Rasvaa pöytään, ei kiitos!

Luonnonmukainen buumi on tuonut jälleen kovat rasvat kuluttajien pöytään, kun ne ovat luonnollisuudessaan niin pahuksen terveellisiä, kuten eräs ravintoasiantuntijanakin esiintyvä ortopedi väittää.

Voi sekä rasvaiset maidot ovat tulleet pöytiin, sillä niiden makukin on toista kuin rasvattomien versioiden, tai "luonnottomien" kasvirasvojen. Ja jos jokin maistuu hyvälle, se on erittäin luotettava merkki siitä, että tuotteen on oltava terveellinen, sanoo jokainen itseoppinut ravintogurukin.

Valitettavasti tiede on taas tuonut kapuloita luonnonmukaisten rasvojen rattaisiin ja nauttikaa niitä nyt kaksin käsin, ja ottakaa luonnollisten rasvojen nauttiminen vaikka videollekin, sillä hieman vanhempana ette ehkä enää muista nauttineenne:

Väitös: syö terveellisesti, vältyt dementialta

 

Ensimmäinen laaja dementian ja ravinnon yhteyttä selvittävä suomalaistutkimus korostaa muun muassa pehmeiden rasvojen ja kalan syönnin merkitystä muisisairauden ennaltaehkäisyssä. Kovat rasvat sen sijaan lisäävät muistihäiriöiden riskiä.

Terveellinen ruokavalio keski-iässä voi vähentää dementian riskiä myöhemmin, todetaan ensi viikolla Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella tarkastettavassa väitöskirjassa.

Pehmeiden, tyydyttymättömien rasvojen käyttö näyttää väitöskirjan mukaan suojaavan dementialta, samoin muutaman kahvikupillisen juominen päivässä. Tutkimus perustuu laajaan väestöaineistoon.

Terveystieteiden maisteri Marjo Eskelisen väitöskirjatyössä selvitettiin keski-iän ravitsemustekijöiden vaikutusta muistihäiriöiden ja dementian kehittymiseen. 

Tutkimuksessa tarkasteltuja ravitsemustekijöitä olivat ravintorasvojen laatu, kahvin ja teen juonti sekä ruokavalio kokonaisuutena.

Tähän mennessä on löydetty vain joitakin dementian riskitekijöitä, joihin voidaan vaikuttaa hoidolla tai ennaltaehkäisyllä. Monet näistä riskitekijöistä ovat samoja kuin sydän- ja verisuonitaudeissa, kuten kohonnut verenpaine, korkea kolesteroli ja tyypin 2 diabetes. Useat riskitekijät liittyvät myös elintapoihin, kuten vähäinen liikunta tai ylipaino.

Ravitsemuksen yhteydestä dementiariskiin on kuitenkin ollut ristiriitaista tietoa, eikä terveellisen ruokavalion yhteyttä dementiaan ole tutkittu aiemmin Suomessa. 

Nyt julkaistava tutkimus osoittaa, että vastaavasti runsas tyydyttyneiden rasvahappojen saanti maitotuotteista ja leipärasvoista keski-iässä oli yhteydessä heikentyneeseen suoriutumiseen muistitesteissä sekä lievän muistihäiriön riskiin myöhemmällä iällä.

Ortopedi on loistava tietolähde, kun reisiluu on murtunut, mutta jos haluat oikeaa ja paikkansapitävää tietoa ravitsemuksesta, kannattaa kääntyä sen alan ammattilaisten puoleen.

Peruna, joka ei päädy ruokapöytiin

Brittiläiset tiedemiehet ovat jälleen kerran onnistuneet luomaan geenimuuntelun avulla jotain, joka todella auttaisi ympäristöä ja jolla olisi erittäin upeat markkinat kaikkialla maailmassa ruokaturvan parantamisessa, mutta tätäkään perunaa tulemme tuskin koskaan näkemään ruokapöydissämme:

Genetically modified potatoes 'resist late blight'

 

Perunarutto on suurin syy sille, miksi luomuperuna on täysin toivoton viljelytuote ja miksi luomuperunan sadot ovat täydellisen surkeita verrattuna tavanomaisen viljelyn perunasatoihin.

Mutta kiitos taikauskoisten noitavainojen, jotka eivät kohdistu tänä päivänä onneksi enää ihmisiin, vaan vaikkapa käytettyihin tieteellisiin menetelmiin, tämä peruna tulee pölyttymään tutkijoiden pöytälaatikoissa, kunnes se sinne unohtuu.

Tämä ihmeperuna olisi viljelijän unelma - mutta ei ehkä ikinä pääse Euroopan pelloille

 

Peruna on maailman neljänneksi tärkein ruokakasvi maissin, vehnän ja riisin jälkeen.  
Peruna on kuitenkin epävarma viljeltävä perunaruton vuoksi. Rutto vie osan satoa joka vuosi; sateisena syksynä tuho voi olla lähes täydellinen. Ruttoepidemioista kuuluisin Irlannissa 1840-luvulla johti nälänhätään, jota muistellaan vieläkin. Miljoona ihmistä kuoli, kaksi miljoonaa pakeni siirtolaisiksi. 

Brittiläisten John Innes Centren ja Sainsbury Laboratoryn tutkijoiden kehittämä uusi peruna pärjäsi hyvin myöhäissyksyn ruttoepidemioissa kolmivuotisen kokeilun aikana. Syksyllä 2012 kaikki verrokkiperunat sairastuivat ruttoon, gm-perunat säästyivät. 

Lisäksi muuntogeeninen peruna tuotti kaksinkertaisen määrän mukuloita muuntamattomaan lajikkeeseen nähden. 

Makua tutkijoilla ei ollut lupa testata, mutta he uskovat, ettei mikään siirrettyyn geeniin liittyvä mekanismi ei vaikuta perunan makuun. 

Tutkijat lisäsivät Desiree-perunalajikkeeseen sen villistä eteläamerikkalaisesta sukulaislajista kotoisin olevan geenin, joka tehostaa kasvin luonnollisia puolustusmekanismeja perunaruttoa vastaan.  

Kaikkiaan pellolla kasvoi vain 600 gm-perunaa. Iso osa tutkimusrahoista, noin 50 000 euroa, kului tutkimusviljelmän suojelemiseen aktivisteilta, jotka ovat hävittäneet gm-koeviljelmiä kaikkialla maailmassa. 

Periaatteessa muutos on mahdollinen saada aikaan myös risteyttämällä, mutta tällä tavoin jalostukseen kuluu hyvin paljon enemmän työtä ja aikaa. Risteytettyjen perunoiden joukosta on ensin etsittävä kasvi, jossa on mukana sekä haluttu rutonkestävyygeeni että mahdollisimman paljon alkuperäisen jalostetun lajikkeen hyviä ominaisuuksia. Sen jälkeen on jalostettava pois villilajikkeesta tulleet muut, huonot ominaisuudet. On mahdollista, että taudinaiheuttaja ehtii sillä välin muuntua, jolloin koko suuri työ saattaa valua hukkaan. 

Perunasta on kehitetty myös esimerkiksi koloradonkuoriaiselle vastustuskykyinen lajike, jonka Monsanto toi markkinoille jo 1995. Lajike kuitenkin vedettiin markkinoilta 2001, koska se oli kallis ja ötökkää vastaan oli kehitetty tehokkaampia torjunta-aineita. 

 Jonesin mielestä tuholaisia olisi parempi torjua genetiikalla kuin kemikaaleilla. 

– Rutonkestävä peruna olisi luomuviljelijöiden unelma, koska myrkkyjä ei tarvita.

 Taikauskoista päivänjatkoa kaikille Luomulakon lukijoille!

 

Luonnonmukaisuuden harha

Esko Valtaoja tarjosi taas mietittyjä sekä ajatteluun innostavia kommentteja Ylen ykkösen keskusteluohjelmassa, joka on kuunneltavissa Ylen Areenasta seuraavan linkin takaa:

Ajankohtainen Ykkönen - Esko Valtaoja ja luonnonmukaisuuden harha

 

Olipas mukavaa kuunnella taas mietittyjä ajatuksia, sekä sitä, että omat ajatukset osaa perustella järkevästi ja loogisesti.

Keskustelu alkoi Snellmanin geenipelkojen lietsomiskampanjan kommentoinnilla, jota Valtaoja piti huuhaana, joka totta on, sekä sitä, miten ihmisten tietämättömyyttä on helppo ruokkia erilaisilla ihmisten ennakkokäsityksiä tukevilla humpuukiväitteillä. 

Viljoista huippusato, paitsi luomussa

Uusimmat satotilastot kertovat sekä hyviä että huonoja uutisia.

Viime vuoden viljasato suurin neljään vuoteen

 

Moderneilla, järkevillä menetelmillä tuotettiin taas paljon erittäin korkealaatuista tuotetta vaativille kuluttajille, joka ei mikään ihme ole, sillä edistys on tehnyt ihmeitä maanviljelyssäkin.

Kun modernit menetelmät jostain taikauskoisesta tai muusta syystä kielletään, jälki on sen mukaista ja siitä vasta kotimaassamme luomutuotanto.

Erityisen karmivaa on lukea Tiken satotilastoista hieman yksityiskohtaisempi esitys aiheesta, eli olkaapa hyvä ja pistäkää tästä kaksi excel-taulukkoa vierekkäin ja seuraavaksi pistätte muutaman harmaan (yms) värisen aivosolun tekemään ajatustyötä ja miettikää, että mitäpä seuraavat luvut tarkoittavat käytännössä:

Luomusatotilasto

Tavanomaisen viljelyn satotilasto 

Ja tämä tässä:

Luomuviljat

• Vuoden 2013 kokonaissato - 90 miljoonaa kiloa - oli 10 % suurempi kuin vuonna 2012. Määrä on 2,2 % Suomen koko viljantuotannosta.

Muistattekos, että kuinka paljon pinta-alasta on jo varattu luomutuotannolle?

Taitaa olla hiukan enemmän kuin tuo 2.2 %, josta luomu taas vastaa, eli satovähennys/hävikki on luomun avulla aivan käsittämätön, ottaen huomioon sen, että kuinka paljon työtä ja yhteiskunnan varoja luomu vaatii tai mitä summia se tulevaisuudessa tulee vaatimaan, jos järki ei pääse voitolle maataloutemme kehittämisessä.

 

 

Luomu saastuttaa pohjavesiä enemmän kuin tavanomainen tuotanto

Luomuliiton luulisi olevan tyytyväinen, kun maailmalta saapuu heidän ilokseen koko ajan tuoretta luomututkimusta, mutta jostain syystä nämä tutkimukset eivät koskaan päädy esimerkiksi Luomuliiton tai Pro Luomun sivustoille, vaan siellä vain hoetaan aivan erilaisia mantroja luomutuotannon mahdollisesta autuudesta.

Tässäpä tuore tutkimus, olkaa hyvä kaikki luomujärjestöt ja julkaiskaapa tutkimuksia niillä hienoilla  nettisivustoillanne:

Researchers reveal that organic agriculture can pollute groundwater

 

Ben-Gurion yliopiston tutkijat ovat saaneet selville, että myös luomutuotanto kykenee vallan mainiosti pilaamaan pohjavedet ja heidän tutkimuksissaan luomu onnistui siinä jopa paremmin kuin moderneja lannoitteita käyttävät tuottajat.

Public demand has led to the rapid development of organic farming in recent years to provide healthy food products that are free of chemical additives and to reduce industrial and groundwater pollution worldwide. However, according to a new paper, intensive organic matter using composted manure prior to planting resulted in significantly higher groundwater pollution rates compared with liquid fertilization techniques. The study compared the water quality across the entire unsaturated zone under organic and conventional greenhouses in Israel.

Joten kun suuren yleisön vaatimuksia aletaan kovasti toteuttaa, jotta suuret ostavat massat saisivat mieluisaa tuotetta, eipä siinä silloin juurikaan ympäristön tilaa mietitä, taikka odoteta, että saataisiinko ensin tieteellistä näyttöä siitä, että tuotanto on todellakin menossa ympäristö kannalta parempaan suuntaan.

Luomulla on todellakin suuren yleisön silmissä mitä ihanimpia mielikuvia ja luomun autuudesta on maalailtu maatasyleileviä runoja ympäristön pelastajana, mutta lähes jokainen kerta, kun asiasta ilmestyy tiukkaa tieteellistä dataa, tilanne muuttuu päinvastaiseksi.

Joten ainoa syy edelleenkin luomu ostamiseksi on se, että sillä on sinällään hauskoja mielikuvia ja leppoisia mainoksia, ja jos haluat erottua köyhemmästä rahvaasta, osta toki luomua. Mutta älä sotke siihen mitään asioita ympäristön hyvinvoinnista, sillä siitä ei ole vielä mitään näyttöä, vaan tiukkaa näyttöä on siitä, että olemme luomun myötä menossa ojasta allikkoon.

Snellman lietsoo geenipelkoja

Nyt myös Suomessa bisnes on keksinyt sen, että tietämättömien ihmisten irrationaalisten pelot ovat parasta markkinointia, joka on esimerkiksi Yhdysvalloissa huomattu jo ajat sitten.

Snellman on lähtenyt laajaan ja ilmeisen kalliiseen kampanjaan, jonka tähtiajatuksena on tietämättömien ihmisten erilaiset pelot, jotka ovat syntyneet internetin törkypalstoja lukemalla.

Snellman perustelee asiaa valinnanvapaudella ja sillä, että heidän mielestään on rehellistä kertoa ihmisille se, mitä he ovat mahdollisesti syömässä.

Tosin tämä puetaan epätieteelliseen kaapuun, jossa vihjaillaan olemattomia, jopa räikeästi valehdellaan ja annetaan ymmärtää, että meidän tuotteissamme ei ole sellaista mahdollista tuntematonta pahaa, jota on kilpailijan tuotteessa.

Snellman väittää, että asiasta on olemassa ristiriitaista tutkimustietoa ja kunnes tieto on ristiriidatonta, asiaa pohditaan uudelleen. No voihan sitä olla ristiriitaista "tietoa" markkinoilla, jos sitä etsii oikeista paikoista, eli erilaisten itseoppineiden huuhareiden potaska- ja valhevarastoista, mutta tieteen näkemys on hyvin yksimielinen ja sen mukaan mitään ristiriitaista ja hämärää, saati pelottavaa asiassa ei ole.

Tilanne on päinvastoin kuin mitä Snellman vihjailee, sillä gm-soija tuottaa niin paljon suurempia satoja vähemmillä kemikaaleilla, että Snellman kannattaa suorastaan ympäristörikosta siinä ahneudessa, jolla he yrittävät kääriä firmalleen suurempia voittoja tietämättömien kuluttajien kustannuksella.

Vertaisarvioitujen, luotettavien tieteellisten tutkimusten mukaan, geenimuunneltujen lajikkeiden kohdalla sadon lisäykset ovat jopa dramaattisen suuria, joten luontoa ei tarvitse raivata maatalousmaaksi ja Maapallo kiittää.

Internetin huuhaasivustoilla pyörii väitteitä siitä, että todellisuudessa geenimuunneltujen lajikkeiden käyttö pienentää satoja ja tämä perustuu yhteen tutkimukseen, josta vastasi Barney Gordon, Kansasin yliopistosta. Valitettavasti Dr. Barney Gordon ei tutkimuksessaan edes tutkinut geenimuunnteltujen lajikkeiden satoja verrattuna tavanomaisiin lajikkeisiin, vaan hän tutki määrättyjen lajikkeiden vasteita maaperän mangaanitasoihin ja tästä Barney Gordon on myös itse tehnyt vastineen, koska hänen tutkimustaan on väärennelty ja vääristely tieteenvastaisissa huuhaaporukoissa, tukemaan Snellmanin tieteenvastaista mainospropagandaa.

Snellmania tämä ei tietenkään kiinnosta, sillä heitä kiinnostaa vain se, miten paljon he myyvät omia tuotteitaan kuluttajille ja kuinka paljon heidän tilillään on rahaa jaettavaksi omistajille.

Sitä paitsi gm-vapaa soija viljellään jossain hyvin kaukana, joten on aivan sama Snellmanille, että miten paljon siellä pitää ruiskia kemikaaleja maahan tai raivata sademetsää lisää pelloksi, jotta taikauskoiset ja pelotellut kuluttajat saavat Suomessa pelkojensa mukaista ruokaa ja mielikuviensa mukaista valinnan vapautta.

Tässä ei edes tarjota mitään valinnanvapautta, sillä tarjolla on vain yksi vaihtoehto! Sellaiselle, joka haluaa tukea kestävää maataloutta vähemmillä myrkyillä ja suuremmilla sadoilla, ei Snellman tarjoa vaihtoehtoa, vaan vaihtoehto annetaan vain heille, joilla on Snellmanin markkinointiosaston mukaisia pelkoja ja niitä pelkoja Snellman koettaa lisätä niin paljon kuin mainosbudjetista rahaa löytyy.

Joten jos Snellman olisi vastuullinen toimija, he perustaisivat mainontansa tieteelliseen tutkimustietoon ja sen perusteella heidän tarjoamansa vaihtoehto olisi ilmeisen selvä, eli geenimuunneltu soija, koska sitä voidaan tuottaa vähemmillä kemikaaleilla ja se antaa samalta maa-alalta isomman sadon kuin muuntelematon lajike.

Mutta bisnes ei ole koskaan välittänyt ympäristön tilasta, vaan siitä, että miten voitot maksimoidaan, ja jos ne voidaan maksimoida kuluttajien peloilla sekä tietämättömyydellä, tie on sama kuin mille Snellman on astunut.

Snellman on kiinnostunut vain siitä, että miten mainonnan avulla kuluttajien tunteisiin vetoamalla he saavat tehtyä parempaa tulosta ja tällöin sekä tiede, että tieteellisesti tutkitut tosiasiat on pistettävä sivuun. Snellmanin tie on pelottavat mielikuvat ja nyt sitten aika näyttää, että miten tässä tulee täällä käymään.

Hallitseeko ruoka elämääsi?

Ylen aamussa oli mielenkiintoinen ruokakeskustelu, jossa oli mukana niin luomu-uskovainen kuin myös tieteen edustajia, joilta saatiinkin ehdottomasti järkevimmät kommentit, mitä ruokailuun voi liittyä.

Hallitseeko ruokaa liikaa arkeasi? 

 

Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholmin rauhalliset ja mietityt kommentit olivat taas parasta antia ja kuten hän sanoi, luomun osalta ei ole mitään tuloksia paremman terveellisyyden osalta.

 

 Tosin en allekirjoita hänen mielipidettään siitä, että luomu on eläinten hyvinvoinnin kannalta eettinen valinta, sillä kuten tässäkin asiassa, mikään tieteellinen tutkimus ei tue mielikuvaa siitä, että eläimet voisivat luomussa yhtään sen paremmin tai huonommin kuin muussakaan tuotannossa.

 

Eläinten hyvinvoinnin tilaa eurooppalaisessa luomutuotannossa kartoitti EU:n monivuotinen Safo-hanke. Useista yksittäistutkimuksista syntyi päätelmä, että yksittäisten tilojen välillä on suurempia eroja kuin tuotantotapojen välillä.

Kaiken tämän perusteella vastaus kysymykseen, voiko luomukarja paremmin kuin tehokarja, on kyllä ja ei. Käytännössä eläinten hyvinvointi riippuu kaikkein eniten siitä, kuka niitä hoitaa – oli tuotantotapa mikä tahansa.

 

Joissain tutkimuksissa eläinten on tulkittu olevan paremmin voivia luomutuotannossa ja jossain tutkimuksissa vähemmän paremmin voivia, joten eläinten hoitaja on tärkein linkki ketjussa, ei ideologia, jonka mukaan eläimiä pidetään.

Kunnes toisin osoitetaan, luomulla ei ole mitään tieteellistä näyttöä takanaan, ei ole koskaan ollut ja mikäli haluat luomua suosia, voit tehdä sen vaikkapa siksi, että haluat näyttää itselläsi olevan ylimääräistä varallisuutta siihen.

Kokonaisuus ratkaisee, ei luomu

Luomun todellisuudesta on hyvin vaikea sanoa mitään, sillä oikeaa tietoa tihkuu hyvin harvoin. Mutta lauseesta sieltä ja toisesta täältä saa usein kasattua jonkinlaisen palapelin, jonka luomasta kuvasta saattaa jopa selvää saada.

Esimerkiksi luomun myynnin osuudesta tai volyymistä ei ole kuin epämääräisiä prosentteja, jotka vaihtuvat hyvin tiheästi kertojan mukaan ja jos niistä saa edes joskus laskettua yhteen 100 prosenttia, niin sepä on melkoinen ihme.

TV:stä tuli aikoja sitten dokumentti roskisdyykkareista, jotka etsivät kauppojen roskiksista syömäkelpoista ruokaa, joka on heitetty jonkin syyn takia pois, eikä ole tavoittanut siten kuluttajan ruokapöytää ja suuri määrä luonnonvaroja on mennyt hukkaan tuotteen turhan viljelyn takia. Dyykkarit olivat ainakin New Yorkissa sitä mieltä, että etenkin luomukauppojen roskikset ovat kultakaivoksia, sillä niissä on kaikkein eniten pois heitettyä, syömäkelpoista ruokaa.

Miten tilanne on sitten Suomessa, niin siitäpä ei ole tietoa, mutta Lauttasaaren K-Supermarketin myymäläpäällikkö twiittasi hetki sitten näin:

Onko luomu parempaa? Esim. hedelmien ja vihannesten kierto hitaampaa ja hävikki suurempaa normaaliin verrattuna. Kokonaisuus ratkaisee.

Jotain tällaista olen epäillyt ainakin oman suurimman marketin valikoimista, ja eipä minulla ole mitään syytä epäillä, etteikö myymäläpäällikkö kertoisi asian olevan juuri siten, kuin hän kirjoitti.

Luomu on paljon kalliimpaa tuottaa ja määrätyiltä osin luomu myös tuhlaa enemmän luonnonvaroja, sekä on ympäristölle kuormittavampaa ja jos käy vielä niin, että ympäristölle vahingollisempi tuote, jonka tuottaminen vaatii enemmän, ei tavoita kuluttajaa, tulee tuplavahinko, tai kenties jopa triplavahinko ympäristön kannalta.

Luomuinstituutti sai huippuosaajan?

Länsi- ja Itä-Savon lehdet kirjoittavat ilmaista mainosta luomuinstituutin saamasta huippuosaajasta, joka on palkattu viemään Suomen luomutuotanto kohti valoisaa auringonnousua:

Luomuinstituutti sai huippuosaajan

 

Carlo Leifert, tuo luomun huippuosaaja ja luomun kultasormi on tunnettu lukuisista luomua eteenpäin vieneistä tutkimuksista, kuten .... niin ... kuten ... öööö .... no varmaan niistä löytyy edes pieni maininta itse jutusta?

 Kyse on myös huippututkijasta, josta saadaan myös tieteellinen johtaja tähän hankkeeseen, Siiskonen iloitsee. ...  Luomulle kuten myös instituutille professuuri on tärkeä, sillä saamme korkean tason osaajan vetämään pitkää hanketta, Helenius mainitsee. ... Vaikka luomututkimus on hänelle tuttua EU-hankkeista sekä Helsingin ja Newcastlen yliopistojen yhteistyöstä, niin perehtymistä suomalaisen luomutuotannon problematiikkaan riittää.

– Ongelmat Suomessa ovat erilaiset kuin Englannissa. Alkuvaihe menee opetellessa, mutta toki luomualasta ja hankkeista on paljon kokemusta, hän toteaa. 

 Newcastlessa Leifert on työskennellyt luonnonmukaisen maatalouden tutkimuskehityksen professorina vuodesta 2000 ja Stockbridge Technology Center Ltd:n johtajana vuodesta 2001 lähtien.

Koskapa juttu ei valottanut ollenkaan sitä, että millä ansioilla Carlo Leifert on luomun huippuosaaja ja väkevä ammattilainen, niin minun täytyy jälleen lainata itseäni, eli aiempaa kirjoitustani.

Lisäksi voisi kuvitella, että koska Englannissa on tehty jo pitkään töitä luomutuotannon ongelmien ratkaisemiseksi, jotain olisi jopa saatu aikaiseksi ja luomutuotanto olisi ponnahtanut ongelmien viidakosta maataloustuottajien ykkösvaihtoehdoksi ja suosio olisi suurta.

Valitettavasti jostain kummallisesta syystä luomutuotanto kutistuu Englannissa kutistumistaan, ja  tuottajien määrä on laskenut jo vuosia putkeen, samoin kuin viljeltävän luomualan hehtaarit, kuten tilastot kertovat. 

Carlo Leifertin huippuosaaminen luomun ongelmapaikoissa keskittyy erääseen tapahtumaan vuonna 2007, jolloin hän paljasti, että luomusta ja sen suunnattomista hyödyistä ja terveyseduista tullaan julkaisemaan tutkimus noin vuoden sisällä, eli ilmeisesti tämän tutkimuksen olisi pitänyt kohdata päivänvalo vuonna 2008, tai ehkäpä vuonna 2009, koska kaikkihan me tiedämme, että luomututkimus on todella vaikeaa, kuten on esimerkiksi homeopatiankin tutkimus.

Valitettavasti tutkimus ei ole vieläkään tainnut tavoittaa vertaisarviointia, sillä esimerkiksi kotimaamme uudet ravitsemussuositukset eivät ota luomuun mitään kantaa, eikä luomun suosiminen saa mainintaa, sillä tieteellistä tutkimusta tai näyttöä luomun eduista ei ole. Mikäli Carlo Leifertin tutkimus olisi joskus ilmestynyt jossain ja sen sisältö olisi etukäteishehkutuksen mukaista, kai luomua suositeltaisiin sen terveysvaikutusten johdosta kaikkialla, jossa vain ravitsemuksen ammattilaisia kohtaa?

Jos edellinen juttuni ei auennut, niin Skeptic Dictionary kertoo asian hyvin selkeästi:

organic (food and farming)

Outoa on myös se, kuten juttu jälleen paljastaa, että luomua on rummutettu jo jonkin aikaa maataloutemme kivijalaksi, johon tulisi siirtyä yhä enemmän ja enemmän, mutta mitään tutkimusta luomusta, sen satoisuudesta, tai sen kykeneväisyydestä ruokkimaan kansalaiset ei ole, eikä taida edes tulla.

Olemme menossa perse edellä puuhun ja lisäksi vielä musta muovipussi pään ympärillä.

– Monitieteellisyys on osoittautunut erittäin hyväksi ratkaisuksi, Siiskonen arvioi.
Hän korostaa, että talossa tehdään muutakin kuin tutkimusta.

–  Instituutin tehtävänä on myös tieteestä tiedottaminen, aikuiskoulutus ja kehittämishankkeiden vetäminen. Etelä-Savo on instituutin koelaboratorio, josta tuloksia ja kokemuksia levitetään muualle Suomeen.

Tieteestä tiedottaminen?

Luomusta on ilmestynyt lukuisa joukko tutkimuksia, mm. Oxfordin väitöskirja, sekä vaikkapa Stanfordin yliopiston tutkimus luomun terveyshyödyistä, mutta yksikään kotimainen tai minkään maalainen luomujärjestö tai luomuinstituutti tai mikään luomuun millään tavalla liittyvä pulju ei ole sanaakaan tiedottanut näistä tutkimuksista, sillä niissä taisi olla hyvin ikävä sisältö luomuseurakunnan lehteen pääsemisen uutiskynnyksen ylittämiseksi.

Luomu jäi pois ravitsemussuosituksista

Jälleen on luomuväki pahoittanut mielensä ja tällä kertaa siitä, kun tieteeseen perustuvat ravitsemussuositukset eivät kerro luomun eduista.

Luomun edut jäivät näkemättä ravitsemussuosituksissa

 

Alunperin oli pientä huhua ja toivonkipinää siitä, että luomu saisi osakseen ansiotonta mainosta ravitsemussuosituksissa, mutta tämä jäi näkemättä ja syy on tietenkin se, että mitään tieteeseen perustuvaa näyttöä asiasta ei ole, vaan luomun edut näkyvät lähinnä mainoksissa käytetyissä mielikuvafraaseissa, ei muualla.

Luomun osalta ravitsemussuositukset nostivat esille luomuruoan ravitsemushyötyjen vähäisen tutkimuksen sekä D-vitamiinin ja seleenin puutteen. 

Joten niitä luotettavia tutkimuksia odotellessa luomuväki voisi tietenkin panostaa tutkimukseen, eikä voivotella sitä, että luomua ei kehuta maasta taivaaseen tutkimatta.

Samoin on niin, että luomumaidosta puuttuvan D-vitamiinin voi korvata täydentämällä vitamiininsaantiaan purkista ja nauttimalla riittävän usein kalaruokaa.

Ensin ostaa tuplasti kalliimpaa luomumaitoa ja sen lisäksi pitää ostaa pitkälle prosessoituja pillereitä, että saa samat vitamiinit kuin ostamalla puolet halvempaa tavanomaista maitoa, josta saa vitamiinit huomattavasti huokeammalla. No tämä on sitä luomulogiikkaa.

Luomueläimien rehuihin lisätään seleeniä, joten seleeninpuute uhkaa oikeastaan vain niitä, jotka syövät pelkkää kotimaista luomukasvisruokaa. Heitä ei liene kovin monta.

No eipä totisesti liene, vaikka mainoksissa ja erilaisten galluppien perusteella koetetaan väittää jotain ihan muuta.

Uusissa ravitsemussuosituksissa todettiin, että luomun ympäristöhyödyt liittyvät luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen. Totta, tämä on tutkimuksin osoitettu. Sen sijaan monien muiden ympäristöhyötyjen osoittaminen vaatisi enemmän tutkimusta.

Moninaisuus kylläkin lisääntyy lähinnä siellä pellolla, jossa on huomattavat määrät enemmän rikkaruohoja ja tuhohyönteisiä, kuten tutkimukset meille kertovat.

Näitä tuloksia odotellessa voi itse kukin käyttää maalaisjärkeään: Jos kasvustoihin ei lisätä kasvinsuojeluaineita, vähentääkö se kemikalisoitumista? Jos lisätään pellon humuspitoisuutta, sitoutuuko peltoon enemmän hiiltä? Jos typpi sidotaan satoon öljyllä valmistettujen lannoitteiden sijasta palkokasvien avulla, niin olisiko se kestävää?

Ja taas näitä kuluneita luomufraaseja.

Siitä pellon humuspitoisuudesta ei ole mitään hyötyä, jos sieltä ei saada satoa.

Siitä paperilla kauniista typpisidonnasta ei ole mitään hyötyä, jos pelto ei tuota mitään ja niin edelleen.

Totta on, että luomun kestävyyshyötyä nakertavat pienemmät sadot. Onneksi niiden suuruutta ei määrätä luomusäädöksissä, vaan satotaso nousee nykyisestä uuden tiedon, teknologian ja oppimisen kautta. Niin uskon ja mikäs on uskoessa, kun juuri on pyörähtämässä käyntiin pääosin Tekesin rahoittama viisivuotinen LuomuKasvu-hanke.

Sitä nousua odotellessa.

Jälleen kerran on sanottava, että luomua ei ole harrastettu täällä viime vuodesta, eikä toissa vuodesta, vaan luomua on viljelty jo kymmeniä vuosia, eikä mitään parannusta ole sinä aikana tehty ja nyt sitten tapahtuu ihme ja luomupellot alkavat tuottaa jotain, kun joku niin uskoo?

Jotkut ovat uskoneet erään puusepän pojan pikaiseen paluuseen noin 2000 vuotta, eikä ole näkynyt, eikä kuulunut, joten se, että joku uskoo johonkin, ei tarkoita yhtään mitään.

Yleensä ensin tutkitaan ja sitten katsotaan, että mitä tuloksia saatiin.

Luomuväki koettaa taas uutta tiedettä ja uskotaan, että tutkimukset tulevat antamaan sellaisia tuloksia, joihin he uskovat ja joita he toivovat.

Minä haluan ensin nähdä ne tulokset ja sitten katsotaan, että mihin luomun rahkeet riittävät.

Luomuväen puheet ovat koko ajan kuin jostain herätyskokouksesta, jossa usko on kyllä kova, mutta vuosikymmeniä tapahtunut kova usko ei ole vielä meille mitään tuloksia antanut.