Ala luomuviljelijäksi!

Maatilan Pellervo, maanviljelyn ammattilehti, pitää sisällään uusimmassa numerossa jutun siitä, että miten tuottaja pitää kilot kurissa harjoittaessaan ammattiaan.

Tosin tässä ei tarkoiteta nyt tuottajan omia kiloja, omaa massaa, vaan hänen satonsa kiloja, eli katsauksessa on 13 parasta viljelyvirhettä romahduttaa satotasot.

13. vihje satotasojen romahduttamiseen on otsikoitu kirjoitukseni otsikon mukaan, eli "Ala luomuviljelijäksi".

Osio menee kokonaisuudessaan näin:

Luomualaa pitäisi Suomessa pyrkiä kasvattamaan. Kylmä tosiasia kuitenkin on, että että luomuviljelyyn siirtyminen poikkeuksetta vähentää tilan kokonaissatoa. Taitavimmat luomuviljelijät pääsevät kohtuullisen hyviin hehtaarisatoihin, mutta heilläkin viiden vuoden luomu-viljelykierrossa on yleensä ainakin kaksi viherlannoituskautta. Lisäksi juuririkkakasvien torjunta vaatii hyvin usein yhden kasvukauden avokesannointia. Tämä tarkoittaa sitä, että hyvälläkin luomutuottajalla on viidestä vuodesta usein vain kahtena vuotena varsinaista sadontuotantoa.

"Tästä johtuu, että seitsemän prosentin luomuala tuottaa vain vajaan prosentin elintarvikkeista", Kivistö sanoo.

Jos siis haluat vähentää tilasi tuottamia viljakiloja, ryhdy luomuviljelijäksi. Äärimmäisyyteen vietynä kiloja karttavan luomutilan strategia toimii niin hyvin, että tilan taloutta ei tarvitse lainkaan rasittaa puinnilla, viljankuivatuksella ja sadon säilyttämisellä. Kustannusten minimointi yhdistettynä tavanomaista tukea korkeampaan luomutukeen ei ole lainkaan hassumpi strategia taloudellisesti.

Tässäpä oli oikeastaan hyvin tiivistettynä luomun tosiasiat. Jutussa sukunimeltä mainittu henkilö on Juhani Kivistö, eläkkeelle jäänyt viljavuuspalvelun toimitusjohtaja.

Me varastamme luonnolta elintilaa omaa ruokaamme varten ja sitten me tuhlaamme sen hyvin arvokkaan maan sellaiseen käyttöön, että se tuottaa tuskin yhtään mitään kahtena vuotena viidestä.

Jos toiminnalle pitäisi jokin termi keksiä, niin minusta ympäristörikos voisi olla hyvin kuvaava termi tällaista toimintaa kohtaan.

Jos katselee luomun satotilastoja, niin se on hyvin surullista meidän kannaltamme, jotka sen lystin kustannamme, sillä tuo viimeisen kappaleen strategia lienee kuitenkin suhteellisen yleinen luomupuolella, eli luomua "tuotetaan" tukien maksimoimiseksi ja jos siihen yhdistetään kulujen minimoiminen, eli että tuilla ei saada yhtään mitään myytävää, niin niille veroeuroille olisi todennäköisesti hyvin paljon parempaakin käyttöä.

Kuinka kauan tällaista vilunkipeliä sitten katsellaan, niin se onkin toinen tarina, eli sitten kun päättäjät katsovat, että vaaleissa ei enää luomua hokemalla lisää ääniä saa, niin todennäköisesti luomun nykyiset suojelijat käyvät hyvin vähiin.

Mutta lehti oli kokonaisuudessaan hyvä ja sieltä jokainen voi lukea maanviljelystä yhtä sun toista mielenkiintoista. Kipin kapin kirjastoon, jos lehti ei tipahda tilattuna.

Homeopatia on edelleen huuhaata

Australian terveysviranomaisten laaja tutkimus paljasti, että luomutuotantoon olennaisesti kuuluva homeopatia on edelleen huuhaata ja pelkkää rahan hukkaa.

Laaja selvitys: Homeopatia on yhtä tyhjän kanssa

 

Homeopatia on sairauksien hoidossa yhtä "tehokas" kuin lumelääkitys, toteaa Australian terveysviranomaisten tekemä laaja selvitys. National Health and Medical Research Council kävi läpi 57 tutkimusta homeopaattisten hoitojen tehosta ja totesi, ettei parantavista vaikutuksista löydy luotettavia todisteita.

NHMRC:n selvitykseen kelpuutettiin mukaan vain tutkimuksia, jotka oli tehty tieteellisesti uskottavasti ja riittävän laajalle ihmisryhmälle. Tämän vuoksi tarjolla olleista 183 homeopatiahoitoja koskevasta tutkimuksesta peräti 126 jätettiin selvityksen ulkopuolelle.

Lääketieteen asiantuntijat arvioivat 68 erilaiseen sairauteen, muun muassa yskään, astmaan, reumaan, nuhaan, dementiaan, masennukseen, malariaan ja koleraan tarjolla olevia vaihtoehtohoitoja. Lopputuloksena oli, ettei tarjolla ole NHMRC:n mukaan yhtään todistetta siitä, että homeopatia tehoaisi yhteenkään näistä sairauksista.

Homeopatia perustuu uskomukseen, että sairauksia voi hoitaa antamalla potilaalle laimennettuna ainetta, joka suurina määrinä aiheuttaa tautia muistuttavia oireita.

Onkos mitään veikkauksia siitä, että vaikuttaako tämä tieteellinen selvitys heihin, jotka kuvittelevat ravistetun ja sokeroidun taikaveden parantavan kaikki sairaudet?

Alkuperäinen selvitys tästä klikkaamalla!

Lisää ajatuksia luomun ja homeopatian yhteydestä vaikkapa näistä kirjoituksistani:

Luomu ja homeopatia

 

Luomulehti 3/13 puffaa homeopatiaa eläimille

 

Luomu - mätä kompromissi tiedettä ja taikauskoa

 

Antibiootit eläimille, hyvä vai huono juttu?

 

Ruuan lisäaineet ja terveellisyys

Lääketieteellinen aikakausilehti Duodecim piti sisällään taas loistavan asiatekstin ruuan lisäaineista, joka pohjautuu tieteelliseen tietoon, joka taitaa tosin olla kirosana nykyisin erilaisille itseoppineille ruokaguruille ja "tietokirjailijoille", joiden tuotoksia ilmeistyy nykyisin kauppoihin tuon tuosta.

Koskapa juttu on jo nyt luettavissa netissä, niin seuraavaa otsikkoa klikkaamalla saat juttukokonaisuuden eteesi:

Ruuan lisäaineet ja terveellisyys

 

Jutussa oikaistaan suurin osa niistä omituisista uskomuksista, joita liittyy ruuan lisäaineisiin, sekä niiden turvallisuuteen tai terveellisyyteen.

Jutussa käydään läpi niin luonnollisuuden palvojien kestoinhokki aspartaami, kuin natriumglutamaattikin:

Natriumglutamaatti on turvallinen lisäaine

 Kuluttajien toiveita kuunnellen elintarviketeollisuus on poistanut tai vähentänyt natriumglutamaatin määrää esimerkiksi leikkeleistä ja makkaroista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että natriumglutamaatti olisi todettu terveydelle haitalliseksi. Päinvastoin natriumglutamaatin käytölle ei ole asetettu rajoituksia, koska sen ei ole todettu aiheuttavan haittaa.

Natriumglutamaatti on aminohapon (glutamiinihappo) natriumia sisältävä suola. Glutamaattia esiintyy luonnostaan kaikissa elintarvikkeissa, kuten lihassa, kalassa, siipikarjassa, maidossa ja useissa kasviksissa (16). Ruoansulatuksessa natriumglutamaatti käyttäytyy samalla tavoin kuin muutkin ruoan proteiinista entsyymien avulla pilkotut aminohapot. Sen vaikutusta ihmisen terveyteen on tutkittu monin eri tavoin mutta suurillakaan (jopa 10 g) annoksilla ei ole saatu osoitusta siitä, että lisäaineena käytettävä natriumglutamaatti (lisätty määrä yleensä 0,5 g/kg) saisi aikaan niin sanottua kiinalaisen ravintolan syndroomaa (kasvojen punoitusta, päänsärkyä, hikoilua) tai muita oireita (17).

Jotkut kuluttajat ovat yliherkkiä glutamaatille. He saavat oireita syötyään runsaasti glutamaattia sisältäviä elintarvikkeita, kuten hiivauutetta, soijakastiketta, parmesanjuustoa, tomaattia, parsakaalia tai merilevää. Terveyden kannalta ei ole toivottavaa, että natriumglutamaattia korvataan ruokasuolalla esimerkiksi leikkeleissä ja makkaroissa. Natriumglutamaatin käyttö vähentää ruokasuolan (natriumin) määrää arviolta noin kolmanneksella ja on siten verenpaineen kannalta suolaa parempi vaihtoehto. Tosin natriumia saadaan myös lisäaineiden suoloina kuten esimerkiksi natriumfosfaatteina.

Aina oppii jotain uutta ja tämä oli minulle täysin uutta tietoa, eli tomaatin sisältämän lykopeenin ADI-arvio:

Luonnollisuus ei ole turvallisuuden tae

 Luonnollisesta esiintymisestä ei ole etua arvioitaessa lisäaineiden turvallisuutta. Esimerkiksi keinotekoisen makeutusaineen aspartaamin ADI on 40 mg ihmisen painokiloa kohden vuorokaudessa (8) ja tomaatin luontaisen väriaineen lykopeenin (E160d) vastaavasti 0,5 mg (3). 

Lykopeenia saa siten turvallisesti nauttia 80 kertaa pienemmän annoksen kuin aspartaamia. Karotenoideihin lukeutuvaa lykopeenia saadaan luontaisista lähteistä, ravintolisistä ja lisäaineena. Siten on mahdollista, että lykopeenin turvallinen saantiannos voi lapsilla ylittyä. Lykopeenin ADI-arvio perustuu haittavaikutukseen (maksaentsyymin pitoisuuden suurenemiseen), joka havaittiin vuoden mittaisessa rotilla tehdyssä tutkimuksessa (9).

Lehtijutussa oli yksi taulukko, joka puuttui nettijutusta ja se on tässä:

Myös kaupat tuntuvat huomanneen kahdella lankulla seisomisen vaikeuden, kun luonnollisuutta pitäisi kovasti myydä kuluttajille ja se tietenkin onnistuu parhaiten vihjailemalla tavanomaisen ruuan ja etenkin ruuan lisäaineiden mahdollisilla terveysriskeillä, mutta sitten taas vastaavasti osa kuluttajista saattaa ottaa touhun liian vakavasti ja lisäaineiden pelosta voi saada vaikkapa syömishäiriön, joka vaikuttaa koko elämään ja myös läheisten elämään. S-Ryhmän Patarumpu tuotti vaihteeksi järkevän kirjoituksen ruuan lisäaineista, joten pistetäänpä se samaan seuraan Duodecimin jutun kanssa:

Lisäaineiden pelko on turhaa

 

Tuotteita mainostetaan sillä, mitä ne eivät sisällä.  Jos leikkelepaketin kyljessä lukee ”ei sisällä natriumglutamaattia”, pitäisikö reiluuden nimissä tomaattilaariin tai parmesan-juuston kylkeen laittaa lappu ”sisältää natriumglutamaattia”, koska nämä molemmat sitä luontaisesti samaa sisältävät? Hedelmä- ja vihannesosastolla saisi laputtaa myös esimerkiksi omenan pitkällä ainesosaluettelolla, se kun on oikea lisäainepommi sisältäen luontaisesti sakeuttamisainetta eli pektiiniä (E 440), askorbiinihappoa eli C-vitamiinia (E 300), sekä omenahappoa (E 296).

Kuluttajaa on erittäin helppo höynäyttää ja sitä paremmin se onnistuu, mitä enemmän kuluttaja on onnistunut marinoimaan itseään epätiedolla, jota erilaiset käärmeöljykauppiaat tuottavat kiihtyvällä vauhdilla.

Kannattaa muistaa, että kun pistät perunat porisemaan, niin se on ruuan prosessointia, jossa ei ole mitään ihmeellistä, sillä harvapa meistä niitä pottuja viitsii ilman prosessointia nauttia, vaikka olisi kuinka kova ruuan prosessoinnin vastustaja ja aidon ruuan ystävä.

Raakamaito tekee tuhojaan

Ja jälleen kerran saamme lukea ikäviä uutisia muotitietoisten ruokatrendien saavutuksista:

Raakamaidosta tarttunut suolistotulehduksia Uudellamaalla

 

Porvoon seudulla on tähän mennessä yhteensä seitsemällä henkilöllä todettu yersiniabakteerin aiheuttama suolistotulehdus.

Kolmella sairastuneista on lisäksi kampylobakteeritartunta.

Tartunnan lähteeksi epäillään kuumentamatta nautittua, askolalaisen Uljaan maitotilan  pakkaamaa raakamaitoa.

Uljaan tilamaito on epidemiaselvitysten johdosta vetänyt myynnistä kauppoihin toimittamansa raakamaidon, jota on helmikuusta lähtien pakattu tuhansia litroja.

Myös raakamaidon toimittaminen myyntiin on keskeytetty selvitysten ajaksi. Maitoa on ollut myynnissä Itä-Uudellamaalla sekä pääkaupunkiseudulla helkimuusta lähtien tuhansia litroja.

Mikäli kuluttajilla on kotonaan jäljellä Uljaan tilamaitoa, tulee maito palauttaa myymälään tai kuumentaa pakkauksen ohjeiden mukaisesti. Maitoa ei tule juoda kuumentamatta.

Onko jollekin vielä epäselvää se, että miksi maitoa on alettu pastöroida?

Mahtaako kyseessä olla maitoteollisuuden salaliitto, vai voisiko maidon käsittelylle olla aivan järkeviä, terveydellisiä syitä?

 

Suomi tarvitsee jopa 400 000 hehtaaria lisää viljelysmaata

Tässäpä uutinen heille, joiden mielestä sadot romahduttava luomu on ratkaisu ruokaomavaraisuutemme ongelmiin:

Tutkimus: Suomi tarvitsee jopa 400 000 hehtaaria ulkomaista peltoa ruokatarpeen täyttämiseen

 

Jotta Suomen ruokatase saataisiin tasapainoon tarvitsisimme viljelykäyttöön yli 200 000 hehtaaria peltoa ulkomailta, käy ilmi Helsingin yliopiston tutkimuksesta. Tämä vastaa pääkaupunkiseudun, Keravan, Mäntsälän, Sipoon ja Tuusulan yhteispinta-alaa. Määrä tulee tutkijoiden mukaan kasvamaan tulevaisuudessa.

– Viimeisimmät tietomme ovat vuodelta 2007, joten luultavasti nykyisin tarvitsemme jo 300 000–400 000 hehtaaria ulkomaista viljelysalaa, arvioi ympäristösuojelun professori Pekka Kauppi.

Tämä on todellisuutta, mutta koska meillä kauppojen hyllyt notkuvat ruokaa, josta jokainen voi valita oman kosherinsa, luomunsa, biodynaamisensa ja mistä ideologiasta tai uskonnosta nyt ikinä sattuukaan tykkäämään, on helppoa pelleillä ruuan kanssa ja etenkin sen tuottamisen kanssa.

Voimme saada poliitikot mukaan trendiin, jossa maata saa viljellä vain Inkojen pyhien oppien mukaan ja satoa saa korjata vain jokaisen täydenkuun jälkeisenä keskiviikkona ja silti ruoka ei loppuisi kaupasta, koska joku sitä kuitenkin jossain muualla tuottaisi niin, että sitä riittäisi edelleen jokaisen makuun ja isoja lautasellisia.

Eri puolilla maailmaan otetaan käyttöön jatkuvasti uutta viljelysmaata väestönkasvun ja elintason nousun takia. Uudet pelllot raivataan usein metsistä ja alueilta, joissa on arvokasta metsäluontoa. Tämä ei voi jatkua loputtomiin, jossain vaiheessa on tultava toimeen jo raivatuilla pelloilla.

Jos Suomen maataloustuotanto ajetaan alas luomun avulla ja romahdutamme satomme aivan itse, joku raivaa kuitenkin jossain peltoa niin paljon lisää, että ruoka ei kaupasta loppuisi siinäkään tilanteessa.

Onneksi luontoa on vielä jonkun takapihalla pelloksi raivattavaksi niin paljon lisää kuin sitä ikinä toistaiseksi tarvitaan, jotta me voimme pelleillä erilaisilla ideologioilla ja silti yltäkylläisyys vallitsee.

 Yleensä nämä metsät raivataan pelloksi kehitysmaissa tai alemman hyvinvoinnin maissa, joten eihän se tietenkään ole silloin meidän takapihallamme, joten siitä ei hirvittävästi tarvitse huolta kantaa, ymmärrän sen kyllä.

 Miten minusta kuitenkin tuntuu siltä, että järkevämpää olisi kasvattaa satoja jo olemassaolevalla maatalousmaalla, eikä romahduttaa satoja jonkun 1700-1800-luvun sinänsä ihanan ideologian avulla?

 

Tietoisku geenimuuntelusta!

Skeptic United -blogi tarjoaa erittäin hyvin tietoiskun geenimuuntelusta, jota toivoisi levitettävän mahdollisimman laajalle:

GMO: Kun jalostuksesta tuli luonnotonta

 

Aivan loistava kirjoitus, jossa käydään läpi geenimuuntelun perusteet, turvallisuus, urbaanit myytit geenimuuntelun ympäriltä, eli Monsantosta, tuottajien itsemurhista ja lähes kaikesta erikoisesta huhusta, joita nykyaikaisen tieteen vastustajat ovat iloksemme tuottaneet. Lopussa myös kattava linkkiluettelo, jos aihe kiinnostaa vielä laajaa kirjoitusta enemmän.

Tässäpä sisältö, joita otsikkoja klikkaamalla pääsette Skeptic United -blogin kirjoituksen sisältöön suoraan:

 

1. Mitä geenimanipulaatio tarkoittaa?

2. Geenimanipuloitujen elintarvikkeiden turvallisuus ihmiselle

2.1. Sääntely Euroopassa

2.2. Horisontaalinen geeninsiirto

2.3. Vertaileva turvallisuusarviointi ja kriitikot

2.4. Tutkimusten luotettavuudesta

2.5. Nopeasti Séralinista

3. Geenimanipuloitujen elintarvikkeiden turvallisuus ympäristölle

3.1. Geenivirtojen ongelmallisuus

3.2. Vaikutus hyönteismyrkkyjen käyttöön

3.3. Tappaako Bt-maissi monarkkiperhosia?

3.4. Vaikutus kasvimyrkkyjen käyttöön

4. Monsanto, maailman hirvein yhtiö

4.1. Viljelijöiden itsemurhat Intiassa

4.2. Maanviljelijöiden haastaminen oikeuteen

4.3. Agent Orange

4.4. Siemenmarkkinoiden hallinta

5. Jälkisanat: Mitä olemme oppineet?

Lukemisen ja oppimisen iloa!