Luomu ja torjunta-aineiden jäämät

Olen jo aiemmin kirjoittanut kansalaisia huolestuttavista asioista esim. viljelyn käyttämien kasvinsuojeluaineiden jäämien suhteen, jonka vuoksi huolestunut kansalainen päättää sijoittaa rahansa puhtaiden mielikuvien luomutuotteisiin. Valitettavasti rahat menevät hukkaan ja Slate tarjoaa jälleen kerran asiasta tieteellisen näkemyksen.

Organic Shmorganic

 

Instead of continuing to wonder, I decided to dig into the literature and talk to toxicologists, horticulturists, risk experts, and nutritionists to find out whether the chemicals in conventionally farmed foods could truly pose a risk to my child. What I’ve discovered has totally surprised me—let’s just say I’m going to be a little more relaxed about what I serve kid No. 2.

Tässä huolestunut kansalainen on tehnyt juuri kuten huolestuneen kansalaisen tulisi tehdä, eli hän päätti ottaa asioista selvää.

Ja tässäkin asiassa hän toimi hyvin järkevästi, sillä hän päätti ottaa asioista selvää sellaisilta henkilöiltä, jotka jopa tietävät asiasta jotain, eli heillä on asian hyvin pitkällisen opiskelun tuottamaa tieteellistä tietoa asiasta. Toksikologi tietää kemikaaleista huomattavasti enemmän, kuin sosiaalisen median itseopiskelua harrastaneet "gurut", joiden tiedon lähteenä saattaa olla samanlainen itseoppinut "guru" ja he toisiaan lainaamalla päätyvät siihen tulokseen, että heidän "tietonsa" on oikeaa tietoa.

Yksi vaihtoehto on tietenkin lukea erilaisia hysteerisiä kirjoituksia, kysyä asioita itseoppineilta "kemisteiltä" tai seikkailla päättömästi netin syövereissä mitä ihmeellisintä ja suorastaan pelottavaa epätietoa lukien ja sen jälkeen huolestua käsittämättömiin mittoihin ja siirtyä käyttämään tuotteita, joiden avulla voi siirtyä jopa ojasta allikkoon.

Indeed, in a 1989 report, researchers at McGill University grew apples using either a mixture of organically approved natural pesticides, including a mixture of Rotenone and pyrethrins, or a synthetic pesticide called Imidan. They found that, using the natural pesticides, they could achieve a 75 percent yield on their apples only if they sprayed the fruit at least six to seven times throughout the growing season; using the synthetic pesticide, they could get a 90 percent yield with just four sprays.

McGill yliopiston tutkijat selvittivät, että luomun sallimien kemikaalien avulla omenasadosta tuli huomattavasti pienempi ja kemikaaleja tarvittiin selkeästi enemmän, kuin modernien synteettisten kemikaalien avulla kasvatetun sadon kanssa tapahtui.

Ah, but what about all those studies that suggest that organic fruits and veggies harbor fewer pesticide residues than conventionally farmed produce does? Those studies only tested for synthetic pesticides. 

Tässäpä käydään sitten läpi luomuväen ahkerasti toitottama väite siitä, että kun ne luomutuotteet nyt vain sattuvat aina olemaan puhtaita torjunta-aineista, niin kyllä se on merkki luotettavuudesta ja luomun puhtaudesta.

Tämän puolitotuuden salaisuus on siinä, kuten valistunut kansalainen sai selville, että luomuväki jättää autuaasti kertomatta sen, että näissä tutkimuksissa on tutkittu vain synteettisiä kemikaaleja, ei ollenkaan luomun sallimia kemikaaleja, joita ei tavanomaisessa tuotannossa ole käytetty jopa kymmeniin vuosiin ja osa on jopa kielletty muualla kuin luomutuotannossa.

In the few studies that have also looked for natural pesticides—the USDA’s Pesticide Data Program tested for them on organic lettuce in 2009, the California Department of Pesticide Regulation tested a handful of organic fruits and vegetables for certain natural and synthetic pesticides in 2010, and the USDA did an analysis of organic produce in 2010—scientists have found that between 15 and 43 percent of organic produce samples harbor measurable traces of either natural or synthetic pesticides or both.

Niissä harvoissa tutkimuksissa, joissa on tutkittu myös luomun sallimat kemikaalit, on jäämiä löytynyt n. 15-43 prosentista tutkituista luomutuotteista ja jäämiä on ollut niin luomun sallimista kemikaaleista kuin synteettisistä kemikaaleista.

So now the question is: Are these pesticides harmful to your kids? As any toxicologist will tell you, it’s the dose that makes the poison.

Pääkysymys on se, että ovatko jäämät vaaraksi lapsesi terveydelle? Kuten jokainen toksikologi voi sinulle kertoa, annoskoko tekee myrkyn.

Tämäpä yleensä unohtuu ja kauhupropaganda keskittyy yleensä vain hokemaan kemikaalien nimiä, jotka kuulostavat pelottavilta ja siihen, että jos et osaa lausua jonkin aineen nimeä, sen on pakko olla hurrrrjan vaarallista ja kammottavaa. Pelottelu onkin yleensä puistokemistien vahvinta osaamisaluetta kemian alalta.

What did they find? Well, let’s start with apples, which the EWG considers the most pesticide-laden fruit or vegetable out there, and look at the pesticide that is most commonly found on them, called Thiabendazole. Winter and his colleagues found that, each day from conventionally-grown apples and apple-based products, Americans typically consume a dose of Thiabendazole that is 787 times less than the EPA’s recommended exposure limit. Put another way, you’d have to eat as many apples and apple products as 787 Americans eat in a single day combined in order to be exposed to a level of this pesticide that approaches the EPA’s exposure limit.

Nyt annetaan käytännön selväjärkisiä esimerkkejä. Thiabendazole on on hurrrrjan pelottavan kuuloinen kemikaali ja sitä käytetään hedelmien ja vihannesten viljelyssä ja myöskin aineen jäämiä löydetään jäämätesteissä.

Amerikkalaisen kuluttajan saama tyypillinen annos on 787 kertaa vähemmän kuin mitä turvarajat sallisivat, eli amerikkalaisen kuluttajan täytyisi syödä 787 kuluttajan käyttämä määrä omenoita yhden päivän aikana, jotta turvaraja aineen turvallisen saamisen suhteen tulisi vastaan.

Ja pitää muistaa, että turvaraja on siten määritetty, että etsitään annoskoko, jolla kyseinen kemikaali ei vielä aiheuta ongelmia ja tämän jälkeen kyseinen määrä jaetaan sadalla ja siinä on sitten turvaraja kemikaalille altistumiselle.

Eli jos tutkimuksissa saadaan selville, että alin määrä, jolla kemikaali ei aiheuta ongelmia on yksi gramma, niin tällöin turvaraja on gramman sadasosa.

Juttu on erittäin kattava ja värjättyjä sanoja klikkailemalla päätyy uusiin paikkoihin, eli vaikkapa mainittuihin tieteellisiin tutkimuksiin tai sivustoille, joilla asiaa on käsitelty seikkaperäisesti. Koko juttu kannattaa lukea ajatuksen kanssa.

What all this means for parents is that we should stop worrying so much about whether the apples we buy are organic or conventional—we should just start giving our kids more apples.

Tämä merkitsee vanhemmille sitä, että meidän ei kannata murehtia sitä, syötämmekö lapsillemme luomuomenoita vaiko tavallisia omenoita, vaan meidän tulisi antaa lapsillemme enemmän omenoita syötäväksi.

Tosin hintaero on sellainen, että etenkin jos rahaa ei ole tuhlattavaksi asti, saattavat hedelmät jäädä kaupan hyllylle, jos on onnistunut saamaan itselleen erilaisia pelkoja tavanomaisista hedelmistä ja uskoo jokaisen kauhutarinan, joita netistä löytyy.

Asiaa on käsitelty Luomulakossa myös aiemmin, ja silloin kävin läpi tuossakin jutussa mainittua rotenonia yms. Juttu täällä:

 Luomu on puhdasta ruokaa!

 

Myös Tiede-lehti on kirjoittanut asiasta:

 

Älä huoli torjunta-aineista

 

Kiitokset myös Tuottavalle Maalle, josta Slaten jutun bongasin.

 

Huuhaa-puoskari telkien taakse

Suomenkin vaihtoehtohoitokentällä tuttu nimi, "Dr" Robert O. Young, on jälleen otsikoissa, mutta ei välttämättä juuri siten, kuin herra omien bisneksien kannalta toivoisi:

Syntimittarin analyysin amerikkalaiskehittäjää uhkaa 15 vuoden vankeustuomio

 Youngia vastaan nostettiin perjantaina San Diegossa 18 kohdan syyte muun muassa luvatta lääkärinä toimimisesta ja törkeästä varkaudesta. Kalifornian terveysviranomaisten mukaan Youngin epäillään aiheuttaneet fyysisiä vammoja asiakkailleen, kun hän antoi heille suonensisäisiä lääkehoitoja.

Joten Suomi ei ole ainoa maa, jossa on päässyt lääkäriksi ja lääkärin statuksen alle hieman vähäisemmällä lääketieteellisellä koulutuksella.

Ja miksipä huijareita kiinnostaa olla Dr, vaikka siihen ei olisi mitään koulutusta:

Youngin avokadotilalla toimi luvaton vaihtoehtohoitoklinikka, joissa mies hoiti useita kroonisesti sairaita asiakkaita. Nämä maksoivat hoidostaan jopa 50 000 dollaria. 

Jos käy niin ikävästi, että vaihtoehtohoito ei toimi, niin kenellepä valitat?

61-vuotias Young on kehittänyt uusi biologia -vaihtoehtohoitoja. Hänen mukaansa ihmisen ainoa sairaus on kehon happamuus, eivätkä esimerkiksi virukset aiheuta sairauksia. Young on kirjoittanut useita oppikirjoja veren ph-arvon parantamisesta. Veren happamuuden poistaminen on hänen mukaansa keino parantua jopa syövästä.

Tuntematon biologia lienee oikeampi nimitys hoidoille, joille ei ole edes pientä pohjaa oikeassa biologiassa.

Mutta näitähän riittää, sillä mikään ei ole helpompaa nykyisin, kuin kutsua itseään asiantuntijaksi. Voit olla ravintoasiantuntija, vaikka et ole saanut edes yhtä tuntia opetusta yhtään mistään ravintoon liittyvästä. Asiantuntijan statukseen kun riittää yleensä oma ilmoitus.

Herra Youngista oli Luomulakossa juttua jo aiemminkin ja sen voitte lukea täältä:

Ravinto-ohjeilla on eroa, löytyy myös huuhaata

 

 Yksi kysymys tietenkin on, että jos ja kun Robert O. Young on telkien takana ansioistaan valelääkärinä, niin tekeekö se Youngin jopa vaarallisista höpinöistä yhtään epäuskottavampia näiden erilaisten luomuhoitojen ja vaihtoehtohoitojen kentällä?

No eipä tietenkään tee, vaan näiden hörhöjen ja huuharien temmellyskentällä se tekee niistä jopa entistä uskottavampia, sillä tietenkin taustalla on suuri salaliitto, jonka avulla Robert O. Young raivattiin pois parantamasta sairaita, jotta isot ja pahat lääkeyhtiöt tekisivät vielä isompia voittoja.

Luomu torpattiin Mikkelissä

Suomen luomupääkaupungiksi tituleerattu Mikkeli otti onneksi järjen käteensä, vääntäessään ja vängätessään kouluruokailun luomuisuudesta:

Mikkelin kouluruoka ei muutu luomuksi

 

Kasvatus- ja opetuslautakunnan puheenjohtaja Osmo Ukkonen (sd.) sanoi, ettei hän vastusta lähiruokaa eikä luomua, mutta kustannusten nousua ei voi hyväksyä.

Veli Liikanen (vihr.) kannatti myös lähiraaka-aineita, mutta tähdensi, että lisärahoituksen osoittaminen esimerkiksi luomuun ei saa heikentää perustehtävän eli opetuksen resursseja.

Budjettinäkökulmaa keskusteluun tuonut kaupunginjohtaja Kimmo Mikander sanoi, että kouluruoan laadusta ei tingitä, mutta taloudellisia mahdollisuuksia siirtyä kokonaan luomuun ei ole. Mikanderin mukaan kyse on myös toimitusvarmuudesta.

Ehkäpä Mikkelissä jo ymmärretään se, kuinka kallista leikkiä syntyy, kun luomu kutsutaan mukaan pyörimään, sillä jo aiemmin uutisoin Mikkelistä tällaisen pienen yksityiskohdan:

Mikkelin ruokapalveluista kerrotaan, että luomun vuoksi on säästettävä jostain muualta.

"Meillä säästetään henkilöstökustannuksista", sanoo palvelujohtaja Marjut Kuosma.

Pistetään väkeä pihalle, tai teetätetään henkilöstöllä vaikkapa lyhennettyä työviikkoa, jotta saadaan luomua pöytään. Ja kansa kiittää.

Tämä on luomuväelle tietenkin paha takaisku, etenkin kun luomuinstituutin johtajakin oli vaatimassa  luomua Mikkelin koulujen ruokapöytiin.

Joten onneksi päättäjät eivät vielä purematta niele luomuväen väitteitä siitä, että luomu ei nosta kustannuksia tai nostaa niitä vain niin vähän, että asialla ei ole merkitystä.

Mutta miten tämän ymmärtäisi:

Enemmistö koostui lähinnä kokoomuksen ja SDP:n valtuutetuista, joiden perusteluna oli muun muassa se, että lähiruokaa ja luomua korostetaan jo kaupungin strategiassa ja että luomu merkitsisi kustannusten nousua.

 

Paperilla luomua jo suositaan ja tiukka strategia jossain kansion perukoilla on luomun puolella, mutta strategiat ovat vain sanoja paperilla, joita laaditaan sen mukaan, mikä milloinkin muotia on ja mitä on äänestäjille tullut luvattua.

Strategia on tietenkin hyvä laatia ja sitä voidaan heilutella kokouksissa, mutta sen toteuttaminen onkin sitten toinen juttu.

Vähän sama asia kuin se, että kuluttajat gallupeissa ovat aivan muita ihmisiä kuin ne, jotka tuolla kaupassa oikeasti elintarvikkeita ostavat.

Synnit esiin luonnonmukaisesti

Luonnonmukaisen terveydenhuollon alalla kuohuu, kun nyt jo ihmisen syntisyyden asteen kykenee selvittämään verestä ja tietenkin luonnonmukaisin keinoin, eli elävän veren analyysillä, joka on luonnonmukaisen "terveydenhuollon" kulmakiviä.

Veripalveluyritys väittää mittaavansa syntiä verestä

 

Syntimittari-palvelun mukaan veren puhtaus kertoo syntisyyden: puhdasveristen veri kuivuu punaiseksi, syntisten valkoiseksi. Kuivaneesta verinäytteestä voi yrityksen mukaan tutkia synnin lisäksi myös henkilön terveydentilaa. Oulun yliopistollisen sairaalan ylilääkäri vertaa menetelmää uudenvuoden tinasta ennustamiseen.

Se, että Oulun yliopistollisen sairaalan ylilääkäri tyrmää metodin, ei ole luonnonmukaisen terveysbisneksen puolella mikään synti tai häpeä, vaan se vain kertoo siitä, kuinka toimiva metodi on, jos kerran korruptoitunut länsimainen lääketiede haluaa pitää keinon poissa omista menetelmistään. Näin logiikka toimii näissä huuhaahoidoissa ja huuhaametodeissa.

Droppi Veripalvelu Oy on saanut toimintansa kehittämiseen myös julkista tukea: Lapin ELY-keskus myönsi vuonna 2012 yritykselle 22 500 euroa "kuivaverianalyysin automatisointiin". Tuki tuli Euroopan Aluekehitysrahastosta.

Tämä peli pyörii tällaisilla säännöillä, valitettavasti. Kun viranomainen päättää rahoittaa kaikenlaista huuhailua, ei siellä mietitä sitä, että onko tuossa ylipäänsä mitään järkeä, vaan siellä mietitään sitä, että onko bisnesidea hyvä ja voisiko kyseisen toiminnan kehittäjä elättää itsensä kyseisellä bisneksellä.

ELY-keskus on katsonut asian niin, että kansalaisista löytyy tuollaisen syntibisneksen ylläpitäjiksi sen verran  porukkaa, että toimintaa kannattaa rahoittaa, sillä siten kyseisen rahoitettavan firman herrat ovat poissa muilta yhteiskunnan rahaluukuilta.

Ja kuinkas ollakaan, mukana kuvioissa on myös Luomulakon lukijoille tuttu E-Coach, joka oli aiemmin katsastuksessa suolaan liittyvistä terveysväittämistä ja kuinkas ollakaan, raamattu on lähellä myös E-Coachin terveysvinkeissä, sillä merisuolatun veden nauttimista perustellaan yllättäen raamatun jakeilla.

E-Coachin sivuilla tiivistyy erilaiset terveyden ympärillä pyörivät huuhaa-muotitrendit, sillä siellä ovat syntimittarit, luomu, pH-teoriat, Bemer yms pseudouskonnollinen huuhaa sulassa sovussa keskenään, kuten asiaan kuuluu.

Asiasta hyvät kirjoitukset myös Suomen kuvalehden blogissa, sekä Paholaisen Asianajajan blogissa.

 

Luomua taas suurkeittiöihin

Koska luomun hurjat kasvuprosentit tavallisten kuluttajien keskuudessa eivät kantaneet vuotta kauempaa, niin taas on aika sille, että luomua koetetaan ängetä suurkeittiöihin, jolloin me kaikki maksamme sen kustannukset verojen muodossa.

Jälleen on tehty hienoja laskelmia siitä, että kuinka se luomu on sitten niin tavattoman edullista, että sitä ilman muuta kannattaa käyttää kaupunkien ja kuntien keittiöissä, koska maksajina ovat me kaikki tavalliset veronmaksajat. Tietenkään edes pientä viitettä siitä että mistä ne rahat sitten otetaan, ei anneta, vaan pelkästään tuijotetaan yhtä lukua, kuten uusi tutkimus jälleen kertoo:

Ruokalistasuunnittelu mahdollistaa luomun käytön ammattikeittiöissä

 

Ruokalistaa räätälöimällä luomun hintaero tavanomaisiin raaka-aineisiin verrattuna saadaan painettua jopa 0,02–0,05 euroon per annos – ravitsemuksesta tinkimättä.

Tyypillistä luomumatematiikkaa, jolla koetetaan hämätä päättäjiä ja jätetään laskuista pois hyvin tärkeä elementti.

Tietenkin on hyvin halpaa, jos luomu nostaa vain 2 senttiä yhtä annosta, mutta kun kaupungeissa saatetaan tarjota 25 000-50 000 ateriaa päivässä, niin osaisiko joku nyt äkkiä päätellä, että tuleeko kahden sentin korotus vuositasolla halvaksi vai äärettömän kalliiksi?

Kuten jo aiempi uutinen Turusta kertoi, niin Turun kaupungin ruokapalvelu tuottaa 9 miljoonaa ateriaa vuodessa, niin tuleeko kahden sentin korotus Turun kaupungille halvaksi vaiko kalliiksi?

Entäpä tämä toinen halpa luomuratkaisu, eli vain viiden sentin korotus? Tuleeko se esimerkiksi Turulle halvaksi, jos tiedämme, että Turun kaupunki tarjoaa yhdeksän miljoonaa ateriaa vuodessa?

 – Yleinen ennakkoluulo on, että luomu on julkisen sektorin ammattikeittiölle liian kallista. Halusimme tutkia, kuinka paljon luomutuotteiden vaihtaminen ruokalistalle todellisuudessa vaikuttaa annoksen hintaan, perustelee hankepäällikkö Anu Arolaakso EkoCentriasta.

Eli kun tuijotamme silmät kiiluen yhden aterian hintaa, korotus voi äkkiä maalaisjärjellä pohtien tuntua mukavan alhaiselta, jos emme ota huomioon niitä miljoonia annoksia, joita tämä korotus tulee vuositasolla korottamaan kyseisen vaatimattoman ja pienen senttimäärän.

– Kokonaan luomun ja tavanomaisen tuotteiden hintaeroa ei saada poistettua, sillä luomuruoan tuotantokustannukset ovat tavanomaista suuremmat. Luomun kilpailuvalttina onkin laatu ja tuotantoketjun jäljitettävyys, Arolaakso toteaa. 

Eikös luomun kustannukset pitäisi olla halvemmat, kun sitä tuetaan enemmän ja luomu ei käytä kalliita keinolannoitteita, eikä juuri kasvinsuojeluakaan ja ravinteita kierrätetään, sekä sadotkin ovat mainosten mukaan lähes samoissa tavanomaisen tuotannon kanssa?

Vai eikö mainokset kerrokaan totuutta luomusta, vaan se on tuottamatonta puuhastelua, joka on kallista ja vaivalloista tuottaa edes niitä määriä, että Suomen noin 1.7 % markkinaosuus saataisiin täytettyä kotimaisella luomulla, vaikka tuotannosta on jo yhdeksän prosenttia luomussa?

Ja laatu? Yhdessäkään sokkotestissä luomu ei erotu mainitun laatunsa avulla, vaan jos maistaja ei tiedä nauttivansa luomua, yleensä luomutuotteet tapaa sieltä sokkotestien häntäpäästä.

Kottila ja Arolaakso muistuttavat, että luomun käyttöä ammattikeittiössä on helppo lisätä pikkuhiljaa vaihtamalla aluksi jokin hyvin saatavilla oleva tuote luomuksi. Kysynnän kasvu tasoittaa luomuraaka-aineiden hintaa verrattuna tavanomaisesti tuotettuihin.

Tämä tarkoittaa teetä, joka yleensä pitää keittiöin luomun portailla ja sitten jos halutaan toiselle portaalle, niin lisätään listaan se, että välillä käytetään luomujauhoja jossain tilanteessa.

EDIT:

Tuottavan Maan puolella valveutunut kansalainen on hieman tonkinut tutkimusta pintaa syvemmälle ja sen perusteella huomannut, että ainakaan matematiikka ei ole ollut tutkimuksen tekijöiden vahvinta osaamisaluetta:

Vs: Luomu laitosruokailussa ja muu pyrkimys pakkosyöttää

 

Joten kaikki merkit ovat ilmassa siihen suuntaan, että kyseessä on taas yksi hyvin perinteinen luomututkimus, jota toivottavasti ei niellä purematta päättäjien toimesta.

Luomuruoka sisältää jopa bentseeniä!

Tekniikka&Talous julkaisi pienen uutisen siitä, mitä kaikkea voikaan luomukananmuna (toki myös tavallinen kananmuna) sisältää, niin jospa tieto kauhistuttaisi suurinta osaa kemikaalikammoisista kansalaisistamme, joita tosin ei taida paljoa olla, mutta ovat sitäkin äänekkämpiä:

Katso luomuruokasi tuoteseloste ja kauhistu! - Sisältää asetonia, formaldehydiä, bentseeniä...

 

75,8 prosenttia vettä, aminohappoja, rasvahappoja, 0,8 prosenttia sokereita, väriaineita E160c, E160a, E306, E101, makuaineita kuten muun muassa fenyyliasetaldehydiä, heksadekanaalia, asetaldehydiä ja formaldehydiä, asetonia. Pakattu kääreeseen, joka sisältää muun muassa bentseeniä ja bentseenijohdannaisia, estereitä, furaaneita, rikkiyhdisteitä ja terpeenejä. Söisitkö? 

Valitettavasti tätä tuotetta myydään ilman tuoteselostetta, joten todennäköisesti syöt tyytyväisenä - ja uskot syöväsi terveellisesti. Kyseessä ovat tavallisen, luonnonmukaisesti tuotetun kananmunan ainesosat.

Australialainen kemianopettaja James Kennedy kyllästyi ihmisten lisäainehysteriaan ja listasi kolmen tavallisen ruoka-aineen kemialliset ainesosat siihen tapaan kuin tehdasvalmisteisten ruokien ainesosat listataan. 

– Halusin hälventää ihmisten kemikaalipelkoa ja osoittaa, että luonto valmistaa paljon monimutkaisempia yhdisteitä, mekanismeja ja rakenteita kuin ihminen ikinä laboratoriossa, hän kertoo io9-julkaisulle. 

Kennedyn lista paljastaa, että banaanin runsaimmat ainesosat veden, sokerien ja tärkkelyksen jälkeen ovat kuidut, jotka koostuvat lisäaineista E460, E461, E462, E464, E466 ja E467 sekä muun muassa glutamiinihappoa, aspartaamihappoa, fenyylialaniinia, palmitiinihappoa ja kypsytysaineena eteeniä.

Mustikkaa taas ylistetään superruoaksi sen sisältämien antosyaniinien – jotka tunnetaan myös koodinimellä E 163 – vuoksi. Mustikasta löytyy myös liuta muita E-koodattuja lisäaineita, muista aineista pahimpana styreeni. 

Mahtaako Kennedyn shokkihoito hälventää ihmisten kemikaalikammoa, vai käykö niin, että yhä useampi jättää ruokavaliostaan styreenipitoiset kananmunat ja fenyylialaniinia sisältävät banaanitkin pois?

Ja näin loppuun pahoittelen blokaukseni otsikkoa, sillä olen jotain oppinut erilaisista tieteenvastaisista huuhaasivustoista, eli kun pistetään raflaava otsikko, lukijoita tulee kymmenkertainen määrä tavalliseen otsikkoon nähden.

Ensimmäinen ajatukseni otsikosta oli: "Kemianopettaja suivaantui kemikaalikammoon".

 

Kumppanuusmaatalous tulee?

Luomuliitto pitää kokouspäivät kumppanuusmaataloudesta, joka on mainoksen mukaan suuresti suosittua maatalouden jättiläisessä Ranskassa. Asia on varmaan taas paperilla hieno ja sillä on suuria ihanteita, mutta katsotaanpa asiaa hiukan tarkemmin, sillä joitain asioita en kykene ymmärtämään:

Kumppanuusmaatalouden asiantuntijoita Suomessa 15.-17.1.

 

CSA eli Kumppanuusmaatalous on Suomeen rantautuva kuluttajien ja ruoantuottajien yhteistyötapa. Tässä lähiruokamallissa kuluttajat sitoutuvat ostamaan etukäteen tietyn osan sadosta ennalta sovittuun hintaan.

Jos innostuisin tästä kumppanuudesta, minun täytyisi tehdä tuotteesta ja sen ostohinnasta sopimus, ennen kuin olen nähnyt tuotetta, tiedän sen laadusta mitään, sekä ennen kuin tiedän sen, että millä hinnalla joku toinen sitä myy?

Olenko hieman tyhmä, mutta en aivan ymmärrä sitä, että mitä hienoa tässä on? Sato voi olla laadultaan pelkkää sutta, mutta minäpä olen sitten mennyt ostamaan sen jo ennakkoon ja voi käydä niin, että saisin paljon parempaa laatua toisaalta vaikkapa puolet halvemmalla.

Suomessakin viimevuosina ensiaskeleita ottanut toimintamalli on saanut suurta suosiota Euroopassa. Esimerkiksi Ranskassa erilaiset kumppanuusmaatalouden muodot tarjoavat jo yli 200 000 ihmisille suuren osan heidän käyttämästään ruoasta. Suosion räjähdysmäistä kasvua kuvaa se, että ensimmäinen kumppanuusmaatila aloitti vuonna 2001 ja reilussa kymmenessä vuodessa niitä on syntynyt yli 1600.

No 200 000 ihmistä on tietenkin julmettu määrä porukkaa, jos ajattelemme Suomen väkilukua, mutta nyt pitää ottaa huomioon, että Ranskassa on yli 66 500 000 asukasta, joten tuosta väkimäärästä 200 000 on 0.3 prosenttia.

Ihmetyttää noin pieni osuus, sillä Ranska on kuitenkin Euroopan maatalouden jättiläinen, jossa arvostetaan hyvää ruokaa, kotimaista ruokaa sekä ilmeisesti myös lähiruokaa.

Kumppanuusmaatiloja on 1600 ja sekin pitää suhteuttaa maatilojen määrään Ranskassa, joka oli vuonna 2012 maatilatilastollinen vuosikirjan mukaan 516 000 maatilaa.

Joten Ranskan maatiloista on innostunut kumppanuusmaataloudesta noin samaiset 0.3 prosenttia, joten minusta ei ehkä kannattaisi mainostaa asiaa kovin suuresti suosittuna.

Siinä mielessä positiivista, että suhde on samalla viivalla ostajissa ja myyjissä, joten ehkäpä touhu on hieman järkevämmin harrastettua kuin Suomessa, jossa on jo 9 prosenttia maataloudesta saatu houkuteltua isojen tukien luomuun, vaikka kysyntä pyörii siellä vaatimattomassa 1.7 prosentissa ja siitäkin yhä isompi osa menee ulkomaisen luomun taskuun.

Mutta luomussa on totuttu suuriin, ympäripyöreisiin väitteisiin, niin jospa sillä tavalla saadaan myös päättäjät innostumaan asiasta ja verorahojamme taas syydetään uuteen muotitrendiin, joka ei olekaan aivan niin suosittua, kuin on annettu ymmärtää.

No miksi ihmeessä tämä kyseinen suuren suosion saanut kumppanuusviljely sitten pyörii suosiossa nollan tuntumassa ja vain hyvin harvat ovat siitä innostuneet?

Taitaa johtua siitä, että pitää sopia hinta ja ostaa tuote ennen kuin sitä on nähnyt ja tietää, että mihin on rahansa pistämässä. Sopinee siis hyvin erilaisista uskomuksista ja ideologioista innostuneille, mutta eipä sitten juuri muille.

Ja sokerina pohjalla:

Kansainväliset vieraat:

Belgia
Walter Coens ja An Verboven, De Zonnekouter – kumppanuusmaatila
Walter ja An viljelevät 6 hehtaarin De zonnekouterin biodynaamista maatilaa Itä-Flanderissa.

Yllättäen luomuun kiinteästi kuuluva biodynaaminen huuhaa on tiukasti mukana ja mehän muistamme, että biodynaaminen viljaly on taikauskoa, jossa laitetaan vaikkapa lehmänsarven mukana preparaatteja maahan, joiden avulla kasvit saavat taikavoimia ja sitten seurataan tähtiä, eli luetaan horoskooppeja, jotta siemen menee taatusti maahan hyvin tähtien alaisuudessa.

Lisäksi biodynaaminen taikausko saa samat viljelytuet kuin luomuviljelykin, joten jokainen uusi tuon taikauskon harrastaja käy myös sinun lompakollasi.

Luomu ei ole mitään muuta, kuin pahimmasta taikauskosta puhdistettua biodynaamista huuhaata, joka on tuotu maataloudesta vieraantuneiden kaupunkilaisten trendiksi, jotta ruuasta saadaan nyhdettyä kovemmat rahat teollisuuden taskuun.

Pestot testissä Hesarissa, mukana myös luomua

Luomun maku on se, josta sen tunnistaa, tätähän yleisesti hoetaan ja Hesari todisti sokkotestissä asian taas kerran, mutta toisin, kuin luomuväki olisi halunnut. Luomuversiot löytyivät makutestin häntäpäästä, eikä tämä yllätä luomulakon lukijoita, sillä tämä on tuttua sokkotesteissä. Näin on käynyt jo jouluisissa valmislaatikoissa, kananmunissa, mehuissa ja ties missä. Luomu pärjää juuri niin kauan, kuin maistaja tietää sen olevan luomua, mutta kun menemme sokkotestiin, luomu tipahtaa jonon hännille.

Lisäksi luomun tunnistaa ilman sokkotestiä taas yhdestä asiasta, joka on hinta, eli luomu painii hinnassa taas aivan omassa sarjassaan:

Luomupesto jäi makutestin viimeiseksi

 

Stock­mann De­li­ca­tess Pes­to voitti ja 190 gramman purkki vaihtaa omistajaa 3.10 eurolla. Pestoa kuvailtiin näin:

Ul­ko­nä­kö hou­kut­te­le­va: kau­niin vih­reä pes­to on kar­kea­ra­keis­ta ja raa­ka-ai­neet nä­ky­vät sel­väs­ti. Maus­sa erot­tu­vat juus­to, päh­ki­nä ja pin­jan­sie­men. Ba­si­li­kan ma­ku on hy­vä ja rai­kas, mut­ta si­tä voi­si ol­la hie­man enem­män. Sel­väs­ti pa­ras.

 Saman brändin luomupesto, Stock­mann De­li­ca­tess Pes­to Luo­mu, jäi viimeiseksi ja purkin kokoa oli pienennetty luomun tapaan 135 grammaan, mutta asiaa on tasapainotettua nostamalla hintaa 3.50 euroon. Tämä on sitä luomumatematiikkaa.

Ul­ko­näöl­tään har­mah­ta­van vih­reää mös­söä. Ki­tey­ty­nyt, sa­han­jau­ho­mai­nen ra­ken­ne. Ma­ku epä­mää­räi­nen – kuin ta­ka­pi­hal­ta oli­si vedet­ty mu­kaan ba­si­li­kan kans­sa kaik­ki muut­kin hei­nät. Voi­ma­kas suo­la, um­meh­tu­nut kui­vat­tu­jen kas­vien aro­mi.

Toinen luomupesto, Su­ni­ta Or­ga­nic Pes­to Ge­no­ve­se,  pärjäsi aavistuksen paremmin ja oli sijalla 10, mutta kun hinnan ottaa huomioon, tämä ei lohduttane ketään, sillä 130 gramman purkki maksoi 6.55 euroa ja sitä kuvailtiin näin:

Hie­no­ja­koi­nen tum­man­vih­reä mös­sö. Ma­ku tunk­kai­nen, pää­osas­sa on voi­ma­kas suo­lan ma­ku. Suu­tun­tu­mas­sa ham­pai­siin tart­tu­via kui­via yrt­te­jä.

Jokainen kaupan oma halpabrändi, eli Rainbow, Pirkka tai Eldorado pesi luomutuotteet maullaan, joten luomulla on edessään paljon tuotekehittelyä, jotta laadittujen sääntöjen puitteissa maku ja tuotteen ulkonäkö saadaan sellaiseksi, että sillä olisi edes jotain tekemistä tuotteesta pyydetyn kohtuuttoman hinnan kanssa.


Itsetehtykään ei ole oikotie onneen, kuten sokkotestissä huomasi, sillä käsintehty pesto, joka sujautettiin kaupan valmistuotteiden joukkoon, sijoittui neljänneksi ja sitä kuvailtiin näin:

Ul­ko­nä­kö rai­kas ja hou­kut­te­le­va, raa­ka-ai­neet isoh­koi­na pa­loi­na. Ma­ku ja­koi raa­din mie­li­pi­teet. Puo­let raa­dis­ta ke­hui raik­kaak­si, mauk­kaak­si ja ai­dok­si, Toi­sen puo­len mie­les­tä pes­tos­sa ei mais­tu­nut ba­si­li­ka lain­kaan. Liian vä­hän suo­laa.

Teen tästäkin huolimatta edelleen pestoni itse, sillä se ei ole kovinkaan vaikeaa rakettitiedettä, mutta jos joskus kaipaan valmista tuotetta, tämän makutestin pohjalta sen varmaan teen. Tämä makutesti  on jälleen yksi syy vähemmän luottaa markkinamiesten kaunopuheisiin, sillä luomu sijoittui arvonsa mukaan juuri kuten sokkotesti kertoi, sillä kun brändi tai muu mainoskikka ei pääse vaikuttamaan maistajaan, ollaan vain tuotteen todellisten ominaisuuksien äärellä, joita ovat rakenne, tuoksu ja maku.

Tanskan luomutuotanto hyytyy?

Tanskasta kuuluu kummia. Tanska otetaan Suomessa puheeksi aina siinä vaiheessa, kun on luomusta ja sen autuudesta mitään asiaa, eli kun tanskalaiset sitä ja tätä, niin kyllä sitten meidänkin pitää noin toimia.

Nyt Tanska on pinteessä, kun luomumaito on ollut luomualan veturi, joka on pitänyt luomun nenän prosenteissa koko ajan vedenpinnan yläpuolella ja EU kehtaa mennä poistamaan maitokiintiöt.

Landmænd opgiver økologien

 

Ja toisella kotimaisella täältä, kiitos Tuottava maa:

 

Farmers giving up organic milk

 

EU:n maitokiintiöt poistuvat vuonna 2015 ja tämä ei tiedä luomulle hyvää, jonka mahdoton säännöstö ja outo byrokratia eivät anna sääliä tuottajalle. 

Luomu on niin kallista tuottaa, että edes luomun ihannevaltiossa Tanskassa ei kyetä tuottajia luomuun sitouttamaan, kun tuottajille annetaan vapaat kädet päättää tuotannostaan. Joten veikkaus on, että nyt luomuväki alkaa ruinata poikkeusta sääntöihin ja poikkeuksen poikkeusta, jotta markkinoihin sopeutumatonta luomua kyetään tuottamaan jatkossakin.

Luomua saadaan myytyä lähinnä niin, että suuremmilla tuilla painetaan sen hinta luonnottoman alas ja toivotaan, että kun se on vain 30-100 % kalliimpaa kuin tavanomainen ruoka, joku sitä sitten ostaisi, kun jälkiruokana taotaan kauniita mielikuvia kuluttajien päähän.

Kun maitokiintiöt poistuvat, tuottajat saavat mahdollisuuden laajentaa tuotantoaan, mutta luomussa se on hyvin vaikeaa. Laidunnussääntö ei anna varaa suurille lehmämäärille, sekä rehujen omavaraisuus tekee laajentamisen käytännössä mahdottomaksi, kun peltoalaa on rajallisesti käytössä.

Tanskalla on ollut huikeita suunnitelmia luomutuotannon lisäämisprosenteista, joten nyt pelätään, että jos lukuisat maidontuottajat luopuvat luomusta, tavoitteella saadaan heittää vesilintua. Kummallista on tietenkin se, että koko luomuala voi olla yhden suunnan varassa, jotta visiot suurista luomun tuotantoprosenteista voisivat toteutua.

Tanska ei siis taida olla aivan sellainen luomun onnela, kuin on annettu ymmärtää, vaan jos koko luomu on Tanskassa yhden kortin varassa, eli luomumaidon, niin aika huteralta korttitalolta Tanskan luomuala vaikuttaa, eikä siis mitään uutta länsirintamalta tämän luomuhössötyksen suhteen.

Keinomakeutettua Uutta Vuotta

Aspartaami lienee tällä hetkellä luonnollisuuteen vannovien pääpahis ja se on ollut sitä jo vuosia, kenties vuosikymmeniä.

Sokeri, tuo niin ihanan luonnollinen makea aine, on luomuihmisistä terveellistä että ihan hymyksi pistää, vaikka kuitenkin jo useat tutkimukset antavat viitteitä siitä, että sokerit ovat yhteydessä mm. suolistosyöpiin ja vaikkapa haimasyöpään, vaikkakin yhteydet ovat vielä rajallisia ja osin johtunevat siitä, että paljon sokeria nauttivilla on myös muita haitallisia elintapoja, eli tupakointi tai vaikkapa punaisen lihan suuri kulutus.

Kuitenkin Efsa kuunteli jälleen huolestuneiden kuluttajien ääntä ja otti aspartaamin jo vuosia ennen määräaikaa tieteelliseen uudelleenarviointiin ja siinähän kävi kuten aina ennenkin, eli aspartaami on täysin turvallista niillä käyttösuosituksilla, jotka sillä on ollutkin.

Virasto: Aspartaami on turvallista – ei vaurioita geenejä tai altista syövälle

 

Makeutusaine aspartaami on turvallista käyttää, sanoo EU:n ruokaturvallisuusvirasto Efsa. Sen asiantuntijaryhmä perehtyi kaikkiin aspartaamin haitoista tehtyihin tutkimuksiin ja julkisti kantansa tiistaina.

Lisäksi käytiin läpi myös nk. kiistanalaisia tutkimuksia ja niiden tuottamaa tietoa, joten kaiken huolen luulisi nyt olevan kaukana poissa, vai onko?

Verkkokeskusteluissa aspartaamilla on esitetty olevan lukuisia haittoja kuten ahdistuneisuutta, ärtyneisyyttä, huimausta, unettomuutta, masennusta ja käytöshäiriöitä.

Ja mikäli minussa on yhtään ennustajan vikaa, nämä samat ongelmat tulevat jatkumaan siinä väestönosassa, joilla ei ole taipumusta luottaa tieteen tekijöihin, vaan he mieluummin käyttävät maalaisjärkeä ja vetävät yksittäisen yksilön kokemuksista johtopäätöksiä, jotka koskevat suuria ihmisjoukkoja.

Luonnollisuuden puolustajille laskeutui makeutusainemessias taivaasta reilu vuosi sitten ja sen nimi on stevia. Stevia on siitä ihmeellinen aine, että koska se on muka luonnollinen, se on täysin turvallinen ja haitaton, vaikka steviasta oleva tieteellinen tutkimustieto on sangen vähäistä. Torstain Hesari toi hieman mausteita soppaan, joka löytyy täältä:

Stevia on mainettaan pahempi – aspartaamiakin voi annostella huolettomammin

 

Väi­te ste­vias­ta val­mis­tet­tu­jen ster­vio­li­gyl­ko­si­dien luon­nol­li­suu­des­ta tai luon­non­mu­kai­suu­des­ta on krii­ti­koi­den mu­kaan kui­ten­kin silk­kaa val­het­ta ja mark­ki­na­pu­het­ta. Tä­män­kin ma­keu­tu­sai­neen val­mis­ta­mi­ses­sa ni­mit­täin käy­te­tään ke­mi­kaa­le­ja. Ste­vio­lig­ly­ko­si­dien luon­nol­li­suu­des­ta on Yh­dys­val­lois­sa kiis­tel­ty jo­pa oi­keu­des­sa.

 Ste­vio­lig­ly­ko­si­dit ovat li­säai­nei­ta sii­nä mis­sä muut­kin ma­keu­tu­sai­neet. Ne kuu­lu­vat myös nii­den li­säai­nei­den jouk­koon, joi­den tur­val­li­sel­le käy­töl­le on sää­det­ty ylä­ra­ja. Ylä­ra­ja, niin sa­not­tu ADI-ar­vo, on jo­pa ma­keu­tu­sai­nei­den ma­ta­lim­pia. Esi­mer­kik­si as­par­taa­min tur­val­li­nen päi­väan­nos on kym­men­ker­tai­nen ver­rat­tu­na ste­vio­lig­ly­ko­si­dien tur­val­li­seen päi­väan­nok­seen.

Testasin stevialla makeutettua limonadia heti niiden tultua markkinoille ja minusta tuotteen maku oli outo ja ilmeisesti siihen pitäisi tottua. Lisäksi stevialimsoissa on aika paljon sokeria, sillä steviaa ei voi käyttää sen alhaisen ADI-arvon ja ilmeisesti maun takia pelkästään, vaan sokeria löytyy sellaiset 4-5 grammaa desissä, eli litran mukana menee jo n. 45 grammaa sokeria elimistöön. Aspartaamilimsoissa on sokeria 0 grammaa, jos kyseessä ei ole sellainen limsa, jossa on mukana täysmehutiivistettä ja silloin sokeria löytyy noin 0.2 grammaa desissä.

Joten oma valintani on virvoitusjuomien kohdalla aina täysin kaloriton aspartaami, jos virvoitusjuomalle on mitään tarvetta.

Tietenkin vesi on aina paras vaihtoehto ja virvoitusjuomat olisi syytä pitää kaupan hyllyllä, olipa niissä makeus luotu sokerin tai jonkin keinotekoisen makeutusaineen turvin.