24. lokakuuta 2014

Kuinka huuhaa lanseerataan

Ylestä löytyi pieni uutinen siitä, että miten huuhaa lanseerataan markkinoille uskottavasti ja aiheesta on keskustelua illan A-studiossa.

Näkökulma: Näin lanseeraat huuhaa-tuotteen

 

Huuhaata kaupatessa tärkeintä on luvata kokonaisvaltainen hyvänolontunne, kirjoittaa A-studion toimittaja Jaakko Loikkanen.

Aluksi valitaan vaiva ja keksitään tuote. Sitten teetetään näennäistieteellisiä artikkeleita, joiden perusteella tuote näyttää hoitavan valittua vaivaa.

Markkinointi kannattaa suunnitella tarkasti, sillä viranomaiset saattavat puuttua virheellisiin terveysväittämiin. Pitkälle pääsee jo sillä, että ei lupaa tuotteen parantavan syöpää.

Parasta on suosia ympäripyöreitä väitteitä, kuten että tuote ”poistaa kuona-aineita”. Se voi myös ”energisoida” ja antaa ”kokonaisvaltaisen hyvänolontunteen”. Mainosmateriaaleihin sopii liittää grafiikkaa, taulukoita ja tieteellisenkaltaista jargonia, sillä ne tutkitusti (sic) lisäävät tuotteen luotettavuutta.

Pieneen pränttiin on syytä kirjata, että tuote itsessään ei tee mitään; se vain ”tukee kehon omia prosesseja”.

Vähittäismyymälät apteekeista puhumattakaan tuskin ottavat tuotetta valikoimiinsa, joten ainoa vaihtoehto on verkostomarkkinointi. Taantuma-Suomessa halukkaita myyjiä löytyy helposti.
Myyjien tärkein tehtävä on kerätä ihmisiä tuotteen ympärille kuin leirinuotiolle ja kertoilla jännittäviä tarinoita siitä, miten yksi Seppokin sai avun vuosien sairaalakierteen jälkeen.

Kun näitä vertaistarinoita kertyy riittävästi, tieteellinen näyttö tai sen puute muuttuu hiljalleen merkityksettömäksi. Jos joku vielä inisee tutkimustulosten perään, kannattaa todeta, että lisätutkimus on aina tervetullutta. Se on vastustamaton argumentti, sillä harva kehtaa väittää, että tiede on valmis.

Kriitikoita ei kannata pelätä, päinvastoin. Mitä arvovaltaisemmat ihmiset tuotetta kritisoivat, sitä varmemmin pääset puolustamaan sitä television keskusteluohjelmaan.

Ja mediassa jokainen argumentti on yhtä arvokas riippumatta siitä, onko puhujana vuosikymmeniä aihetta tutkinut asiantuntija vai toissapäivänä terveysbisneksen aloittanut huuhaa-yrittäjä.

Ja tietenkin mukaan pitää laittaa itsekeksimiään termejä, kuten adaptogeeninen ja mitä näitä muita nyt on.

Jutussa oli hyvä huomio, että tuotteen pitää aina toimia niin, että se tukee kehon omia prosesseja, sillä jos tuote ei sitten toimikaan, eikä tee yhtään mitään, niin siitä voi tietenkin syyttää tuotteen käyttäjää, jonka keho ei ole vielä valmis ottamaan avukseen tuotteen ominaisuuksia, vaan tuotteen käyttöä pitää jatkaa niin kauan, että keho alkaa hyväksyä tuotteen erinomaiset ominaisuudet. Tai sitten käyttäjä  epäilee tuotteen tehoa, joka estää sen toimimisen kunnolla. Eli vika ei ole koskaan tuotteessa, vaan vika on aina käyttäjässä.

Jos kuitenkin väität, että kaverisi nettikaupasta ostama Intian muinaisten shamaanien yrtti on parantanut sinusta vaikkapa MS-taudin, niin kun sinulta pyydetään todistusta siitä, että sinulta on oikeasti diagnosoitu MS-tauti, niin sitten kannattaa vaihtaa puheenaihetta tai alkaa syyttää toista ahdistelusta tai että hän on mahdollisesti lääkeyhtiön kätyri.

Sitten jos olet tällainen trendikäs itseoppinut terveysguru, joka väität kursseillasi, että kaverisi nettikaupan taikayrteillä MS-tauti yms paranee, niin muista ehdottomasti alareunaan printata, että Herra X ja Rouva Y eivät ole lääkäreitä eivätkä psykologeja, eikä heillä ole mitään koulutusta puhua aiheesta  josta he puhuvat, joten heidän antamansa ohjeet eivät ole virallisia ohjeita eikä niillä pidä korvata oikealta lääkäriltä saatavia ohjeita tai hoitosuunnitelmaa.

Kun intomieliset seuraajasi, opetuslapsesi ja potilaasi alkavat kupsahdella tai heidän sairautensa pahenee, niin sinä livistät kohti uusia seikkailuita ja jos jotain on tapahtunut, niin se, että heidän rahansa ovat siirtyneet sinun taskuusi.


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Todella hyvä blogi sinulla! Kiitos!!!

Anonyymi kirjoitti...

Nyt ne alkavat jo viljelemään pakurikääpää, kertoi Maaseudun Tulevaisuus...
Mikähän tähän touhuun toisi järkeä... lama? Itänaapuri? Ukrainassa tuskin on luomu taikka pakurikaan kovin yleinen puheenaihe.