Luomu jäi pois ravitsemussuosituksista

Jälleen on luomuväki pahoittanut mielensä ja tällä kertaa siitä, kun tieteeseen perustuvat ravitsemussuositukset eivät kerro luomun eduista.

Luomun edut jäivät näkemättä ravitsemussuosituksissa

 

Alunperin oli pientä huhua ja toivonkipinää siitä, että luomu saisi osakseen ansiotonta mainosta ravitsemussuosituksissa, mutta tämä jäi näkemättä ja syy on tietenkin se, että mitään tieteeseen perustuvaa näyttöä asiasta ei ole, vaan luomun edut näkyvät lähinnä mainoksissa käytetyissä mielikuvafraaseissa, ei muualla.

Luomun osalta ravitsemussuositukset nostivat esille luomuruoan ravitsemushyötyjen vähäisen tutkimuksen sekä D-vitamiinin ja seleenin puutteen. 

Joten niitä luotettavia tutkimuksia odotellessa luomuväki voisi tietenkin panostaa tutkimukseen, eikä voivotella sitä, että luomua ei kehuta maasta taivaaseen tutkimatta.

Samoin on niin, että luomumaidosta puuttuvan D-vitamiinin voi korvata täydentämällä vitamiininsaantiaan purkista ja nauttimalla riittävän usein kalaruokaa.

Ensin ostaa tuplasti kalliimpaa luomumaitoa ja sen lisäksi pitää ostaa pitkälle prosessoituja pillereitä, että saa samat vitamiinit kuin ostamalla puolet halvempaa tavanomaista maitoa, josta saa vitamiinit huomattavasti huokeammalla. No tämä on sitä luomulogiikkaa.

Luomueläimien rehuihin lisätään seleeniä, joten seleeninpuute uhkaa oikeastaan vain niitä, jotka syövät pelkkää kotimaista luomukasvisruokaa. Heitä ei liene kovin monta.

No eipä totisesti liene, vaikka mainoksissa ja erilaisten galluppien perusteella koetetaan väittää jotain ihan muuta.

Uusissa ravitsemussuosituksissa todettiin, että luomun ympäristöhyödyt liittyvät luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen. Totta, tämä on tutkimuksin osoitettu. Sen sijaan monien muiden ympäristöhyötyjen osoittaminen vaatisi enemmän tutkimusta.

Moninaisuus kylläkin lisääntyy lähinnä siellä pellolla, jossa on huomattavat määrät enemmän rikkaruohoja ja tuhohyönteisiä, kuten tutkimukset meille kertovat.

Näitä tuloksia odotellessa voi itse kukin käyttää maalaisjärkeään: Jos kasvustoihin ei lisätä kasvinsuojeluaineita, vähentääkö se kemikalisoitumista? Jos lisätään pellon humuspitoisuutta, sitoutuuko peltoon enemmän hiiltä? Jos typpi sidotaan satoon öljyllä valmistettujen lannoitteiden sijasta palkokasvien avulla, niin olisiko se kestävää?

Ja taas näitä kuluneita luomufraaseja.

Siitä pellon humuspitoisuudesta ei ole mitään hyötyä, jos sieltä ei saada satoa.

Siitä paperilla kauniista typpisidonnasta ei ole mitään hyötyä, jos pelto ei tuota mitään ja niin edelleen.

Totta on, että luomun kestävyyshyötyä nakertavat pienemmät sadot. Onneksi niiden suuruutta ei määrätä luomusäädöksissä, vaan satotaso nousee nykyisestä uuden tiedon, teknologian ja oppimisen kautta. Niin uskon ja mikäs on uskoessa, kun juuri on pyörähtämässä käyntiin pääosin Tekesin rahoittama viisivuotinen LuomuKasvu-hanke.

Sitä nousua odotellessa.

Jälleen kerran on sanottava, että luomua ei ole harrastettu täällä viime vuodesta, eikä toissa vuodesta, vaan luomua on viljelty jo kymmeniä vuosia, eikä mitään parannusta ole sinä aikana tehty ja nyt sitten tapahtuu ihme ja luomupellot alkavat tuottaa jotain, kun joku niin uskoo?

Jotkut ovat uskoneet erään puusepän pojan pikaiseen paluuseen noin 2000 vuotta, eikä ole näkynyt, eikä kuulunut, joten se, että joku uskoo johonkin, ei tarkoita yhtään mitään.

Yleensä ensin tutkitaan ja sitten katsotaan, että mitä tuloksia saatiin.

Luomuväki koettaa taas uutta tiedettä ja uskotaan, että tutkimukset tulevat antamaan sellaisia tuloksia, joihin he uskovat ja joita he toivovat.

Minä haluan ensin nähdä ne tulokset ja sitten katsotaan, että mihin luomun rahkeet riittävät.

Luomuväen puheet ovat koko ajan kuin jostain herätyskokouksesta, jossa usko on kyllä kova, mutta vuosikymmeniä tapahtunut kova usko ei ole vielä meille mitään tuloksia antanut.