Hyvä paha superfood
Luomulakon lukijoille asiassa ei ole mitään uutta, vaan asiasta on ollut kirjoituksia jo aiemmin. Kun länsimaissa koetamme erottautua rahvaasta ja päteä vaikkapa ruokahifistelyn kautta, tuotamme kärsimystä muualle, joilla ei ole varaa temppuilla ruuan kanssa, vaan selviytyminen on taistelua päivästä päivään.
Tietenkin voimme puolustaa asiaa väittämällä, että ruokahifistelymme luo työpaikkoja kehitysmaihin ja edes osalla paikallisista ihmisistä saattaa mennä paremmin, mutta kokonaisuus ruokatrendien hälinässä taitaa mennä pahasti pakkasen puolelle. Asiaa ei paranna yhtään se, että vaatisimme heitä tuottamaan himoitsemamme kvinoan luomuna, sillä reilusti heikompi satotuotto kyllä kompensoidaan sitten jotenkin muuten.
Tarjoilija kantoi illallisseurueellemme kymmeniä injeralättyjä etiopialaisessa ravintolassa Tukholman Södermalmilla. Injera on aitoa teffiä, Hollywoodin tähtien ylistämää superruokaa.
Injera on erittäin in. Pöytä ravintolaan on varattava viikkoja aikaisemmin. Etiopian diasporan lisäksi ravintolassa istui muita kaltaisiamme äänekkäitä seurueita. Ruokakrapula iski seuraavana päivänä.
Dagens Nyheter kertoo, että teff injera -buumi lisää aliravitsemusta Etiopiassa, joka on juuri toipunut satojen tuhansien ihmisten hengen vaatineesta nälänhädästä. Samaan syntisäkkiin lehti lajittelee myös kvinoan, länsimaissa löydetyn superfoodin.
Viime vuonna brittiläinen The Guardian ja yhdysvalloissa ilmestyvä Huffington Post povasivat teff-viljasta seuraavaa Yhdysvaltain ja Euroopan ruoan megatrendiä heti kvinoan perään. Kvinoa ja teff ovatkin esimerkkejä maailman ruokajärjestelmien monimutkaisuudesta.
Länsimaissa gluteeni on noussut vältettäväksi ravintoaineeksi. Niinpä gluteenittomasti trendiruokaileva tarvitsee lautaselleen gluteenitonta ja ravitsevaa, kaloritonta ja samalla ravitsemuksellisesti rikasta. Terveiden ihmisten ei ole todistettu hyötyvän gluteenin välttämisestä.
– En pidä superfood-villityksiä asiallisena. Esimerkiksi Välimeren tai Itämeren dieetti, jotka perustuvat pääasiassa lähialueilla tuotettuun ruokaan, takaavat alueen ihmisille hyvän ja monipuolisen ravintoaineiden saannin. Silloin myös superfoodit tulevat omalta alueelta, kuten Suomessa metsämarjat ja ruis, Karttunen toteaa.
Ja kun vertaa hintaa ekomarketin hintalapussa siihen, joka maksetaan vuoristossa kädestä suuhun elävälle maanviljelijälle, niin epäsuhta on melkoinen. Toisaalta tämä ei häiritse egostaan huolehtivaa trendikästä urbaania ruokasoturia, jonka kehon lihaksiston ja rasvan määrän prosentit ovat juuri sillä tasolla, jonka tuore elämäntapalehti määritteli olevan muotia kuluvana kesänä.
Joku rikastuu, mutta se ei ole tuottaja, eikä yksikään taho tuotannon alkupäässä, mutta sepä ei liene uutinen enää missään muotoa.
