Lapseni ei oireile kouluruuasta!

Olen mielenkiinnolla seurannut Espoon luomuäitien aloittamaa keskustelua kouluruuasta ja siitä, että mitä kaikkea kamalaa päiväkoti- ja kouluruoka maailmassa aiheuttaa ja juuri heidän lapsilleen. Osa Laatua lasten lautasille -ryhmän jäsenistä on päässyt eri medioihin kertomaan mielipiteitään ja haukkumaan heidän lapsilleen tarjottua, yhteisillä rahoillamme tehtyä ruokaa ja sitä, että miten tämä ruoka jopa sairastuttaa heidän lapsensa ja saa oireilemaan mitä erilaisimmin tavoin.

Omalta osaltani voin sanoa, että kouluruoka ei saa omia lapsiani oirehtimaan eikä sairastumaan millään tavoin. Toki he joinain päivinä motkottavat kouluruuan sisällöstä, kuten lähes jokainen lapsi/teini taitaa jossain välissä tehdä, mutta en ole huomannut vatsaoireita, en haavaisia ihottumia polvitaipeissa, en väkivaltaista käytöstä, en stressaantumista, en huonoja koetuloksia, enkä mitään muutakaan ihmeellistä, vaikka he syövät kouluruokaa viitenä arkipäivänä viikossa.

Harmi vain, että minun lapsieni ja minun henkilökohtaisilla kokemuksilla ei ole mitään virkaa, koska minä koen väärin, mutta jos minä kokisin lapsieni oireilevan kouluruuasta, niin sitten minun kokemuksillani olisi arvoa ja minua kuunneltaisiin myös tuossa ryhmässä ja voisi käydä jopa niin hyvä tuuri, että kirjoittamaani viestiä heidän facebook-ryhmäänsä ei poistettaisi viiden minuutin sisällä sen kirjoittamisesta.

Asiaan voi olla vaikutusta sillä, että kodissamme kouluruokaa ei mollata vanhempien toimesta, vaan aina jos kouluruuasta on puhetta, siitä koetetaan puhua myönteisessä sävyssä, silloinkin kun lapsien mielestä kouluruuan sisältö ei ole vastannut odotuksia. Yleisellä tasolla ongelmia on eniten siinä, että tykkäämäänsä ruokaa ei saa ottaa niin paljon kuin haluaisi ja sitten on joitain ruokia, joista ei vain tykkää. Ryhmäpaine tykätä tai olla tykkäämättä jostain ruuasta tuntuu kuitenkin olevan aika kova.

Laatua lasten lautasilla -ryhmässä puhutaan paljon siitä, että yksilön omat kokemukset ovat kaiken mitta, mutta sillä on rajansa, sillä kun eräässä lehdessä taannoin haastateltiin lapsia päiväkotiruuasta, niin lapsilla ei tuntunut olevan asiassa valittamista, joten se oli väärä henkilökohtainen kokemus Laatua lasten lautasille -äitien mielestä, eli lasten mielipiteet tyrmättiin täysin. Oli todella alhaista journalismia mennä kysymään lapsilta, että onko ruoka päiväkodissa hyvää, kun asiaa pitää tietenkin kysyä äideiltä, jotka eivät syö ruokaa päiväkodissa, sillä .... no perusteluita on loppupeleissä aivan ymmärtänyt.

Eli äitien mielipiteet ovat tärkeämmässä roolissa, eikä suinkaan lasten, jotka sitä ruokaa kuitenkin syövät. Tämä on minusta hyvin outoa, mutta tämä toisaalta selittää asioita paljon.

Sen verran muistan jotain ihmisen psykologiasta, että varmasti saisin lapseni oirehtimaan kouluruuasta mitä moninaisimmin tavoin. Jos aamusta iltaan haukkuisin kotona kouluruokaa lasteni kuullen, varmasti lapseni oppisivat ajattelemaan samoin kuin minä. Lapset oppivat vanhempiensa ajatukset hyvin nopeasti asiassa kuin asiassa. Lapset oppivat aikuisena harrastamansa liikennekäyttäytymisen omilta vanhemmiltaan, samoin kuin suhtautumisen ruokaankin.

Jos voivottelisin kovaan ääneen aamulla lapseni kovaa kohtaloa, kun hän joutuu nyt taas lähtemään kouluun tai päiväkotiin syömään kauheaa myrkkyruokaa, joka saa hänen vatsansa sekaisin, niin minulla on aika varma käsitys siitä, että kun koulupäivän jälkeen kysyisin lapseltani asiaa, hän olisi varmaan tuntenut koulussa ruokailun jälkeen vatsanväänteitä, ja kun hetken asiaa yhdessä pohtisimme, olisimme varmaan sitä mieltä, että sen aiheuttajan on pakko ollut olla kouluruoka.

Riittävästi lastani manipuloimalla saisin lapseni vatsan sekaisin jo mainitsemalla ohimennen, että huomenna on taas koulupäivä.

Voisin jopa epäillä, että tällä asialla on hyvin suuri merkitys siihen, että suurin osa lapsista ei oireile koulu- tai päiväkotiruuasta yhtään mitenkään, vaan "sairastuneita" lapsia on äärettömän pieni joukko, joskin heidän äitinsä ovat hyvin kovaäänisiä, kuten asiaan kuuluu. Vai pitäisikö puhua sairastuneista äideistä, jotka siirtävät sairautensa lapsiinsa? Se lienee ainakin todistettu, että netistä lukemansa "tiedon" avulla voi sairastuttaa itsensä.

Jussi Riekki kirjoitti näiden äitien tietolähteistä hienon kirjoituksen blogissaan muutama päivä sitten, eli nämä ihmiset puolustavat lapsiensa voin syöntiä sellaisilla tieteellisillä tutkimuksilla, jotka itse asiassa kehottavat vaihtamaan kovat rasvat pehmeisiin rasvoihin, eli sillä tasolla tässä liikutaan. Joten espoolaisäidit ovat täysin selkeästi sairastuttaneet itsensä netistä löytämillään tahattomilla väärinymmärryksillä.

Lapsi ei halua tuottaa vanhemmilleen pettymystä, eikä halua kokea, että oma äiti tai isä olisi väärässä, vaan hän taatusti kokee kaikki ne asiat, joita vanhemmat haluavat hänen kokevan. Jos äiti on sitä mieltä, että lapsella menee maha sekaisin kouluruuasta, niin kyllä lapsi tämän äidilleen kertoo, kun sitä lapselle riittävästi hokee.

Se, että espoolaisäidit ovat keksineet kouluruuan syyksi kaikkiin perheensä ja lastensa ongelmiin, ei ole mikään yllätys, sillä jostain muualta sen syyn on aina pakko löytyä, kuin omasta käyttäytymisestä tai oman kodin olosuhteista ja ilmapiiristä. Syyn pitääkin olla aina muualla kuin siinä, että mitä itse tekee. Ei kukaan halua nähdä ongelmia omassa toiminnassaan tai oman kotinsa hallinnassa.

Kun autoilija ajaa ylinopeutta ja jää kiinni, niin lähes kaikki keksivät syyn ylinopeudelle jostain muualta kuin ratin ja penkin välistä. Kun saadaan pysäköintisakko, niin sama tilanne.

Elintapasairaudet johtuvat siitä, että ihminen on itse toiminut väärin ja aiheuttanut itselleen ongelmia, mutta tänä päivänä tilanne on se, että tällaiselle ihmiselle on hyvin paljon kuiskuttelijoita, jotka haluavat saada hänet uskomaan, että hänessä ei ole ollut mitään vikaa, vaan syy hänen sairastumiselleen on jossain muualla ja kun ostat minun kirjani, niin saat tietää syyllisen.

Itseoppineet gurut ja erilaiset itseoppineet "google-hyvinvointivalmentajat" ovat ymmärtäneet sen, että ihminen haluaa kuulla syyn olevan jossain muualla kuin omassa toiminnassaan, niin he kertovat auliisti sen, mitä mahdollinen asiakas haluaa kuulla.

Joten oman terveytensä omilla valinnoillaan pilannut tarttuu täkyyn, ostaa kirjan ja saa murskaavat todisteet sille, että hän itse ei olekaan omilla valinnoillaan saanut itselleen elintapasairautta, vaan sen on tehnyt joku muu ja hän itse on syytön tapahtuneeseen ja tämän jälkeen hän alkaa julistaa kirjan ilosanomaa muillekin.

Kun lapsi on ärtynyt, hänen vatsansa on sekaisin ja hän näkee yöllä painajaisia, syy ei ole tietenkään se, että perheen vanhemmat istuvat lähes koko hereilläoloaikansa facebookissa ja keräävät huhupuheita ja muuta "tietoa" kouluruuan aiheuttamista ongelmista lähipiirinsä lasten vanhemmilta.

Lapsen koulupäivän jälkeen äidin tehtävät ovat edelleen pahasti kesken ja lapsi istuu Playstationin ääreen pelaamaan kolmeksi neljäksi tunniksi, jotta äiti saa ristiretkensä tehtyä sen päivän osalta. Sen jälkeen alkaa perheen yhteinen ajanvietto ja iltapalapöydässä keskustellaan vaikkapa siitä, että mitähän vaikeuksia tänään oli suolen kanssa, jotta saataisiin facebook-ryhmään uutta aineistoa ja etenkin niitä uusia tykkäyksiä ja jospa niitä tulisi jopa niin, että päästäisiin seuraavalle tuhatluvulle, koska se kertoisi siitä, että olemme oikealla tiellä.

 Aamun Hesari tarjosi ajatuksia tähänkin aiheeseen liittyen:

Trendidieetti ei sovi kaikille

 

"Or­to­rek­siaa esiin­tyy tun­nol­li­sil­la ih­mi­sil­lä, jot­ka ha­lua­vat muu­ten­kin elää kun­nol­lis­ta elä­mää. He te­ke­vät sen sit­ten myös ra­vit­semus­tie­don avul­la", sa­noo Syö­mis­häi­riö­lii­ton toi­min­nan­oh­jaa­ja Ritva Näräkkä. 

Pa­him­mil­laan sai­ras­tu­nut ko­kee syyl­li­syyt­tä mel­kein kai­kes­ta syö­dys­tä ruuas­ta.

"Ih­mi­set kan­ta­vat mu­ka­naan vuo­si­kym­men­ten ai­kai­sia tren­de­jä pääl­lek­käin niin, et­tä kaik­ki syö­ty ruo­ka on jos­tain nä­kö­kul­mas­ta hai­tak­si. Hii­li­hyd­raat­tien ja ras­van pel­ko nä­ky­vät yhä. Toi­saal­ta diee­tis­tä toi­seen vaih­ta­vat elä­vät jat­ku­vas­sa et­sin­tä­vai­hees­sa", Mä­ke­lä ku­vai­lee.

Kaik­kial­ta tul­vi­va ra­vit­se­mus­tie­to voi vai­keut­taa myös syö­mis­häi­riöön sai­ras­tu­neen toi­pu­mis­ta. Hän tun­tee har­voin hou­ku­tus­ta kul­tais­ta kes­ki­tie­tä koh­taan.

"Riip­pu­ma­ton­ta tie­toa ei ole vai­keaa saa­da, mut­ta se saat­taa ol­la siel­tä tyl­sim­mäs­tä pääs­tä. Si­tä ei eh­kä ha­lu­ta us­koa, kos­ka vaih­to­eh­toi­sia tie­to­läh­tei­tä on niin pal­jon", Nä­räk­kä poh­tii.

Eniten minua säälittää ja huolestuttaa espoolaisäitien lapset, joihin äidit takovat omat syömishäiriönsä, ennakkoluulonsa ja netistä löytämänsä huuhaan, joilla ei ole mitään tekemistä tiedon kanssa.

Glyfosaatti saattaa altistaa syövälle?

Useissa medioissa on viime päivinä pyörinyt uutinen, jonka mukaan suosittu torjunta-aine glyfosaatti saattaa sittenkin altistaa ihmisiä syövälle. Ja määrätyissä piireissä on hurrattu, lyöty käsiä yhteen, tehty luomutilauksia ja muistettu mainita usein että mitäs minä sanoin!

WHO:n uusi arvio: Yleinen torjunta-aine voi altistaa syövälle – käytössä myös Suomessa

 

 Sinänsä raflaavassa uutisessa on muutamia ongelmia, joihin toimittajat eivät ole välittäneet sen kummemmin puuttua, sillä IARC on ilmoittanut asian niin, että tuollaisia otsikoita ei olisi välttämättä glyfosaatista tarvinnut tehdä. Sillä kun lukee tuon kyseisen listan IARC:n sivuilta, olisi MTV:n uutistoimitus voinut tehdä myös seuraavan otsikon:

WHO:n uusi arvio: yleisesti maailmalla käytössä oleva vuorotyö voi altistaa syövälle, vuorotyötä myös Suomessa!

 

Tai toimittaja olisi voinut sivulta 17 saada tällaisen otsikon:

 

WHO:n uusi arvio: Etelä-Amerikassa yleinen tee voi altistaa syövälle, juodaan myös Suomessa! 

  

Joten lukemalla tuon IARC:n listan 35 sivua läpi,  hyvin monet asiat, aivan vaarattomina ja luonnollisina  pitämämme, ovat mahdollisesti tai luultavasti syöpää aiheuttavia, etenkään kun kyseinen IARC ei ota listoissaan mitään kantaa siihen, että millaiset määrät listoilla mainituille tuotteille/asioille on altistuttava, että oletettava, luultava tai mahdollinen syöpäriski kohoaisi. 

Listalla syöville altistavat iloisessa sekamelskassa kahvi, talkki puuterina, painomuste, työskentely parturina kampaamossa, plutonium,  aloe vera, arsenikki, asbesti, auringon ultraviolettisäteily, kenkien valmistus- ja korjaustoimenpiteet (bentseeni ja nahkapöly), kloroformi, päihdyttävien virvokkeiden etanoli ja niin edelleen ja niin edelleen.

Ottaen huomioon, että altistumme glyfosaatille joko ei ollenkaan, tai määrät ovat gramman miljoonasosia, niin on huomattavasti vaarallisempaa tehdä yötyötä tai juoda pari kuppia lämmintä Etelä-Amerikassa suosittua teetä, tai vaikkapa luomusiideriä,  jos on oikeasti huolissaan siitä, että mikä mahdollisesti voi altistaa tai nostaa syöpäriskiä.

Lisäksi ihmisillä ei ole yleensä mitään käsitystä siitä, että mitä tarkoittaa kohonnut riski, sillä se ei suinkaan tarkoita sitä, että sinä saat syövän, vaikka jonkin tuotteen tai kemikaalin kohdalla riski on suurentunut.

Glyfosaatin kohdalla voi miettiä myös sitä, että onko luultava tai eläinkokeissa mahdollinen syöpäriski suurempi vai pienempi paha, kuin kuolla nälkään, joka olisi hyvin paljon suurempi riski, jos me emme suojele viljelyskasveja rikkaruohoilta, jotka valtaavat hyvin nopeasti pellot ja syrjäyttävät viljelyskasvit, kuten luomun sadoista on nähtävissä, jos emme tee asialle mitään, tai kätemme sidotaan asiassa.

Joten riski pitää aina suhteuttaa siihen, että mitä tapahtuu, jos me emme käytä vaikkapa glyfosaattia, eli satomme rmahtavat ja rikkaruohot valtaavat pellot, niin onko se sitten parempi vai huonompi asia  kuin luultavasti kohonnut riski Non-Hodgkinin lymfoomalle.

Eli kuten on vaikkapa lääkkeissä, sillä esimerkiksi syöpälääkkeillä ja syöpähoidoilla on hyvin mittavia haittavaikutuksia hoitojakson aikana, mutta kun me mietimme sitä, että mikä on vaihtoehto jos emme halua niitä haittavaikutuksia itsellemme, niin tätä hetken pohdittuaan lähes jokainen ihminen suostuu syöpähoitoihin ja niiden aiheuttamille haittavaikutuksille, koska vaihtoehto on paljon huonompi kuin mikään hoidon aikainen haittavaikutus.

Joten jäänemme odottelemaan, että millaiset todisteet WHO:lla on esittää väitteiden tueksi, sillä ne ovat kuitenkin suuressa ristiriidassa monien muiden selvitysten kanssa, joita on tehnyt eri maiden puolueettomat kemikaaliturvallisuusviranomaiset niin EU:ssa kuin sen ulkopuolellakin ja niitä on tehty paljon.

Täydellisen ruokavalion metsästys

Useat itseoppineet gurut ja terveyden poppamiehet koettavat myydä meille ihmiskunnan historiasta  mallia täydellisestä ruokavaliosta, jota noudattamalla ihmisestä tulee vapaa kaikista sairauksista, kolotuksista ja ongelmista. Ruokavalion ihanuuksiin pääsee tietenkin käsiksi poppamiehen kirjan ostamalla, joissa kirjoissa usein hyvin värikkäin sanankääntein kuvaillaan menneisyydessä eläneitä ihmisiä ja heidän oletettuja ruokailutottumuksiaan sekä oletettuja terveydentilojaan.

Jälleen totuus on taruja ihmeellisempää, eli kun oikeasti kouluja käynyt ihminen, joka tietää jotain tutkimastaan alasta, alkaa pureutua itseoppineiden gurujen syviin viisauksiin, ne osoittautuvat pelkäksi fantasiaksi, haihatteluksi, toiveiksi, utopiaksi ja myyteiksi.

Potilaan Lääkärilehdessä on asiasta hieno kirjoitus, joka perustuu ekologian, evoluution ja käyttäytymisen professori Marelene Zukin kirjaan Paleofantasy. Jutun on laatinut dosentti Piia Jallinoja Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskulta:

Paleofantasia – unelma täydellisestä ruokavaliosta

 

”Paleo on tie takaisin juurille”, kannustetaan Paleokeittiö-blogissa. Toisen sivuston mukaan ”paleotyyppistä ruokavaliota syövät metsästäjä-keräilijät ja muut luonnollista elämäntapaa noudattavat kansat ja heimot ovat vanhaan ikään asti käytännössä vapaita kroonisista sairauksista ja he ovat ulkonäöltään urheilullisia, lihaksikkaita ja vähissä rasvoissa” (www.helsinkipaleo.com/aloita-tasta)

Minnesotan yliopiston ekologian, evoluution ja käyttäytymisen professori Marelene Zukin kirja Paleofantasy käy läpi paleoruokavalion pääperiaatteita ja pohtii ihmisten elintapojen kuten syömisen ja liikunnan, ja parinvalinnan ja perherakenteiden suhdetta evoluutioon. Tarkastelen tässä kirjoituksessa lähinnä Zukin paleoruokavalioon liittyviä näkökohtia.

Zukin pääviesti on, että toisin kuin paleoruokavalion kannattajat väittävät, ei ole mitään aikakautta, ympäristöä tai ruokavaliota, joka olisi ainutlaatuisen optimaalinen ihmisille tai muillekaan eläinlajeille. Ei siis ole mitään menneisyydessä ollutta hetkeä, jota nykyihmisen olisi syytä imitoida voidakseen paremmin.

Kirja menee välittömästi ostoslistalle, sillä sen verran mielenkiintoiselta tuo vaikuttaa, eli oikea tieto kiinnostaa aina ja on paljon mielenkiintoisempaa kuin epätieto.

Ei kannata etsiä täydellistä ruokavaliolta. Riittävän hyvä kelpaa.

Niinpä.

Huomenta Suomi keskusteli luomusta

Enbuske 360° keskusteli luomusta aamun MTV3:n lähetyksessä ja sielläpä taas lenteli tuttuja fraaseja, mutta jokainen voinee tehdä asiasta omat johtopäätöksenä. Aluksi oli pieni hetki ajatuksia siitä, että onko luomu tiedettä vaiko taikauskoa:

Katso

Luomu - tiedettä vai uskontoa?

 

Luomuinsituutin tutkimuskordinaattori Jaakko Nuutila yritti aluksi kumota sokkotestien tuloksia sen suhteen, että luomu maultaan ei sokkotesteissä menesty. Jos en aivan väärin tulkinnut, niin vika on maistajassa tai koejärjestelyssä tai aina jossain muussa asiassa kuin itse tuotteessa, eli tyhmä kuluttaja on opetettu maistamaan väärin, kuten Nuutila asian hieman toisin sanoin ilmaisi.

 

 

Toisessa osiossa käsiteltiin aihetta, että onko luomu kestävää kehitystä ja se on katsottavissa täältä:

Katso

Onko luomu kestävää kehitystä? 

 

Aluksi Tuomas Enbuske toikin esiin hyvän pointin eli sen, että luomuväki väistelee koko ajan sitä perimmäistä kysymystä siitä, että mistä luomussa on oikein kysymys.

 

Jos puhutaan mausta, niin se ei ole se. Jos puhutaan ympäristöpäästöistä, niin se ei ole se. Jos puhutaan sadoista, niin se ei ole se. Jos puhutaan eläinten kohtelusta, niin se ei olekaan se, jos säännöistä paljastuu vaikkapa sellaista, että luomusäännöt eivät olekaan eläinten hyvinvoinnin asialla, kuten ilmeni eilisestä Hesarista, vaan kyse on aina jostain asiasta, joka yleensä jää hämärän peittoon.

 

Jaakko Nuutilan ainoa jäljellä jäänyt kortti olikin sitten sitä tuttua pelottelua ja tokihan se johonkin ihmiseen puree, kuten luomun huikeista myyntimääristä huomataan.

 

Siellä vilahteli maaperän kemikalisoituminen, antibiootti, gmo ja ties mitä, mutta kaiken Suomessakin tehdyn tutkimuksen asian tiimoilta Nuutila on joko unohtanut tai ei siitä ole tietoinen.

 

Suomessakin asioita vaikkapa maaperän osalta on tutkittu vuosikymmeniä, eikä juuri mitään eroja luomupellon ja tavanomaisen pellon välillä ole löytynyt, mutta jostain syystä tutkimuskordinaattori Nuutila ei ole varmaankaan työkiireittensä johdosta kyennyt perehtymään oman alansa tutkimuksiin.

 

Se on totta, että luomupellossa on lajirikkaus suurempi, mutta kun katsotaan että mitä se käytännössä tarkoittaa, niin kotimaisten tutkimusten mukaan se tarkoittaa tuhohyönteisiä ja rikkaruohoja, joka taas ei ole hyvä asia, vaikka se voidaan sellaiseksi naamioida, kun puhutaan vain lajirikkaudesta.

Mutta voi kysyä, että mitä luomuväki luulee saavansa aikaan pelottelulla ja tavanomaisen tuotannon tarpeettomalla ja aiheettomalla mustamaalaamisella?

 

Se puree lähinnä jo valmiiksi taikauskoisiin ihmisiin, jotka kykenevät asiattoman huuhaan kautta vahvistamaan omia käsityksiään ja ennakkoluulojaan, mutta jokaisen järkevän ihmisen se ajaa kauemmas tuotteesta ja se olisi luomuväen hyvä pitää mielessä, jos tuo luonnonmukainen humpuuki koetetaan ajaa koko kansan asiaksi.

Mikäli jutun linkit yllä eivät vie sinua aamun lähetyksiin, niin tässäpä vielä linkki MTV3:n sivuille, ilman kuvan upotusta:

Luomu, tiedettä vai uskontoa

Onko luomu kestävää kehitystä

 

Jospa kriittistä sisältöä luomusta alkaisi vihdoin tulla enemmän mediaan myös Suomessa.

Broilerissakaan luomua ei maista

Päivän Hesari tarjosi luomusta uutisen kahdessa pätkässä, joten aloitetaanpa tällä kertaa jälkimmäisestä ja sen jälkeen pohdimme ensimmäistä, osin jälkimmäisen valossa:

HS:n testiryhmä vertasi luomubroileria tavalliseen – kukaan ei huomannut eroja

  

Kukaan HS:n kutsuman kolmihenkisen testiryhmän jäsenestä ei erottanut luomubroileria tavanomaisista, kun he maistelivat neljää erimerkkistä broilerinrintaa sokkotestissä.

Etenkin lihan pitäisi olla luomuväen mielestä sellaista, jossa luomun huomaa välittömästi, sillä eräs huippukokkihan kertoi huomaavansa tehotuotetun jo ravintolan ovella, kun hän kykenee haistamaan eläimen kokeman tuskan, ahdingon ja huonon ylläpidon. Tosin hän ei sokkotestissä hetkeä myöhemmin kyennyt erottamaan luomua tavanomaisesta, mutta se ei liene oleellista, vaan myyttiset tarinat, jotka vetoavat syviin tunteisiin.

Mutta jälleen kerran totuus on myyttejä ja taruja ihmeellisempää, sillä luomubroilerinkaan makua ei kukaan kykene erottamaan tavanomaisesta broilerista, vaikka näin tietenkin luulisi olevan, ainakin hinnan perusteella arvioituna.

Marniemen ja Kemppaisen mielestä maultaan aavistuksen verran yli muiden nousi Pirkka-rintafile, joka oli testissä mukana olleista halvin. Sen kilohinta oli Helsingin keskustan ruokakaupassa vajaat 12 euroa. Luomubroilerinrinta maksoi yli kaksi kertaa niin paljon, yli 26 euroa kilolta.

Testaajat eivät havainneet liioin lihojen rakenteissa eroja, vaikka luomubroilerin arvioidaan usein olevan rakenteeltaan kiinteämpää.

Sitten toiseen uutiseen:

Luomubroileri löysi tiensä lautasille

 

Uutisesta selviää, että mitä tällä otsikolla tarkoitetaan tarkemmin ja sitä lukiessa käy mielessä taas, että onkohan juttu maksettu mainos vai mistä lienee kysymys:

"Nyt on kriittinen volyymi saavutettu", Jokinen sanoo.

Hänen mukaansa luomun osuus on nyt vain promillen luokkaa koko broilerin kulutuksesta. Vuoden lopussa tavoitteena on pari promillea. "Kyllähän Suomesta sellainen kuluttajajoukko löytyy", hän arvioi.

Promilleen osuus koko kulutuksesta ja uutisen otsikko kertoo, että luomubroileri löysi tiensä lautasille! Siis keiden lautasille, tarkasti ottaen? Ei juuri kenenkään, joten onko kyseessä mainos vai palvelus kaverille?

Monestiko Hesari mainostaa tällaisia marginaalituotteita aivan ilmaiseksi? Enpä ole huomannut minkään muun kohdalla, kuin jos lauseeseen saadaan sopimaan myös luomu. Moni yrittäjä olisi varmasti onnellinen, jos heidän marginaalituotteitaan mainostettaisiin vastaavasti Hesarin lähes koko aukeaman kokoisella jutulla!

Mutta tästä voisi taas osa kansanedustajista, sekä kaikki muutkin luomua lobbaavat tahot ottaa opikseen, sillä luomubroilerin tuottajan mielestä realistinen tavoite luomubroilerille on kahden promilleen luokkaa kokonaisvolyymistä, joten jos joku saa eduskunnassa päähänsä että luomubroilerin tuotantoa pitää verorahoilla lisätä huomattavasti, niin... 

Jutusta paljastuu kuitenkin luomun todellisuudesta kaikkea mielenkiintoista, kuten tämä:

Eten­kin vaa­ti­mus broi­le­ri­hal­lin ik­ku­na­pin­ta-alas­ta ai­heut­ti pään­vai­vaa Es­ko Nie­mi­sel­le ja muil­le luo­mu­broi­le­rin kas­vat­ta­jil­le. Si­tä pi­ti ol­la vii­si pro­sent­tia lat­tia­pin­ta-alaan ver­rat­tu­na.

Nie­mi­sen­kin hal­liin lei­kat­tiin tä­män mu­kai­set ik­ku­nat, mut­ta niis­tä tul­vi­va, sään myö­tä vaih­te­le­va va­lo sai lin­nut se­kai­sin. Ne hyök­kä­si­vät tois­ten­sa kimp­puun. "Syk­syl­lä yh­te­nä kau­nii­na päi­vä­nä 70 lin­tua oli kuol­lut il­ta­päi­vään men­nes­sä", Nie­mi­nen ker­too.

Vast­ikään Evi­ra höl­len­si ik­ku­na­vaa­ti­mus­ta "noin vii­teen pro­sent­tiin". Jo­ki­sen mu­kaan tä­mä kui­ten­kin vain jät­tää en­tis­tä enem­män si­jaa tul­kin­noil­le.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, että luomu on lähes pelkkää taikauskoa ja mediahypetystä, eikä sen säännöillä ole oikeasti mitään tekemistä vaikkapa eläinten hyvinvoinnin kannalta.

Eikö luomusääntöjen laatija ole todellakaan tiennyt millään tasolla sitä, että miten kanalinnut toimivat keinotekoisessa ympäristössä ja sellaisessa laumassa, joka on täydellisen vastainen niiden luonnnolliseen olotilaan verrattuna? Ennen säännön laatimista asiaa olisi kannattanut kysyä ammattilaisilta, mutta mielikuvat taitanevat olla luomun sääntöjä ohjaava väline.

Joku pöljäke on vain keksinyt sääntöjä, kuten tuonkin ikkunapinta-alaa koskevan säännön, joka todellisuudessa onkin eläinten hyvinvoinnin vastainen ja saa eläimet käyttäytymään aggressiivisesti toisiaan kohtaan, eikä luomusäännöt suinkaan ole eläinten hyvinvointia parantava kokonaisuus.

Mutta varmasti jos menemme kaupunkilaisilta kysymään gallupissa, että eikös luomutuotantossa olekin broilereilla ihanaa, kun siellä oikein tulvii luonnonvaloa sisään, toisin kuin tavanomaisilla broilereilla, niin tokihan kaikki vastaavat, että luomusäännöt ovat eläimen hyvinvoinnin asialla.

Eli nytkin kuluttajille annetaan mielikuvia siitä, että luomubroilerit tepastelevat halleissa, joissa on luonnonvaloa ihanasti tulvivat seinät, mutta todellisuudessa ne on pakko pitää yhtä keinovalaistuissa halleissa kuin tavanomaiset lajitoverinsa, jotta ne eivät kiihdyksissä tappaisi toisiaan.

Jospa joku joskus oikeasti tutkisi sitä, että miten paljon luomusäännöissä on oikeasti eläinten hyvinvointia huonontavia pykäliä, joita sitten joudutaan soveltamaan tai ottamaan huomiotta. Kuitenkin samaan aikaan seminaareissa hoetaan, että luomu on ainoa tuotantomuoto, jossa on samat säännöt joka paikassa ja ne säännöt sekä niiden noudattaminen ja valvominen auttavat eläimiä voimaan paremmin.

Sellaista on luomutodellisuus. Säännöt on luotu ja oikein myytyinä ne voivat todellakin hämätä paria promillea tai prosenttia kuluttajista, mutta siihen se jää ja seuraavassa lausahduksessa selviää loput:

Luo­mu­broi­le­rin hin­ta­lap­pu kau­pan hyl­lyl­lä on vä­hin­tään kak­sin­ker­tai­nen ta­van­omai­seen ver­rat­tu­na. Syy­nä on, et­tä myös kas­vu­ai­ka ja luo­mu­re­hun hin­ta ovat noin kak­sin­ker­tai­set.

Loi­maal­la un­tu­vik­ko­jaan hoi­ta­va Nie­mi­nen kiel­täy­tyy ot­ta­mas­ta kan­taa sii­hen, on­ko luo­mu­broi­le­rin ma­ku kak­si ker­taa niin her­kul­li­nen kuin ta­val­li­sen. On hä­nel­lä to­ki te­ho­broi­le­ris­ta nä­ke­myk­sen­sä.

"Se ei ole li­ha ei­kä vi­han­nes, se on jo­ku vä­li­muo­to."

Milloin luomupuolella ymmärretään se, että jos koettaa saada suuren yleisön suosion kilpailevan tuotteen mustamaalaamisella, niin silloin oman tuotteen on todella oltava täydellisen ylivertainen, eikä mustamaalaamisella suosio tule välttämättä sitenkään.

Kuten blogaukseni alkupuoli kertoi, niin luomubroileria ei kukaan kykene erottamaan tuosta lihan ja vihanneksen välimuodosta ja luomusäännötkään eivät välttämättä tuo mitään parannusta eläimen hyvinvointiin, niin miten tuollaiset kommentit ovat perusteltavissa?

Ainoa mieleen tuleva asia on kuluttajan eli maksavan asiakkaan aliarviointi.

Luomulla ei terveysperusteita, kertoo suomalaisprofessori

Eilen (02.03.2015) tullut Akuutti keskittyi kemikaaleihin ja luomuruokaakin sivuttiin noin 22 minuuttin kohdalta eteenpäin, jossa tulikin asiaa kaikille kiinnostuneille.

Akuutti - Kemikaalikuorma - uhka terveydelle?

 

Pitkästä aikaa nähtiin myös mielenkiintoinen hintavertailu, kun kaksi samanlaista ruokakoria koottiin sekä tavanomaisina että luomuversioina ja olihan se hintaero kylmää katseltavaa, vaikka kyse oli vain pienen perheen perusostoksista.

Koriin otettiin maitoa, juustoa, kananmunia, hedelmiä, vihanneksia yms muuta tavallista kotiruokaa varten ja kassa pysähtyi tavanomaisten tuotteiden kohdalla hintaan 20,94 ja luomun kohdalla euroja kertyi 32,49.

Pienen perheen peruselintarvikkeista kasattu ruokakori maksoi yli 64 prosenttia enemmän luomuversioina!

Jutussa viitattiin viime kesänä julkaistuun tutkimukseen, jonka mukaan luomussa on enemmän antioksidantteja sekä polyfenolisia yhdisteitä, mutta tästä kirjoitin jo aiemmin eriävän mielipiteen, joten lyhyesti sama vielä kerran. On tietenkin hieman masentavaa, että kukaan ei ole viitsinyt katsoa, että mistä Leifertin tutkimuksessa oli oikeasti kyse, eli hän kävi läpi satoja tieteellisesti epäpäteviä tutkimuksia viitaten kintaalla niiden epäpätevyydellä ja totesi, että (epäpätevien) tutkimusten mukaan luomu on terveellisempää ja tästähän luomuväki onkin ollut innoissaan. Minä en.

Newcastlen yliopiston tutkijat Carfo Leifertin johdolla tutkivat useita satoja tutkimuksia, joista puolet oli tehty ennen vuotta 2006 ja toinen puoli oli tehty vuoden 2006 jälkeen ja he näiden perusteella ilmoittivat kohuotsikon, että luomu onkin terveellisempää. 

Itselläni ajatuksia luomututkijoiden mahdollisesta epärehellisyydestä tai rahoittajien toiveiden toteuttamisesta kertoo lähinnä se tuossa tutkimuksessa, että he nostivat esiin luomusta sellaisia asioita, joiden vaikutuksesta terveyteen ei ole juuri ollenkaan näyttöä. Heidän tutkimuksensa sai myöskin selville, että luomutuetteissa on alhaisemmat pitoisuudet proteiinia, kuituja sekä nitraattia ja etenkin kuitujen terveysvaikutuksista meillä on paljon tieteellistä materiaalia, samoin kuin hiukan siitä, että kasvisten nitraatti voikin olla terveellistä, jonka juuri kyseinen Carlo Leifert oli itse saamassa aikoinaan selville.

 Tosin mikäli tutkijat olisivat seuranneet alansa tutkimuksia asian tiimoilta, niin he olisivat huomanneet tehneensä turhaa työtä vuosien ajan, sillä aiemmin toiset tutkijat olivat käyneet läpi  nämä samat tutkimukset ja he olivat huomanneet, että suurin osa niistä tutkimuksista oli tieteellisesti puhdasta roskaa ja vain kovin harvat tutkimukset luomusta olivat sellaisia, että niillä oli yhtään mitään tieteellistä arvoa.

Nämä aiemmat selvitykset olisivat olleet kätevästi myös Carlo Leifertin silmien tavoitettavissa:

Nutritional quality of organic foods: a systematic review.

Nutrition-related health effects of organic foods: a systematic review.

  

Ja jokaisen pätevän tieteellisen tutkimuksen tulos oli, että luomuruoka ei ole yhtään sen terveellisempää kuin tavanomainen ruokakaan.

Kun viljelemme samaa lajiketta samanlaisessa maaperässä, samojen kasvuolosuhteiden aikana, luomu ei tee kasviin mitään etua tuotantotapana, mutta jos me emme välitä lajikkeesta, emme olosuhteista, emmekä mistään muustakaan, niin tokihan me saamme eroja aikaiseksi vaikka kuinka paljon, suuntaan jos toiseenkin. Tämän asian Carlo Leifert oli jälleen saanut selville, mutta Dangour et al oli saanut sen selville jo vuosia aikaisemmin, ja kun hän oli siivonnut nämä roskatutkimukset pois, mitään eroja ei löytynyt.

Mutta sitten Akuuttiin ja siihen, että mitä fysiologian professori Jorma Toppari Turun yliopiston biolääketieteen laitokselta kertoi tietämyksen pohjalta.

Hän kertoi hyvin selkeästi, että luomun kemikaalikuormaa vähentävä vaikutus on kyseenalaista, koska jäämät ovat hyvin pieniä. Hän kertoi, että ei ole suomalaisesta ruuasta huolissaan, olipa se tuotettu millä metodilla tahansa.

Mutta tietenkin jos lompakossa on kovasti liikaa ylimääräistä täytettä, niin saahan sen käyttää aivan miten parhaaksi katsoo, etenkin jos on mahdollista kohottaa kaupan kassalla omaa sosiaalista statustaan.

Tiedämme myös sen, jota Toppari ei kertonut, eikä toimittajakaan, että kun luomuruokaa on tutkittu, niin sieltä on tutkittu vain ja ainoastaan sellaisia asioita, joita sieltä ei luomusääntöjen mukaan saisi löytyä, mutta luomun sallimia kemikaaleja ei koskaan tutkita ja kun on tutkittu ihan mielenkiinnosta, löydökset ovatkin olleet kovin erikoisia mielikuvien kontekstissä.

Joten jälleen kerran asiantuntija oli eri mieltä luomun mainoksien kanssa. Tietenkin jos asiantuntijana olisi käytetty Suomen johtavaa salaliittoihin perehtynyttä ortopedia Antti Heikkilää, niin olisimme saattaneet kuulla jotain aivan muuta, ei epäilystäkään. Onneksi tällä kertaa oli paikalle pyydetty aiheesta jotain oikeasti tietävää.