Lapseni ei oireile kouluruuasta!

Olen mielenkiinnolla seurannut Espoon luomuäitien aloittamaa keskustelua kouluruuasta ja siitä, että mitä kaikkea kamalaa päiväkoti- ja kouluruoka maailmassa aiheuttaa ja juuri heidän lapsilleen. Osa Laatua lasten lautasille -ryhmän jäsenistä on päässyt eri medioihin kertomaan mielipiteitään ja haukkumaan heidän lapsilleen tarjottua, yhteisillä rahoillamme tehtyä ruokaa ja sitä, että miten tämä ruoka jopa sairastuttaa heidän lapsensa ja saa oireilemaan mitä erilaisimmin tavoin.

Omalta osaltani voin sanoa, että kouluruoka ei saa omia lapsiani oirehtimaan eikä sairastumaan millään tavoin. Toki he joinain päivinä motkottavat kouluruuan sisällöstä, kuten lähes jokainen lapsi/teini taitaa jossain välissä tehdä, mutta en ole huomannut vatsaoireita, en haavaisia ihottumia polvitaipeissa, en väkivaltaista käytöstä, en stressaantumista, en huonoja koetuloksia, enkä mitään muutakaan ihmeellistä, vaikka he syövät kouluruokaa viitenä arkipäivänä viikossa.

Harmi vain, että minun lapsieni ja minun henkilökohtaisilla kokemuksilla ei ole mitään virkaa, koska minä koen väärin, mutta jos minä kokisin lapsieni oireilevan kouluruuasta, niin sitten minun kokemuksillani olisi arvoa ja minua kuunneltaisiin myös tuossa ryhmässä ja voisi käydä jopa niin hyvä tuuri, että kirjoittamaani viestiä heidän facebook-ryhmäänsä ei poistettaisi viiden minuutin sisällä sen kirjoittamisesta.

Asiaan voi olla vaikutusta sillä, että kodissamme kouluruokaa ei mollata vanhempien toimesta, vaan aina jos kouluruuasta on puhetta, siitä koetetaan puhua myönteisessä sävyssä, silloinkin kun lapsien mielestä kouluruuan sisältö ei ole vastannut odotuksia. Yleisellä tasolla ongelmia on eniten siinä, että tykkäämäänsä ruokaa ei saa ottaa niin paljon kuin haluaisi ja sitten on joitain ruokia, joista ei vain tykkää. Ryhmäpaine tykätä tai olla tykkäämättä jostain ruuasta tuntuu kuitenkin olevan aika kova.

Laatua lasten lautasilla -ryhmässä puhutaan paljon siitä, että yksilön omat kokemukset ovat kaiken mitta, mutta sillä on rajansa, sillä kun eräässä lehdessä taannoin haastateltiin lapsia päiväkotiruuasta, niin lapsilla ei tuntunut olevan asiassa valittamista, joten se oli väärä henkilökohtainen kokemus Laatua lasten lautasille -äitien mielestä, eli lasten mielipiteet tyrmättiin täysin. Oli todella alhaista journalismia mennä kysymään lapsilta, että onko ruoka päiväkodissa hyvää, kun asiaa pitää tietenkin kysyä äideiltä, jotka eivät syö ruokaa päiväkodissa, sillä .... no perusteluita on loppupeleissä aivan ymmärtänyt.

Eli äitien mielipiteet ovat tärkeämmässä roolissa, eikä suinkaan lasten, jotka sitä ruokaa kuitenkin syövät. Tämä on minusta hyvin outoa, mutta tämä toisaalta selittää asioita paljon.

Sen verran muistan jotain ihmisen psykologiasta, että varmasti saisin lapseni oirehtimaan kouluruuasta mitä moninaisimmin tavoin. Jos aamusta iltaan haukkuisin kotona kouluruokaa lasteni kuullen, varmasti lapseni oppisivat ajattelemaan samoin kuin minä. Lapset oppivat vanhempiensa ajatukset hyvin nopeasti asiassa kuin asiassa. Lapset oppivat aikuisena harrastamansa liikennekäyttäytymisen omilta vanhemmiltaan, samoin kuin suhtautumisen ruokaankin.

Jos voivottelisin kovaan ääneen aamulla lapseni kovaa kohtaloa, kun hän joutuu nyt taas lähtemään kouluun tai päiväkotiin syömään kauheaa myrkkyruokaa, joka saa hänen vatsansa sekaisin, niin minulla on aika varma käsitys siitä, että kun koulupäivän jälkeen kysyisin lapseltani asiaa, hän olisi varmaan tuntenut koulussa ruokailun jälkeen vatsanväänteitä, ja kun hetken asiaa yhdessä pohtisimme, olisimme varmaan sitä mieltä, että sen aiheuttajan on pakko ollut olla kouluruoka.

Riittävästi lastani manipuloimalla saisin lapseni vatsan sekaisin jo mainitsemalla ohimennen, että huomenna on taas koulupäivä.

Voisin jopa epäillä, että tällä asialla on hyvin suuri merkitys siihen, että suurin osa lapsista ei oireile koulu- tai päiväkotiruuasta yhtään mitenkään, vaan "sairastuneita" lapsia on äärettömän pieni joukko, joskin heidän äitinsä ovat hyvin kovaäänisiä, kuten asiaan kuuluu. Vai pitäisikö puhua sairastuneista äideistä, jotka siirtävät sairautensa lapsiinsa? Se lienee ainakin todistettu, että netistä lukemansa "tiedon" avulla voi sairastuttaa itsensä.

Jussi Riekki kirjoitti näiden äitien tietolähteistä hienon kirjoituksen blogissaan muutama päivä sitten, eli nämä ihmiset puolustavat lapsiensa voin syöntiä sellaisilla tieteellisillä tutkimuksilla, jotka itse asiassa kehottavat vaihtamaan kovat rasvat pehmeisiin rasvoihin, eli sillä tasolla tässä liikutaan. Joten espoolaisäidit ovat täysin selkeästi sairastuttaneet itsensä netistä löytämillään tahattomilla väärinymmärryksillä.

Lapsi ei halua tuottaa vanhemmilleen pettymystä, eikä halua kokea, että oma äiti tai isä olisi väärässä, vaan hän taatusti kokee kaikki ne asiat, joita vanhemmat haluavat hänen kokevan. Jos äiti on sitä mieltä, että lapsella menee maha sekaisin kouluruuasta, niin kyllä lapsi tämän äidilleen kertoo, kun sitä lapselle riittävästi hokee.

Se, että espoolaisäidit ovat keksineet kouluruuan syyksi kaikkiin perheensä ja lastensa ongelmiin, ei ole mikään yllätys, sillä jostain muualta sen syyn on aina pakko löytyä, kuin omasta käyttäytymisestä tai oman kodin olosuhteista ja ilmapiiristä. Syyn pitääkin olla aina muualla kuin siinä, että mitä itse tekee. Ei kukaan halua nähdä ongelmia omassa toiminnassaan tai oman kotinsa hallinnassa.

Kun autoilija ajaa ylinopeutta ja jää kiinni, niin lähes kaikki keksivät syyn ylinopeudelle jostain muualta kuin ratin ja penkin välistä. Kun saadaan pysäköintisakko, niin sama tilanne.

Elintapasairaudet johtuvat siitä, että ihminen on itse toiminut väärin ja aiheuttanut itselleen ongelmia, mutta tänä päivänä tilanne on se, että tällaiselle ihmiselle on hyvin paljon kuiskuttelijoita, jotka haluavat saada hänet uskomaan, että hänessä ei ole ollut mitään vikaa, vaan syy hänen sairastumiselleen on jossain muualla ja kun ostat minun kirjani, niin saat tietää syyllisen.

Itseoppineet gurut ja erilaiset itseoppineet "google-hyvinvointivalmentajat" ovat ymmärtäneet sen, että ihminen haluaa kuulla syyn olevan jossain muualla kuin omassa toiminnassaan, niin he kertovat auliisti sen, mitä mahdollinen asiakas haluaa kuulla.

Joten oman terveytensä omilla valinnoillaan pilannut tarttuu täkyyn, ostaa kirjan ja saa murskaavat todisteet sille, että hän itse ei olekaan omilla valinnoillaan saanut itselleen elintapasairautta, vaan sen on tehnyt joku muu ja hän itse on syytön tapahtuneeseen ja tämän jälkeen hän alkaa julistaa kirjan ilosanomaa muillekin.

Kun lapsi on ärtynyt, hänen vatsansa on sekaisin ja hän näkee yöllä painajaisia, syy ei ole tietenkään se, että perheen vanhemmat istuvat lähes koko hereilläoloaikansa facebookissa ja keräävät huhupuheita ja muuta "tietoa" kouluruuan aiheuttamista ongelmista lähipiirinsä lasten vanhemmilta.

Lapsen koulupäivän jälkeen äidin tehtävät ovat edelleen pahasti kesken ja lapsi istuu Playstationin ääreen pelaamaan kolmeksi neljäksi tunniksi, jotta äiti saa ristiretkensä tehtyä sen päivän osalta. Sen jälkeen alkaa perheen yhteinen ajanvietto ja iltapalapöydässä keskustellaan vaikkapa siitä, että mitähän vaikeuksia tänään oli suolen kanssa, jotta saataisiin facebook-ryhmään uutta aineistoa ja etenkin niitä uusia tykkäyksiä ja jospa niitä tulisi jopa niin, että päästäisiin seuraavalle tuhatluvulle, koska se kertoisi siitä, että olemme oikealla tiellä.

 Aamun Hesari tarjosi ajatuksia tähänkin aiheeseen liittyen:

Trendidieetti ei sovi kaikille

 

"Or­to­rek­siaa esiin­tyy tun­nol­li­sil­la ih­mi­sil­lä, jot­ka ha­lua­vat muu­ten­kin elää kun­nol­lis­ta elä­mää. He te­ke­vät sen sit­ten myös ra­vit­semus­tie­don avul­la", sa­noo Syö­mis­häi­riö­lii­ton toi­min­nan­oh­jaa­ja Ritva Näräkkä. 

Pa­him­mil­laan sai­ras­tu­nut ko­kee syyl­li­syyt­tä mel­kein kai­kes­ta syö­dys­tä ruuas­ta.

"Ih­mi­set kan­ta­vat mu­ka­naan vuo­si­kym­men­ten ai­kai­sia tren­de­jä pääl­lek­käin niin, et­tä kaik­ki syö­ty ruo­ka on jos­tain nä­kö­kul­mas­ta hai­tak­si. Hii­li­hyd­raat­tien ja ras­van pel­ko nä­ky­vät yhä. Toi­saal­ta diee­tis­tä toi­seen vaih­ta­vat elä­vät jat­ku­vas­sa et­sin­tä­vai­hees­sa", Mä­ke­lä ku­vai­lee.

Kaik­kial­ta tul­vi­va ra­vit­se­mus­tie­to voi vai­keut­taa myös syö­mis­häi­riöön sai­ras­tu­neen toi­pu­mis­ta. Hän tun­tee har­voin hou­ku­tus­ta kul­tais­ta kes­ki­tie­tä koh­taan.

"Riip­pu­ma­ton­ta tie­toa ei ole vai­keaa saa­da, mut­ta se saat­taa ol­la siel­tä tyl­sim­mäs­tä pääs­tä. Si­tä ei eh­kä ha­lu­ta us­koa, kos­ka vaih­to­eh­toi­sia tie­to­läh­tei­tä on niin pal­jon", Nä­räk­kä poh­tii.

Eniten minua säälittää ja huolestuttaa espoolaisäitien lapset, joihin äidit takovat omat syömishäiriönsä, ennakkoluulonsa ja netistä löytämänsä huuhaan, joilla ei ole mitään tekemistä tiedon kanssa.

Glyfosaatti saattaa altistaa syövälle?

Useissa medioissa on viime päivinä pyörinyt uutinen, jonka mukaan suosittu torjunta-aine glyfosaatti saattaa sittenkin altistaa ihmisiä syövälle. Ja määrätyissä piireissä on hurrattu, lyöty käsiä yhteen, tehty luomutilauksia ja muistettu mainita usein että mitäs minä sanoin!

WHO:n uusi arvio: Yleinen torjunta-aine voi altistaa syövälle – käytössä myös Suomessa

 

 Sinänsä raflaavassa uutisessa on muutamia ongelmia, joihin toimittajat eivät ole välittäneet sen kummemmin puuttua, sillä IARC on ilmoittanut asian niin, että tuollaisia otsikoita ei olisi välttämättä glyfosaatista tarvinnut tehdä. Sillä kun lukee tuon kyseisen listan IARC:n sivuilta, olisi MTV:n uutistoimitus voinut tehdä myös seuraavan otsikon:

WHO:n uusi arvio: yleisesti maailmalla käytössä oleva vuorotyö voi altistaa syövälle, vuorotyötä myös Suomessa!

 

Tai toimittaja olisi voinut sivulta 17 saada tällaisen otsikon:

 

WHO:n uusi arvio: Etelä-Amerikassa yleinen tee voi altistaa syövälle, juodaan myös Suomessa! 

  

Joten lukemalla tuon IARC:n listan 35 sivua läpi,  hyvin monet asiat, aivan vaarattomina ja luonnollisina  pitämämme, ovat mahdollisesti tai luultavasti syöpää aiheuttavia, etenkään kun kyseinen IARC ei ota listoissaan mitään kantaa siihen, että millaiset määrät listoilla mainituille tuotteille/asioille on altistuttava, että oletettava, luultava tai mahdollinen syöpäriski kohoaisi. 

Listalla syöville altistavat iloisessa sekamelskassa kahvi, talkki puuterina, painomuste, työskentely parturina kampaamossa, plutonium,  aloe vera, arsenikki, asbesti, auringon ultraviolettisäteily, kenkien valmistus- ja korjaustoimenpiteet (bentseeni ja nahkapöly), kloroformi, päihdyttävien virvokkeiden etanoli ja niin edelleen ja niin edelleen.

Ottaen huomioon, että altistumme glyfosaatille joko ei ollenkaan, tai määrät ovat gramman miljoonasosia, niin on huomattavasti vaarallisempaa tehdä yötyötä tai juoda pari kuppia lämmintä Etelä-Amerikassa suosittua teetä, tai vaikkapa luomusiideriä,  jos on oikeasti huolissaan siitä, että mikä mahdollisesti voi altistaa tai nostaa syöpäriskiä.

Lisäksi ihmisillä ei ole yleensä mitään käsitystä siitä, että mitä tarkoittaa kohonnut riski, sillä se ei suinkaan tarkoita sitä, että sinä saat syövän, vaikka jonkin tuotteen tai kemikaalin kohdalla riski on suurentunut.

Glyfosaatin kohdalla voi miettiä myös sitä, että onko luultava tai eläinkokeissa mahdollinen syöpäriski suurempi vai pienempi paha, kuin kuolla nälkään, joka olisi hyvin paljon suurempi riski, jos me emme suojele viljelyskasveja rikkaruohoilta, jotka valtaavat hyvin nopeasti pellot ja syrjäyttävät viljelyskasvit, kuten luomun sadoista on nähtävissä, jos emme tee asialle mitään, tai kätemme sidotaan asiassa.

Joten riski pitää aina suhteuttaa siihen, että mitä tapahtuu, jos me emme käytä vaikkapa glyfosaattia, eli satomme rmahtavat ja rikkaruohot valtaavat pellot, niin onko se sitten parempi vai huonompi asia  kuin luultavasti kohonnut riski Non-Hodgkinin lymfoomalle.

Eli kuten on vaikkapa lääkkeissä, sillä esimerkiksi syöpälääkkeillä ja syöpähoidoilla on hyvin mittavia haittavaikutuksia hoitojakson aikana, mutta kun me mietimme sitä, että mikä on vaihtoehto jos emme halua niitä haittavaikutuksia itsellemme, niin tätä hetken pohdittuaan lähes jokainen ihminen suostuu syöpähoitoihin ja niiden aiheuttamille haittavaikutuksille, koska vaihtoehto on paljon huonompi kuin mikään hoidon aikainen haittavaikutus.

Joten jäänemme odottelemaan, että millaiset todisteet WHO:lla on esittää väitteiden tueksi, sillä ne ovat kuitenkin suuressa ristiriidassa monien muiden selvitysten kanssa, joita on tehnyt eri maiden puolueettomat kemikaaliturvallisuusviranomaiset niin EU:ssa kuin sen ulkopuolellakin ja niitä on tehty paljon.

Täydellisen ruokavalion metsästys

Useat itseoppineet gurut ja terveyden poppamiehet koettavat myydä meille ihmiskunnan historiasta  mallia täydellisestä ruokavaliosta, jota noudattamalla ihmisestä tulee vapaa kaikista sairauksista, kolotuksista ja ongelmista. Ruokavalion ihanuuksiin pääsee tietenkin käsiksi poppamiehen kirjan ostamalla, joissa kirjoissa usein hyvin värikkäin sanankääntein kuvaillaan menneisyydessä eläneitä ihmisiä ja heidän oletettuja ruokailutottumuksiaan sekä oletettuja terveydentilojaan.

Jälleen totuus on taruja ihmeellisempää, eli kun oikeasti kouluja käynyt ihminen, joka tietää jotain tutkimastaan alasta, alkaa pureutua itseoppineiden gurujen syviin viisauksiin, ne osoittautuvat pelkäksi fantasiaksi, haihatteluksi, toiveiksi, utopiaksi ja myyteiksi.

Potilaan Lääkärilehdessä on asiasta hieno kirjoitus, joka perustuu ekologian, evoluution ja käyttäytymisen professori Marelene Zukin kirjaan Paleofantasy. Jutun on laatinut dosentti Piia Jallinoja Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskulta:

Paleofantasia – unelma täydellisestä ruokavaliosta

 

”Paleo on tie takaisin juurille”, kannustetaan Paleokeittiö-blogissa. Toisen sivuston mukaan ”paleotyyppistä ruokavaliota syövät metsästäjä-keräilijät ja muut luonnollista elämäntapaa noudattavat kansat ja heimot ovat vanhaan ikään asti käytännössä vapaita kroonisista sairauksista ja he ovat ulkonäöltään urheilullisia, lihaksikkaita ja vähissä rasvoissa” (www.helsinkipaleo.com/aloita-tasta)

Minnesotan yliopiston ekologian, evoluution ja käyttäytymisen professori Marelene Zukin kirja Paleofantasy käy läpi paleoruokavalion pääperiaatteita ja pohtii ihmisten elintapojen kuten syömisen ja liikunnan, ja parinvalinnan ja perherakenteiden suhdetta evoluutioon. Tarkastelen tässä kirjoituksessa lähinnä Zukin paleoruokavalioon liittyviä näkökohtia.

Zukin pääviesti on, että toisin kuin paleoruokavalion kannattajat väittävät, ei ole mitään aikakautta, ympäristöä tai ruokavaliota, joka olisi ainutlaatuisen optimaalinen ihmisille tai muillekaan eläinlajeille. Ei siis ole mitään menneisyydessä ollutta hetkeä, jota nykyihmisen olisi syytä imitoida voidakseen paremmin.

Kirja menee välittömästi ostoslistalle, sillä sen verran mielenkiintoiselta tuo vaikuttaa, eli oikea tieto kiinnostaa aina ja on paljon mielenkiintoisempaa kuin epätieto.

Ei kannata etsiä täydellistä ruokavaliolta. Riittävän hyvä kelpaa.

Niinpä.

Huomenta Suomi keskusteli luomusta

Enbuske 360° keskusteli luomusta aamun MTV3:n lähetyksessä ja sielläpä taas lenteli tuttuja fraaseja, mutta jokainen voinee tehdä asiasta omat johtopäätöksenä. Aluksi oli pieni hetki ajatuksia siitä, että onko luomu tiedettä vaiko taikauskoa:

Katso

Luomu - tiedettä vai uskontoa?

 

Luomuinsituutin tutkimuskordinaattori Jaakko Nuutila yritti aluksi kumota sokkotestien tuloksia sen suhteen, että luomu maultaan ei sokkotesteissä menesty. Jos en aivan väärin tulkinnut, niin vika on maistajassa tai koejärjestelyssä tai aina jossain muussa asiassa kuin itse tuotteessa, eli tyhmä kuluttaja on opetettu maistamaan väärin, kuten Nuutila asian hieman toisin sanoin ilmaisi.

 

 

Toisessa osiossa käsiteltiin aihetta, että onko luomu kestävää kehitystä ja se on katsottavissa täältä:

Katso

Onko luomu kestävää kehitystä? 

 

Aluksi Tuomas Enbuske toikin esiin hyvän pointin eli sen, että luomuväki väistelee koko ajan sitä perimmäistä kysymystä siitä, että mistä luomussa on oikein kysymys.

 

Jos puhutaan mausta, niin se ei ole se. Jos puhutaan ympäristöpäästöistä, niin se ei ole se. Jos puhutaan sadoista, niin se ei ole se. Jos puhutaan eläinten kohtelusta, niin se ei olekaan se, jos säännöistä paljastuu vaikkapa sellaista, että luomusäännöt eivät olekaan eläinten hyvinvoinnin asialla, kuten ilmeni eilisestä Hesarista, vaan kyse on aina jostain asiasta, joka yleensä jää hämärän peittoon.

 

Jaakko Nuutilan ainoa jäljellä jäänyt kortti olikin sitten sitä tuttua pelottelua ja tokihan se johonkin ihmiseen puree, kuten luomun huikeista myyntimääristä huomataan.

 

Siellä vilahteli maaperän kemikalisoituminen, antibiootti, gmo ja ties mitä, mutta kaiken Suomessakin tehdyn tutkimuksen asian tiimoilta Nuutila on joko unohtanut tai ei siitä ole tietoinen.

 

Suomessakin asioita vaikkapa maaperän osalta on tutkittu vuosikymmeniä, eikä juuri mitään eroja luomupellon ja tavanomaisen pellon välillä ole löytynyt, mutta jostain syystä tutkimuskordinaattori Nuutila ei ole varmaankaan työkiireittensä johdosta kyennyt perehtymään oman alansa tutkimuksiin.

 

Se on totta, että luomupellossa on lajirikkaus suurempi, mutta kun katsotaan että mitä se käytännössä tarkoittaa, niin kotimaisten tutkimusten mukaan se tarkoittaa tuhohyönteisiä ja rikkaruohoja, joka taas ei ole hyvä asia, vaikka se voidaan sellaiseksi naamioida, kun puhutaan vain lajirikkaudesta.

Mutta voi kysyä, että mitä luomuväki luulee saavansa aikaan pelottelulla ja tavanomaisen tuotannon tarpeettomalla ja aiheettomalla mustamaalaamisella?

 

Se puree lähinnä jo valmiiksi taikauskoisiin ihmisiin, jotka kykenevät asiattoman huuhaan kautta vahvistamaan omia käsityksiään ja ennakkoluulojaan, mutta jokaisen järkevän ihmisen se ajaa kauemmas tuotteesta ja se olisi luomuväen hyvä pitää mielessä, jos tuo luonnonmukainen humpuuki koetetaan ajaa koko kansan asiaksi.

Mikäli jutun linkit yllä eivät vie sinua aamun lähetyksiin, niin tässäpä vielä linkki MTV3:n sivuille, ilman kuvan upotusta:

Luomu, tiedettä vai uskontoa

Onko luomu kestävää kehitystä

 

Jospa kriittistä sisältöä luomusta alkaisi vihdoin tulla enemmän mediaan myös Suomessa.

Broilerissakaan luomua ei maista

Päivän Hesari tarjosi luomusta uutisen kahdessa pätkässä, joten aloitetaanpa tällä kertaa jälkimmäisestä ja sen jälkeen pohdimme ensimmäistä, osin jälkimmäisen valossa:

HS:n testiryhmä vertasi luomubroileria tavalliseen – kukaan ei huomannut eroja

  

Kukaan HS:n kutsuman kolmihenkisen testiryhmän jäsenestä ei erottanut luomubroileria tavanomaisista, kun he maistelivat neljää erimerkkistä broilerinrintaa sokkotestissä.

Etenkin lihan pitäisi olla luomuväen mielestä sellaista, jossa luomun huomaa välittömästi, sillä eräs huippukokkihan kertoi huomaavansa tehotuotetun jo ravintolan ovella, kun hän kykenee haistamaan eläimen kokeman tuskan, ahdingon ja huonon ylläpidon. Tosin hän ei sokkotestissä hetkeä myöhemmin kyennyt erottamaan luomua tavanomaisesta, mutta se ei liene oleellista, vaan myyttiset tarinat, jotka vetoavat syviin tunteisiin.

Mutta jälleen kerran totuus on myyttejä ja taruja ihmeellisempää, sillä luomubroilerinkaan makua ei kukaan kykene erottamaan tavanomaisesta broilerista, vaikka näin tietenkin luulisi olevan, ainakin hinnan perusteella arvioituna.

Marniemen ja Kemppaisen mielestä maultaan aavistuksen verran yli muiden nousi Pirkka-rintafile, joka oli testissä mukana olleista halvin. Sen kilohinta oli Helsingin keskustan ruokakaupassa vajaat 12 euroa. Luomubroilerinrinta maksoi yli kaksi kertaa niin paljon, yli 26 euroa kilolta.

Testaajat eivät havainneet liioin lihojen rakenteissa eroja, vaikka luomubroilerin arvioidaan usein olevan rakenteeltaan kiinteämpää.

Sitten toiseen uutiseen:

Luomubroileri löysi tiensä lautasille

 

Uutisesta selviää, että mitä tällä otsikolla tarkoitetaan tarkemmin ja sitä lukiessa käy mielessä taas, että onkohan juttu maksettu mainos vai mistä lienee kysymys:

"Nyt on kriittinen volyymi saavutettu", Jokinen sanoo.

Hänen mukaansa luomun osuus on nyt vain promillen luokkaa koko broilerin kulutuksesta. Vuoden lopussa tavoitteena on pari promillea. "Kyllähän Suomesta sellainen kuluttajajoukko löytyy", hän arvioi.

Promilleen osuus koko kulutuksesta ja uutisen otsikko kertoo, että luomubroileri löysi tiensä lautasille! Siis keiden lautasille, tarkasti ottaen? Ei juuri kenenkään, joten onko kyseessä mainos vai palvelus kaverille?

Monestiko Hesari mainostaa tällaisia marginaalituotteita aivan ilmaiseksi? Enpä ole huomannut minkään muun kohdalla, kuin jos lauseeseen saadaan sopimaan myös luomu. Moni yrittäjä olisi varmasti onnellinen, jos heidän marginaalituotteitaan mainostettaisiin vastaavasti Hesarin lähes koko aukeaman kokoisella jutulla!

Mutta tästä voisi taas osa kansanedustajista, sekä kaikki muutkin luomua lobbaavat tahot ottaa opikseen, sillä luomubroilerin tuottajan mielestä realistinen tavoite luomubroilerille on kahden promilleen luokkaa kokonaisvolyymistä, joten jos joku saa eduskunnassa päähänsä että luomubroilerin tuotantoa pitää verorahoilla lisätä huomattavasti, niin... 

Jutusta paljastuu kuitenkin luomun todellisuudesta kaikkea mielenkiintoista, kuten tämä:

Eten­kin vaa­ti­mus broi­le­ri­hal­lin ik­ku­na­pin­ta-alas­ta ai­heut­ti pään­vai­vaa Es­ko Nie­mi­sel­le ja muil­le luo­mu­broi­le­rin kas­vat­ta­jil­le. Si­tä pi­ti ol­la vii­si pro­sent­tia lat­tia­pin­ta-alaan ver­rat­tu­na.

Nie­mi­sen­kin hal­liin lei­kat­tiin tä­män mu­kai­set ik­ku­nat, mut­ta niis­tä tul­vi­va, sään myö­tä vaih­te­le­va va­lo sai lin­nut se­kai­sin. Ne hyök­kä­si­vät tois­ten­sa kimp­puun. "Syk­syl­lä yh­te­nä kau­nii­na päi­vä­nä 70 lin­tua oli kuol­lut il­ta­päi­vään men­nes­sä", Nie­mi­nen ker­too.

Vast­ikään Evi­ra höl­len­si ik­ku­na­vaa­ti­mus­ta "noin vii­teen pro­sent­tiin". Jo­ki­sen mu­kaan tä­mä kui­ten­kin vain jät­tää en­tis­tä enem­män si­jaa tul­kin­noil­le.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, että luomu on lähes pelkkää taikauskoa ja mediahypetystä, eikä sen säännöillä ole oikeasti mitään tekemistä vaikkapa eläinten hyvinvoinnin kannalta.

Eikö luomusääntöjen laatija ole todellakaan tiennyt millään tasolla sitä, että miten kanalinnut toimivat keinotekoisessa ympäristössä ja sellaisessa laumassa, joka on täydellisen vastainen niiden luonnnolliseen olotilaan verrattuna? Ennen säännön laatimista asiaa olisi kannattanut kysyä ammattilaisilta, mutta mielikuvat taitanevat olla luomun sääntöjä ohjaava väline.

Joku pöljäke on vain keksinyt sääntöjä, kuten tuonkin ikkunapinta-alaa koskevan säännön, joka todellisuudessa onkin eläinten hyvinvoinnin vastainen ja saa eläimet käyttäytymään aggressiivisesti toisiaan kohtaan, eikä luomusäännöt suinkaan ole eläinten hyvinvointia parantava kokonaisuus.

Mutta varmasti jos menemme kaupunkilaisilta kysymään gallupissa, että eikös luomutuotantossa olekin broilereilla ihanaa, kun siellä oikein tulvii luonnonvaloa sisään, toisin kuin tavanomaisilla broilereilla, niin tokihan kaikki vastaavat, että luomusäännöt ovat eläimen hyvinvoinnin asialla.

Eli nytkin kuluttajille annetaan mielikuvia siitä, että luomubroilerit tepastelevat halleissa, joissa on luonnonvaloa ihanasti tulvivat seinät, mutta todellisuudessa ne on pakko pitää yhtä keinovalaistuissa halleissa kuin tavanomaiset lajitoverinsa, jotta ne eivät kiihdyksissä tappaisi toisiaan.

Jospa joku joskus oikeasti tutkisi sitä, että miten paljon luomusäännöissä on oikeasti eläinten hyvinvointia huonontavia pykäliä, joita sitten joudutaan soveltamaan tai ottamaan huomiotta. Kuitenkin samaan aikaan seminaareissa hoetaan, että luomu on ainoa tuotantomuoto, jossa on samat säännöt joka paikassa ja ne säännöt sekä niiden noudattaminen ja valvominen auttavat eläimiä voimaan paremmin.

Sellaista on luomutodellisuus. Säännöt on luotu ja oikein myytyinä ne voivat todellakin hämätä paria promillea tai prosenttia kuluttajista, mutta siihen se jää ja seuraavassa lausahduksessa selviää loput:

Luo­mu­broi­le­rin hin­ta­lap­pu kau­pan hyl­lyl­lä on vä­hin­tään kak­sin­ker­tai­nen ta­van­omai­seen ver­rat­tu­na. Syy­nä on, et­tä myös kas­vu­ai­ka ja luo­mu­re­hun hin­ta ovat noin kak­sin­ker­tai­set.

Loi­maal­la un­tu­vik­ko­jaan hoi­ta­va Nie­mi­nen kiel­täy­tyy ot­ta­mas­ta kan­taa sii­hen, on­ko luo­mu­broi­le­rin ma­ku kak­si ker­taa niin her­kul­li­nen kuin ta­val­li­sen. On hä­nel­lä to­ki te­ho­broi­le­ris­ta nä­ke­myk­sen­sä.

"Se ei ole li­ha ei­kä vi­han­nes, se on jo­ku vä­li­muo­to."

Milloin luomupuolella ymmärretään se, että jos koettaa saada suuren yleisön suosion kilpailevan tuotteen mustamaalaamisella, niin silloin oman tuotteen on todella oltava täydellisen ylivertainen, eikä mustamaalaamisella suosio tule välttämättä sitenkään.

Kuten blogaukseni alkupuoli kertoi, niin luomubroileria ei kukaan kykene erottamaan tuosta lihan ja vihanneksen välimuodosta ja luomusäännötkään eivät välttämättä tuo mitään parannusta eläimen hyvinvointiin, niin miten tuollaiset kommentit ovat perusteltavissa?

Ainoa mieleen tuleva asia on kuluttajan eli maksavan asiakkaan aliarviointi.

Luomulla ei terveysperusteita, kertoo suomalaisprofessori

Eilen (02.03.2015) tullut Akuutti keskittyi kemikaaleihin ja luomuruokaakin sivuttiin noin 22 minuuttin kohdalta eteenpäin, jossa tulikin asiaa kaikille kiinnostuneille.

Akuutti - Kemikaalikuorma - uhka terveydelle?

 

Pitkästä aikaa nähtiin myös mielenkiintoinen hintavertailu, kun kaksi samanlaista ruokakoria koottiin sekä tavanomaisina että luomuversioina ja olihan se hintaero kylmää katseltavaa, vaikka kyse oli vain pienen perheen perusostoksista.

Koriin otettiin maitoa, juustoa, kananmunia, hedelmiä, vihanneksia yms muuta tavallista kotiruokaa varten ja kassa pysähtyi tavanomaisten tuotteiden kohdalla hintaan 20,94 ja luomun kohdalla euroja kertyi 32,49.

Pienen perheen peruselintarvikkeista kasattu ruokakori maksoi yli 64 prosenttia enemmän luomuversioina!

Jutussa viitattiin viime kesänä julkaistuun tutkimukseen, jonka mukaan luomussa on enemmän antioksidantteja sekä polyfenolisia yhdisteitä, mutta tästä kirjoitin jo aiemmin eriävän mielipiteen, joten lyhyesti sama vielä kerran. On tietenkin hieman masentavaa, että kukaan ei ole viitsinyt katsoa, että mistä Leifertin tutkimuksessa oli oikeasti kyse, eli hän kävi läpi satoja tieteellisesti epäpäteviä tutkimuksia viitaten kintaalla niiden epäpätevyydellä ja totesi, että (epäpätevien) tutkimusten mukaan luomu on terveellisempää ja tästähän luomuväki onkin ollut innoissaan. Minä en.

Newcastlen yliopiston tutkijat Carfo Leifertin johdolla tutkivat useita satoja tutkimuksia, joista puolet oli tehty ennen vuotta 2006 ja toinen puoli oli tehty vuoden 2006 jälkeen ja he näiden perusteella ilmoittivat kohuotsikon, että luomu onkin terveellisempää. 

Itselläni ajatuksia luomututkijoiden mahdollisesta epärehellisyydestä tai rahoittajien toiveiden toteuttamisesta kertoo lähinnä se tuossa tutkimuksessa, että he nostivat esiin luomusta sellaisia asioita, joiden vaikutuksesta terveyteen ei ole juuri ollenkaan näyttöä. Heidän tutkimuksensa sai myöskin selville, että luomutuetteissa on alhaisemmat pitoisuudet proteiinia, kuituja sekä nitraattia ja etenkin kuitujen terveysvaikutuksista meillä on paljon tieteellistä materiaalia, samoin kuin hiukan siitä, että kasvisten nitraatti voikin olla terveellistä, jonka juuri kyseinen Carlo Leifert oli itse saamassa aikoinaan selville.

 Tosin mikäli tutkijat olisivat seuranneet alansa tutkimuksia asian tiimoilta, niin he olisivat huomanneet tehneensä turhaa työtä vuosien ajan, sillä aiemmin toiset tutkijat olivat käyneet läpi  nämä samat tutkimukset ja he olivat huomanneet, että suurin osa niistä tutkimuksista oli tieteellisesti puhdasta roskaa ja vain kovin harvat tutkimukset luomusta olivat sellaisia, että niillä oli yhtään mitään tieteellistä arvoa.

Nämä aiemmat selvitykset olisivat olleet kätevästi myös Carlo Leifertin silmien tavoitettavissa:

Nutritional quality of organic foods: a systematic review.

Nutrition-related health effects of organic foods: a systematic review.

  

Ja jokaisen pätevän tieteellisen tutkimuksen tulos oli, että luomuruoka ei ole yhtään sen terveellisempää kuin tavanomainen ruokakaan.

Kun viljelemme samaa lajiketta samanlaisessa maaperässä, samojen kasvuolosuhteiden aikana, luomu ei tee kasviin mitään etua tuotantotapana, mutta jos me emme välitä lajikkeesta, emme olosuhteista, emmekä mistään muustakaan, niin tokihan me saamme eroja aikaiseksi vaikka kuinka paljon, suuntaan jos toiseenkin. Tämän asian Carlo Leifert oli jälleen saanut selville, mutta Dangour et al oli saanut sen selville jo vuosia aikaisemmin, ja kun hän oli siivonnut nämä roskatutkimukset pois, mitään eroja ei löytynyt.

Mutta sitten Akuuttiin ja siihen, että mitä fysiologian professori Jorma Toppari Turun yliopiston biolääketieteen laitokselta kertoi tietämyksen pohjalta.

Hän kertoi hyvin selkeästi, että luomun kemikaalikuormaa vähentävä vaikutus on kyseenalaista, koska jäämät ovat hyvin pieniä. Hän kertoi, että ei ole suomalaisesta ruuasta huolissaan, olipa se tuotettu millä metodilla tahansa.

Mutta tietenkin jos lompakossa on kovasti liikaa ylimääräistä täytettä, niin saahan sen käyttää aivan miten parhaaksi katsoo, etenkin jos on mahdollista kohottaa kaupan kassalla omaa sosiaalista statustaan.

Tiedämme myös sen, jota Toppari ei kertonut, eikä toimittajakaan, että kun luomuruokaa on tutkittu, niin sieltä on tutkittu vain ja ainoastaan sellaisia asioita, joita sieltä ei luomusääntöjen mukaan saisi löytyä, mutta luomun sallimia kemikaaleja ei koskaan tutkita ja kun on tutkittu ihan mielenkiinnosta, löydökset ovatkin olleet kovin erikoisia mielikuvien kontekstissä.

Joten jälleen kerran asiantuntija oli eri mieltä luomun mainoksien kanssa. Tietenkin jos asiantuntijana olisi käytetty Suomen johtavaa salaliittoihin perehtynyttä ortopedia Antti Heikkilää, niin olisimme saattaneet kuulla jotain aivan muuta, ei epäilystäkään. Onneksi tällä kertaa oli paikalle pyydetty aiheesta jotain oikeasti tietävää.

Pitkän iän salaisuus on paljastunut!

Tuoreessa uurisessa sijoittajaguru Warren Buffett paljastaa oman pitkän ikänsä ja veträn olonsa salaisuuden kaikelle kansalle:

Sijoittajalegenda Warren Buffettilla on varma keino pysyä nuorena.

En ole aiemmin pitänyt Warren Buffettia huumorimiehenä, mutta nyt on pakko muuttaa käsitystä hänestä asian suhteen, sillä hän on pitkän ikänsä ja loistavan terveytensä perusteluissa oivallisesti ymmärtänyt sen, että mistä on kyse erilaisten itseoppineiden terveysgurujen fraaseissa ja logiikassa, sillä tätä on yhdenkään jaakkohalmetojan  vaikea pistää paremmaksi:

– Tarkistin kuolleisuustaulukot ja selvisi, että 6-vuotiailla kuolleisuus on alhaisin. Päätin siis syödä kuin 6-vuotias, hän selittää suolaista ja sokerista ruokavaliotaan. 

 Mikäli me uskomme herran ilmoitusta siitä, että hän juo litratolkulla virvoitusjuomia päivässä ja uskomme lisäksi hänen omakohtaista kokemustaan olotilastaan, joka on hänen mukaansa loistava ja jonka syy on ehkä hieman oudohko ruokavalio, niin tokihan me kaikki alamme sitä sitten noudattaa, kun henkilökohtaiset kokemukset ovat päivän trendien polttopisteessä!

Joten jättäkää pakurikääpä metsään ja menkää ostamaan pitkän iän janojuomaa, jota valmistavan yhtiön osakkeenomistaja herra Buffett tosin taitaa olla aikamoisella osuudella. Liekö sillä sitten mitään osuutta uutisen sisältöön, niin se jääköön ikuisten arvoitusten joukkoon.

Luomuvoittoinen ruoka sai palkinnon!

Luomuruuan voittokulku jatkuu uutisesta uutiseen. Nyt palkinnon sai Helsingin Steinerkoulu luomuvoittoisesta ruuasta, koska se ilmeisesti sillä tavoin parantaa ruokakulttuuria:

Steinerkoulu palkittiin hyvästä kouluruoasta

 

Mietin hetken, että mistäs uutisesta kyseinen oppilaitos olikaan juuri otsikoissa ja täältähän se:

 

Helsinkiläinen steinerkoulu perii ministeriön mukaan luultavasti laittomia lukukausimaksuja

Sekä perustuslain että perusopetuslain mukaan perusopetuksen on oltava Suomessa oppilaille maksutonta. Opetuksesta ei saa koitua oppilaalle kustannuksia. Maksuttomuuden on katettava opetuksen lisäksi opetusmateriaalit, kouluruokailun ja tarvittavat kuljetukset. ... "Oppilasmaksujen avulla koulu voi tarjota omassa keittiössä alusta loppuun valmistettua laadukasta luomuruokaa ja oppilaamme saavat työskennellä korkeatasoisilla ja luonnonmukaisilla materiaaleilla."

Joten palkinto meni siis sellaisen toiminnan mainostamiseen, johon meillä ei olisi missään tapauksessa varaa ja palkinto on ansaittu perimällä rikkailta vanhemmilta ylimääräistä, jopa laitonta rahaa lasten koulutoiminnan herkkujen rahoittamiseen.

Ylen palkintouutiseen:

Luomu on tavallisesti mielletty kuluttuajien ja kouluruokaloiden silmissä tavallista ruokaa selvästi kalliimmaksi vaihtoehdoksi. Arni-Kauttun mukaan on kuitenkin valintakysymys käyttääkö luomua vai eineksiä.

Se on myös rahakysymys, eli on varaa ylikalliiseen ruokaan, kun ottaa vanhemmilta laittomia lukukausimaksuja.

Joten tokihan sitä on varaa lapsosille pyöritellä omin käsin takapihalla teurastetusta kosher-lihasta  luomupullia sekä hankkia vaikka biodynaamisten taikakristallien alla kasvatettua Brain-Boost-superfoodia, kun vanhemmat joutuvat avaamaan lompakkojaan aika auliisti, jotta pikkupilttien luomuruuat saadaan aikaiseksi.

Ovatkohan kaikki koulut nyt samalla viivalla tällaisessa palkitsemisessa, kun jokaisella koululla ei ole mahdollista kinuta vanhemmilta laittomia lukukausimaksuja herkkujen kustantamiseksi?

Voisimmeko me nyt tämän innoittamana vaatia jokaiselta koululaisen vanhemmalta 570 euroa vuodessa ylimääräistä, jotta hekin pääsisivät nauttimaan palkinnoista ja luomuvoittoisesta pöperöstä?

Suostuisivatkohan he?

Lietepohjan mukaan ruoan makukin on "aivan toinen" kun se ei sisällä eineksiä. Lietepohjan mukaan luomu pitää myös nälän loitolla eineksiä paremmin.

Ja sitten tätä perinteistä huttua. Muistanette hauskan pienen pätkän luomumessuilta, jossa ihmiset maistoivat lisäainekarkeista tehdyn mehun tavattoman raikkaaksi ja luonnolliseksi kun sen sanottiin olevan luomua!

Eräässä toisessa pätkässä toimittajat ostivat paikallisesta McDonaldsista normiaterian, pilkkoivat sen maistelupaloiksi ja menivät maisteluttamaan sitä luultavasti steinerpedegogiikkaan mieltyneille luomuihmisille ja jokaisesta McDonaldsin ateria oli niin luomua ja luonnollista että hyvä kun ei itku tullut jokaiselta pelkästä liikutuksesta!

Väitteet luomun ekologisuudesta voi pistää sinne samaan roskakoriin, josta ne on kaivettu, sillä luomulakon lukijoille lienevät tuttuja tutkimukset, joissa luomun päästöt ja muu olennainen on samalla tasolla tavanomaisen viljelyn kanssa tai sitten jopa isommat.

Seuraava video tiivistää luomun ympäristövaikutukset muutamassa minuutissa, suomeksi ja tieteelliseen tutkimukseen nojautuen.

Joten mistä ihmeestä tuo palkinto taas tuli? Pelkkää ilmaista luomun mainosta, joka pohjautuu tarinoihin ja median luomaan mielikuvaan jostain jota ei ole.

Luomun kasvu jatkuu

Luomun myynti kasvaa edelleen, ainakin prosenteissa, kertoo Pro Luomu:

Luomun myynti lisääntyi viime vuonna

 

Kasvua oli noin 5 % ja euroissa noin 10 miljoonaa euroa. Jos pyöristämme Suomen väkiluvun viiteen miljoonaan, niin jokainen suomalainen käytti siis noin kaksi euroa lisää luomuun koko viime vuoden aikana, eli päivässä jokainen suomalainen lisäsi luomun ostamista noin 0.005 euroa. Tästä voisimme saada ison otsikon, että luomussa on edelleen kasvupotentiaalia!

Mutta onko luomu todellakin suomalaisille jo arkipäivän valinta, kuten Marja-Liisa Kottila jutussa maalailee:

Pro Luomun toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila on ilahtunut luomumyynnin kasvusta erityisesti sitä taustaa vasten, että ruoan kokonaismyynti Suomessa kasvaa hitaasti. Hän toteaa kasvun kertovan siitä, että luomu on osalle kuluttajista jo arkipäivän valinta.

Matematiikka voisi tuoda selvyyttä asiaan, eli 225/5.4= n. 42. 42 on euroja, eli jokainen suomalainen ostaa luomua 42 eurolla vuodessa, joten päivää kohti luomuun hulahtaa siis 11 senttiä!

Tässä konteksissä olisin vahvasti Kottilan kanssa eri mieltä siitä, että luomu on arkipäivän valinta.

Jos olisimme kehitysmaa, jossa suurin osa ihmisistä eläisi nälkäkuoleman partaalla, niin silloin 11 senttiä päivässä luomuun tai ruokaan ylipäänsä olisi varmasti arkipäivän valinta.

Luomujärjestöjen omien gallupien mukaan reilut puolet suomalaisista ei osta luomua ja suhtautuu siihen epäilevästi, joten jotta näistä luomun kasvuluvuista ja rahavirroista tulisi edes jollakin tapaa järkeviä, niin luomua suosii ja ostaa hyvin pieni vähemmistö sellaisella tarmolla, jota toimintaa voisi kutsua luomun suosimisen osalta arkisiksi valinnoiksi.

Tosin uutinen taitaa kertoa sen, että luomusta on tullut yhä vähemmän lähiruokaa, eli kuten S-ryhmäkin on huomannut, luomun suosion takaa lähinnä uutuudet. Jutusta selviää, että luomun suuria voittajia ovat kahvi ja kookos, joten suomalaiset kookoksen ja kahvin tuottajat iloitsevat suuresti luomun alati kasvavasta kansansuosiosta.

Myös lastenruoat ovat nousseet merkittäväksi luomutuoteryhmäksi, koska pienille lapsille halutaan puhtainta mahdollista ruokaa, Kottila listaa.

Tämä perustuu taas kuluttajien taikauskoisiin käsityksiin luomun autuudesta, sillä kun Ruotsissa tutkittiin riisipohjaisia elintarvikkeita, niin luomu ei eronnut millään tavalla tavanomaisista tuotteista, vaan arseenia löytyi niistä kuten muistakin, eli kuluttaja on ostanut luomun kautta jotain kovalla hinnalla, mitä hän ei ole kuitenkaan saanut, eli Kottilan mainitsemaan puhdasta ruokaa.

Kotimaisen ruuan hitaaseen euromääräiseen kasvuun viime vuonna vaikutti aika paljon Venäjän tilanne, jonka jokainen kuluttaja huomasi ruuan hintojen laskuna, etenkin lihatiskillä ja maitotuotehyllyillä, kun Venäjä ei vetänytkään tuotteita entiseen malliin, niin ylitarjonta markkinoilla laski hintoja osin jopa reilustikin. Mutta luomun ystävät eivät tästä voineet nauttia, vaan luomun hinnat pysyivät entisellä tasollaan.

Meillä myytiin juustoja yms venäjänkielisillä etiketeillä lähes ilmaiseksi tuhansia tonneja, joten toki se on näkynyt siinä, että ruokaa ei ole myyty euromääräisesti niin paljon kuin edellisenä vuonna.

Jokainen lienee huomannut sen, että luomun pienet erikoiskaupat ja ns. kivijalkamyymälät ovat kupsahtaneet nurin yksi toisensa jälkeen ja luomun myynti on siirtynyt Prismoihin ja Citymarketteihin. Jokainen joka on vieraillut luomua mainostavassa erikoisliikkeessä Ruohonjuuressa, lienee huomannut sen, että luomuna sieltä saa enää erilaisia pusseja jossain vinkuintiassa valmistettuja jauheita, joita myös superfoodeiksi kutsutaan, mutta koetapa ostaa luomuperuna tai luomutomaatti, niin jää ostamatta.

Mutta kuten uutinen kertoo, luomua myydään yhä, joskin kasvu lienee edelleen hintojen nousun varassa, eli prosentuaalinen osuus kokonaismyynnistä on lähes sama kuin aina ennenkin. Luomu on arkipäiväisestä valinnasta erittäin kaukana, jos ei sitten pidä silmillään hyvin luomuhenkisiä valonvääristäjiä, eli sitä on enää turhaa pitää vaatimuksena luomun saamiseen suurkeittiöihin, että luomu on tavallisen ihmisen valinta. Ei ole edelleenkään, vaan luomua ostavat ne jotka haluavat erottautua joukosta, eli lähinnä rikkaat kaupunkilaiset naiset, iältään noin 30-39 vuotta ja kun lähdet Suomen väkirikkaasta etelästä pois, luomun löytäminen kaupasta on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.

Raakamaito sairastuttaa kaikkialla

Luonnonmukaisuuden ihannointi ja palvonta on terveydelle sangen vaarallista, kuten seuraavakin juttu taas osoittaa:

Nearly one thousand people sickened by raw milk: CDC

 

 In spite of the fact that fewer states allowed the sale of raw (unpasteurized) milk in 2010-2012 than in the previous 2 years, the number of outbreaks of food poisoning linked to its consumption increased from 30 to 51, according to a study in the journal Emerging Infectious Diseases. Elisabeth A. Mungai and colleagues from the Centers for Disease Control and Prevention (CDC) evaluated reports of foodborne illness that had been sent to the agency, and compared the data for the two periods: 2007-2009 and 2010-2012.

An outbreak is the occurrence of at least 2 cases of a similar illness resulting from the consumption of a common food. They found that between 2007 and 2012 there were 81 outbreaks associated with raw milk, and that these resulted in 979 illnesses and 73 hospitalizations. The researchers found that of the outbreaks attributable to a single microbe, Campylobacter was far and away the most likely cause — it was responsible for 81 percent of those outbreaks.

Although sales of raw milk were legal in only 20 states in 2010-2012, as compared to 28 states in the earlier period, nearly 20 percent of the outbreaks occurred in states where sale of raw milk was prohibited. In these cases, the investigators reported, most of the sources of raw milk were from dairy farms, and some were from so-called cow share or herd share arrangements. Thus, they pointed out “The legal status of nonpasteurized milk sales in 1 state can also lead to outbreaks in neighboring states.

”Such bacterial foodborne illnesses can have serious consequences for the elderly, the immune-compromised, and children, including kidney failure and death. Yet some individuals continue to believe that raw milk can provide health benefits, an opinion that has never been scientifically substantiated. Some believe that pasteurization, which involves briefly heating milk — for example to 161 degrees for 20 seconds — destroys its nutritional value, which is completely untrue.

“This idea that raw milk is somehow superior to pasteurized milk is totally baseless, scientifically and medically,” stated ACSH’s Dr. Ruth Kava. “The craving for raw milk is based on the idea that so-called natural or unprocessed foods are superior, but this is simply not true. Drinking raw milk is playing Russian roulette with one’s health,” she continued.

Nykyajan tieteenvastaisuus on todellakin venäläistä rulettia terveydelle ja erityisen piittamatonta se on heillä, jotka vaarantavat taikauskoisten käsitysten kautta lapsien terveyden.

Valitettavasti nykyajan poppamiehet ja itseoppineet terveysgurut eivät ota mitään vastuuta opetuslapsiensa toimista, eli että jos heille sattuu jotain täysin käsittämättömien oppien noudattamisesta. Vika on yleensä opetuslapsessa ja siinä, että hän itse on aiheuttanut ongelmansa sillä, että alitajuisesti epäilee ja vastustaa uutta tietoa, joten hänen kehonsa ei ole oikealla "taajuudella", joten siksi pahat mikrobit pääsivät tekemään tuhojaan. Tämä on karua logiikkaa, jolla kädet pestään oman huuhaan aiheuttamista ongelmista.

Ruuan kypsentäminen on luonnotonta

Jatketaanpa hetkeksi teemaa luonnollisesta ja luonnottomasta. Tuoreehko vastakkainasettelun muoto on ruuan kypsentäminen tai kypsentämättömyys, joista tietenkin jälkimmäinen on luonnollista, sillä eiväthän eläimetkään kypsennä ruokaansa ja hyvin tuntuvat pärjäävän.

Ruuan kypsentäminen on kaiken pahan alku ja juuri, sillä se tuhoaa ruuasta kaiken oleellisen ja ihmisen nykyterveyden ongelmat pohjaavat juurikin tähän, saarnaavat itseoppineet terveysgurut ja opetuslapsia riittää. Kun kakussa on energiaa melkein 700 kcal / sata grammaa, niin se onkin oikein terveyskaloripommi, saarnaa nykyajan terveyspoppamies/nainen, kun ne ravintoaineet saa kypsentämättömänä. Kova rasvakin muuttuu terveysrasvaksi, kun sen saa ilman kuumennusta, voisi päätellä.

Jos lähestymme asiaa tieteen näkökulmasta, niin asiaan tulee välittömästi mutkia matkaan, sillä ihmisen ruuansulatus ei toimi läheskään sillä tavalla kuin itseoppineet ruokagurut meille saarnaavat. Sille on varmaan syynsä, että itseoppinut ruokaguru on itseoppinut, eikä päässyt opiskelemaan asiaa esimerkiksi yliopistoon ja se valitettavasti näkyy heidän saarnojensa sisällössä.

Otetaanpa esimerkki vaikkapa kaurasta, tuosta kotimaisesta terveyspommista, sillä päivän Hesari tarjosikin sopivasti pienen esimerkin siitä, että miten luonnotonta ruuan kypsentäminen onkaan:

Keitetty puuro on terveellisempää kuin tuorepuuro

 

Kum­pi on ter­veel­li­sem­pää: kei­tet­ty puu­ro vai tuo­re­puu­ro? Tu­lee­ko kau­ran bee­tag­lu­kaa­ni hyö­dyk­si mo­lem­mis­ta?

"Kei­te­tys­sä puu­ros­sa bee­tag­lu­kaa­ni on sa­kea tai liu­koi­nen ja vis­koo­si­nen. Si­ten se on par­hai­ten sii­nä muo­dos­sa, et­tä pys­tyy alen­ta­maan ko­les­te­ro­lia. Kie­hu­va ve­si suo­je­lee bee­tag­lu­kaa­nia pilk­kou­tu­mi­sel­ta ja aut­taa si­tä liu­ke­ne­maan.

Myös keit­tä­mät­tä jä­te­tys­sä tuo­re­puu­ros­sa kau­ran bee­tag­lu­kaa­ni on ihan hy­väs­sä kun­nos­sa, mut­ta vä­hem­män liu­kois­ta. Jos taas syö esi­mer­kik­si kau­ra­hiu­ta­lei­ta si­säl­tä­vää mys­liä ja li­raut­taa se­kaan vä­hän mai­toa, bee­tag­lu­kaa­ni ei vält­tä­mät­tä eh­di tul­la niin liu­koi­sek­si, et­tä se oli ter­veel­li­sim­mil­lään."

Hel­sin­gin yli­opis­ton vil­ja­tek­no­lo­gian pro­fes­so­ri Han­nu Sa­lo­vaa­ra

Ymmärrättekö nyt syyn sille, että miksi itseoppinut ruokaguru on todellakin itseoppinut, eikä yliopiston antamaa koulutusta välttämättä voi korvata Youtubella, vaikka tahtotila olisi kovakin?

Jos asia kiinnostaa yleisesti, niin tarjolla on suomennettuna mainio opus Tulella kypsennetty - Miten keittotaito teki meistä ihmisiä, jonka on kirjoittanut maineikas tutkija Richard Wrangham.

Richard Wrangham, Harvardin yliopiston bioantropologian professori, oli ensimmäisiä henkilöitä, joka tutki omakohtaisella kokemuksella sitä, että miten varhaisten ihmisten kypsentämättömällä ruokavaliolla pärjää tänä päivänä ja eipä pärjännyt. Tämän johdosta hän kiinnostui asiasta lisää ja siitä lähti liikenteeseen tutkimus koskien ruuan kypsennyksen vaikutusta siihen, että miten me saamme ruuasta energiaa ja ravintoaineita.

Joten aiheesta tehdyt lukuisat tutkimukset ovat tuoneet julki sen, että kypsennetty ruoka onkin oikeaa superruokaa verrattuna kypsentämättömään ruokaan, sillä elimistömme on huomattavan vastaanottavainen kypsennetyn ruuan tehoaineille ja energialle. Vaikka kypsennys saattaa vähentää joitakin ravintoaineita, niiden imeytyminen kuitenkin tehostuu huomattavasti, usein enemmän kuin häviö on, joten päädymme kypsennyksellä voiton puolelle.

Etenkin kasvikset hyötyvät paljon kypsennyksestä, joten kasvisten energia sekä ravintoaineet ovat  paremmin ihmisen elimistön hyödynnettävissä kypsennettyinä kuin kypsentämättöminä.

Ruuan prosessointi on siinä mielessä perusjärjen vastaista, että jopa hyvin raskas muokkaaminen voi tehdä enemmän hyötyä kuin vahinkoa, mistä tietenkin maalaisjärjen logiikan vankina itseoppineet ruokagurut ovat täysin toista mieltä ja tästäkin löytyy "tuorepuristettu" tiedehavainto, jolla asiaa voi valottaa:

Appelsiinin tehoaineet paremmin hyötykäyttöön mehusta kuin hedelmästä

 

Saksalaisen Hohenheimin yliopiston Elintarviketieteen ja bioteknologian instituutin tutkijan Julian K. Aschoffin johdolla Journal of Agricultural and Food Chemistry -tiedelehdessä 21.1.2015 julkaistussa vertailussa selvitettiin apppelsiinin tunnettujen tehoaineiden kuten C-vitamiinin, flavonoidien ja karotenoidien pitoisuuksia sekä elimistön kykyä ottaa vastaan ja hyötykäyttää ravintoaineita eri muodoissa nautituista appelsiineista. 

 Teollinen appelsiiinmehun valmistus, johon liittyy pastörointi, vähentää eräiden orgaanisten yhdisteiden määrää. Näin käy etenkin flavonoideille, joita on mehussa paljon vähemmän kuin tuoreessa, kypsässä appelsiinissa. Vertailututkimuksessa mehustaminen alensi appelsiinilohkojen flavonoidipitoisuuden yhteen kahdeksasosaan alkuperäisestä. Sen sijaan C-vitamiinin pitoisuus säilyi ennallaan, ja muiden tehoaineiden kuten karotenoidien pitoisuudet alenivat jonkin verran.

 Mutta elimistö ei välttämättä noteeraa ravintoaineiden käyttömuotoa samoin kuin me kuluttajat kuvittelelemme. Appelsiinin mehussa olevat orgaaniset yhdisteet – kuten vitamiinit ja väriaineet kuten flavonoidit ja karotenoidit – imeytyvät appelsiinimehusta paljon tehokkaammin kuin tuoreesta hedelmästä. Hedelmän kiinteät osaset – ravintokuitu, niin hyvänä kuin kuituja ravitsemuksessa pidetäänkin – alensivat appelsiinilohkoista saatujen karotenoidien imeytymistehokkuuden noin kolmososaan tehosta, jolla elimistö pystyi hyödyntämään mehun sisältämiä tehoaineita.

Tieteellinen tutkimus ei anna yhtään armoa ruokaguruille, joten lähes jokainen esimerkki osoittaa, että itseoppineen itseoppineisuudelle on syynsä ja heidän oppiensa seuraamiselle on myös seurauksensa, jotka tulevat ilmi valitettavan myöhään, vaikka oma olo voisi olla hetken hyväkin, kun on löytänyt taas uuden gurun kivat vinkit, joista kaverikin tykkää.

Tämän jutun tarkoituksena ei ole osoittaa sitä, että tuoreet hedelmät kannattaisi vaihtaa mehuihin tai muuta sellaista, vaan jutun tarkoituksena on osoittaa se, että kun syö monipuolisesti kuten tieteeseen perustuvat suositukset meille kertovat, ei vikaan voi mennä kovin pahasti.

Kun hylkää tieteen ja menee jonkin gurun omien kokemusten kiihkeään leikkiin, voi mennä metsään hyvinkin pahasti, lähes joka suhteessa.

Gm-viljelyala uuteen ennätykseen!

Vaikka tiedekielteiset koettavat mustamaalata uusia tekniikoita, niin tuottajat ottavat ilomielin vastaan keinot, joilla voidaan vähentää kemikaalien käyttämistä, parantaa satoja, sekä kohottaa omaa tulotasoa:

Gm-viljelyala kasvoi uuteen ennätykseen

 

Geenimuunneltujen kasvien viljelyala on kasvanut 19 vuotta peräkkäin. Nyt ala on 181,5 miljoonaa hehtaaria. Määrä on noin kuudennes koko maailman viljelypinta-alasta.

Salaliittojen ihmeellisessä maailmassa asiaa on vaikeaa selittää kuin siten, että viljelijät ottavat gm-lajikkeen tuotantoon, pettyvät siihen raskaasti, mutta he ovat niin tyhmiä, että he jatkavat niiden viljelemistä ja heidän naapurinsakin ovat yhtä fiksuja, kun hekin alkavat viljellä gm-lajikkeita, vaikka ovat nähneet omin silmin naapurinsa kurjuuden.

Toinen vaihtoehto voisi olla se, että jokin taho pakottaa heidät viljelmään jotain sellaista, jota he eivät ole oikeasti halukkaita viljelemään, vaan he haluaisivat viljellä jotain muuta, mutta eivät uskalla. Kumpi on sinun selityksesi gm-lajikkeiden jatkuvalle kasvulle?

Vai olisiko kyse siitä, että useat sadat tieteelliset tutkimukset ovat oikeassa, eli että gm-lajikkeet todellakin auttavat tuottamaan parempia satoja turvallisemmin, halvemmalla ja vähemmillä kemikaaleilla?

Johtuisiko gm-lajikkeiden suosio siitä, että kun jonkin alueen tuottaja alkaa niitä viljellä, niin hänen naapurinsa näkevät hänen tekevän parempia satoja pienemmin kustannuksin, niin tästä johtuen hänen naapurinsakin vaihtavat gm-lajikkeisiin?

Uusin todella laaja tutkimus kertoo, että tuotantoeläimille ei ole aiheutunut ensimmäistäkään haittaa gm-lajikkeiden käyttämisestä rehuina, vaikka asiaa koetetaan vääristellä erilaisten huhupuheiden kautta.

Asiaa sivuaa myös mainio dokumentti tieteen pioneereista ja sopivasti geenimuunteluakin käsittelevä jakso löytyy katsottavaksi Ylen Areenasta. Erittäin arvostettu fyysikko ja professori Brian Cox toimii juontajana tässä mielenkiintoisessa sarjassa, joka löytyy seuraavaa otsikkoa klikkaamalla:

Tiededokumentti: Tieteen pioneereja

 

Dokumentissa on äänessä on vaikkapa Nobel-palkittu geneetikko, Royal Societyn puheenjohtaja Paul Nurse, mutta jostain syystä tieteen vastustajat uskovat enemmän geeniasioissa vaikkapa ortopedi Antti Heikkilää, jokin onkin usein siteerattu herra esimerkiksi Magneettimedian "tiedejutuissa", jotka ovat kovaa valuuttaa luomuun uskovien argumenttipankissa.

Noin 36 minuutin kohdalta eteenpäin professori ja geenitutkija Jonathan Jones kertoo pienin esimerkein ihmisten irrationaalisesta geenipelosta ja "luonnottoman" pelosta. Mutta geenien kanssa työskentelevät taitavat olla nykyisin niitä harvoja tieteilijöitä, joiden ei uskota tietävät yhtään mitään alastaan, vaan suuri yleisö uskoo mieluummin ortopedejä ja vaikkapa yksittäistä kuvataiteilijaa tai luomuviljelijää, mitä geeneihin tulee.