Ruuan kypsentäminen on luonnotonta

Jatketaanpa hetkeksi teemaa luonnollisesta ja luonnottomasta. Tuoreehko vastakkainasettelun muoto on ruuan kypsentäminen tai kypsentämättömyys, joista tietenkin jälkimmäinen on luonnollista, sillä eiväthän eläimetkään kypsennä ruokaansa ja hyvin tuntuvat pärjäävän.

Ruuan kypsentäminen on kaiken pahan alku ja juuri, sillä se tuhoaa ruuasta kaiken oleellisen ja ihmisen nykyterveyden ongelmat pohjaavat juurikin tähän, saarnaavat itseoppineet terveysgurut ja opetuslapsia riittää. Kun kakussa on energiaa melkein 700 kcal / sata grammaa, niin se onkin oikein terveyskaloripommi, saarnaa nykyajan terveyspoppamies/nainen, kun ne ravintoaineet saa kypsentämättömänä. Kova rasvakin muuttuu terveysrasvaksi, kun sen saa ilman kuumennusta, voisi päätellä.

Jos lähestymme asiaa tieteen näkökulmasta, niin asiaan tulee välittömästi mutkia matkaan, sillä ihmisen ruuansulatus ei toimi läheskään sillä tavalla kuin itseoppineet ruokagurut meille saarnaavat. Sille on varmaan syynsä, että itseoppinut ruokaguru on itseoppinut, eikä päässyt opiskelemaan asiaa esimerkiksi yliopistoon ja se valitettavasti näkyy heidän saarnojensa sisällössä.

Otetaanpa esimerkki vaikkapa kaurasta, tuosta kotimaisesta terveyspommista, sillä päivän Hesari tarjosikin sopivasti pienen esimerkin siitä, että miten luonnotonta ruuan kypsentäminen onkaan:

Keitetty puuro on terveellisempää kuin tuorepuuro

 

Kum­pi on ter­veel­li­sem­pää: kei­tet­ty puu­ro vai tuo­re­puu­ro? Tu­lee­ko kau­ran bee­tag­lu­kaa­ni hyö­dyk­si mo­lem­mis­ta?

"Kei­te­tys­sä puu­ros­sa bee­tag­lu­kaa­ni on sa­kea tai liu­koi­nen ja vis­koo­si­nen. Si­ten se on par­hai­ten sii­nä muo­dos­sa, et­tä pys­tyy alen­ta­maan ko­les­te­ro­lia. Kie­hu­va ve­si suo­je­lee bee­tag­lu­kaa­nia pilk­kou­tu­mi­sel­ta ja aut­taa si­tä liu­ke­ne­maan.

Myös keit­tä­mät­tä jä­te­tys­sä tuo­re­puu­ros­sa kau­ran bee­tag­lu­kaa­ni on ihan hy­väs­sä kun­nos­sa, mut­ta vä­hem­män liu­kois­ta. Jos taas syö esi­mer­kik­si kau­ra­hiu­ta­lei­ta si­säl­tä­vää mys­liä ja li­raut­taa se­kaan vä­hän mai­toa, bee­tag­lu­kaa­ni ei vält­tä­mät­tä eh­di tul­la niin liu­koi­sek­si, et­tä se oli ter­veel­li­sim­mil­lään."

Hel­sin­gin yli­opis­ton vil­ja­tek­no­lo­gian pro­fes­so­ri Han­nu Sa­lo­vaa­ra

Ymmärrättekö nyt syyn sille, että miksi itseoppinut ruokaguru on todellakin itseoppinut, eikä yliopiston antamaa koulutusta välttämättä voi korvata Youtubella, vaikka tahtotila olisi kovakin?

Jos asia kiinnostaa yleisesti, niin tarjolla on suomennettuna mainio opus Tulella kypsennetty - Miten keittotaito teki meistä ihmisiä, jonka on kirjoittanut maineikas tutkija Richard Wrangham.

Richard Wrangham, Harvardin yliopiston bioantropologian professori, oli ensimmäisiä henkilöitä, joka tutki omakohtaisella kokemuksella sitä, että miten varhaisten ihmisten kypsentämättömällä ruokavaliolla pärjää tänä päivänä ja eipä pärjännyt. Tämän johdosta hän kiinnostui asiasta lisää ja siitä lähti liikenteeseen tutkimus koskien ruuan kypsennyksen vaikutusta siihen, että miten me saamme ruuasta energiaa ja ravintoaineita.

Joten aiheesta tehdyt lukuisat tutkimukset ovat tuoneet julki sen, että kypsennetty ruoka onkin oikeaa superruokaa verrattuna kypsentämättömään ruokaan, sillä elimistömme on huomattavan vastaanottavainen kypsennetyn ruuan tehoaineille ja energialle. Vaikka kypsennys saattaa vähentää joitakin ravintoaineita, niiden imeytyminen kuitenkin tehostuu huomattavasti, usein enemmän kuin häviö on, joten päädymme kypsennyksellä voiton puolelle.

Etenkin kasvikset hyötyvät paljon kypsennyksestä, joten kasvisten energia sekä ravintoaineet ovat  paremmin ihmisen elimistön hyödynnettävissä kypsennettyinä kuin kypsentämättöminä.

Ruuan prosessointi on siinä mielessä perusjärjen vastaista, että jopa hyvin raskas muokkaaminen voi tehdä enemmän hyötyä kuin vahinkoa, mistä tietenkin maalaisjärjen logiikan vankina itseoppineet ruokagurut ovat täysin toista mieltä ja tästäkin löytyy "tuorepuristettu" tiedehavainto, jolla asiaa voi valottaa:

Appelsiinin tehoaineet paremmin hyötykäyttöön mehusta kuin hedelmästä

 

Saksalaisen Hohenheimin yliopiston Elintarviketieteen ja bioteknologian instituutin tutkijan Julian K. Aschoffin johdolla Journal of Agricultural and Food Chemistry -tiedelehdessä 21.1.2015 julkaistussa vertailussa selvitettiin apppelsiinin tunnettujen tehoaineiden kuten C-vitamiinin, flavonoidien ja karotenoidien pitoisuuksia sekä elimistön kykyä ottaa vastaan ja hyötykäyttää ravintoaineita eri muodoissa nautituista appelsiineista. 

 Teollinen appelsiiinmehun valmistus, johon liittyy pastörointi, vähentää eräiden orgaanisten yhdisteiden määrää. Näin käy etenkin flavonoideille, joita on mehussa paljon vähemmän kuin tuoreessa, kypsässä appelsiinissa. Vertailututkimuksessa mehustaminen alensi appelsiinilohkojen flavonoidipitoisuuden yhteen kahdeksasosaan alkuperäisestä. Sen sijaan C-vitamiinin pitoisuus säilyi ennallaan, ja muiden tehoaineiden kuten karotenoidien pitoisuudet alenivat jonkin verran.

 Mutta elimistö ei välttämättä noteeraa ravintoaineiden käyttömuotoa samoin kuin me kuluttajat kuvittelelemme. Appelsiinin mehussa olevat orgaaniset yhdisteet – kuten vitamiinit ja väriaineet kuten flavonoidit ja karotenoidit – imeytyvät appelsiinimehusta paljon tehokkaammin kuin tuoreesta hedelmästä. Hedelmän kiinteät osaset – ravintokuitu, niin hyvänä kuin kuituja ravitsemuksessa pidetäänkin – alensivat appelsiinilohkoista saatujen karotenoidien imeytymistehokkuuden noin kolmososaan tehosta, jolla elimistö pystyi hyödyntämään mehun sisältämiä tehoaineita.

Tieteellinen tutkimus ei anna yhtään armoa ruokaguruille, joten lähes jokainen esimerkki osoittaa, että itseoppineen itseoppineisuudelle on syynsä ja heidän oppiensa seuraamiselle on myös seurauksensa, jotka tulevat ilmi valitettavan myöhään, vaikka oma olo voisi olla hetken hyväkin, kun on löytänyt taas uuden gurun kivat vinkit, joista kaverikin tykkää.

Tämän jutun tarkoituksena ei ole osoittaa sitä, että tuoreet hedelmät kannattaisi vaihtaa mehuihin tai muuta sellaista, vaan jutun tarkoituksena on osoittaa se, että kun syö monipuolisesti kuten tieteeseen perustuvat suositukset meille kertovat, ei vikaan voi mennä kovin pahasti.

Kun hylkää tieteen ja menee jonkin gurun omien kokemusten kiihkeään leikkiin, voi mennä metsään hyvinkin pahasti, lähes joka suhteessa.