Suomesta luomumaa? Ei kiitos!

Luomukriittistä informaatiota alkaa tulla jo hiukan enemmänkin, eli suurin luomuhuuma taitanee olla ohi ja luomu löytää osansa, eli saa luvan olla kallis luksusherkku sen viherpesevistä mainoslauseista kiinnostuneille:

Suomesta luomumaa?

 

Koskapa osaan jutun väitteistä on luomulakon puolella kattavampi katsaus, niin käyn joitain paikkoja jutusta hieman läpi ja jos tulee muuta mieleen, niin kommentoin ja heti alkuun tätä kohtaa:

Järvet juotaviksi ja luomua pöytään, julisti Jorma Ollilan vuonna 2010 vetämä maabrändityöryhmä.

Järvien puhdistaminen juomakelpoisiksi on kyllä aivan yhtä älytön haave kuin maatalouden muuttaminen täysin tuottamattomaksi luomupuuuhasteluksi.

Sillä jos järvet halutaan juomakelpoisiksi, niihin täytyy tuupata melkoiset määrät kemikaaleja, sillä luonnon omat, luomut bakteerit, virukset ja pieneliöt ovat huomattavasti terveydelle haitallisempia kuin tämä työryhmä taitaa edes aavistaakaan. Suomessa täysin huoletta voi juoda vain porakaivovettä, sillä esimerkiksi lähteessä voi pohjalla muhia kuollut eläin, jota siellä ei vielä eilen ollut.

Sotaväen käyttämät vedenpuhdistustabletit (joita saa myös tavallinen retkeilijäkin kaupasta) poistaa kyllä suurimman osan bakteereista, mutta viruksiin eivät nekään pure.

Joten ensin täytyisi keksiä jokin uusi hieno direktiivi vaikkapa siitä, että villieläimet eivät saa kuolla 100-200 metriä lähemmäs luonnonvettä, mutta eipä tuollainen direktiivi nyt kovin omituinen olisi kaikkien erilaisten luomusääntöjen sekamelskassa.

Päättäjät hurahtaneita

Jorma Ollila on kertonut julkisuudessa suosivansa luomutuotteita.

”Päättäjät voivat hurahtaa luomuun siinä missä muukin kansa”, Niemi muistuttaa.

Luomua suosiva maatalouspolitiikka voi siis perustua päättäjien mielikuviin.

”Luomu on brändännyt itsensä hyvin. Se on synonyymi kaikille hyville asioille.”

Tutkimustietoa luomun suuremmasta ympäristöystävällisyydestä tai terveellisyydestä tavanomaiseen tuotantoon verrattuna ei ole.

Jorma Ollilan palkalla on varmaan ihan mukavaa suosia luomutuotteita, mutta kaiken vedet-juotaviksi-koko-Suomessa -luomuhuuman keskellä voisi tietenkin hieman sarkastisesti kysyä Jorma Ollilalta hänen nykyisen palkanmaksajan toimista vaikkapa Nigeriassa, Shellin hallituksen puheenjohtaja kun kerran on:

Nigerian farmers take on Shell in a dutch court

Vasen käsi tekee yhtä ja oikea käsi tekee toista, vai miten se hieno kansanviisaus taas menikään? Vai oma maa mansikka, muu maailma öljyn saastuttama?

Ehkäpä Shellin kannattaisi viherpestä poraamansa öljy luomuksi, niin jokaisen joutavan arvostelun voisi sen jälkeen torjua luomukortilla? Mutta taas asiaan:

Mutta luomutuotanto voi olla tuotettua vilja- tai lihakiloa kohti ympäristöä rasittavampaa kuin tavanomainen tuotanto, vaikka hehtaaritasolla päästöt olisivatkin pienemmät.

Tähän tulokseen pääsi mm. Hanna Tuomiston väitöstutkimus, jonka pohjalta Suomen Kuvalehti julkaisi luomua kritisoivan artikkelin. 

Tällä kertaa Pro Luomu ei ole jäänyt tuleen makaamaan, vaan julkaisi nettisivuillaan puolustuksen puheenvuoron, joka kyllä hakee älyttömyydessään jo vertaistaan, sillä mitäpä mieltä olette tästä:

Hallituksen luomuohjelmassa ei esitetä, että luomutuotantoa Suomessa pitäisi kasvattaa uutta peltoa raivaamalla, vaan siirtämällä jo olemassa olevia hehtaareja luomuun. Jopa Tuomiston tutkimuksen perusteella voi päätellä, että luomutuotannon suhteellisen osuuden lisääminen pienentää ruoantuotannon ympäristökuormitusta Suomessa. Hallituksen luomuohjelma perustuu siis oikeisiin oletuksiin vesistö- ja ilmastokuormituksen vähentämisestä.

Yritin pitkään pohtia, että mitä tuossa koetetaan sanoa, etenkin tosiasioiden pohjalta, sillä Tuomiston tutkimus kertoi, että kasvihuonekaasujen osalta oltiin tasoissa, mutta vesistöjen rehevöityminen oli luomun avulla jopa selkeästi suurempaa? Ilmeisesti uskotaan jonkin taikatempun nostavan luomun satotasoja tavanomaisen lähellä ilman karjanlannan entistä suurempaa käyttämistä yms hokkuspokkustemppua.

Mutta kaupasta saa ruokaa, eli onneksi jossain tuotetaan ruokaa myös järkevästi, jos se ei meillä kotimaassa tulevaisuudessa enää onnistu, kiitos poliitikkojen yleisön kosiskelun. Vielä yksi kommentti Pro Luomun vastineesta:

Luomukaan ei ole ”valmis” tuotantotapa, vaan vasta alkutaipaleella. Yksi keskeisistä tutkimushaasteista Suomessa on luomun satotason nostaminen.

Eli taas koetetaan unohtaa se ikävä tosiasia, että luomua ei keksitty eilen, eikä toissapäivänä, vaan luomua on viljelty noin 10 000 vuotta, eli viljelyn keksimisestä 1950-luvulle ja tätä nykyistä säännöin sertifioitua luomuakin on viljelty jo useita vuosikymmeniä. Vieläkään ei ole valoa tunnelin päässä näkyvissä, vaan satotilastot osoittavat sen, miksi aikoinaan siirryttiin keinolannoitteisiin ja kasvinsuojeluun.

Takaisin Käytännön maamieheen:

Luomu on bisnestä

Mielikuvissa luomutuotantoon kuuluvat punainen tupa ja pieni pinta-ala. Luomupolitiikalla halutaan tukea perheviljelmiä.

”Tosiasiassa luomutilojen joukossa on myös suurtiloja. Niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa”, sanoo Timo Kaunisto, itsekin entinen luomuviljelijä.

Ennen keskustan kansanedustajakauttaan Kaunisto toimi Euroopan komission luomutyöryhmän puheenjohtajana, ja seurasi luomun kehitystä Euroopassa.

”Luomutuotannossa pätevät samat markkinatalouden ja yritystoiminnan lainalaisuudet kuin tavanomaisessakin tuotannossa.”

Yhdysvalloissa luomu sai vetoapua ruoan tehotuotantoa kritisoivasta Food, Inc. (”Ruoka-yhtymä”) -dokumenttielokuvasta, joka nosti kohun vuonna 2008.

Luomu on kuitenkin aivan yhtä raakaa bisnestä kuin tavanomainenkin tuotanto. Joissakin tapauksissa jopa raaempaa.

Näistä asioista on tehty loistavia selvityksiä Yhdysvaltojen puolella, kuten luomulakon lukijat jo tietävätkin, eli luomun brändeistä ja siitä, miten halpaa luomua saadaan markkinoille Saksassa.

Minua ihmetyttää se, että useat luomusta innostuneet kertovat tavanomaisesti tuotetun halvan ruuan hinnan olevan esimerkki siitä, että mm. tuotantoeläimiä kohdellaan huonosti ja sitten he blogeissaan hehkuttavat sitä, kuinka Saksassa luomu on paljon halvempaa kuin Suomessa tavanomainen ruoka, esimerkiksi juustojen osalta. Ja onpa tavanomaista kotimaista ruokaa halvempaa saksalaista luomua nähty jo meidänkin tiskeillä.

Joten jokainen luomuintoilija voisi itseltään kysyä, että miten ihmeessä se halpa luomu on markkinoille tuotettu? Vai onko usko luomuun todellakin niin kova, että se kykenee peittämään loogisen ajattelun alkeetkin alleen?

Luomun ja lähiruoan kirjaaminen hallitusohjelmaan ja nostaminen yhdeksi hallituksen kärkihankkeista ei tullut yllätyksenä. Luomu on aina ollut vihreitä lähellä. Kokoomus puolestaan osaa seurata trendejä.

Poliittisen puolueen elinehto on osata seurata samoja trendejä kuin mistä äänestäjät ovat kiinnostuneet. Eri asia sitten on, että tuottaako muotivirtausten seuraaminen järkevää politiikkaa?

Ei valtavirtaa

Kaunisto ei usko Suomesta tulevan luomumaata.

”Luomu on erikoistuotantoa, josta on saatava tavanomaista parempaa hintaa.”

Niemi on samoilla linjoilla. ”Siitä ei pidä yrittää tehdä valtavirtaa. Muuten hinnat laskevat. Sen on oltava kysyntävetoista, jolloin kuluttajat ovat valmiita maksamaan siitä ja se pysyy kilpailukykyisenä.”

Ja tämän voi helposti tarkistaa lähimmän kaupan hintatasosta, sillä kotimaisten kasvisten myynti on kiivaimmillaan, eli hinnat halvimmillaan ja tässäpä näytettä siitä, mitä luomu kustantaa:

 Tänään kesäkuun 18. päivä paikallisen osuuskaupan hinnat ovat tavanomaisen tomaatin osalta 1.79 euroa kilo ja kurkun osalta 1.89 euroa kilo.

Kotimainen luomutomaatti kustantaa irtomyynnistä 5.25 euroa kilo, valmiista 400 gramman pakkauksesta hieman vajaa 11 euroa kilo ja luomukurkku 4,09 euroa kilo. Luomusnackkurkku maksoi 11 euroa kilo ja luomukirsikkatomaatti 20,80 euroa kilo.

Arvaatteko nyt, miksi Jorma Ollila suosii luomutuotteita? Olisiko siksi, että vauras väki haluaa aina erottua rahvaasta ja parhaiten se onnistuu siten, että käyttää rahansa sellaiseen, mihin köyhällä ei ole varaa!