Olet sitä mitä et syö!

Roman Schatz kirjoitti oivallisen kirjoituksen Ilta-Sanomiin ja kirjoituksen sisältö on niin herisyttävän ajatuksia herättävä, että se on pakko jakaa eteenpäin, jos sitä ei joku huomaa uutistulvasta:

Olet sitä mitä et syö

 

Monta vuotta minulle toitotettiin joka suunnasta: Olet sitä mitä syöt. 

Olin jäätelö, suklaa ja irtokarkki, olin hunajamarinoitu broilerisuikale, hampurilaisateria ja hodari, olin perunalastu, popcorn, pulla ja pizza, välillä jopa perhepizza. Lisäksi olin säännöllisesti muutama olut, viinapaukku tai/ja pullo viiniä.

Ahmin aivan kaikkea ja elämä oli ihanaa. Makeaa ja makoisaa, korkeakalorista ja kännistä, rasvaista ja raskasta.

Kiloja kertyi niin, että poskeni alkoivat näkyä takaapäin, aloin hengästyä jopa hississä ja ahkera oluenjuonti sai tissini kasvamaan niin, että elämänkumppanini alkoi olla minulle kateellinen niistä.

Sitten jonain päivänä en enää mahtunut housihini enkä peiliini ja mitta tuli täyteen. En enää halunnut olla mitä olin. Halusin muuttua, halusin olla jotain muuta, halusin olla joku muu.

Tajusin, että saavuttaakseni sen minun ei tarvinnut tehdä muuta kuin muuttaa ruokavalioni. Olet mitä syöt, eli syö jotain muuta, niin olet joku muu. Helppoa. Syömällä paremmin minusta tulisi parempi ihminen.

Aloin hifistellä ruoan suhteen, aloin nirsoilla, aloin tarkkailla suurennuslasilla mitä söin.

Minusta tuli Omega 3 -sashimi. Minusta tuli luomulähikukkakaali. Minusta tuli tuore vihannesmehu ja vihreä tee. Minusta tuli smoothie.

Harrastin 5:2 -paastoa ja minusta tuli pahantuulinen. Aloin karpata ja minusta tuli melkein karppi. Söin niin hyvin ja tietoisesti, että minusta tuli ortorektikko.

Sitten yhtäkkiä oivalsin, että olin ollut koko ajan väärässä, että olin joutunut propagandan uhriksi. Tärkeintä ei olekaan se, mitä syön, vaan kaikki se, mitä jätän syömättä. Minusta ei tulisikaan parempi ihminen syömällä paremmin, vaan siten että jätän syömättä pahoja ruokia.

En syö kanaa, koska kanoja kasvatetaan keskitysleireillä ja niin paljon että niistä on tullut maailman yleisin lintulaji. En syö lihaa, koska se on epäeettistä ja kaikki eläimet ovat pyhiä, jopa hyönteiset. En syö hunajaa, koska mehiläiset valmistavat sitä orjatyönä ja ihminen riistää sen heiltä. En syö tonnikalaa, koska se on uhanalainen ja sitä paitsi aina jokunen superälykäs delfiini eksyy tyhmästi mukaan verkkoon. En syö sokeria enkä keinotekoisia makeutusaineita, en syö suolaa, en syö tyydytettyä enkä tyydyttämätöntä rasvaa. En syö valmisaterioita enkä Uudesta-Seelannista tuotuja omenoita. En syö mitään sellaista, mikä on pakattu suojakaasuun tai muovipakkaukseen ja jossa lukee parasta ennen -päivämäärä. En juo olutta enkä viinaa tai viiniä enkä varsinkaan limonadeja. En anna lapseni mennä sellaiseen päiväkotiin, jossa hänet pakotetaan syömään pannareita ja hilloa.

Hajotin mikroaaltouunini pesäpallomailalla.

Olen jo erittäin hyvä ihminen, lähes pyhimys. Mutta kun kerran on lähtenyt parannuksen tielle, on pakko mennä maaliin asti, puolitiehen en voi jäädä.

Seuraavaksi lakkaan syömästä kokonaan. Korkeintaan juon silloin tällöin lasillisen reilun kaupan mineraalivettä. Pian minusta tulee täydellinen ja astun terveenä taivaaseen.

 Kirjoittaja on kirjailija ja toimittaja.

Eipä asiaa voisi tuon paremmin tuoda julki!

HS: syötkö myrkkyjä ruuassa?

Helsingin Sanomat teki viikolla jutun, jossa pohdittiin mahdollisia haitallisia aineita, joita voimme saada elimistöömme ruuan mukana. Mukana oli säilykepurkkien bisfenoli yms ja mukaan oli päässyt myös luomu, joten sitten mainostettiinkin usealla rivillä.

Syötkö myrkkyjä ruoan mukana?

 

Alkuperäisessä jutussa mainittiin useita kertoja, että osta ja syö varmuuden vuoksi luomua, jos tunnet huolta, sillä luomussa ei käytetä mitään torjunta-aineita. Tämä versio päätyi myös paperilehteen ja seuraavana päivänä asia oli korjattu pienellä ilmoituksella. Mutta nettiversioon asia on päivitetty niin, että alkuperäinen virheellinen tieto on korvattu uudella.

Olen asiaa käsitellyt muutamissa kirjoituksissa, jotka on luettavissa seuraavien linkkien takaa, joten en käy itseäni toistamaan, vaan vanhat jutut saavat puhua puolestaan:

Luomu ja torjunta-aineiden jäämät

 Luomu on puhdasta ruokaa!

 Älä huoli torjunta-aineista

 Luomun myrkyt vs. synteettiset myrkyt

 

Ajatuksia Hesarin alkuperäisessä jutussa aiheutti se, että sitä varten oli haasteteltu lukuisia huippuammattilaisia Evirasta, Tullilaboratoriosta yms ja kukaan heistäkään ei ole tiennyt, että luomussa saa käyttää erilaisia myrkyllisiä kemikaaleja, kun kerran juttuun olivat kertoneet, että osta varmuuden vuoksi luomua, kun siinä ei mitään käytetä.

Kummallista, ainakin minusta ja onko todellakin niin, että kukaan ei tiedä sitä, että mitä luomussa todella tehdään, mikä siellä on sallittua, vaan kaikki hokevat joitain mystisiä urbaanilegendoja, joita lukevat itseoppineiden terveysgurujen luomusivustoilta ja joita sitten pidetään faktoina?

Kuten tässäkin jutussa hyvin esitetään tutkimuksen kautta, niin luomun sallimien kemikaalien käyttö voi johtaa tilanteessa jopa ojasta allikkoon:

Indeed, in a 1989 report, researchers at McGill University grew apples using either a mixture of organically approved natural pesticides, including a mixture of Rotenone and pyrethrins, or a synthetic pesticide called Imidan. They found that, using the natural pesticides, they could achieve a 75 percent yield on their apples only if they sprayed the fruit at least six to seven times throughout the growing season; using the synthetic pesticide, they could get a 90 percent yield with just four sprays.

  

Jos valtakunnan päälehteen tehdään tuollaista juttua luomun sääntöjen mukaisesta toiminnasta, niin olisihan se toivottavaa, että juttu perustuisi tosiasioihin, eikä kenenkään vilkkaaseen mielikuvitukseen tai urbaalilegendoihin.

 

Superfood jyrää?

Superfoodit ovat päivän sana ja jokaisen trenditietoisen huulilla ja niiden kauppaa ei lama nujerra, eikä taantumasta ole tietoakaan:

Superia! HU: Tätä kauppaa ei lama lyttää

 

Lama ei paina superfood-kauppoja

 

Tämä on todellakin huomattavissa, eli näistä luomun kivijalkamyymälöistä on tullut kiinalaisen levän ja muun uuselintarvikkeen myyntipaikkoja, mutta menepäs kysymään sieltä kotimaista luomupottua tai luomuporkkanaa, niin myyjät ovat huuli pyöreänä, että niinku mitä hä?

Erilaista kiinalaista/perulaista/muinaisesta viidakosta olevaa marjaa, levää, jauhetta, uutetta, tippaa sun muuta sitten löytyy senkin edestä ja jopa kotimaiset metsät pullollaan olevaa oikeata terveystuotetta, mustikkaa, on saatu hyllyille puolalaisena/kiinalaisena/vinkuintialaisena luomuversiona.

Ja mihinkäs tämä suosio sitten perustuu?

Vastaus löytyy aivan samasta paikasta kuin vastaus siihen, että mihinkäs sen menneisyyden kavalan käärmeöljykauppiaan myynti yleensä oikein perustui?

Tietenkin katteettomiin lupauksiin!

Ruohonjuuri antaa asiasta oikein hyviä esimerkkejä ja vaikka uudet säännökset ravinnelisien yms mainonnasta ovat voimassa, niitä joko kierretään härskisti tai niistä ei välitetä.

Superfoodit ovat ravintotiheydeltään ylivertaisia ruoka-aineita, jolla on ollut merkittävä asema muinaisten kulttuurien historiassa. Kun lisäät omaan ruokavalioosi superfoodeja, saat eksoottisten makuelämysten lisäksi käyttöösi valtavan määrän ravinteikkaita ”työkaluja”, joiden avulla voit valintasi mukaan vaikkapa maksimoida aivotoimintaasi tai lisätä seksuaalista vireyttäsi.

Näistä ylivertaisten superfoodien ylivertaisista taikaominaisuuksista olisi tietenkin voinut antaa jotain konkreettisia esimerkkejä, mutta kokeillen hieman itse niitä antaa historian pohjalta.

Muinaiset inkat ja Etelä-amerikan intiaanit olivat boostanneet ylivertaisilla superfoodeilla immuniteettiaan ja terveyttään tuhansia vuosia, eläen keskimäärin jopa kunnioittavaan 30-vuoden ikään ennen kupsahtamistaan, mutta paras esimerkki inkojen ja muun muinaisväen mahtavasta superterveydestä oli se, kun heidät tappoi suurimmaksi osaksi, ei suinkaan eurooppalaisten valloittajien miekat ja keihäät, vaan heiltä saadut tuikitavalliset nuhakuumeet, flunssat, joihin heidän käsittämättömän ravinnerikkaat superfoodinsa eivät olleet antaneetkaan mitään suojaa.

Inkojen superfoodeihin kuului tietenkin jo tuolloin Maca, jota Ruohonjuuri kuvaa näin:

Vitalisoiva voimajauhe estää lempeä lerpahtamasta ja saa lakanat liehumaan! Kehon energiatasoa kohottava maca lisää myös elimistön kykyä taistella haastavissa olosuhteissa. Vahvistavan vaikutuksensa ansiosta maca-jauhe on erityisen suosittua kuntoilijoiden ja urheilijoiden keskuudessa. 

Valitettavasti inkoilla ei tainnut olla käytössään Ruohonjuuren macaa, sillä espanjalaisten tuomat nukakuumeet koituivat kohtaloksi hyvin suurelle osalle tuota muinaista kansaa.

Mutta tietenkin jos noita Ruohonjuuren mainoslauseita lukee ja ottaa ne tosissaan, ilman tietoa historian tapahtumista, voi lompakko aueta hyvinkin nopeasti, etenkin liehuvien lakanoiden lumoavan näyn edessä. Modernin rohtokauppiaan mielikuvituksen lennossa ei ainakaan mitään vikaa ole, niin kaipa se samainen mielikuvitus saa lakanatkin lentämään.

Hienon nimen omaava lucuma tunnetaan inkojen kultana, myyjänsä mukaan. No kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää, eikä aina kaikki kalliskaan ole kultaa, vaikka kuinka kiiltelisi. Ruohonjuuri tarjoaa paljon erittäin värikkäitä kuvauksia superfoodien voimasta, joten sinne vaan tutkimaan ja nauttimaan vauhdikkaan mielikuvituksen lennosta.

Luomuviljelyn autuaaksi tekevästä voimasta ja sen mahdollisuuksista tuottaa erittäin ravinnetiheää ja immuniteettia kohottavaa (super)ruokaa voinemme muistella esimerkiksi vuosien 1918-1920 kautta ja mitä silloin tapahtui.

Vuonna 1918 kaikki maataloustuotanto oli luomua, ehdottoman puhdasta luomua, sillä keinolannoitteet sekä kasvinsuojeluaineet olivat vasta maanviljelijöiden kaukainen haave.

Joten tarjolla olevan ruuan olisi luullut olevan äärettömän immuniteettia nostavaa, ravinnetiheää sekä terveyttä kaikin puolin edistävää. Jos luemme nykypäivän Ruohonjuuren mainoksia, niin vuonna 1918 eläneiden ihmisten olisi luullut olevan oikeita superihmisiä, kun ei ollut prosessoituja elintarvikkeita, ei keinomakeutusaineita, ei E-koodeja, eikä mitään muutakaan keinotekoista, vaan ihmiset saivat syödäkseen puhdasta ja turvallista prosessoimatonta kotiruokaa, luomulaatuisena.

Valitettavasti tuona vuonna levinnyt influenssavirus ei ollut asiasta tietoinen, vaan kuolleita tuli puhtaasta ja ravinnetiheästä ruuasta huolimatta maailmanlaajuisesti noin 20-40 miljoonaa ihmispoloista.

Kyseinen pienen pieni mikrobi onnistui tappamaan kahdessa vuodessa enemmän ihmisiä kuin ihmiset onnistuivat ensimmäisessä maailmansodassa tappamaan toisiaan neljässä vuodessa.

Joten eipä ollut kauheasti hyötyä ravinnetiheästä luomuruuasta, eikä lannoitteiden yms tuotantopanosten käyttämättömyydestäkään ihmisten vastustuskyvylle.

Harmi vain, että Ruohonjuurta ei vielä tuolloin löytynyt ja heidän ihmetuotteitaan, sillä olen varma, että ashwagandha olisi saanut aikaan niin vahvan superimmuniteetin, että kuolleet olisivat olleet laskettavissa yhden käden sormin, eli vain ne, jotka eivät olisi kyseistä tuotetta ostaneet. Ne olisivat olleet niitä pahuksen skeptikoita, ilkeitä kaiken epäilijöitä, joiden kohtalo olisi ollut oikeutettu. Mitäs epäilivät.


Valitettavasti tosiasiat ovat jokaista Ruohonjuuren mainoslausetta vastaan, sillä luurankojen tutkiminen on saanut selville vaikkapa muinaisista inkoista sen, että hammasmätä, aliravitsemus, nivelsairaudet, infektiot yms yms yms oli heidän joukossaan hyvin yleinen vitsaus.

Ruohonjuuren mainoslauseiden muinaiset mayat olivat todellisuudessa sisäloisista ja heikosta ravitsemuksesta kärsivä, riutuva kansa, vaikka heillä oli käytössä kaikki nuo mahtavat ravinnetiheät superfoodit ja niiden antamat taikavoimat.

Chia merkitseekin maya-intiaanien kielellä voimistamista ja vahvistamista. Buustaa sinäkin kroppasi entistä ehommaksi!

Nämä mainoslauseiden lauseet ovat tosiasioiden valossa aivan uskomattomia, mutta sellaisia ne mainoslauseet tapaavat yleensä olla, kun kuluttaja pitäisi saada ostamaan jotain sellaista, jota ilmankin hän pärjäisi aivan vallan mainiosti.

Nuo muinaiset kansat olivat todellisuudessa osin jopa hyvin heikkokuntoisia ja useat heistä olivat koko ajan aivan liian sairaita tekemään mitään työtä, heitä vaivasivat lukuisat tautiepidemiat ja he kuolivat yleisesti ennen aikojaan tautien ja vaivojen heikentäminä.

Muinaiset viidakkojen superfood-yhteisöt heikentyivät vaikkapa siitä syystä, että heidän maataloutensa oli hyvin tuottamatonta ja he joutuivat koko ajan raivaamaan lisää viidakkoa maatalousmaaksi. Kun he tulivat viidakon reunaan ensimmäistä kertaa ja  kaatoivat viidakon puita, puiden latvustoissa elävä hyttyspopulaatio tuli puun mukana maan pinnalle, imi ihmisten verta ja antoivat metsän raivaajille erään ilkeän seuralaisen verenkiertoon. Yleensä se ilkeä seuralainen vietti aikaansa puiden latvustojen hyttysissä, sekä latvustojen apinoissa, joille seuralaisesta ei ollut mitään haittaa, eikä hyttynen tai apinat tulleet koskaan maanpinnalle, joten ihmiselle kohtalokas mikrobi pysytteli turvallisen välimatkan päässä yläilmoissa.

Kun he palasivat kyläläistensä luokse, he tartuttivat kaikkiin keltakuumeen ja jälleen kerran koko kylä riutui taas uuden tuliaisen kourissa, joka heikensi yhteisö edelleen. Osa jäi eloon, jonka seurauksena immuniteetti vahvistui, mutta vaikka yhtä riesaa vastaan saatiin immuniteetti, yhä uudet sairaudet olivat vain odottamassa vuoroaan.

Mutta jos lompakko kestää, niin immuniteettiaan voi koettaa kohentaa aivan millä keinoilla kutakin huvittaa.

Luomubroilerin toinen tuleminen

Comebackit ovat nykyisin hyvin suosittuja. Kate Bush teki omansa 35 vuoden kiihkeän odottomisen jälkeen ja erästä historian suurimmista comebackeista on odotettu jo yli 2000 vuotta, mutta luomubroileri tekee omansa jo noin vuoden odottamisen jälkeen ja saas nähdä, että miten käy tällä kertaa:

Luomubroileri tulee! – Miltä luomulinnun elämä Punkalaitumella näytti?

 

Luomubroilerin ensimmäinen kohtaaminen kuluttajien kanssa päättyi mahalaskuun, sillä hinta oli niin hirmuinen, että luomubroilerit eivät menneet kaupaksi edes oransseilla -30 % hintalapuilla varustettuina S-ryhmän hyllyistä, vaan ilmeisesti suuri osa tuotteesta päättyi hävikkiin. Joten luonnonvaroja käytettiin taas kerran turhaan luomuideologian nimissä, jotta kaupunkilaisille edes annettiin mahdollisuus ja vaihtoehto pestä omaatuntoaan.

On mielenkiintoista pohtia sitä, että miten helposti kaikki luomun arvot ovat heitettävissä roskakoriin, kunhan vain saadaan luomumerkki sellaiseen tuotteeseen, jota tavanomaisena myydään huikeat määrät, jotta siitä rahavirrasta saataisiin osa myös luomubisneksen puolelle. Eläimillä tai luomun arvoilla ei ole todellisuudessa mitään väliä, vaan ainoa huomioitava asia on kuluttajan rahavirtojen saaminen aidan omalle puolelle.

Luomun pyhinä arvoina, joita luomuliitot koettavat takoa kuluttajien lukuisten mielikuvien jatkoksi, ovat vaikkapa alkuperäisrotujen käyttäminen, sillä sosiaalinen kestävyys, luonnon monimuotoisuus ja blå blå blå ovat luomun sydämenasia. Kohta kaikki luomutuotannon alkuperäiset arvot ovat typistettävissä muotoon "blå blå blå", eli pelkkää sanahelinää, jolla ei ole mitään merkitystä.

Suuren kansainvälisen jalostusjätin kehittämät "epäeläimet" kelpaavat luomulle siinä missä tavanomaisellekin tuotannolle, kunhan vain luomumerkki saadaan pakettiin liimattua johonkin kohtaa ja niin osa rahavirrasta saadaan luomuteollisuuden taskuun. Ilmeisesti suuri kansainvälinen jalostusjätti edustaa luomun kestäviä sosiaalisia arvoja, joilla maaseutu pidetään elävänä ja silleen?

Luomutuotannon iskulauseisiin taisi kuulua se, että luomun etiikkaan kuuluu tuotantoeläimien  jalostaminen luonnonmukaisilla menetelmillä, jossa otetaan huomioon juurikin luomutuotannon arvot ja ominaispiirteet.

Lappalaisen luomubroilerimainoksesta käy ilmi, että noin kaksi viikkoa (puoli kuukautta kuullostaisi pidemmältä ajalta) lisättyä tuotantoeläimen elämän pituutta tuotantohallissa on se kipukynnys, jonka Elina Lappalainen kokee omassatunnossaan parantavan pelkästään syötäväksi kasvatetun ja pitkälle jalostetun eläimen elämää niin, että se kelpaa hänelle ja hänen arvoihinsa.

Minä hetken mietittyäni tulin siihen tulokseen, että koska esimerkiksi broileri on täysin keinotekoinen eläin, jalostettu vain sitä varten, että se kasvaa mahdollisimman nopeasti ja halvalla lautasellemme, niin minusta tällaisen epäeläimen voisi kuvitella eettisemmäksi niin, että mitä vähemmän se joutuu elämään tuotantohallissa epäluonnollista tuotantoeläimen elämäänsä, niin sen parempi. Jokainen päivä, jota sen elämää tuotantohallissa pidennetään, joko keinotekoisin syin tai muin syin, on sitä epäeläinparkaa kohtaa väärin ja se vain joutuu elämään turhaa elämäänsä hiukan kauemmin. Sen elämän ainoa tarkoitus on joutua teuraaksi ja päätyä lautasellemme, niin minusta siihen epäelämään tulisi koettaa käyttää niin vähän aikaa kuin suinkin mahdollista.

Voin olla pohdinnoissani aivan väärässäkin, eikä kenenkään tule päätyä samaan johtopäätökseen, jos se ei miellytä. Ja en myöskään tarkoita sitä, etteikö eläintä tulisi sen lyhyen ja tarkoituksettoman elämän ajan kuitenkin kohdella hyvin, mutta sen kriteerit ovat toisen tarinan pohdiskelun paikka.

Mitä järkeä?

Lihankulutus kasvaa maailmalla ja merkittävä osa kasvusta tulee siipikarjan lihasta. Broileri on tehokkaasti kasvavaksi jalostettu eläin. Sen tuottaminen on edullisinta, vie lihakiloa kohti vähiten energiaa, vettä ja rehua. Lihantuotannosta broilerilla on pienin hiilijalanjälki. Mitä järkeä on kasvattaa lihan ekologista jalanjälkeä hitaammalla ja tehottomammalla luomutuotannolla? Ei siinä olekaan järkeä – jos arvostaa vain tehokkuutta.

 

Todellakin! Mitä järkeä? Kun otamme vielä huomioon sen, että luomubroileria on pakko ruokkia hyvin tuottamattoman ja resursseja tuhlailevan luomutuotannon sääntökirjan sääntöjen mukaan, joka tutkimusten mukaan tuottaa jopa suuremmat ympäristöpäästöt tulevien sukupolvien suureksi riemuksi kuin tavanomainen tuotanto, niin mitä ihmeen järkeä?

Onko meillä todellakin varaa maksaa pienen kaupunkilaisjoukon viherpestystä omastatunnosta sellainen hinta, jonka tuo tuotanto tulee kokonaisuudessaan maksamaan, vai voisiko se kuluttajaryhmä, jolla on moraalisia ja eettisiä ajatuksia suurta massaa enemmän, toimia toisin ja olla vaatimatta aivan kaikkea sitä, mitä vähemmän eettisillä kuluttajilla on tapana vaatia?

Mutta onneksi näitä kuluttajia varten meillä on luomumerkki, joka viherpesee aivan kaiken, niin että se kelpaa sitten myös tavallista rahvasta itseään parempina pitäville.

Seuraavan linkin takaa on luettavissa raportti, jonka on laatinut terveydenhoitoeläinlääkäri Petri Yli-Soini tavanomaisen broilerin myyteistä sekä elämästä myyttien takana:

 

Broilereiden hyvinvointi ja terveys, 22.3.2011, terveydenhuoltoeläinlääkäri Petri Yli-Soini

 

Ehkäpä myös tavanomaisessa tuotannossa kannattaisi siirtyä enemmän mielikuvien ja tarinoiden ihmeelliseen maailmaan, niin jospa eettisille kuluttajillekin kelpaisi tavanomainen broileri sen jälkeen, kun tuottaja kertoisi heille hellyttäviä tarinoita siitä, kuinka hän istuu koko päivän tuolissaan tuotantohallissa ja ihmettelee siellä broileriensa leppoisaa elämää matkalla lautasellemme.