Rasva vastaan sokeri

Eilen tuli Ylen tiededokumenttina erittäin mielenkiintoinen "ihmiskoe", jossa pistettiin vastakkain kaksi ruokauskontojen pääsaatanaa, eli sokeri ja rasva.

Ihmiskokeeseen osallistui tosin vain kaksi ihmistä, identtiset lääkäriveljekset Chris ja Xand van Tulleken.

Prisma: Rasva vastaan sokeri

 

He siis söivät kuukauden tahoillaan heille räätälöityä hyvin äärimmäistä ruokavaliota, jossa Chris söi lähes pelkkiä hiilihydraatteja ja Xand rasvaa. Tämän kuukauden ajan heitä altistettiin myös testeille, eli he joutuivat ajattelutesteihin, sekä kuntotesteihin ja tulokset eivät sinällään yllättäneet, mutta muutama pieni yllätys tuloksista silti löytyi.

Ajatteluosion voiton nappasi sokeri-Chris, koska aivot tarvitsevat sokereita, niin sekä muisti, ajattelu että kaikki aivotoiminta oli Chrisillä selkeästi vikkelämpää kuin rasva-Xandilla.

Urheiluosion voitti jälleen sokeri-Chris, koska lihakset tarvitsevat sokeria, eikä rasvalla pitkälle pötkitä, tässä tapauksessa fillaroida. Tosin rasva-Xandin verensokerit olivat yllättävästi loppurutistuksen aikana petraantuneet, mutta eihän sitä tietenkään rasva aiheuttanut vaan se, että Xandin elimistö alkoi muuttaa lihasten proteiineja aminohappojen kautta sokeriksi, jotta lihakset jaksaisivat vielä hetken toimia.

Eli pyörätesti oli hyvin yksinkertainen. Ensin oltiin paastolla 12 tuntia. Sitten kuntopyörällä vedettiin ilman lisäenergiaa verensokerit niin alas kuin ne tipahtavat ja sen jälkeen toinen sai sokereita ja toinen rasvaa ja otettiin loppukiri, eli kivuttiin  rankka ylämäki niin lujaa kuin menee. Molemmat saivat yhtä paljon energiaa, mutta rasva-Xand sai sen energian voinappina ja sokeri-Chris sai sen energiageelinä puhdasta hiilihydraattia. Huipulla Chrisin veren sokerit olivat vielä hyvässä iskussa, mutta yllättäen myös Xandin. Elimistö ei kuitenkaan tee rasvasta sokeria, niin elimistö alkaa muuttaa lihaksissa olevaa proteiinia aminohapoiksi ja siitä edelleen glukoosiksi, jotta elimistö saa kipeästi kaipaamaansa energiaa.

Olen itse kokenut tämän muutamalla ylipitkällä lenkillä, jonka aikana energia on loppunut, eikä mitään sokeria ole enää ollut tarjolla, niin sellaisten lenkkien jälkeen olet aivan sippi hyvin pitkään. Palautuminen kestää paljon kauemmin kuin lenkiltä, jossa energiaa on tarjolla tasaisesti lenkin ajan.

Kuukauden päätteeksi veljekset testattiin samoin kuin alussa ja hiilari-Chris laihtui noin kilon, joista läskiä oli puoli kiloa ja lihaksia puoli kiloa.

Rasva-Xand sai ensin iloisia uutisia, koska hän oli laihtunut jopa 3.5 kiloa, eli nyt kaikki Antti Heikkilän ja voin ystävät  voivat hetken iloita, mutta vain pienen hetken, sillä laihtumisen hinta oli kova, sillä paino lähti suurimmaksi osaksi lihasmassan kustannuksella, joka tietenkin on ihmisen fysiologiaan perehtyneille tuttu uutinen, sillä elimistö polttaa lihakset sokereiksi, jos ei niitä muualta saa. Eli rasva-Xand laihtui 2 kiloa lihaksistosta ja 1.5 kiloa rasvakudoksestaan.

Kuten asia ilmaistiin, niin päällisin puolin Xandin tilanne näytti hienolta, eli keisari sai uudet vaatteet, mutta pitkällä juoksulla kahden kilon lihasmassan menetys noin pienessä ajassa ei todellakaan ole hyvä juttu, sillä pienempi lihasmassa on yhteydessä lukuisiin sairauksiin sekä eliniän alempaan ennusteeseen.

Kummankaan veriarvot (kolesteloriarvo yms) eivät olleet ehtineet kuukaudessa muuttua juuri mihinkään, vaikka muutosta molemmat epäilivätkin.

Mutta veren sokeria säätelevän insuliinin testi tuotti tämän dokumentin yllätyksen.

Sokeri-Chrisin elimistön kyky tuottaa insuliinia oli yllättäen parantunut, eli koska hän altisti elimistöään sokereille, elimistö tottui käsittelemään sokeria paremmin. Jos katsomme asiaa taas lyhyen aikavälin hyödyllä, niin onhan siitä hyötyä, mutta pitkän aikavälin seuraukset eivät ole elimistölle hyväksi.

Rasva-Xandin tulos oli sitten vieläkin suurempi yllätys, sillä hänen elimistönsä insuliivivaste oli heikentynyt merkittävästi. Liika rasva voi estää elimistöä reagoimasta insuliiniin, sekä saada elimistön tuottamaan lisää glukoosia ja näin oli juuri tapahtunut.

Rasva-Xandin veren glukoosipitoisuus oli kokeen alussa noin 5.1 mmol/l ja kuukauden "rasva-dieetin" jälkeen jo 5.9 mmol/l, joka on aika lähellä diabeteksen esivaiheesta.

Hän noudatti täysin sokeritonta ruokavaliota, niin hänen insuliinituotantonsa meni täysin sekaisin. Kuten hän itse ilmaisi hieman mutkia oikoen asian, niin runsas rasvan syönti ja sokerin vältteleminen oli tehnyt hänen elimistöstään insuliiniresistentin.

Kuten he hienosti asian kertoivat, niin koskaan ei ole kyse vain yhdestä asiasta, esim. rasvasta tai sokerista, vaan kyseessä on hyvin monitahoinen asia ja siinäkin on otettava huomioon lyhyt ja pitkä aikaväli. Hetken saattaa näyttää hyvältä, mutta sen jälkeen tilanne voi olla katastrofi. Paino voi pudota, mutta millä hinnalla. Elimistön kyky käsitellä sokeria ja  tuottaa insuliinia voi parantua hetkeksi, mutta entäpä pitkällä aikavälillä, niin mitä siitä seuraa?

Eli päällisin puolin loogisilta näyttävät yhden asian ratkaisut eivät todellakaan toimi, vaan mahdollinen oikeampi ratkaisu, kompromissi, löytyy jostain muualta.

Kuten he itse korostivat, niin kahden hengen koeryhmä ei todellakaan ole tieteellinen eivätkä tulokset olleet luotettavia, eikä niistä voi vetää mitään johtopäätöksiä, mutta mielenkiintoinen tämä koe silti oli.

Tietenkin molemmat olivat vielä sangen vetreässä kunnossa olevia nuorukaisia, hyväkuntoisia jne, joten kahdella huonokuntoisella, valmiiksi hyvin ylipainoisella identtisellä kaksosella olisimme voineet päästä aivan toiseen tulokseen.

Dokumentin loppuosio sitten käsitteli sitä, että mikä meidät syömisessämme sairastuttaa, jos kerran rasva tai sokeri yksinään ei siihen kykene. Mahdollinen vastaus oli mielenkiintoinen, sillä se oli rasvan ja sokerin kombinaatio, jota ei luonnosta löydy. Pitkälle prosessoitu herkuttelueväs, eli juustokakut, jäätelö, donitsit yms, joissa on noin puolet rasvaa ja puolet sokeria. Sitä vastaan aivoistamme ei löydy stop-nappulaa, joka kertoo meille, että pistä purkki pois ja lakkaa syömästä, olet jo kylläinen.

Se sai myös hiirten syömisen aivan sekaisin, eli pelkällä sokerilla tai pelkällä rasvalla hiirten kyky hillitä syömistään säilyi, mutta rasvan ja sokerin epäpyhä yhdistelmä pisti hiirten syömiskontrollin  sekaisin.

Terveellisen ruokavalion salaisuus ei löydy yhdenkään ortopedin muotoilemista muotidieeteistä, vaikka sen takana olisi tuhansia anekdootteja ja julkkiksia, vaan ne johtavat sinut harhaan ja pahimmassa tapauksessa pilaavat terveytesi, vaikka pienen hetken saattaa hyvältä tuntua.

Lähimpänä vaihtoehtoa, joka ei vie sinua metsään ainakaan liikaa, lienee seurata vaikkapa kansallisia ravitsemussuosituksia, joissa on tuhansien ihmisten seuratusta terveydestä saatua luotettavaa tietoa takana ja pitää muistaa, että ravitsemussuositukset eivät kerro vain ruuasta, vaan ne kertovat myös, että meidän pitäisi liikkua, joka suosituksia perusteettomasti kritisoivilta tuntuu aina unohtuvan.