Kuluttaja ei halua maksaa luomusta

Luomun korkea hinta on suurin este luomun suosion kasvulle, kerrotaan todella "yllättävästi" tuoreessa uutisessa:

Kuluttaja ei halua maksaa luomusta

 

Ja mistäpä tämä johtuu? Luultavasti siitä, että jos et omaa uskonnollista suhdetta luomutuotantoon, huomaat hyvin nopeasti, että et saa mitään lisäarvoa luomuun kulutetuille rahoillesi. Luomutomaatit saattavat olla yhtä raakoja kuin tavanomaisetkin, luomumaito maistuu aivan samalle kuin tavanomainenkin ja laktoosi-intolerantikon maha pulppuaa luomumaidosta kuten tavanomaisestakin.

– Luomun kasvuvauhti on viimeiset pari vuotta ollut niin kova, ettei sellainen voi jatkua kovin pitkään. Yleinen taloudellinen tilanne heijastuu varmasti myös luomuun. Siitä huolimatta luomumyynti kasvaa edelleen selvästi, vaikka muu elintarvikemyynti polkee lähes paikallaan, Pro Luomun toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila sanoo.

Ja tästä aivan uskomattoman hurjasta kasvusta huolimatta luomun osuus ruuan kokonaismyynnistä on siinä 1.5-1.6 %.

Talouselämä uutisoi saman asian seuraavasti:

Kyselytutkimuksen mukaan luomumyynnin odottaa lisääntyvän 90 prosenttia kaupan edustajista, 75 prosenttia teollisuuden ja ammattikeittiöiden edustajista sekä vähän yli puolet viljelijöistä. Luomualan kasvuodotukset ovat hieman maltillisempia kuin viime vuonna, jolloin kasvua odotti kolme neljäsosaa kaikista vastaajista.

Mistähän johtuu, että kauppa on äärettömän positiivisesti suhtautuva, mutta siellä ketjun alkupäässä, alkutuotannossa, reipas puolet uskoo enää omaan tuotteeseensa?

Liekö niin, että alkutuottaja on huomannut halvan ulkomaisen luomun saapuneen kauppoihin ja ymmärtää kuluttajan valinnan kohdistuvan siihen ja taskulaskin kertoo lisäksi, että eipä enää kannata. Kauppa ei taas tästä perusta, vaan sille on aivan sama mistä kaukaisesta kolkasta se myytävä luomu saapuu, kunhan se vain myydään ja eurot kilisevät kassakoneessa.

Viime vuodesta toimialan usko luomumarkkinoiden kolminkertaistamiseen on hieman heikentynyt. Siihen uskoo nyt viidesosa vastaajista, kun viime vuonna kolmasosa piti sitä todennäköisenä. Odotuksista on tingitty etenkin teollisuudessa ja ammattikeittiöissä.

Etenkin teollisuus on tinkinyt odotuksista? Mielenkiintoista ja uskoisin, että siellä nähdään jo uusi trendi, jonka muuttamista rahaksi suunnitellaan ja kun teollisuus alkaa markkinoida uutta trendiä ja tuottaa sen trendin mukaista ostettavaa, niin seuraavaksi kääntyy kaupan mielipide suosimaan seuraavaa kyseistä rahantekotrendiä.

Proluomu löysi vielä tällaisen vivahteen:

Teollisuuden ja ammattikeittiöiden edustajien mielestä myös vahva lähiruokatrendi syö luomun suosiota, joskaan kaikki näiden sektoreiden edustajat eivät pidä rinnakkaisia trendejä ongelmana.

Tämä asia on syönyt valveutuneiden kuluttajien keskuudessa luomun suosiota myös muualla Euroopassa, kun kuluttajat ovat havahtuneet siihen, että luomu onkin kaukoruokaa lähes kaikkialla. Lähiruuasta on tullut hitti, koska se mielletään enemmän ekologiseksi kuin kaukaa raahattu luomu.

Kuluttajan muisti noin 2 viikkoa

Käsi ylös, kuka vielä muistaa hevosenlihakohun?

Ruokavalmistajien mukaan kohulööpit näkyvät myynnissä pari viikkoa ja sitten kuluttajat unohtavat kohut:

Ruokavalmistajat: Hevosenlihaskandaali näkyi vain hetken

 

Kohu vaikutti Saarioisten ruokien menekkiin kahden viikon ajan. Nyt kysyntä on palautunut normaaliksi, kertoo toimitusjohtaja Ilkka Mäkelä.

Samaa sanoo Poutun toimitusjohtaja Pekka Kosonen.
 - Se näkyi vajaa pari viikkoa ja sitten normalisoitui.

 Tietenkin tässä tapauksessa vaikutti myös se, että tuote ei ollut terveydelle vaarallinen, vaan tuote ei vain ollut sitä mitä paketissa luvattiin.

Valmisruokien suosio on kauppojen mukaan kuitenkin ollut jo pidempään laskussa. Tuoretta lihaa ja kalaa menee nykyään enemmän, sillä trendinä on tehdä ruokaa itse. 

Kunnes tulee uusi trendi.. Sitä odotellessa pistän uunin päälle ja tyrkkään kalan uuniin kera vihannesten. Huomenna grillataan.

Älä ota kesäkanaa!

Lähiruokabuumi on tuonut tuotantoeläimiä kaupunkeihin ja ihmisten lemmikeiksi.

HS MAKSUMUURI - Kesäkana tuo paperitöitä

 

Koska maataloudesta on nykyisin aavistuksen vieraannuttu, eikä oikein ymmäretä sitä, mitä uhkia ja riskejä tuotantoeläimet pitävät mukanaan, on Hesarin juttu hyvä lukea, ennen kesäkanan hankkimista.

Suo­ma­lai­nen mies kau­pit­te­li hil­jat­tain broi­le­rin un­tu­vik­ko­ja ete­lä­suo­ma­lai­sen huol­to­ase­man pi­hal­la se­kä in­ter­ne­tis­sä. Hän oli tuo­nut pah­vi­laa­ti­koit­tain un­tu­vik­ko­ja Vi­ros­ta il­man asian­mu­kai­sia to­dis­tuk­sia eläin­ten al­ku­pe­räs­tä ja ter­vey­des­tä.
"Lait­to­mas­ti tuo­dut eläi­met voi­vat kan­taa va­ka­via eläin­tau­te­ja, jot­ka voi­vat vaa­ran­taa se­kä eläin­ten et­tä ih­mis­ten ter­vey­den", Elin­tar­vi­ke­tur­val­li­suus­vi­ras­to Evi­ran yli­tar­kas­ta­ja Jaana Vuolle sa­noo.

Sille on syynsä, miksi tuotantoeläimiä halutaan pitää puhtaissa ja hygieenissä tuotantotiloissa, sillä Suomeen salakuljetettu söpö pikku broileri voi kantaa mukanaan vaikkapa Newcastlen tautia, jota ei Suomeen haluta minkään kivan buumin jälkiseurauksena.

Newcastlen tauti

Kun on ostamassa huoltoasemalta söpöä kanaa auton takakontista, voi aiheuttaa toimillaan hyvinkin laajaa tuhoa heidän keskuudessaan, jotka saavat elantonsa esimerkiksi kanataloudesta.

Pienimuotoisesta tuotantoeläimien pitämisestä yksityiskodeissa on varmaan paljon iloa sekä aikuisille, että lapsille, mutta tarkkana pitää olla, jotta suuri vahinko jäisi tulematta, joka onnistuu hyvin vaivattomasti yhdenkin kesäkanan kanssa, jos se tulee tautialueelta.

New­cast­len tau­ti on tap­pa­va sii­pi­kar­jan sai­raus, jo­ka le­viää hel­pos­ti esi­mer­kik­si tuu­len mu­ka­na. Suo­mi ja Ruot­si ovat ai­noat EU-maat, jois­sa tau­tia ei esiin­ny. Sen le­viä­mi­nen on va­ka­va uh­ka ko­ko eläin­tuo­tan­nol­le.

"Suo­mi on vie­lä on­nel­li­nen saa­re­ke, jos­sa on väl­tyt­ty useil­ta va­ka­vil­ta eläin­tau­deil­ta. Olem­me tot­tu­neet syö­mään suo­ma­lai­sia ka­nan­mu­nia huo­let­ta raa­koi­na, kos­ka sal­mo­nel­laa ei ole. Muis­sa mais­sa näin ei ole", yk­si­kön­joh­ta­ja Jaana Mikkola sa­noo.

Luonnonkosmetiikan hammastahnat huijausta

Uusin Kuluttaja-lehti teki hammastahnatestin (otsikko: Huijaus harjalla), jonka tuoma tulos ei ollut mitenkään yllätys. Parhaiten pärjäsivät oikeat hammastahnat ja ekologisesti viherpestyt, luonnonmukaisilla mielikuvilla ratsastavat löytyivät kahdelta viimeiseltä sijalta. Toisen luonnonkosmetiikan hammastahnan pesutulos oli surkea ja toinen tapaus, joka mainosti olevansa fluoriton, siis kemikaalikammoisen vaihtoehto, sisälsikin fluoria.

Mitäpä tästä taas pitäisi sanoa? Mutta onneksi tämä ei bisnestä haittaa, sillä luonnonmukaisuus on trendi ja trendit eivät välitä tosiasioista. Ja haittaako tämä tulos niitä blogisteja, jotka ylistävät luonnonkosmetiikkaa ja saavat näitä tuubeja ilmaiseksi mainostamista varten, eli kykenevätkö he muuttamaan mielipiteitään todellisuutta vastaaviksi? No eivät tietenkään, sillä silloin heille ei kukaan enää lähetä ilmaiseksi luonnonkosmetiikkaa, eikä heitä kutsuta tilaisuuksiin syömään ja juomaan ilmaiseksi, joten he tekevät kuten heille tuotteita lähettävä taho käskee, aivan kuten muussakin bisneksessä. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

Testin voitti aivan tuikitavallinen Pepsodent Super Fluor, joka maksaa 1.50 euroa per tuubi, eli litrahinta on reilun 20 euroa.

Testin viimeinen, Weleda suolahammastahna, maksaa 8.20 euroa tuubi ja litrahinta on vaatimattomat 109,30 euroa, eli luonnonkosmetiikka on kyllä kätevä huijaus. Pistetään purkkiin kahta äärettömän halpaa ainetta, eli vettä ja suolaa ja sitten sanotaan sen olevan raikas tuote perusteelliseen puhdistukseen ja kemikaalikammoinen pistää eurot riviin. Tosin hampaat eivät puhdistu, mutta lompakko puhdistui ylimääräisestä kahisevasta, eli jotain tapahtui kuitenkin ja bisnes pyörii.

Kemikaalikammoisille suunnattu "fluoriton" Logodent Mineralstoff Zahncreme maksaa 4,08 euroa purkki ja litrahinta on 54,40 euroa ja siinä saa kuitenkin vielä fluorin kaupanpäälle, joten jotain positiivista sentään, ei tosin kemikaalikammoisen mielestä.

Jutussa annettiin myös tehoisku fluorista, kemikaalikammoisten pikkumöröstä, eli että pienen lapsen pitäisi syödä puoli tuubia hammastahnaa kerralla (40ml), jos aikoo fluorimyrkytyksen oireita saada aikaiseksi ja erilaisten hysteerikkojen suosima pitkäaikaisaltistuskin tarvitsisi noin 1-4 teelusikallista  päivittäin syötyä hammastahnaa vuosikausien ajan, ennen kuin oireita ilmaantuisi.

Myrkytystietokeskuksen erikoislääkäri Outi Lapatto-Reiniluoto ei muista milloin olisi viimeksi kuullut Suomessa tapahtuneesta fluorimyrkytyksestä. Lisäksi fluori kiistatta suojaa hampaita reikiintymiseltä sekä vahvistaa hammaskiillettä, niin he, jotka eivät ole tästä tieteellisestä tiedosta  kiinnostuneita, voivat rauhassa tuhota hampaansa kuinka luomuilla metodeilla tahansa.

Useita EHEC-tartuntoja eri puolella Suomea

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos julkaisi juuri tällaisen tiedotteen:

EHEC-tartuntoja eri puolella Suomea 

 

Tartuntatautirekisteriin on huhti–toukokuussa ilmoitettu 4 kotimaista bakteeriominaisuuksiltaan identtistä EHEC O157–tartuntaa eri puolilta Suomea. Sairastuneet ovat 1-8-vuotiaita tyttöjä. Heistä 3 on sairastunut hemolyyttis-ureemiseen syndroomaan. Lisäksi tietoon on tullut 5 toukokuussa sairastunutta henkilöä, joiden ulosteesta on osoitettu EHECille tyypillisiä shigatoksiineja koodittavia geenejä.

Koska tartuntoja on todettu samanaikaisesti eri puolilla Suomea, tartunnanlähteenä saattaa olla laajassa jakelussa oleva elintarvike. Syvähaastattelujen koordinoimiseksi ja tartuntojen määrän arvioimiseksi pyydämme hoitohenkilökuntaa tai laboratorioita ilmoittamaan sekä epäillystä että varmistetusta EHEC-tartunnasta THL:n tartuntatautilääkärille p. 029 524 8557.

Tapauksista on tiedotettu Euroopan tautikeskusta (ECDC) mahdollisten vastaavien tartuntojen tunnistamiseksi muualla Euroopassa.

Suomessa todetaan EHEC-bakteerin aiheuttama infektio vuosittain 10- 30 henkilöllä. Infektio johtaa noin 5-15 prosentilla vakavaoireiseen hemolyyttis-ureemiseen oireyhtymään (HUS). Suurin osa sairastuneista on pikkulapsia. Valtaosa tartunnoista saadaan kotimaassa.

Jo hyvin pieni määrä EHEC-bakteeria voi aiheuttaa sairastumisen, jos bakteeria joutuu ihmisen suuhun. Tartuntaa voi torjua hyvällä käsi- ja keittiöhygienialla, välttämällä kuumentamattomia riskielintarvikkeita, kuten pastöroimattomia maitotuotteita ja raakaa lihaa sekä pesemällä kasvikset huolella.

Odottelemme vastausta siihen, että mikä tämän on aiheuttanut. 

 

Myydäänkin luomu venäläisille

Luomuväen ajatusten seuraaminen vaatii kyllä korkeampaa metafyysistä otetta ja ehkäpä jopa jonkun jumalan apua, sillä tulevaisuuden visiot ovat täysin linjattomat, eikä niissä ole mitään realismia takana:

Selvitys: Luomutuotteita kannattaisi kaupata Venäjälle 

 Ostaisiko Venäjä Suomen luomun?

 

Ja niin edelleen.

 

Tällä hetkellä suomalaisen luomuviennin kasvun suurin este on se, että kotimaista luomua ei ole saatavilla riittävästi. 

Niinpä niin. Kun sitä ei riitä edes kotimaisille kuluttajille, mutta silti ollaan kotimaahan riittämätöntä luomua rahtaamassa ulkomaille?

Joten halutaanko sitä nyt sitten kotimaisille kuluttajille, kotimaisiin suurkeittiöihin vai viedä täältä pois, vai mikä on luomuhomman nimi?

Voisi myös ajatella niin, että kotimaista luomua kyllä on, mutta kun sitä ei saada kaupaksi, niin sitten viedäänkin se jonnekin, jossa ihmisillä on paljon ylimääräistä rahaa.

"Venäjän luomumarkkinat ovat vasta muodostumassa, mutta kasvu on kovaa. Suomalaisten kannattaisi ottaa markkinat nyt haltuun etenkin Pietarin alueella, ennen kuin esimerkiksi tanskalaiset suuret elintarvikeyritykset tekevät sen", Pöytäniemi sanoo.

Faktat ovat kuitenkin sellaiset, että sinä samana päivänä, kun tanskalainen superteholuomu saapuu Pietarin marketteihin, niin ei siellä suomalaista enää sen jälkeen myydä, ilman huomattavaa hinnan alennusta. Tanska on supertehomaatalouden mallimaa myös luomussa ja Tanskan outo maatalouspolitiikka on sekoittanut jo jokaisen sen naapurimaankin markkinat, niin ei siinä vaikuta yhtään se, että suomalaiset saisivat jonkin promillen etukäteen vallattua Venäjän markkinoista.

Näkeehän sen jo Suomenkin kaupoissa, kun tanskalaiset pystyvät tuottamaan luomua halvemmalla kuin suomalaiset tavanomaista ruokaa.

Eniten tietenkin ärsyttää se, että me maksamme luomutuotannolle korotettua maataloustukea verojen kautta, jotta sitä luomua saataisiin yhtään ja sitten se meidän veroillamme tuherrettu luomu viedään joidenkin muiden pöytään.

Minusta olisi paljon järkevämpää, että lopetamme Suomesta luomupuuhastelun veronmaksajien rahoilla ja tuomme ulkoa sen luomun, jota joku haluaa ostaa ja saavat sitten sen maan kansalaiset kustantaa meille halpaa luomua, niin se sopii kyllä.

Puolalaiset ja tanskalaiset (esimerkiksi) osaavat tuottaa hyvin halpaa luomua, niin ostamme sen sieltä ihan suosiolla ja tuotamme täällä järkevästi ruokaa omille kansalaisillemme, ettei käy kuin Ruotsissa, josta seuraavassa blogauksessa.

Brändit luomun takana, päivitys

Aiempi blogaukseni siitä, kenen taskuun valuvat luomuun tuhlatut rahat, on nyt saanut päivityksen, eli Phil Howards on päivittänyt oman selvityksensä brändeistä luomun takana. Näiden taskuun siis luomuun sijoitetut rahat kilahtavat:

Who Owns Organics — Updated

 

Yhdysvaltain ruokajätti nro 2, eli Hain Celestial on tehnyt brändiostoja ja nyt ainakin sekä Blueprint ja Ella's Kitchen ovat jättiläisen hoiviin päätyneet.
Olipa Cornucopian sivuilla muitakin mielenkiintoisia selvityksiä, kuten tämä:

The Organic Watergate: Advocates Condemn Corruption and USDA’s Cozy Relationship with Corporate Agribusinesses in Organics

 

Cornucopia ei ole luomukriittinen tai anti-luomusivusto, vaan cornucopia on alkuperäisen luomun, sekä luomun pientuottajien puolustaja, joka on havahtunut samaan tosiasiaan kuin itsekin, eli luomu ei ole mitään sellaista nykypäivänä, mitä sen sanotaan olevan mainoksissa.

Tosin tämän päivän luomu ratsastaa niillä mielikuvilla, jotka luomun pioneerit loivat, mutta mitään alkuperäistää ei luomussa enää ole jäljellä, vaan se on suuryhtiöiden tapa viherpestä tuotteitaan, tai ottaa muuten vain ylimääräinen raha markkinoilta pois kuleksimasta.

Hulluruoho vei sairaalaan

Kaikki lienevät jo lukeneet uutisista Rainbown ruokaisat pannukasvikset -pakasteen aiheuttamista myrkytyksistä ja tuotteen takaisinvedosta:

Kolme ihmistä sairaalaan myrkkypannukasviksista

 

Kolme ihmistä sairaalaan Rainbow-pannukasviksista

 

Ja niin edelleen.

Hulluruohon siemenkodat ovat usean sentin mittaisia, ja niissä on hentoja piikkejä päällä. Hulluruohon on arveltu päätyneen pannukasviksiin espanjalaisten romanopapujen mukana jonkin valmistajan sopimusviljelijän pellolta.

Hulluruoho on yleinen rikkakasvi ja jos tämä on päätynyt joukkoon jonkin sopimusviljelijän pellolta, syynä lienee surkea kasvinsuojelu, koska jos kasvinsuojelusta huolehditaan, rikatkin kyllä pysyvät poissa.

Tuottaja on päättänyt tuottaa hieman halvemmalla ja on säästänyt tuotantopanoksista, tässä tapauksessa kasvinsuojelusta ja jättänyt mahdolliset kemikaalit käyttämättä, jolloin rikkakasvit ovat lisääntyneet niin, että niitä on päätynyt tuotteeseen myrkytyksen aiheuttavia määriä.

Kuten esimerkki osoittaa, kaikki luonnosta tuleva ei ole hyvää, vaan siellä on tavattoman paljon sellaista luonnollista materiaalia, joka on meidän terveydellemme hyvin haitallista, jopa kuolemaksi pahimmassa tapauksessa.

Tosin näitä uutisia voinemme saada lisää tulevaina vuosina, kun olemme oikein Euroopan tasolla päättämässä siirtyä maanviljelyideologiaan, jossa suurin osa nykytietämyken mukaisista keinoista torjua rikkakasveja, jopa hyvin myrkyllisiä, on jostain syystä kielletty.

Ja sitten käy näin. Ehkäpä tämä esimerkki luonnon aiheuttamista myrkytyksistä voisi aiheuttaa jotain aivotoimintaa luonnonmukaisuutta yltiöpäisesti ihailevien päässä, että ei niitä kasvinsuojeluaineita ole turhaan keksitty, eikä niitä turhaan käytetä, vaan tässä on seuraus, jos niiden käyttö jää väliin tai menee muuten pieleen.

Luomukahvi ei olekaan tie onneen?

Jälleen uutinen siitä, että luomutuotanto ei olekaan mikään automaattinen ohituskaista onneen, saatikka ympäristön kannalta parhaimpaan ratkaisuun, vaan tilanne on jopa päinvastoin:

Coffee Leaf Rust: It's Coming for Your Morning Joe

 

Kun luonnollisuusbuumi on nyt huipussaan, keskustelu esimerkiksi kasvinsuojeluaineista keskittyy lähinnä mahdollisiin haittoihin.

Keskustelun lähtökohdan pitäisi kuitenkin olla haittojen ja hyödyn suhde, kuten kaikessa muussakin loogisessa keskustelussa. Jos keskustelisimme aina pelkkien haittojen näkökulmasta, voisimme aivan mainiosti lopettaa modernit syöpähoidot, sillä usein hoidon aikana käy niin, että potilaan olotila on huomattavasti huonompi kuin hän on kertaakaan kokenut itse syövän aikana.

 Kun ynnäämme syöpähoitojen haitat sekä hyödyt, olemme selkeästi plussan puolella ja tämän voinee vahvistaa jokainen syöpään sairastunut ja siitä modernin lääketieteen ansiosta parantunut tai lisäaikaa saanut.

Mutta kun siirrymme puhumaan kasvien sairauksista maatalouden yhteydessä, henki onkin se, että kasvin tautien parantamiseen tai ennaltaehkäisyyn ei saa käyttää modernia tietämystä, vaan kädet on sidottava selän taakse, jotta kuluttajien mielikuvat eivät vaarantuisi, mutta kasvin terveyden kanssa ei sitten olekaan väliä.

Coffee Leaf Rust (kahvinlehtiruoste) on kasviin iskevä sienitauti, joka tekee tuhoaan kahvinviljelyalueilla ja tauti on siinä mielessä ikävä, että se leviää tuulen ja sateen mukana.

Tautia vastaan on olemassa tehokkaita konsteja, kuten esimerkiksi synteettinen kasvinsuojeluaine Triazoline, mutta kuten arvaattekin ja etenkin linkkaamani jutun lukijat jo tietävätkin, luomussa tämä aine on ehdottoman kielletty, sillä luomutuotanto sallii tähänkin vaivaan kuparin, joka on paitsi suhteellisen tehoton, myös huomattavan paljon haitallisempi ympäristölle kuin sen modernit versiot.

Luomun keinojen vähäisyys on ongelma siinäkin mielessä, että jos jollekin alueelle iskee ruoste, vaatisi sen torjunta nopeita ja tehokkaita menetelmiä, mutta muutama luomutila useiden tavanomaisten seassa levittää ympäristöönsä yhä uusia taudin aiheuttajia, jos luomutila ei pääse tilanteen herraksi ja kaikki kärsivät, myös tavanomaiset tilat, jotka joutuvat luomutilalta leviävän ruosteen takia itse käyttämään kemikaaleja yhä kauemmin ja kauemmin.

His position points to a possible paradox: Could it be that well-intentioned but uninformed consumers, in pushing for organic coffee, are supporting an option that is less beneficial from an environmental and social justice perspective?  

Tässä on Steve Savagen mielestä tyypillinen nykyajan paradoksi. Eli hyvää tarkoittavat, mutta huonosti informoidut kuluttajat itse asiassa siirtyessään luomuun aiheuttavat luonnolle enemmän harmia, sekä eivät välttämättä edistä edes tuottajien asemaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden perspektiivin näkökulmasta.

Kuten Esko Valtaoja jo aikoja sitten haastattelussa ilmaisi:

Luomu on hyvää tarkoittavien ihmisten väärä valinta.

Tämäkin esimerkki kahvintuotannon maailmasta vahvistaa kyseistä huomiota. 

 

Kaalit ja rypsi vaarassa - jopa miljardeja tuholaisia

Mikäli mielit luomukaalia, sekä luomurypsiä, sinulle voi koittaa vaikeat ajat:

Kaalit ja rypsi vaarassa - lämpö toi miljardeja tuholaisia

 

Viime viikonvaihteen lämpöaalto on tuonut Suomeen jopa miljardeja kaalikoita. 

Oulun yliopiston mukaan hyönteisten vaellus on ulottunut ainakin Ouluun, mutta todennäköisesti myös Lappiin asti. 

– Havaittujen määrien perusteella Suomeen voidaan arvioida saapuneen vähintään satoja miljoonia, todennäköisemmin muutamia miljardeja kaalikoita, intendentti Marko Mutanen Oulun yliopiston biologian laitokselta kertoo. 

Hänen mukaansa kyse on tavanomaista suuremmasta, mutta ei täysin poikkeuksellisesta määrästä.

Onneksi maataloudessa on kasvinsuojeluaineita, jotta se maa-ala, joka on raivattu pois luonnolta tuottamaan meille ruokaa, ei menisi hukkaan, mutta sitten meillä on luomu:

Koin toukka on merkittävä kaalin, lantun, nauriin ja rypsin tuholainen. Mutanen varoittaa, että voimakas vaellus tietää vaikeaa vuotta kaalikasvien viljelijöille, varsinkin luomuviljelijöille ja kotipuutarhureille. 

– Toukka nakertaa käytännössä kaikkia kasvin maanpäällisiä osia. Siitä seuraa aina surullista jälkeä. Itse en laittaisi tänä vuonna kaalikasveja lainkaan kasvimaahan.

Niin, sitten meillä on rakas luomutuotanto, johon olemme satsanneet miljoonia veronmaksajien rahoja ja luomussa tilanne on niin hauska, että luomupa on päättänyt kieltää lähes kaiken kasvinsuojelun, kun kansa kuulemma haluaa puhdasta ruokaa.

Luomukaali tulee olemaan syksyllä oikein erikoisen puhdasta, jopa niin puhdasta, että sitä ei näy huonolla tuurilla lautasella lainkaan.

Onneksi meillä on kauppoja, joista saa ruokaa, niin eipä sen pahemmin väliä, että mitä pelloilla tapahtuu.

Detox on puhdasta .. huijausta!

Detox on nykypäivän muoti-ilmiö, joka on tuotu tänne yllättäen Yhdysvalloista, jossa se saatiin myytyä Hollywood-tähdille, ynnä muille julkkiksille, jotka tietenkin äkkäsivät päätyä niiden tuotteiden mainostajiksi, rikastuakseen enemmän.

Päivän Hesari käsitteli asiaa tieteellisestä näkökulmasta ja tässä näkökulmassa auttoi ravitsemusfysiologian professori Marja Mutanen Helsingin yliopistolta.

Meillä on hieno koulujärjestelmä, ainakin Pisa-testien mukaan, mutta miten ihmeessä kaikki uudet huuhaavillitykset pääsevät läpi? Sillä kun niitä tutkii ajatuksen kanssa edes muutaman minuutin, niin ne huomaa heti huijaukseksi ihan peruskoulun pohjalta, jos on vaivautunut olemaan hereillä niillä tunneilla, joilla käsiteltiin ihmisen elimistön toimintaa, ihmisen fysiologiaa.

HS MAKSUMUURI - Detox-hoidot ovat humpuukia

 

Eniten ihmetyttää se, että kun hieman tutkailin detoxia pintaa syvemmältä, niin sen kohderyhmä ovat naiset ja lisäksi hyväpalkkaiset, joka tarkoittaa yleensä korkeaa koulutustasoa. Detox-tuotteet ovat yleisesti niin kalliita, jonkin firman tarjoamista viikkojen kuureista puhumattakaan, että ei niihin ole varaa kovin pienellä palkalla.

Eivätkö ihmiset enää ajattele yhtään mitään ostamiensa palveluiden tai tuotteiden taustoista, ja syvenny muutamaksi hetkeksi pohtimaan niiden tieteellistä toimintatapaa, vai onko sitten niin ikävästi, että näin tehdään, mutta ei ymmärretä luettua sisältöä? Onhan tosin koulujärjestelmämmekin sellainen, että se ei kannusta kovin itselliseen ajatteluun, vaan lähinnä pänttäämään asioita ulkoa, jotta pääsisi tenteistä läpi ja sitten käy niin, että tietoa on virrannut hyvin paljon läpi, aiheuttamatta sen suurempia vaikutuksia siellä korvien välissä.

Hieman googlettelin detoxia, niin sieltä löytyi taas yllättävä toinen muoti-ilmiö asioiden voimana, joka ei minua kauheasti yllättänyt, kuten esimerkiksi tämä:

Detox puhdistuskuuri -  kehon kokonaisvaltainen puhdistautuminen

 

Koska kyseessä on detox, käytämme luomutuotteita aina kun mahdollista. 

Koska kyseessä on tieteellisen tiedon vastainen humpuuki ja uskomuksiin perustuva, ihmisen tiedetyn fysiologian vastaisen hörhöilyn avulla rahastaminen, käytämme jostain syystä luomutuotteita! Ei yllätä.

Luomun käyttäminen näytti olevan detoxin toimimisen perusta, niin tässäpä tuli jälleen yksi erittäin hyvä syy miettiä sitä, että mitä muuta virkaa luomulla on kuin se, että sillä rahastetaan hyväuskoisia hölmöjä?

Huvittavinta detoxin maailmassa seikkaillessa minusta oli se, että useat Detox-kuurit sisältävät savea, jota pitää syödä pitkin päivää ja sotkea jopa juomaveteensä. Kuitenkin nämä samat detox-ihmiset ovat kovasti huolissaan esimerkiksi alumiinista, eivätkä uskalla käyttää syövän pelossa alumiiniä sisältäviä deodorantteja.

Savi on vain siitä mielenkiintoinen tuote, että se sisältää hurjat määrät alumiinia, sillä se koostuu lähinnä alumiiniyhdisteistä, jonka tietää jokainen peruskoulun hereillä suorittanut. Näinkö nopeasti ihmiset todellakin unohtavat kaiken koulussa oppimansa? Näin on tosin pakko ollakin, sillä eiväthän nämä huijaukset löytäisi muuten otollista asiakaskuntaa.

Mielenkiintoista tässä hörhöilyssä on se, että hyvin pieni määrä alumiinia kainalossa on kauhea asia, mutta sama alumiini, jopa huomattavan suurissa määrissä sekoitettuna juomaveteen onkin sitten tosi jees.

Mutta kuten blogini lukijat jo tietävät, logiikka ei näissä hörhöpiireissä ole se kaikkein kovin pointti, vaan ihan muut arvot.

Sitten Hesariin:

1 Mi­tä kuo­na-ai­neet ovat?

Vi­ral­li­nen ra­vit­se­mus­tie­de ei tun­ne sa­naa kuo­na-ai­ne. Usein ter­mil­lä vii­ta­taan ke­hon ener­gia-ai­neen­vaih­dun­nas­sa syn­ty­viin lop­pu­tuot­tei­siin eli hii­li­di­ok­si­diin ja typ­peen. Pro­teii­nien ha­jot­ta­mi­ses­sa syn­ty­vä typ­pi on eli­mis­töl­le hai­tal­lis­ta, jo­ten se pois­tuu virt­sas­sa. Ny­kyi­ses­sä ra­vit­se­mus­kes­kus­te­lus­sa mo­ni las­kee kuo­na-ai­neik­si myös muut ai­neet, jot­ka pois­tu­vat ulos­teen ja virt­san mu­ka­na. Täl­lai­sia on esi­mer­kik­si lääk­keis­sä. Myös mo­nis­sa kas­vik­sis­sa on pal­jon sel­lais­ta, jon­ka eli­mis­tö ha­luaa suo­dat­taa pois. Kuo­na-ai­neis­ta pu­hu­mi­nen on an­ta­nut ku­lut­ta­jal­le fii­lik­sen, et­tä ke­hos­sa liik­kuu jo­tain eri­tyi­siä kuo­na-ai­nei­ta, jois­ta pi­tää pääs­tä eroon. Niin eli­mis­tö pää­see­kin, mut­ta se on nor­maa­lia fy­sio­lo­giaa.

Mutta jos ihmisen normaali fysiologia ei ole sinulle tuttu, niin sitten detox on sinun juttu. Tai jos olet löytänyt terveysgurun, joka perustaa oppinsa ihmisen elimistön laajennettuun fysiologiaan, jota tiedemaailma ei vielä tunne, niin silloinkin detox on sinun juttu!

2 Mi­ten näi­tä niin sa­not­tu­ja kuo­na-ai­nei­ta syn­tyy?

Hii­li­di­ok­si­dia syn­tyy ko­ko ajan, kun hen­gi­täm­me, ja typ­peä syn­tyy, kun ha­jo­tam­me ja käy­täm­me ruuas­ta tul­lut­ta pro­teii­nia.
Esi­mer­kik­si kar­keis­sa ja muis­sa vär­jä­tyis­sä elin­tar­vik­keis­sa on joh­dan­nai­sia, jot­ka erit­ty­vät virt­san mu­ka­na, kos­ka ke­ho ei käy­tä nii­tä. Mut­ta niin on esi­mer­kik­si pu­na­juu­res­sa­kin.

3 Ker­tyy­kö toi­sil­le enem­män kuo­na-ai­nei­ta?

Kuo­na-ai­nei­den mää­rät vaih­te­le­vat. Jos on run­sas­pro­teii­ni­sel­la diee­til­lä, ke­ho erit­tää enem­män typ­peä. Sel­lai­nen ih­mi­nen on ty­pen suh­teen suu­rem­mas­sa kuo­na-ai­ne­kuor­mas­sa kuin vä­hem­män proteii­nia syö­vä.

4 Voi­vat­ko kuo­na-ai­neet va­ras­toi­tua ke­hoon ja ai­heut­taa ter­veys­hait­to­ja?

Ei­vät voi. Ke­ho erit­tää ko­ko ajan pois sel­lais­ta, mi­tä se ei tar­vit­se esi­mer­kik­si vi­ta­mii­nei­na ja hi­ve­nai­nei­na. Jos eli­mis­tö on ter­ve, meil­lä ei ole on­gel­maa ai­neis­ta, jois­ta täy­tyi­si pääs­tä eroon.

5 On­ko puh­dis­ta­vis­ta de­tox-kuu­reis­ta apua?

Ne ovat hö­pö­hö­pöä. Olen kuul­lut esi­mer­kik­si hoi­dois­ta, jois­sa lai­te­taan ja­lat jon­kin­lai­seen suo­laan. Sen pi­täi­si no­peut­taa kuo­na-ai­nei­den pois­tu­mis­ta ke­hos­ta. To­del­li­suu­des­sa se ei ole mah­dol­lis­ta. Mak­sas­sa on de­tok­si­fi­kaa­tios­sy­tee­mi, jo­ka ha­pet­taa esi­mer­kik­si al­ko­ho­lia yrit­täen teh­dä si­tä vaa­rat­to­mak­si. De­tox-puh­dis­tuk­siin us­ko­vat ku­vit­te­le­vat, et­tä tä­tä sys­tee­miä voi teh­dä ak­tii­vi­sem­mak­si. Aja­tus on eh­kä läh­töi­sin sii­tä, et­tä esi­mer­kik­si greip­pi ja jot­kut lää­ke­ai­neet ei­vät so­vi yh­teen ja ent­syy­mi­sys­tee­mi voi täl­löin muo­ka­ta lää­ket­tä va­hin­gos­sa ak­tii­vi­sem­mak­si. Mut­ta ei ruual­la tai hie­ron­nal­la  voi no­peut­taa kuo­na-ai­nei­den pois­tu­mis­ta.

6 Ei­kö ros­ka­ruo­kaa syö­väl­lä mu­ka ole ke­hos­saan enem­män kuo­na-ai­nei­ta kuin ter­veel­li­ses­ti ruo­kai­le­val­la?

Ros­ka­ruo­kaa syö­vä saa heik­ko­laa­tuis­ta ras­vaa ja hii­li­hyd­raat­te­ja, joi­ta eli­mis­tö muut­taa ener­giak­si tai va­ras­toi ras­vak­si. Kuo­na-ai­nei­ta ei ole sen enem­pää kuin ter­veel­li­ses­ti ruo­kai­le­val­la.

7 Mi­hin paas­to pe­rus­tuu?

Ei ole tie­teel­lis­tä näyt­töä, et­tä paas­tos­ta oli­si ter­vey­del­le hyö­tyä. Paas­tos­sa ras­va­va­ras­tot pie­ne­vät, ei sii­nä oi­kein muu­ta ta­pah­du. Ke­ho ei tar­vit­se paas­to­ja ei­kä puh­dis­tuk­sia.

Tämä jälkeen minulla on yksi pyyntö:

Rakas Suomen valtio. Voisimmeko sopia niin, että emme enää kurjistaisi koulujärjestelmäämme uusilla säästöillä, vaan rakentaisimme koulujärjestelmästämme sellaisen, että ihmiset koulusta saamansa tiedon turvin voisivat välttyä huijatuksi joutumiselta.

Ihminen välttyy suurimmalta osalta huijauksista jo sillä tavalla, että oppii koulussa ihmisen elimistön perusfysiologian ja muistaa sen sen jälkeen, kun sulkee koulun oven takanaan.

Ruokaguruilla on eroa

Uusin Kotilääkäri-lehti piti sisällään vaihteeksi aivan asiallisen jutun, vaikka yleisesti olen sen huomannut tarjoavan erilaista terveyshumpuukia laidasta laitaan, eli kotikutoiset puolijulkkikset mainostavat homeopatiaa, erilaisia huuhaa-terapioita tai energisoivia taikakiviä yms.

Jutussa mainittiin, että ravitsemustiede on tiede, jota opiskellaan yliopistossa ja ravitsemustiede perustuu näyttöön, ei kansantarinoihin, tai viidakon shamaanien huumehorinoihin.

Ravitsemusasiantuntijoita on todellakin joka veneeseen ja taso vaihtelee aivan sen mukaan, millaisissa porukoissa ovat pyörineet ja hulluimmat tohelot jakavat sellaisiakin terveysvinkkejä, että korkeaan verenpaineeseen pitää nauttia suolaa, kunhan se on vain kallista hippisuolaa meren pohjasta, kuten blogini lukijat jo tietänevätkin.

Kuten jutussakin jo mainittiin, niin aika moni varmaan on sitä mieltä, että kun suunnittelemme ydinvoimalaa, niin olisi aivan toivottavaa, että joku siinä porukassa olisi opiskellut vaikkapa ydinfysiikkaa ja joku toinen olisi opiskellut aivan oikeaksi arkkitehdiksi, eikä rakennuksen rakenteiden kestävyydestä vastaava suunnittelija olisi itseopiskellut rakennusguru, joka on kierrellyt viidakoissa hakemassa shamaanien oppeja kestävien rakennusten luomiseksi.

Jos ajelet autolla Keski-Euroopassa ja tulet jopa satojen metrien mittaiselle sillalle, niin toivot, että sen sillan on rakentanut joku, joka on opiskellut sillanrakentamista ja hänen tietämyksenä ei perustu jonkun huru-ukon visioihin siitä, miten kestävä silta tehdään, ehkä.

Jos rakennat oman talon, niin kovin moni ei ehkä antaisi sähkötöitä sellaiselle, joka on itse opiskellut sähköjuttuja internetistä ja käynyt viidakossa kyselemässä shamaanilta ohjeita plus ja miinus-navasta.

Kun tulee rakennuttamasi talon lopputarkastuksen aika, niin jotenkin kaikki haluavat, että oikea rakennusmestari tekee sen tarkastuksen, jolla on alan pätevyys, eikä ole oikein suosittua valita paikalle itseoppinutta rakennusgurua, joka tosin osaa katsella varvulla kaivoja, tai kertoa meille oikeat äitimaan energiat yms.

Mutta kun on kysymys omasta terveydestämme ja miten siihen liittyy ravitsemus, niin jostain syystä siinä vaiheessa ei tiedolla, tieteellisellä tiedolla ole enää niin väliä, vaan jokainen kertomus joltain itseoppineelta huuharilta onkin mitä parhainta. Ja mitä vetävämpi tarina, sitä uskottavampi se jostain syystä on.

Koska ruokagurujen viestissä on usein kyse uskomuksista, sekä kansantarinoista, niin silloin vedetään mukaan kaikki maailman viisaus aina Hippokrateesta ja Aristoteleesta alkaen. On kuitenkin hyvä muistaa, että ravintogurut käsittelevät historiaa hyvinkin valikoivasti. Esimerkiksi suoneniskentä oli hoitomuotona jo antiikin ajoista alkaen, aina 1800-luvulle ja se oli sen ajan viisaiden näkemys siitä, miten sairauksia hoidetaan, mutta itse hoito oli pelkkää huuhaata ja jopa vaarallinen sen saajalle. Vaikka potilaiden nähtiin menehtyvän vuosisatoja putkeen, ei kukaan osannut vetää johtopäätöstä siihen suuntaan, että itse hoito olisi vaarallinen.

Tällaista on se tietämys, johon nämä nykyajan ravintogurutkin koko ajan vetoavat.

Asiaa vaikeuttaa myös se, että kun ruokaguru vetoaa yliopistossa suoritettuun tutkimukseen, niin  maailmalla yliopiston käsite on hyvin laaja. Uskontojen puolelta tiedämme jo sen, että erilaiset huuhaa-lahkot perustavat omia yliopistoja, jotka sitten tuottavat lahkojen oppien mukaista "tieteellistä" materiaalia ja tämä sama tilanne on myös ravitsemuspuolella.

Hyvänä esimerkkinä uskontojen puolelta on Kent Hovind, joka sai aikaan jopa väitöskirjan, joka hyväksyttiin Patriot Bible Universityn laadukkaassa järjestelmässä.

Tällaiset Patriot Bible Universityn tapaiset yliopistot tuottavat myös kaikenkarvaisten ruokagurujen tarvitsemaa materiaalia siitä, että jokin sieni parantaa kaikki vaivat peräpukamista kaljuuteen.

Mutta mukavaa oli havaita, että Kotilääkäri oli saanut sisältöönsä asiapitoisen jutun ja jospa siitä tulisi lehden uusi linja tulevaisuudessa ja huuhaahömppä jäisi hieman vähemmälle.

Miksi luomuala tulisi kaksinkertaistaa?

Europarlamentaarikko Tarja Cronberg on jälleen harrastanut logiikkaa, jota en kykene ymmärtämään mistään suunnasta katsottuna:

Mikkelin Luomuinstituutti kokoaa alan osaamista yhteen

 

”Euroopassa luomun pinta-ala on kaksinkertaistunut 2000-luvulla, mutta missä on Suomi? Hallituksen tavoitteena on viljelyalasta viidennes luomua vuonna 2020. Maabrändivaltuuskunnan tavoite olisi puolet vuonna 2030”, vertasi instituutin pohjatyön tehnyt europarlamentaarikko Tarja Cronberg (vihr.) avajaisissa.

Tarja Cronberg ei ilmeisesti tiedä, että asiasta julkaistaan tilastoja, joista selviää se että missä se Suomi luuhaa:

EUROSTATS - area under organic farming

Kun Tarja Cronberg nyt lukee tuon tilaston, sekä vertaa sitä lausuntoonsa, niin mitähän on taas ajateltu ja mihin ne asiat ovat perustuneet?

Suomi on tällä hetkellä kärkipaikoilla, kun puhutaan tuottamattoman luomutuotannon suhteesta kokonaispinta-alaan, eli luomuun tuhlatusta pinta-alasta.

Esimerkiksi Euroopan maatalousjättiläisen Ranskan tuotannosta on luomussa vasta 3.3 %.

Tanska, jota meillä käytetään aina esimerkkinä puhuttaessa luomutuotannosta, on jämähtänyt lukemaan 6.1 prosenttia kokonaisalasta.

Saksa, tuo luomun mahtimaa, tuhlaa kokonaispanoksestaan luomuun saman 6.1 prosenttia kuin Tanskakin, mutta tosin molemmissa maissa luomun kulutus on tuotantoa suurempaa, joten jokainen voi pohtia, että mitä se tarkoittaa noin kauko-lähiruoka ajattelusta johtaen.

Joten jos luomun kulutuksen mahtimaat pärjäävät noin kuuden prosentin panoksella kokonaispinta-alasta, niin miksi ihmeessä meillä on jo noin 9 prosenttia luomussa, kun kulutus on aivan naurettavan pientä?

Maatalousjätti Puola jättää luomulle 4.1 prosenttia.

Romania, tuo Euroopan takapajula, jossa pientilat ovat vielä arvossaan ja kemialliset lannoitteet vain maanviljelijöiden kaukaisia haaveita, uhraa luomutuotannolle kokonaista 1.6 %, vaikka maatalous on käytännössä luomua, mutta ei tietenkään sertifioitua, koska tuottajilla ei ole varaa maksaa siitä ilosta.

Englannissa luomun osuus kokonaistuotannosta on 3.7 %.

Kun tuota tilastoa lukee, niin Suomihan on kärkipaikoilla luomuun siirretystä tuotannosta ja me olemme reippaasti yli keskiarvon ja takanamme on paljon enemmän maita, kuin edessämme.

Joten mitä europarlamentaarikko yritti meille viestiä ja oliko hän täysin rehellinen puheenvuorossaan, jos vertaamme sitä todelliseen tilanteeseen?

FAO: Syökää ötököitä

YK:n elin­tar­vi­ke- ja maa­ta­lous­jär­jes­tö FAO ke­hot­taa ih­mi­siä syö­mään enem­män kop­pa­kuo­riai­sia, touk­kia ja mui­ta ötö­köi­tä.

HS maksumuuri - YK patistaa syömään enemmän ötököitä

 

"Vies­ti on sel­vä: Syö­kää hyön­tei­siä", FAO:n met­sä­po­li­tii­kan joh­ta­ja Eva Müller sa­noi uu­tis­toi­mis­to AFP:n mu­kaan Roo­mas­sa maa­nan­tai­na.

FAO jul­kai­si ra­por­tin hyön­teis­ten syön­nin eduis­ta maa­nan­tai­na.

"Hyön­tei­set ovat yk­si met­sän tar­joa­ma mah­dol­li­suus. Nii­tä ei ole juu­ri hyö­dyn­net­ty ruo­ka­na ei­kä var­sin­kaan eläin­ten ra­vin­to­na", Mül­ler sa­noo FAO:n tie­dot­tees­sa. Hä­nen mu­kaan­sa hyön­teis­ten kas­vat­ta­mi­nen ra­vin­nok­si voi­si hil­li­tä lii­ka­hak­kui­ta.

Niis­sä on pal­jon pro­teii­nia ja hy­viä ras­vo­ja. Li­säk­si niis­tä saa kal­siu­mia, rau­taa ja sink­kiä. Esi­mer­kik­si sa­ta gram­maa nau­dan­li­haa si­säl­tää kuu­si mil­li­gram­maa rau­taa, mut­ta sa­ta gram­maa hei­nä­sirk­ko­ja 8–20 mil­lig­ram­maa.

Nau­ta syö yh­tä li­ha­ki­loa koh­ti kah­dek­san ki­loa ruo­kaa, mut­ta hyön­tei­set kes­ki­mää­rin vain kak­si ki­loa.

 Ylei­sim­piä ovat FAO:n mu­kaan eri­lai­set ko­va­kuo­riai­set (31 pro­sent­tia), tou­kat (18 pro­sent­tia), me­hi­läi­set, am­piai­set ja muu­ra­hai­set (14 pro­sent­tia) ja eri­lai­set hei­nä­sir­kat (13 pro­sent­tia).

Jonkin verran voi vettä Vuoksessa virrata, ennen kuin hyönteiset valtaavat edes vankkumattomimpien ekoilijoiden lautaset täällä pohjolassa. Olen syönyt Kaukoidässä matkustellessa hyönteisiä ja eipä ne sen kummempaa ruokaa ole kuin mikään muukaan. Friteerattu heinäsirkka maistuu mille tahansa friteeratulle tuotteelle, eli mieleen tuli lähinnä perunalastu. Friteeratuista madoista tulee hieman lajista riippuen mieleen joko friteerattu kananuggetti tai popcorn.

Mutta sitten pitää muistaa se, että kun poimit luonnosta heinäsirkan ja pistelet sen poskeesi, se ei ole luomua tai luonnonmukaista. Se on sitä vasta sitten, kun byrokraatti käy tarkistamassa tuotantotilasi ja sen, ettei heinäsirkkasi ruokalistalle päädy vahingossakaan jotain luomutuotannon paksun sääntökirjan vastaista tuotetta ja että tuotantotilasi ikkunat ovat tismalleen luomusääntöjen mitta-asteikon mukaiset. Joten vasta kun saat leiman paperiin, voit kutsua heinäsirkkaasi luomuksi, mutta sitä ennen se on vain ihan tuikitavallinen heinäsirkka.

Luonnossa vapaana eläessään heinäsirkka on voinut vahingossa syödä vaikkapa muuntelun kohteeksi joutuneita geenejä, niin se ei ole ollenkaan sallittua luomutuotannon säännöissä. Samoin jokin luonnonvastainen metsänomistaja on saattanut lannoittaa metsäänsä kemiallisella keinolannoitteella ja ötökkä on syönyt sellaisen lannoitteen vaikutuksen alaisuuteen joutunutta mustikkaa ja näin ollen ötökkä ei kelpaa luomuksi alkuunkaan.

Vapaana luonnossa elävä eliö ei ole luomua, vaan vasta kun luomutuotannon sääntökirjan säännöt on todettu noudatetuiksi jonkin valvojan toimesta.

Asia on hieman sama kuin se, että sinä et ole kristitty ennen kuin uskot kuten kristityn on sovittu uskovan erilaisissa kirkolliskokouksissa vuosisatojen saatossa. Jos et usko kristinuskon mukaisen virallisen säännöstön mukaan (esimerkiksi kolminaisuusoppiin), olet vain jokin outo lahkolainen, mutta et suinkaan kristitty, vaikka itse pitäisit itseäsi kristittynä.

Luomuinstituutti avattiin Mikkelissä

Luomuinstituutin avaussanat on lausuttu Mikkelissä ja toiminta on pyörähtänyt käyntiin. Siksipä asian tiimoilta on uutisiakin pulpahtanut markkinoille:

"Luomukeskustelua haittaa tarpeeton vastakkainasettelu"

 

Luomun hyödyistä ja haitoista on käyty kiivasta keskustelua julkisuudessa viime kuukausien aikana. Luomun vastustajat eivät näe mitään selkeää näyttöä luomun paremmuudelle, olipa sitten kyse luomun ympäristöystävällisyydestä tai terveellisyydestä.

Periaatteessa mitään kauheaa keskustelua ei tarvitsisi käydä, sillä useat lähiaikoina julkaistut laajat tutkimukset osoittavat luomun olevan pelkkää markkinamiesten sanahelinää, jolla kuluttajille koetetaan myydä ylihintaista ruokaa.

Little evidence of health benefits from organic foods, Stanford study finds

 

Organic farms not necessarily better for environment

 

Kiistassa on pitkälti kyse siitä, että suomalaista ruokaa ajatellaan lähtökohtaisesti puhtaana. Se on melkein luomua. Tämän takia monet ihmettelevät, onko muu kotimainen ruoka sitten vähemmän puhdasta kuin luomu, Vihreiden europarlamentaarikko ja luomuinstituuttihankkeen selvittäjä Tarja Cronberg pohtii.

Mitä tässä koetetiin sanoa? Käsittääkseni vastakkainasettelu on syntynyt luomuväen puolelta, eli siten, että tavanomaista tuotantoa on mustamaalattu niin, että se tuottaisi jotenkin epäkelpoa ja "myrkytettyä" ruokaa ja luomu olisi vastaus tähän, sillä eihän luomulle muuten mitään kysyntää kyetä luomaan. Jokin ero pitäisi kuluttajien mieliin saada, jotta he ostaisivat hyvin kallista ruokaa tavanomaisen tilalle.

- Tästä on syntynyt vastakkainasettelu ja kilpailutilanne. Asia on hankala siksi, koska tämän vuoksi luomu ja tavanomainen viljely eivät voi kehittää toinen toisiaan. Kun kilpailija kehittää innovaatioita, niin tulokset painetaan alas, Cronberg harmittelee.

Mitä ihmeen innovaatioita luomu voi markkinoille tuoda, kun viherlannoitus, viljelykierto, kompostointi, lannan käyttäminen lannoitteena jne jne jne ovat olleet yleisiä menetelmiä jo vuosisatoja.

Luomun ainoa ero on se, että se on ahtailla säännöillään sulkenut hyvin paljon menetelmiä pois, joka on täysin järjetöntä, vaikka sitä katselisi millaisten luomulasien kautta tahansa.

- Ei ole pystytty osoittamaan, että luomutuotannolla saavutetut sadot olisivat merkittävästi pienempiä kuin tehotuotannossa. Luomussa voidaan saada hyviä satoja ja joissain tapauksissa  on saatu jopa parempia satoja kuin tavanomaisessa viljelyssä.

Voisiko joku kertoa luomuinsituutin johtajalle sellaiset terveiset, että Suomessa satotilastot ovat julkista tietoa, toisin kuin monissa muissa maissa, joten jokainen veronmaksaja voi itse käydä toteamassa tilanteen Matildan satotilastoista:

Luomusatotilasto - Julkistukset 

 

Kun luomuinstituutin johtaja Pirjo Siiskonen saa tuolta tilastot esiin, niin sitten hän voi avata vierelle tavanomaisen viljelyn tilastot ja sitten keskustellaan siitä, että mikä mahtoi mennä pieleen Siiskosen lausunnossa Yleisradion uutisessa:

Satotilasto - Julkistukset

 

Mikä mahtoi mennä pieleen, vai pitääkö luomuinstituutin johtaja meitä hieman tyhminä?

- On myös myytti, että luomutuotantoyksiköt olisivat pienempiä kuin tavalliset. Esimerkiksi keskikokoinen suomalainen luomumaatila on 45 hehtaarin maatila.

No se peruskaupunkilainen, joka on luomuun hurahtanut, tosin ostaa luomua siksi, kun hän luulee luomun tulevan sympaattisilta luomupientiloilta ja häntä voi ärsyttää tieto siitä, että ne isot tilat ovatkin luomua ja ne tavanomaiset tilat ovat sympaattisia pientiloja.

Siiskosen mielestä ei ole myöskään mitään selkeää näyttöä siitä, että luomu olisi epäterveellistä.

En ole kuullutkaan, että on jotain näyttöä siitä, että luomu voisi olla epäterveellistä, mutta näin onkin? Olen luullut, että luomu on aivan tavallista ruokaa, tosin tuottamattomasti tuotettua, sekä hyvin kallista, eli lähinnä rahan tuhlausta.

Minusta on kiinnostavaa, että juuri luomun on aina puolustauduttava näissä kysymyksissä. Tavanomaiselta tuotannolta ei vaadita vastaavaa. Ei vaadita esimerkiksi selvityksiä niistä vaikutuksista, joita synteettisillä lisäaineilla syömässämme ruoassa on. Molemmilta puolilta tarvitaan enemmän tutkimustietoa, Pirjo Siiskonen torppaa.

No mutta kun niistä on täysin pätevää tieteellistä tietoa saatavilla pilvinpimein ja ainoastaan asiaan perehtymättömät huuharit löytävät asiasta jotain ihmeteltävää.

Jos luomuinstituutin johtaja ei ole asiasta tietoinen, hän voinee sivistää itseään toisen professorin, nimittäin Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksen Marina Heinosen esityksellä ja hänen luentonsa on luettavissa täältä:

Lisäaineet ruoassa – turha huolenaihe

 

Erimielisyydet luomun hyödyistä ja haitoista eivät ole estäneet kuitenkaan luomun kysynnän jatkuvaa kasvua. Suomalainen luomutuotanto ei pysty enää vastaamaan kotimaan kuluttajakysyntään.

Se ei ole koskaan pystynyt ja voisi lisätä sen, että luomutuotanto ei pysty tyydyttämään kotimaisuudella yhdenkään maan luomukuluttajien tarpeita, vaan se on tuontitavaraa kaikkialla. Mistä se johtuu, voisi olla luomuinstituutin hyvä tutkimuskohde.

Ja tosiasia on se, että luomun kulutus on minimaalista kaikkialla, eli jopa siellä, missä kuluttajat avaavat luomulle auliisti lompakkoaan. Sielläkin luomun osuus kokonaispotista on n. 5-7 prosentin tienoilla.

- Luomuruoka voi olla ulkomailla tuotettua ja silti siinä on kaikki luomun tunnukset. Tämä aiheuttaa pitkän hiilijalanjäljen. Siksi olisi hyvä, että luomuruoan kuljetusmatkoja saataisiin karsittua, Siiskonen kertoo.

Ja siellä luomuväen pippaloissa on juuri tilaisuuksia, joissa pohditaan kotimaisen luomun rahtaamista ulkomaille, joten mitä ihmettä te koetatte meille kuluttajille kertoa?

Seminaari luomun vientimarkkinoista 16.5.2013

 

- Tutkimusta tarvitaan, jotta voidaan kehittää esimerkiksi bisnesmalleja, jotka ovat tuottavia viljelijöille, Cronberg lataa.

Ahaa. Tällaisesta tutkimuksesta on kysymys, mutta entäpä jos ensin tutkitaan sellaista, että voidaanko luomussa ylipäätänsä tuottaa mitään järkevällä maankulutuksella?

Pitääkö meidän nyt ajatella vain sitä, että miten luomubisnes pyörii, vaiko Maapallon tulevaisuutta?

Kuten olen jo useita kertoja todennut, luomussa on kyse vain bisneksestä ja siitä, miten ylihintaista ruokaa saadaan myytyä kuluttajille tai ujutettua muuten kuluttajien maksettavaksi.

Satotilastot kuitenkin kertovat karua kieltään siitä, että jos haluat nähdä luonnon luontona, etkä suinkaan tasaisena maatalousmaana, niin silloin jätä luomu kauppaan ja osta järkevästi tuotettua ruokaa.

Vuokot myrkyttävät elinympäristönsä itselleen

Tässäpä mainio esimerkki ja tiedeuutinen siitä, mitä keinoja kasvit voivat käyttää raivatessaan elintilaa itselleen ja miten selvittävät tiensä ekolokeronsa huipulle:

Vuokot käyvät kemiallista sotaa

 

Aikoinaan kuviteltiin, että sini- ja valkovuokot ovat ylivoimaisia kilpailijoita metsän muille kasveille siitä syystä, että ne selviytyvät talven ikeestä muita kasveja nopeammin. Uusi tutkimus kuitenkin osoittaa, että kyse on lähinnä kemiallisesta sodankäynnistä.

- Vuokot kilpailevat muiden kasvien kanssa erittämällä pahanhajuisia- ja makuisia kemikaaleja. Ne lykkäävät juurista sellaista myrkkyä maaperään, että muiden kasvien on aika lailla mahdotonta elää siinä ympärillä, kertoo professori Heikki Setälä Radio Suomen Luonto-Suomi-ohjelmassa.

 Vuokot eivät kuitenkaan ole ainoita myrkyttäjiä. Monet muutkin kasvit erittävät kemikaaleja juuristaan ja lehdistään.

Näin se vain on, kaikkien luonnollisuutta ja luontoa ihannoivien suureksi mieliharmiksi.

Suurin osa kasvikunnasta on ihmiselle ruuaksi kelpaamatonta myrkyllisyytensä takia ja ihmisen harrastama jalostustoiminta on tuottanut meille myrkytöntä tai lähes myrkytöntä syötävää.

Kasvi ei halua tulla syödyksi, vaan koettaa viedä lajiaan eteenpäin keinolla millä hyvänsä ja muiden lajien myrkyttäminen tieltä pois on ollut hyvä keino jo satoja miljoonia vuosia.

Vuokon käymään kemialliseen sodankäyntiin perustuu myös moderni kasvinjalostus, eli jalostetaan kasvi, joka kestää kasvinsuojeluainetta X, jolloin samasta elintilasta viljeltävän kasvin kilpailevat lajit  saadaan tipautettua pelistä pois.

Vuokot erittävät myrkkyä X, joka ei vaikuta niihin itseensä, mutta tekee ympäristöstä vuokon kilpailijoille elinkelvottoman, jolloin vuokot voittavat ekologisen lokeron itselleen.

Maailman maatalous entistä energiatehokkaampaa

Maaseudun tulevaisuus uutisoi Worldwatch-instituuttin tuoreesta raportista, jonka mukaan maatalouden energiatehokkuus on vuosien saatossa yhä parantunut, tosin kehitettävää riittää, sekä huolenaiheita:

Maailman maatalous entistä energiatehokkaampaa

 

Maatalouden päästöt kasvoivat 20 vuodessa, 1990–2010, 13 prosenttia. Samaan aikaan maataloustuotannon määrä kasvoi lähes 23 prosenttia, joten maatalouden energiatehokkuus parani selvästi.

Tuo nyt on hiukan positiivinen uutinen, vaikkakaan maatalouden tila kokonaisuus huomioon ottaen ei kovin ruusuiselta vaikuta.

 Hiilidioksidipäästöjen tärkein lähde ovat eloperäiset viljelymaat. Niitä on raivattu eniten Aasiassa, jonka osuus maatalouden hiilidioksidipäästöistä on 54 prosenttia.

Tietenkin niiltä nykyisiltä maatalousmailta voisi koettaa ottaa irti järkevillä menetelmillä yhä enemmän satoa, jolloin vältyttäisiin uuden maatalousmaan raivaamiselta.

Mutta kun se ei ole trendikästä nykyisin, vaan tuottajan pitää tuntea joka porkkana ja sen elämä, sekä kertoa se kyynelistä kostunein silmin kuluttajalle, joka sitten kokee, että hänelle on tuotettu henkilökohtaista ruokaa, mahdollisimman vähän tehokkaasti, jolloin se maistuu parhaimmalta.

Maapallosta viis, kunhan oma ruoka on juuri sinulle tehtyä ja sillä on kiva tarina kerrottavana.

Luomua riittää, ei riitä, riittää - vientiinkin

Kaksi uutista, jotka jossain määrin liittyvät toisiinsa, tai sitten niin, että miten ne voidaan lukea samaan aikaan:

Ensin Maaseudun tulevaisuus:

Pompottelua luomulla

 

Tuotannolla on ollut ajoittain vaikeuksia pysyä kysynnän vauhdissa mukana. Luomu- ja lähiruokahyllyt tyhjenevät nopeasti. Kauppiaat ovat kilvan etsineet kumppaneikseen uusia sopimustuottajia ja -yrityksiä.

Tämä on se suurin ongelma myös pääsyssä suurkeittiöihin, (hinnan ohella), eli luomua ei vain ole markkinoilla ja jos sattuu jostain löytymään, pakkauskoot ovat noin kahden hengen talouksia silmälläpitäen tehty. Jos joudut tekemään jauhelihakastiketta 5000 annosta, niin jauhelihan paistaminen 400 gramman pakkauksista voi aiheuttaa aika vähän hurraa-huutoja, vaikka luomuun uskottaisiin hyvinkin hartaasti keittiön henkilökunnan keskuudessa.

Mutta kun yhdistämme tähän seuraavan uutisen, niin voi taas kysyä että mitä ihmettä?

Seminaari luomun vientimarkkinoista 16.5.2013

  

Luomua ei riitä edes kotimarkkinoille ja silti ollaan järjestämässä seminaaria kotimaisen luomun siirtämiseksi ulkomaisiin kauppoihin?

Kotimaista luomua ei riitä kauppoihin, ei toreille, ei suurkeittiöihin ja ProLuomu järjestää mahdollisuuksia sen vähänkin kotimaisen luomutuotannon myymisestä ulkomaille! 

Vai onko niin, että luomun ei tiedetä menevän kaupaksi sen tuotantomaassa (johtuen liian korkeasta hinnasta), vaan se kannattaa rahdata vientitukien avulla jonnekin muualle halvan hintalapun kera ja sieltä taas halpaa  luomua tänne?

Mutta kun vielä tiedämme, että luomua koetetaan väellä ja voimalla myydä mielikuvissa lähiruokana, niin miten tämä seminaari sopii edes kuinka vilkkaalla mielikuvituksella tahansa miettittynä siihen markkinointiin?

No toisaalta Suomessa myydään saksalaista "lähiluomua", niin miksipä ei sitten Saksassa suomalaista "lähiluomua". Eihän siinä tarvitse kuin määritellä "lähiruoka" uudestaan, niin kaikki ovat tyytyväisiä.

Jospa nyt ensin saataisiin riittävästi luomua kotimaisille tiskeille ja kun ne maksavat asiakkaat saadaan tyytyväisiksi, niin sitten se loppu rahdataan jonnekin, jossa joku siitä jotain maksaa.

Luomuruokaohjelma tyssäsi Helsingissä

Aamun Hesari (5.5.2013) kertoo, että koulujen luomuruokaohjelma on Helsingissä tyssännyt rahapulaan:

HS Maksumuuri - Koulujen luomuruokaohjelma tyssäsi rahapulaan

 

Luo­mu­ruoan li­sää­mi­nen kou­luis­sa on kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen aset­ta­ma ta­voi­te. Luo­mu­ruo­kai­lun aloit­ta­mi­sen kou­luis­sa ar­vioi­tiin kak­si vuot­ta sit­ten mak­sa­van 800 000 eu­roa.

Tärkeää olisi tietää myös se, mitä 800 000 euroa lautaselle tuottaa ja miten paljon, mutta vain tällainen yksi, suhteellisen suuri luku esitetään, ei muuta.

Sum­mal­la oli­si saa­nut esi­mer­kik­si peh­meää luo­mu­lei­pää kak­si ker­taa vii­kos­sa. Nyt kou­lu­lai­set saa­vat tyy­tyä luo­mu- ja lä­hi­ruo­ka­viik­koon, jo­ka jär­jes­te­tään ker­ran lu­ku­vuo­des­sa.

Ja sitten hieman täsmennetään, mutta anteeksi nyt vain. Esimerkiksi pehmeä(ä) luomuleipä(ä) kaksi kertaa viikossa ja maksaa 800 000 euroa vuodessa ylimääräistä verrattuna siihen, että koululainen saa pehmeää leipää kaksi kertaa viikossa, mutta järkevästi tuotetusta viljasta? En ymmärrä sitä, miten poliitikot on saatu tähän luomuhössötykseen huijattua mukaan.

Nyt jokainen luomua kuntien suurkeittiöihin ajava pyörittelee hetken mielessään tällaista lausetta:

800 000 eurolla olisi saanut esimerkiksi pehmeää luomuleipää kaksi kertaa viikossa.

Seuraavaksi jokainen luomusta positiivisesti ajatteleva mietiskelee hetken sitä, että mitä muuta koulutoimi voisi hankkia lapsillemme 800 000 eurolla vuodessa, kuin pehmeää leipää kaksi kertaa viikossa.

Ny­kyi­sel­lä opis­ke­li­ja­mää­räl­lä ar­vioi­tu sum­ma ei edes riit­täi­si.

Missä ne konsultit ovat nyt, jotka kertovat meille luomu-uutissa, että luomua on mahdollista saada pöytään myös ilman kohonneita kustannuksia?

Myös Hel­sin­gin päi­vä­ko­deis­sa pi­ti tä­nä vuon­na naut­tia luo­mu­vi­han­nek­sia ja -mai­to­tuot­tei­ta. Suun­ni­tel­ma ei kui­ten­kaan to­teu­du.

Nyt Hel­sin­gin päi­vä­ko­deis­sa vain vil­ja­tuot­teet ovat suu­rel­ta osin luo­mua, sil­lä ne ovat edul­li­sia ver­rat­tu­na mui­hin luo­mu­raa­ka-ai­nei­siin.

No ainakin kaupan hyllyllä hintaero on melkoinen, jos vaikka kahta jauhopussia vertaa, mutta "edullinen verrattuna muihin luomuraaka-aineisiin" lienee oikeaan suuntaan ilmaistu.

Kau­pun­ki myön­si vii­me vuon­na päi­vä­ko­tien luo­mu­ruo­kaa var­ten noin 400 000 eu­roa. Tä­nä vuon­na sum­ma py­syi en­nal­laan, mut­ta luo­mu­ruo­kaa ei voi­da li­sä­tä ny­kyi­ses­tä.

Ja mitäpä se lapsonen tällä rahalla saa, eli mihin 400 000 euroa sössitään? Onko vastine edelleen 1-2 kertaa luomuvelliä viikossa, vai saako tuolla rahalla jotain muutakin?

Jos niiden lapsien vanhemmilta kysyttäisiin, niin voisiko sen rahan myös käyttää vaikkapa lastentarhanohjaajien palkkoihin, jotta ryhmäkokoja voitaisiin pienentää ja tarjoittaisiin kotimaisesta järkevästi tuotetusta viljasta se velli, vai onko luomua nyt vain oltava, kun se trendi on, maksoi mitä maksoi?

"Syk­syn bud­jet­ti­neu­vot­te­luis­sa tä­hän pi­tää pa­la­ta en­si vuo­den osal­ta. Jos oh­jel­ma on teh­ty, sil­le pi­täi­si ol­la myös ra­hoi­tus", to­teaa Hel­sin­gin var­hais­kas­va­tus­lau­ta­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja Sanna Vesikansa (vihr).

Kaupungin henkilöstön lomautukset voisivat olla hyvä keino saada luomua lisää lautasille, niin siitäpä sitä rahaa luomuvelliin kätevästi saataisiin. Tai napsaistaan se lakkauttamalla pari leikkipuistoa tai vähentämällä henkilökuntaa entisestään. Keinoja kyllä löytyy, jos vain luomua lisää halutaan.