Luomun viennissä luomun tulevaisuus?

Luomuun on koetettu iskostaa muita termejä, joilla sitä yritetään myydä kuluttajille ja yksi termi joka aina koetetaan saada mahtumaan luomun kanssa samaan lauseeseen, on tietenkin lähiruoka.

Luomulla ja lähiruualla ei ole termeinä mitään yhteistä, mutta kuitenkin luomusta ei haluta koskaan puhua yksinään, vaan erityisesti lähiruuan kanssa. Parhaimmat mainosmiehet sanovat suoraan, että luomu on lähiruokaa.

Asia lienee ongelmallinen, sillä koska suomalaiset eivät mittavista mainoskampanjoista huolimatta osta luomua (poikkeuksena etelän suuret kaupungit), täytyy tuotetusta luomusta edes jotenkin päästä eroon ja silloin katseet täytyy suunnata ulkomaille.

Nyt meidän valitsemamme päättäjät ovat saaneet niinkin huikean idean, että luomusta tulee Suomen vientibrändi, vientivaltti ja kohta kaikki maailman ihmiset tuntevat Suomen luomusta, sillä jokainen maailman kuluttaja himoitsee kauppansa hyllyiltä vain suomalaista, puhdasta luomua!

Puhtoinen Elovena-tyttö kaivetaan esiin 50-luvun kotimaisista elokuvista ja hänen vanavedessään koko maailma on kohta polvillaan Suomi-luomun edessä. Asiassa on vain mutkia matkassa, joista kertoo vaikkapa tuoreehko uutinen:

Puhtaat jauhot pussissa?

Suomalainen, korkean valkuaisen ”superluomuvehnä” ei täytä enää pohjoismaisen osuuskauppajätin, COOP-ketjun luomuvehnäjauhopusseja. COOP huutokauppasi sopimuksen, ja sen sai Lantmännen Cerealia, joka valmistaa jauhot kazakstanilaisesta luomuvehnästä. Samalla Helsingin Mylly menetti suurimman luomuvehnän vientikauppansa. Se vaikuttaa luomuvehnän kysyntään.

Jostain syystä kazakstanilaisen Elovena-tytön hymy miellytti pohjoismaista osuuskauppajättiä enemmän, joten suomalainen Elovena-tyttö jäi soittelemaan toista viulua, vaikka saikin istua ensiviulussa hetken aikaa. Me emme saaneet oman tyttömme hymystä mitään etua edes omalla maaperällämme, täällä Elovena-tyttöjen luvatussa Pohjolassa!

Se saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä tai tylsältä, mutta sitä se ei ole. Helsingin Mylly pääsi kertaheitolla mukaan isojen poikien leikkeihin.

Sieltä isojen poikien leikeistä voi tulla yhtä nopeasti pois, kuin sinne on päässyt. Isojen poikien pelissä on myös ongelmia. Vaikka kuinka puhtoiset vaaleat kiharat heiluvat tuulessa, on luomukorsi ja vieno hymy huulilla, niin hinta on se, jolla pistetään Elovena-tytöt järjestykseen.

Sitten jos valtiovalta antaa meidän omalle Elovena-tytölle hiukan botoxia huuliin (lue:vientitukea), niin me voimme kilpailla muiden Elovena-tyttöjen kanssa "tasavertaisesti" isojen poikien leikeissä, mutta onko meillä siihen varaa? Haluatteko te kustantaa sen botoxin tyttömme huuliin, jotta meidän tytön hymy voittaa, sillä se raha on jokaiselta teiltä pois?

Tosiasia on se, että maatalous Suomessa on kannattamatonta. Me emme voi kilpailla hinnalla sellaisten maiden kanssa, joissa on täysin eri olosuhteet kuin meillä, eli joissa on suotuisat olosuhteet maanviljelylle, sekä paljon halpaa työvoimaa. Jos me haluamme kilpailla sellaisten maiden kanssa, niin ainoa keino on se, että me verorahoin tuemme maanviljelyämme niin paljon, että saamme myymämme tuotteen hinnan alhaisemmaksi kuin kilpailijan tuotteessa on. Mitä suotuisammat olosuhteet kilpailijalla on, myös työvoiman kustannusten suhteen, sitä vähemmin kustannuksin se voi viljansa viljellä, niin sitä enemmän meidän pitää antaa verorahoja omaan viljelyyn, jotta voimme kilpailla hinnassa.

COOP on Pohjoismaiden suurin osuuskauppa. Myös S-ryhmä on osakkaana hankintayhteenliittymä Coop Tradingissä.

S-ryhmän kovia vaikuttajia taisi istua myös luomuväen vaikutusvaltaisilla tuoteilla? Ja tietenkin voi pohtia isojen poikien leikkejä myös siitä kuvakulmasta, että vaikka meillä oli tässä leikissä tuomaristossa oman Elovena-tytön edustajia, niin silläkään ei ollut mitään merkitystä.

Tällaista tämä peli kuitenkin on, joten ulkomaankauppaministerille sellaisia terveisiä, että pidättele suurta intoasi vielä aavistus tai älä ainakaan näytä sitä ulos kovin liioitellusti, sillä ensin pitää saada botoxit kuntoon tuotteemme hymylle!

Kazakstanin Elovena-tytöllä sitä riittää.

Luomu taas ravinteikasta?

Carlo Leifert on taikuri. Hän onnistui taikomaan hatustaan jotain sellaista, mitä kukaan muu ei ole koskaan kyennyt taikomaan, eli hän sai selville, että luomussa onkin enemmän ravinteita.

No olin hiukan väärässä. Lukemattomat muut tutkimukset ovat tulleet vastaavaan tulokseen, mutta kun ne tutkimukset on arvioitu kriittisesti, ne ovat olleet surkeaa, luokatonta tiedettä.

MTT on tutkinut asiaa, eikä löytänyt mitään. Kansanterveyslaitos on tutkinut asiaa (Muukka et al), eikä mitään eroja löytynyt. Dangour et al julkaisi asiasta kaksi laajaa tutkimusta vuosina 2009 ja 2010, eikä mitään löytynyt. Stanford on tutkinut asiaa tiheällä kammalla, eikä ole löytänyt mitään eroja, eikä yksikään sellainen tutkimus, joka on tehty huolella, mutta nyt yllättäen Leifert sai hurjan otsikot aikaiseksi, ainakin tänään:

Nyt se on tutkittu: Näin luomuruoka päihittää perusmuonan

  

Tietenkin siinä tapauksessa, että kukaan ei olisi koskaan asiaa tutkinut, löytö olisi voinut olla otsikoiden arvoinen, mutta jos käy niin, että lukemattomat tutkimukset kertovat, että luomulla ei ole mitään eroa tavanomaiseen ja yksi kertoo täysin toista, niin mistäpä se voisi kertoa?

Kun homeopatiaa rahoittava firma teettää tutkimuksen kyseisistä sokeripillereistä, niin jostain syystä se havaitsee homeopatian toimivaksi, vaikka 5000 muuta tutkimusta kertoo, että se on pelkkää huijausta.

Se tiedetään, että viljeltävän tuotteen ravinteikkuus vaihtelee ja se johtuu kasvukauden olosuhteista yms asioista.

Eli kun on tehty sellainen tutkimus, että ainoa eroava asia on vain tuotantotapa, ei ole koskaan löydetty mitään merkittäviä eroja, vaan jossain tuotteessa eroa on luomun hyväksi vähän ja toisessa taas ei ole.

Mutta jos me teemme tutkimuksen niin, että me viljelemme luomuna vehnää vaikkapa Tanskan viljavilla pelloilla, joka on vanhaa ravinteikasta merenpohjaa, multaa noin 25 metriä paksusti ja sitten me viljelemme tavallista vehnää Kainuun kivisillä pelloilla, jossa on multaa viisi senttiä, niin tokihan niitä eroja varmaan syntyy, mutta onko tuo tiedettä?

Oikein tutkimus tehdään niin, että me menemme sinne Tanskaan tai Kainuuseen ja pistämme sinne vierekkäin lohkoja, joille tulee olemaan täysin samat kasvukauden olosuhteet ja tämän jälkeen tutkimme näitä vierekkäisiä lohkoja, että tuottiko viljelymetodi lopputuotteeseen mitään eroja.

Ja taas kerran luomuväki onnistuu tekemään asian niin, että ennen kuin tutkimus päätyy tiedeyhteisön ruodittavaksi, se myydäänkin medialle, lehdistölle, joka tekee siitä hirmuiset otsikot.

Joten eipä ole kovin vaikea arvata, että kun tuo tutkimus vihdoin ja viimein joskus annetaan tiedeyhteisön arvioitavaksi, se todetaan aivan samanlaiseksi kuratutkimukseksi, kuin ne sadat luomusta tehdyt tutkimukset, jotka ovat löytäneet joitain ihmeellisiä eroja, mutta ne erot ovat johtuneet ainoastaan huonosta tieteestä.

Lisäksi tutkimuksen yksi merkittävä rahoittaja on luomualan vaikuttaja (Sheepdrove Trust), niin lieneekö tutkimuksen tulos kovin yllättävä?

Ja nyt on pakko piikitellä luomuväkeä hieman sen omilla aseilla.

Oletteko kuulleet koskaan sellaisesta asiasta kuin varovaisuuden periaate?

Luomuväki viljelee sitä mielellään joka asiassa, eli jos me emme voi olla 101 prosenttisen varma jostain asiasta, niin sitten pitääpi olla kamalan varovainen ja mielellään kieltää koko homma. Koskee geenimuuntelua ja vaikka mitä. Jos on pienen pienikin riski olemassa, niin heti stop!

Lainataanpa nyt tuosta Leifertin taikatutkimuksesta yhtä kohtaa:

Newcastlen yliopiston johtama kansainvälinen tutkimusryhmä osoitti, että luomuruoassa on jopa 60 prosenttia enemmän monia tärkeitä antioksidantteja kuin tavanomaisesti tuotetussa ruoassa.

Otetaanpa rinnalle toinen tuoreehko uutinen:

Nobel-palkittu tutkija uskoo, että antioksidantit auttavat syöpää levittämään etäpesäkkeitä.

Pitäiskö meidän varovaisuuden periaatteen mukaisesti ehkä kieltää hetkeksi luomuruoka ainakin sairailta ihmisiltä, ehkä vanhuksilta ja etenkin viattomilta lapsilta siihen asti, että olemme täysin varmoja siitä, että antioksidantit eivät autakaan syöpää levittämään etäpesäkkeitä?

Kyllä minä ainakin tuon syyn nojalla hyvinkin välttelen luomua siihen asti, että totuus selviää. Tietenkin jos Leifertin tutkimus osoittautuu surkeaksi tieteeksi, niin sen jälkeen luomua voi taas popsia, jos vain lompakko kestää.


EDIT myöhemmin illalla:

Tutkimukseen löytyikin jo asiantuntevaa kritiikkiä ja kyllähän tuo tutkimus on taas perinteistä luomulaatua:

Study claiming organic food more nutritious ‘deeply flawed’, say independent scientists

Is Organic Food More Nutritious And Safer Than Conventional? Reviewing A Recent Systematic Review

Expert reaction to study comparing the nutritional content of organic and conventional foods

 

 Tietenkin ihmetyttää se, että miten luomuun sitoutuneet, luomukentän omat ihmiset eivät kykene tekemään laadukasta ja rehellistä tutkimusta edustamastaan tuotantosuunnasta?

Esimerkiksi professori Tom Sanders, King's College London, kritisoi tutkimusta näin:

“This article is misleading because it refers to antioxidants in plants as if they were a class of essential nutrients, which they are not.

“The compounds referred to are mainly plant phenolics and are produced in higher quantities when plants are environmentally stressed. Plant phenolics have both toxic as well as potential beneficial effects. Some vitamins have anti-oxidant properties such as vitamin E, vitamin C and beta-carotene but the differences between organic and conventional produce are trivial.

Entäpä nämä luomusta innostuneiden aina mainitsemat nitraatit ja nitriitit, sillä kun niitä löytyy luomusta aina vähemmän, niin sekö onkin luomua tutkivien mielestä hyvä asia?

“The article also claims that the lower levels of nitrate and nitrite in organic vegetables would be beneficial to health. However, this is opposite to more recent research, including some carried out at the University of Newcastle, which shows that nitrate in vegetables in fact lowers blood pressure because it is converted to the vasodilator nitric oxide (1).

Tuottava maa huomasi myös hupaisan yksityiskohdan, että samainen Carlo Leifert on ollut mukana itse tekemässä tuota tutkimusta Newcastlessa vuonna 1999, jossa nitraatit ovatkin hyödyllisiä.

Mistähän se johtuu, että kun Carlo Leifert on tutkinut vuonna 1999 nitraatteja ja todennut ne elimistön kavereiksi, niin kun hän vuonna 2014 tutkii luomua ja löytää vähemmän nitraatteja, hän unohtaa tyystin omat aiemmat tutkimuksensa aiheesta?

Mitäpä muuta sinä voit tehdä, kun sinulta on tutkimus tilattu, jolta odotetaan määrättyjä asioita, joista pitäisi äkkiä saada isot otsikot aikaiseksi, ennen kuin kukaan ehtii ruotia tutkimusta kovin tarkasti. 

Ja sitten kadmium, johon tutkimuksessa viitattiin:

“The article shows differences in cadmium concentrations in cereals but not in fruit and vegetables. Cadmium levels are dependent on the soil in which the plant is grown and haVE nothing to do with organic certification. There are naturally occurring areas (1,2) in the UK where cadmium levels of are high (e.g. Shipham in Somerset) and home-grown/organic food grown in these areas would therefore be high in cadmium.  Cadmium can be high in soils derived from spoil from former lead, zinc and tin mines. Generally, shellfish are regarded as far more important source of cadmium in the diet, especially if fished from areas where sediment is naturally high in Cadmium (ie. South Coast) or from smelting.

Eli Leifertin taikahatustaan taikoma tutkimus oli puhdasta luomuhuijausta ja puolitotuutta.

Loppulausunto on selventävä:

“This study provides no evidence to change my views that there are no meaningful nutritional differences between conventional produced and organic crops.”

Joten voisiko kuvitella, että Carlo Leifertin palkkaaminen luomuinstituuttiin ei tule ainakaan millään tavalla parantamaan luomun ympärillä häärivää tutkimusta, vaan voi käydä jopa täysin päinvastoin.

Annamme luomututkimukseen rahaa täysin turhaa, jos jokainen luomuväen oma tutkimus on harhaanjohtamista lause lauseen perään!

Eräs edesmennyt valtiomies voisi sanoa vaikka että saatanan tunarit.

 

Ruualla pitää olla tarina?

Tuorein Hesarin kuukausiliite piti sisällään hienon pakinan ruuasta. Pakina kertoo uusimmasta ruokahifistelijöiden keksinnöstä, eli että ruualla pitää olla jokin hieno tarina kerrottavana. Tuossa pakinassa kyllä hersyvästi kerrotaan trendistä kaikki oleellinen:

Pakinoitsija Kuukautinen söi upean aterian hienossa ravintolassa

 

"Jos saan aivan lyhyesti kertoa, mitä teillä on lautasillanne ennen kuin aloitatte ruokailun."

"Eli siinä on Harry Sundströmin pyydystämää ahventa. Sitä ei ole pyydetty verkoilla, muuten kalaan jäisi verkon makua. Harry Sundström pyydystää kalan Korppoossa ikivanhan perinteen mukaan rakennetuilla ansoilla, joissa katajakepeistä paalutetaan merenlahteen aita, joka ohjaa kalat loukkuun. Sieltä Harry Sundström pyytää ahvenet omin käsin."

"Ahventa ei ole suomustettu raudalla, koska suomustusrauta repii kalan nahan, jolloin paistettaessa voi imeytyisi epätasaisesti. Harry Sundström irrottaa rantakalliolla suomut yksitellen sormin, jonka jälkeen kalanliha saa hetken levähtää rakkoleväpedillä. Sitten Sundström hieroo suomujen kohtiin perinteiseen tapaan Islannin Héðinsfjörðurin vuonon merisuolaa."

"Kalan kanssa teillä on jokaisella peruna."

"Peruna on kasvanut Itä-Lapin karussa, moreeniperäisessä maaperässä, jossa saa olla vain alle 30 % eloperäistä ainesta, jotta perunan kasvaminen on riittävän hidasta ja mukula ehtii imeä mahdollisimman paljon makua. Kuoret perunasta on poistettu ruuppoamalla eli pyörittelemällä mukuloita pitkään höyläämättömien kuusilankkujen päällä, jolloin kuoret tarttuvat lankun karkeaan pintaan."

"Voi perunan päällä tulee Iso-Aholan tilalta Pohjanmaalta."

"Siellä kyytöt laiduntuvat neljäsataa vuotta vanhalla apilaniityllä, jota lannoitetaan isonvihan aikaan poltettujen talojen tuhkalla ja kuusen kerkillä. Lehmät lypsetään käsin juuri auringonnousun aikaan niin, että lehmän turpa osoittaa nousevan auringon suuntaan. Maito lasketaan edellispäivänä veistettyyn koivukiuluun. Voin kirnuaa Iso-Aholan emäntä tilan vanhalla kirnulla Isonkyrön kansallispuku yllään."

"Tämän ravintolan vaaleat ja taidokkaan kulmikkaat koivuhuonekalut on valmistanut porvoolainen taidepuuseppä, joka ei käytä lainkaan paineilma- tai sähkötyökaluja ja valittiin juuri siksi Vuoden puusepäksi."

"Sitten vähän tästä laskusta."

"Se on käsin kirjoitettu paperille, joka on itse asiassa kaksisataa vuotta vanhan fiskarsilaisen majatalon tapetin pohjapaperia ja irrotettu hirsiseinästä höyryttämällä lempeästi sadevedellä. Lasku on kirjoitettu lyijykynällä, jonka varsi on nuorta leppää ja lyijy kimröökiä ja salpietaria."

"Laskun summan ensimmäiset viisikymmentä euroa on valittu huolellisesti herkistämään makuaistia ja luomaan tunnelmaa. Sitten siinä on kerros raaka-ainekustannuksia. Mehukkainta sataa euroa on kypsytelty pitkään, ja se koostuu ravintolan brändinrakentamiskuluista ja henkilökunnan tatuointilaskuista. Viimeinen nolla ennen desimaalipilkkua on kokin henkilökohtainen tervehdys teille."

Tervetuloa uudelleen!"

Voisiko tuota enää hienommin kertoa! Itseäni ei voisi tarinat kovin paljoa vähempää kiinnostaa, etenkin kun tunne on se, että sillä nykyajan trendiravintoloissa koetetaan korvata ruuan laadullisia ja maullisia puutteita.

Ilmeisen trendikäästi koetetaan etsia sitä kuuluisaa plasebo-vaikutusta, eli kun ruokailija luulee saavansa hyvää ja maukasta ruokaa, hän kokee sen sellaisena, olipa ruoka millaista tahansa.

Joutavat tarinat eivät taida olla mitään muuta kuin sitä, että ruokailijaa viritetään kokemaan ruoka joksikin muuksi, kuin mitä se sitten todellisuudessa on. Lisäksi niillä tuodaan oikeutus pyytää hyvä hinta, sillä yleensä tarinoissa tunnutaan korostavan sitä, kuinka vaivalloinen oli ruuan tie ruokailijan lautaselle.

Siinä kun sitten jyrsit 20 euroa maksavaa rikkaruohoa, joka on nyitty viiden minuutin aikana läheisen  taloyhtiön parkkipaikan roskakatoksen vierestä, niin tokihan se on älyttömän hyvää, kun sille on jokin koskettava tarina keksitty ja hintakin kuullostaa tarinaan suhteutettuna aivan edulliselta.

Sillä eihän kukaan voi sanoa pahaa sanaa, jos rikkaruohon maut ovat peräisin isovihan aikana poltettujen talojen tuhkasta ja se kasvaa vain eräällä määrätyllä alueella viiden suon ja kolmen susilauman takana.

Tärkeintä ruuassa on maku ja kaikki muu on vain kikkailua, jolla koetetaan viedä ruokailijan huomio pois olennaisesta.