Luomua, maksoi mitä maksoi

Uutiset luomusta ovat olleet taas hiipumaan päin, joten blogissanikin on ollut hieman hiljaisempaa. Lisäksi huomioni kaupoista ovat antaneet luotettavat ennusmerkit tämän viimeisimmän luomuhuuman päättymisestä, eli jopa suosituimmat ja myydyimmät luomutuotteet, eli luomumaidot, luomujauhot yms, ovat siirtyneet taas kerran pois siitä, mihin käsi ensimmäisenä osuu ja luomumaitoa saa kurkotella ylimmältä hyllyltä, jos yltää ja luomujauhoja saa pyllistellä lattian tasolta, jos nivelet antavat myöten.

Mutta jossain luomuhuumasta on vielä rippeet jäljellä ja siitä kertoo Ylen uutinen:

Eettinen ruoka on haluttua, mutta hinnat ja saatavuus estävät käyttöä

 

Edelleenkään en ymmärrä sitä, että miten kukaan tosiasioihin perehtynyt kykenee saamaan luomun ja eettisen samaan lauseeseen, sillä jos otamme tosiasiat kauniisti huomioon, niin luomu on lähes ympäristörikos kun katsomme sitä, että millaiset päästöt luomu aiheuttaa tuotettua kiloa kohden ja miten paljon se vaatii luonnolta pois maata, jotta edes jonkinlaiseen tuotantomäärään päästäisiin.

Puheet siitä, että ensi vuonna luomu tuottaa hienot sadot tai seuraavalla vuosikymmenellä, voidaan jättää omaan arvoonsa, sillä luomua ei alettu viljellä eilen, toissapäivänä, viime viikolla tai edes viime vuonna, vaan luomua on tuotettu 10 000 vuotta ja se saavutti huippunsa, mihin ilman kasvien kemiallista suojelua ja kemiallista lannoitusta päästään, ja luomulla on tuotantomuotona ollut taatusti aikaa näyttää todellinen potentiaalinsa. Siksi tuottajat siirtyivät lannoitteisiin sekä suojelemaan kasvejaan tuholaisilta, kun heillä oli sen vastakohta omakohtaisena kokemuksena, eli luomutuotanto ilman lannoitusta ja ilman kasvinsuojelua.

Mutta aika kultaa muistot ja jos tästä luomuvakaumuksesta voisi jotain päätellä, niin kohta meillä on ihmisiä vaatimassa siirtymistä takaisin luonnonmukaiseen lääketieteeseen, eli aletaan vaatia vaikkapa leikkauksia ilman anestesiaa tai yleisesti ilman kivunlievitystä. Luomuvakaumuksessa kemia kun on kirosana. Ja jos joku poliitikko saa päähänsä, että tuollaisia älyttömyyksiä vaativia ihmisiä on tarpeeksi äänestämään hänet vallankahvaan taas seuraavissa vaaleissa, niin demokratia pitää huolen siitä, että saattaapa ajatusta joku ylemmillä portailla alkaa hellimäänkin.

Lisäksi luomu on vaikeassa ristiriidassa sen kanssa, että meidän pitäisi vähentää lihan ja ylipäänsä eläinten tuotantoa jotta kehityksemme olisi kestävää ja Maapallo elinkelpoinen myös tuleville sukupolville. Jos vähentäisimme eläinten määrää järkeviin mittoihin, niin joku voisi sitten kertoa, että mistä sitä eläimen ruuansulatuksen loppupään tuotetta saataisiin luomupelloille ja luomutuotantoon niin, että edes jonkinlaiset satotasot olisivat mahdollisia?

Luomutuotannon lisääminen ja tuotantoeläinten vähentäminen on äärettömässä ristiriidassa keskenään.

Ja jos mietimme sitä, että voisiko kovan luomuvakaumuksen omaava henkilö hyväksyä sitä, että yhdyskuntaliete joskus päätyisi pellolle, kun tiedämme sen, että sieltä tulisi mukana vaikkapa ehkäisypillereitä käyttävien naisten ulostetta, rokotteita käyttävien ulostetta, hormoneita käyttävien ulosteita, vaikkapa kaameita antibiootteja syövien ulosteita, huumeita käyttävien ulostetta jne. Tätä pellolle, josta tuotamme ruokaa ruokapöytiimme?

Vuonna 2009 luomuostoja oli vain reilun kolmen tuhannen euron edestä. Vuonna 2014 Palmia osti luomua lähes miljoonalla eurolla.

Ja hetken päästä kerrotaan, että luomu tulee noin 76 % kalliimmaksi kuin järkevästi tuotettu vaihtoehto.

Jos kysyisimme veronmaksajilta jotka tämän outouden rahoittavat, että tuhlaammeko me rahat mielikuvaruokaan ja mielikuvaeettisyyteen, vai käytämmekö saman rahamäärän järkevästi tuotettuun ruokaan ja hankimme sillä säästyneellä rahalla lisää keittiöhenkilökuntaa valmistamaan ruokia enemmän ihmisten, kuin valmiiksi koneiden tekemän prosessoinnin kautta, niin mitäpä luulisitte suurimman osan veronmaksajista vastaavan?

Vastaisivatko he, että juu juu, potkitaan vaan lisää väkeä pois, että saamme luomuruokaa lautaselle, vai voisiko vastaus olla sellainen, että jospa lopetamme mielikuvaruokaan tuhlaamisen, joka on törkeän kallista ja ostamme järkevän hintaista ruokaa ja käytämme säästyneet rahat palveluiden parantamiseen vaikkapa suuremmalla henkilöstömäärällä?

Sillä vaikka vakaumus luomuun olisi äärettömän kovakin, ei raha edelleenkään kasva puissa, ei edes luomupuissa.

Palmiassa päiväkotien luomuhankinnat tulevat jopa 76 prosenttia kalliimmiksi kuin vastaavat tavalliset vaihtoehdot. 

– Näin on, vaikka käytämme lähinnä halpoja viljatuotteita. Kun mennään kasviksiin, maitotuottesiin ja lihaan, kustannukset nousevat vielä huomattavasti, Johansson kertoo.

Ja tällainen ruokako on eettistä, johon vain eliitillä on varaa?

Tämä ei ole ensisijaisesti mikään imagokysymys, vaan kyllä meillä on ihan aito halu tehdä vastuullisia hankintoja ja tätä kautta edistää kestävää kehitystä.

– Espoon projektikoordinaattori Helena Kyrki

 Olisikohan Helena Kyrki tuota mieltä, jos hän tutuistuisi vaikkapa edes pieneksi hetkeksi luomun satotilastoihin ja pohtisi loogisen ajattelun kautta, että mitä ne numerot tarkoittavat?

Espoossa luomun hintaa ei kavahdeta, koska sitä käytetään vanhempien omasta toiveesta.

Ja moneltakohan vanhemmalta tätä on kysytty?

Vai lieneekö kyse siitä pienestä mutta äärettömän kovaäänisestä porukasta, jotka ovat masinenoineet Espoon kaupungin työntekijöiden työhäirintäkampanjan Laatua Lasten Lautasille -kampanjan kautta, kun eihän se omassa lompakossa tietenkään tunnu niin pahalta, kun kaikki Espoon asukkaat joutuvat sen ilon maksamaan?

Espoossa voisi tehdä saman kysymyksen kaikille veronmaksajille, eli että tuhlaammeko rahaa pienen äänekkään vähemmistön vakaumuksen johdosta, vai käytämmekö rahat kokonaisuutena järkevästi ja pieni äänekäs vakaumuksellinen vähemmistö saa tehdä kotonaan aivan mitä huvittaa?

Luomuun käytetty rahamäärä oli viime vuonna kuitenkin vain 3,5 prosenttia Helsingin Palmian kaikista, lähes 27 miljoonan euron ruokahankinnoista. Espoossa luomuun käytettiin 0,4 prosenttia reilun 12 miljoonan ruokabudjetista.

Luomun ympärillä käytävä keskustelu on välillä tragikoomista, eli pari riviä ylempänä kehutaan kuinka luomuun kyllä törsätään ja kaikki sitä haluavatkin ja siksi näin tehdään, mutta todellisuus, joka kuitenkin toimittajan eteen lävähti, kertoi aivan jotain muuta.

reilun kaupan kaupungin arvonimen

Kuten jutusta voi lukea, aika pienellä rahalla nämä imagoa viherpesevät tittelit on ostettavissa. Jos Espoo sen saa, niin hinta tittelille on 35000 euroa ja veikkaan, että sen kirjaimen fontin koko, jolla Espoo tulee reiluuttaan ja luomuuttaan mainostamaan, ei ole missään suhteessa tuohon rahamäärään, jolla se titteli saatiin ostettua.

Tällaista on elämä viherpesun ja imagojen maailmassa ja tähän on jouduttu siksi, että päättäjät ovat korvanneet tosiasioihin tutustumisen vakaumustaan äänekkäästi esiintuovien yksilöiden mielipiteillä, joilla ei usein ole tosiasioiden kanssa mitään tekemistä ja lisäksi ollaan kovasti huolissaan imagosta, johon myös vaikuttaa joidenkin kova vakaumus paljon enemmän kuin kovat faktat.

Luomu-usko vaatii vahvistusta

Patarumpu, S-ryhmän tiedotussivusto, toi jälleen tietoa luomusta, joka ei yllätä ketään, paitsi siltä osin, mikä jätetään kertomatta. Toisaalta olen huomannut, että S-ryhmässä pääkaupunkiseudun ulkopuolella luomun aika taitaa olla taas ohitse, kun luomutuotteet on siirretty hyllyjen hyviltä myyntipaikoilta takaisin joko pyllistelyn tai kurkottelun hyllypaikoille.

Luomututkimus paljastaa: jos ei ole tietoa, ei ole uskoa

 

Tärkein kysymyse lienee se, että onko meillä varaa luomuun niin, että jokainen meistä sitä käyttäisi?

Vastaus löytyy täältä, jonka Patarumpu jätti auliisti kertomatta:

Luomusatotilasto

 

 Oikea vastaus on tietenkin: ei ole.

Ja kuten Patarumpukin paljasti, myös suurin osa tavallisista kuluttajista tietää tämän, eikä lankea luomun mielikuvien harhaanjohtavuuteen.

Kuitenkin useimpien kuluttajien mielestä nämä arvot on mahdollista saavuttaa myös ilman luomua.

Kotimaisia elintarvikkeita ja lähiruokaa pidettiin kautta linjan puhtaina ja terveellisinä vaihtoehtoina.

 Useimpien mielestä kotimainen tuote olisi parempi valinta kuin ulkomainen luomutuote.

Ja kuten me tiedämme vastaavista tutkimuksista muista maista, jokaisen maan asukkaat luottavat vain ja ainoastaan oman maan luomuun ja muiden tuottamaa luomua pidetään arveluttavana, joten vaikkapa siinä, että luomusta tehdään Suomen maatalouden ulkomaankaupan myyntiveturi, on hyvin paljon sarkaa kynnettävänä.

Aiemmissa selvityksissä on tullut ilmi vaikkapa se, että muualla Euroopassa Suomen luomuun ei luoteta Suomen luomusäännösten löperyyden takia.

Eurooppalaiset kuluttajat pitävät Suomen luomusääntöjä liian lepsuina, koska ne ovat EU:n minimitasoa ja muualla noudatetaan tiukempia luomusääntöjä.

Tosin kuluttajien mieli on siitä outo, että lepsujen luomusääntöjen suomalaiset eivät luota paljon tiukempien luomusääntöjen muun Euroopan luomuun, joten tällaista se on, kun pelataan mielikuvien ihmeellisessä maailmassa, eikä tosiasioita juurikaan näy missään.

Tietoja kaivattiin varsinkin siitä, mitä luomu oikeasti merkitsee ja tarkoittaa eri tuotteissa ja mitkä ovat luomun edut eri tuotteissa.

Luomu tarkoittaa oikeasti sitä, että luomuun siirryttäessä villiä luontoa pitää raivata hyvin paljon lisää maatalousmaaksi, jotta satotaso olisi mahdollista säilyttää. Lisäksi se tarkoittaa ruokalaskuun tuntuvaa korotusta, sillä tuottamaton luomutuotanto vaatii hyvin paljon enemmän työtä satojen eteen kuin järkevä viljely ja tämän työn maksaa kuluttaja tietenkin tuotteessa.

Lisäksi luomu voi lisätä vaikkapa ruuan ympärille keskittynyttä rikollisuutta, sillä tällainen erikoisruoka, joka maksaa normaalia huomattavasti enemmän, mutta jota ei voi muuten tuotteesta havaita mitenkään, ei mausta, ei laadusta, ei yhtään mistään, niin se luo otollisen mahdollisuuden ansaita rahaa väärentämällä tavanomaista ruokaa luomuksi, kuten on jo paljon tapahtunutkin.

"Organic" Foods: Certification Does Not Protect Consumers

 

Saksassa oli jokin aika sitten kohu luomumunista, jotka eivät olleet luomua nähneetkään ja Cornucopia toi juuri viime vuoden lopulla jälleen kerran esiin sen, että suurin osa USA:n luomumaidosta ja luomumunista tuotetaan jättimäisillä tehdastiloilla, jotka eivät täytä mitään luomun kriteereitä.

Yksi tärkeimmistä ostamisen esteistä oli hinnan lisäksi tiedon ja sitä kautta luottamuksen puute.

Luottamuksen puute syntynee siitä, että luomu on vain ja ainoastaan brändätty ruuantuotantotapa, jossa on osin täysin järjettömät säännöt, joilla tuottajien käsiä sidotaan tehdä hyviä satoja ja vastaavasti pelataan kuluttajiin istutetuilla irrationaalisilla peloilla, vaikkapa elintarvikkeiden lisäaineiden kautta.