Mansikan torjunta-aineet

Mansikka-aika on kuumimmillaan (kirjaimellisesti) ja mansikat vaihtavat toreilla omistaa kiihtyvää vauhtia. Itse olen jo mansikkani pakastanut, mutta ehkäpä jos hinnat vielä hiukan laskevat, voisi ensi viikolla pakkaseen lisää hankkia.

Ylen puolelta löytyi tuore uutinen, jossa mansikoiden mahdollisia terveysriskejä käsiteltiin ja olipa mukaan jälleen päästetty myös yleisön ääni antamaan loppulausunto:

Onko mansikka turvallinen herkku vai turvottavatko torjunta-aineet kielesi?

 

Aavistuksen asenteellinen otsikko, mutta koska itse sorrun välillä samaan huomion hakemiseen, eipä siitä sen enempää.

Kotimainen mansikka, jos mikä, synnyttää puhtaan, terveellisen ja herkullisen kesäisen mielikuvan. Mansikoiden viljely on kuitenkin viljelyä siinä missä muukin tuholaistorjunta-aineineen. Kuinka puhtoisia ja turvallisia mansikat siis ovatkaan?

Ihan mukavia ajatuksia, mutta sitten pitäisi tietenkin olla, että verrattuna mihin?

Onko kasvinsuojeluainein kasvatettu mansikka ihmisen terveydelle vaarallisempi kuin kasvitautien, maan mikrobien ja homeiden vaikutuspiirissä kasvanut mansikka?

Aikana, jolloin lisäaineet ja e-koodit hirvittävät perheenäitejä ja viranomaiset varoittelevat ulkomaisten marjojen hygieniasta, moni miettii onko torilta ostettu kotoinen mansikkamme niin puhdas herkku kuin voisi kuvitella.

Aloitamme selvitystyön puhelulla mansikanviljelijälle. Hän kertokoon mitä kaikkea mansikoihin ruiskutetaan.

- Meillä käytetään useita kasvinsuojeluvalmisteita eli rikkakasvien torjuntavalmisteita, homeentorjunta-aineita ja tuholaistorjuntaruiskutuksia, Mikko Ruottinen sulkavalaiselta Kulmalan tilalta kertoo.

 Kysymykseen siitä, miten usein myrkkyjä puskiin hulahtaa, Ruottinen vastaa korjaamalla terminologiaa.

 - Myrkky on väärä sana, nyt puhutaan aineista, joita käytetään siihen, että saadaan tuholaisista ja homeista vapaita mansikoita, joita on turvallista syödä. Aineita käytetään tarpeen mukaan, rikkakasvien torjunta-aineista esimerkiksi on lähes luovuttu. Homeentorjunta riippuu pitkälti säistä.

 Kulmalan tilalla eri aineiden jäämät ovat kiinnostaneet siinä määrin, että tila teetti viime kesänä omaan laskuunsa analyysin mansikoistaan. Tapa on yleinen varsinkin suuremmilla mansikkatiloilla.

 - Mansikoista löytyi kahta homeentorjunta-ainetta, joita olimme käyttäneet kahdessa viimeisessä ruiskutuksessa. Toista ainetta oli viideskymmenesosa sallitusta määrästä ja toista sadasviideskymmenes osa. Mansikkamme ovat turvallisia syödä, Ruottinen sanoo.

Eli aineita käytetään tarpeen mukaan ja siitä syystä, että luonnolta pois otettua maata ei olisi otettu luonnolta pois turhaan, vaan se sitten tuottaisi jotain.

Minun mielestäni on aivan täydellisen kestämätöntä ajattelua, että otamme luonnon ötököiltä, eläimiltä, kasveilta jne, eli luonnon oikealta moninaisuudelta pois elintilaa, jota emme sitten hyödynnä järkevästi, vaan tuotamme siellä vain hiukan jotain, jotta muutama kaupunkilainen saa sielunsa viherpestyä.

Ja sitten se pakollinen luomumielipide:

Lähi- ja luomuruokaa Mikkelin torilla myyvä Heli Ursin ei piittaa virallisista minimiarvoista tai turvakertoimista. Hän ostaa mansikkansa vain luomuna.

- Omat ja ystävien käyttökokemukset ratkaisevat. Itse en ole hirveän herkkä saamaan reaktiota eri aineista, mutta tuttavaperhe sai juuri mahansa kipeäksi ja suunsa turvoksiin syötyään puoli litraa torilta ostettuja, perinteisin menetelmin viljeltyjä mansikoita. Luomumansikat eivät aiheuta heille ongelmia. Tutkimukset ja viranomaisten tieto ovat sellaisia, että jokaisen pitää itse päättää voiko niihin luottaa vai ei, Ursin sanoo.

Olikohan tuttavaperhe, vai oliko tämä tuttavaperhe kenties tuttavan tuttavan tuttavaperhe, jolle oli saunaillassa 10 vuotta sitten kerrotun tarinan mukaan näin käynyt? Tuotekin saattoi tosin olla porkkana, peruna, kurkku, tomaatti, tai oikeastaan mikä tahansa tavanomaisesti viljelty tuote, joka aina vaihdetaan kertomukseen tilanteen mukaan. Jos Ylen jutussa olisi ollut kyse tomaatista, niin tuttavaperhe oli saanut mahansa kipeäksi ja naaman turvoksiin tavanomaisesta tomaatista, luulen minä.

Tuohon viimeiseen lauseeseen luomun suosio taitaa perustua, eli tarinoihin tavanomaisen tuotannon elintarvikkeiden syömisen aiheuttamista käsittämättömistä vaaratilanteista.

Mutta vaikka tarina olisikin totta, on mahakipu ja suun alueen turvotus aika pieni harmi verrattuna siihen, mikä sai alkunsa Saksasta toissa vuonna, eli luomuiduista alkanut katastrofi, joka tappoi kymmeniä ja sadat joutuvat viettämään loppuelämänsä munuaishoidoissa, sekä tuhannet sairastuivat muuten.

Olen ilmeisesti poikkeustapaus, mutta jostain syystä minä luotan paljon mieluummin ja enemmän sellaiseen ihmiseen, joka on esimerkiksi opiskellut toksikologiaa, eli toksikologian asiantuntijaan kuin itseeni, jos kyse on vaikkapa kasvinsuojeluaineiden tai homeiden vaaroista.

Miksi ihmeessä edes haluaisin itse päättää, että onko viranomaisen tuottama tieto luotettavaa vai eikö ole, jos minulla itselläni ei ole kyseistä asiantuntijuutta aiheesta?

Missä menee se raja, johon voi luottaa ja mihin ei voi luottaa, eli onko turvavöiden turvallisuutta koskevat asiantuntijalausunnot jonkin salaliiton tulosta, josta vastaavat vain turvavöitä valmistavat tahot? Entäpä tupakka? Jospa tupakan vaarat eivät olekaan todellisia, emmekä voi luottaa asiantuntija- ja viranomaistietoon, vaan tupakka onkin aivan terveellistä, jos näin haluamme itse päättää?

Millainen on yhteiskunta, jos me emme voi luottaa yhteiskunnan asiantuntijoihin, vaan meidän on oman koulutuksemme pohjalta, joka voi olla vaikkapa vain peruskoulumme, kyettävä itse päättämään jokaisen mahdollisen asian oikea tola?

Ja mikä taho välittää sellaista informaatiota, että emme voi luottaa asiantuntijoihin, vaan meidän on itse saatava päättää jonkin asian turvallisuus tai turvattomuus?

Mikä on sellainen tahon motiivi ja mitä he itse hyötyvät siitä, että he saavat ihmiset uskomaan viranomaisten ja asiantuntijoiden tiedon olevan huuhaata ja sellaista, että siihen ei voi, eikä kannata uskoa?

Tietenkin kyseessä on raha, sillä tässäkin tapauksessa luomumansikan myyjä koetti luoda tumman varjon tavanomaisen mansikan ylle, jotta hänen luomumansikkansa saisivat enemmän ostajia.

Tavanomaisesta mansikasta saattaa todellakin löytyä kasvinsuojeluaineiden jäämiä, myös omassa pakastimessani olevista mansikoista, mutta minä luotan asiantuntijoihin siinä, kun he ovat tutkimuksin saaneet selville, että sallituissa rajoissa pysymällä mitään vaaraa ei ole, ei pienintäkään.

Olen pahoillani Heli Ursin, mutta minä luotan mieluummin asiantuntijoihin, kuin tuttavaperheiden tarinoihin.

Niiden jäämien vaihtoehto on sitten se, että siinä mansikassa on erilaisia homeita, kasvitauteja, mahdollisia maan mikrobeja, joista osan mahdolliset riskit ovat hyvin vaarallisiakin, sillä vaikkapa sadekuuro nostattaa multaa maan mikrobien kera maasta mansikoiden päälle

Torjunta-aineettomuuden vaihtoehto on myös se, että jokin vaarallinen kasvitauti leviää läpi maan ja tekee lopun satojen ihmisten elinkeinosta tai jopa lopettaa jonkin kasvin viljelyn pitkäksi aikaa.

Torjunta-aineettomuuden yksi seuraus on myös se, että olemme riistäneet turhaan oikealta luonnon moninaisuudelta sen elintilaa maatalousmaaksi, joka ei sitten tuota mitään, kun kasvitaudit, homeet, tuholaiset ja muut viljelyn riesat vievät sadot satokausi toisensa perään.

Sellainen maa olisi kannattanut jättää villin luonnon käyttöön eikä tuhlata sitä viljelyyn, joka ei kykene tuottamaan juuri mitään, kuin ehkä hyvän viherpesumielen parille kaupunkilaiselle.