Lääketieteellinen aikakausilehti Duodecim piti sisällään taas loistavan asiatekstin ruuan lisäaineista, joka pohjautuu tieteelliseen tietoon, joka taitaa tosin olla kirosana nykyisin erilaisille itseoppineille ruokaguruille ja "tietokirjailijoille", joiden tuotoksia ilmeistyy nykyisin kauppoihin tuon tuosta.
Koskapa juttu on jo nyt luettavissa netissä, niin seuraavaa otsikkoa klikkaamalla saat juttukokonaisuuden eteesi:
Ruuan lisäaineet ja terveellisyys
Jutussa oikaistaan suurin osa niistä omituisista uskomuksista, joita liittyy ruuan lisäaineisiin, sekä niiden turvallisuuteen tai terveellisyyteen.
Jutussa käydään läpi niin luonnollisuuden palvojien kestoinhokki aspartaami, kuin natriumglutamaattikin:
Natriumglutamaatti on turvallinen lisäaine
Kuluttajien toiveita kuunnellen elintarviketeollisuus on poistanut tai vähentänyt natriumglutamaatin määrää esimerkiksi leikkeleistä ja makkaroista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että natriumglutamaatti olisi todettu terveydelle haitalliseksi. Päinvastoin natriumglutamaatin käytölle ei ole asetettu rajoituksia, koska sen ei ole todettu aiheuttavan haittaa.
Natriumglutamaatti on aminohapon (glutamiinihappo) natriumia sisältävä suola. Glutamaattia esiintyy luonnostaan kaikissa elintarvikkeissa, kuten lihassa, kalassa, siipikarjassa, maidossa ja useissa kasviksissa (16). Ruoansulatuksessa natriumglutamaatti käyttäytyy samalla tavoin kuin muutkin ruoan proteiinista entsyymien avulla pilkotut aminohapot. Sen vaikutusta ihmisen terveyteen on tutkittu monin eri tavoin mutta suurillakaan (jopa 10 g) annoksilla ei ole saatu osoitusta siitä, että lisäaineena käytettävä natriumglutamaatti (lisätty määrä yleensä 0,5 g/kg) saisi aikaan niin sanottua kiinalaisen ravintolan syndroomaa (kasvojen punoitusta, päänsärkyä, hikoilua) tai muita oireita (17).
Jotkut kuluttajat ovat yliherkkiä glutamaatille. He saavat oireita syötyään runsaasti glutamaattia sisältäviä elintarvikkeita, kuten hiivauutetta, soijakastiketta, parmesanjuustoa, tomaattia, parsakaalia tai merilevää. Terveyden kannalta ei ole toivottavaa, että natriumglutamaattia korvataan ruokasuolalla esimerkiksi leikkeleissä ja makkaroissa. Natriumglutamaatin käyttö vähentää ruokasuolan (natriumin) määrää arviolta noin kolmanneksella ja on siten verenpaineen kannalta suolaa parempi vaihtoehto. Tosin natriumia saadaan myös lisäaineiden suoloina kuten esimerkiksi natriumfosfaatteina.
Aina oppii jotain uutta ja tämä oli minulle täysin uutta tietoa, eli tomaatin sisältämän lykopeenin ADI-arvio:
Luonnollisuus ei ole turvallisuuden tae
Luonnollisesta esiintymisestä ei ole etua arvioitaessa lisäaineiden turvallisuutta. Esimerkiksi keinotekoisen makeutusaineen aspartaamin ADI on 40 mg ihmisen painokiloa kohden vuorokaudessa (8) ja tomaatin luontaisen väriaineen lykopeenin (E160d) vastaavasti 0,5 mg (3).
Lykopeenia saa siten turvallisesti nauttia 80 kertaa pienemmän annoksen kuin aspartaamia. Karotenoideihin lukeutuvaa lykopeenia saadaan luontaisista lähteistä, ravintolisistä ja lisäaineena. Siten on mahdollista, että lykopeenin turvallinen saantiannos voi lapsilla ylittyä. Lykopeenin ADI-arvio perustuu haittavaikutukseen (maksaentsyymin pitoisuuden suurenemiseen), joka havaittiin vuoden mittaisessa rotilla tehdyssä tutkimuksessa (9).
Lehtijutussa oli yksi taulukko, joka puuttui nettijutusta ja se on tässä:
Myös kaupat tuntuvat huomanneen kahdella lankulla seisomisen vaikeuden, kun luonnollisuutta pitäisi kovasti myydä kuluttajille ja se tietenkin onnistuu parhaiten vihjailemalla tavanomaisen ruuan ja etenkin ruuan lisäaineiden mahdollisilla terveysriskeillä, mutta sitten taas vastaavasti osa kuluttajista saattaa ottaa touhun liian vakavasti ja lisäaineiden pelosta voi saada vaikkapa syömishäiriön, joka vaikuttaa koko elämään ja myös läheisten elämään. S-Ryhmän Patarumpu tuotti vaihteeksi järkevän kirjoituksen ruuan lisäaineista, joten pistetäänpä se samaan seuraan Duodecimin jutun kanssa:
Lisäaineiden pelko on turhaa
Tuotteita mainostetaan sillä, mitä ne eivät sisällä. Jos leikkelepaketin kyljessä lukee ”ei sisällä natriumglutamaattia”, pitäisikö reiluuden nimissä tomaattilaariin tai parmesan-juuston kylkeen laittaa lappu ”sisältää natriumglutamaattia”, koska nämä molemmat sitä luontaisesti samaa sisältävät? Hedelmä- ja vihannesosastolla saisi laputtaa myös esimerkiksi omenan pitkällä ainesosaluettelolla, se kun on oikea lisäainepommi sisältäen luontaisesti sakeuttamisainetta eli pektiiniä (E 440), askorbiinihappoa eli C-vitamiinia (E 300), sekä omenahappoa (E 296).
Kuluttajaa on erittäin helppo höynäyttää ja sitä paremmin se onnistuu, mitä enemmän kuluttaja on onnistunut marinoimaan itseään epätiedolla, jota erilaiset käärmeöljykauppiaat tuottavat kiihtyvällä vauhdilla.
Kannattaa muistaa, että kun pistät perunat porisemaan, niin se on ruuan prosessointia, jossa ei ole mitään ihmeellistä, sillä harvapa meistä niitä pottuja viitsii ilman prosessointia nauttia, vaikka olisi kuinka kova ruuan prosessoinnin vastustaja ja aidon ruuan ystävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti