Luomubarometri julkaistu

Jälleen on se aika vuodesta, kun julkaistaan luomubarometri siitä, mitä ihmislaji Homo Gallup sanoo tekevänsä tulevaisuudessa, jotta hänestä kyselyssä saisi sellaisen kuvan, että hän on parempi ihminen kuin onkaan. Ja sitten on se aika vuodesta, kun Proluomu/Luomuliitto koettaa tulkita näitä tulevaisuuden haaveita parhaaksi näkemällään tavalla:

Neljäsosa suomalaisista ostaa luomua usein

 

Luomulla on huikea 1.5 prosentin markkinaosuus kaikesta myydyn ruuan arvosta ja tämän perusteella saadaan otsikko, että neljäsosa suomalaisista ostaa luomua usein? 

Proluomu on välittänyt jo useita uutisia barometrin tuloksista ja ne on muotoiltu niin, että luomun suosio on edelleen kasvussa. Tämä on minusta hyvin kummallista, ottaen huomioon, että mitä tuo barometri sanoo, eli ilmeisesti kyseisen gallupin selville saamilla asioilla ei sitten ole sen suurempaa merkitystä, vaan vanha luomuvirsi luomun suunnattomasta suosiosta pidetään pyörimässä. 

Tietenkin barometrin vastaiset uutiset kertovat myös siitä, että on paljon toimittajia, jotka eivät tee mitään tarkistusta sen suhteen, miten he käsittelevät eri puljujen lähettämiä pamflettejä, vaan he julkaisevat ne sellaisinaan, ilmeisesti uskoen, että sisältö vastaa tosiasioita.

Sillä kun avaa barometrin sisällön pdf-tiedoston ja lukee sen, ei sen sisältö vastaa ollenkaan luomuliiton tulkintaa asiasta, vaan esimerkiksi sivulla 35 lukee kansalaisten mielipiteenä vallan selkeästi, että niiden ihmisten, jotka aikovat lisätä luomuostoksiaan 2013 (6% lisääntyy paljon, 18 % saattaa lisääntyä paljon, 27 % lisääntyy ehkä vain vähän), on vähentynyt siihen, miten asia oli vuonna 2010, eli silloin lukemat olivat 5 % lisääntyy paljon, 20 % saattaa lisääntyä paljon, 35 % aikoo lisätä ehkä vain vähän.

Lukemat ovat menneet niin, että vuonna 2010 jopa 60 % kyselyyn vastanneista aikoi lisätä luomun ostamista ja vuonna 2013 heidän osuus oli 51 %.

Lisäksi heidän osuus, jotka ilmoittivat, että eivät aio käyttää luomua ollenkaan, oli lisääntynyt 13 prosentista 17 prosenttiin, joka lukee samaisella sivulla 35, hienon värikkäässä kaaviossa.

Ja sitten me voimme tietenkin katsoa näin jälkiviisaana sitä, että mitä se tarkoitti vuonna 2010, kun jopa 60 prosenttia kyselyyn vastanneista ilmoitti lisäävänsä luomun ostamista jääkaappiinsa:

Luomuidylli lopettaa Turussa

Lähiruokakauppa Finska lopettaa toimintansa

Aito Ruokakauppa nurin Turussa

Anton&Anton lopettaa Kulosaaressa

 

Ja niin edelleen, eli tuossa on uutisten karuna kertomana hyvin pieni otos siitä mitä tapahtuu, kun Homo Gallup tai Homo Barometrus ilmoitti vuonna 2010 lisäävänsä luomun käyttämistä, niin tuossa yllä on se, mitä se tarkoitti käytännössä.

Hieman yllättävää oli se, että juuri millään muulla asialla kuin hinnalla ei ollut merkitystä siihen, että miten kuluttaja saattaisi ostaa luomua enemmän tulevaisuudessa. Saako tuottaja oikeasti paremman korvauksen, tai onko luomu jotenkin erilaista, esimerkiksi eettisempää, ei vaikuttanut kuluttajan ostohalukkuuteen nyt, eikä menneisyydessä juuri ollenkaan.

Kun pääsimme mielikuvaosastolle, eli siihen, mihin luomu todellisuudessa perustuu, niin edes siellä luomuliiton ja muiden luomusta innostuneiden järjestöjen kuluttajien mieliin takomat iskulauseet eivät ole menneet perille, vaan kaikissa kategorioissa mielikuvat luomusta ovat menneet alamäkeä.

Muutamana esimerkkinä sivulta 45 voisi mainita vaikka nämä, eli samaa mieltä vuonna 2010 -> vuonna 2013. Prosenteissa huomioitu vain täysin samaa mieltä olevat ja lähes täysin samaa mieltä olevat, eli asteikolla 1-7 vaihtoehdot 7 ja 6. Vaihtoehto 5 on myös positiivinen ja vaikka se olisi mukana, niin silti suunta on kaikissa alaspäin.

Luomu on lapsille hyvä vaihtoehto: 53 % -> 46 %.

Luomuruuan tuotanto huomioi ympäristön hyvinvoinnin: 56 % -> 45 %.

Luomuruoka on puhdasta haitallisista aineista: 58 % -> 44 %.

Ja niin edelleen, eli suunta on jokaisessa kategoriassa tiukasti alaspäin.

Kategoriassa "Luomuruuan imago" meno oli vastaavaa, eli käppyrät olivat melkein jokaisessa kohdassa alaspäin.

Mielenkiintoista on se, että luomuruuan vastustajat ovat enimmäkseen maalla asuvia vanhempia miehiä, jotka Proluomun toiminnanjohtaja Marja-Liisa Konttila nimesi raikkasti arvostaen peräkammarin pojiksi. Korkeasti koulutetut, kaupungeissa asuvat naiset ostavat luomua ja peräkämmarin pojat maalla eivät osta.

Tietenkin voi kysyä, että miksi he eivät ole innostuneet luomusta, jotka asuvat maalla, maaseudulla jossa ruoka tuotetaan ja jonka maan pitäisi olla saastunut piloille lannoitteista ja kasvinsuojeluaineista ja jossa ei mikään enää kasva, eikä edes mehiläisten pörrää, kuten luomuliitto asian valoisasti koettaa esittää?

Heidänhän tulisi ostaa luomua innosta puhkuen, kun se pelastaisi heidän ympärillään olevan luonnon  luomuväen maalaamilta kauheuksilta?

Ehkäpä he jättävät ostamatta siksi, kun he tietävät sen, miten tilanne on oikeasti ja peräkammarin pojat ja tytöt näkevät niitä rikkaruohojen kansoittamia luomupeltoja, jotka tuottavat vuodesta toiseen surkean sadon, jos sitäkään.

Pienenä realistisena loppuhuomautuksena voisi todeta tämän luonnonmukaisuustrendin tosiasiana, kun koetetaan olla vakuuttuneita siitä, että kansalaiset ovat kovin huolissaan terveydestään ja välttelevät lisäaineita, kaikkea epäterveellistä sekä haluavat lisää luomua, niin karkkia myydään Suomessa noin 700 miljoonalla eurolla vuosittain ja luomua noin  200 miljoonalla eurolla.

Ajatuksia?

Luomuinstituutille miljoonapotti Tekesiltä

Luomuinstituutti on saanut Tekesiltä 1.5 mijoonaa euroa LuomuKasvu-hankkeeseen.

Luomuinstituutille merkittävä hankerahoitus Tekesiltä

 

Hankkeessa tunnistetaan tekijöitä, jotka estävät tai edistävät koko luomuarvoketjun kestävää muutosta ja sopeutuvuutta kysyntään, markkinoiden vaihteluun ja ympäristömuutokseen.

Vastaukset ovat tosin jo valmiina, mutta mitäpä siitä, jos on miljoonia törsättäväksi. Kuluttajat eivät osta luomua, koska se on liian kallista ja kalliina se pysyy, koska sitä on kallista tuottaa. Sadot ovat surkeita, koska järkeviä lannoitteita ei saa käyttää ja jos satoa sattuu tulemaan, tuholaiset, joita ei saa järkevillä nykymenetelmillä torjua, tekevät tuhon lopusta sadosta.

Lisäksi useat tieteelliset tutkimukset ovat jo selvittäneet, että luomu ei ole terveellisempää, eikä ympäristökään hyödy yhtään, niin kovin vaikea on nähdä tilannetta, että kuluttajat innoistuisivat luomuarvoketjusta sen enempää, kuin mitä tällä hetkellä suurimmillaankin innostuvat.

Mutta sitten uutisessa on mielenkiintoinen nimi, sillä tutkimusprofessoriksi on valittu Carlo Leifert.

Kyseinen herra on kuuluisa siitä, että hänen tutkimustiiminsä piti todistaa luomu ylivertaiseksi muutamia vuosia sitten, josta löytyy oikein uutisiakin:

Luomuruoan terveellisyys todistettu

 

 Vuonna 2007 Carlo Leifert päätti antaa tiedotusvälineille uutisen, että noin vuoden kuluttua hän tulee julkaisemaan tutkimuksen, joka todistaa luomuruuan ylivertaisen terveellisyyden tavanomaiseen ruokaan nähden!

Tässä vaiheessa jokaisen skeptisen ja järkevän ihmisen päässä syttyy jo muutama herätyskello, sillä meillä on paljon esimerkkejä siitä, millaista on sellainen tiede, joka antaa ymmärtää julkaisevansa hamassa tulevaisuudessa mullistavia tuloksia, ennen sitä hetkeä kuin sitä tutkimusta on julkaistu tai vertaisarvioitu.

Ja jatkokysymys kuuluukin sitten niin, että missähän tämä mullistava tutkimus nyt sitten on, jonka piti Carlo Leifertin mukaan ilmestyä noin vuoden sisällä siitä hetkestä, kun hän vuonna 2007 antoi tutkimuksestaan pientä esimakua?

No sitäpä ei ole yhtään missään, eikä mistään löydy kyseistä tutkimusta ja tästä flopista tai luomuhuijauksesta löytyykin hyvä juttu täältä:

The Skeptic Dictionary : Organic farming

The QLIF project co-coordinator Carlo Leifert said the government was wrong about there being no difference between organic and conventional produce. "There is enough evidence now that the level of good things is higher in organics," he said. The Sunday Times reports that the Food Standards Agency is reviewing the evidence.

Two things concern me about the QLIF study. Going directly to the media and the public, bypassing the peer review process, is a sign of voodoo science. Second, having an organic advocacy group produce the leaflets does not instill confidence that the studies are objective and unbiased. Even so, I will review the leaflets and see if there is enough information given to evaluate this research.

I did find a summary of one study called "Comparison of the quality of organic and conventional crops" by Jana Hajšlová et al., Institute of Chemical Technology, Czech Republic. The report says that comparisons were made, but no results are given. The study, “Does Organic Offer a Nutrition Edge Over Conventional Crops,” was published in Environmental Nutrition, on page 7 (Apr. 2005).* A one-page study doesn't sound too promising. Much is made in the organic research community about producing products with greater amounts of antioxidants, a good idea. But there is no reason why GM foods couldn't also be produced that increase the amounts of antioxidants in foods.

The BBC quoted project co-coordinator Carlo Leifert as saying: "We have shown there are more of certain nutritionally desirable compounds and less of the baddies in organic foods, or improved amounts of the fatty acids you want and less of those you don't want. Our research is trying to find out where the difference between organic and conventional food comes from." In other words, Leifert claims it an established fact that organic foods are superior and his group is trying to explain that superiority. Yet, in one report he states:

...compositional differences between organic and conventional foods are relatively small, generally 10-30%, and it is clearly possible to obtain a nutritious healthy diet with either organic or conventional plant foods.*

He contends, however, that since people usually don't eat enough fruit or vegetables, any difference in organic food is a bonus. A few years ago, Leifert resigned from the British government's GM science review panel. Leifert is based at the Tesco Centre for Organic Agriculture at Newcastle University. There is nothing on his web page about a new study being published. I have e-mailed Dr. Leifert, requesting a copy of any published studies that show the superiority of organic food. (Read on for his response.) The BBC reports that results of the project are due to be published over the next 12 months, but some of the leaflets have been out for more than two years. In other words, it seems that what is new today is the media blitz, not the study.

Twelve leaflets have already been produced. They do not appear to be presenting the results of scientific studies so much as promoting various ideas regarding organic food. Here are descriptions from six of the pamphlets on the QLIF website:

1. The leaflet informs consumers on how freshness, taste and nutrient content of organic products are affected by production, processing and storage of the products.
2. The leaflet informs consumers on what is done to secure authenticity and integrity of organically produced food and what consumers can do to further support efforts that meet their demands.
3. The leaflet informs consumers on what is done and what consumers can do to further control the risks from pathogenic bacteria, mycotoxins etc. in organic food.
4. The leaflet informs retailers on what affects the taste, freshness and nutrient content of organic food and what retailers can do to support further improvements and ensure the best possible food quality.
5. The leaflet informs retailers on what is done to secure authenticity and integrity of organically produced food and what retailers can do to further support efforts that meet their costumer's demands.
6. The leaflet informs retailers on what is done and what retailers can do to further preserve food safety until purchase.

Apparently, at present, there is no study or pamphlet available to the public that would allow us to evaluate the claim that organic food is superior. We will have to wait for another leaflet or the book from Blackwell's. Stay tuned. However, my guess is that if Dr. Leifert and his team of organic proponents had new slam-dunk evidence for the superiority of organic food, we would be writing about an article published in a major scientific journal. Instead, we're writing about some media stories apparently instigated by a group that has been putting out pro-organic food leaflets for several years.

update (Nov. 2, 2007): I have heard from Carlo Leifert, who informs me that the recent media interest was associated with the publication of the last QLIF report and the "Handbook of Food Safety and Quality." In his e-mail, he said the handbook is published by Woodhouse publishing (www.woodhousepublishing.com), but a review of that site indicates its only interest is in publishing items about Ogden, Utah. I did find a Handbook of Organic Food Safety and Quality edited by Julia Cooper and published by Chipsbooks. Leifert wrote me that the book is available from CRC Press in America. It is, for a mere $309.95 (as of 9/1/08). According to Leifert, this Handbook reviews the literature on differences between organic and conventional foods and includes some early results from the QLIF project. The blurb on the CRC website says: "This handbook provides comprehensive coverage of the latest research and best practice in ensuring the safety, sensory and nutritional quality of foods from organic and low input production systems to enable professionals to meet consumer demand for safe and high quality foods." In any case, none of the news stories I read mentioned any handbook (including Nature.com and the Guardian). 

Leifert also confirmed my suspicion that, despite the hype in the news media about new evidence showing that organic is better, their project "was not so much focused on demonstrating differences between organic and conventional foods (based on the literature available 4 years ago we were already convinced that there are systematic differences), but on identifying which components of the production system contribute to differences." He refers to the leaflets as "workpackages of the QLIF" and notes that there are more to come over the next one to two years.

It seems obvious that the bulk of the work of the QLIF project has had nothing to do with testing the nutritional differences between organic and conventional crops. Yet, that is the thrust of the recent flurry of media coverage. QLIF's main focus seems to be to provide good press for the growing organic food industry to counteract the bad press it had been getting about the quality of organic foods. In short, the leaflets are part of a food fight between the proponents of organic crops and the proponents of conventional, including GM, crops. Even so, there are three reports in the last QLIF report that address the issue of food quality in organic as compared to conventional crops.

Joten tällaisen herran leveille harteille Tekes antaa 1.5 miljoonaa euroa, jotta hänen johdollaan tehtäisiin taas sellaista tutkimusta, jota hänen johdollaan on totuttu näkemään.

Luultavasti tämä luomuhuijaus tulee menemään niin, että näemme Mikkelistä julkaistuna lukuisia uutisia siitä, kuinka ihan hetken päästä julkaistaan "tutkimus", joka kertoo pyhästä luomusta ja sen yliluonnollisesta vaikutuksesta kuluttajan terveyteen, mutta todellisuudessa ainoa vaikutus tapahtuu kuluttajan lompakossa, joka kevenee huomattavasti enemmän kuin mitä tutkimukset antavat ymmärtää.

Viineistä löytyi torjunta-aineita

Aamun Hesari uutisoi ruotsalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan osasta suosituista hanallisista laatikkoviineistä löytyi torjunta-aineiden jäämiä ja osasta ei löytynyt:

Suosituista hanaviineistä löytyi torjunta-aineita

 

Ruotsissa on löydetty suuria torjunta-ainejäämiä suosituista hanaviineistä.

Hyvin dramaattinen lause, joka voi aiheuttaa kuluttajissa ties mitä pelkoja ja siksipä tällaisia lauseita tulisi joko välttää tai sitten kertoa, että miten suurista määristä on kysymys ja mikä on vaihtoehto, josta lisää muutaman rivin päästä.

"Missään tapauksessa tästä ei tarvitse huolestua. Terveyden kannalta alkoholi on kaikkein pahin yhdiste", arvioi laadunvalvonnan päällikkö Risto Sairanen eilen sunnuntaina.

Tässä taisi tulla totuus näiden haitallisten yhdisteiden suhteesta, eli jos sitä viiniä ei kittaa ämpärikaupalla joka päivä, niin pitäisikö joistain jäämistä huolestua, ja jos kittaa ämpärikaupalla, niin luulenpa että alkoholi tekee nauttijasta lopun paljon ennen jäämien mahdollisia haittavaikuksia.

Tietenkään en ole sitä mieltä, että jäämistä ei kannattaisi olla huolissaan ja niistä on toki syytä olla huolissaan, mutta siihen huolestuneisuuteen pitäisi mennä hieman pintaa syvemmälle, josta koetan pari pientä pohdintaa tuoda esiin.

Tutkimuksesta olisi ollut hyvä käydä ilmi, että minkä satokauden rypäleiden viineistä on kysymys näissä viineissä, joista jäämiä löydettiin, sillä silloin me voimme pohtia sitä, onko kemikaaleja käytetty turhaan vaiko tarpeeseen ja mikä on käyttämättömyyden vaihtoehto.

Jos kemikaaleja on käytetty turhaan tai varuilta, ilman konkreettista tarvetta, niin silloin säädöksiä olisi syytä tarkentaa ja tuottajien koulutustasoa nostaa.

Lisäksi niiden tuottajien viineistä, joista oli löydetty korkeita pitoisuuksia, olisi ollut hyvä saada vertailuksi joku toinenkin vuosikerta, eli onko kemikaalien käyttäminen tapa, vai onko niille jokin syy. Vertailu saman tuottajan toiseen vuosikertaan olisi siksi ollut hyvin tärkeä kokonaiskuvassa.

Mikäli taas torjunta-aineita on käytetty tarpeeseen, niin sitten olisi ollut mielenkiinoista lukea käyttämättömyyden vaihtoehdosta, eli kyseiseltä alueelta olisi etsitty esim luomutila tai biodynaaminen tila ja saman satokauden rypäleistä tuotetuista viineistä olisi etsitty vaikkapa hometoksiineja ja niiden määriä.

Tai olisi verrattu sitä, että millainen työpanos on mennyt hukkaan, jos torjunta-aineiden käyttämättömyys on vienyt koko sadon pilalle, eli millainen ilmastovaikutus on ollut turhasta työstä, ilman saatua satoa.

Tämän jälkeen olisi ynnätty hyödyt ja haitat, sillä yleisesti hometoksiinit ovat huomattavasti vaarallisempia ihmisen terveydelle kuin niitä vastaan käytettävien kemikaalien jäämät.

Kuten ruotsalaisten tutkimus kertoo, kuusi viiniä ei sisältänyt mitään jäämiä, eli kyse taitaa olla siitä, että minkä satokauden rypäleistä tehtyjä viinejä on vertailtu ja millaiset tuotanto-olosuhteet ovat rypäleiden kasvukaudella vallinneet.

Tuottajan käyttämät kemikaalit, torjunta-aineet yms tuotteet ovat tuottajan tulosta pois, eli ne ovat tuotantopanoksia ja poissa tuottajan lompakosta, jos tuottaja ei saa niiden käyttämisestä sadollista hyötyä.

Joten ruotsalaistutkimus raapaisi pintaa, saaden toki mahdollista pientä hysteriaa lietsovan otsikon ja paljon lukijoita sekä kosolti tuotantoyhtiön kaipaamia facebook-tykkäyksiä, mutta itse tutkimus oli mielestäni turha.

Eli miksi viineissä oli jäämiä? Oliko syy kostean tuotantokauden, joka kosteus altisti rypäleet erilaisille hometoksiineille, joilta tuottaja koetti satonsa suojata?

Mikä olisi ollut vaihtoehdon vaikutus kuluttajan terveyteen, eli jäämiä sisältävien viinien rinnalle samalta alueelta ja samalta satokaudelta viinejä, joiden tuottajat eivät ole käyttäneet torjunta-aineita, niin mikä on niiden viinien erilaisten myrkyllisten yhdisteiden (hometoksiinit yms) määrä ja vaarallisuus verrattuna torjunta-aineiden jäämien vaarallisuuteen. 

Tiedämme eräästä toisesta tutkimuksesta, että kun torjunta-aineista tingitään, siirrymme hyvin nopeasti ojasta allikkoon, eli pienien torjunta-ainejäämien tilalle saamme suuria määriä hometoksiineita, kuten tutkimus luomuomenamehuista verrattuina tavallisiin omenamehuihin kertoo.

Luomun rahoitus vaakalaudalla

Turun Sanomat uutisoi seuraavasta Luomuliiton huolesta:

Luomuliitto: Luomun rahoitus tulisi ehdottomasti turvata

Euroopan maatalousministeriöiden asiantuntijat keskustelevat parhaillaan komission virkamiesten kanssa ehdotuksesta, jolla alennettaisiin luomuviljelyn rahoitusta aiemmasta esityksestä 33 prosentilla.

Jospa todellakin järki alkaisi voittaa ja kuuntelisimme asiantuntijoita mieluummin kuin erilaisia ideologisia lobbausjärjestöjä.

Luomulla ei ole ympäristön hyvinvoinnin kanssa juurikaan mitään tekemistä, sillä kun katselemme luomun surkeaa satotasoa, niin se tarkoittaa sitä, että luomun ympäristövaikutukset ovat usein paljon korkeammat kuin tavanomaisen viljelyn, jos vertaamme tuotettua kiloa kohden. Se lienee tärkein vertailukohta, sillä lautasella on kiloja, ei suinkaan hehtaareita.

Jos asiassa on jotain epäselvyyttä, kannattaa katsoa seuraava video aiheesta, jossa luomun ongelmat on tiivistetty Hanna Tuomiston väitöskirjan pohjalta:

Tiede ja arki: Onko luomumaatalous ympäristöystävällistä?

Onko luomumaatalous ympäristöystävällistä? Meta-analyysi eurooppalaisista tutkimuksista. Haastattelussa Hanna Tuomisto, jonka väitöskirja Oxfordin yliopistolta on herättänyt paljon kansainvälistä kiinnostusta:

http://oxford.academia.edu/HannaTuomistohttp://www.ox.ac.uk/media/news_storie...
00:33 Väitöskirjan sisältö01:50 Kasvihuonekaasupäästöt02:50 Energian kokonaiskäyttö03:30 Vesistöjen rehevöityminen04:37 Biodiversiteetti06:52 Maa-alan kokonaiskäyttö07:52 Onko tavanomainen viljely maaperän kannalta huono ratkaisu?10:07 Minkälaisia ympäristöhyötyjä GM-tekniikalla voidaan saavuttaa?11:37 Mikä on oma viestisi ympäristövaikutuksista kiinnostuneille?

Tällä hetkellä me kaikki maksamme tästä luomuvillityksestä, käytimme luomua tai emme ja jos luomun kustannuksia aletaan siirtää sen ostajille, niin sehän olisi hieno homma!

Syötkö tietämättäsi luomua?

Vastaus otsikon kysymykseen on selkeä kyllä!

Suomalaiset syövät tietämättään paljon luomua, sillä tarjontaa on järkyttävästi yli tarpeen ja tätä veronmaksajien lompakkoa keventävää epäsuhtaa halutaan jopa suurentaa lisää, sillä luomualaa yritetään lisätä keinotekoisesti, vaikka kysyntää ei ole ja tästä kertoo Ylen uutinen:

Suomalainen syö luomua tietämättään

 

Kenellekään ei pitäisi olla uutinen se, että ylihintainen ruoka ei mene kaupaksi kuin hyvin pienelle vähemmistölle, vaikka sen ylihintaisen ruuan pukisi millaisiin korulauseisiin tahansa, mutta silti asia on ihmetyksen aihe joillekin.

Kysymys tietenkin kuuluu, että miksi ihmeessä me emme sitten vähennä tuotantoa vastaamaan kysyntää? Jutussa todetaan, että on aivan kansantaloudellisestikin typerää tukea tuotantoa, joka ei sitten kuitenkaan päädy tukensa saannin ehdon mukaisena kaupan hyllylle, vaan jonain aivan muuna tuotteena.

- Ehkä se on suomalainen kansanluonne, että ollaan hyviä tekemään asioita, mutta huonoja nostamaan oman tuotteen imagoa, Rahtola pohtii.

Ongelma on siinä, että sen tuotteen pitäisi oikeasti olla kehujen arvoinen, eikä vain mielikuvat siitä.

Luomun ihmeellisen laadun allekirjoittaa vain hyvin pieni luomuintoilijoiden joukko, jonka mielestä tavanomainenkin banaani on käsittämättömän ihana ja taivaallinen, jos sen sanoo olevan luomua.

Mutta jokainen neutraalisti asiaan suhtautuva huomaa, että luomu ei eroa missään asiassa tavanomaisesti tuotetusta ja siksipä kokeilu ja yhteen tai kahteen kertaan ja sitten siirrytään siihen järkevän hintaiseen, joka on laadullisesti aivan sama, jopa parempi.

Hänen mukaansa ravintolat saattavat käyttää luomutuotteita, mutta eivät pidä siitä suurempaa meteliä asiakkaalle.

- He käyttävät niitä siksi, että laatu on hyvä. On sääli, että kuluttaja ei tiedä siitä loppupelissä.

Hyvin harvat ravintolat käyttävät luomua ja yleensä hyvin pienet ravintolat, joilla on vaikkapa reilut 20  asiakaspaikkaa, niin tokihan sellaisen ravintolan henkilökunta voi käydä biodynaamisella tilalla valitsemassa käsin jokaisen tarjottavan porkkanan.

Ja asiakas, jolle horoskoopit ja muu humpuuki ovat lähellä sydäntä, on varmasti innoissaan porkkanoiden biodynaamisuudesta, sillä kuten tiedämme, biodynaamisuus on synonyymi taikauskolle.

Mutta se laatu olisi aivan yhtä loistava, jos henkilökunta kävisi itse valitsemassa tavanomaisella tilalla jokaisen tarjottavan porkkanan ja perunan, eli ei luomu tai biodynaaminen itsessään tarkoita korkeaa laatua vaan se, että ravintola hakee tuoreet tuotteet jostain, vaikka lähitilalta, eikä käytä kaupan tai tukun jo puoliksi nahistuneita tuotteita.

- Luomuun liittyy Suomessa vielä ajatus siitä, että se on liian kallista normaalille ihmiselle, vaikka se ei sitä ole. Siitä ei ole tullut arkipäiväistä ja se mielletään eksklusiiviseksi ja törsäileväksi eli suhtautuminen on hyvin toisenlainen kuin luomun pioneerimaissa.

Vaikka hyvin kalliit mainoskampanjat ovat tehneet ylikalliista ruuasta arkipäiväistä joissain Euroopan maissa, niin silti luomu on törsäystä ja tuhlausta.

Ja pitää muistaa, että niissäkin luomumyynnin suurmaissa, joissa luomua kulutetaan Suomeen verrattuna huikeilla prosenteilla, eli suunnilleen 5-6 prosentin osuudella kokonaismyynnistä, niin voiko tuotakaan osuutta vakavalla naamalla sanoa sellaiseksi, että luomu on arkipäiväinen ostos?

Jos me tuotamme tavanomaisesti vehnää ja saamme sitä hehtaarilta 3500 kiloa ja sen tuottaminen tulee maksamaan X euroa, ja vastaavasti me tuotamme hehtaarilla luomuvehnää 2000 kiloa ja sen tuottaminen tulee maksamaan  X*1.5 tai X*2 euroa, niin kyllä sitä voi kutsua törsäileväksi ja voi vain kysyä, että kuinka kauan meillä on varaa törsätä rahaa tuollaiseen toimintaan.

Etenkin kun tiedämme sen, että Suomessa on poltettu pelimerkkejä jo hyvin paljon luomun todellisuuden muuttamiseksi kuluttajille mieluisiksi mielikuviksi ja silti kysyntä ja tarjonta ovat hyvin kaukana toisistaan! Ja vielä niin päin, että me tuotamme luomua hyvin paljon yli sen tarpeen, jota sitä markkinoille edes tarvittaisiin.

Mutta mitäpä tapahtuisi, jos menisimme Luomuliittoon ehdottamaan, että luomun tuotanto tulisi muuttaa kysyntää vastaavaksi, niin siitä alkaisi hirveä sota ja siihen ei suostuttaisi koskaan, koska se antaisi markkinoille ja kuluttajille väärän signaalin!

Nyt tuotantoa yritetään joka vuosi keinotekoisesti saada lisää, jotta näyttäisi siltä, että joku luomua ostaa ja että tuotantoa tarvitaan lisää tyydyttämään luomusta villiintyneiden kuluttajien tarpeet.

Luomukalaa, miksi?

Proluomu on ihmeissään siitä, miksi luomukalaa ei saada kauppoihin, vaikka he itse antavat erittäin hyvän vastauksen omaan kysymykseensä:

Miksi luomukala ei polski Suomessa?

 

Jutun lukemalla selviää se, että koska kuluttajilla voisi olla nyt intoa ostaa luomukalaa, niin sitä ehkä kannattaisi heille tarjota jollakin keinolla. 

Lisäksi juttu on kovin eri mieltä siitä, että onko sitä kysyntää edes, eli haluaisivatko kuluttajat todella pussissa kasvatettua kalaa luomuversiona, eli huikeasti kalliimpana. 

Suomessa EU:n asetuksen pohjalta ei ole laadittu kansallista tuotanto-ohjeistusta luomukalantuotantoa varten, eikä sitä ole edes tekeillä. Viranomaisten mukaan syynä on se, että ala ei ole kiinnostunut luomusta.

Kun ala ei ole kiinnostunut luomusta, niin se yleensä tarkoittaa sitä, että ala tietää, että kuluttajat eivät ole kiinnostuneita luomusta kyseisen tuotteen kohdalla, sillä jos ala tietäisi, että kuluttajat haluavat varmasti luomua, ala tuottaisi sitä markkinoille kiihtyvällä vauhdilla.

Mutta onneksi siellä on myös muutamia totuuksia, ettei unohdu se, mitä luomu todellisuudessa tarkoittaa:

Suomessa luomukalaa ei kasvateta lainkaan, mutta maahan tuodaan jonkin verran luomulohta Norjasta. Luonnossa villinä elävä kala ei ole luomua, sillä luomu tarkoittaa aina valvottua tuotantoa.

Villinä elävä kala ei ole luonnonmukaista, luomua, sillä luonnonmukaista siitä tulee vasta sitten, kun luomun byrokratian vaatimat sääntökirjat on luettu ja ymmärretty. Luonnossa elävä ei ole synonyymi luomulle. Luomukala elää samanlaisessa kalankasvatuspussissa vesialueella kuin tavanomainenkin kasvatettu kala, vaikka se kohteliaasti jätetään sanomatta, eli tällainen näkymä on myös luomukalan kasvatuksen taustalla:

Siellä ne kalat polskivat innoissaan ja odottavat sitä, että päätyvät lautasellemme. Osan kyljessä lukee luomu ja osan kyljessä ei lue, mutta samat olosuhteet ja "luonnonmukainen" elämä on kummankin taustalla. Tosin luomuelämän viettänyt maksaa moninverroin enemmän.

Siihen hintaan on syy, joka jostain syystä on juttuun päästetty mukaan, eli tämä:

Halonen arvioi, että yksi pullonkaula kotimaisen luomukalan reitillä voivat olla kalankasvatuksen tiukat ympäristömääräykset. Luomukalantuotannon ympäristökuormitus voi nousta suureksi, jos sitä tarkastellaan vain suhteessa tuotettuihin kalakiloihin.

Juuri näin! Jos me haluamme huolehtia ympäristöstämme, sanomme kiitos ei luomun tuottamiselle ja ostamme järkevästi tuotettua kalaa, emmekä jonkin paperilla hauskan näköisen ideologian mukaan tuotettua kalaa.


Luomuväki ei halua koskaan katsella sitä, miten paljon on tuhlattu luonnonvaroja yhden luomukilon tuottamiseen, vaan he haluavat tuijottaa aivan muita lukuja ja katsella kauniita luomumainoksia televisiosta.

Jälleen kerran on pakko kysyä, että mitäs sieltä lautaselta löytyy, eli onko siellä neliömetrejä, hehtaareja, vesikuutioita vai onko siellä kalaa kiloissa, tai grammoissa?

Ja lisää luomun ihmeellisestä maailmasta:

Kaikesta Euroopassa kasvatetusta lohesta ja kirjolohesta luomua on vain 1–2 %.

Siinä on taas todellisuus, eli näin pienen piirin toimintaa meidän pitäisi tukea kaikkien veroeuroilla ja pistää rahaa kankkulan kaivoon ja lisäksi jos haluaa edes hetken ajatella ympäristönäkökulmia, niin kannattaa jättää luomu hyllyyn ja ostaa järkevästi tuotettua kalaa.

Tärkeintä tuntuu olevan se, että kuluttajille saadaan jollakin merkillä varustettua kalaa, jolla merkillä  on söpöjä mielikuvia, mutta sen merkin vaatiman tuotantotavan todellisista vaikutuksista ympäristölle halutaan olla aivan hiljaa. Ehkä jopa koetetaan keksiä jokin poikkeussääntö, jonka nojalla kaikkia ympäristövaikutuksia ei tarvitsisi ottaa tuotantotavassa edes huomioon, jotta tuotantotavan imago ei kärsisi.

Eli kohta näemme jonkin poikkeussäännön poikkeuspykälän, jonka nojalla luomun ei tarvitse välittää ympäristökuormituksesta per tuotettu kilo, vaan siellä saadaan tuijotella jonkin mainostoimiston tuottamaa runollista tekstiä luomun mielikuvien mukaisen kalan tuottamisen autuudesta.

Taas ollaan menossa takapuoli edellä puuhun, kuten kävi isolla rahalla perustettujen luomukauppojen kohdalla, eli tuhlattiin rahaa, vaikka todellista kysyntää ei ollut ja sitten haukutaan kuluttajia, kun ovat niin tyhmiä, että eivät ostaneet.

Jutussa sanotaan lukuisia kertoja, että kysyntää ei ole, eikä kysyntään uskota, mutta silti tuotetta koetetaan väkisin tuoda markkinoille.