5. helmikuuta 2014

Luomuinstituutti sai huippuosaajan?

Länsi- ja Itä-Savon lehdet kirjoittavat ilmaista mainosta luomuinstituutin saamasta huippuosaajasta, joka on palkattu viemään Suomen luomutuotanto kohti valoisaa auringonnousua:

Luomuinstituutti sai huippuosaajan

 

Carlo Leifert, tuo luomun huippuosaaja ja luomun kultasormi on tunnettu lukuisista luomua eteenpäin vieneistä tutkimuksista, kuten .... niin ... kuten ... öööö .... no varmaan niistä löytyy edes pieni maininta itse jutusta?

 Kyse on myös huippututkijasta, josta saadaan myös tieteellinen johtaja tähän hankkeeseen, Siiskonen iloitsee. ...  Luomulle kuten myös instituutille professuuri on tärkeä, sillä saamme korkean tason osaajan vetämään pitkää hanketta, Helenius mainitsee. ... Vaikka luomututkimus on hänelle tuttua EU-hankkeista sekä Helsingin ja Newcastlen yliopistojen yhteistyöstä, niin perehtymistä suomalaisen luomutuotannon problematiikkaan riittää.

– Ongelmat Suomessa ovat erilaiset kuin Englannissa. Alkuvaihe menee opetellessa, mutta toki luomualasta ja hankkeista on paljon kokemusta, hän toteaa. 
 Newcastlessa Leifert on työskennellyt luonnonmukaisen maatalouden tutkimuskehityksen professorina vuodesta 2000 ja Stockbridge Technology Center Ltd:n johtajana vuodesta 2001 lähtien.

Koskapa juttu ei valottanut ollenkaan sitä, että millä ansioilla Carlo Leifert on luomun huippuosaaja ja väkevä ammattilainen, niin minun täytyy jälleen lainata itseäni, eli aiempaa kirjoitustani.

Lisäksi voisi kuvitella, että koska Englannissa on tehty jo pitkään töitä luomutuotannon ongelmien ratkaisemiseksi, jotain olisi jopa saatu aikaiseksi ja luomutuotanto olisi ponnahtanut ongelmien viidakosta maataloustuottajien ykkösvaihtoehdoksi ja suosio olisi suurta.

Valitettavasti jostain kummallisesta syystä luomutuotanto kutistuu Englannissa kutistumistaan, ja  tuottajien määrä on laskenut jo vuosia putkeen, samoin kuin viljeltävän luomualan hehtaarit, kuten tilastot kertovat. 

Carlo Leifertin huippuosaaminen luomun ongelmapaikoissa keskittyy erääseen tapahtumaan vuonna 2007, jolloin hän paljasti, että luomusta ja sen suunnattomista hyödyistä ja terveyseduista tullaan julkaisemaan tutkimus noin vuoden sisällä, eli ilmeisesti tämän tutkimuksen olisi pitänyt kohdata päivänvalo vuonna 2008, tai ehkäpä vuonna 2009, koska kaikkihan me tiedämme, että luomututkimus on todella vaikeaa, kuten on esimerkiksi homeopatiankin tutkimus.

Valitettavasti tutkimus ei ole vieläkään tainnut tavoittaa vertaisarviointia, sillä esimerkiksi kotimaamme uudet ravitsemussuositukset eivät ota luomuun mitään kantaa, eikä luomun suosiminen saa mainintaa, sillä tieteellistä tutkimusta tai näyttöä luomun eduista ei ole. Mikäli Carlo Leifertin tutkimus olisi joskus ilmestynyt jossain ja sen sisältö olisi etukäteishehkutuksen mukaista, kai luomua suositeltaisiin sen terveysvaikutusten johdosta kaikkialla, jossa vain ravitsemuksen ammattilaisia kohtaa?

Jos edellinen juttuni ei auennut, niin Skeptic Dictionary kertoo asian hyvin selkeästi:

organic (food and farming)



Outoa on myös se, kuten juttu jälleen paljastaa, että luomua on rummutettu jo jonkin aikaa maataloutemme kivijalaksi, johon tulisi siirtyä yhä enemmän ja enemmän, mutta mitään tutkimusta luomusta, sen satoisuudesta, tai sen kykeneväisyydestä ruokkimaan kansalaiset ei ole, eikä taida edes tulla.

Olemme menossa perse edellä puuhun ja lisäksi vielä musta muovipussi pään ympärillä.

– Monitieteellisyys on osoittautunut erittäin hyväksi ratkaisuksi, Siiskonen arvioi.
Hän korostaa, että talossa tehdään muutakin kuin tutkimusta.


–  Instituutin tehtävänä on myös tieteestä tiedottaminen, aikuiskoulutus ja kehittämishankkeiden vetäminen. Etelä-Savo on instituutin koelaboratorio, josta tuloksia ja kokemuksia levitetään muualle Suomeen.

Tieteestä tiedottaminen?

Luomusta on ilmestynyt lukuisa joukko tutkimuksia, mm. Oxfordin väitöskirja, sekä vaikkapa Stanfordin yliopiston tutkimus luomun terveyshyödyistä, mutta yksikään kotimainen tai minkään maalainen luomujärjestö tai luomuinstituutti tai mikään luomuun millään tavalla liittyvä pulju ei ole sanaakaan tiedottanut näistä tutkimuksista, sillä niissä taisi olla hyvin ikävä sisältö luomuseurakunnan lehteen pääsemisen uutiskynnyksen ylittämiseksi.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Ongelmat Suomessa ovat erilaiset kuin Englannissa. Alkuvaihe menee opetellessa, mutta toki luomualasta ja hankkeista on paljon kokemusta," Leifert toteaa. Heh, aikamoinen veijari "tutkijaksi" :)

Ja tämän varauksen jälkeen hän voikin puuhastella hankkeen parissa vuositolkulla saamatta aikaan yhtään mitään. Paljon porua, vähän villoja. Palataan asiaan kymmenen vuoden kuluttua huomataksemme, että asiassa ei ole saatu minkäänlaisia tuloksia (hän "opettelee" edelleen), ainoastaan pirusti rahanmenoa.

Esko Mörkö kirjoitti...

Jos jollakin asialla on apua ihmiselle, oli kyseessä sitten luomuruoka tai reikihoito, mitä väliä sillä on onko sen vaikutuksia tieteellisesti todistettu. Jos siitä vain on apua ihmiselle. Kyllä markkinat on kuule pullollaan tieteellisesti päteviä hoitomuotoja ja ravitsemussuosituksia. Ja kuinka ollakaan, kaikille niistä ei ole apua, joillekin esim. erilaiset lääkkeet tekevät valtavaa vahinkoa ilman että edes lääkettä käyttävä ihminen huomaa asiaa (koska niiden vaikutuksia on tieteellisesti todistettu, niin minäpä syön niitä tyytyväisenä koska virallinen tieteellisesti pätevä lääkäri ne minulle on myöntänyt) Tiedeuskonto ei hirveästi eroa luomuilusta.