Luomu ratsastaa mielikuvilla – puhtaus on pelkkä puolitotuus
Pääkirjoitus 11.8.2015
Kyykin loppukesän päivät mansikkapellolla. Marjoja ämpäriin riipiessä oli aikaa omille ajatuksille ja muiden poimijoiden salakuuntelulle. Viereisessä mansikkapenkissä keskustelu kääntyi torjunta-aineisiin.
"Näihin on varmaan ruiskutettu myrkyllisiä kemikaaleja – niitä, joista saa syövän."
"Täytyy siirtyä luomumansikoihin. Ne ovat taatusti terveellisiä ja turvallisia."
Moni tuntuu hurahtaneen luomuun. Tutkimusten mukaan suomalainen ostaa luomua – jos ostaa – siksi, että se maistuu paremmalta ja on puhtaampaa ja terveellisempää. Muissa maissa sitä ostetaan, koska se on ympäristöystävällisempää.
Suomalainen on väärässä: luonnonmukainen viljely pyrkii ympäristöystävällisyyteen mutta ei lupaa mitään mausta, puhtaudesta eikä terveellisyydestä.
Luomumansikat tuntuvat turvalliselta valinnalta. Onhan niissä vähemmän torjunta-ainejäämiä kuin tavanomaisissa marjoissa. Kemikaaleja luomumansikat pursuavat silti – ihan luonnostaan.
Maailmankuulu yhdysvaltalainen biokemisti Bruce Ames on laskenut, että 99,9 prosenttia ruoasta saatavista torjunta-aineista on kasvien omaa tuotantoa. Kemikaalipommeja valmistamalla kasvit suojautuvat taudeilta ja tuhohyönteisiltä. Luomumarjaan luontoäidin kemikaaleja kertyy enemmän, koska viljelytapa kieltää keinotekoiset torjunta-aineet.
Ihmisen tekemät aineet tunnetaan tarkasti, mutta kasvien omat myrkyt ovat arvoitus. Niitä ei testaa kukaan. Eläin- ja solukokeissa luonnon torjunta-aineet ovat osoittautuneet yhtä suureksi syöpäriskiksi kuin synteettiset. Luomun puhtaus on vain puolitotuus.
Entä se ylivertainen terveellisyys? Luomumansikka on terveellinen mutta tuskin sen terveellisempi kuin tavanomaisesti viljelty. Yksittäisissä ravintoainepitoisuuksissa luomun ja ei-luomun välillä on pieniä eroja. Niillä ei ole käytännön merkitystä, jos syö muutenkin terveellisesti.
Puhuminen paremmasta mausta on mieltä vailla. Joissakin tutkimuksissa luomu on maistunut paremmalta, toisissa ei. Viljelytapa ei sinänsä tuo makua mansikkaan tai muuhunkaan marjaan. Maun määräävät lajike, maaperä, ravinteet, vesimäärä, lämpö ja aurinko.
Luomua ei saisi mainostaa puhtaana tai terveyttä edistävänä, mutta käytäntö on toinen. Mielikuvilla ratsastetaan surutta.
Mansikkapellon laidalle sanoisin, että syökää marjoja niin, että napa paukkuu. Luomuna tai ilman. Kunhan syötte.
Olenkin monta kertaa ihmetellyt, että miksi luomun löperöihin mainoslauseisiin ei puututa millään tavalla. Ehkäpä parempi jättää sellainen tuote kaupan hyllylle, jota ei voida rehellisesti ja samoilla säännöillä mainostaa kuin muutkin. Jotain hämärää siinä silloin lienee, ajateltaisiin heti jostain muusta kuin luomusta, jos samaa taktiikkaa noudatettaisiin jossain muualla kuin luomutuotannossa. Sille tuntuu olevan kaikki sallittua, muilta kielletytkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti