Ja vastakkainasettelu toimii siten, että ne muut tavat tuottaa ruokaa koetetaan saada näyttäytymään huonossa valossa, jopa todellisuutta huonommassa, jotta oma näyttäytyisi paremmassa, jopa todellisuutta paremmassa.
USA:ssa luomun vastakkainasettelun kautta tapahtunut brändäys on onnistunut hyvin, sillä siellä ylipainoiset ja huonokuntoiset kansalaiset luulevat tulevansa parempaan kuntoon vaihtamalla oluen, pirtelöt, hampurilaiset ja virvoitusjuomat luomuolueeseen, luomupirtelöön, luomuhampurilaiseen ja luomuvirvoitusjuomaan. Heidät on saatu tekemään näin pelottelemalla, että tavallinen olut, tavallinen hampurilainen, tavallinen pirtelö ja tavallinen virvoitusjuoma aiheuttaa heille syöpää, muita sairauksia ja ylipainoa. Jätetään vain kertomatta, että luomuversio tekee kyllä saman, mutta kuoletpa sitten huolettomampana.
Luomun markkinointiin keskittyneet järjestöt, kuten Pro Luomu, tekevät kotimaista maataloutta mustamaalaavaa sissimarkkinointia vihjailemalla tavanomaisen maatalouden olevan jotain aivan muuta kuin mitä se on. Kun MOT teki ohjelman Tanskan sikatilojen antibioottiresistenssiongelmasta, Pro Luomu twiittasi heti, että tuon takia luomussa rajoitetaan antibioottien käyttöä, mutta ei ollenkaan tuonut ilmi sitä, että Suomessa tavanomaisessa tuotannossa ei antibiootteja käytetä varmuuden vuoksi tai rehujen mukana eläimen koko elinkaaren ajan, vaan ainoastaan sairauden hoitoon eläinlääkärin valvonnassa ja eläinlääkärin reseptillä kuten luomussakin, mutta luomussa antibiootin jälkeinen varoaika on vain puolet pidempi jostain omituisesta syystä, jonka loogisuutta ei paljasteta luomu-uskoon vihkiytymättömälle.
Luomujärjestöt vihjailevat torjunta-aineiden turvattomuudesta ja niiden aiheuttamista ongelmista, mutta jätetään kertomatta, että esimerkit ovat sellaisista maista, joissa niitä ei käytetä oikein, ei säädösten mukaan ja joissa maissa ei välttämättä ole edes mitään rajoituksia niiden käyttämiselle ja annetaan kuvaa, että näin on myös Suomessa. Vihjaillaan maanviljelijöiden terveyden pilaamista jne.
Uusin Lääkärilehti kirjoitti työperäisistä syöpätapauksista, josta jutusta oli iltapäivälehdistöönkin pari uutista saatu aikaiseksi. Olihan siellä maanviljelijätkin edustettuna kohonneen syöpäriskin osalta, mutta ei suinkaan maatalouden kemikaalien aiheuttamana, vaan kyseessä oli huulisyöpäriskin kohoaminen Auringon ultraviolettisäteilyn liian saamisen johdosta, kuten muutamassa muussakin paljon ulkotöitä sisältävässä ammatissa on. Eikös Auringon valo ole luomua jos mikä!!
Muun kuin luomutuotannon mustamaalaamisessa on sekin ongelma, että kaikki luomutuottajat ovat yleensä olleet tavanomaisia tuottajia.
Monet luomutuottajat ovat kertoneet luomuun siirtymisen johtuvan siitä, että he olivat saaneet sekä maatalousmaan että eläimet huonoon kuntoon tuottamalla ruokaa tavanomaisesti, kokeneet sitten jonkin "valaistumisen" (henkistä kasvua yms) ja nyt kun heistä tuli luomuviljelijöitä, ovat kaikki ongelmat kadonneet kuin takaiskusta ja heistä onkin tullut hyviä maanviljelijöitä!
Tämä on hyvin mielenkiintoista oman pesän likaamista, sillä uskooko joku tosiaan, että välinpitämätön maanviljelijä muuttuu hyväksi maanviljelijäksi kun hänelle isketään paksu sääntökirja kouraan, jotka säännöt hänen pitäisi sisäistää ja niitä noudattaa, jos hän ei ole aiemminkaan kiinnostunut maan kunnosta tai eläimien hyvinvoinnista?
Onko joku kuullut sellaisesta koko ajan ylinopeuteen syyllistyvästä ja säännöistä piittaamattomasta autoilijasta, joka alkaa noudattaa nopeusrajoituksia ja sääntöjä, kun niitä ilmestyy koko ajan lisää ja lisää hänen verkkokalvoilleen?
Autoilija, joka on välinpitämätön liikennesääntöjä kohtaan, on välinpitämätön sääntöjä kohtaan, vaikka niitä keksittäisiin hänelle koko ajan enemmän ja enemmän. Vaikka tien vieressä olisi 50 metrin välein jokin rajoitus tai ohje hyvään liikennekäyttäytymiseen, niin välinpitämättömät kuljettajat eivät niistä välitä.
Ja meidän pitäisi uskoa, että on oikeasti olemassa sellainen satusetä tai satutäti, joka kertoo muuttuneensa luomuun siirtymisen kautta eläimien hyvinvoinnista kiinnostuneeksi ja luonnosta motivoituneeksi tuottajaksi, jos ei sitä ole koskaan eläissään ollut?
Joten luomujärjestöjen ja luomuun uskovien, "tosiuskovien", ihmisten harrastama tavanomaisen tuotannon mustamaalaaminen on todella ihmeellistä politiikkaa, josta ei ole maataloudelle mitään hyötyä ja sen ovat huomanneet muutkin, kuten lähiruokayrittäjä Mikko Välttilä, joka kirjoittelee mielenkiintoisia ajatuksia maatalouteen liittyen ja onpa hän pyrkimässä kansanedustajaksikin, mutta itse en kaikkien Vihreiden sekoilujen ja hörhellysten jälkeen heihin kykene suhtautumaan enää vakavasti.
Luomun vahva brandi on suuri ongelma suomalaisen lähiruuan voittokululle.
Kirjoituksessa on hyviä ajatuksia tästä omituisen sääntöviidakon tuotantotavasta ja siitä, että mitä hankaluuksia luomuväen harrastama tavanomaisen tuotannon mustamaalaaminen aiheuttaa koko kotimaiselle ruokaketjulle.
Olen hyvin hämmästynyt siitä, miten vähän luomuruokaa Suomessa myydään, kun suhteutetaan myyntimäärä brandin imagoon.
On paljon tuottajia, jotka eivät periaatteellisista tai taloudellisista syistä halua tuottaa luomu-säädöstön mukaisesti. Kuitenkin he voivat tuottaa niittynautaa, ulkoilevia sikoja, ulkokananmunia tai vaikkapa maitoa täysin luomuhyväksytyissä olosuhteissa. Mennä jopa kaukaa yli minimivaatimusten, mutteivät silti ole vaikkapa rehustukseltaan luomua.
Ja tämä on se ongelma: Jotta saat paikan kuluttajien sydämessä, sinun on oltava luomu. Jos et ole, olet tehobulkki ja vähintäänkin vesistönpilaaja ja eläintenrääkkääjä.
Mistähän tuo vastakkainasettelu johtuu ja minne johtaa se polku, jonka päästä sen lähde löytyy?
Ja kaikesta tästä kotimaisen maatalouden mustamaalaamisesta huolimatta luomu ei kykene myymään itseään kuin hyvin pienelle joukolle kuluttajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti