Ulkomaista lähiruokaa, niinpä!

Seuraava uutinen kertoo hyvin karusti sen, että mikä virka näillä erilaisilla lähiluomueko-tarroilla todellisuudessa on. Kyseessä on vain erittäin helppo tapa rahastaa hyväuskoisia, sekä ottaa mielikuvista kaikki irti, tai viherpestä tuote muuten vain:

Suomessa myydään lähituotteina elintarvikkeita, joiden raaka-aineet voivat tulla ulkomailta asti

 

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira tutkii johtaako lähituotantoa korostava tuotemerkki kuluttajia harhaan. Pohjois-Karjalassa vuoden alusta käytössä ollut Makuja Pohjois-Karjalasta -logo korostaa tuotteiden paikallisuutta, vaikka raaka-aineet voivat tulla ulkomailta asti. ....

Merkin takana oleva ProAgria myöntää, ettei paikallisuutta korostavan merkin raaka-aineiden alkuperällä ole väliä. 

Luodaan merkki, jonka avulla kuluttaja voisi suosia lähellä tuotettuja tuotteita ja ProAgria sitten kertoo totuuden, eli että aineiden alkuperälläpä ei olekaan mitään väliä?

Tällaista tämä hyväuskoisten kuluttajien rahastus lähiluomuekologisilla merkeillä on todellisuudessa.

Joten kun ostan sitä kaikkein halvinta tavanomaista rainbowta, niin todellisuudessa saan aivan yhtä vihreän omantunnon, mutta lompakko kevenee huomattavasti vähemmän.

Ja sitten se "hienoin" puoli tässä taas on, että tätä kuluttajien laillista huijaamista on tehty meidän verorahoillamme, eli EU on ollut tukemassa sitä, että luodaan merkki, jota seuraamalla luulee ostavansa lähellä tuotettua ruokaa, mutta joka voikin olla tuotettu jossain vinkuintiassa.

Mitäpä seuraavaksi?

Maakuntamerkistä on seurannut paikallistasolla sen verran hämmennystä, että ProAgria on luvannut muuttaa maakuntamerkistä yhden sanan. Uudet mainossanat tulevat olemaan Makuja Pohjois-Karjalasta -sanojen sijaan - Työtä Pohjois-Karjalasta.

Tuohonpa ei ole enää lisäämistä.

Luomun työllistävä vaikutus

Suomesta Luomumaa -hanketta on puolusteltu hieman hiljaisemmin sillä, että luomu on tuotantomuotona niin työvoimavaltainen, että luomua suosimalla luodaan ihmisille myös työpaikkoja.

Tämä on aivan totta, sillä kun tilakoot suurenevat sellaisiin mittoihin, mitä lukuisten suiden ruokkiminen tarvitsisi, niin työvoimaa luomutiloilla totisesti tullaan tarvitsemaan, kuten me tiedämme tapahtuvaksi vaikkapa Tanskan kokemuksista.

Luomulehdessä oli viime vuonna juttu tanskalaiselta suurelta luomutilalta, jonka rikkaruoho-ongelmat vihannespuolelta ratkaistiin siten, että traktorien perään oli rakennettu suuria lavetteja, joilla makasi reilut kymmenen ihmistä per lavetti naama peltoon suunnattuna ja sitten he kitkivät käsin rikkaruohot traktorin ajellessa hyvin hiljaista vauhtia pitkin viljelyksiä.

Tulevaisuuden Luomusuomessa olisi tällaista työtä tarjolla tuhansille ja taas tuhansille maatöistä innostuneille suomalaisille ja työllisyys olisi korjattu vuosikymmeniksi eteenpäin.

Ja sitä työvoimaa olisi pakko löytyä, jos Suomen ruokahuollon tulevaisuus aiotaan turvata luomun avulla. Asiassa on vain yksi hyvin suuri ongelma, jonka voi lukea vaikkapa seuraavasta uutisesta:

Peltotyö maistuu vieraalle

 

Äärettömän nokkela otsikko, jonka pieni sanaleikki sisällön suhteen sai minut hyvälle tuulelle, mutta itse uutinen kertoo karua kieltä siitä, miten tämän Suomi luomuun -hankkeen tulee käymään suomalaisia työllistävän vaikutuksen osalta:

Suomalaiset nyrpistävät nenäänsä mansikanpoiminnalle yläsavolaisilla tiloilla, sukevalainen viljelijä Jukka Partanen täräyttää.

- Palkka on kaikille sama, liiton taksojen mukainen. Suomalaisten selkä ei vain taivu. Ei kehdata tehdä töitä.

Partasen tilalle ei ole näillä näkymin tulossa yhtään kotimaista poimijaa. Ukrainasta tulee viisitoista poimijaa ensi viikolla ja lisää myöhemmin, jos tarve niin vaatii.

Sen verran on itselläni kokemusta maatöistä, että jos ei edes suhteellisen lupsakkaaseen mansikan poimimiseen saada suomalaisia innostumaan, niin mitenkähän käy luomun suurimpien haasteiden edessä, eli vaikkapa rikkaruohon käsinkitkennän kanssa, eli mahtaako olla nuorten suosikkiduuneja tulevaisuudessa, johon oikein jonotetaan, jotta saadaan Suomi luomuun?

Maatyöt ovat äärettömän raskaita ja niistä pitäisi kuitenkin saada edes jonkinlainen rahallinen korvaus, joka taas sitten nostaa suoraan tuotteen hintaa ja niinpä hetken päästä itse tuottaja on pulassa.

Kuten kokemukset Tanskasta kertoivat, niin esimerkiksi rikkaruohojen kitkeminen niin, että se tuo lähialueelle työtä, nostaa tuotantokustannuksia niin järkyttävästi, että tuottaja etsi kuumeisesti keinoa päästä eroon tästä työllistävästä metodista ja etsi mahdollista koneellista vaihtoehtoa, jolloin maksetaan palkka vain yhdelle ihmiselle ja kone tekee likaisen työn.

Joten luomu kyllä taatusti työllistäisi, mutta sitten aivan eri asia on, että miten nuo menneisyyteen kuuluvat raskaat, huonosti palkatut työt saadaan nykynuorisolle myytyä niin, että he niihin töihin iloisesti vihellellen kirmaisivat urbaanista ympäristöstään, kotisohviltaan, älypuhelimiensa mediasisällön tuottaman nautinnon keskeltä?

Solving Africa’s Weed Problem

 

Food production problems in Africa are perpetual. One of the most serious threats to African food production – the problem of weeds competing with crops – is not being addressed. Currently, African farmers lose 20-100% of their potential crop production due to uncontrolled weeds. The primary method of weed control by smallholder farmers in Africa is hand weeding with short-handled tools – backbreaking work done primarily by women. Labor costs and shortages and other demands on farmers’ time results in less than optimal weeding or weeding being done too late to prevent serious yield losses. Farmers are reluctant to apply fertilizer because these inputs further stimulate weeds. Research has shown that if smallholders used herbicides, hand weeding time could be virtually eliminated. Farmers would have more time available to plant additional crops, apply fertilizers and harvest more crops.

Jotenkin koomista, että muualla maailmassa koetetaan keksiä keinoja, että rikkaruohojen käsinkitkennästä päästäisiin eroon, mutta Suomipa on päättänyt hypätä edistyksellisten maiden, kuten Bhutanin, Pohjois-Korean ja Kuuban joukkoon ja tämä menneiden aikojen suuresti kansalaisia työllistävä raskas ja kuluttava työ koetetaan saada tänne väkisin takaisin luomun siivellä.

Onnea vaan ja ehkäpä sieltä ministeriöstä, joka asioita valmistelee, kannattaisi tehdä täsmäisku vaikkapa jollekin vihannestilalle hieman käsinkitkentää harrastamaan, niin tiedätte sitten käytännössä sen, että millaisia töitä olette kansalaisillemme hankkimassa.

Since chemical fertilizers can't be used in organic fields, organic farmers employ large crews of laborers to pick weeds by hand. As you can see in this picture, this is a back-breaking job!

 Ehkäpä tämän maabrändityöryhmän olisi kannattanut pohtia myös hieman tällaisia asioita, hörppiessään jotain erikoiskahvia ilmastoidussa kattohuoneistossa pääkaupungin keskustassa.

Ei kun Suomi luomuun ja onnea vain kaikille teille, jotka löydätte itsenne raikkaasta ulkoilmasta tekemässä työtä, jotta kaupunkilaiset saisivat mielikuviensa mukaista ruokaa.

Rikkaruohomyrkystä tulehduskipulääkkeeksi

Pieni esimerkki siitä, miten on syntynyt esimerkiksi tuttu ja turvallinen tulehduskipulääke, jota voi ostaa ilman reseptiä apteekista.

Aspiriini oli pitkään kukkulan kuningas, koska siinä oli hyviä ominaisuuksia kipuun, tulehduslääkkeeksi ja myöskin kuumeen alentajana. Aspiriinissa oli yksi puute ja se oli sen haitallisuus mahalaukulle.

Joten lääketehtaat olivat hyvin kiinnostuneita tulehduskipulääkkeestä, joka ei aiheuttaisi mahalaukulle samanlaisia ongelmia kuin aspiriini ja yksi tällainen kiinnostunut yhtiö oli Boots Ltd. He syntetisoivat hyvin monia aspiriinin analogeja ja jotkin muuntelukokeet alkoivat tuottaa hedelmää.

Ensimmäinen aktiivinen yhdiste oli alkuperäisesti maatalouskäyttöön valmistettu voimakas rikkaruohomyrkky, jonka huomattiin olevan noin kaksi kertaa voimakkaampi kipulääke kuin aspiriini, kun sitä testailtiin erilaisissa tulehduslääkeseulonnoissa.

Sitä lähdettiin kehittämään edelleen ja siitä valmistettiin noin 600 hieman erilaista yhdistettä, joista paras oli noin 6-10 kertaa voimakkaampi kuin aspirin.

Jälleen parhaan rakennetta lähdettiin muuntelemaan ja siitä syntyi yhdiste, joka oli noin 30 kertaa tehokkaampi tulehduslääkkeenä ja joka omasi loistavan tehokkuuden myös kuume- sekä kipulääkkeenä (20-30 kertaa aspiriinia tehokkaampi) ja oli turvallinen vatsalle pitkänkin ajan käytössä.

Näin syntyi ibuprofeeni.

Mutkia oikoen aspiriinin rakennetta hieman muuttelemalla syntyi voimakas rikkaruohomyrkky, jonka rakennetta hieman muuttelemalla syntyi entistä turvallisempi tulehduskipulääke.

(lähde: John Mann: Murder, Magic and Medicine.)

Aitokauppa lopullisesti nurin

Näinpä tässä sitten luomukaupan osalta taas kävi, kaikesta soutamisesta ja huopaamisesta huolimatta:

Lähiruokaan ja luomuun keskittynyt Aitokauppa lopettaa - Rahoitusta ei löytynyt

 

Eipä näille ultra-kalliille erikoiskaupoille oikein enää kaupallista lokeroa ole, kun jostain vinkuintiasta rahdattua rainbow-luomua ja pirkka-luomua saa puolet halvemmalla.

Viime keväänä Aitokauppa keräsi 0,7 miljoonan euron rahoituksen, jossa sijoittajina olivat Sitra ja 24 yksityishenkilöä.

"Toiminta ei ole riittävän kannattavaa ja rahat ovat lopussa", hallituksen puheenjohtaja, Sitran Lari Rajantie kertoo.

Saivat viime keväänä (ilmeisesti vuosi sitten) kerättyä 700 000 euroa ja se on tuhlattu ilman näkyvää tulosta?

Tervetuloa aikuisten maailmaan, luomuihmiset, mutta tuollaisen jälkeen voi olla aika vaikea enää uutta rahaa saada.

"Joka tapauksessa heinäkuu on niin hiljaista, että kauppa ei juuri enää kävisi."

Entä ne luomusta innostuneet lomalaiset, jotka hamuavat luomuruokaa, kun se tavanomainen myrkyttää heidän lapsensa, tai ne turistit, jotka ovat innoissaan Suomen maabrändistä puhtaine luomuruokineen ja tulevat tänne kaukaakin luomuihmettä taivastelemaan?

Noihin visioihin ei tosin taida uskoa edes itse maabrändityöryhmä, sillä harva maa nykypäivänä haluaa samaistua samaan sarjaan kuin luomun supervaltiot Bhutan, Pohjois-Korea ja Kuuba, jotka koettavat sitkeästi sinnitellä lähes täysin luomuna. Nyt tosin Suomi koettaa päästä samaan sarjaan ja samaistua mielikuvissa näihin onneloihin, toivottavasti siinä onnistumatta.

Huolimatta puheesta lähiruoan ja luomun noususta, putiikeilla ei näytä pääsevän omilleen.

Ravintola Juuren lähiruokapuoti lopetti toimintansa ja Eat&Joy sulki maatilatorinsa Lasipalatsissa. Anton & Anton sulki Kulosaaren myymälänsä kannattamattomana huhtikuun alussa, mutta jatkaa vielä kahdella myymälällä Töölössä ja Kruunuhaassa.

Kuluttaja ostaa halvinta, paitsi ne rikkaat, joilla raha polttelee taskussa, mutta näköjään Suomessa ei heitä vielä hirveästi ole, tai sitten ylikallis ruoka ei kiinnosta edes heitä.

Tällaisten uutisten jälkeen voi tietenkin kysyä, että miksi ihmeessä luomua koetetaan myydä pakolle meille, kun se ei tunnu kelpaavan rehellistä tietä kenellekään, vaan se halpa ulkomainen bulkkiluomu myy, mutta muut yrittäjät kokevat kovia yksi toisensa perään?

Mansikan torjunta-aineet

Mansikka-aika on kuumimmillaan (kirjaimellisesti) ja mansikat vaihtavat toreilla omistaa kiihtyvää vauhtia. Itse olen jo mansikkani pakastanut, mutta ehkäpä jos hinnat vielä hiukan laskevat, voisi ensi viikolla pakkaseen lisää hankkia.

Ylen puolelta löytyi tuore uutinen, jossa mansikoiden mahdollisia terveysriskejä käsiteltiin ja olipa mukaan jälleen päästetty myös yleisön ääni antamaan loppulausunto:

Onko mansikka turvallinen herkku vai turvottavatko torjunta-aineet kielesi?

 

Aavistuksen asenteellinen otsikko, mutta koska itse sorrun välillä samaan huomion hakemiseen, eipä siitä sen enempää.

Kotimainen mansikka, jos mikä, synnyttää puhtaan, terveellisen ja herkullisen kesäisen mielikuvan. Mansikoiden viljely on kuitenkin viljelyä siinä missä muukin tuholaistorjunta-aineineen. Kuinka puhtoisia ja turvallisia mansikat siis ovatkaan?

Ihan mukavia ajatuksia, mutta sitten pitäisi tietenkin olla, että verrattuna mihin?

Onko kasvinsuojeluainein kasvatettu mansikka ihmisen terveydelle vaarallisempi kuin kasvitautien, maan mikrobien ja homeiden vaikutuspiirissä kasvanut mansikka?

Aikana, jolloin lisäaineet ja e-koodit hirvittävät perheenäitejä ja viranomaiset varoittelevat ulkomaisten marjojen hygieniasta, moni miettii onko torilta ostettu kotoinen mansikkamme niin puhdas herkku kuin voisi kuvitella.

Aloitamme selvitystyön puhelulla mansikanviljelijälle. Hän kertokoon mitä kaikkea mansikoihin ruiskutetaan.

- Meillä käytetään useita kasvinsuojeluvalmisteita eli rikkakasvien torjuntavalmisteita, homeentorjunta-aineita ja tuholaistorjuntaruiskutuksia, Mikko Ruottinen sulkavalaiselta Kulmalan tilalta kertoo.

 Kysymykseen siitä, miten usein myrkkyjä puskiin hulahtaa, Ruottinen vastaa korjaamalla terminologiaa.

 - Myrkky on väärä sana, nyt puhutaan aineista, joita käytetään siihen, että saadaan tuholaisista ja homeista vapaita mansikoita, joita on turvallista syödä. Aineita käytetään tarpeen mukaan, rikkakasvien torjunta-aineista esimerkiksi on lähes luovuttu. Homeentorjunta riippuu pitkälti säistä.

 Kulmalan tilalla eri aineiden jäämät ovat kiinnostaneet siinä määrin, että tila teetti viime kesänä omaan laskuunsa analyysin mansikoistaan. Tapa on yleinen varsinkin suuremmilla mansikkatiloilla.

 - Mansikoista löytyi kahta homeentorjunta-ainetta, joita olimme käyttäneet kahdessa viimeisessä ruiskutuksessa. Toista ainetta oli viideskymmenesosa sallitusta määrästä ja toista sadasviideskymmenes osa. Mansikkamme ovat turvallisia syödä, Ruottinen sanoo.

Eli aineita käytetään tarpeen mukaan ja siitä syystä, että luonnolta pois otettua maata ei olisi otettu luonnolta pois turhaan, vaan se sitten tuottaisi jotain.

Minun mielestäni on aivan täydellisen kestämätöntä ajattelua, että otamme luonnon ötököiltä, eläimiltä, kasveilta jne, eli luonnon oikealta moninaisuudelta pois elintilaa, jota emme sitten hyödynnä järkevästi, vaan tuotamme siellä vain hiukan jotain, jotta muutama kaupunkilainen saa sielunsa viherpestyä.

Ja sitten se pakollinen luomumielipide:

Lähi- ja luomuruokaa Mikkelin torilla myyvä Heli Ursin ei piittaa virallisista minimiarvoista tai turvakertoimista. Hän ostaa mansikkansa vain luomuna.

- Omat ja ystävien käyttökokemukset ratkaisevat. Itse en ole hirveän herkkä saamaan reaktiota eri aineista, mutta tuttavaperhe sai juuri mahansa kipeäksi ja suunsa turvoksiin syötyään puoli litraa torilta ostettuja, perinteisin menetelmin viljeltyjä mansikoita. Luomumansikat eivät aiheuta heille ongelmia. Tutkimukset ja viranomaisten tieto ovat sellaisia, että jokaisen pitää itse päättää voiko niihin luottaa vai ei, Ursin sanoo.

Olikohan tuttavaperhe, vai oliko tämä tuttavaperhe kenties tuttavan tuttavan tuttavaperhe, jolle oli saunaillassa 10 vuotta sitten kerrotun tarinan mukaan näin käynyt? Tuotekin saattoi tosin olla porkkana, peruna, kurkku, tomaatti, tai oikeastaan mikä tahansa tavanomaisesti viljelty tuote, joka aina vaihdetaan kertomukseen tilanteen mukaan. Jos Ylen jutussa olisi ollut kyse tomaatista, niin tuttavaperhe oli saanut mahansa kipeäksi ja naaman turvoksiin tavanomaisesta tomaatista, luulen minä.

Tuohon viimeiseen lauseeseen luomun suosio taitaa perustua, eli tarinoihin tavanomaisen tuotannon elintarvikkeiden syömisen aiheuttamista käsittämättömistä vaaratilanteista.

Mutta vaikka tarina olisikin totta, on mahakipu ja suun alueen turvotus aika pieni harmi verrattuna siihen, mikä sai alkunsa Saksasta toissa vuonna, eli luomuiduista alkanut katastrofi, joka tappoi kymmeniä ja sadat joutuvat viettämään loppuelämänsä munuaishoidoissa, sekä tuhannet sairastuivat muuten.

Olen ilmeisesti poikkeustapaus, mutta jostain syystä minä luotan paljon mieluummin ja enemmän sellaiseen ihmiseen, joka on esimerkiksi opiskellut toksikologiaa, eli toksikologian asiantuntijaan kuin itseeni, jos kyse on vaikkapa kasvinsuojeluaineiden tai homeiden vaaroista.

Miksi ihmeessä edes haluaisin itse päättää, että onko viranomaisen tuottama tieto luotettavaa vai eikö ole, jos minulla itselläni ei ole kyseistä asiantuntijuutta aiheesta?

Missä menee se raja, johon voi luottaa ja mihin ei voi luottaa, eli onko turvavöiden turvallisuutta koskevat asiantuntijalausunnot jonkin salaliiton tulosta, josta vastaavat vain turvavöitä valmistavat tahot? Entäpä tupakka? Jospa tupakan vaarat eivät olekaan todellisia, emmekä voi luottaa asiantuntija- ja viranomaistietoon, vaan tupakka onkin aivan terveellistä, jos näin haluamme itse päättää?

Millainen on yhteiskunta, jos me emme voi luottaa yhteiskunnan asiantuntijoihin, vaan meidän on oman koulutuksemme pohjalta, joka voi olla vaikkapa vain peruskoulumme, kyettävä itse päättämään jokaisen mahdollisen asian oikea tola?

Ja mikä taho välittää sellaista informaatiota, että emme voi luottaa asiantuntijoihin, vaan meidän on itse saatava päättää jonkin asian turvallisuus tai turvattomuus?

Mikä on sellainen tahon motiivi ja mitä he itse hyötyvät siitä, että he saavat ihmiset uskomaan viranomaisten ja asiantuntijoiden tiedon olevan huuhaata ja sellaista, että siihen ei voi, eikä kannata uskoa?

Tietenkin kyseessä on raha, sillä tässäkin tapauksessa luomumansikan myyjä koetti luoda tumman varjon tavanomaisen mansikan ylle, jotta hänen luomumansikkansa saisivat enemmän ostajia.

Tavanomaisesta mansikasta saattaa todellakin löytyä kasvinsuojeluaineiden jäämiä, myös omassa pakastimessani olevista mansikoista, mutta minä luotan asiantuntijoihin siinä, kun he ovat tutkimuksin saaneet selville, että sallituissa rajoissa pysymällä mitään vaaraa ei ole, ei pienintäkään.

Olen pahoillani Heli Ursin, mutta minä luotan mieluummin asiantuntijoihin, kuin tuttavaperheiden tarinoihin.

Niiden jäämien vaihtoehto on sitten se, että siinä mansikassa on erilaisia homeita, kasvitauteja, mahdollisia maan mikrobeja, joista osan mahdolliset riskit ovat hyvin vaarallisiakin, sillä vaikkapa sadekuuro nostattaa multaa maan mikrobien kera maasta mansikoiden päälle

Torjunta-aineettomuuden vaihtoehto on myös se, että jokin vaarallinen kasvitauti leviää läpi maan ja tekee lopun satojen ihmisten elinkeinosta tai jopa lopettaa jonkin kasvin viljelyn pitkäksi aikaa.

Torjunta-aineettomuuden yksi seuraus on myös se, että olemme riistäneet turhaan oikealta luonnon moninaisuudelta sen elintilaa maatalousmaaksi, joka ei sitten tuota mitään, kun kasvitaudit, homeet, tuholaiset ja muut viljelyn riesat vievät sadot satokausi toisensa perään.

Sellainen maa olisi kannattanut jättää villin luonnon käyttöön eikä tuhlata sitä viljelyyn, joka ei kykene tuottamaan juuri mitään, kuin ehkä hyvän viherpesumielen parille kaupunkilaiselle.

Suomalaiset ovat maailman lihavin ja sairain kansa!

Otsikon mukainen väite on sangen usein kuultu erilaisia vaihtoehtohörhöilyjä puolustavien suusta. Etenkin luomua puolustavien suusta (tai näppäimistöltä) sen kuulee hyvin usein, koska täällä luomua syödään niin vähän ja eineksiä niin paljon, olemme maailman lihavin ja sairain kansa.

Väitettä voi hieman varioida vaikkapa siten, että väittää Suomessa esiintyvän eniten osteoporoosia ja syy on se, että juomme maitoa. Jos joisimme luomumaitoa, osteoporoosi ilmeisesti loppuisi kuin seinään. Jossain toisessa maassa varioidaan väitettä niin, että maassa X on eniten osteoporoosia, koska siellä ei syödä ruokaa Y, vaan eniten ruokaa Z. Ja niin edelleen.

Tällä kertaa on vuorossa yleisökilpailu, eli olkaa ystävällisiä, aivan kuka tahansa ja tuokaa kommenttiosioon luotettava lähde, josta väite on todennattavissa, eli että suomalaiset ovat maailman lihavin ja sairain kansa.

Koska olen riippumaton blogaaja, ei yksikään firma ole antanut minulle hienoja palkintoja jaettavaksi, joiden tuotteiden logoja piilottelisin tänne kirjoitusteni lomaan ja kehuisin aina kun rahaa lisää tarvitsisin, vaan pääpalkintona on hyvä mieli siitä, kun pääsette todistamaan minulle väitteen, jota pidän internetin keskustelupalstoja kiertävänä myyttinä.

Luotettavaksi lähteeksi ei kelpaa esimerkiksi Vauva-lehden keskustelufoorumi, jossa joku kirjoittaja tällaisen väitteen esittää.

Luotettavaksi lähteeksi ei kelpaa myöskään se, että naapurissanne on asunut kansanterveyslaitoksen tutkijan kummin kaima, joka kertoi eräässä saunaillassa kansanterveyslaitoksen tutkijan sanoneen näin noin 5 vuotta sitten.

Jos Suomi ja suomalaiset ovat todellakin tällainen lihavuuden ja sairauksen kehto, luultavasti tämä käy ilmi useista luotettavaista tilastoista, joka kotimaasta tai ulkomailta. Luottavia lähteitä ovat vaikkapa WHO tai kansanterveyden tutkimiseen keskittyneet eurooppalaiset järjestöt.

Kun etsitte tällaista todistetta, niin olkaapa samalla ystävällisiä ja googlettakaa väitettä eri kielillä, eli että vaihdatte suomalaisten tilalle jonkin toisen kansakunnan.

Tulette päätymään useille keskustelufoorumeille, joissa esitetään väitteitä, että ruotsalaiset, norjalaiset, espanjalaiset, englantilaiset, saksalaiset, ranskalaiset, italialaiset jne ovat maailman (varioiden maanosansa) lihavin ja sairain kansa, koska he syövät eineksiä, syövät viljaa, patonkia, pastaa, eivät karppaa/syö raakaruokaa/luomua/hiilihydraatteja/pastaa/patonkia tai aivan mikä nyt kuolloisenkin maan trendi sattuu olemaan.

Järkevien ihmisten huuhaata?

Riku Siivonen päätti jakaa meille ajatuksiaan uusimmassa Imagessa todella omituisessa jutussa, jonka voitte lukea täältä, jos Image ei kolahda kotiin postilaatikosta.

Luin tuon jutun ajatuksella monta kertaa läpi ja en keksinyt, että onko kyseessä hyväntahtoinen vinoilu huuhaan kannattajille, vai mitä tuossa koetettiin sanoa. Argumentointi oli sanalla sanoen täyttä potaskaa ja asioita sekoiteltiin ilman logiikan häivää.

Tieteestä innostuneet bloggaajat sekä Yleisradion ja Helsingin Sanomien kolumnistit  ovat olleet huolissaan siitä, että ihmiset uskovat jumaliin, enkeleihin, luontaishoitoihin tai kyseenalaistavat esimerkiksi THL:n erehtymättömyyden rokotusasioissa.

Kyllä ihmiset saavat uskoa enkeleihin, luontaishoitoihin, sekä kyseenalaistaa vaikka mitä, ei siitä liene kysymys, vaan siitä, että jos me otamme tuolta kadulta jonkun mattimeikäläisen, koulutukseltaan sekatyömies, niin onko sillä mitään merkitystä, että hän kyseenalaistaa vaikkapa jonkin lääketieteen ammattilaisen sanomisia?

Nykytrendi on juuri se, että jos meillä meillä on asiantuntija, joka on opiskellut vaikkapa lääketiedettä 30 vuotta, kirjoittanut väitöskirjan oman asiantuntemuksensa tiimoilta, niin sitten TV:ssä jokin tavallinen kadunmies tai -nainen voi ilman mitään asiantuntemusta pyyhkiä pöydältä kaiken tutkimustiedon vain sillä perusteella, että hänestä tuntuu joltain.

Tätä minä vastustan ja uskoisin, että myös nämä mainitut Yleisradion ja Helsingin Sanomien kolumnistit.

Koettaako Riku Siivonen kertoa, että kun joku on vain jotain mieltä ja usko omiin mielipiteisiin on kova, se tarkoittaa sitä, että  kyseinen asia on täysin totta ja verrattavissa johonkin tieteellisesti todistettuun asiaan?

Seuraavaksi Riku Siivonen kirjoitti jotain pyöräilijöistä, autoilijoista, isoja taloja vastustavista yms ja minä en millään kyennyt ymmärtämään sitä, että miten se liittyi millään tavalla huuhaan oikeaksi todistelemiseen tai jumaliin, enkeliterapeutteihin tai yhtään mihinkään? Kertokaa joku, jos löysitte pointin.

Siksi ymmärrän huuhaan vastustamisen silloin, kun se liittyy vaikkapa rokotuksiin - niiden puolesta on aika paljon tieteellistä näyttöä.

Arvoisa Riku Siivonen, missä on kirjoituksesi logiikka?

Huuhaata saakin siis vastustaa, niiltä osin, jota sinä pidät huuhaana, mutta muuta huuhaata ei saa vastustaa, vaikka meillä on täydellisen vastustamatonta näyttöä vaikkapa siitä, että homeopatia ei toimi, kuten ei toimi enkeliterapiatkaan, tieteelliset vaatimukset täyttävissä kokeissa.

Olisi ollut mielenkiintoista lukea jutustasi, että mikä on sitten se peruste, jolla sinä määrität huuhaan ja sen, mitä ehkä varovaisesti uskaltaa nimittää huuhaaksi, ilman että henkiset näkijät ja intuitikot eivät aivan kamalasti kokisi henkisiä kolhuja.

Ja sitten pääsimmekin homeopatiaan, yllättäen. Kuten Riku Siivonen kertoo, homeopatia on suurelta osin harmitonta, eli hän koetti kierrellen sanoa sen, että se ei toimi, eikä siitä ole mitään hyötyä. Mutta jos se on vain osin harmitonta, niin olisi ollut mukavaa lukea hieman perusteluja sille, milloin homeopatia ei välttämättä olekaan harmitonta.

Homeopatia on todellakin yhtä harmitonta kuin vaikkapa vappupallot. Voi olla yhtenä päivänä iloa ihmisille, mutta siihen se sitten jää.

On tietenkin ihmisiä, jotka ovat luulleet saaneensa homeopatiasta apua, kun itsestään paraneva tauti on maagisesti parantunut itsestään, tosin ravistettua taikavettä on saatettu nauttia siinä sivussa, mutta en nyt ala enää kertaamaan sitä, miten asioiden syy-seuraussuhteet selvitetään.

Silloin kun lääketieteestä ymmärtämättömät ihmiset alkavat diagnosoida itseään tai lähimmäisiään, ollaan vaarallisilla vesillä, sillä mikäli tauti ei olekaan harmiton, itsestään paraneva tauti, jonka ohessa voi ottaa ravistettua vettä sisältäviä huuhaapillereitä, vaan taudista kehittyykin vaikkapa aivokalvontulehdus tai keuhkokuume, niin siinä vaiheessa homeopatian ravistettu taikavesi ei ole todellakaan harmitonta.

Homeopatia voi olla harmitonta, hyvällä tuurilla ja ihminen saa uskoa siihen, kuten enkeleihinkin, mutta oletteko koskaan törmänneet homeopaattiin, joka haluaa homeopatian olevan harmitonta huuhaata?

Kyllä nämä harmittoman huuhaan kannattajat haluaisivat, että siitä huuhaahoidosta saisi Kela-korvausta ja että se olisi siellä terveyskeskuksessa tai yliopistosairaalassa muiden hoitojen vierellä "vaihtoehtona" ja että yhteiskunta maksaisi sen huuhaan ja tätä minä vastustan, sekä uskoakseni myös Helsingin Sanomien sekä Yleisradion tieteestä kiinnostuneet toimittajat.

Mitäpä jos emme jakaisikaan ihmisiä huuhaa- ja järki-ihmisiin, vaan näkijöihin ja seuraajiin? Näkijät ovat niitä, jotka uskovat mahdolliseksi sen, mitä ei vielä ole todistettu tai mikä näyttää seuraajalle aluksi mahdottomalta. Näkijät ovat uskoneet ihmisen voivan matkustaa kuuhun.

Siis mitä?

Koettaako Riku Siivonen kertoa, että erilaisten huuhaiden kannattajat ovat vieneet meidät Kuuhun?

Ihmiset ovat varmaan haaveilleet kuumatkasta jo tuhansia, kymmeniätuhansia vuosia, mutta mikä meidät sinne Kuuhun lopulta vei?

Olisivatko olleet ne ihmiset, jotka avasivat fysiikan kirjat ja alkoivat rakentaa kuualusta tiedettyjen tieteellisten kylmien tosiasioiden pohjalta?

Ei sinne minkään huuhaavisionäärin ajatusleikkejä seuraamalla päästy, vaan sinne meidät vei kylmä fysiikka ja tieteelliset faktat.

Riku Siivonen voi koettaa todistaa hypoteesinsa oikeaksi ja ottaa homeopaatteja, enkeliterapeutteja, kemikaalikammoisia, luomuväkeä yms ihmisiä omaan ajatushautomoonsa ja katsomme vaikkapa 10 vuoden päästä sen, että mitä he ovat saaneet aikaiseksi. Oletteko keksineet lääkkeen syöpään, tuholaisille vastuskykyisen viljelykasvin tai rakentaneet aluksen, jolla pääsee Marsiin vai missä vaiheessa on teidän näkijästatuksenne?

Onko todellakin niin, kuten Riku Siivonen koettaa esittää, että jos joku ihminen vakaasti uskoo esimerkiksi fysiikan olevan pielessä siltä osin, kuin me rakennamme siltoja, niin tämän ihmisen mielipiteet pitäisi hyväsydämisesti ottaa tosissaan ja kun seuraavaksi rakennamme Suomeen suuren sillan jonkin vesialueen ylitse, vaihtoehtoisen fysiikan esittäjälle ei saa enää hymähdellä vaivautuneena, vaan hänet pitää ottaa mukaan, kun hänen ajatuksissaan voi tuhannen vuoden päästä olla jotain järkeä? 

Riku Siivonen koetti ilmeisesti kertoa, että huuhaana pidettyyn hölmöilyyn uskovat ovat tärkeitä jollain tarkemmin määrittelemättömällä tavalla ja heissä lepää tämän nyky-yhteiskunnan tulevaisuus. Tiede on ikävää ja jähmeää, eikä tuota yhtään mitään ja kuuhunkin on päästy huuhaan avulla, kun joku henkistynyt näkijä haaveili kuumatkasta pellon laidalla korsi suussa ja keksi enkelien siivistä kuualuksen mallin.

Kehitys on tapahtunut juuri heidän vuokseen, jotka epäilevät.

Näin taitaa olla, mutta missä viitekehyksessä? Onko lääketiede mennyt eteenpäin niin, että olemme kuunnelleet heitä, jotka eivät lääketieteestä mitään ymmärrä, mutta jostain syystä epäilevät lääketiedettä vai olisiko niin, että sille epäilylle pitää olla myös jotain järkevää perustetta, jonka usein saa kouluttautumalla alalle?

Lääketiede on mennyt eteenpäin niin, että lääketieteeseen perehtyneet ovat kyseenalaistaneet toistensa opetuksia ja löytäneet mahdollisia virheitä kollegojensa päätelmistä. Tai niin, että he ovat tarkentaneet toistensa ajatuksia löytämällä jotain uutta kehittyneiden menetelmien kautta. Kosmologia on mennyt eteenpäin niin, että kosmologit ovat kyseenalaisteet toistensa ajatuksia ja löytäneet niistä puutteita tai keksineet kokonaan uusia ajatuksia, jotka myöhemmin ovat muuttuneet tieteellisiksi teorioiksi. Fysiikka on mennyt eteenpäin niin, että fyysikot vaihtavat ajatuksia omasta alastaan.

Henkistyneiden näkijöiden puolella kuka tahansa on asiantuntija missä tahansa ja jokainen joka uskaltaa epäillä annettuja huuruisiakin visioita, on ankea ihminen.

Näkijät ovat uskoneet kahdeksan tunnin työpäivään, joka oli aikoinaan täysin absurdi tavoite. Se oli oman aikansa enkeliterapiaa ja ylösnousemusta: useimpien mielestä vain kaunis tavoite, joka antoi hölmöille lohtua.

Loppukevennyksenä Riku Siivoselle esimerkki siitä, mihin nämä henkistyneet näkijät lopulta kelpaavat, sillä selvänäkeminen lienee sellaista toimintaa, jota nyt pidetään huuhaana, kuten homeopatiaakin, mutta ilmeisesti kaukaisessa tulevaisuudessa sen oletetaan olevan yhtä totta kuin kahdeksan tunnin työpäivä tänään:

Selvänäkijät antavat varmasti paljon hölmöille lohtua ja henkistyneiden näkijöiden keskuudessa hyvin suosittu Claudia Eve kertoo tässä sen, että mihin hänen kykynsä selvänäkemisen osalta perustuvat.

Selvänäkijää askarruttaa se, kuka on vienyt hänen tavaransa.

Näin pitkälle pääsee henkistyneellä näkemisellä, eli parempi kuitenkin ottaa yhteys poliisiin, niin jospa tavaroiden viejät löytyisivät kylmien, tunteettomien faktojen pohjalta.

Luomu Suomessa, pieni huomio

Aiemmin kommentoin Luomu Suomessa 2012 -tilastoa, joka on ladattavissa Pro Luomun sivuilta. Luin sen uudelleen ja siinä oli eräs pieni, joskin tarkemmin ajateltuna hyvin suuri puute, eli luomun sadot, joista oltiinkin hyvin hiljaa, enkä ihmettele, kun niitä katsomme.

Luomu Suomessa 2012 kertoo lavein sanankääntein siitä, miten luomua viljellään yhä enemmän ja kuinka yhä enemmän tiloja kääntyy luomuun. Sitten tietenkin tarkkaavainen lukija voi ihmetellä, että miten ihmeessä luomun osuus kokonaistuotannosta on vaivaiset 2.2 %, jos tuotannosta kuitenkin noin 9 prosenttia on jo luomussa ja vastaus löytyy täältä, jota Pro Luomu ei halua tilastoissaan esiin tuoda:

Luomusato vuonna 2012

 

- vehnä 2190 kg/ha

- ruis 1580 kg/ha

- kaura 1990 kg/ha

- peruna 10900 kg/ha

Ja niin edelleen ja sieltäpä niitä taulukoista voi itse tutkiskella ja miettiä, että miksi luvut ovat kovin erinäköisiä tavanomaisen viljelyn tuloksiin verrattuna:

 Sato ja viljasadon laatu, tavanomainen viljely 2012

 

- vehnä 3900kg/ha

- ruis 3090kg/ha

- kaura 3420kg/ha

- peruna  23650kg/ha

Ja niin edelleen.

Osaatteko arvella syytä, että miksi Pro Luomu ei ole katsonut tätä osuutta tarpeelliseksi kirjata Luomu Suomessa 2012 -mainospamflettiin, jolla luomua koetetaan myydä päättäjille ja kuluttajille?

Osaatteko päätellä, että jos luomu tuottaa hehtaaria kohden hiukan pienemmät tai samat päästöt kuin tavanomainen viljely, että miten käy kun vertaamme asiaa vaikka sen mukaan, paljonko päästöjä on aiheutunut siitä, kun on tuotettu 1 000 000 kiloa tavanomaista vehnää vs. 1 000 000 kiloa luomuvehnää?

Voisitteko lisäksi hetken pohtia sitä, että jos me haluamme 887.1 miljoonaa kiloa vehnää, kuten tavanomainen viljely tuottaa nyt 227 000 hehtaarin avulla, että paljonko meidän olisi uhrattava villiä luontoa tasaiseksi maatalousmaaksi, jotta saisimme 887.1 miljoonaa kiloa luomuvehnää?

Kun luomun mainosmies päätyy televisioon, hänellä on muovipussissa eteisessä todistusaineistoa joltain amerikkalaiselta koetilalta, joka on luomuun ihanteellisesti sopivalta ilmastoalueelta, jossa juuri ja juuri päästään Suomen tavanomaisen satoihin, osin jopa yli ja sitä käytetään todisteena luomun iskukyvystä. Mutta kun me avaamme Suomen toteutuneet sadot, niin ne saadaan avata jossain muualla kuin luomuväen kokouksissa, joissa ne koetetaan vaieta kuoliaaksi.

Huuhaalle kyytiä

Vesa Linja-aho kirjoitti mallikkaan kolumnin tekniika&talous-lehteen muutama viikko sitten, joka jokaisen kannattaa Juhannuksen kunniaksi lukea selvinpäin, jotta sisältökin tulisi ymmärrettyä.

Viimeiset postaukseni ovat koskeneet usein erilaisia taikauskoisia käsityksiä, sekä niillä pelottelemista ja kolumni tuokin paljon keinoja tällaisen humpuukin leviämisen estämiseksi ja siltä suojautumiseksi. Tietenkin jos on mieltynyt kaikkeen outoon, tiede on ikävää ja salaliitot ovat lähellä sydäntäsi, kirjoitus lähinnä aiheuttanee sinussa närästystä ja omituisen pakon kommentoida kirjoitusta alapääilmaisuilla, mutta sellaista tämä on - aina ei voi miellyttää kaikkia.

Media, anna kyytiä huuhaalle

 

Koska kyseessä on t&t:n juttu, et pääse lukemaan tuota linkistäni suoraan, vaan sinun täytyy kirjoittaa tuo otsikko googleen ja sitten klikata ensimmäistä tulosta, jotta pääset koko juttuun.

“Eikös tässä vähän aikaa sitten julkaistu tieteellinen tutkimus, jossa selvisi, että wlan-tukiasema aiheutti epämuodostumia siemeniin.” Sähkötekniikan opettajana minulta kysellään usein – niin töissä kuin vapaa-ajalla – vastaavanlaisia kysymyksiä sähköstä. Sähköyliherkkyys, erilaiset magneettirannekkeet ja sen sellaiset kiinnostavat ihmisiä. 

Omituiset ilmiöt kiinnostavat myös uutisten seuraajia, ja siksi tiedotusvälineet uutisoivat mielellään ladon seinään ilmestyneestä Neitsyt Mariasta tai joutsenen selässä lentäneestä kissasta. Lähdekritiikki unohtuu helposti.

 Toinen journalistinen kukkanen ovat television keskusteluillat, joihin on raahattu kiintiöskeptikko tai -professori ikään kuin kummajaiseksi. Esimerkiksi Ylen taannoisessa luontaishoitoillassa professori Markku Myllykangas joutui taittamaan peistä homeopatiaan uskovan lääkärin (!) ja luontaishoitojen käyttäjän kanssa. Myöhemmin kansalaisjournalistit paljastivat “käyttäjän” menestyväksi luontaistuotekauppiaaksi. 

 Keskustelijoita valitessa pitäisi muistaa, että vaikka ihmiset ovat tasa-arvoisia, mielipiteet eivät ole. Pitäisikö vastapainoksi kehittää Skeptikon kita -ohjelmaformaatti, jossa puoskari marssitetaan viiden professorin eteen puolustamaan oppiaan?

Hyvin suurta muotia on se, että oman mielipiteen todistajaksi ei kelpuuteta minkään alan oikeaa asiantuntijaa, vaan kadulta tempaistaan joku matti meikäläinen ja sitten hänelle esitetään kysymyksiä, joihin ei oikeastaan voi edes vastata kuin yhdellä tavalla ja sitten nämä vastaukset edustavat muka yleistä mielipidettä tai jopa tietoa.

Hyvin suosittua on myös se, että asiantuntijaksi valitaan joku sellainen, joka mielikuvissa on asiantuntija, mutta ei käytännössä. Hyvänä esimerkkinä taannoinen rokotusohjelma, jossa lasten neurologit oli ohitettu tyystin puhuttaessa rokotusten aiheuttamista neurologisista ongelmista ja lääkäri-asiantuntijaksi oli päästetty verisuonikirurgi.

Palataanpa hetkeksi kirjoitukseni alussa mainittuun uutiseen. Kyllä, Tanskassa koululaiset tekivät kokeen, jossa toisessa huoneessa oli siemeniä, ja toisessa huoneessa siemeniä ja tukiasema. Tämä on kuitenkin vain murto-osa totuudesta. Ensinnäkin, alkuperäisessä raportissa ei puhuta mitään epämuodostumista, ainoastaan itämättömyydestä (misvækst). Toiseksi, koe pitäisi toistaa. On useita keinoja varmistaa, johtuuko itämättömyys juuri wlan-tukiasemasta vai kenties huoneesta tai ihan puhtaasta sattumasta. 

Jos käännösvirhettä ei lasketa, uutisessa ei ole varsinaisia virheitä. Siinä kerrotaan neutraalisti, mitä on tapahtunut. Kokonaiskuva jää kuitenkin lukijalle auki. Aina kun uutisoidaan kiistanalaisista asioista, tulisi uutisessa kertoa, että tulokset ovat ristiriidassa aiemman tutkimuksen kanssa, tai vähintään haastatella lyhyesti alan professoria tai muuta tieteentekijää.

Kuuluu samaan sarjaan kuin urbaanimyytti siitä, että mikroaaltouunissa kuumennettu ja sitten jäähdytetty vesi tappaa kasteltavat kukat. Tämä myytti on mennyt läpi jopa ruokaguru Antti Heikkilälle, joka taannoin levitti sitä tosiasiana bloginsa kautta lukijoilleen. Ei olisi tarvinnut kuin itse kokeilla, niin olisi huomannut asian nettipilaksi.

Mitä haittaa huuhaan levittämisestä sitten on? Ensinnäkin, uutisointi lisää tilastollisesti ihmisten oireilua. Eräässä tieteellisessä tutkimuksessa henkilöt, joille oli näytetty sähköyliherkkyyttä koskeva dokumentti, saivat oireita wlan-tukiasemasta, joka ei ollut edes päällä. Toiseksi, huuhaa voi johtaa verovarojen perusteettomaan haaskaamiseen tai estää sairasta hakemasta parasta mahdollista hoitoa sairauteensa.

Seuraamassani blogissa on maininta tällaisesta toiminnasta:

 Sokerihumalaa ei ole

 

Hyvät ensin: sokerihumalaa ei ole. Asiasta on tehty kymmenittäiin kontrolloituja tutkimuksia, eikä lasten käyttäytymisessä ole nautitun sokerin määrästä riippuvia eroja sen paremmin silloin kun verrataan eri tavoin makeutettuja herkkuja keskenään[1,2] tai karkin syöntiä syömättä jättämiseen[2].

Sitten huonot uutiset: tästä ei mitenkään seuraa, että lapsenne eivät käyttäytyisi huonosti syötyään herkkuja. Ja ikävä kyllä, kun niin käy, vika saattaa olla teissä itsessänne. Eräässä tutkimuksessa[3] juotettiin kaikille lapsille samaa sokeritonta limsaa, mutta puolen lapsista vanhemmille kerrottiin, että he ovat saaneet sokerilientä. Ne vanhemmat, jotka kuvittelivat lapsensa saaneen sokeria, raportoivat lasten käyttäytyneen sen seurauksena huonommin. Ulkopuolinen tarkkailija sen sijaan totesi videonauhalta näiden vanhempien itsensä käyttäytyneen eri tavalla: he kyttäsivät lapsiaan, nalkuttivat näille ja muutenkin pyrkivät päsmäröimään.

Siinä miettimistä loman ajaksi. Hyviä jäätelösäitä.

Tällaista se on ja erilaisia uskomuksia levittävien olisi hyvä tämä tiedostaa, mutta se on vain kaukainen haave.

Seuraavassa oma listaukseni toimituksille kriittisen ajattelun edistämiseksi ja huuhaan levittämisen ehkäisemiseksi:

• Kun teet juttua, soita aina toiselle asiantuntijalle, jonka valitset itse etkä edellisen haastatellun suosituksesta. Pelkkä tutkijan tittelillä esiintyminen ei tee väitteistä totta.

• Perehdy ilmiön taustaan edes lyhyesti. Vaikka Wikipedia ei ole tieteellinen lähde, englanninkielinen Wikipedia on hämmästyttävän hyvälaatuinen tietolähde, jos haluaa perehtyä nopeasti uuteen asiaan. Artikkelit on yleensä varustettu hyvillä lähdeviitteillä, jotka helpottavat lisäselvitystyötä.

• Jos uutisoit tutkimuksesta, laita aina linkki alkuperäiseen artikkeliin. Tällöin lukijoiden on helpompi etsiä virheitä jutusta. Jos lähdettä ei ole julkisesti saatavilla, mainitse sekin.

• Jos tutkimus on tieteellinen, se on julkaistu vertaisarvioidussa tiedelehdessä. Pelkästään se, että tutkimus on tehty yliopistossa, ei vielä tee siitä tieteellistä.

• Jos teet juttua varten omaa selvitystä tieteellisistä tutkimustuloksista, tutustu erityisesti aiheesta tehtyihin metatutkimuksiin, eli tutkimuksiin, joissa vedetään yhteen useiden tiedeartikkeleiden tietoja. Yksi huuhaan muoto on poimia tuhannesta tutkimuksesta yksi, joka sattuu tukemaan omaa näkemystä, ja sivuuttaa 999 muuta artikkelia.

 Yksi huuhaan muoto on myös poimia tutkimuksista yksittäisiä kappaleita tai jopa vain lauseita pois niiden alkuperäisestä kontekstista, jolloin saamme todistettua lähes mitä tahansa niille, joita huuhaa kiinnostaa.

Totuus voi olla ja usein onkin maalaisjärjen vastainen. Eikä totuus välttämättä tunnu kivalta. Kivuutta olennaisempaa on kuitenkin se, minkä näkökulman tueksi löytyy todisteita ja minkä ei.

Todisteeksi nykyhetkeen kelpuutetaan nykyään myös jotain sellaista, jota mahdollisesti voi tapahtua jossain kaukana tulevaisuudessa, mutta josta tällä hetkellä ei ole edes pientä viitettä. Näin demonisoidaan nykyisin vaikka mitä ja saadaan omalle vaihtoehtoidealle potentiaalisia asiakkaita.

Syömisestä on tullut vaikeaa

Erilaiset ruokahysteerikot ovat pääsemässä tavoitteeseensa, eli syömisongelmaisten määrä kasvaa kasvamistaan. Blogeissaan väärää tietoa, huuhaata ja pelottelua vaikkapa turvallisista ja tutkituista lisäaineista harrastavat tekevät suurta hallaa ihmisten mielenterveydelle ja ainoa asia mitä he saavat aikaiseksi, on lisää syömishäiriöisiä tähän maahan, kuten seuraava Savon Sanomien juttu kertoo:

Syömisestä tuli vaikea suoritus

 

Suomalaisten suhde ruokaan monimutkaistuu. Esimerkiksi Kuopion ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) ruoka-aiheisten yhteydenottojen määrä on kasvussa. Kuluneena lukuvuonna yleisterveyteen otti yhteyttä noin sata opiskelijaa erilaisten ruokaan liittyvien ongelmien takia. Se on noin kolmekymmentä enemmän kuin edellisenä vuonna.

– Syömiseen liittyvät ongelmat ovat kasvussa. Se näkyy vastaanotolla selkeästi isompana asiakasmääränä kuin aiemmin, sanoo Kuopion YTHS:n terveydenhoitaja Jonna Kekäläinen.

Ja tämä johtuu siitä suunnattomasta epätiedon, huuhaan tulvasta, joka on puettu tiedon kaapuun sinänsä aidoilta vaikuttavilta viitteillä.

Syömiseen liittyvien ongelmien perimmäinen syy on mysteeri.

–  Ei ole olemassa yhtä syytä. Esimerkiksi erilaisten ruokavalioiden näkyvyys mediassa tai ympäristön paine voivat aiheuttaa ongelmia. Ruoka on asia, jota on helppo kontrolloida, vaikka muu elämä olisi epäjärjestyksessä, Kekäläinen listaa.

Kekäläisen mukaan opiskelijoiden yhteydenotot jakaantuvat tasaisesti painonhallintaa ja syömishäiriöitä koskeviin kysymyksiin.

–  Jos suhde ruokaan on vääristynyt, voi iso osa asiakkaan päivästä mennä ruoan ajattelemiseen ja kalorien laskemiseen, Kekäläinen kuvaa.

Se, että jokin asia saa palstatilaa ja näkyvyyttä jossain mediassa, ei tee siitä pienimmässäkään määrin totta tai oikeaa tietoa, vaan se tarkoittaa vain näkyvyyttä mediassa.

Vaarallinen tilanne on etenkin silloin, kun kotona jo pienestä lapsesta alkaen kuullaan vanhempien suulla siitä, miten ruoka koulussa on vaarallista, suoranaista myrkkyä, kun siinä on niitä lisäaineita ja e-koodeja, joita tosin on pullollaan ihan metsässä oleva puolukkakin.

Ehkä kammottavin esimerkki syömishäiriöisestä tuli taannoisessa Ajankohtaisen Kakkosen luomu-illassa, jossa luomuun hurahtanut perheenisä kertoi, että hän ei anna alakoululaisen lapsensa syödä koulussa mitään kouluruokaa, koska se on myrkytettyä ja terveydelle vaarallista, vaan hän tekee itse lapselleen puhdasta biodynaamista ja luomuruokaa lapselleen kouluun mukaan, jonka lapsi sitten koulussa muista erillään itsekseen ilmeisesti söi.

Voin kuvitella sen lapsiraukan tulevaisuutta aikuisena, kun hän koettaa selvitä selväpäisenä aivan päivittäisestä perusasiasta, eli syömisestä, kotona saamansa "alkukoulutuksen" jälkeen.

Asiantuntijoiden mukaan syömisestä on tullut monimutkainen suorite.

– Ruoka ei ole koskaan vain ruokaa, sanoo Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä.

Hän ei ole yllättänyt ruokaan liittyvien ongelmien ja epävarmuuden lisääntymisestä.

–  Se kertoo, että asumme maailmassa, jossa on pakko valita. Syömisvaihtoehtoja on niin paljon, että nuori hämmentyy valinnanmahdollisuuksien äärellä.

Terveellinen syöminen ei ole rakettitiedettä. Kansallisia ravitsemussuosituksia noudattamalla pärjää aika mukavasti, etenkin jos niitä ei lue kuin piru raamattua, takertumalla jokaiseen sanaan yksittäisessä lauseessa, vaan kykenee ottamaan sen suurena kokonaisuutena, jossa on tilaa myös variaatioille.

1. Syö kasviksia, hedelmiä ja marjoja useita kertoja päivässä
2. Syö täysjyväleipää ja -puuroa
3. Käytä leivälle kasvirasvalevitettä ja suosi kasviöljyjä
4. Syö kalaa ainakin kahdesti viikossa
5. Nauti rasvatonta maitoa tai piimää päivittäin, mutta janoon vettä
6. Valitse vähäsuolaisia elintarvikkeita
7. Liiku päivittäin ainakin puoli tuntia

 Kun noin elää ja ruokailee, ei mene pahasti pieleen ja syöminen on vielä taatusti huokeampaa, kuin erilaisten poppamiesten neuvot tai lisäainekammoisten luomupoppamiesten.

Mutta kuluttajien rahoista on niin monta kilpailijaa tällä hetkellä ja tarjonta on niin massiivista ruuan suhteen, että se tilanne aiheuttaa sen, että kun ei reilusti enää elantoaan voi hankkia, pitää se tehdä vilunkipelillä, eli valehtelemalla ja pelottelemalla.

Suomesta luomumaa? Ei kiitos!

Luomukriittistä informaatiota alkaa tulla jo hiukan enemmänkin, eli suurin luomuhuuma taitanee olla ohi ja luomu löytää osansa, eli saa luvan olla kallis luksusherkku sen viherpesevistä mainoslauseista kiinnostuneille:

Suomesta luomumaa?

 

Koskapa osaan jutun väitteistä on luomulakon puolella kattavampi katsaus, niin käyn joitain paikkoja jutusta hieman läpi ja jos tulee muuta mieleen, niin kommentoin ja heti alkuun tätä kohtaa:

Järvet juotaviksi ja luomua pöytään, julisti Jorma Ollilan vuonna 2010 vetämä maabrändityöryhmä.

Järvien puhdistaminen juomakelpoisiksi on kyllä aivan yhtä älytön haave kuin maatalouden muuttaminen täysin tuottamattomaksi luomupuuuhasteluksi.

Sillä jos järvet halutaan juomakelpoisiksi, niihin täytyy tuupata melkoiset määrät kemikaaleja, sillä luonnon omat, luomut bakteerit, virukset ja pieneliöt ovat huomattavasti terveydelle haitallisempia kuin tämä työryhmä taitaa edes aavistaakaan. Suomessa täysin huoletta voi juoda vain porakaivovettä, sillä esimerkiksi lähteessä voi pohjalla muhia kuollut eläin, jota siellä ei vielä eilen ollut.

Sotaväen käyttämät vedenpuhdistustabletit (joita saa myös tavallinen retkeilijäkin kaupasta) poistaa kyllä suurimman osan bakteereista, mutta viruksiin eivät nekään pure.

Joten ensin täytyisi keksiä jokin uusi hieno direktiivi vaikkapa siitä, että villieläimet eivät saa kuolla 100-200 metriä lähemmäs luonnonvettä, mutta eipä tuollainen direktiivi nyt kovin omituinen olisi kaikkien erilaisten luomusääntöjen sekamelskassa.

Päättäjät hurahtaneita

Jorma Ollila on kertonut julkisuudessa suosivansa luomutuotteita.

”Päättäjät voivat hurahtaa luomuun siinä missä muukin kansa”, Niemi muistuttaa.

Luomua suosiva maatalouspolitiikka voi siis perustua päättäjien mielikuviin.

”Luomu on brändännyt itsensä hyvin. Se on synonyymi kaikille hyville asioille.”

Tutkimustietoa luomun suuremmasta ympäristöystävällisyydestä tai terveellisyydestä tavanomaiseen tuotantoon verrattuna ei ole.

Jorma Ollilan palkalla on varmaan ihan mukavaa suosia luomutuotteita, mutta kaiken vedet-juotaviksi-koko-Suomessa -luomuhuuman keskellä voisi tietenkin hieman sarkastisesti kysyä Jorma Ollilalta hänen nykyisen palkanmaksajan toimista vaikkapa Nigeriassa, Shellin hallituksen puheenjohtaja kun kerran on:

Nigerian farmers take on Shell in a dutch court

Vasen käsi tekee yhtä ja oikea käsi tekee toista, vai miten se hieno kansanviisaus taas menikään? Vai oma maa mansikka, muu maailma öljyn saastuttama?

Ehkäpä Shellin kannattaisi viherpestä poraamansa öljy luomuksi, niin jokaisen joutavan arvostelun voisi sen jälkeen torjua luomukortilla? Mutta taas asiaan:

Mutta luomutuotanto voi olla tuotettua vilja- tai lihakiloa kohti ympäristöä rasittavampaa kuin tavanomainen tuotanto, vaikka hehtaaritasolla päästöt olisivatkin pienemmät.

Tähän tulokseen pääsi mm. Hanna Tuomiston väitöstutkimus, jonka pohjalta Suomen Kuvalehti julkaisi luomua kritisoivan artikkelin. 

Tällä kertaa Pro Luomu ei ole jäänyt tuleen makaamaan, vaan julkaisi nettisivuillaan puolustuksen puheenvuoron, joka kyllä hakee älyttömyydessään jo vertaistaan, sillä mitäpä mieltä olette tästä:

Hallituksen luomuohjelmassa ei esitetä, että luomutuotantoa Suomessa pitäisi kasvattaa uutta peltoa raivaamalla, vaan siirtämällä jo olemassa olevia hehtaareja luomuun. Jopa Tuomiston tutkimuksen perusteella voi päätellä, että luomutuotannon suhteellisen osuuden lisääminen pienentää ruoantuotannon ympäristökuormitusta Suomessa. Hallituksen luomuohjelma perustuu siis oikeisiin oletuksiin vesistö- ja ilmastokuormituksen vähentämisestä.

Yritin pitkään pohtia, että mitä tuossa koetetaan sanoa, etenkin tosiasioiden pohjalta, sillä Tuomiston tutkimus kertoi, että kasvihuonekaasujen osalta oltiin tasoissa, mutta vesistöjen rehevöityminen oli luomun avulla jopa selkeästi suurempaa? Ilmeisesti uskotaan jonkin taikatempun nostavan luomun satotasoja tavanomaisen lähellä ilman karjanlannan entistä suurempaa käyttämistä yms hokkuspokkustemppua.

Mutta kaupasta saa ruokaa, eli onneksi jossain tuotetaan ruokaa myös järkevästi, jos se ei meillä kotimaassa tulevaisuudessa enää onnistu, kiitos poliitikkojen yleisön kosiskelun. Vielä yksi kommentti Pro Luomun vastineesta:

Luomukaan ei ole ”valmis” tuotantotapa, vaan vasta alkutaipaleella. Yksi keskeisistä tutkimushaasteista Suomessa on luomun satotason nostaminen.

Eli taas koetetaan unohtaa se ikävä tosiasia, että luomua ei keksitty eilen, eikä toissapäivänä, vaan luomua on viljelty noin 10 000 vuotta, eli viljelyn keksimisestä 1950-luvulle ja tätä nykyistä säännöin sertifioitua luomuakin on viljelty jo useita vuosikymmeniä. Vieläkään ei ole valoa tunnelin päässä näkyvissä, vaan satotilastot osoittavat sen, miksi aikoinaan siirryttiin keinolannoitteisiin ja kasvinsuojeluun.

Takaisin Käytännön maamieheen:

Luomu on bisnestä

Mielikuvissa luomutuotantoon kuuluvat punainen tupa ja pieni pinta-ala. Luomupolitiikalla halutaan tukea perheviljelmiä.

”Tosiasiassa luomutilojen joukossa on myös suurtiloja. Niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa”, sanoo Timo Kaunisto, itsekin entinen luomuviljelijä.

Ennen keskustan kansanedustajakauttaan Kaunisto toimi Euroopan komission luomutyöryhmän puheenjohtajana, ja seurasi luomun kehitystä Euroopassa.

”Luomutuotannossa pätevät samat markkinatalouden ja yritystoiminnan lainalaisuudet kuin tavanomaisessakin tuotannossa.”

Yhdysvalloissa luomu sai vetoapua ruoan tehotuotantoa kritisoivasta Food, Inc. (”Ruoka-yhtymä”) -dokumenttielokuvasta, joka nosti kohun vuonna 2008.

Luomu on kuitenkin aivan yhtä raakaa bisnestä kuin tavanomainenkin tuotanto. Joissakin tapauksissa jopa raaempaa.

Näistä asioista on tehty loistavia selvityksiä Yhdysvaltojen puolella, kuten luomulakon lukijat jo tietävätkin, eli luomun brändeistä ja siitä, miten halpaa luomua saadaan markkinoille Saksassa.

Minua ihmetyttää se, että useat luomusta innostuneet kertovat tavanomaisesti tuotetun halvan ruuan hinnan olevan esimerkki siitä, että mm. tuotantoeläimiä kohdellaan huonosti ja sitten he blogeissaan hehkuttavat sitä, kuinka Saksassa luomu on paljon halvempaa kuin Suomessa tavanomainen ruoka, esimerkiksi juustojen osalta. Ja onpa tavanomaista kotimaista ruokaa halvempaa saksalaista luomua nähty jo meidänkin tiskeillä.

Joten jokainen luomuintoilija voisi itseltään kysyä, että miten ihmeessä se halpa luomu on markkinoille tuotettu? Vai onko usko luomuun todellakin niin kova, että se kykenee peittämään loogisen ajattelun alkeetkin alleen?

Luomun ja lähiruoan kirjaaminen hallitusohjelmaan ja nostaminen yhdeksi hallituksen kärkihankkeista ei tullut yllätyksenä. Luomu on aina ollut vihreitä lähellä. Kokoomus puolestaan osaa seurata trendejä.

Poliittisen puolueen elinehto on osata seurata samoja trendejä kuin mistä äänestäjät ovat kiinnostuneet. Eri asia sitten on, että tuottaako muotivirtausten seuraaminen järkevää politiikkaa?

Ei valtavirtaa

Kaunisto ei usko Suomesta tulevan luomumaata.

”Luomu on erikoistuotantoa, josta on saatava tavanomaista parempaa hintaa.”

Niemi on samoilla linjoilla. ”Siitä ei pidä yrittää tehdä valtavirtaa. Muuten hinnat laskevat. Sen on oltava kysyntävetoista, jolloin kuluttajat ovat valmiita maksamaan siitä ja se pysyy kilpailukykyisenä.”

Ja tämän voi helposti tarkistaa lähimmän kaupan hintatasosta, sillä kotimaisten kasvisten myynti on kiivaimmillaan, eli hinnat halvimmillaan ja tässäpä näytettä siitä, mitä luomu kustantaa:

 Tänään kesäkuun 18. päivä paikallisen osuuskaupan hinnat ovat tavanomaisen tomaatin osalta 1.79 euroa kilo ja kurkun osalta 1.89 euroa kilo.

Kotimainen luomutomaatti kustantaa irtomyynnistä 5.25 euroa kilo, valmiista 400 gramman pakkauksesta hieman vajaa 11 euroa kilo ja luomukurkku 4,09 euroa kilo. Luomusnackkurkku maksoi 11 euroa kilo ja luomukirsikkatomaatti 20,80 euroa kilo.

Arvaatteko nyt, miksi Jorma Ollila suosii luomutuotteita? Olisiko siksi, että vauras väki haluaa aina erottua rahvaasta ja parhaiten se onnistuu siten, että käyttää rahansa sellaiseen, mihin köyhällä ei ole varaa!

Luomulehti 3/13 puffaa homeopatiaa eläimille

Luulisi, että luomuväki koettaisi ottaa etäisyyttä luomun ympärille rakennettuihin taikauskoisiin ajatuskyhäelmiin, etenkin jos luomusta joskus halutaan varteenotettava tuotantomuoto, mutta vielä mitä!

Uusin Luomulehti 3/13 tarjosi taas homeopatian mainosta ja sitä mainostettiin mainiona hoitomuotona eläimille ja äänessä olikin koulutettu eläinhomeopaatti, joka on kyseisellä taikauskoisella humpuukihoidolla omien sanojensa mukaan parantanut eläimistä ties mitä.

En jaksa aikaani tuhlata siihen, että siteeraisin Luomulehden sisältöä homeopatista, vaan käytän aikani järkevämmin ja sivistän teitä, arvoisat lukijani, hieman farmakologian ja toksikologian historialla, josta selviää myös sen omituinen taikauskoinen sivujuoni homeopatian muodossa.

Sillä tähän historiaan tutustuminen yksin selittää sen, mihin eri aikojen parannusmenetelmät perustuivat ennen modernia lääketiedettä. Lähteenä on käytetty mm. Koulu, Tuomisto (toim.):  Farmakologia ja toksikologia, uusin painos.

Noin 5000 vuotta sitten Kiinassa lääkittiin ihmisiä Ephedra vulgariksesta saadulla Ma Huang -rohdolla, jonka huomattiin sisältävän efedriiniä 1920-luvulla. Sumerilaiset laativat lääkkeiden valmistus- ja annosteluohjeita Mesopotamiassa noin vuonna 2200 eKr. Monista kasveista oli löydetty parantavia vaikutuksia, mutta asiassa oli yksi pieni ongelma: sairauksien luonnetta ei ymmärretty, joten parantamisessa oli hyvin suuri osuus erilaisilla maagisilla rituaaleilla sekä uskomuksilla, josta löytyy blogaus muutaman päivän takaa.

Sairauksien luonteen ymmärtämättömyydestä voi antaa esimerkin kiniinin avulla, joka liittyy erittäin läheisesti myös homeopatiaan, josta lisää myöhemmin. Kiinapuun kiniiniä sisältävää kuorta käytettiin kuumelääkkeenä, mutta koska malarian mekanismi oli pitkään tuntematon, ei ymmärretty sitä, että kiniini tepsii vain malariataudin oireena ilmestyvään kuumeeseen, ei mihinkään muuhun kuumeeseen. Lääkerohtojen annostelu oli myös täysin arpapeliä, sillä kasvirohdon biologista tehoa ei osattu arvioida. Eli mekanismia sairauksien takana ei ymmärretty, eikä myöskään sitä, miksi jokin rohto sairauteen vaikuttaa, jos yleensä vaikuttaa.

Lääkehoidon, sekä lääketieteen ja biologian kehitys oli lähes olematonta aivan 1800-luvun lopulle ja 1900-luvun alkuun saakka.

Kreikkalainen Galenos (131-201) on ajanlaskumme kuuluisin patologi ja parantaja, vaikka kaikki hänen sairauksia koskevat teoriansa olivat täysin mielikuvituksellisia, perustuen tulen, maan, ilman ja veden keskinäisiin suhteisiin elimistössämme. Hänen kirjoittamansa opukset olivat kuitenkin niin arvovaltaisia, että ne pysäyttivät kaiken kehityksen noin 1500 vuoden ajaksi.

Ensimmäinen puhdas lääkeaine eristettiin rohdoskasvista vuonna 1804 ja sen teki apteekkari Frederick Sertürner Saksassa. Aine oli morfiini.

Sitten pääsemme homeopatiaan. Saksalainen lääkäri Samuel Hahnemann oli täysin kyllästynyt 1700-1800 luvun hoitoihin ja lääkkeisiin, sillä ne olivat sairastuneelle osin haitallisia. Jos ei tauti tappanut, niin viimeistään hoito tappoi, sillä tuohon aikaan mm. elohopea oli hyvin yleinen lääke ja suoneniskentä paljon käytetty hoitomuoto.

Elohopeaa käytettiin lääkkeenä pitkään, koska sen aiheuttamat myrkytysoireet olivat sen ajan logiikalla merkki lääkkeen tehosta ja koska se aiheutti syljenerityksen lisääntymistä sekä ripulia, niin se oli merkki elohopean elimistöä puhdistavasta vaikutuksesta. Tällaista oli syy-seuraussuhteiden ajatus sairauksista ja hoidoista silloin, kun Hahnemann alkoi kehitellä homeopatiaa.

Nyt puntaroidaan hyvin huolella sitä, mitä sivuvaikutuksia voidaan hyväksyä lääkkeen hyötyjen rinnalla, mutta historiassa vakavat sivuvaikutukset olivat vain merkki lääkkeen tehosta.

Tällaisessa lääketieteellisessä ympäristössä Hahnemann sai kuningasajatuksen, johon koko homeopatia perustuu, eli "similia similibus curantur", samanlainen parantaa samanlaisen, ja tähän liittyy aiemmin mainitsemani kiniini sekä surkea väärinkäsitys.

Hahnemann huomasi, että kun potilaalle lopettiin antamasta silloisia lääkkeitä ja hoitoja, potilas yleensä koki tilansa kohentuvan ja eipä se mikään ihme ollut, sillä silloiset alkeelliset hoidot olivat potilaille osin jopa hyvin vaarallisia. Tästä huomiosta Hahnemann alkoi tehdä kokeita silloisilla lääkkeillä, sillä hän epäili niiden tehoa, joka olikin järkevää ja kiniinin kohdalla hän huomasi ihmeellisen asian, joka tosin ei enää ole ihmeellinen, vaan hyvin tiedetty tosiasia.

Hahnemann huomioi, että kun hän nautti terveenä kiniiniä suuria määriä, hänelle nousikin kuume. Jos hänellä olisi ollut laajempi määrä ihmisiä käytössä, hän olisi hyvin nopeasti huomannut, että kiniini aiheuttaa joskus kuumetta terveelle ja joskus ei ja siitä hän olisi voinut tehdä uusia johtopäätöksiä, mutta laajempien kokeiden sijaan hän alkoi pohtia sitä, mitä hänen havaintonsa kiniinin kohdalla saattaisi tarkoittaa ja sitten siinä pohdiskellessaan hän tuli keksineeksi homeopatian.

Kiniinistä sen verran, että kiniini ainoastaan estää malarialoisen DNA:n kopioitumista ja siksi tepsii malariassa, jonka oireisiin kuume kuuluu. Eli kiniini laskee malarian oireisiin liittyvää kuumetta, mutta mitään muuta kuumetta se ei laske.  Nykyisin malariaan on olemassa paljon tehokkaampia lääkkeitä, mm. meflokiini ja klorokiini. Kiniini aiheuttaa kuumetta kiniinille allergisille, mutta muuten kiniinin yliannostus aiheuttaa korvien soimista, näköhäiriöitä, päänsärkyä ja pahoinvointia.

Koska Hahnemannin havainnoissa kiniini sekä parantaa malariapotilaan oireisiin kuuluvan kuumeen, että aiheuttaa terveelle kuumetta, hän tuli "loogisesti" siihen johtopäätökseen, että lääkkeet aiheuttavat samoja oireita, joita ne myös pystyvät parantamaan, mutta kyse on annoksesta. Pieni annos parantaa, mutta suuri aiheuttaa saman taudin, jonka pieni parantaa.

Tietenkin hänen olisi ehkä kannattanut testata ajatuskyhäelmäänsä useilla eri lääkkeillä, jolloin hän olisi voinut huomata aivoituksissaan pieniä puutteita, mutta näin ei valitettavasti tapahtunut.

Nykytietämyksen mukaan homeopatian logiikka on täysin irrationaalista, eikä siinä ole järkeä yhtään, sillä Hahnemannin opeissa lääkeaineen laimentaminen (eli potenssointi) vain kasvattaa lääkkeen tehoa. Mitä vähemmän lääkeainetta lääkkeessä on, sitä paremmin se tepsii sairauteen, johon se on tarkoitettu.

Homeopatiassa vedellä on muisti, johon lääkkeen vaikutus jää, vaikka yhtään molekyyliä vaikuttavasta lääkeaineesta ei olisi jäljellä. Kun homeopaatti ravistaa laimennettua lääkeainetta vaaditut 100 kertaa, lääkeaineen parantava "voima" siirtyy laimennusaineen fysikaaliseen rakenteeseen ja näin ollen vahvistuu. Kun vahvistuneeseen veteen lisätään lisää vettä ja taas ravistetaan 100 kertaa, parantava voima vahvistuu vahvistumistaan.

Homeopatiassa tämä lääkeaineen ravistelu on hyvin tärkeässä roolissa, sillä muutoinhan olisimme vaikeuksissa, sillä juomavetemme pitää muistissaan ties mitä, narkomaanien ja lääkkeiden väärinkäyttäjien tuottamasta "vedestä" lähtien, mutta onneksi tästä ei tarvitse olla huolissaan, sillä vaikutus syntyy vasta ravistelun myötä!

Melkoista Tähtien Sotaa koko homeopatia. May the Force be with you!

Homeopatiassa on myös muita omituisia ajatuskukkasia, eli vaikkapa se, että potilaan mielentila  vaikuttaa lääkkeen valintaan. Jos potilas kaipaa sairautensa myllerryksessä vaikkapa halausta, on hänelle määrättävä eri lääkettä sairauteensa kuin jos hän on esimerkiksi vetäytyvä.

Kuinkahan sitten eläinhomeopaatti kykenee navetassa määrittämään sen, millä tuulella lehmä sattuu olemaan ja kaipaisiko lehmä juuri sillä hetkellä halausta, vai riittäisikö pelkkä rapsutus? Sillä potilaan mielentila on olennainen osa homeopaattisen lääkityksen onnistumista. Tai jos lehmä kokee, että utaretulehduksen kipu hyppelee vasemmasta utareesta oikealle, mutta lehmä ei kykene sitä kertomaan, niin eläinhomeopaatin antama lääkitys voi mennä pahastikin pieleen, kuten seuraava esimerkki meille kertoo:

Tässäpä oiva näyte homeopatian logiikasta oikean homeopaatin sivuilta lainattuna:

Miksi samaan lääketieteelliseen vaivaan eri ihmiset saavat homeopaatilta eri lääkkeet?

Homeopatia hoitaa kaikkia potilaita yksilöinä, vaikka heillä olisi samanniminen vaiva.
Jos esimerkiksi homeopaatin vastaanotolle tulee henkilö, jolla on kurkku kipeänä ja hänen kipunsa tuntuvat hyppelevän oikealta vasemmalle ja taas takaisin oikealle. Lisäksi hänen kipunsa helpottuvat, kun hän juo kuumaa teetä. Tämä potilas on eri homeopaattisesssa ainekuvassa kuin henkilö, joka myös valittaa kurkkukipua, joka tuntuu hyppelevän vasemmalta oikealle ja sitten taas takaisin vasemmalle. Lisäksi tämä potilas kokee omien oireittensa helpottavan, kun hän syö näkkileipää.

Käsi ylös, joka löysi tuosta jotain järkeä? Toisaalta eipä siitä tarvitsekaan järkeä löytää, sillä homeopatia on nk. salatiedettä ja salatiede on siitä ovelaa, että se on hölynpölyä siihen asti, kunnes siihen vihkiytyy ja sitten se muuttuukin järkeväksi, vähän kuten alkemiakin.

Kurkkukipu tuntuu hyppelevän oikealta vasemmalle ja helpottuu kuumalla teellä vs. kurkkukipu hyppeleekin vasemmalta oikealle ja helpottuu näkkileivällä?

Tällaista humpuukia me tuemme verorahoillamme luomutuotannon muodossa ja erityisesti ihmetyttää se, että luomuväki ei koeta pysyä erossa tai ottaa etäisyyttä tästä jonninjoutavasta, epätieteellisestä humpuukista, vaan mainostaa sitä pääjulkaisunsa sivuilla numerosta toiseen, kuten myös biodynaamista viljelyäkin, josta oli juttua siitäkin.

Luomuarvostelu voimistuu

Jukka Rajala sai Etelä-Savon elykeskuksen myöntämän vuoden ympäristöpalkinnon luomun eteen tehdystä työstä sekä luomun edistämisestä.

Haastattelussaan hän sitten paneutuikin yhä voimistuvaan luomualan arvosteluun, jota harrastavat muutkin kuin allekirjoittanut Luomulakon välityksellä.

Hän joutui puolustelemaan esimerkiksi antibioottien käyttöä, sillä kuten tiedämme, EU:n säännöt ovat määritelleet luomun ensisijaisiksi hoidoiksi tuotantoeläimille kaksi huuhaata, eli homeopatian ja jonkin yrttiterapian.

Jukka Rajala puolustautui, että kyllähän toki antibiootteja saa luomussa käyttää aivan kuten tavanomaisessakin, niin sitten pitää tietenkin kysyä, että miksi niitä koetetaan luomun puolella mustamaalata, jos ne kerran ovat arkipäivää luomussa ja niiden käyttö on samanlaista kuin toisella puolella aikaa?

Sitten voi tietenkin kysyä myös sitä, että jos kerran EU:n luomusäännöt määräävät toimimattoman homeopatian sekä yrttiterapian eläinten ensisijaiseksi hoitomuodoksi, mutta tätä pykälää ei Suomessa noudateta, niin onko muitakin sellaisia luomusääntöjä joille viitataan kintaalla, eli saavatko kuluttajat nyt ollenkaan sellaista luomua kuin mitä kuvittelevat saavansa?

Sitten voisi kysyä, että onko luomusäännöissä muitakin hävettäviä ja toimimattomia asioista kuin homeopatia, sillä tämä asia on ollut mahdollista korjata jo useiden vuosikymmenien ajan, eikä sitä ole sieltä pois pyyhitty, niin miten luomua sitten voidaan kehittää muilta osin, jos edes täydelliseksi huuhaaksi tiedettyä eläinten hoitomuotoa ei saada säännöistä pois.

Sillä Jukka Rajala kertoi, että luomua pitää kehittää esimerkiksi siltä osin, että satotasoja saataisiin nostettua lähemmäs tavanomaisia satoja, sillä toinen luomun silmätikuksi joutunut asia on luomun suunnaton tehottomuus tuottaa ruokaa tai ylipäänsä yhtään mitään, paitsi rikkaruohoja.

Hän kertoi, että kehitettävää riittää esimerkiksi maan luontaisen kasvukunnon hoidossa, viljelykierrossa, kasvinsuojelussa sekä kasvinjalostuksessa. Eli oikeastaan kaikessa ja nyt tietenkin pitää jälleen kysyä, että miksi nämä asiat eivät ole korjaantuneet vuosikymmenien aikana?

Miksi me olemme valinneet maatalouden painopistealueeksi tuotantoidelogian, joka tuntuu olevan täysin lähtökuopissaan joka suhteessa? Entäpä jos määrätietoinen kehittäminen ei tuo parannusta satoihin, ei maan luontaiseen kasvukuntoon, ei kasvinsuojeluun, eikä viljelykiertojen kehittämiselläkään saada mitään näkyvää aikaiseksi, niin mitäpä teemme sitten?

Olisiko ensin kannattanut kehittää luomu iskuun ja näyttää ne sotakirveet käytännössä joilla tulosta aiotaan tehdä ja vasta sitten valitaan luomutuotanto mukaan, mutta päätimme mennä taas säkki päässä ja takapuoli edellä puuhun, vai mitä olette mieltä?

Sitten Jukka Rajalan jutuista saa hieman sen käsityksen, että luomutuotanto on tuotantoideologiana keksitty vasta eilen tai aikaisintaan toissa päivänä ja siksi koko luomu tuntuu olevan vain pelkkiä haasteita ja kehitettäviä asioita, mutta Suomessakin ensimmäiset luomutuottajat olivat puuhastelemassa käsittääkseni jo sotien jälkeen ja maailmalla luomutuotanto käynnistyi toisen  maailmansodan jälkeen todenteolla. Tietenkin luomuviljelyn esi-isää, eli biodynaamista viljelyä, oli puuhasteltu jo 1900-luvun alkuvuosilta ja Suomessakin 1926 tehtiin luontaisvoimaviljelykokeita.

Luomutuotantoa on harrastettu eri muodoissaan kohta sata vuotta ja edelleen luomutuotanto on pelkkiä haasteita täynnä ja ratkaisemattomia kysymyksiä aivan perusasioista alkaen? Mitä ihmettä!

Suomen virallinen luomuliitto on perustettu 1985, joten siitäkin hetkestä on jo hieman vettä virrannut Vuoksessa ja edelleen luomututanto on pelkkiä haasteita ja kehitettävää riittää, eikä satojenkaan osalta mitään parannusta liene tiedossa?

What is Organic Agriculture?  History

 

Organic agriculture is the oldest form of agriculture on earth. Farming without the use of petroleum-based chemicals (fertilizers and pesticides) was the sole option for farmers until post-World War II.

Joten kuinka monta vuosikymmentä tai vuosisataa meidän pitää antaa luomutuotannolle aikaa, jotta se opitaan kunnolla ja se alkaa tuottaa jotain, ja se saa maan kuntoon, sillä sitä ei ole keksitty eilen, kuten voisi luomuun vihkiytyneiden puheista päätellä.

Uudet maatalousinnovaatiot ovat ainoa keino ruokkia maailma

Tekniikka & Talous tuo esiin tuoreessa uutisessa Harvard-tutkijan, professori Calestous Juman, ajatuksia:

Harvard-tutkija: Uudet maatalousinnovaatiot ovat ainoa keino ruokkia sekä Afrikan nälkäiset että muu maailma

 

Maailma selviää tulevaisuuden kehityshaasteista vain käyttämällä hyödyksi uusia innovaatioita. Erityisen tärkeitä ovat bioteknologian innovaatiot, sanoo Harvardin yliopistossa työskentelevä kenialaissyntyinen professori Calestous Juma.

Juma sanoo 1990-luvun puolivälissä markkinoille tuotujen geenimuunnettujen kasvilajikkeiden lisänneen maailman ruokasatoa sadan miljardin dollarin edestä, vähentäneen huimasti hyönteismyrkkyjen käyttöä ja kasvihuonekaasupäästöjä, säästäneen laajoja maa-alueita pellonraivaukselta ja ruokkineen miljoonia ihmisiä. 

Juma puhui Montrealissa McGill-yliopistosta valmistuneille ja käski nuoria rakastamaan innovatiivista tiedettä, joka ainoana mahdollistaa maailmaan syntyvien miljardien ihmisten ruokkimisen erityisesti kehitysmaissa. 

Hän myös korosti, miten tärkeää on kehittää tuottoisampia ja paremmin tuhohyönteisille vastustuskykyisiä ruokakasveja. 

– Kun maailman ravitsemushaasteet lisääntyvät, ihmiskunnan täytyy laajentaa työkalupakkiaan ja hyväksyä myös geenimuuntelu ja muut uudet tekniikat, kuten esimerkiksi maaresurssien kartoitus satelliittien avulla. Nämä tekniikat eivät kuitenkaan ole mitään kaiken ratkaisevia hopealuoteja. Ne ovat osa laajempaa innovaatiojärjestelmää, jossa parannetaan yliopistojen ja tutkimuslaitosten, hallituksen, yritysten ja maanviljelijöiden yhteistyötä, Juma sanoi.

500 miljoonaa kiloa vähemmän hyönteismyrkkyä

Vuosina 1996–2011 geenimuunnetut kasvit ovat vähentäneet hyönteismyrkkyjen käyttöä lähes 500 miljoonaa kiloa. Juman mukaan ne ovat vähentäneet myös yli 20 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä, mikä vastaa kymmenen miljoonan auton poistamista liikenteestä. 

– Ilman geenimuunnettuja kasveja maailma olisi tarvinnut samaan satotasoon päästäkseen yli sata miljoonaa hehtaaria lisää viljelysmaata – käytännössä noin Etiopian kokoisen alueen, Juma totesi.
Juma vakuuttaa, että geenimuunnetut kasvit ovat arvokkaita myös biologisen monimuotoisuuden kannalta. 

– Taloudellisessa mielessä niistä on hyötynyt lähes 15 miljoonaa maanviljelijää perheineen, yhteensä noin 50 miljoonaa ihmistä. 

Geenimuunnettuja kasveja viljellään nyt 28 maassa, mutta vain neljä niistä on Afrikassa: Etelä-Afrikka, Burkina Faso, Egypti ja Sudan. 

Pari vuotta sitten ilmestyneessä kirjassaan Juma sanoo, että Afrikka voisi yhden sukupolven aikana siirtyä uuteen maatalouteen, jonka avulla maanosa voisi ruokkia itsensä. Juma kuvailee useita Afrikalle tärkeitä geenimuuntelun tuloksena syntyneitä kasvi-innovaatioita.

Saako koi syödä mustapavut?

Maruca vitrata on koin kaltainen perhonen, joka tuhoaa vuosittain lähes 230 miljoonan euron edestä mustapapuja, vaikka torjunta-aineisiin käytetään vuosittain 380 miljoonaa euroa. Mustapavut ovat tärkeä ruoka-aine paikallisille asukkaille, mutta myös tärkeä vientituote. Mustapapuja kasvatetaan vuosittain 5,4 miljoonaa tonnia, niistä 96 prosenttia Afrikassa. 

Nigerian Ahmadu Bello -yliopiston tutkijat ovat kehittäneet tuhohyönteisiä kestävän mustapapulajikkeen, johon on istutettu geenejä maaperässä esiintyvästä Bacillus thuringiensis -bakteerista. 

Ugandassa tutkijat taistelevat bioteknologian avulla Xanthomonas-mikrobin aiheuttamaa banaaninnäivetystautia vastaan. Tauti tuhoaa banaanisatoa Afrikan järvialueella, pääasiassa Ugandassa, lähes 400 miljoonan euron arvosta vuosittain. tutkijat ovat kehittäneet tautia kestävät banaanilajikkeen, johon on istutettu erään paprikalajikkeen geenejä.

Kultainen banaani

Toinen ugandalainen tutkijaryhmä on kehittänyt ”kultaisen banaanin”, joka sisältää runsaasti A-vitamiinia. Monien ihmisten ruokavalio kehitysmaissa sisältää liian vähän A-vitamiinia, joka on elintärkeä kasvun ja kehityksen, immuunijärjestelmän ja näkökyvyn kannalta. 

Nimessä on viittaus kultaiseen riisiin, joka on jo 1990-luvulla kehitetty A-vitamiinipitoinen riisi. Kultainen riisi on vihdoin koeviljelyssä Filippiineillä. 

Kenlialaistutkijat ovat myös parantaneet banaanin, durran ja kassavan ravinnepitoisuutta.

– Nämä tekniikat sopivat moniin Afrikan kotoperäisiin viljelyskasveihin. Afrikka voisi laajentaa ruuantuotantoaan käyttämällä parannettuja kotoperäisiä kasveja ja voisi tätä kautta parantaa koko maailmankin ravitsemustasoa, Juma maalailee. 

Kasveja on kuitenkin vaikea saada markkinoille, mihin suurimpana syyllisenä ovat eurooppalaiset bioteknologiaa vastustavat aktivistit. Aktivismin tuloksena on poliittinen kiusanteko, Juma sanoo.

Juma myös siteerasi Robert Louis Stevensonin esseetä ”A Plea for Gas Lamps” vuodelta 1878, missä kirjailija demonisoi sähkön ja kauhistelee kammottavaa, silmälle inhottavaa sähkövaloa, jonka pitäisi loistaa vain murhaajille ja mielisairaille. 

– Bioteknologia kohtaa nykyisin samanlaista vastustusta, Juma sanoi. Juma on lukuisien tiedeakatemioiden jäsen. New Africa -lehti on valinnut hänet sadan vaikutusvaltaisimman afrikkalaisen joukkoon.

 Eipä tuohon ole juuri lisäämistä. Mutta koetapa saada järjen ääntä kuuluviin nykyisenä aikana, kun taikausko ja tieteiden vastaisuus leviää kulovalkean tavoin.

 

Kuinka myrkky onkin lääkettä

Filosofian professori Timo Airaksinen kirjoitti taannoin Hesarissa hyvän jutun siitä, mihin logiikkaan varhainen tietämys esimerkiksi erilaisten luonnontuotteiden parantavasta voimasta perustui.

Lukekaapa siis ajatuksella seuraava juttu ja kun jokin itseoppinut terveysguru esittelee ajatuksiaan siitä, että jo varhaiset ihmiset vuonna x käyttivät hänen nettikoodillaan ostettavaa "luonnontuotetta" sairauksiinsa, niin kysykää, että mihin se perustuu?

Miten filosofi perusteli uuden lääkkeen tehon?
Hän toki tiesi, että Amerikan intiaanit käyttivät tervaa lääkkeenä. Hän kokeili tervavettä itseensä ja kyseli myös seurakuntalaisten kokemuksia. Lopuksi hän tarjosi aidon filosofisen perustelun: Valo on ohutta tulta, joka virtaa Jumalan tahdosta valaisemaan ihmisen maailmaa. Tämä valo kerääntyy kasveihin ja saa ne kasvamaan. Tervaa polttamalla saadaan jumalallinen aines talteen ja hyödylliseen käyttöön.

1700-luvulla filosofit ja fyysikot uskoivat, että kaikki maailman tapahtumat olivat loppujen lopuksi Jumalan työtä. Tervaveden tehon osoittaminen perustui juuri tähän metafyysiseen teesiin: Jumala haluaa meille hyvää, ja siksi terva toimii lääkkeenä.
  Ja nyt, 2000-luvulla, olemme tilanteessa, jossa EU haluaa lopettaa tervan käytön, koska siitä saa syövän.

Joten kun seuraavalla kerralla näette mainoslauseen, jossa kerrotaan, että luonnontuotteen X teho on osoitettu jo satoja vuosia sitten vaivaan kuin vaivaan, niin nyt tiedätte, että mihin tuo tehon osoittaminen perustui!

2000-luvulla me vaadimme hieman erilaista osoitusta lääkeaineen tehosta, kuin mitä vaikkapa 1700-luvun suuret ajattelijat saivat aikaiseksi väännettyä.

Tietenkin luonnosta löytyy paljon oikeasti parantavaa ja kuten uutiset kertovat, lääkkeiden vaikuttavista molekyyleistä jo lähes kolmannes tulee luonnosta, niin sillä ei kuitenkaan ole kovin paljon tekemistä sen kanssa, mitä jokin shamaani mutisee teltassaan, ympärillään joukko itseoppineita terveysguruja.

Luomu Suomessa -tilastot

Pro Luomu on julkaissut tilastot luomun osalta vuodelta 2012 ja sen löytää täältä:

Luomu Suomessa

Eipä siellä mitään kovin mullistavaa ole, mutta sivulla 3 kiinnittää huomiota se, että osa (kuinka suuri??) luomussa olevista kasvinviljelytiloista ei myy mitään luomua ulos, vaan tuotettu luomu menee rehuksi omille tavanomaisille eläimille tai sitten myydään tavanomaisena ulos.

Miksi ihmeessä tällaisia tiloja tuetaan verorahoilla?

Sama meno on myös kotieläintiloilla, eli kaikista luomutiloista noin 40 % on kotieläintiloja, mutta näistä tiloista vain kolmannes kuuluu luomuvalvonnan piiriin, eli myös markkinoi tuotteensa luomuna.

Tietenkin pitäisi kysyä, että miksi ihmeessä näin toimitaan tässä käsittämättömän loistavassa ja vetävässä luomubuumissa? Tähän kysymykseen raportti ei anna vastausta.

Uutisissa on paljon mainostettu sitä, kuinka maitotila toisensa perään siirtyy luomuun tai on siirtynyt, mutta tilastoista selviää (sivu 6), että kaikesta tuotetusta maidosta vain 1.7 % on luomua. Siksipä Suomeen tuodaan jo enemmän luomumaitoa kuin mitä täällä tuotetaan, eli markkinat siirtyvät halvalle ulkomaiselle luomulle. Kohta lukenemme uutisia luomumaitotilojen konkursseista tai siirtymisestä takaisin tavanomaiseen tuotantoon.

Ja sitten tämä luomukeruuala, jota voi pitää loistavana rahastuksena, eli muutenkin luonnontilassa olevat luonnon maa-alueet pistetään luomuvalvonnan piiriin ja asiakkailta rahastetaan luomulisä, vaikka tuote on todellisuudessa luonnollista luontoa. Minusta on jo melkein rikollista luontoa kohtaan muuttaa Lapin erämaita luomuksi, virallisesti sertifioiduksi luomualaksi, koska sillä ei ole mitään tekemistä luonnollisuuden tai luonnon kanssa, vaan kyse on vain byrokratiasta ja sen noudattamisesta, mutta tällaista on mielikuvamarkkinointi.

Sivulta 9 selviää, että ulkomainen luomu on napannut jo 40 % Suomen markkinoista ja osuus tulee luultavasti lisääntymään tulevina vuosina.  KORJAUS. Kuten kommenttiosiossa huomautettiin, niin kyse taitaakin mainitussa kohdassa olla siitä, että valikoimasta 40 % on ulkomaista eikä siitä, että myynnistä 40 % on ulkomaista.

Sivu 12 kertoo, että kaikesta luomubuumista huolimatta noin puolet ei osta luomua ollenkaan tai satunnaisesti. Samassa yhteydessä mainitaan, että kuluttajat mieltävät luomuruuan joksikin maailman rauhan ja valkoisen kyyhkysen tyyppiseksi tuotteeksi, joka varmaan muuntuu tulevaisuudessa tosiasiaksi ja unohdetaan se, että kyse oli vain kuluttajien mielikuvista.

Sitten tulee taas luomuparadoksi, eli suurin osa mieltää luomun kuluttamisen suurimmaksi esteeksi luomun suhteettoman kovan hinnan ja lisäisi luomun kulutusta hinnan alennuksella, mutta toisaalta toiseksi suurin kulutuksen lisääjä olisi tieto tuottajan saama oikeudenmukainen hinta tuotteesta.

Pitäisi saada halpaa luomua ja samaan aikaan pitäisi luulla, että tuottaja saa hyvän korvauksen.

Eli ehkäpä mainonta ja markkinointi pitäisi luoda sellaiseksi, että luomutuotteen hinta tuodaan alas, mutta vastapainoksi mielikuvamarkkinointi siirretään siihen, että mielikuvissa kuluttaja luulisi tuottajan saavan hyvän korvauksen halvasta tuotteesta. Hyvälle mainostoimistolle tuo ei ole homma eikä mikään.

Pro Luomulle tärkeintä lienee se, että tilastojen käyrät menevät ylöspäin vuosi vuodelta, mutta minkä johdosta, niin siitä ei sitten niin väliä.