si.

Heis­tä vain noin 32 pro­sent­tia sai vat­saoi­rei­ta, kun hei­dät al­tis­tet­tiin leh­män­mai­dol­le sok­koal­tis­tuk­ses­sa. Ta­val­li­sin oi­re oli löy­sä­vat­sai­suus.

Lä­hes yh­tä mo­ni tut­ki­tuis­ta lap­sis­ta, eli 31 pro­sent­tia, sai van­hem­pien ar­vion mu­kaan mer­kit­tä­viä oi­rei­ta lu­me­al­tis­tuk­sen ai­ka­na.

Eli kun vanhemmat pumppaavat itseensä netistä löytämäänsä höpötietoa, he alkavat nähdä mörköjä silloinkin, kun ei olisi mitään syytä. Kun vanhempi on luulossaan vakuuttunut lapsensa saavan oireita maidosta, niin vanhempi kokee lapsessaan silloinkin oireita maidosta, kun luulee lapsen saaneen maitoa, vaikka lapsi ei ole saanut maitoa.

Lisäksi kun lapsi kasvaa ja alkaa oppia ymmärtämään vanhempiensa suusanallista viestintää, niin lapsi kyllä ymmärtää sairastua silloin, kun vanhempi voivottelee lapsen kuullen vaikkapa kahvilassa sitä, että kun täällä on taas tätä kamalaa käsiteltyä maitoa, niin toivottavasti sinä pikkuinen et nyt sairastu kamalan pipiksi, kun joudut sitä nyt hieman juomaan. Sitten katsellaan paheksuvasti kassan suuntaan, kun tarjolla ei ole laktoositonta sekä gluteiinitonta luomusoijajuomaa pikkupiltille.

Tar­pee­ton mai­to­va­paa ruo­ka­va­lio joh­taa lap­sil­la ylei­ses­ti ma­ta­liin vas­ta-ai­ne­ta­soi­hin. Nii­den puo­les­taan on ha­vait­tu li­sää­vän pik­ku­las­ten al­ler­gi­soi­tu­mis­ris­kiä.

Luulon kautta elämäänsä hallintaa saavilla ihmisillä lapsen allergiat eivät suinkaan johdu maidon puutteesta, jonka vanhemmat ovat luuloissaan jättäneet lapsen ruokavaliosta pois, vaan sille keksitään uusia luulosyitä, eli vaikkapa ruuan lisäaineet.

Li­säk­si sok­ko­tut­ki­muk­ses­sa oi­reet­to­mik­si jää­neil­lä tai lu­me­oi­reis­ta kär­si­neil­lä lap­sil­la ha­vait­tiin lie­väs­ti poik­kea­va vuo­ro­vai­ku­tus äi­din kans­sa.

Vi­deo­tut­ki­muk­sen mu­kaan äi­din herk­kyys ja lap­sen ha­luk­kuus vuo­ro­vai­ku­tuk­seen oli­vat alen­tu­neet. Sik­si tut­ki­mus ko­ros­taa vat­sa­oi­rei­sen vau­van van­hem­pien tu­ke­mi­sen mer­ki­tystä.

Valitettavasti usein käy niin, että vanhemmat hakevat tukea omille käsityksilleen (luuloilleen) netin vertaisryhmistä, joiden tuki onkin sitten sitä, että omia luuloja vahvistetaan vastaavia luuloja omaavien mielipiteillä.

Ja noidankehä on valmis.

Liika ruoka tappaa

Ruuan vaaroista on ollut paljon puhetta ja äänekkäimmin erilaiset itseoppineet "ruoka-asiantuntijat" varoittelevat lisäaineista ja vaikkapa keinotekoisista makeutusaineista, vaikka todellisuudessa lisäaineet ovat tarkimmin tutkittuja osasia ravinnossa, sekä sokerin terveyshaitat ovat täysin kiistattomia verrattuina turvallisiksi todettuihin makeutusaineisiin.

Ruuassa on kuitenkin yksi todella vaarallinen osanen ja se on ruuan määrä ja se, mistä se määrä koostuu, eli nykyisin lähinnä huonoista hiilihydraateista sekä rasvasta. Aiheesta eilinen Hesari uutisoi hyvin jutun, johon pienen aasinsillan kautta liitetään myöhemmin toinen uutinen:

Lihavuustutkijat: Ruokaa pitäisi säännellä kuin tupakkaa – varoittavia kuvia pakkauksiin, mainonta kuriin

 Ruokateollisuutta pitäisi säännellä kuten tupakkateollisuutta, sillä ylipaino aiheuttaa suuremman terveysriskin maailmassa kuin tupakointi, sanovat Kansainvälinen kuluttajaliitto sekä Maailman lihavuustutkijoiden liitto.

Ruuan määrä on se suurin ongelma nykypäivän istumatyötä tekevillä kaupunkilaisilla, mutta tietenkään ihminen ei halua myöntää, että omien terveysongelmien syy on omassa käyttäytymisessä ja siinä, että sitä ruokaa mätetään suuhun suunnattomia määriä, vaan omien terveysongelmien syyn pitäisi tietenkin olla vaikkapa ruuan lisäaineet, jotka ovat saaneet elimistön sekaisin, kun eihän minun omissa toimissani voi mitään vikaa olla.

Liittojen mukaan valtioiden ympäri maailmaa pitäisi määrätä uusia, pakollisia sääntöjä ruoka- ja juomateollisuudelle. Maailmanlaajuisesti ylipainon aiheuttamat kuolemantapaukset lisääntyivät vuoden 2005 2,6 miljoonasta 3,4 miljoonaan vuonna 2010.

Uudet säännöt voisivat pitää sisällään määräykset suolan, tyydyttyneen rasvan ja sokerin vähentämisen ruuasta.

Mutta mitenkähän teollisuus ottaisi vastaan nämä toimet, etenkin kun ovat saaneet erilaisia itseoppineita ruokaguruja mainostamaan vaikkapa rasvojen autuutta?

"Vääjäämätön fakta on, että ylipaino tappaa laajalti. Vain hallitusten puuttuminen perustavaa laatua oleviin syihin vähentää kuolleisuutta", Campbell sanoo.

"Jos liikalihavuus olisi tartuntatauti, olisi sen kuriin saattamiseksi investoitu jo miljardeja dollareita", sanoo Tim Lobstein Maailman lihavuustutkijoiden liitosta.

"Mutta koska liikalihavuus johtuu rasvaisten ja sokeristen ruokien liiasta syömisestä, päättäjät eivät halua puuttua ruokiaan markkinoivan teollisuuden intresseihin."

Sen sijaan teollisuus käyttää erilaisia vippaskonsteja muuttaakseen hyvin epäterveellisen rasvaisen ruuan terveelliseksi kuluttajiin iskostettujen mielikuvien avulla ja siitä tuleekin aasinsilta seuraavaan uutiseen:

Nyt tulevat Kotipizzan luomupitsat

 

Paljon kauniita sanoja ja luomu muistetaan mainita hyvin usein jälleen kerran, jota hokemalla ilmeisesti toivotaan epäterveellisen, hyvin rasvaisen sekä huonoja hiilihydraatteja sisältävän ruuan muuttuvan kuluttajan mielikuvissa terveelliseksi ja jotenkin eettiseksi ruuaksi. Luomu kun on niin terveellistä, että jopa pizza on luomuna oikea terveysruoka. Lisäksi kun pizzapohja tehdään luomuviljasta, niin maailma pelastuu.

Tosin uusimmat MTT:n päästöselvitykset kertovat, että viljan luomuviljely taitaa olla lähempänä ympäristörikosta kuin ympäristön suojelua.

Luomun ympärillä pyörii mielikuvia sen terveellisyydessä, johon Kotipizzakin taitaa nojautua, niin viimeisimpänä Norjan ruokaturvallisuuskomitea VKM (Norwegian Scientific Committee for Food Safety) julkaisi laajan yhteenvedon luomun ja tavanomaisen ruoan eroista, eikä mitään merkittäviä  eroja terveyteen löytynyt.

Ylimmän Hesarin uutisen siivittämänä avaamme Kotipizzan sivuilta Margharita-pizzan ravinnetiedon, joka lienee sama myös luomuversiona ja jokainen voi päätellä tiedosta itse sen, että mitähän muita mahdollisia tietoja kyseiseen tuotteeseen voisi laittaa:

Energia	981.6 kcal
Hiilihydraatti	67.5 g
Proteiini	57.05 g
Ravintokuitu	4.7 g
Rasva	52.6 g
Tyydyttyneet rasvahapot	37.18 g
Tyydyttämättömät rasvahapot	16.36 g
Kalsium	0.64 g
Kolesteroli	122.4 mg
Laktoosi	-
Suola	4.36 g

Joten valistunut kuluttaja osannee päätellä sen, että miksi ihmeessä Kotipizza koettaa onneaan markkinoinnissa luomun avulla? Oma veikkaukseni logiikasta kulkee sellaista polkua, että tuo suhteellisen surkeaa energiaa sisältävä lätty muuttuisi kuluttajien mielikuvissa terveysruuaksi kun sen valitsee luomuna, vai olenko täysin väärässä?

Luomu on edelleen erittäin hyvä keino saada tuote näyttämään joltain muulta kuin mitä se todellisuudessa on ja tähän vippaskonstiin taitaa Kotipizzakin luottaa.

Luomu on ruokateollisuudelle oikea lottovoitto, kun luomulle luodut mielikuvat ovat erittäin hyvä keino hyödyntää äärettömän epäterveellisen ruuan markkinoinnissa!

Valmiiksi ylipainoinen kuluttaja valitsee seuraavan kerran Kotipizzaan astellessaan luomupizzan, kun ajattelee, että 4.36 grammaa suolaa, 52.6 grammaa rasvaa, 67,5 grammaa hiilihydraatteja ja 981 kcal muuttuu jotenkin terveellisemmäksi, kun sen valitsee luomuna.