16. tammikuuta 2014

Pestot testissä Hesarissa, mukana myös luomua

Luomun maku on se, josta sen tunnistaa, tätähän yleisesti hoetaan ja Hesari todisti sokkotestissä asian taas kerran, mutta toisin, kuin luomuväki olisi halunnut. Luomuversiot löytyivät makutestin häntäpäästä, eikä tämä yllätä luomulakon lukijoita, sillä tämä on tuttua sokkotesteissä. Näin on käynyt jo jouluisissa valmislaatikoissa, kananmunissa, mehuissa ja ties missä. Luomu pärjää juuri niin kauan, kuin maistaja tietää sen olevan luomua, mutta kun menemme sokkotestiin, luomu tipahtaa jonon hännille.

Lisäksi luomun tunnistaa ilman sokkotestiä taas yhdestä asiasta, joka on hinta, eli luomu painii hinnassa taas aivan omassa sarjassaan:

Luomupesto jäi makutestin viimeiseksi

 

Stock­mann De­li­ca­tess Pes­to voitti ja 190 gramman purkki vaihtaa omistajaa 3.10 eurolla. Pestoa kuvailtiin näin:

Ul­ko­nä­kö hou­kut­te­le­va: kau­niin vih­reä pes­to on kar­kea­ra­keis­ta ja raa­ka-ai­neet nä­ky­vät sel­väs­ti. Maus­sa erot­tu­vat juus­to, päh­ki­nä ja pin­jan­sie­men. Ba­si­li­kan ma­ku on hy­vä ja rai­kas, mut­ta si­tä voi­si ol­la hie­man enem­män. Sel­väs­ti pa­ras.

 Saman brändin luomupesto, Stock­mann De­li­ca­tess Pes­to Luo­mu, jäi viimeiseksi ja purkin kokoa oli pienennetty luomun tapaan 135 grammaan, mutta asiaa on tasapainotettua nostamalla hintaa 3.50 euroon. Tämä on sitä luomumatematiikkaa.


Ul­ko­näöl­tään har­mah­ta­van vih­reää mös­söä. Ki­tey­ty­nyt, sa­han­jau­ho­mai­nen ra­ken­ne. Ma­ku epä­mää­räi­nen – kuin ta­ka­pi­hal­ta oli­si vedet­ty mu­kaan ba­si­li­kan kans­sa kaik­ki muut­kin hei­nät. Voi­ma­kas suo­la, um­meh­tu­nut kui­vat­tu­jen kas­vien aro­mi.

Toinen luomupesto, Su­ni­ta Or­ga­nic Pes­to Ge­no­ve­se pärjäsi aavistuksen paremmin ja oli sijalla 10, mutta kun hinnan ottaa huomioon, tämä ei lohduttane ketään, sillä 130 gramman purkki maksoi 6.55 euroa ja sitä kuvailtiin näin:

Hie­no­ja­koi­nen tum­man­vih­reä mös­sö. Ma­ku tunk­kai­nen, pää­osas­sa on voi­ma­kas suo­lan ma­ku. Suu­tun­tu­mas­sa ham­pai­siin tart­tu­via kui­via yrt­te­jä.

Jokainen kaupan oma halpabrändi, eli Rainbow, Pirkka tai Eldorado pesi luomutuotteet maullaan, joten luomulla on edessään paljon tuotekehittelyä, jotta laadittujen sääntöjen puitteissa maku ja tuotteen ulkonäkö saadaan sellaiseksi, että sillä olisi edes jotain tekemistä tuotteesta pyydetyn kohtuuttoman hinnan kanssa.


Itsetehtykään ei ole oikotie onneen, kuten sokkotestissä huomasi, sillä käsintehty pesto, joka sujautettiin kaupan valmistuotteiden joukkoon, sijoittui neljänneksi ja sitä kuvailtiin näin:

Ul­ko­nä­kö rai­kas ja hou­kut­te­le­va, raa­ka-ai­neet isoh­koi­na pa­loi­na. Ma­ku ja­koi raa­din mie­li­pi­teet. Puo­let raa­dis­ta ke­hui raik­kaak­si, mauk­kaak­si ja ai­dok­si, Toi­sen puo­len mie­les­tä pes­tos­sa ei mais­tu­nut ba­si­li­ka lain­kaan. Liian vä­hän suo­laa.

Teen tästäkin huolimatta edelleen pestoni itse, sillä se ei ole kovinkaan vaikeaa rakettitiedettä, mutta jos joskus kaipaan valmista tuotetta, tämän makutestin pohjalta sen varmaan teen. Tämä makutesti  on jälleen yksi syy vähemmän luottaa markkinamiesten kaunopuheisiin, sillä luomu sijoittui arvonsa mukaan juuri kuten sokkotesti kertoi, sillä kun brändi tai muu mainoskikka ei pääse vaikuttamaan maistajaan, ollaan vain tuotteen todellisten ominaisuuksien äärellä, joita ovat rakenne, tuoksu ja maku.

17 kommenttia:

Esa Ukkonen kirjoitti...

On mukava lukea myös luomukritiikkiä, mutta tästä blogista paistaa läpi jonkinlainen syvä katkeruus hyvin läpinäkyvästi. Onko sinulla traumoja luomuihmisistä? Tunnetko paljon luomuviljelijöitä? Kannattaa kuunnella heitäkin, hyvin asioihin perehtynyttä porukkaa. Permakulttuuri? Tai voi olla, että tämä blogi on pohjimmiltaan vain trollausta.

Kuluttaja mielikuvien syövereissä kirjoitti...

Ei ole traumoja. EN vain pidä siitä, että minunkin rahojani käytetään veroina perittyinä tällaisen tuottamattoman puuhastelun ja suoranaisen rahastuksen tukemiseen.

Luomu on puhdasta markkinointikikkaa, jonka avulla saadaan tuotteesta nyhdettyä isompi hinta, niin minun mielestäni sellaista toimintaa on turha tukea yhteisistä varoista, vaan ne kuluttajat, jotka luomuun ja sen laatuun ovat tykästyneet, tukekoot sitä omalla lompakollaan.

Olen nähnyt riittävästi luomupeltoja lähietäisyydeltä, jotta tiedän sen suunnattoman potentiaalin pienentää satoja.

Tämä mainitsemasi hyvin perehtynyt porukkakin saa vuosi vuoden jälkeen surkeita satoja, joita koetetaan paikata vaihtuvin selityksin.

Milloin maa ei ole vielä toipunut, milloin oli sää sitä ja sää tätä. Milloin loppui ravinteet juuri kriittisellä hetkellä ja milloin niitä oli liikaa.

Luomu on kasa hyviä selityksiä ja ehkäpä osin jopa vilpittömiä aikomuksia ja siihen se jää.

Sellaista toimintaa ei ole järkevää tukea verorahoihin, joille olisi järkevääkin käyttöä tarjolla.

Kuluttaja mielikuvien syövereissä kirjoitti...

Lisäyksenä vielä se, että on outoa, että samoin kuin uskonnoissa, luomua kritisoivia ihmisiä koetetaan saada pahanilkisiksi henkilöön käyvillä arvosteluilla kuten sillä, että onko minulla kenties traumoja luomun suhteen.

Luomu tuntuu olevan suurimmalle osalle sitä käyttäviä uskonnon asemassa ja uskonnot eivät yleensä siedä kritiikkiä, vaan uskovien pitäisi antaa olla uskossaan autuaita ja kaikki, jotka eivät usko samoin, ovat jotenkin vinksahtaneita traumoineen ja siksi eivät osaa uskoa oikein.

Esa Ukkonen kirjoitti...

Viittasin vain siihen kun olet omistanut kokonaisen blogin luomukritiikille ja päivityksiä tulee runsaasti. Ihmettelen vain mistä moinen omistautuminen. Kirkostakin voi erota ja luomua ei tarvitse ostaa. Luomu ei varmasti ole ainoa "huuhaa", mikä näkyy verotuksessa.

Kuluttaja mielikuvien syövereissä kirjoitti...

>>>> Kirkostakin voi erota ja luomua ei tarvitse ostaa. Luomu ei varmasti ole ainoa "huuhaa", mikä näkyy verotuksessa. >>>

Valitettavasti verorahojamme syydetään tuohon tuottamattomaan puuhasteluun yhä enemmän ja enemmän, kun kuntia ja kaupunkeja vaaditaan lisäämään luomun ostamista suurkeittiöihin. Jo pelkän luomupuuron tarjoaminen tulee maksamaan satoja tuhansia euroja ylimääräistä, jolle olisi varmaan oikeaakin käyttöä.

Eli koska tuhlaamme verotuksessa rahaa muuhunkin huuhaaseen, tulee sitä antaa myös luomulle?

Eiköhän järkevämpi lähestymistapa olisi karsia huuhaata verotuksesta, eikä perustella uusia taikauskoja verorahoin maksettaviksi, kun ne muutkin?

Mutta mainitsemasi selitys lienee sieltä parhaasta päästä luomun suosimiseksi. Suosimmehan me muutakin järjettömyyttä, niin miksipä sitten ei luomuakin!

Esa Ukkonen kirjoitti...

Internet on täynnä väärinymmärryksiä. Ihmettelin siis sitä että, miksi JUURI (luomu!) on kritiikkisi kohteena. Ehkä se on kaikkein sopivin kohde? Vai pelkkä jäävuoren huippu.

Anonyymi kirjoitti...

Olen Luomulakko-blogin suuri ystävä osin juuri hauskan, pamfletti-tyylisten tekstien takia. Blogin kirjoittaja on valitettavasti halunnut pysyä nimettömänä, mutta odotan päivää jolloin hän esittäytyy valtakunnan tv-kanavalla. Sellaista tosin tuskin tapahtuu, sillä mediatyöntekijät ovat luomu-uskovaisia, eivätkä siedä siihen liittyviä kriittisiä puheenvuoroja. Jotenkin tulee mieleen 1970-luku - nyt uskotaan tällaiseen "luonnomukaisuuteen", mistä se sitten kertookaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä on loistoblogi, jatka samalla linjalla! Itse olen joutunut myös "luomu-uskovaisten" tulilinjalle, kun olen kyseenalaistanut luomutuotannon järkevyyden. Jos voisin valita kaksi asiaa Suomenmaassa, joihin ei haaskattaisi verorahoja, niin ne olisivat luomutuotanto ja ruotsin pakollisuus!

Kuluttaja mielikuvien syövereissä kirjoitti...

>>> Internet on täynnä väärinymmärryksiä. Ihmettelin siis sitä että, miksi JUURI (luomu!) on kritiikkisi kohteena. Ehkä se on kaikkein sopivin kohde? Vai pelkkä jäävuoren huippu. >>>

Lähinnä siksi, että luomusta on tullut synonyymi kaikelle ihanalle ja sen perusteella voidaan rahaa pistää aivan mihin tahansa, yhteisiä rahoja.

Helsingissä kaupunginvastuusto antoi 400 000 euroa siihen, että lapsille tarjotaan luomuvelliä tai puuroa parina arkiaamuna.

Entäpä jos tarjoaisime aivan tavallista velliä sekä puuroa ja käyttäisimme ne 400 000 euroa muutamaan lastentarhanopettajaan tai käytämme sen kouluavustajiin?

Turku on pistämässä samaan touhuun 200 000 euroa ja samaan aikaan päiväkotien ryhmäkokoja suurennetaan, luokkakokoja suurennetaan ja opettajia ei palkata, kun ei ole rahaa.

Samaan aikaan kun opettajia lomautetaan, päättäjät antavat jopa puoli miljoonaa euroa koulujen luomuvelliin?

Mistä se raha tulee, sillä raha ei kasva puussa, vaan kun jonnekin annetaan rahaa, se on jostain poissa.

Vantaa, joka painii säästöjen ja konkurssin alituisessa uhassa, pistää 50 000 euroa luomupuuroon päiväkodeissa ja niin edelleen.

Vai pitäisiko kuitenkin noilla rahoilla palkata ylisuuriin päiväkoteihin lisää työntekijöitä, kuin hassata se taikauskoisen viljelymetodin aamupuuroon?

tpi kirjoitti...

Luomuintoilijat eivät todellakaan siedä arvostelua tai järjen ääntä. Esimerkkinä Facebook -sivu Safkatutka, josta saa kenkää, jos uskaltaa kysyä perusteita luomun yksiselitteiseen autuaaksitekeväön voimaan tai siihen miksi jokaikinen e-koodi on sen sisältöön täysin katsomatta belzebuubista.

Esa Ukkonen kirjoitti...

Olen kyllä samaa mieltä tuon kouluruokailun suhteen... Maksulliset Steiner-koulut ovat olemassa luomuilua varten

Esa Ukkonen kirjoitti...

Ikään kuin luomukriitikkojen itsepäisyys ei olisi uskonnollista käytöstä lähentelevä :D Luomun tuottavuus ei ole yhtä tehokasta, mutta kun katsoo roskiin heitettävän ruoan määrää, niin kyllä sitä ylituotantoa on aivan valtava määrä. Kaiken takana on länsimaisen ihmisen sietämätön ylimielisyys ja ahneus. Ja se konkretisoituu jääräpäisenä käytöksenä. Ei olla valmiita näkemään oman egonsa läpi yhtään mitään. Luomun tekopyhyys ei ole mitään verrattuna Saarioisiin ja muihin yrityksiin. Luomu on ikävä muistutus siitä, että ruoantuotannossa ollaan menty jo aikoja sitten liian pitkälle. Vaihtoehdon ei välttämättä tarvitse olla luomua, mutta jonkin ja monenkin asian on muututtava.

Kuluttaja mielikuvien syövereissä kirjoitti...

>>> Esa Ukkola: Ikään kuin luomukriitikkojen itsepäisyys ei olisi uskonnollista käytöstä lähentelevä :D Luomun tuottavuus ei ole yhtä tehokasta, mutta kun katsoo roskiin heitettävän ruoan määrää, niin kyllä sitä ylituotantoa on aivan valtava määrä. >>>

Ja luomuako ei heitetä roskiin?

Jokin aika sitten tuli tv:stä juttua näistä roskisdyykkareista, jotka etsivät kauppojen roskiksista käyttökelpoista ruokaa evääkseen, niin ainakin New Yorkissa asuvat uuden ajan ekoruokailijat oikein hehkuttivat luomukauppojen roskiksia, miten ne ovat heidän tavallaan eläville oikeita kultakaivoksia, kun niissä on huomattavasti enemmän syömäkelpoista ruokaa, kuin muiden kauppojen roskiksissa.

Ja voisiko Esa Ukkonen heittää ilmoille ajatuksen siitä, että miten esimerkiksi Afrikan nälkäisiä auttaa se, jos me muutamme kotimaan tuotantoa tehottomaan ja kalliiseen luomutuotantoon, vai mihin ajatuksesi oikein perustuvat?

>>> Luomun tekopyhyys ei ole mitään verrattuna Saarioisiin ja muihin yrityksiin. >>>

No juuri nämä Saarioiset, Valiot Ingmanit, Nestlet ja muut firmat tuottavat sen luomun markkinoille, joita ihmiset haluavat ostaa, eli ihmiset haluavat tällä hetkellä prosessoituja luomuruokia, jotka voi vain avata muovikääreestään ja heittää mikroon.

Kannattaa lukaista juttuni siitä, kuka luomun omistaa, niin se voisi olla silmät aukaiseva kokemus myös Esa Ukkolalle:

http://luomulakko.blogspot.fi/2012/06/brandit-luomun-takana.html

Luomu on aivan samanlaista bisnestä kuin mikä tahansa muukin bisnes ja ei luomua tuoteta siksi, että sen avulla tehdään hyväntekeväisyyttä tai tappiota, vaan siksi, että suuryritykset tahkoavat rahaa luomun avulla, kun luomu brändinä on jo viherpessyt tuotteen kuluttajille mieluisaksi, toistaiseksi.

Kun kuluttajat hylkäävät luomun, niin sitten teollisuus alkaa tuottaa sellaisia tuotteita ja sellaisten leimojen alla, että ne menevät taas kaupaksi ja rahavirran kulku kuluttajilta teollisuudelle ei katkea.

Esa Ukkonen kirjoitti...

Siinä vaiheessa voidaan punnita kuluttajan arviointikyky, jos se oikeasti alkaa ostelemaan Saarioisten luomumikrolasagnea. Tuote itsessään olisi jo varsinainen ironian konkretisoituma. Ei tässä millään tavalla voida Afrikan nälkäisiä auttaa vaikka olisi kuinka ylituotantoa, sekin on vain bisnestä joillekin. Afrikkalaisten on lopulta seisottava omilla jaloillaan, siihen ei minkään ruokayhtiön avustukset auta. Luomua menee myös roskiin, mutta väittäisin että se monien "hihhuleiden" arvostus luomua kohtaan jo vaikuttaa siihen ettei roskiin mene yhtä paljon. Kalliilla kun ostaa, niin kyllä siinä suhtautuu ihan eri tavalla, kun ruoka ei yhtäkkiä olekaan niin itsestäänselvyys. Ruokaa on niin paljon, että voidaan pizzastakin jättää reunat syömättä. Jos vaan menisi kädestä suuhun ruoka suoraan, niin hävikki katoaisi. Mutta länsimainen ihminen on tavallaan "syntynyt hopealusikka persiissä" kun voi heittää roskiin kun "ei maku miellytä" tai "ei ollutkaan nälkä". Sairasta katseltavaa, mutta se on "hyvinvoinnin hinta". Ollaan jo niin kylläisiä, että sydän-ja verisuonisairaudet lisääntyvät ja diabetes yms. Jotain olisi tehtävä. Luomu on yksi askel parempaan vaikka siinäkin ilmenee näitä markkinatalouden epäkohtia valtavasti.

Kuluttaja mielikuvien syövereissä kirjoitti...

Viimeisimmissä kyselyissä kuluttajat halusivat nimenomaan jalostettuja luomutuotteita, eli pitkän työpäivän ja koulupäivän jälkeen, kun lapset huutavat takapenkillä nälkäänsä, voi heittää muovin mikroon ja kilahduksen kuuluessa terveellinen ja niin ihanan ympäristöystävällinen luomuateria on valmis.

Nämä kirkasotsaiset ideologit ovat aivan eri porukkaa kuin ne kuluttajat, jotka vastaavat sitten jonkin tuotteen menestyksestä tai kuolemasta.

Mitä tulee esimerkiksi Afrikkaan, niin kehitys on tällä hetkellä se, kuten eräs dokumentti juuri kertoi, että suuryhtiöt ostavat maatalousmaata Afrikasta ja tuottavat siellä halvalla työvoimalla luomua Eurooppaan kalliilla myytäväksi. Afrikassa riittää rikkaruohon kitkentään halpaa, kouluttamatonta työvoimaa ja sitten sillä vähällä viljelykseen kelpaavalla maa-alalla tuotetaan hyvin halvalla erittäin kallista ruokaa Eurooppaan, jota paikallisilla ei olisi varaa ostaa, mutta jonka tuottaminen vie kuitenkin maat pois paikallisten käytöstä. Luomun todellisuutta, sillä ruokaa tuotetaan niille, joilla sitä on varaa ostaa ja siellä, jossa se halvimmiten onnistuu, eli saadaan suurin voitto.

Luomussa ei ole mitään positiivista, vaan siinä oikeastaan kiteytyy ahneutemme, jonka mainitsit, eli luomun avulla ruokabisnes pystyy moninkertaistamaan voittojaan, kun sitä tuotetaan yhä enemmän halvalla kehitysmaissa maa-alueilla, joihin ei sitten paikallisilla ole mitään asiaa ja myydään hyvin kalliilla rikkaille länsimaissa.

Kuluttaja valitsee halvimman ja mitä halvemmalla se on tuotettu, sen suurempi voitto, pätee myös luomussa.

Kuluttaja mielikuvien syövereissä kirjoitti...

Esa Ukkosen kannattaa myös tutustua kirjoitukseeni luomumansikan viljelystä Espanjassa, jonka ranskalainen laatulehti toi julkisuuteen jokin aika sitten.

Laittomat siirtolaiset asuivat rähjäisissä muoviteltoissa ilman ruokaa ja vettä ja tuottivat halvalla jumalattoman kallista espanjalaista luomumansikkaa luksustuotteista ja ekologiasta ihastuneille kuluttajille.

Pellot olivat muovin peitossa, alueet käsittämättömän suuria, eli näistä pienistä perhetiloista ei ollut tietoakaan ja työntekijät orjan asemassa, jotta kuluttaja saisi mielikuviensa mukaista luksusherkkua, joka toi tuottajalle muhkean potin ekorahaa.

Ja se luomun valvonta?

Siitä ei ilmeisesti ollut tietoakaan, eli väitteet siitä, että kuluttaja ostaessaan luomua voi olla varma tuotteen sääntöjen mukaisesta tuottamisesta on pelkkä vitsi.

Esa Ukkonen kirjoitti...

Siinä tapauksessa hereillä olevan kuluttajan pitäisi suosia vain kotimaista luomua ja lähiruokaa, joka on ainakin osittain eettisesti tuotettua. Omavaraisuustalous toimii pelkästään yksittäistapauksissa.