Ruokaguruilla on eroa

Uusin Kotilääkäri-lehti piti sisällään vaihteeksi aivan asiallisen jutun, vaikka yleisesti olen sen huomannut tarjoavan erilaista terveyshumpuukia laidasta laitaan, eli kotikutoiset puolijulkkikset mainostavat homeopatiaa, erilaisia huuhaa-terapioita tai energisoivia taikakiviä yms.

Jutussa mainittiin, että ravitsemustiede on tiede, jota opiskellaan yliopistossa ja ravitsemustiede perustuu näyttöön, ei kansantarinoihin, tai viidakon shamaanien huumehorinoihin.

Ravitsemusasiantuntijoita on todellakin joka veneeseen ja taso vaihtelee aivan sen mukaan, millaisissa porukoissa ovat pyörineet ja hulluimmat tohelot jakavat sellaisiakin terveysvinkkejä, että korkeaan verenpaineeseen pitää nauttia suolaa, kunhan se on vain kallista hippisuolaa meren pohjasta, kuten blogini lukijat jo tietänevätkin.

Kuten jutussakin jo mainittiin, niin aika moni varmaan on sitä mieltä, että kun suunnittelemme ydinvoimalaa, niin olisi aivan toivottavaa, että joku siinä porukassa olisi opiskellut vaikkapa ydinfysiikkaa ja joku toinen olisi opiskellut aivan oikeaksi arkkitehdiksi, eikä rakennuksen rakenteiden kestävyydestä vastaava suunnittelija olisi itseopiskellut rakennusguru, joka on kierrellyt viidakoissa hakemassa shamaanien oppeja kestävien rakennusten luomiseksi.

Jos ajelet autolla Keski-Euroopassa ja tulet jopa satojen metrien mittaiselle sillalle, niin toivot, että sen sillan on rakentanut joku, joka on opiskellut sillanrakentamista ja hänen tietämyksenä ei perustu jonkun huru-ukon visioihin siitä, miten kestävä silta tehdään, ehkä.

Jos rakennat oman talon, niin kovin moni ei ehkä antaisi sähkötöitä sellaiselle, joka on itse opiskellut sähköjuttuja internetistä ja käynyt viidakossa kyselemässä shamaanilta ohjeita plus ja miinus-navasta.

Kun tulee rakennuttamasi talon lopputarkastuksen aika, niin jotenkin kaikki haluavat, että oikea rakennusmestari tekee sen tarkastuksen, jolla on alan pätevyys, eikä ole oikein suosittua valita paikalle itseoppinutta rakennusgurua, joka tosin osaa katsella varvulla kaivoja, tai kertoa meille oikeat äitimaan energiat yms.

Mutta kun on kysymys omasta terveydestämme ja miten siihen liittyy ravitsemus, niin jostain syystä siinä vaiheessa ei tiedolla, tieteellisellä tiedolla ole enää niin väliä, vaan jokainen kertomus joltain itseoppineelta huuharilta onkin mitä parhainta. Ja mitä vetävämpi tarina, sitä uskottavampi se jostain syystä on.

Koska ruokagurujen viestissä on usein kyse uskomuksista, sekä kansantarinoista, niin silloin vedetään mukaan kaikki maailman viisaus aina Hippokrateesta ja Aristoteleesta alkaen. On kuitenkin hyvä muistaa, että ravintogurut käsittelevät historiaa hyvinkin valikoivasti. Esimerkiksi suoneniskentä oli hoitomuotona jo antiikin ajoista alkaen, aina 1800-luvulle ja se oli sen ajan viisaiden näkemys siitä, miten sairauksia hoidetaan, mutta itse hoito oli pelkkää huuhaata ja jopa vaarallinen sen saajalle. Vaikka potilaiden nähtiin menehtyvän vuosisatoja putkeen, ei kukaan osannut vetää johtopäätöstä siihen suuntaan, että itse hoito olisi vaarallinen.

Tällaista on se tietämys, johon nämä nykyajan ravintogurutkin koko ajan vetoavat.

Asiaa vaikeuttaa myös se, että kun ruokaguru vetoaa yliopistossa suoritettuun tutkimukseen, niin  maailmalla yliopiston käsite on hyvin laaja. Uskontojen puolelta tiedämme jo sen, että erilaiset huuhaa-lahkot perustavat omia yliopistoja, jotka sitten tuottavat lahkojen oppien mukaista "tieteellistä" materiaalia ja tämä sama tilanne on myös ravitsemuspuolella.

Hyvänä esimerkkinä uskontojen puolelta on Kent Hovind, joka sai aikaan jopa väitöskirjan, joka hyväksyttiin Patriot Bible Universityn laadukkaassa järjestelmässä.

Tällaiset Patriot Bible Universityn tapaiset yliopistot tuottavat myös kaikenkarvaisten ruokagurujen tarvitsemaa materiaalia siitä, että jokin sieni parantaa kaikki vaivat peräpukamista kaljuuteen.

Mutta mukavaa oli havaita, että Kotilääkäri oli saanut sisältöönsä asiapitoisen jutun ja jospa siitä tulisi lehden uusi linja tulevaisuudessa ja huuhaahömppä jäisi hieman vähemmälle.