Luomubroilerin toinen tuleminen

Comebackit ovat nykyisin hyvin suosittuja. Kate Bush teki omansa 35 vuoden kiihkeän odottomisen jälkeen ja erästä historian suurimmista comebackeista on odotettu jo yli 2000 vuotta, mutta luomubroileri tekee omansa jo noin vuoden odottamisen jälkeen ja saas nähdä, että miten käy tällä kertaa:

Luomubroileri tulee! – Miltä luomulinnun elämä Punkalaitumella näytti?

 

Luomubroilerin ensimmäinen kohtaaminen kuluttajien kanssa päättyi mahalaskuun, sillä hinta oli niin hirmuinen, että luomubroilerit eivät menneet kaupaksi edes oransseilla -30 % hintalapuilla varustettuina S-ryhmän hyllyistä, vaan ilmeisesti suuri osa tuotteesta päättyi hävikkiin. Joten luonnonvaroja käytettiin taas kerran turhaan luomuideologian nimissä, jotta kaupunkilaisille edes annettiin mahdollisuus ja vaihtoehto pestä omaatuntoaan.

On mielenkiintoista pohtia sitä, että miten helposti kaikki luomun arvot ovat heitettävissä roskakoriin, kunhan vain saadaan luomumerkki sellaiseen tuotteeseen, jota tavanomaisena myydään huikeat määrät, jotta siitä rahavirrasta saataisiin osa myös luomubisneksen puolelle. Eläimillä tai luomun arvoilla ei ole todellisuudessa mitään väliä, vaan ainoa huomioitava asia on kuluttajan rahavirtojen saaminen aidan omalle puolelle.

Luomun pyhinä arvoina, joita luomuliitot koettavat takoa kuluttajien lukuisten mielikuvien jatkoksi, ovat vaikkapa alkuperäisrotujen käyttäminen, sillä sosiaalinen kestävyys, luonnon monimuotoisuus ja blå blå blå ovat luomun sydämenasia. Kohta kaikki luomutuotannon alkuperäiset arvot ovat typistettävissä muotoon "blå blå blå", eli pelkkää sanahelinää, jolla ei ole mitään merkitystä.

Suuren kansainvälisen jalostusjätin kehittämät "epäeläimet" kelpaavat luomulle siinä missä tavanomaisellekin tuotannolle, kunhan vain luomumerkki saadaan pakettiin liimattua johonkin kohtaa ja niin osa rahavirrasta saadaan luomuteollisuuden taskuun. Ilmeisesti suuri kansainvälinen jalostusjätti edustaa luomun kestäviä sosiaalisia arvoja, joilla maaseutu pidetään elävänä ja silleen?

Luomutuotannon iskulauseisiin taisi kuulua se, että luomun etiikkaan kuuluu tuotantoeläimien  jalostaminen luonnonmukaisilla menetelmillä, jossa otetaan huomioon juurikin luomutuotannon arvot ja ominaispiirteet.

Lappalaisen luomubroilerimainoksesta käy ilmi, että noin kaksi viikkoa (puoli kuukautta kuullostaisi pidemmältä ajalta) lisättyä tuotantoeläimen elämän pituutta tuotantohallissa on se kipukynnys, jonka Elina Lappalainen kokee omassatunnossaan parantavan pelkästään syötäväksi kasvatetun ja pitkälle jalostetun eläimen elämää niin, että se kelpaa hänelle ja hänen arvoihinsa.

Minä hetken mietittyäni tulin siihen tulokseen, että koska esimerkiksi broileri on täysin keinotekoinen eläin, jalostettu vain sitä varten, että se kasvaa mahdollisimman nopeasti ja halvalla lautasellemme, niin minusta tällaisen epäeläimen voisi kuvitella eettisemmäksi niin, että mitä vähemmän se joutuu elämään tuotantohallissa epäluonnollista tuotantoeläimen elämäänsä, niin sen parempi. Jokainen päivä, jota sen elämää tuotantohallissa pidennetään, joko keinotekoisin syin tai muin syin, on sitä epäeläinparkaa kohtaa väärin ja se vain joutuu elämään turhaa elämäänsä hiukan kauemmin. Sen elämän ainoa tarkoitus on joutua teuraaksi ja päätyä lautasellemme, niin minusta siihen epäelämään tulisi koettaa käyttää niin vähän aikaa kuin suinkin mahdollista.

Voin olla pohdinnoissani aivan väärässäkin, eikä kenenkään tule päätyä samaan johtopäätökseen, jos se ei miellytä. Ja en myöskään tarkoita sitä, etteikö eläintä tulisi sen lyhyen ja tarkoituksettoman elämän ajan kuitenkin kohdella hyvin, mutta sen kriteerit ovat toisen tarinan pohdiskelun paikka.

Mitä järkeä?

Lihankulutus kasvaa maailmalla ja merkittävä osa kasvusta tulee siipikarjan lihasta. Broileri on tehokkaasti kasvavaksi jalostettu eläin. Sen tuottaminen on edullisinta, vie lihakiloa kohti vähiten energiaa, vettä ja rehua. Lihantuotannosta broilerilla on pienin hiilijalanjälki. Mitä järkeä on kasvattaa lihan ekologista jalanjälkeä hitaammalla ja tehottomammalla luomutuotannolla? Ei siinä olekaan järkeä – jos arvostaa vain tehokkuutta.

 

Todellakin! Mitä järkeä? Kun otamme vielä huomioon sen, että luomubroileria on pakko ruokkia hyvin tuottamattoman ja resursseja tuhlailevan luomutuotannon sääntökirjan sääntöjen mukaan, joka tutkimusten mukaan tuottaa jopa suuremmat ympäristöpäästöt tulevien sukupolvien suureksi riemuksi kuin tavanomainen tuotanto, niin mitä ihmeen järkeä?

Onko meillä todellakin varaa maksaa pienen kaupunkilaisjoukon viherpestystä omastatunnosta sellainen hinta, jonka tuo tuotanto tulee kokonaisuudessaan maksamaan, vai voisiko se kuluttajaryhmä, jolla on moraalisia ja eettisiä ajatuksia suurta massaa enemmän, toimia toisin ja olla vaatimatta aivan kaikkea sitä, mitä vähemmän eettisillä kuluttajilla on tapana vaatia?

Mutta onneksi näitä kuluttajia varten meillä on luomumerkki, joka viherpesee aivan kaiken, niin että se kelpaa sitten myös tavallista rahvasta itseään parempina pitäville.

Seuraavan linkin takaa on luettavissa raportti, jonka on laatinut terveydenhoitoeläinlääkäri Petri Yli-Soini tavanomaisen broilerin myyteistä sekä elämästä myyttien takana:

 

Broilereiden hyvinvointi ja terveys, 22.3.2011, terveydenhuoltoeläinlääkäri Petri Yli-Soini

 

Ehkäpä myös tavanomaisessa tuotannossa kannattaisi siirtyä enemmän mielikuvien ja tarinoiden ihmeelliseen maailmaan, niin jospa eettisille kuluttajillekin kelpaisi tavanomainen broileri sen jälkeen, kun tuottaja kertoisi heille hellyttäviä tarinoita siitä, kuinka hän istuu koko päivän tuolissaan tuotantohallissa ja ihmettelee siellä broileriensa leppoisaa elämää matkalla lautasellemme.